Niitä onkin neljä trilogiassa

Volter Kilven (1874-1939) tuotannon läpiluettuani nyt huomaan karmean virheen: yksi teos on jostakin kumman syystä lipunut ohi, ja juuri se teos joka aiheutti syvän pettymyksen, masennuksen ja trauman kirjailijassa, jopa koko elämäntyön hukkaan valumisen tunteen.

Sen teoksen täytyy olla lukemisen arvoinen, koska Volter itse kirjoittaessaan piti sitä huipentumana, oman kirjailijauran seestymispisteenä, kypsänä hedelmänä.

 Noin ymmärsin kun luin illalla sattumalta muuta - Salaman kohtalotoveria - etsiessäni, Gulliverin matkan, tuon kesken jääneen fantasian, Vilho Suomen kirjoittamaa alkulausetta vuodelta 1944.

Itse olen ollut koko ajan siinä luulossa että Saaristossarja käsittää nämä kolme osaa, jotka ovat parasta mahdollista kaunokirjallisuutta suomen kielellä:

Alastalon salissa - kuvaus saaristosta I–II  Otava 1933

Pitäjän pienempiä - saaristoväkeä arkisillaan  1934

Kirkolle - kuvaus saaristosta  1937

Joista Kirkolle, yhden kesäisen päivän kirkkomatka, on oikea helmi, oikea rauhan tyyssija verrattuna yhden toisen kesäisen päivän kertomukseen, siihen Lehtosen Putkinotkon räyhään.

Suljetuilla porteilla, 1938

on nimeltään Saaristosarjan neljäs osa, niin laski Vilho Suomi.

Ja nyt pikapikaa käytävä siihen kaksin käsin kiinni! Josko jotain siitä lohkeaisi - teoksesta,
joka
'kulkee kielellisesti niin loitolla totutusta käytännöstä, että alttiinkin ymmärtämisen tahdon on usein vaikea tavoittaa sanojen takana olevaa ajatusta'.

Arvostelijat antautuivat Suljettujen porttien edessä, hylkäsivät kirjan, antoivat porttien pysyä kiinni, koska eivät auenneet aikansa niitä kolkuteltuaan.
"Vain jokunen uskalikko antautui koko tarmon vaativaan ponnistukseen ja - keräsi runsaan saaliin."

Volter Kilpi oli hämmästynyt, itsetunto ei kukistunut, mutta syvä alakuloisuus ja itsesurku valtasivat mielen: hän kun oli 'täydestään antanut'.
"Hän oli itse aivan yhtä vilpittömästi ihmeissään kuin arvostelukin: eikö häntä todellakaan ymmärretty."
Vilho Suomelle Volter kirjoitti 21.IV.1938 päivätyssä kirjeessä:

"Korkein työni on kokenut julkisimman kiellon ja sellainen syö kuin lipeä."

Sitäpä samaa tuo Hannu Salamakin tuntuu Hakemisen riemussa, Harri Salmisen luistelmissa, kummastelevan: ainoastaan yksi ymmärtää, se nuori tutkija.

-0C  hiihdot 230 km/€