Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Välillä vähän henk.koht. estetiikkaa

Ympäristöestetiikan professori Yrjö Sepänmaa tuntui puhelevan radiossa joesta ja joen suusta, Pielisjoesta ja Joensuusta, kuinka ihmistä houkuttelevia ne aina vaan ovat vaikkei vedellä luonnossa enää taloudellista arvoa ole kuten joskus kuljetus- ja evästysaikoina on ollut.
Yrjönkin silmä lepää kun kodin ikkunasta saa rauhassa katsella virtaavaa jokea ja elämää joella ja joen rantamilla.

Oma intoni veteen taisi hävitä sen siliän tien kun muklahdin veneen kokasta syysveteen isän tempoessa oikuttelevaa Aldellia käyntiin. Se minnekään käynnistynyt, vaikka kuinka riuhtoi ja kirosi; sen sijaan kokassa istunut uimataidoton pikkinen poika pulikoi henkihieverissä veden viluissa. Käynnistäjä sen kuin jatkoi perätuupparin repimistä muuta kummaa huomaamatta.

On se kaunista silti, täytyy myöntää, vesimaisema - kauempaa katsottuna, liikuttamatta.

Että kyllä ripaus kauneudentajua lienee jäänyt lakkariin.

Niin kuin tuon sähkönkin kanssa, mistä saisi hienon novellin Siihen aikaan kun Sergei sähköpylvään pystytti. Keskelle pihamaata aitan ja saunan väliin: siitä oli hyvä haaroittaa lankoja monelle taholle - mitäpä siitä jos pihalla liikkujat käpäjivät kuin hämähäkin verkon alla. Pääasia että oli säähköä ilmassa ja talossa.
No maahan ne kaapeloitiin sitten omin voimin, ei varmuuden vaan rumuuden takia.

Tuli vaan mieleen kun nyt koko kylää kaapeloidaan, jottei se ukkoylijumala pääse pahojaan tekemään.
Oikein kaunis on kuvan kulttuurinäkymä, viljakultapeltona aikoinaan ollut kirkonseutu - vai mitä?

Taustalla Rääkkylän kirkko
 
 
ks. myös räävimpi versio

4 kommenttia:

  1. Arvoisa luontoaktivisti -hikkaj

    Onhan siinä esiin kaivettuna kappale kauneinta suomalaisluontoa. Jääkauden muovaamaa soraharjua.
    Ellei alkuperäsijallaan, niin ainakin näytille tuotuna.
    Ja harjulle on nostatettu funkistyylinen kolmen asunnon rivitalo.
    Siinä häviää estetiikassa taustan lirinvärinen epämuodokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Siinä silmä leppää!

      Viidan Latehan kirjoitti romaanin Moreeni; tuosta kuvan moreeniaarteesta sais vähintään modernin Raiku-runon.

      Toivottavasti eivät peitä sitä, niin kuin kirkon, koivujen taakse.

      Poista
  2. Arvoisa maaperäasiantuntija hikkaj

    Viidan asiantuntemus näissä harjuainesasioissa oli kuulemma vähän harrastelijatasoa.

    Oikeestihan harjut ovat soraa, ja se sekasotkumaa-aines, jota joka paikka on täynnänsä, se on paljolti moreenia.

    Viidan ansiosta monet kutsuvat harjujamme moreeniharjuiksi, vaikka ainaskin se Pispalan harju, jonka laella Late asui, on soraharju.

    No opettajanahan Sinä toki nämä asiat tiijjät. Mutta aattelin valistumattomille lukijoillesi vähän tätä perussivistystä valottaa ...

    Moreeni on harhamaa
    Laten inhaa lavastamaa
    Partaansa nauroi Viita
    kun geologit raastamaan
    sai kuontalojaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      open opit ovat ruostuneet käyttämättöminä joten et aiheetta huomauttele.
      Taiteilijan vappautta on Late käyttänyt taikka kirvesmies on sotkenut purut ja lastut.

      Viidan Latesta mieleen hänen yhä elävä vaimonsa, Lasimaalauksen tehnyt, toinen Pieksämäen kuuluisista kirjailijanaisista, Aila Meriluoto. Mahtanut siinä moreenin ja soran mätössä lasit jos maalauksetkin siruiksi murskautua.

      Poista