Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Thoreau - vihertäjä

- Yksi maailma kerrallaan, jos saan pyytää,
pyyteli Henry Thoreau (1817-1861) kuolinvuoteellaan papilta, joka tarjosi tuonpuoleista parempaa maailmaa.

Lyhyen vaiherikkaan elämän kolunnut Thoreau oli elämänsä aikana sanonut myös:
- ... erämaan varassa on maailman säilyminen ...

Oli Thoreau kirjoittanut vaikka mitä, sanomalehtimies kun oli, vastustaen viimeiseen saakka turhia uutisia. Siis kaikkia 'uutisia'! Uutiset ovat vain ohimenevää sälää.
Mahtaisi olla olemista tämän päivän digivirrassa Henryllä!

'Uutisten' sijasta on etsittävä ikuisesti uutena pysyvää.
Siksi on lähdettävä, lukemisen sijasta, kävelemään, sillä silloin edessä on tyyni ikuisuus, aina uudestaan alkava. Joutavat hälyt ja juorut katoavat. Luonnolla ei ole historiaa muistettavana. On korkeintaan vuosi - ja taas kaikki alkaa uudestaan: valo voittaa yön poistaen menneisyyden taakan.

Että semmoinen lehtimies, joka pari vuotta asui erakkona metsässä, kieltäytyi maksamasta veroja, pidätettiin, suljettiin vankilaan yöksi. Kirjoitti erakkoajastaan kirjan Elämää metsässä. Kirjoitti myös kirjasen Kansalaistottelemattomuudesta. Ja tietysti, koska oli kävelijä vimpan päälle, kirjoitti kirjan Kävelemisen taito.

Thoreaun lyhyen elämän aikana alkoi tavaroiden massatuotanto, teollisuus, puskeutua pinnalle, ja sen myötä voitontavoittelu. Niinpä hän otti esille voiton sijasta hyödyn: minkä arvoinen on pitkä kävely metsässä?
Nollan.
Mutta: Se poistaa huolet, murheet, lavertelun, juoruilun halun jne. Se antaa puhdasta läsnäoloa luonnossa, luonnon kanssa. Itse voi määritellä sen arvon.
Ja ennen kaikkea: sitä ei kukaan toinen voi tehdä puolestani!

Sitä ei voi teetättää muilla. Siinä on kävelyn arvo. Se ei riistä, käytä muiden työtä hyväkseen.
Ja minkä spektaakkelin Luonto jokaisella retkellä meille tarjoaakaan, jos osaa tarjotun vastaanottaa!

- Niukkuus on sen havaitsemista,
että yksinkertaisuus täyttää ilolla, että mitätönkin suo täydellisen nautinnon:
vettä, hedelmä ja tuulenhenkäys.
Voi, voisimmepa humaltua, Thoreau kirjoittaa, ilmasta jota hengitämme!

Noin suloisesti kirjoittaa Frédéric Gros kirjassaan Kävelyn filosofiaa luonnon arvosta  Thoreaun suulla.

Jatkamme kävelyä: seuraavana vastaan taitaa astella pyhiinvaeltajia jos kyynikkojakin.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti