Ei Eeva kovin vanhuudesta innostu: vankeutena pitää, kuten lopussa käy ilmi. Kokemuksesta puhuu ja kirjoittaa, onhan hän jo kauan ollut vanh...tai voiko sanoa: siinä tilassa.Vaikka on toukokuu ja kaiken herääminen käynnissä, niin ei Eeva hurraata huuda: itku pienemmästäkin herkässä kuin ydinvoimalapäätöksestä.
Tässä Eeva Kilven toukokuita eri vuosilta koottuina Kuolinsiivoukseen.
Ennen päiväkirjoja esirunona Toukokuu, josta pala:
Moraali ei puhuttele intohimoa,
intohimo ei kysy moraalilta neuvoa.
1.5.
Vuonna 2002 on vapunpäivänä keskiviikko. Kaunis, lämmin ilma. Valkovuokot kukkivat, koivut hiirenkorvalla. - Eeva 74 v
Vuonna 2003 vapunpäivänä oli karua ja väritöntä. Valkovuokot eivät kukkineet, koivut eivät vihertäneet. - Eeva 75 v
6.5.
Sunnuntai klo 7.09
Nuoret ovat rakastettavia, koska heissä on yhä kiintymisen kyky. 2001 - 73 v
10.5.
Perjantai klo 8.27
Nykyisyys on kohdalla vasta vanhana, vanhuuden muodossa. Mitään muuta ikäkautta ei tiesota niin voimakkaasti. 2002 - 74 v
16.5.
Jospa eläimet rukoilevat?
Jospa eläinten aivotoiminta mahdollistaa rukoilemisen, niin kuin meidän aivotoimintamme synnyttää Jumala-käsitteen. Hätää ja tuskaa ja pelkoa rukousten puhkeamiseksi on eläinten elämässä jatkuvasti yllin kyllin.
Kärsimyshän rukouksen synnyttää, ja toivo. 2003 - 75 v
27.5.
Jäljellä oleva luonto on arvokkainta mitä meillä on. 2008 - 80 v
28.5.
Isoäitiys riittäisi ammatiksi. 1985 - 57 v
30.5.
Torstai klo 9.34. Aurinkoinen
Vanhuus on rangaistus kaikesta siitä vääryydestä mitä ihminen on tehnyt elämässään.
2002 - 74 v
kesäkuu
Tuossa viimeisessä Eeva kyllä on väärässä. Vanhuus on parasta aikaa, mutta sen lyhyyden tajuaminen lähenee kyllä rangaistusta jostain.
VastaaPoistaKR
Poistasamaa mieltä med dej.
Ois kiva tietää allekirjoittaako Eeva nyt 87-vuotiaana saman kuin 74-vuotiaana tytönhupakkona.
Voisit kysäistä.