Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kukonhelttauutetta polveen

Vanhempi mieshenkilö nousee mäkeä, sukset hinkkaavat latua; keskenkasvuisten kuusten lumioksat hipovat ladulla menijöitä, suojaavat tuulelta ikään kuin jakavat lämpöä möyheään kujoseen, missä maailma on turvallisimmillaan.
- Eihän vain oo Veju?
- Ei. Ei se noin hiljaa nousis.
- On sillä Vejun pusero.

Lisäämme vauhtia ja ennen mäen loppua otamme kiinni.
- Löivät kukonhelttaa polveen.
- Mitähän semmonen?
- Kortisoonin vastinetta, kulumia polovissa. Kolomesti on tuikannu liäkäri. Hiihän vähän varovammin aluksi.
- Siulla jo tuhat?
- Yheksänsatanen huomenna.
- Meillä vielä alle seittemän.

Mäen päällä hiihdämme vähän matkaa peräkanaa, kohta käännymme omille laduille. Veju jatkaa moottorikelkan tekemää kiekkoa.
- On tää Herkkua! kuuluu perästä.

Sitä jos mitä! yhdymme ylistämään.
-4 16/690km/€

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti