Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Alitajuntaista

VII soutuvarvi - Merikarvialle, tavataan Elevaara?


"Eksyttiin, perkele."
 
Sattuuhan sitä jos suunnanotto nurd-nurdvästaan ei kohilleen satu!
Vaan mitäpä tuosta, mukavia jutellessa riuhtaistaan eksymykset pois ja kohta jo ooppera rannoilta kajahtaa. Ouraoopperaa vetelevät Meriakarvian kesäteatterissa. Kyllä, se se oli juuri alkanut, koska Köpin taskunauris näytti 19.03.
Säveltäjä on hukassa, mutta oman kylän suurepojan Arvo Salon kynä on libreton pyöritellyt. Tästä jos painaisi, niin säveltäjäkin Köpille selviäisi. Luulisi juoksu-urheilija Hurmetta kiehtovan myös Kaarlo Maaningan valmentaja Elevaaran näkeminen, mutta paskat - eipä etsi, ei kaipaile. Näitä hanttapuleja vaan haikailee. ;)

Kieli kiehtoo enemmän, kielipeliä pelataan soutajien suin.

Frangénin Simon ja Heikuran Kiusattu-palindromin pituus kummastuttaa, yhtyvät myös kielikirurgi Leevi Lehdon väitteeseen miten palindromin ankara muotopinne vapauttaa tekijät, ja lukijatkin, infantiiliin positioon. Oman pukinsorkkani pistän tähän: siis siihen alitajuntaiseen villiin tilaan, Jeesuksenkin vaatimaan, lapsenkaltaisuuteen, so. ennakkoluulottomaan taiteen vastaanottamisvalmiuteen?
Onhan näitä oli ilo -vääntäjiä omiksi tarpeiksi.

Pannaan se runo näkyviin ja sen myötä hypätään suoraan maihin, missä tavataan kulttuurisihteeri Ilvonen kolmannen kaljan jälkeen.

älä ala
älä ala paha päivä
häviä paha puro
paha paksu tosi iso tuska
paha poru paha päivä
häviä paha pala
älä ala
älä

Juotiin parit kaljat kokan kolahdettua onnistuneesti Villiruusun laituriterassin laitaan. Viidennet kaljat ne yksinkappalein laskien oli Ilvoselle. Kohta Ilvonen johdatteli soututaiteilijat galleria Villi Savuun Vesalan Sininen uni -ääni- ja veistosinstallaatiota pällistelemään.
Kuvataidetta.

Hyväksyvät näkemänsä, kakistellen.
Teltalle soutaessaan kaipailevat Alpo Jaakolan Patsaspuistoa, sitä vailla olisivat nyt unille  venettä vedellessään: - Eiköhän syksymmällä, vaikka lokakuussa, käydä taas Loimaalla ...
Alpohan lohkaisi hyvän määritelmän omista lähtökohdistaan: - Minulla on kai aika tavalla ohentunut se kuori, mikä on alitajuisen ja normaalitilan välillä.

No me itäiset suunnatkaamme Loimaan sijasta Parikkalaan, sillä eikö tuo Veijo Rönkkösen Patsaspuisto ajane saman asian.


Mutta nyt:
Maaten joutuin!
Edessä kiskottavana
puolensadan kilsan soutu
Kristiinankaupunkiin
heti aamusta.
 

1234567891011- 1213 – (13b) - 141516171819 - 20


2 kommenttia:

  1. Eeva Luotosen kirjaohjelmassa keskusteltiin äsken Pasternakin Zivagosta. Uusintana tulee sunnuntaiaamuna. Suosittelen lämpöisesti.

    Porissa oltiin kasarivuosikymmenellä porisemassa Ilvosen kollegojen kesken. Sikäläinen sihteeri oli saavuttanut 50 vuoden kunnioitettavan hyvin vanhalta tuntuvan iän. Kulta- ja samettikoristeisessa teatterissa katsoimme Dario Fota.

    Mitä taas Alpo Jaakolaan tulee, niin olihan mies lukioaikojen aivan ylivertainen taideihanne. Monet tussipiirrokset Jaakolan hengessä saivat toteutuksensa koulukirjojen marginaaleihin. Myöhemmin Helsingissä riemastuin näyttelyn kiviveistoksista. Hyvin hämärä muistikuva on vähän pyöristetystä porsaan kokoisesta ja näköisestä lohkareesta, joka kirvoitti seurueestamme vilpittömän hyväntuulisen naurun.

    Poriin asti on rannikko jotenkin käytyä. Siitä pohjoiseen käydessä käymätöntä jotain Vaasaa, Oulua, Torniota ja vaikkapa Himankaa lukuunottamatta. Vaasasta mentiin laivalla Uumajaan ja Himangan leirintäalueella oltiin Kälviän herättäjäjuhlien aikaan valmistelemassa toimikunnan kanssa oman pitäjän juhlia. "Puolet paskaa kuin Himangan akan pierussa", oli Tarmo Manni todennut aikoinaan. Mutta souvellaan - patsaspuistoja on muitakin, mutta kyllä Jaakola on kivikova.

    Saat ajaa, soutaa, laatuosaaja taas!

    VastaaPoista
  2. kavi

    hyvä kun alat olla vanassa mukana, nimittäin poijjaat aloittavat pian semmoisen musiikkirupattelun, johon meikäläisellä ei ole mitään sanomista; suukakkarat jäävät pureksimatta ja turpa rullalla saa olla kun osaaminen sillä alalla jääny siihen 'Arvon mekin ansaitsemme' - kipaleen harmoonin sulosoitantoon. Saat sanoa niille sanasen.

    Uumajasta on alusteltu Vaasaan muinoin Norjan-reissulta palatessa, jäi vain mieleen sillä kun yösijaa piti etsiä Malaxista saakka, kun Sopu-teltalle ei sijaa niin vain löytynyt noina telttailun kiima-aikoina lähempänä!

    Zivago on jäänyt hampsimisen asteelle kun muka se Joensuu-filmi niin vastaava.

    VastaaPoista