Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 22. tammikuuta 2015

Kolm' on kirjoa luennass'


  • Salaman Hakemisen riemua - 2014 yksi luku
  • Kilven Taivaan porteilla - 1937 korkeintaan kolme sivua
  • Lehtosen Rai Jakkerintytärtä - 1927 uneen saakka

Siinä iltaseksi ohjelmaa ollut viimeisen viikon ja oleva tulevan jos sitä tulevankin viikon ajaksi, siis hetkonen ennen kuin lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, ennen kuin Nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö.

Mitäkö muka olen irti saanut?
***
H.Salamasta puolivälin krouvissa:
Käydään Antiokiassa, Nasaretissa, Kouvolassa, Tampereella;
synnytetään perkeleelle eli Lusse-sedälle kaksoisveli Jesubius, eli kai siis Hannu Salamalle se Harri Salminen tai toisin päin.


Merkintänäni

"On on, on siinä meillä kirjanoppineillakin hengailemista, saati vähemmän lukeneilla! Mielikuvituksen demokraatti tämä HS. Pitäs joskus saatella loppuun tuo hänen Olli Orvokkinsa kanssa - lojunut lattialla ties kuin kauan."

***
V.Kilvestä kymmenen sivun jälkeen:
Kypsintä tekstiä haluaa kirjoittaa elämänsä ehtoolla kypsynyt mies, julkaisee pari vuotta ennen kuolemaansa, kuudenkymmenenkolmen vuoden iässä elämän summaukseksi mietekirjan, joka tuottaa hänelle suuren pettymyksen: ei ymmärtäjiä löydy.

Sitäs liian esoteeriseksi heittäytyy.

Merkintänäni

"Maukasta kieltä. Ei voi olla nauttimatta, kun toinen kirjoittaa:
  • 'sarvea törköttää kuorimöyriäinen'
  • 'riude pätsin haudoissa syden'
  • 'järjellä komerona vain oma pyöreä pää luukuoren limissä'
On siellä pilkkaakin tai ainakin vitsaa kintuille tarjolla näille 'tietäjä-iänkikuisille', tiedemiehille, jotka kyllä osaavat luokitella nisäkkäät ja nimetä tähdet, nuo kiilut, vaikkeivät maailmaa tiedäkään."

***
J.Lehtosesta kolmannes takana:
Miten sortunut elämänsä ehtoolla kirjailijamaestro näin heppoiseen aiheeseen kuin koira ja sen kanssa päivätpitkät-vietto! Kunnes selviää, tietysti Pekka Tarkkaa apuna käyttäen: Rai Jakkerintytär (1927) on koiratarinan muotoon kätketty henkilökohtainen tunnustuskirja. Sittemminhän, kuoleman jälkeen, ilmestyivät ne tunnustuskirjeet Sylvia Avellanille kirjassa
Putkinotkon herra.


Merkintänäni

"Täytyypä terästäytyä, lukea loppukirja Tarkan neuvomin silmin, vaikka on siellä jo ollut havaittavissa Weltschmerziä jos ajanrattoturhuuttakin. Eli luettava tästedes ennemminkin kuin Kokon Mollia eikä niin kuin Joenpellon Rallia."
 

       
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti