Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 1. syyskuuta 2015

Almanakka - syyskuu



Eeva Kilpi kädessä siirrymme syyskuun puolelle turvallisesti; odotettavissa punnittua puhetta ja tarkk'havainnointia millaista syksyllä pruukaa olla: Eevalla alkamassa 88. syyskuu.
Syyskuussa on aika katsella luontoa, sen eläimiä Eevan kanssa ikkunasta:

Koko ajan pelkään niiden puolesta
kuin jäsenteni menettämistä.
Ja enemmänkin.
Minähän olen vain osa kaikkea.
Minä kaiun.

Allekirjoitan ensimmäisen päivämerkinnän, lukuun ottamatta sienestystä, täydellisesti; sienestys jää harrastuksista automaattisesti pois, koska siihen liittyy olennaisena osana sipuli - tuo samperi!

  • 2.9.2003  En pidä huvittelusta. Pidän loikomisesta, lukemisesta, vuoteessa-ajattelemisesta, nukkumisesta, metsäkävelyistä ja sienestyksestä.  Eeva 75 v
  • 3.9.2011  Minä ikävöin sitä millaiseksi minä sinut kuvittelin.  83 v
  • 10.9.2001 Maanantai klo 20.30.  Yksinäisyyden raskaimpia puolia on, että voimakkaitakaan elämyksiä ei voi jakaa, vaan ne on kannettava yksin. Ilotkin.  73 v
  • 11.9.2001  Noin klo 15.53 joku soitti ja käski heti avata television. Katselin, kuin lentokoneet iskeytyivät World Trade Centerin torneihin toisella puolen maapalloa, ja tornit luhistuivat. Ja se on totta.  73 v
  • 16.9.2005   Haluan tahdosta riippumattoman rakkauden.  77 v
  • 23.9.2003 Klo 6.45 kun aamu hämärtää. Minä olen vastuussa koko maailmasta ja kannan syyllisyyttä ihmiskunnan teoista. Tällainen taakka. Sen kanssa on elettävä.  75 v
  • 24.9.2005   Minua ilahdutti eilen poikani ja pikku Kappu-koiran käynti. Tein pannukakun. Söimme sitä kesällä keittämäni villivaapukkahillon kanssa. Kävelimme lauhassa hämärtyvässä illassa alaniityllä. Kumikaan ei loukannut toistaan.  77 v
  • 24.9.2001 Maanantai.  Syksy on alkanut. Alapelto kuurassa. Minä - haudoista noussut.  73 v
Onneksi vasta loppukuusta on odotettavissa hallanvaaraa!
Tänään on vielä paidaton shortsikeli juostessa - jos nyt noiden hirmukoneiden ohi rohkenee pahemmin juoksennella.
Valoa tuppaa ylenmäärin.

2 kommenttia:

  1. Arvoisa lankarullamegalomaanikko hikkaj

    Voxin lapsuudessa oli äitimuorilla semmosia lankarullia, joissa oli mustanpuhuvaa lankaa. Lankaa sanottiin karhulangaksi.
    En tiijjä mihin sitä käytettiin, kun ei karhuja koskaan ees pihapiirissä näkynyt.

    Ämeriäkkylän lankarullat on järeämpiä, ja musta lankakin paksumpaa, kuin oli se lapsuuvven karhulanka.

    Lieneekö kyseessä yönsusilanka vaiko peräti venäjänkarhulanka ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      venäjänmetwursti ja venäjänkarhulankarulla ne yhteen soppii! :)

      Älä muuten hukkaa tänä iltana tätä:
      http://www.city.fi/blogit/hikkaj/lorun+loppu/130575

      Poista