pyyteli Henry Thoreau (1817-1861) kuolinvuoteellaan papilta, joka tarjosi tuonpuoleista parempaa maailmaa.
Lyhyen vaiherikkaan elämän kolunnut Thoreau oli elämänsä aikana sanonut myös:
- ... erämaan varassa on maailman säilyminen ...
Oli Thoreau kirjoittanut vaikka mitä, sanomalehtimies kun oli, vastustaen viimeiseen saakka turhia uutisia. Siis kaikkia 'uutisia'! Uutiset ovat vain ohimenevää sälää.
Mahtaisi olla olemista tämän päivän digivirrassa Henryllä!
'Uutisten' sijasta on etsittävä ikuisesti uutena pysyvää.
Siksi on lähdettävä, lukemisen sijasta, kävelemään, sillä silloin edessä on tyyni ikuisuus, aina uudestaan alkava. Joutavat hälyt ja juorut katoavat. Luonnolla ei ole historiaa muistettavana. On korkeintaan vuosi - ja taas kaikki alkaa uudestaan: valo voittaa yön poistaen menneisyyden taakan.
Että semmoinen lehtimies, joka pari vuotta asui erakkona metsässä, kieltäytyi maksamasta veroja, pidätettiin, suljettiin vankilaan yöksi. Kirjoitti erakkoajastaan kirjan Elämää metsässä. Kirjoitti myös kirjasen Kansalaistottelemattomuudesta. Ja tietysti, koska oli kävelijä vimpan päälle, kirjoitti kirjan Kävelemisen taito.
Thoreaun lyhyen elämän aikana alkoi tavaroiden massatuotanto, teollisuus, puskeutua pinnalle, ja sen myötä voitontavoittelu. Niinpä hän otti esille voiton sijasta hyödyn: minkä arvoinen on pitkä kävely metsässä?
Nollan.
Mutta: Se poistaa huolet, murheet, lavertelun, juoruilun halun jne. Se antaa puhdasta läsnäoloa luonnossa, luonnon kanssa. Itse voi määritellä sen arvon.
Ja ennen kaikkea: sitä ei kukaan toinen voi tehdä puolestani!
Sitä ei voi teetättää muilla. Siinä on kävelyn arvo. Se ei riistä, käytä muiden työtä hyväkseen.
Ja minkä spektaakkelin Luonto jokaisella retkellä meille tarjoaakaan, jos osaa tarjotun vastaanottaa!
- Niukkuus on sen havaitsemista,
että yksinkertaisuus täyttää ilolla, että mitätönkin suo täydellisen nautinnon:
vettä, hedelmä ja tuulenhenkäys.
Voi, voisimmepa humaltua, Thoreau kirjoittaa, ilmasta jota hengitämme!
Noin suloisesti kirjoittaa Frédéric Gros kirjassaan Kävelyn filosofiaa luonnon arvosta Thoreaun suulla.
Jatkamme kävelyä: seuraavana vastaan taitaa astella pyhiinvaeltajia jos kyynikkojakin.
ed. Rousseau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti