Helmikuun 2012 Kauppalehti-blogit

Salainen päätösehdotusasiakirja vai toimeentulotukihakemuslomake

29.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, liikenne, Local, lapsismi, voe mahoton!

lähidemokratiaa kumminkin

.

.

Eläkeläinen Onni Eläkeläinen käveli, huom! käveli ei hiiht., yhtenä päivänä, toissa, kylillä. Harvinainen näky: viimeksi samassa neljäntien risteyksessä hänet nähtiin vaalipäivän iltana, silloin kun oli kaatumatta, tosin horjahtaen pahastikin, selviytynyt sieltä seurakuntatalon kohdilta tähän aikaisemmin viidentienristeyksenä tunnettuun keskusristeykseen.

Siihen, Valtaristeykseen, Onni seisahtui ihailemaan näkymiä: Kunnantalo kaikkine kerroksineen uljaana edessä, samoin kylän agora. Virastotalo vasemmalla, mistä poislähteneet poliisi, kela, posti jne. Kirjasto toistaiseksi on jäänyt, lie siirtäjiltä unohtunut. Etuvasemmalla ruotsalaiskummikunnan lahjoittama terveystalo, nyk. nuoriso-, jonka katveessa Esa Pakarisen muistomerkki. Takaoikealla ukset kiinnilyönyt kyläkauppa. Torin takana mahtavista mahtavin OP, paikallispankki  - kylän jumala, yksi ja ainoa.

Nyt Onni Eläkeläinen oli menossa tärkeään kokoukseen, hän kun on sen puljun hallituksen jäsen.

'Kokouspalkkiot eivät valitettavasti ole Finnairin, Stora Enson tahi Nokian luokkaa' hän harmitteli siinä risteyksessä seistessään, odottaessaan että alamäestä tuleva piipaa-auto ehättäisi ohittaa risteyksen ja kääntyisi siitä sitten ulisemasta kaupan pihaan, missä näkyi rötköttävän joku paikallisista kanta-asukkaista mäyräkoirapaketti viereen levinneenä. Vissiin vakava sairaskohtaus oli kyseessä koska ihmisiä oli kerääntynyt ympyräksi retkottavan mäyräkoiramiehen kehon ympärille.

- Haatana. Haatanan haatanako siinä on kun köyhää livettää! tuntui langenneen ympärille kokoontuneesta väestöstä joku myötätuntoisesti sadattelevan, jos ei sitten itse uhri.

Onni Eläkeläinen ei välittänyt asiasta niinkään paljon, että olisi ottanut osaa pitäjäläisen murheeseen, katseen toki käänsi ääntä kohti, mutta jatkoi sitten keskeytynyttä kokousmatkaansa omia murheitaan mietiskellen: "Mistähän saisi osinko- vuokratulo- myyntivoitto- yms. lomakkeita käyttöönsä pian edessäolevaa ja täytettävää veroilmoitusta varten. Kohta kumminkin  taas kysytään."

Siinä risteyksessä toljailleessan oli hänen katseensa osunut ennen piipaa-autoa risteyksen toisessa kulmauksessa makaavaan A-nelospaperinippuun. "Joltakin päättäjältä tärkeitä papruja tippunut, tiedä vaikka salaisia papereita oli luiskahtanut maahan?" päätteli Onni, olihan hän aivan päätöksen teon, lähidemokratian ytimessä - tuota kunnantaloa joka monikerroksisessa mahtavuudessaan hyvin kuvasteli päättävien virkamiesten ja johtavien luottamusmiesten sisäisiä tuntoja.

Onni Eläkeläistä alkoi vapisuttaa: pianko näkevä, taas, yhden lähidemokraattisen salaisen asiakirjan, merkinnällä 'tästä ei sitten huudella'?

"On se hyvä ettei lähidemokratia ole vielä kuntauudistuksen myötä karannut naapurikuntiin, sillä sieltähän näitä salaisia päätösehdotusasiakirjoja ei niin vain tulisi ongittua tienposkesta lumeen peittyneenä", Onnin pirullinen vakaumus oman kunnan säilymistarpeesta ja sen perusteluista sen kuin vahvistui.

Kun tilanne oli rauhoittunut hetkeksi joka puolella, kaupan mäeltä ei kuulunut ölähdyksiä eikä Veskun traktoriakaan näkynyt minkään tien päässä ja risteys oli autio ja tyhjä, otti Onni askeleensa ja suorastaan lennähti salaisen asiakirjan kimppuun: onkohan kepu taas jakanut avustuksia penkkatien kuoppien täyttämiseen vai elinkeinotalouden nimissä maatilatalouselinkeinonedistämismielessä vesakonraivuuseen vaiko sivistyslautakunnan lakkauttanut tarpeettomana taik ...

Onni noukkasi paperinipun, pyyhkäisi lumet päältä ja pettyneenä luki otsikon: TOIMEENTULOHAKEMUSLOMAKE. Lomakenippu tuoksui mäyräkoiralle, Onni katsahti kaupan pihaan ja ravisteli ensin paperinippua ja sitten päätänsä.

 

Oliko Onnia vedetty höplästä? Vai oliko taas kerran joutunut mielikuvituksensa uhriksi? Ennakkoluulotko olivat paisuneet ja taas leikkiä lyöneet Onni-raukan päänupissa?

- No voi haatanan haatana! karjaisi Onni ja jatkoi kokousmatkaansa.

Jätämme Onnin oman onnensa nojaan.

Emme seuraa Onnia kokoukseen emmekä Onnin käyttäytymistä kokouksessa.

 

Parempi niin.

 

487  enää jäljellä  -2C puolenmatkankrouvi ylitetty 

14 kommenttia

Ihmisten ilmoilleko jo mieli?

28.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!

maajussia ja Leeviä välillä

.


Leevin kanssa on monet vuodet menty eteenpäin. Eikä täällä mitään mainintaa pitkiin aikoihin! Tätä nykyä ajaa körötellään puhelinyhtiön asioilla pitkin Savoa Sulkavan seuduilla. Leevistä on tullut autonkuljettaja, me muut miehistönä istumme viimassa lavalla. Tosin uuteen autoon on saatu takakoppiin kaasulämmitys.

Pylväitä pystytämme vähän joka suunnalle ja vähän joka mökkiin on vedettävä puhelinlangat. Välimatkat ovat pitkät, lankaa kuluu ja monet montut kaivetaan ja kivitetään pylväille, järven ylitykset alitetaan kaapeleilla. Sen verran kaukana pääpaikalta ovat useat työmaat että viikot oleskellaan pitäjillä, kylien taloissa yöt, ruokakin monista paikoista lohkeaa samaan ylöspitoon. Ja sauna. Yhdessäkin talossa sauna niin kauniin lammen rannalla että! Houkuttaa ihan vängällä uimaan; useamman kerran pulikoidaan ennen kuin joku äkkää että käärmeet suu auki vastaan uivat. Vilisemällä niitä lammen tienovilla kintuissa pyöri kun tarkemmin katsoi, vaan 'rantakäärmeitä ovat ei ne mittää tee'  kuuluu talonväki tyynnyttelevän.

Vaimo on Leeville tarttunut matkaan poikamiesvuosien jälkeen. Mies on hankkinut tontin, kaivattanut kaivon. Oman talon pystyttää kunhan pankki lainan myöntäisi. Vaimo muodon vuoksi vähän ämpyilee, kuten vaimojen tapana on ukkoinsa jalat maahan asettaa, jotta 'milläs meinaat rakentaa'.

Elämä kulkee eteenpäin, niin kuin kunnon ihmisen elämän tapana on. Orpopoika jos kuka on talonsa, oman kotinsa ansainnut. 

Kuljetaan mukana töissä ja pidetään peukkuja: kyllä se siitä. Palataan asiaan, kunhan asiat siitä etenevät. Lutviutuvat. Eli kunhan Leevillä oma talo.

Katsotaan välillä tanskalaista maajussia telkkarista. Totta tuonkin elämä niin kuin Leevin, lennokkaampaa tosin - kuvattavaa telkkuun saatava. Kova on poika höpisemään, melkomoinen sutki, ja innokas yrittämään. Osaa. Uskaltaa tarttua. Hauska vaatteenretkuissaan, itseäänkin huvittaa. Sympaattinen vaikka tanskan kieltä mättää. Karmeaa, siinä sorastellessa ei ranskan/saksan puhumiset mitään sen rinnalla, ihan kuin koko ajan kurkkua kakistelisi, limaa irrotelisi meidän olohuoneessa.

Kätevät kengänpohjalliset taittelee viljan korsista. Mikä nauttiva ilme, ikään kuin mitään mahtavampaa ei koskaan eikä missään olisi ikinä tapahtunut, kun työntää ne kenkiinsä eikä Tanskan hangilla enää palella! Entiset heittää pois - meidän olohuoneen nurkkaan!

Suunnitellut ja rakentanut omin neuvoin lisärakennuksen kärriin, siirrettävän kaarikattoineen kaikkineen, uunin paikkakin määritelty; niin on hyvä että vaimo ikihyviksi ihastuu. Naureskellen kertoo jussi rakentaneensa kärriasumuksen tv-katsojilta salaa tuolla kylillä - kylällä sen takia koska siellä sai jutella kyllikseen ihmisten kanssa, ei tarvinnut yksin höpötellä.

Paljon näistä on seuraa, näistä leeveistä ja maajusseista itsekullekin, ovatpa vielä oikeasti olemassakin, ei mitään mielikuvituksen lentoa, vaikkeivät yltöhollilla lihana olekaan. Eivätkä joka päivä läsnä.

Vaan ovatpahan kumminkin olemassa. Jossain.

Rattoisaa noiden kanssa on höpöstellä - ajan kulukseen.

 

 

 

  YLE 

Frank ei itse seuraa digitaalista mediaa

504  -6C 

6 kommenttia

Ylihuomenna jättää toimen

27.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, Työelämä, uutiset, lapsismi, ällös unta näe!

jää hyvästi

.

.

Jäänäytös oli päättynyt, luistimien terät viiltonsa viiltäneet, katsojat kaikonneet kaupungille. Ei siinä hallin käytävällä enää muita ollut kuin minä ja tuo tutuntuntuinen nainen lysähtäneessä nappulatakissaan, hyvin tavanomaisena, enemmän maalaisena kuin kaupunkilaisena, saati pääkaupunkilaisena. Nuorempana, paljon nuoremman näköisenä kuin mitä iän perusteella olisi luullut.

Vähän nolotti. Ja vielä enemmän sen kysyttyä:

- Missäs oot tällä hetkellä töissä?

Kysymys jäykisti, putosi kuin paino päähän. En heti vastannut, aloin miettiä puolustelua ja ihmettelin mistä se minut tunsi, eihän ne yleensä minua tunne, minä vain ne - lehdistä, televisiosta. Niinhän on julkkisten kanssa aina: tiedät että tuo on Tauski jolla on uusi muija ja tuo on Taavitsaisen vetkula, eikös sillä jo toinenkin lapsi, mutteiväthän ne tiedä sinun nimeäsi.

Vaan tämäpä tiesi, tunsi ja kyseli, vaikkei näköjään viime vuosista selvillä ollut, kahteentoista vuoteen ei oltu tavattu.

- Sutjakassa kunnossa oot pysyny. Ihan kuin ennen.

Hävetti, sekin kuin olin kyllä. Enkä töissä. Eläkkeellä itsekkäästi. Ihan umpiminässä koko ajan. Nytkin enemmän mielessä paniskohan porkkanaa vai tervaa suksenpohjiin jos käväseis vielä iltaladuilla.  Ja nyt sille pitäisi sanoa että eläkkeellä ja puolustella jotenkin ettei enää yhteiskunnallisesti valveutuneena, ei siis toisten puolesta koko ajan, ei oikeastaan tippaakaan kuten ennen.

Siihen kun vielä osutti sen, ettei toinen jää suurin surminkaan eläkkeelle kokonaan vaikka lopettaa virassaan keskiviikkona. Miten sen selittäisi kun se itse on noita eläkeiännostajia siksikin kun ei ole kunnon työtä ikinä tehnyt, auton takapenkillä paikasta toiseen siirretty? Piti yrittää sönkätä jotakin loukkaamatta: "Sitä kun toimessaan liki neljäkymmentä vuotta jokaikinen päivä intensiivisesti toisen hyväksi on vaivaa nähnyt yhtäsoittoa niin haluaa jo elää irti muista. On tehnyt jo osuutensa."

- Minä vielä kansainvälisiä hommia olen miettinyt. Pääsee Soini sitten Bobrlikoviksi nimittelemään ja nyt kun Penakin siitä tissijupakasta alkaa selvitä, se sanoi ja vinkkasi silmää.

- Minä ymmärrän kyllä. Minäkin jos ei olisi niin minuutillinen työ ollut, jos olis saanu takapenkillä ajella eikä pyörällä ajaa kihnutella ja kaikki valmiina palvelemaan, niin vaikka ysikymppiseksi...

Loppuja se ei enää kunnolla keskittynyt kuuntelemaan, alkoi pujotella nappulatakkinsa nappuloita renksuihin ja antoi ymmärtää että tämä kohtaaminen on tässä.

Ei se suuttunut, vähän nokkiinsa vain otti; tuskin menee kahtatoista vuotta seuraavaan kohtaamiseemme.

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32714516

penaloitu

(Täyd. 28.3. tullut nyt julki, kyllä se jo silloin hallin käytävillä kuiski: YK-hommiin ) 

516  -7C

2 kommenttia

Oli Topin vuoro lähteä

26.02.2012 - 12:00 | hikkaj | rakkaus, koti, henkilökuva, Local

miesten valioita

.

.

Kaikki vuorollansa. Nyt sitten Topi oli lähtenyt. Rivitaloille kävelin yhtä tietoa vailla, pois kävellessä jo tiesin. Kaveri kertoi: - Oli kauppaan jäänyt.

Hyytsaareen hiihdellessä tuli vastaan velimies, autolla, kaheksatkymmenet kun jo ylitetty, harmitteli jotta portin takia pitää autosta vääntäytyä. Topi oli vanhempi. Hautajaiset pian edessä. On niin arvaamatonta, vaikka niin odotettua. Kenet milloinkin tempaa tämä luonto omakseen, jälleen kasvamaan.

Sillan alla siinä ja siinä jäätyykö virtaava vesi.

Tänä talvena pakkasista huolimatta järven jäät heikoilla ympärillä tämän saaren. Kaupunkiin päin aavaa, näkyy kirkkaalla ilmalla pitkälle, nyt leudommalla peittyy kaukaisempi sumuun heti Jänissaaren jälkeen. Sinne oli Topin isä hiihdellyt ennen vanhaan, kaupungin laidalle rakennushommiin, mitäs tuosta pitkälle neljättäkymmentä aukeaa kilometriä. Tuulelle otollista. Susia kuului olleen jäällä uhkaksi asti, olivat selällä ympäröineet hiihtäjän. Pakko oli varustautua pyssyn kanssa seuraavaan reissuun.

Lännen puolella vaanimassa pahamaineinen, uveavantoinen Ritosalmi. Sinne se osuuskaupan johtajakin oli kelkkansa usuttanut ja sinne jäänyt moottoreineen.

Topilla oli kesäpaikka salmen takana tässä. Sotalahden lähellä. Lahden rantamalla mökki.

"Tulehan pistäytymmään"  Topin veli aina nähdessään maanittelee.

 

Aikamoista sotaa on elämä, monen kohdalla. Ja kaikkienkin, jos vastoinkäymisiä käydään luettelemaan. Vaan mitäs niistä. Turhaan mieltä mustaamaan, elämänhalua nakertamaan, kun elettävä on joka tapauksessa. Elää luottavaisempana! Ajallaan kulkevat murheet, ovat, käyvät ja sitten lähtevät. Hetkeksi helpottaa, ennen kun tulevat kohta jo toiset.

 

Sillä tavalla se vaan menee, ilojen kautta kumminkin enemmän jos antaa mennä, niin parempi niin.

Ja työn, ankaran työn. Topi jos kuka teki ja osasi; mitä Topi ei osannut sitä ei tarvinnut kenenkään osata.

Taloja teki, rakenteli, navettoja, muurasi savupiippuja, sepitti autot, suutaroi saappaat, jos lampusta nappula lohkesi, ei syttynyt, niin ei muuta kuin 'Vie Topille!'. Kohta paloi. Topihan se, kukapas muu, sitä meidän Hispan moottoria silloin oli korjaamassa kun sedän saari poikasakilla poltettiin ja nolotti kun Topi kyselemään että 'kukahan mahto setäs saaren eilen polttaa?' ja Topi siinä oli istunut nimismiehen auton etupenkillä matkalla remonttihommiin, kun nimismiehen setä sitten puhdisteli auton penkkiä ja lempeästi selvitteli meille pojannaperoille että 'pikkusen rasvaset taisivat Topi-setän housut olla'.

Meille se Topi rakensi vinttiin huoneet ja nakutteli paneelit porraskäytävään, korjasi kangaspuut ja latasi auton akut, ties mitä kaikkea hyvää sai aikaan. Viimeinen kosketus oli jokin joulu sitten kun kävin kirjoja hankkimassa: oli itse kirjoittanut, koonnut, painanut ja  sitonut omin käsin emännän kanssa, useita kirjoja. Totta kirjoittanut menneistä ja kunnan asioista, kun monessa päätöksessä oli mukana ollut.

Ei ihme jos ihastuneena, suorastaan viimeisen päälle otettuna oli serkkutyttö Topia kehunut, kun oli meiltä yhden Topin kirjan käsiinsä saanut. Serkun tyttö nauroi: "Kun ajettiin Helsingistä tänne niin aina kuului Topi. Vähän matkaa jos oli hiljaa niin jo  kohta kuului Topi. Topi kirjotti niin selvästi. Topi kertoi siitä että. Topi laivareissusta, Topi lossilla. Topi ja Topi. Äiti ihasteli. Koko matkan."

- Oli aihettakin, ajattelin Hyytsaaren päässä takaisin päin kääntyessäni. Näissä Topin maisemissa.

"Täälläkin nimet paikkain,

kertovat taistoja käyty asein,

Tännekin lännestä,

samoin kuin Pyssyniemeen.

 

Länsi puolella Hyytsaaren on paikka nimeltä Sotalahti

tämäkin merkki siitä, että

on käyty taistojen mahti,

on luoto eissä Sotalahen

nimekseen on luoto saanu

ajan myötä kehittynyt

sotaluodoksi sanottavaksi,

paikasta tästä on kalaverkoissa

saatu pistimiä kiväärin,

selvästi tunnistettavia.

Varmaan joku ratsumies

tullu luodolle hevosineen,

saanut luodin sydämmeen

ammutun Sotalahesta, 

jättänyt pistimen luotoon,

joka nostettu verkolla ylös

Näin kertojat vanhat,

ovat tämänkin tulkinneet."

Toivo Konttinen:

Niitä näitä

Oma kustannus, kotitekoinen

Kirjojen määrä 25 kpl

 

526  -5C

0 kommenttia

Vaihtoehtokysymys

25.02.2012 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, vapaa-aika, Local, lapsismi, voe mahoton!, LAUANTAISEURA

jota valtuutetut eivät edes vilkaisseet koska siinä olisi tarvittu kielitaitoa

.

.

.

ei5

 

Enemmän luostarinväkeä, vaikka joskus itsekukin. Kuka?

 

Nämä nykyajan arvoitukset/piilosanat voivat olla ytimekkäitäkin! Kuten tuokin.

Jos eilinen ei auennut, niin  yllä olevan helmaniekan tietämällä voit vielä  välttää ämeriäkkyläisyyden leiman/painolastin.  

 

538  -2C nää on niitä kelejä joita koko talvi ootellaan: mikä ilo survaista suksi! 

 

4 kommenttia

Tipaton tammikuu sai valtuutetut koolle

24.02.2012 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, vapaa-aika, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!, LAUANTAISEURA

tunkua kokouksessa

kilpatesti lukijalle: ettethän vain ole ämeriäkkyläinen? (ämeriäkkyläisyys ei näet ole paikkaan sidottu)

.

.

Läheskään kaikista Lauantaiseuran-kokouksista ja kotkotuksista ei tule ilmoiteltua julkisuudessa, sen verran pönttöpäitä tunkee joskus kokouksiin että heidän kannaltaan parempi olla mainitsematta julkisuudessa asiasta yhtään mitään.

Nytkin tammikuussa kaikki Ämeriäkkylän valtuutetut suorastaan pakottamalla pakottivat pitämään kokouksen heidän lempipaikassaan, ja koska muistanette seuran säännöissä mainitun jotta yhden kokouksen osanottajista on oltava mensalainen, eikä täältä liiemmin sen sortin sosialisteja löydy, niin allekirjoittaneenhan se piti paikalle saapua ja Kaiku-leikki kapakkaan vai kotiin...vai kotiin! räjäyttää alkaneeksi.

Motiivi oli käsin kosketeltava, siis se, miksi porukka halusi kokoontua: tammikuu elikkä tipaton kuukausi -lupaus oli ollut kuulemma valtuuston salainen päätös.

Olisipa ollut herkullinen tilaisuus kostolle, suloinen suorastaan,  vaan maltoin.

Asetin kysymyksen kommervenkeittä. Ja porukat asettuivat pohdinnolle. Sen verran helpotin säännöistä että annoin puolueiden pukertaa vastauksensa omissa ryhmissään yhdessä, siis omin joukoin; yleensähän tehtävät annetaan henkilökohtaisina ja ainoastaan yksi pääsee onnistuessaan kaljoille niin halutessaan.

Ennakkoluulot pitivät jetsulleen kutinsa:

1. Hankomiehistö, nämäpään kepulaiset, nolla poing, zirro pojoa! Ka mistäpä olisivat tienneet kun kyseessä ei ollut voimalaji. Kovasti yrittivät ja ähisivät, kyniä katkoivat, mutta ei sinne päinkään - ei päätä ei häntää vastuksissa.
2. Vasurit, lekurin johdolla, olivat jyvällä, mutta hylätyksi tuli heidänkin kommunikeansa.
3. Eripurademarit eivät palauttaneet vastauslappua lainkaan kun sisäinen riita taas leimahti - eto asiasta.
4. Pienpuolueet selviytyivät parhaiten ottaen huomioon vähäisen pääluvun. Psuomalaiset neuvottelivat niin äänekkäästi että puheenjohtajana jouduin kopauttamaan muutaman kerran vaiennuskopaukset: aikamoisen römäkkä ääni niiden toisella edustajalla. Ristilliset sopuilivat mallikelpoisesti ja jättivät lähes oikean vastauksen, heidät olisi voinut hyväksyäkin - eiväthän he kuitenkaan kaljoille olisi lähteneet. Vihreät eivät äännähtäneetkään, niillähän on vain yksi edustaja, hänkin herrasmies.
5. Ruotsalaista kansanpuoluettahan ei, ei tosin Venäläistäkään kansanpuoluetta, vielä kunnassa ole, mikä ihmetyttää, sillä siihen jos mihin kannattaisi satsata ja soluttautua eli saada näin sekin puolue turhasta ruotsalaisuuden lastista pois.

Niinpä noin tunnin rupeaman ja oivan ähellyksen jälkeen olivat kaikki puolueet paperinsa palauttaneet ja pienessä toivossa, pienestä sievästä Elsan kahvilassa, elivät pienestä tammikuun syrjähypystä.

Aloitin palautteen annon turhia läyryämättä:

- Ei, Ei hyvät ihmiset näillä vastauksilla ei pitkälle pötkitä! Revittäviä papereita. Vastaukset ovat kaukaa haettuja, ympäripyöreitä. Osin käsittämättömiä. Muutamin osin ei päätä ei häntää näkyvi...

Yksi jos toinenkin valtuutettu alkoi valua alakerran vaatenaulakolle ja luiskahdella ovesta ulos.

Kun päätin palautetuokion paikalla oli seisomassa enää yksi henkilö, se talonmies, arvasittekin,  joka oli vartonut, että saisi sulkea kunnantalon ulko-oven, kunhan Lauantaiseuran k-päävetäjä lopettaisi p:njauhantansa, niin kuin kuulemma valtuutetut pettyneinä omasta hölmöydestään olivat talkkarin sivuuttaessaan purppasseet.

Kysymys, joka tilaisuudessa esitettiin, kuului MIKÄ KAPINE?

" - Pellolla aamumärän loppu laajeni onttoon pisteeseen, sanoi meteorologi ko. värkissä." 

Sen verran helpotusta, säälistä, annoin kun huomasin punaisten naamojen pällistelyn sekä hikikarpaloiden vuon luottamusmiesten iholla, eli: - Onttoa pistettä kutsutaan myös origoksi ja voidaan merkitä sitä kuvaavalla merkillä.

 

No sekös sotki sen yhden ryhmän arvuuttelua; vissiin origoa hevoseksi luulivat.

 

Tiedättekö te?

Sama testi teille. Jos ette tiedä: olette ämeriäkkyläisiä. Jos tiedätte: teillä on toivoa!

Sunnuntaihin suljetaan vastausten näkyvyys. Kannattaa yrittää. Psst Vihje: voi kysellä maililla (ks. os. kuka) vihjauksia.



 550  -2C luisti ja piti

  

14 kommenttia

Ensimmäinen kuva prinsessasta

24.02.2012 - 07:27 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, URHEILU, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, lapsismi

ja eikun Arajärvi tuijottamaan

.

.

"HV

 hj

 

Malta en, kele! Olla puuttumatta tuohon hehkuun. Yks tehä muklauttaa lapsen ja koko valtakunta naapurivaltakuntineen on onnesta sekasin!

Jotenkii tuntuu ettei tämä totta olla voi. Vaan on!  Helsingissä ihan tykin pamauksilla lähettivät ilonilmauksen taivaalle, oisko Wallinin Tepon joukot olleet liikkeellä?

Siinä sitä on taas Pentti-setällä tuijottelemista rinssessoissa, vaikka ei siinä kopassa ollu kun tyynynpielukset.

Lopetan.

 

tuus Lennu

ei se koira "

 

 

Vähän jo aattelinkin ja oottelinkin ettei noin iso uutinen kuin Ruotsin prinsessan syntymä voi Lennartilta siittävain ohi mennä. Kiihkee on ain kiihkee jos vähänkin aihejuorua ilmassa.

Arvatkaas vaan kuinka merkkeeleesti Lennulta on Kreikka-mailia perille tulla tupsahdellut =

 

Westlingit kotiin lähdössä

7 kommenttia

Miten polla pallonpotkun kestää?

23.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!

siinä  nuppi tutisee eli tuhoavatko muulipotkut jaliksessa pelaajan aivosoluja

.

 

.

Miten kova on jalkapallosankareiden päänuppi? Tuommoisia hevosenpotkuja ottavat vastaan, kun vapari vedetään muutaman metrin päästä. Luulisi aivot pellolle lentävän tai ainakin ajanoloon vioittuvan. Eikö vastanne nyrkkeilykehän hanskan tussautusta?

Asia putkahti taas yhden kerran ihmeteltäväksi kun Paraguayn pelaajan paluuhalua maajoukkueeseen Hesarista lueskelin.

Äijällä yhä luoti päässä!

Luoti sentään vähän vaikuttaa jos ei potku.

Sen paukun hän sai jossain yökerhotappelussa, kuinkas muuten kun jalkapalloilijasta on kyse, kaksi vuotta takaperin: 'Cabañas was shot in the head inside the "Bar Bar" night club in Mexico City early 25 January 2010 at 5:00 in the morning'.

Harmin paikka: E-Afrikan MM-turnaus meni sivu suun pallistilta maan parhaasta päästä. Sitäs palloili värään aikaan, aamu viideltä, väärässä seurassa, yökerhossa aamulla, ja otti vääränlaisen shotin. Google käännöksen mukaan:' huumeiden herra José Balderas Garza , alias JJ, oli mies, joka ampui häntä.'

Salvador Cabãnas, 31,  onnistuinpas tuon madon nostamaan aan päälle, on palannut nyt takaisin, maansa kolmannelle sarjatasolle - edelleen se kerholuoti päässä. Mahtaa paukahtaa kunhan pallo oikeassa kulmassa nuppiin poksahtaa.

12 de Octubre seura on kelpuuttanut luotipää-Salvadorin riveihinsä.

Mahtavia, vaikuttavia muuten, sivumennen sanottuna, nuo tuontyyppiset nimet, vau! 

Olisipa HJK nimeltään vaikka Joulukuun 6. tai Pietarsaaren Jaro jokin Sauli Niinistön ylistys tai JJK esim. Tarja Halosen häpeä, niin johan tuntuisi joltain seistä stadionilla käsi sydämellä kuuntelemassa avauslaulua tai laulaa mukana kannustuslaulua matsin aikana.

 

Mutta itse pääasiaan:

KUINKA PAHASTI JALKAPALLON PUKKAAMINEN VAURIOITTAA AIVOJA VAPAAPOTKU, joka osuu lähietäisyydeltä päähän? Ja entä tavallinen pallon pukkaus erilaisissa pelitilanteissa? Ainakin kirpaisee.

 

Joku lääkäri voisi vastata, toki myös jalkapalloilijan vastaus kelpaisi. Jari Litmasen vastaus olisi arvokkain, vähäisemmänkin potkiskelijan arvelu toki olisi tervetullut. Epäilen että Litti ei huutoon vastaa. Mutta Aki Riihilahti saattaisi kynämiehenä ja enemmän ekstroverttina kaverina vastatatakin. Katotaas, potkaistaan pallo peliin.

 

Jos ei kuulu kuraustakaan muutamaan päivään, niin silloin otetaan yhteys tuohon maan mainioon - olettehan jo joskus kysäisseet? - Kysy mitä tahansa  Kirjastonhoitajalta niin vastaus tulla tupsahtaa muutaman päivän viiveellä, ilmaiseksi. Viimeksi kysyin niistä Hannu Salaman romaanihenkilöistä, niin eikös kohta jo vastaus tulla lennähtänyt: Autere on Pentti Saarikoski, Anita= Tuula-Liina Varis jne.

 

Jäädään kuulolle - päätä pitelemään 

 

 

 

Vastaan mielelläni kysymyksiin, ainakin helppoihin. Tervetuloa elämääni, Aki

 

 562  +2C!  meni luistelusuksiksi, vaan ei suhkuksi sentään

15 kommenttia

Aina sitä toiseksi jää

22.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, voe mahoton!

ja joku toinen pistää pah!paremmaksi

.

.

Teki mitä teki tässä maailmassa, niin aina se on vähemmän kuin jonkun toisen. - Ihan mitätön on tekoni, manaili Onni Eläkeläinen maailman menoa television iltaohjelmaa tuijotellessaan. Siis näiden tavallisten pulliaisten tekosia Yleisradion televisiokanavia katsellessaan.

Niiden Subien ja Livien ja Ava-kanavasankarten tekoset ovat luku sinänsä: pois tästä maailmasta, poissa laskuista. Se on Onni Eläkeläisen perstuntuma, vaikkei hän liiemmin ole moisia kanavia availlut. Eikähän Onni muutenkaan juuri  mitään televisio-ohjelmaa keskittyneesti katso, keskeytellen lueskelun lomassa minkä kuikuilee. Hatarahkoiksi ohjelmien sisältö ja sanoma jäävät.

Mutta että Yleisradiokin, sitä nimeä Onni käyttää, lyttää televisiossaan! Vähänkö tuohduksissa on tällä kertaa noiden norskien takia, ruotsinkielisen kanavan takia, sen jonka nimeä ei tiedä, Valliiniksi tällä haavaa kutsuu, mutta kanavan numeron kyllä kaukosäätimestään hakee: 5.

- No jo nyt on perhana! kiroaa hän muuanna maanantaisena iltana taas sankarviittansa menettäneenä ja jatkaa kommentointiaan: - 9000 kilometriä vuodessa kävelee tuokin jäppänä porojensa perässä! - Ihan tost' noin vaan, puolihuolimattomasti.

Ei voi käsittää Onni - urheilumies olevinaan.

- 9 kertaa maapallon ympäri äijä jo vaeltanut porojensa perässä ja ylämäkeen suurin osa. Yheksän kertaa!

Itse lopetti O laskemisensa kertaalleen pallon ympäri juostuaan ja siitä ylpeiltyään. "Juoskaas penskat perässä 40 008 km", oli kehua reuhkannut tuontuosta ja  tämäntästä pienille kuulijoilleen.

Onni sadattelee kohtaloaan siunaillen taas yhden kerran sankarviitan hukkaamistaan: - Pyh! Mikä tuo tonniin hiihto talvessa, sehän on ihan kuin pihanperillä tarpeillaan kävis kyykkimässä. Eikä tuo ukonjäpykkä oo moksiskaan! Aikuinen poikakin jo joikhaa ja jättää arkeologihaihatuksensa sikseen. Meinaa astella, astella niin, isänsä jälkiä. Hyvin tietäen että tunturissa tuulee ja tuivertaa.

Semmoisia sankareita seurailee Onni Eläkeläinen, Yleisradiosta, ja jättää kaiken maailman vitnijuustonit nuorempien haudattaviksi, lähettäen katsomisterveisensä Voksille sekä kaikille ikäisilleen daragiitselis televiitseileille [= Добрый вечер и телезрителей ]. 



572  -2C aurinkopäivä, ensimmäisen kerran tänä talvena ns. RÄYSTÄÄT TIPPUU eli pakoo oli päästä luontoon hiihtämään, vaikka piti olla vieraspäivä. 

 

0 kommenttia

Kun pappi pitää rykäisi pankkiaamuhartauden radiossa

21.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset

eikä ollut Terho Pursiainen

.

KL Oma Raha 20.2.

.

'Eteläamerikkalainen ihmisoikeustaistelija ja ihmisoikeuskriitikko, köyhien puolustaja, piispa, Helder Camara, sanoi että jos annat köyhille leipää olet pyhimys. Silloin kaikki ylistävät sinua, hallitusta ja ministereitä myöten, mutta auta armias jos kysyt miksi köyhällä ei ole leipää. Silloin olet kommunisti ja ties mikä.' KS

Harvoin sieltä mitään leikkaavan hetkauttavaa kannanottoa kuulee, vain semmoista kieli keskellä suuta -hymistelyä, varsinkin kirkkoisien suusta, jotteivät eniten paimentamista tarvitsevat paimennettavat suuttuisi. Kyllästynyt kirkkokansa kivi kourassa kyllä kaipaisi jo nimiä lavalle.

Helmikuun toisena torstaina, 9.2., on täytynyt aamutuimaan kuulua kummia Vuosaaren seurakunnan papin Kai Sadinmaan ladellessa oikein virren kanssa totuuksia(an). Monen mielestä tämä aamuhartauden pitäjä olisi saanut sanoa sanottavansa eilispäiväisen WC-potturadion kautta, sen jossa roikkui pyyhkimispaperi käyttövalmiina. Monen mielestä taas tämän papin soisi ravistelevan sanomallaan joka aamu hamaan parannuspäivään saakka.

Teologi Sadinmaa puhui radiossa kalliita sanoja aamuhartausminuutteina kaadellen Jeesuksen mallin mukaan rahapöytiä villiksi äityneessä Eurooppa-peliluolassa.

Hän käveli Soinin, Seppäsen, Wahlroosin jalanjäljillä tai edellä puhumassa eurooppalaisesta talouskriisistä nimillä: "Samaan tahtiin kun meidän takaamamme miljardit virtaavat Kreikkaan ja muihin kriisimaihin, niin saman tien ne virtaavat sieltä ulos, kansainvälisille suurpankeille." Pappi! Pappi suustaan päästeli.

Seppänen tarkensi nimet blogissaan: kärjessä kärkkymässä Deutsche Bank, Barclays Capital, UBS AG, Citi, JPMorgan jne. Wahlroos ei ilmeisesti ole päässyt osille kun prosessia protestoi.

 

Kai Sadinmaa pappina politikoi eli otti osaa yhteiskunnalliseen toimintaan radion aamuhartaudessa, yllättävässä paikassa, kun ottaa huomioon tradition, railakkaasti: 'Tässä ei ole kyse kriisimaiden auttamisesta vaan pankkien puhalluksesta jolla imuroidaan valtioiden rahat ennen niiden lopullista romahdusta. Kun Suomen takaamat 50 miljardia lankeavat meille maksuun niin hyvää yötä Suomi. Jatkosodan sotakorvaukset olivat tämän rinnalla lasten leikkiä.' 

Samanlaisesta syystä Jeesus aikanaan kaateli rahanvaihtajain pöydät, pisti hulinaksi Jerusalemin temppelissä. Tuolloin köyhiä kuppasi ja voiton korjasi ylin papisto. Sadinmaan näkemys on tämänlainen: 'Meillä on nyt ikioma Jerusalemin temppeli, kansainväliset investointipankit, joiden aiheuttama tuho on mittakaavaltaan aivan toinen.' 

 

'Siitä Jeesus sai kalliisti maksaa. Se oli yksi syistä jonka vuoksi Jeesus päätettiin surmata.'  

Nyt koko rahvas ristille, pankkiirit pois lukien?

Sadinmaa päätti hartauden: Herra armahda meitä. Aamen.
Kuulija kyseli: Keneltä?

Etteikö aamuhartauksissa ole kuultavaa, rahattomille ja rahallisille, vaikkapa salaa vessaradion kautta!

"Me elämme nyt etsikkoaikaa. Koko Suomen on nyt pukeuduttava säkkiin ja ripoteltava tuhkaa päälleen, ensin hallitus ja eduskunta, sitten koko kansa. On heittäydyttävä polvilleen ja rukoiltava jotta me löydämme tien pois tästä pimeydestä." KS

evl.fi/hartaudet.nsf/webhartaus

OR 21.2. KL

582  -2C  lähes kolme tuntia rämpimistä metsissä

21 kommenttia

WC-paperiradiorullateline

20.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!, huikopala

ovatpa pyhäaamun radiolähetykset muuttuneet

.

.

Sunnuntai on juhlapäivä: ainoa päivä viikossa jolloin avaan radion. Aamulla, n. viideksi minuutiksi - minkä nyt istumatoimitus milloinkin kestää. Keskimäärin.

-  Maamiehen tietolaaria lähen kuuntelemaan, ääneen ilmoitan aamiaispöydän toiselle puolelle.

Syttyy lämminhenkäys sielussa, sydämellinen olo lehahtaa mielentilaan. Lapsuuden sunnuntaiaamu. Se se syntyy: isä aukaisemassa radiota sunnuntaiaamuna äiti kilistelemässä kuppejaan keittiössä, pikkupoika raottamassa unisia silmiään, höristämässä kuuloaan kuuluttajan kuulutukselle: "Nyt ohjelmassa seuraa Maamiehen tietolaari, ohjelmaa pelloilta ja vainioilta." 

Vaan eipä seuraa.

Istumaan kyykistyessä toinen käsi räpeltää jo siinä samassa vessapaperitelinettä. Harmaassa telineessä olevaa mustaa nappulaa napsauttaa: vääntää ääntä kovemmalle. Siis sillä nappulalla. Rätisee ja ryskää. Eivät ole asemat kohdallaan. Toisella samanlaisella nappulalla saa käänneltyä asemia, toisella siis ääntä. Ääni on kovalla, suhisee KÖÖPENHAMINASSA RYÖS ja rätisee, pilaa PANKKI rauhallisen aamurupeaman FINNAIRIN LENTOKentän toim... Asema ei asetu kunnolla SYÖN HATUN JOS ROSVO EI jää viikonsis....KIINNI kuultavaksi, ei sitten millään KUULIN POLIISIN KEHUV päätin näyttää ja PÄÄSTÄÄ PASkasen naurun vaikka kuinka nappuloita näpelöisi. Sitten yhtäkkiä tyyntyy ja asettuu kuultavaksi.

Radiossa puhuu Maamiehen tietolaarin paikalla Volvo Matti Markkanen, muistelee sekin lapsuuttaan: kerran yöllä oven takaa kuului epämääräistä möykkää, äiti otti pistoolin kaapista ja potkaisi ulko-oven auki, takana seisoi karskin näköisiä miehiä, ei äiti siitä hätkähtänyt yhtään, nosti piipun kohti ja kysyi empimättä: - Päähänkö vai munille? Äijät lähtivät sen sileän tien, eikä niitä sen koommin näkynyt. Tuohon tyyliin rauhallisesti rupatteli Markkasen-setä lapsuuttaan muistellen ja täydennellen, että isä oli täysfasisti, fasistithan ovat semmoisia narsisteja ettei muista tarvitse yhtään piitata...

Alkoi taas rutista. Radiossa.

Piti lopettaa, huuhtaista ja lähteä koko 'laarista' pois.

Jänskä tuommoinen vessapaperirullateline, jossa on radiovastaanotin samassa. Se on joskus tilattu tarpeeseen Hobby Hallista, silloin kun ne vielä luottivat ja lähettivät tilauksia, sittemminhän luotto loppui ja se vaaleanpunainen Barbie-kirjoituskonekin olisi jäänyt saamatta, muka maksamattomien laskujen ja luottotietojen menettämisen takia, jos ei Perusystävä olisi auttanut.

592 enää jäljellä! -2C näissä keleissä pitopohjasukset ovat vallan mainiot

6 kommenttia

Hum.kand. hakeutumassa luokanopettajaksi

19.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, koti, Työelämä, Päästöjä

paikan ja paikanhaussa

   ed. uim.kand. apukoulun johtajaksi

.

.

1975 oli kulumassa oleva vuosi numeroiltaan.

Kesä ja loma, edessä tuntematon tulevaisuus.

Viimeinen keväinen, vihertäväversoinen ajelu mutkaisilla vaarateillä Oravannahkapitäjässä, kesätunkua ilmassa, kevään työntö kesän tieltä.

Täyslehdiksi terästäytynet koivunlehdet, lämmönleijailu taivasta kohti. Kauneinta maisemaa ikinä.

  

Vielä katse talveen ja muutama väläys:

• Viiden oppilaan porukka autoon ja ajoksi. Yhtenä päivänä hautuumaalle uskontotunninpitoon. Toisena päivänä Pronominirokki autokasettisoittimeen soimaan äidinkielen oppimiseksi. Kolmantena nokka kohti naapuripitäjää: Tuupovuaraan on oppilaiden hyvä tutustua!
• Ala-asteen Markku-johtajan loihelausunto: - Jos kerta Tuunaisen Kari niin kyllä minäkin aina proffaksi asti! Markusta ehdoton esikuvani koko uraksi; hänen jälkiinsähän olin apukouluun astunutkin. 
• Pikku-Yrjön, luku/kirjoitustaidottoman pelastamisyritys sieltä jonkin kuvaamattoman kauniin vaaran rinteeltä pitkästä harmaahirsisestä talosta apukouluun epäonnistui, mutta ei ihanampaa näkyä ole silmiin sattunut kuin se syksyinen keltaviljainen vaaranrinne laskeutumassa taivaansineä hohtavaan lammenpintaan - ja mitkä ruskan värit ympärillä!
• Huomaaminen ettei minusta tieteellisen tekstin tekijäksi todellakaan ole, enemmän hymymäisen hurvittelun. Humanististen tieteiden kandidaatin kypsyystekstejä kirjoittelin siinä pankin lattialla maatessani ihmetellen, ettenkö muka kunnon sanoja saisi käyttää, semmoisiapa jos joltain kielenpäällä maistuvia. Niin meheviä ilmaisuja olisi ollut käytössä kun maturiteettiaihekin sentään innostava - ja nimenomaan tuossa iässä: Sukupuoliopetus ala-asteella. Pois sylkäisi professori Takala pari kertaa tekstini saatteella: raflaavaa, ei tieteeseen sopivaa kieltä. Muna ei tieteissä ollut muna vaan penis ja se  naisten värkki joku ihmeen vulva. Kunnes mitä abstraktisimmin sanoin varustin tiededokumenttini uudelleen ja sievensin sukupuolisanastoa, niin johan irtosi titteliksi hum.kand. joka sekin sittemmin kutistui pelkäksi hukiksi*. Koulun pihalla puoskien suusta en kyllä ikinä vulvaa kuullut. 

Vinttikamariin kiipesin sahajauhojen tuoksuun kesän alkuviikoiksi makaamaan henkistä rasitusta pois. 

Vastuu oli sittenkin painanut henkeä, vaikken talven mittaan ollut sitä tajunnut. Sekö siinä oli eniten hinkannut mieltä, jotta jollakin olla valta ylitseni, simputusmahdollisuus kirjoitustöissä: Annikalla kielen kypsyyden määrittelyssä, kansakoulutarkastaja Alvarilla työsuunnitelmapapereissa? Kolmesti neljästi olivat risteilleet syksyllä paperit läänin ja koulunjohtajan välillä: milloin pilkku oli väärässä paikassa, milloin puuttui piste keskiviikon kohdalta tai puolituntia oli merkitty väärin tuntikertymään.

 

Pelkäsinkö höyrähtäväni yhtä pikkutarkaksi pisteiden nuuskijaksi itsekin?

 

Haminasta itä-Lappiin oli reviiri merkitty: papereita lähettelemään, maailmaa katsomaan. No ei Hamina, koska kaupungit olivat poissa laskuista, mutta siitä ylöspäin kyllä, mien ja sien -alueilla kunhan osoitteet pysyttelisivät. Mieluummin täällä tai täältä pohjoiseen.

 

Salla, sointuvan suloinen nimi. Luokanopettajan paikkoja tarjolla. Sinne.

 

Matkalla korpea riitti jos vaarojakin, lammenpintoja, puroja, koskia, virtaavaa vettä, könkäitä; kyllä näitä jokusia vuosia kokisi, mikä ettei.

Koulukin tuolla alla erämaajärven rannalla kahdessa kerroksessa. Paperit sisään ja haku päälle. Viimeisenä päivänä soitto: peruutetaan, pannaan rasti. Alkoi pelottaa se uskonnollisuus siinä pitäjässä ja siinä kunnassa: susiparina voisi saada kurat niskaan ja sähinät silmille. Mitä turhaan ärsyttämään.

 

Soitto Seppo-koulutoimenjohtajatutulle naapurikuntaan. Oli  vierähtänyt jo elokuulle, reilu pari viikkoa koulun alkuun. - Teillä tuo Heinoniemi. - Papereita sisään vain. Ei sinne tunkua ole.

 

-  Ajeluttaapahan vähemmän ja kun on tuoretta tietoa koulutuksesta, niin panen sinut isompaan kouluun. Venkslaavat noiden paikkojensa kanssa viime tipassa. Menet tuonne Arppen maisemiin, rakennatpahan vaikka lehtikuusista laivan joutoaikoinasi.

 

Niin sanoi Seppo kun paikan päällä koulutoimistossa tiedusteluretkellä pistäydyin.

- Sama kai tuo missä, tuumin ja paiskasimme kättä tervetulleeksi.

 

Niin oli tehdaspaikkakunnan kyläkoulun opettajaksi valittu nuori mies - tietämättömänä siitä, miten paljon imevämpi puuha kolmenkymmenen oppilaan kanssa temmeltäminen viiden oppilaan jälkeen oli oleva.

 

Puhkupäivät viikonloppuisin tulivat tarpeeseen.

 

!*  Hukille tappotuomio Ylä-Karjalassa *

 

 Kiteen kuntasivulta

 

 

 604   -6C  tuulenpuhallusta

 

 

 

 

 

5 kommenttia

Yöpyynnille aitanpolulle pikkupakkaseen, vereslihalle sekin sinne mieluilee ;)

18.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, RAIKU

guess hues  taas  jatkis/toiste, mukana piilokuvakilpailu

.

 

mitä näet kuvassa ja mitä pitäisi?

.

Laskiaisen kunniaksi LEMPI pyytää välittämään vaatimattoman, mutta kiihkeän isännänkielisen runonsa

Oven

höylinä aukaisee

'isukki'

oitis

kun naukaisee

'nisukki'.

 

 

KLO 4 reikärei-kä

Meikä: "EIKÄ EI-KÄ!"  

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

616 -7C

6 kommenttia

Ristikon ratkaisu

17.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti

matti nykänen ja vladimir putin ristikon takana

.

.

Heillä ei kuitenkaan mitään muuta tekemistä tämän potun kanssa kuin sisäänheittäjinä toimiminen - narraamassa oiva ihmisiä taas!      Oli Matin ja Vladimirin kuva viikolla useammassakin lehdessä ja vankasti vangittuina. Pilakuva, ainakin toisen.

Ristikosta toki on puheen pärinää ja nimenomaan ratkaisemisesta sekä oikeista ratkaisuista. So. Onnin ongelmista.

Kuten tiedämme Helsingin Sanomat julkaisee perjantaisin ylivoimaisen hankalia ristikoita, joiden vaikeusaste perustuu pitkälti rajaamattomiin kysymyksiin: SUKUNIMI, MAA, EGYPTILÄISIÄ, ELÄINKUNTAA, RAAMATULLINEN yms. ynnä hämäriin kuviin, joista ei juuri selvää saati tolkkua saa. Tosin myös nokkeluuteen, piilosanamaisuuteen, ylösalaisuuteen, kuvien puolittaiseen katkaisemiseen: esim.  SELÄNNEKI = teemuki, ASIAMIESTÄ = siam jne.

Perjantaita silti odottaa Onni Eläkeläisemmekin muiden sanahullujen seassa, uskina käymään uusien haasteiden kimppuun ja paikkaamaan vanhoja haavoja.

Kolmen viikon takaisesta HS 2677 Suurristikosta jäi ratkaisematta pari kuvaa, auton ja jonkin ihme sudin, sekä "AAI".

Niinpä Onni tänä aamuna jo anivarhain kipaisi postilaatikolleen perjantaista Hesariaan noutamaan, jotta kolme viikkoa kaivertanut probleemi saisi ratkaisunsa ja niiltä osin yöunet makeammiksi muuttuisivat.   

Oikein vapisutti nähdä miten sitä tyhmyys viisaudenapetta saisi syödäkseen. Ja saihan se:

• "aai"  = AINA
• valokuva kilpa-auton kulmasta = NISSAN
• valokuva siitä putin/sutin/sudin, jota OE jo hävytttömästi ennätti perseensutiksi kutsua, näköisestä = KALATON

Nyt oli kolmen viikon takainen ristikko saanut ratkaisunsa. Tosin ei Onni vieläkään ymmärtänyt miksi "aai" on aina ja miksi p.suti on kalaton. Mutta väliäkö hällä. Uutta putkeen ja kynä Suurristikko 2680 kimppuun suhisemaan: ensin ne monikko-T:t paikoilleen ja sitten himmeällä arpomaan mitä ovat mäkkärit, mitkä ovat eläimiä entä puita,  mikä on musiikkitermi, mikä on -KÖ, kuka kuvan pörröpää???

Hyvä että pariin päivään tästedes OE ladulle lennähtää ennättää taikka kirjankantta aukaisee. Euroopassa pistäytymisestä ei puhettakaan, vaikka kuinkas halvalla Reinari  Milanoon, Edinburghiin, Pisaan olisi valmis viskaamaan tahi ah!Rooman raunioilla käyttämään.

Semmoiseksi kummaksi kapea-alaiseksi OE:n elämä on jotenkin itsestään luisunut. Sentään ET-lehteä ei vielä ole ilennyt tilata, vaan on tiltannut kaikki edulliseltakin haisevat tarjoukset, nekin joissa kaupantekiäisiksi tarjotaan helminauhaa taikka rintakorua, tosin kakkulapion kohdalla hän jo vähän emmiskeli - imelän perään kun niin on, hakki suorastaan.

  

628  -7C

13 kommenttia

Kohta 100-vuotias Pankin-Aino

16.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, Local, lapsismi

ainoa aikuinen leikkitoveri

.

.

Herkkä hetki se oli. Liikuttava. Ja näin se eilinen meni:

Kun hautuumaan mäen puolessa välissä tapaan Ainon. Potkurin sarvista. Lapsuuden leikkitoverin. Aino heläyttää naurunsa. Ja minä haukon henkeäni. Irrotan käteni sauvojen lenkeistä. Enkä ole silmiäni uskoa. Kyyneltää.

- Ei voi olla totta!

Saan lopulta puhalletuksi.

- Pankin-Aino. Leikkitoveri, ainut aikuinen leikkitoveri lapsena. Monien nollien Markka-ajoilta.

Pankin Aino heläyttää.

- Kuule, ikäerosta huolimatta.

- Kova oot tyttö. Uskomaton. Sata, ja tolopillasi!

- Aino täytti vasta 99, korjaa Lahja vierellä potkiva, - lähettiin päivälenkille, parikolme kilsaa ei pitempiä näillä pakkasilla.

- Tiedän minä Ainon iän: synt. 2.2.13. Sinähän ite sanoit joskus jotta käy kapteenin hautakivestä tarkistamassa syntymäaika jos unohat.

Aino nyökkää ja helähyttää taas ja päälle lempeän kuule.

- Ens vuonna pietään sitten rumat juhlat! Kunnon kekkerit.

- Kuule!

Kylmä alkaa puistella, mutta myös muukin vilunväreenlainen.

Mäen päältä eroamme. Pankin-Aino kääntyy kylille, minä hiihtelen kirkon aituuksen kautta ja mummolan mailta laskea humautan Paratiisin portille siunaillen: "Neljätkymmenet vuodet pitäs vielä hiihellä!"

638  -9C 

6 kommenttia

Pyhän jäljiltä päänupissa yhä suhisee

15.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!

vasta puolessa välissä viikkoa urheilukanavien pauloista irti

.

.

Viikonloppuna boxautetaan Canal+ Urheilu, Canal+ Aitio, Pro1, Eurosport, UrhoTV raikamaan ja halleluja! Menoksi: Antero Mertaranta pauhaa, IHAnaa! Antero ihaNAA, ja Tsekki Kuok-KII saaMArin Ruotsi, paitsio ILmiSELvä paitsio, Eikö ne NÄe sanoi sekin kylän LIkKA kun  hameenhelmankorviin nosti ja kyykistyi, kyllä Komarovin MAMMAN poika tuon homman osaa JA VAIKKA KOLmella kielellä  sekaan Ligue1 France, La Liga, Serie A, African Cup of Nationsia, NHL, NFL, KHL, Mäkäräisen Kaisa, Aikku, Björgen, Jauhojärvi, yu-hallia Karsruhe, African Cupin rankkaripotkut ... 

Mikä kierre!

Ei rankkupotkussa vaan Tämän Katsojan elämässä: ihmeissään sen maksukorttinsa kanssa, josta kuukaudessa pulittaa viiskymppisen. Totta kai kaikki tarjonta on katsottava, eläydyttävä menoon ja meininkiin. Mitä sitä turhaa maksaisi!

Yhtä mössöä. Kaisakaan ei tunnu miltään, häviää massahulinaan.

Sunnuntaiyön maanantaita vasten havahtuu suhinaan, sulkee boxin. Nukahtaa.

Nukkuu maanantain. Tiistaina vähän jo heräilee, Urhoa kopeloi: Kalpa- Kärpät. Sakari Salminen, Kuparinen, Kiiskinen, jokohan Kapanen ja Viuhkola ovat terveen kirjoissa ... jokohan itse? Vaimo näkyy tulleen töistä.

Keskiviikon vastaisena yönä hurinat on huristu ja viikonloppuhulinat vietetty, terästäytyy eloon. Jossain takaraivolla pyörii pätkä ei-urheilua, tv-kuvaa Ateenasta, uutistenlukija Piia Pasaselle toimittaja selittää kauhistuneena rujon parlamenttitalon edustalta Ateenassa: "Ihmiset ovat muuttuneet eläimiksi!"  Sen urheilunsekoittama Tämä Katsoja on surffaillessaan nähnyt, on täytynyt nähdä, jossain uutispätkässä, vahvana se repeattia lyö päässä.

Hullunmyllyssä hurlumheinä.

Tämä Katsoja suorittaa keskellä yötä iltatoimet epämääräisessä järjestyksessä, on yhä levoton ajatuksesta että sivistyksen kehdossa Ateenassa ihminen on palannut eläimennahkoihin. "Sivistys tekopeliä - sittenkinköi!" Oi Sokrates! Oi Aristo!

Haipakkata on ollut meno mainen, tuutit täynnä viikonloppuna hulinaa. Hektistä. Musertavaa.

Tämä Katsoja palaa vuoteelleen. Rauhoittuu halutessaan, kummahan olisi jos ei tuohon ikään ehtineenä.

Montakin keinoa on käytössä, koska suru toisesta ihmisestä ei henkilökohtainen, pelkkiä kuvia tv-uutisissa. Oma palautuminen omaksi kuvakseen urheiluhöperyyden temmosta lopulta on yksinkertainen juttu.

Niin. Kirjahan se.

Kirjoja eri tilanteisiin niin kuin lääkkeitä eri vaivoihin. Marevania veren ohennukseen, salpaajia sydämenrytmiin, A B C D E K -vitskuja ... Salamaa vasurivaivoihin, alakuloon ei Waltaria vaan Paasilinna A:ta, itsevarmuuden puutteeseen Paasilinna E:tä, Päätaloa työperäisiin vaivoihin, Kilpeä turvattomuuden tunteeseen, Mukkaa seksuaalisuuden vellontaan ...

Vaan kyllä kaikista yksinkertaisinta on paneutua eteenpäin elämän kaartaan kulkevaan puhelinpoikaan. Yön syliin ottaa Parikkalan Leevin, johon alkuhyljeksinnän jälkeen on suorastaan mielistynyt - tyhjän päälle orpopojaksi maailmaan jääneeseen. Siinä maailmassa ei vauhtisokeus yllätä. Siellä on aikaa. Eteenpäin hiljokseen maalautuu elämänkaari, vääjäämättä; armeijan jo on poika käynyt, mieheistymässä, sijaansa saamassa, osaansa ottamassa tässä yhteiskunnassa. Puhelinyhtiössäkin luotto kasvanut niin paljon että saa pylvääseen kiipeämisluvan.

Tämä Katsoja on kolmetneljätkymmenet vuodet lukenut oppilaidensa kirjoitelmia, ollut nyt pari vuotta paitsi sitä kiertelyä ja kaartelua itse asiassa. Kotoinen olo hölähtää niskavilloihin ja rauha laskeutuu sieluun, ainevihkojen turvallinen tuttuus, kun hän viikonloppu-urheiluhulinoinnin jälkeen vuoteellaan paneutuu Orpopojan elämään, josta konstaileva taide on kaukana vahvan muisteluhalun tieltä. Siinä jossa mitään yksityiskohtaa ei malttaisi jättää kertomatta, kahteenkin kertaan. Sata kertaa selvempää se silti on kuin Tämän Katsojan ajatuksen kulku. Se siinä rauhoittaa.

"Kun kaikilta oli kuulumiset vaihdeltu puolin ja toisin, niin sitten rupesimme valitsemaan työkaluja ja tarveaineita, mitä työmaalla tarvitsimme. Auto oli Volvo-merkkinen kuorma-auto, jonka lavalle oli miehille tehty tuulen suojaksi vähän koppia, ja taemmaksi sitten sijoitettiin työkalut ja tarvittavat tarveaineet, mitä päivisin  työmaalla tarvittiin. Pomo meni kuljettajan kanssa auton ajohyttiin, koska sinne ei muita sopinutkaan, ja me työntekijät nousimme lavalle, missä meillä oli paikka kuljetuksen aikana, kun työmaalle mentiin ja töistä palattiin aina illalla asemapaikallemme." Leevi Sajamäki: Orpopojan elämää. Kirjapakari 2012 

650 maaliin - enää

0 kommenttia

Henna Virkkunen Joensuussa kuntauudistuskiertueella

14.02.2012 - 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, Local, LEHDISTÖ

15.2. TÄNÄÄN klo 8.30-  kiertue on  LAPPEENRANNASSA - Virkkusen paikalla Guzenina-Richardson. Kouvola huomenna.

http://www.goodmood.fi/kuntauudistus/ 

 

.

.

.

alkanut klo 12.00 - klo 17.00 loppunut

valtiovarainministeriö tarjoaa suoran ystäväpäivälähetyksen, sen kuin puolilta päivin napsautat tästä: http://www.goodmood.fi/kuntauudistus/

Kuntauudistuksen aluekierros käynnistyy Pohjois-Karjalasta tänään tiistaina. P-Karjala kerrankin ekana avojäille!

.

.

Kunnallishallinnon rakenne -virkamiestyöryhmän selvitys esitellään osana kuntien kuulemista alueellisissa tilaisuuksissa helmi-maaliskuussa. Pohjois-Karjalan alueen tilaisuus järjestetään 14.2.2012 klo 12.00 – 16.30 Joensuun konservatoriossa.  OHJELMA 

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen on tiedotusvälineiden tavattavissa tänään ennen seminaaria 14.2.2012 klo 11.15 – 11.45

Menkäähän innokkaimmat yrittämähän oikein paikan päälle - eivät maha tavan tallukoita liiemmin sisälle päästellä. Sopii silti kuntalaisena koettaa. 

Meille vähemmän raivokkaille riittää tuo nettilähetys  ja varsinkin kellokohdat:

• klo 12.10  HENNA VIRKKUNEN Kuntauudistus hallituksen kärkenä
• klo 13.00  KUNTIEN KOMMENTIT
• klo 14.30  musiikkiesitys ja KESKUSTELU

Saattaapi opposiittiöt riehakoitua, kun luottamuspallit tulevaisuudessa hupenevat.

Ainakin Suomenmaa näyttäisi huomionarvoiseksi tilaisuuden rankkaavan - ilmeisesti tilaisuus tuottaa kelpo vastaiskuvaalimatskua:

 

pst1 eilenhän Jsuussa kävi jo VäyrysPuavo maata möyhimässä  

pst2 hyvässä lykyssä voit nähä kuvaruudullasi niitä ämeriäkkyläisiäkin!

 

660  -13C, perillä metsästä 17.30, vielä näki vaikka tiellä valot jo päällä 

11 kommenttia

Minun poikaa ei kaapata!

13.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms

ei vaaraa ei varaa käydä kuin suomen hodorkovskille nallelle meinasi 

VAROITUS! sisältää OSINKO-OPASTUSTA

.

 Vehviläisen firma

Maksupäivä:
Osingonmaksupäivä on yleensä viides pankkipäivä täsmäytyspäivästä. Osingonmaksupäivää ei kuitenkaan ole erikseen määrätty, vaan yhtiö voi itse päättää maksupäivän.

Piti kirjoittamani kevyttä Päästöhistoriaa, omaelämäkertaa huipulle, henkilöhistoriaa jatkaa siitä kuinka Oravannahkapitäjän jälkeen ura eteni, mutta koska alustaksi valikoitui osakepaperimonisteen toinen puoli, jossa alkuvirkkeenä oli ylläoleva sinivärein, niin mikäs ettei: jatketaan siitä. Pujottaudutaan Piensijoittajan prässihousuihin pitkästä aikaa. Mielenkiintoistahan sekin. Kauppalehteä läheltä liippaavampikin.

On par'aillaan menossa suursijoittajien ja piensijoittajien Hullut Päivät, kevätkorjuuviikot.

Hiekka-Nalle kuittaa osinkoja pelkästään Sampo-konsernista toistakymmentä miljoonaa  (14 milj.!)  €! - pienemmät sijoittajat tyytyvät mesi kielellä pienempiin potteihin, semmoisiin tuhannenkahden nahistuneisiin euroihin; sen verran pienemmillekin nalleille toki ripotellaan että pysyvät kuuliaisina ja lojaaleina pääomalle ja muistavat äänestyskopeissa jommankumman aameneksi: KOK / RKP.

Nallukka on siis väh. 5000 x rikkaampi eli röyhkeämpi ihminen kuin Piensijoittaja? Piensijoittajan oma asema ihmisenä ja kapitalistina helpottuu ja oma yhteisöllinen ihmismäisyys rupeaapi kevyesti nauraa ketkuttamaan: ei tässä sittenkään niin syntinen saatanan julli toisten kakulla kävijänä. Omantunnon väännöt saavat loppua siihen paikkaan!

Ja loppuvathan ne viimeistään Piensijoittajan kaivellessa esille Finnairinsa.

• Yhtiökokous: keskiviikkona 28.3.2012
• Irtoamispäivä: torstai 29.3.
• Täsmäytyspäivä: maanantai 2.4.
• Maksupäivä: -
• Osinko: 0,00 e.

- Osingon saa jos ostaa osakkeen yhtiökokouspäivänä tai sitä ennen. Osinko komahtaa tilille parin viikon päästä, jos  joku osaton ei sitä tiedä, haluaa Piensijoittaja opastaa ja alleviivata. Oma omistus on toki jo vuodelta 2007, silloin kun lentämisessä oli vielä sitä jotakin. Ylellisyyttä. Pintaliitoa. Osakkeen hankintahinnassakin hohtoa: 11,02 €. Nyt Finnairista tullut karvalakkien halpalentoyhtiö:

Finnair

2.49

-1.58%

18:29

2.49

2.50

2.59

2.49

0.288

OMXH

77 % huvennut pääoma.

Jo vain luulisi että murheisna miesnä päättäisi Piensijoittaja tämänkertaisen omistusrupeamansa, lukuhetkensä ja kiireen vilkkaa palaisi omille jutuilleen, jotka ovat itseohjattavissa eivätkä itseohjautuvia kuten pörssiluvut.

Vaan mitä vielä. Piensijoittaja riisuu prässihousunsa ja asettta ne hengariin roikkumaan ja palaa ilomielin tavan ihmiseksi jälleen, koska köyhtyneenä on paremp' olla, eli vilkunoiden: huoleton on hevoseton poika. Ja yhä valoisammaksi käy olemus kun kunnolla tajuaa pointin:

- Ei varaa että poika kaapattaisiin!

Irtoamispäivä:
Osingon irtoamispäivä on yleensä yhtiökokouksesta seuraava päivä. Käytännössä osinko irtoaa yhtiökokouspäivän ja sitä seuraavan päivän välisenä yönä klo 24. Jos ostaa osakkeen osingon irtoamisen jälkeen, ostaja ei ole oikeutettu osinkoon, vaikka osakkeen osto olisi ennen täsmäytyspäivää. Osinko jää tuolloin myyjälle.

***********************************************************************************************************************************

JK 16.2.

 

 

HS: Finanssivalvonta tutkii ASUNTOKAUPAT

Työeläkeyhtiö Ilmarinen pyytää Finanssivalvontaa (Fiva) selvittämään Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokaupat, kertoo Helsingin Sanomat. Lue lisää...

0 kommenttia

Onnistunut ulkoistus

12.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, Työelämä, uutiset, Local, lapsismi

musta nokinen keskiviikko

.

.

Matkustettiin viikolla rautateiden taakse kantohommiin.

Päivänä jolloin Nokia sanoi irti toista tuhatta työntekijäänsä jossain Salossa, valtion lakkauttaessa jossain korvessa sijaitsevan Kontiorannan varuskunnan sekä satojen kuntien joukossa jossain salomailla pitkien suoselänteiden takana sijaitsevan matkaajien kotikunnan, sen kuuluisan Ämeriäkkylän. Kokoomuksen voittoryllingistä - Sauli-presidentin valinnasta ja siitä seuranneesta ilottelusta eli pääministeri Kataisen päänlyönnistä saviruukkuun*  - oli kulunut jo kolme yötä.

Eivät uutiset hetkauttaneet sen kummemmin matkaajiamme, ainoastaan kotikunnan lakkauttaminen aiheutti hurraahuutoja: päästäisiin näistä lähidemokraateista. Näistäpä junailevista kepupäättäjistä, tästäpä suvaitsemattomasta ämeriäkkyläisyyden ydinjoukkiosta. Se vähän pyrskähytti päivän uutisissa, sytytti ns. tulta / ilonkipinätä.

Puolen tunnin jälkeen ylitettiin rata ja seurattiin sen vartta ohjeiden mukaan. Oltiin perillä. Ilimottoman ison talon edessä. Päivän henkilökohtaisen uutisen edessä: tuon talon kellarin uumenissa odotti nokinen tehtävä. Satojen kilojen painoinen rautainen keskuslämmityskattila, nokipannu täyttä terästä. Sokkeloiden kynnysten kapeiden ovien, portaiden kautta piti tämä nokialainen ulkoistettaman, raahattaman ulkoisiin olosuhteisiin, käsivoimin neljin miehin. - Turha luulla että liikahtaisinkaan, se tuntui uhittelevan, - noihin pakkasiin ette minua, hernekepit, vie!

Mutta mitä vielä, sen takiahan tänne oli tultu ja täällä oltiin että yksi onkapannu pian seisoisi ulkosalla, talvipakkasissa turhanpanttina, syrjäyttettynä nykytekniikan eli maalämpöpumpun tieltä. Tyhjän takia siinä enää ryppyili ja kanttansa läpätti.

Ja niinhän siinä kävi: kohtakos rautaputkipätkätelien avulla, muutaman litistyneen sormen ja varpaan hinnalla, rautamöhkäle seisoi ulkosalla kellarin ulko-ovikuopassa odottamassa hullujussia tai jotakin muuta miestä väkevämpää yläilmoihin kohottajaa.

Peli oli voitettu. Kattila kannettu ja nitistetty. Hiljaisena, vailla uhoa kyyhötti rautamöykky, alistuneena kuin pois potkittu nokialainen tai Suomen armeijan kapiainen. Puolustuskyvyttömänä.

Siinä lumessa. Siinä pakkasessa.

 * Jippu

667  -9C

 

18 kommenttia

Uudet voitelemattomat sukset

11.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, URHEILU, vapaa-aika, koti, liikenne, lapsismi, voe mahoton!

käyttökokemuksia - näillä mennään

.

.

KARHU SPECTRA OPTIGRIP (329,-)
ROTTEFELLA TOURING MANUAL SIDE (39,-)
ALPINA SCL HIIHTOKENKÄ (159,-)
REX ASTRA HIIHTOSAUVA (59,-)

Jäsentarjoushinta paketille on 369,- sisältäen siteiden asennuksen ja jäsenille pakettiin tulevat suksipidikkeet.
 

Emerituksemme, jäsen, tämä paratiisilaisemme kuusiaidan sisäpuolelta, on kova poika hiihtämään; lienette huomannut alaviitteistä, Arvoisa Lukijamme.

Koska sen enempää lylyjä kuin kalhujakaan ole enää kaupan, jos ei nordic norm -siteisiin käypiä monojakaan, oli koittanut pystyhankinnan aika.

Kaupunkiin.

Ja takaisin.

Suksipaketti kainalossa, ylläkuvattu.

Ymmärrettävästi lompakko tyhjänä.

Mutta Mieli kevyenä ja hirmuinen hinku kohti metsän rajaa.

 

Nyt sadan kilometrin hiihtokokemus harteilla on hiihtotestaajan aika tuleville suksenhankkijoille kertoa kokemuskarttuma keltaisista kotimaisista kirvesniemeläisistä kahden viikon testihiihtämisen jälkeen.

Olkaa hyvä:

 

• Monot lämpimät. 'Kristat' paljon paljon lämpimämmät vanhanajan rasvanahkamonoihin, mäntyrantalaisiin, verrattuna. Thinsulate-vuori takaa lämpimyyden kylmimmillekin jaloille. Koko kehollekin - jo pukeutumisvaiheessa. Monon jalkaansyöttäminen on oma taiteenlajinsa, työn ja tuskan takana. Kannattaa aloittaa ennen paidan päällepanoa, välttyy hikeentymiseltä ja paidan kastumiselta ennen aikojaan. Ahtaminen onnistuu lopulta kyllä, iltti jää tosin solmulle joka tapauksessa. Siitä viis: painaa ja hiertää se matka kuitenkin ennen pitkään.
• Sauvat jungnerlenkkeineen soitattavat myyjälle useita kertoja ennen kuin peukalon ja kämmenen ynnä ranteen pujotuspyöräytystekniikka on hallinnassa ja toisiinsa tarrautuneet tarrat tarrautuneet oikeisiin sauvoihin. Sommat uppoavat maata myöten, hanki ei pidättele. Tukeva työntö.
• Sukset. Ensimmäinen astuminen suksien päälle antoi tulokseksi luvatun: hyvä pito. Niin eteen kuin taaksekin päin. Koehenkilömme seisoi kuin tervaskanto keskellä pihamaata: liukua kumpaankaan suuntaan ei tapahtunut. Hievahtamatta kuin valokuvassa testaajamme pysyi vakaasti kuvassa keskellä. Yhtä lujassa kiinni lumeen tarrautuneena kuin sauvan tarralenkit hiihtorukkasen ympärillä. 

 - Helevettiläinenkö tässä! karkasi hiihtoniilomme huulilta kuin parhaaltakin söpökältä, siltäpä Marjo Matikaiselta aikoinaan: - HavujaPerkel-e!

Kalliit kirvesniemeläiset alla siinä jäykistyneenä juhamietona seistä jökötti testaajamme heti kättelyssä juuri sen virheen tehneenä mitä ei missään herran nimessä olisi saanut tehdä: sisälämmöstä ulos kantoi sukset niitä ulkona viilentämättä.

Ihan ulkona seisoi siis testaajamme.

 

On parasta pitää pieni tauko, muuten kertomuksemme muuttuu rienaavaksi, saa sävyjä joista herkkänokkaisemmat biaudetit loukkaantuvat, nokkiutuvat ja alkavat pian syyttää rasismista ja muusta ryssyrjinnästä, kiusaamisesta ja siitä kaikesta pahasta mitä pieni yksilö voikaan kiukkupäissään päästää ilmoille.

Testaajasta voi hyvinkin tulla lopullisesti persona non grata näissä Kauppalehti-piireissä.

Palaamme asiaan myöhemmin, mutta jottei jännitys sietämättömäksi kävisi, ilmoitamme, että hankinnoilla jo toinenkin hiihtosatanen aloitettu, eivätkä ne niin anniittomat, Päätalon sanaan, sittenkään ole kuin mitä alkutestit antoivat olettaa: kyllä niillä kuusiaidan tuolle puolen on jo päästy.

 

  

mäntyrannat                                          thinsulatet-kristat

 

tarralenkit toisiinsa tarrautuneina, kuin jungnerit ennen avioerosompaamisia

679 jäljellä maaliin  -9C

0 kommenttia

Kekäläinen voittaa jopa Stubbin

10.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, lapsismi, voe mahoton!

ylimielisiä, omahyväisiä, itseriittoisia, kaikkitietäviä jne

.

.

"HV

 HJ

Urholta illalla tuli Venäjä-matsi stadionilta, turpiin roiskahti, mutta niinhän pitääkin Mahtavalta.

Kuznetsohvi oli taitavataitava.

Paska jätkä tuo Keku Kekäläinen, noin itseriittosta savolaista ei toista oo! Kyllä ärsyttää sen hapitus: muut ei mittää.

 

Toinen tämä Tuppi, Alexaandrr: näpelöi tietopätiään siinä ministeriaitiossa, eli kuittaisi kansaa halveksien koko kansaa koskevan sotilaskasarmiasian pelaamalla niitä sotatoukkapelejään, huulilta luettavissa EVVK:t ja semmoset.

 

Jotta tämmöstä! Suomi nousuun.

Jakselehan!

Tuus

Lennu

ei se pahuksen koira "

 

 

Täyslaidallinenhan sieltä lirahti.

Miten mies noin tyytymätön voittoisan pressakisan jäljiltä. Minun mielestä Lennu sai oman Sauli-ehokkaansa pressaksi.

Eikö jäärälle lupsakkaasti lausuttuna mikkään riitä.

 

 

 

689  -17C

pakkaset nurkissa paukkuu, onneks puolustusvoimat eivät pian paukuttele kun RKP luukuttaa Kontiorannnan ja potkaisee jääkärit Dragsvikiin...pyäh-hähhää!

 

3 kommenttia

Kauppalehti vai Elonkehä

10.02.2012 - 09:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

toisenlainen näkemys kerran päivässä piristää

.

.

 

  

Posti-Maikki kantaa kylki vääränä jos jonkinlaista lehteä laatikkoon, yrittää selvästi pitää Onni Eläkeläisen ajantasalla - lienee huomannut tarpeen ja hyvissä ajoin yrittää hienotunteisesti vaikuttaa.

Vasta kantoi kerran kuussa ilmestyvän Elonkehän, niiden linkolamaisten. Ja perjantaisin postinkantaja töytyyttää tämän ihanan Kauppalehtemme, jonkin firman kylkiäisenä - Luakkosen osakkeiden kylkiäisenä tai jotain. Ei Onni tiedä, mutta Onni kyllä uskollisesti lukee Kauppalehteä, koska sen sanoma on jotensakin tutuhko ja omaa mieltä ylentävä: huonosti menee muilla, mutta menköön! Talouskasvun kasvamattomuuden takia.

Elonkehää hän vähän karsastaa, roikottaa n.s. tikunnenässä. Sitä on vähän vierasta lukea, koska se harvoin sisältää mitään tavanomaista, apumaista, hymymäistä, seiskamaista, seuramaista tai mitä näitä nyt on perhelehtiä. Eipä silti, alkuosittain sama sanoma sillä on kuin Kauppalehdelläkin: huonosti menee! Talouskasvun kasvun takia!

Nyt kun joutoaikaa, metsässähiihtelemisen ja keskipäivän saunomisen päälle ennen iltapäiväettonetta, taas jäi niin pureutuu hän kynsin hampain Elonkehään Harri Holkerin lausumalla  'Eihän noin voi edes ajatella' -asenteella. Kauppalehden luvun hän jätti, koska kyllä hän ne talouden tunnusluvut niin tarkkaan tietää, ettei häntä jymäyttää voi.

Kolmossivun tyttökin houkutteli enemmän Elariin kuin Kauppikseen. Vaikka kaislahametytöllä kuppa kuuluu olevankin.

Onni Eläkeläinen on niin tottunut paratiisimaiseen eläkeläiselämään, joten ei ihme jos lannevannetyttö kiehtoi. Kunhan ei lopulta saisi nenilleen lehdeltä, joka  aika purevasti jäystää Onninkin elämänmuotoa. Heti alkukättelyssä hän lukee päätoimittaja Jouko Kämäräisen pääkirjoituksen, jossa Kämäräinen lupaaa Torikokous-joukkoineen järjestää vuoden mittaan yllätyksiä, joita Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen uudelta vuodelta odottelee HS-kirjoituksessaan: "Yllätystä. Jotakin sellaista, jota emme vielä tiedä."

Pääkirjoituksen vieressä lintututkija ja tietokirjailija Pertti Koskimies antaa huutia Matti Apuselle, Aamulehden ex-päätoimittajalle, Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtajalle, sekä kirjailija Matti Mäkelälle ynnä liirumlaarumia renkuttaville radio-ohjelmille. Herrat olivat esiintyneet Markku Heikkisen itsenäisyyspäivän aamuohjelmassa, Heikkisen joka on yhteiskunnallisesti valveutuneempi kuin 'kapitalismikiimainen Enbuske tai totaalipöljä Kirsi Virtanen, kun luontoasioihin tarttuu'.

" Mäkelän aiemmat ansiot toisinajattelussa muistan alamittaisena narinana ja uhmaikäisen urputuksena metsän- ja luonnonsuojelusta, ilkeän pikkupojan ilkkumisena ilmastonmuutoksen torjujille,  Valtaojan veroisena tietämättömyytenä planeetankokoisista  kehityskuluista.

Onneksi Mäkelää kuulee radiosta harvoin, mutta tästä Apusesta on tullut valtakunnan vitsaus, mielipidelinko, joka sylkee Ruben Stillerin hölötyksen päälle, kaakattaa kaikissa huutoäänestyksissä sormi pystyssä ja kyhäilee kolumneja."

Onni Eläkeläinen haukkoo henkeään ja mietiskelee, empii, pitäisikö sittenkin uskaltautua koulumetelin jälkeen joskus radiometelille, joko olisi aika päivähälyyn altistumisen, joko luonto kestäisi: jos sieltä pirun tuuttiloista kerta noinkin mielenkiintoista hölynpölyä on tarjolla?

 

Tämähän vasta aviisi on Kauppalehden tuttuuteen verrattuna!

Vaan rahaa täälläkin totellaan:

1 500 000 000 000 € 

täräyttää entinen kansanedustaja Eero Paloheimo numerot pöytään: maailman varustelumenot - 1,5 biljoonaa! Lakkautusta pyytelee, ja on vakuuttunut jos muutama maailman napamies ohitetaan, niin itse kansat olisivat kyllä valmiit juoneen mukaan, siihen hyvään mitä asesummilla saisi: jo kuudesosalla koko Saharan metsiksi. "Hopi hopi, hyödyllisiin hommiin siitä!"  kehottaa tekniikan tohtori.

Sitten ilmestyy selaajan eteen Tahitin tyttö, syfilissulotar. Pekka Matilainen kertoo Paratiisin kuolemasta eurooppalaisen sivistyksen vyöryttyä kaukaiselle saarelle sukupuolitauteineen kaikkineen; James Cook oli syytön mutta seuraajista ei niin voi sanoa.

Ja vielä ennen herpaantumista ajellaan Moottoripyörällä Himalajalle. Joogaopettaja ja toimittaja Satu Rommi tarjoaa matkapaukun Intiaan, kirjoittaa mainitun nimisen kirjan, jota tuhraavaa ympäristötekoa kriitikko Tuomas Lojamo koettaa puolustella synninpäästöllä: "... voi matkakirjallisuuden kirjoittamista pitää ikään kuin ympäristötekona, kun lukijan ei tarvitse liikahtaakaan pirtinnurkastaan."

Loppujen lopuksi kunnon maaseutueläjä Lasse Nordlund valmistaa viimeisellä Elonkehän sivulla, s.8, puisen taljan. Osoittaa ettei kaikkea kaupasta kannata hankkia, kun itsekin voi kestävän tehdä; onhan Lasse tehnyt kestävän rukinkin:

"Olen aina arvioinut puulaakereiden pitkäikäisyyttä. Rukkini vauhtipyörä on pyörinyt 25 vuoden aikana miljoonia kertoja ilman havaittavia kulumisia!

Olen tervannut taljaa tukevasti säätä vastaan ja se saattaa palvella vielä minunkin jälkeeni."

Onni Eläkeläinen on innostunut piristävän toislaitaisen lukutuokion jälkeen, palaa taljalle kunhan Elonkehä joskus taas käteen nostetaan.

Turvallisempaa on toki tarttua Kauppalehteen ja aloittaa mantra, päivän rukoushetki, toisto:

Ahlstrom	13.14	+1.78%	OMXH
Huhtamäki	9.30	+0.54%	OMXH
Kemira	9.585	+1.21%	OMXH
M-real A	2.14	+7.54%	OMXH
M-real B	1.72	+7.50%	OMXH
Nordic Aluminium	27.78	+2.93%	OMXH
Outokumpu	6.330	+2.10%	OMXH
Rautaruukki	8.640	+1.17%	OMXH
Ruukki Group	0.95	+1.06%	OMXH
Stora Enso A	6.970	+1.90%	OMXH
Stora Enso R	5.490	+3.68%	OMXH
Talvivaara	3.890	+5.71%	OMXH
Tikkurila	14.04	+0.21%	OMXH
UPM-Kymmene	9.770	+5.05%

Se jos mikä varmistaa makeat päiväunet, varsinkin kun pörssikurssit näyttäisivät olevan kihahtamaan päin.

854 

UUSINTA 10.2./alkup. 19.1. - sen verran arvovaltaisia kommentteja potussa

7 kommenttia

HyvinTuhmaNainen lukee Suomen Kuvalehteä

09.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

eikä vielä arvaa että pian on saava uuden aikaa syövän harrastuksen

.

.

HyvinTuhmaNainen, HTN, on täysin vailla suhteellisuuden tajua: ei asiaa jotteiko luule hallitsevansa vaikka sitten korkokenkää napsuttamalla. Pieni karvas pala suussa HTN on juuri jättänyt presidenttikisan jälkipuinnin ja hakee uusia haasteita.

Hänelle tulee, tietysti, Suomen Kuvalehti, tuo älykköjen Seiska, jota ei tilata koko pitäjäänkään muuanne kuin kunnan kirjastoon. Kunnan nimeä emme, ainakaan vielä tässä vaiheessa, paljasta suojellaksemme kuntavaivaista Virkkusen tytön, sen Henna-hupakon, leikkuuministerin, leikkauslautaselta. Emme myöskään paljasta HTN:n asemaa kuntahierarkiassa - suojellaksemme itseämme turhilta käräjäoikeudenkäynneiltä.

Joku näyttää nyt siellä näyttöläpykän sillä puolen arvelevan, että alkaisiko ko. pitäjä äällä, isolla Ääällä.

Emme vahvista.

HTN lukee SK nro nelosta. Guggenheimit ja Ervastit sen kummemmin evän värähtämättä sivuaa. Viktor Jerofejeviin palaa myöhemmin, venäläiseen kirjailijaan, joka on kriittinen Putiniin ja Medvedeviin, mutta joka nauttii venäläisestä monimuotoisesta yksilönvapaudesta, mikä näkyy esim. hänen moskovalaisessa kotitalossaan: " Yläkerran huoneistossa toimi vielä jokin aika sitten bordelli, nyt siellä asuu hassista poltteleva taiteilija. Seinänaapurit ovat nunnia ja alakerrassa asuu pienyrittäjä."  Eli meno vähän kuin miesluostarissa, Uudessa Valamossa?

Itse kirjailija on aamulla nuoren Katja-vaimon kanssa lähdössä Caprille.

- Ohhoh! Onpa Venäjä muuttunut. On. On sitten Neuvostoliiton! siunailee HyvinTyhmäNaisemme, ash! siis Tuhma, ja muistelee niitä aikoja jolloin Neuvostoliitosta ei niin vain capriloille matkusteltu.

Talvivaaran viimeinen asukas Aili Suutari, 90, elää viimeistä päivää kodissaan, tarjoaa toimittajalle kahvit muovimukista puhehöystöin lähdön hetkellä. Sota ei ajanut evakkoon, Pekka Perän perkule ajon aikaan sai.

HyvinTuhmaNainen ohittaa kaikki HavistoNiinistö-jutut, ne ovat olluttamennyttä ja ratkaistua kamaa; mitä niitä enää seuloa - ja Biaudethan olisi parasta ollut, vaikkei lesbo olekaan. Turkin Erdoganiin tarttuu, koska Turkista on tulossa jälleen suurvalta. Ottomaanit ja mantovaanit attiloineen hunneineen teroittelevat jo miekkojaan, joilla piankohta naksautellaan eurooppalaisilta kallot halki: sitäs eivät ottaneet EU:hun suosiolla!

- Jee! innostuu HyvinTuhmaNainen. - Siitäs saavat!

Ei onneton huomaa itse olevansa eurooppalainen, tietenkään. Jos huomaisi, alkaisi jo postitilata rautahaarniskaa kaikin maustein.

Jahas, hajustakin huomaamme potun täyttyneen, joten on pakko jättää HTN tältä päivältä tähän. Toki pyyhittävä.

Mutta ei suurta hätää: palataan huomenna yhdessä astialle, siihenkin aikaa kysyvään harrastukseen.

 

 

694  -17C

uusille kymmenille, saattaa tonni jäähä unelmoinniksi jos ei kelit liukastu.

0 kommenttia

Tarjottimella mitä milloinkin

08.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, KIRJALLISUUS

sanomalangat ne laulaa Kuopiossa elämänkutkaa salattuja elämiä vieraita suhteita

.

.

"Johtoja levitetettäessä minun piti vahtia johtonippuja, etteivät ne päässeet sotkeutumaan kelalle, ennen kuin olivat ihan suorina, ja tinahelvetiksi kutsutun priimuksen kanssa minä olin mukana jatkamassa johtoja, kun ne eivät aina riittäneet määrättyjen matkojen päähän. Johtojen liitokset tehtiin käsin kiertämällä ja juotettiin kuumalla tinalla yhteen." Sajamäki 2012 

Tyrkyttimellä olisi yltöhollilla Minna Canthin Salakari (G.W.Edlund 1887) kera Tapio Saarion Kuka kukin oikeasti on? (Kirjastopalvelu 1996) Leevi Sajamäen Orpopojan elämällä (Kirjapakari 2012) maustettuna.

On se vaan mahtavaa, mitä kaikkea elämän nautintoa yksi sekainen yöpöytä, se tarjotin, VuoteessaVirujalle tarjoaakin, oikein tyrkyttämällä tyrkyttää; tosin itsehän VV on ensin jossain vaiheessa pöydän panostanut. Jos vaikka puristaisi somman jälkeen kirjaa.

Sen kuin nielet - sanoja, lauseita ja ihania suomalaisugrilaisia virkkeitä.

Et huoli sähköisiä tiedotusvälineitä avata. Ei ovea mennä eli tulla. Ei suutaan viisaita hölöttääkseen.

Olet, löhöät ja otat, pienet.

Jihuu!

 

Tähän on tultu, päästy. Nautinnon ytimeen.

 

Mitäs jos Orpopojan kasvua muutaman sivun, vaikka tuonne kun pääsee puhelinyhtiön töihin, alaikäinen, kinjoille. Tulvahtaa mennyt: 'Kaksi soittoa puhelin' oli kimppapuhelin naapurin kanssa, tuli halvemmaksi - yhteen soittoon vastaat sinä, kaksi rilahdusta on tarkoitettu naapurille. Yhden johdon asennus tiesi naapurinkin kuulumisten molemminpuolista tietämistä ja tietyillä ilmoilla useammankin, jos toisten langat pylväissä liian lähekkäin roikkuivat.

 

Vahvistaa noin olleen, VV, iltapäiväseslongillaan.

Lienee elämä ollut rehellisempää peliä silloin? Toistako kännykän sivelijöillä?

Leevin kirja on omaelämäkertaa, kaikki tapahtunut totta, Minnan keksimää, muttei kovin kaukaakaan haettua.

 

Ripottelee VV siihen mausteeksi Canthia hyppysellisen, niin johan itse asiaan päästään - vieraisiin, valhe-elämään kenties. Eipähän itsensä ei tarvitse vaivautua. Alma, valtiopäivämiehen uskollinen vaimo, neljän pienokaisen äiti, taitaa olla pihkassa, ihastumassa, rakastumassa maisteri Nymarkiin, joka veikistelee, kenties papyrossin sytyttää, huulta viskaa: "Pelko on heikkouden merkki." Parisuhde leikkejä enteilee.

 

- Pyh! Tekopeliä. Joutavaa kaunokirjallisuutta!  tuhahtelevat Kaupalehden älyköt, Vanhiskin, poistuen iänikuisten pörssikurssien ja raaka-aineindeksiensä pariin. - Reaalimaailmaan, kehaisevat.

 

- Ei, ei. Totta tämäkin, jopa nimiä myöten, änkkää VV, siis tämä VuoteessaViruja ja todisteeksi lukee pätkän Saariota*.

 

Maisteri Nymark on itse Juhani Aho. Kuopiossa elellään 1800-luvun loppupuolta. Kaikkihan siellä asian laidat tietävät, viettelevän miehen tavat tuntevat, aikansa pukki-Rajalan. Ahohan oli sitäpaitsi asettunut puolustamaan julkisesti miehen luonnollisia haluja, niin kuin nyt Panu Sylvi ja Anita uutukaisessaan siellä Helsingin teattereissa.

 

Aho kostaa Canthille ja kirjoittaa häväistysjutun Savo-lehteen Juorun jumalattaresta.

 

Tosin Nymark on saattanut olla myös näitä kuuluja Järnefeltejä, Kasper nimeltään. "Siveellisyyskeskustelussa Canth oli riitautunut myösJärnefeltien perheen kanssa", kertoo Saario.

 

- Etteikö muka totta, kauppaväki, kaunokirjallisuus? Siinähän vasta ihmisen sisin ja sielu on kaupan tai ainakin näkyvissä! huudahtelee VV yhä ihanaa osaansa ihastellen, kysellen vielä kummissaan että oikeastiko ihmisten ilmoille tästä onnen ja autuuden tilasta muka lähteä pitäisi.

 

Silmät luppaa. Nukahtaa. Kesken päivän. Aamupäivän hiihto ja sauna tekevät tehtävänsä.

 

 

* "Siveellisyyskysymykseen kantaa ottava Salakari herätti ilmestyttyään Canthille tyypilliseen tapaan melkoisesti moraalista närkästystä. Kaiken lisäksi Kuopiossa juoruttiin yleisesti, että maisteri Nymarkin, novellin tunnottoman viettelijätyypin, esikuvana olisi ollut kirjailija Juhani Aho"  Saario

 

 

  

704 - piti miinus seihtemessätoista kolmesatanen puhkaista vaan tuli muita kiireitä, pientä bisnestä, you know. Kummallisesti käyttäytyvä nuo uudet kirvesniemet pakkasilla: suksen pohjat jäässä niin kuin olisi vesilammikossa hiihtää melonut!

0 kommenttia

Kuka nyt Opettajaa saati Senioriopettajaa lukisi!

07.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, Työelämä, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LEHDISTÖ

suomalainen koululaite brändinä Nokiaakin arvokkaampi

.

.

Eipä ole juuri mieleen juolahtanut vapaaehtoisesti suurin surminkaan sormillaan kouluasioihin koskea, niin kurkkua myöten niissä tuli kahlatuksi.

Josko nyt kurkkaisi vähän, että mitähän sinne.

Opettaja-lehti sujahtaa K-Supermarket, Jysk ja Isk-mainoslehtisten seassa postilaatikkoon säännöllisen epäsäännöllisesti, vaan vähintään sujuvasti sujahtaa koko roska samalla reissulla paperinkeräykseen navetan syöttökaukaloon; toki Senioriopettajan Opettaja-lehden välistä pois poimien pelastaa, tämä edessämme kulkeva postia lajitteleva itäinen Emeritus Ensimmäisemme.

Pakkaset lienevät sekoittaneet pääntajun ja Opettaja 4/2012 jää puhtaana käteen hiertämään, ei putoakaan jätteisiin!

Suomen uusin vientituote, koulutusjärjestelmän vienti, kiinnostaa tätä läheisimmän idän Emeritusta niin pal jotta siinähän seisoo pihalla Opettaja-lehti käsissään.

Pian pirtin pöydällä jo täyttä höyryä lukee.

Kun Dubait ja Dibidabit on tullut kierrettyä ja matkustettua niin löytyyhän lehdestä mielenkiintoinen juttu Abu Dhabista ja sinne viedystä suomalaisesta kouluosaamisesta. Ja kerrankin saa olla samaa mieltä edelleen viralliseen pukuasuun puetun päätoimittaja Hannu Laaksolan kanssa: opettaja-ammattinimike olisi suojattava mahd. pian. Mutta kun opetusministeriö vastustaa itsestään selvää asiaa byrokratian nimissä!

Abu Dhabi Education Councilin ja Jyväskylän yliopiston omistaman Edu Cluster Finlandin välinen koulutusvientihanke käynnistyi syksyllä 2010. Kolme suomalaisopettajaa kertoo opetuskokeilusta islamilaisessa Arabiemiraatissa, sen kahdessa alakoulussa.

Kansallisuuksia Abu Dhabissa on liki 200 ja paikallisväestö on kotiseudullaan vähemmistönä, alkuperäiskansaa on 15 %. Koulupäiviä lukuvuodessa on hieman enemmän kuin Suomessa. Opettajat eivät maksa palkastaan veroa, mikä rajoittaa kotimaassa vietettyjen lomapäivien määrää. Palvelut ja ruoka ovat Abu Dhabissa huomattavasti halvempia kuin Suomessa.

- Vuosivuokra asunnosta 40 000 euroa! Lienee palkkakin jonniimoinen Abusdabissa? hämmästelee Emeritus lukiessaan.

Työkentällä puurtavat aviopari Jokinen sekä erityisopettaja Jerker Polso, jonka työnkuvaan kuuluu myös opettajien täydennyskoulutusta.

- Olemme viemässä Abu Dhabiin suomalaista opetusalan osaamista, mutta se tehdään maassa maan tavalla, Harri Jokinen kertoo.

Suomalainen koulutusjärjestelmä saa kehuja paikallisilta, varsinkin erityisopetus sekä luokanopettajien kokonaisvaltainen kasvatusote ovat saaneet erityiskiitosta niin vanhemmilta kuin opetusviranomaisiltakin.

- Tämä on tavallinen valtion koulu, mutta jopa yksityiskouluista ja yli koulupiirimme rajojen on kysytty oppilaspaikkoja, rehtori Jokinen eli Mr. Harry iloitsee.

Emeritus, postinkantajaope, on juttuun tyytyväinen. Se on kaikin puolin valaiseva, mutta yhteen asiaan hän ei vastausta saa: - Vieläkö siellä islamimaissa käytetään yhtenä kasvatuskeinona läpsäytystä?

Sitä hän näki suuressa määrin käytettävän puolenkymmentä vuotta sitten Niilin varren koulussa Egyptin puolella liki Kuolleitten laaksoa, kun hän balkongiltaan katseella seurasi vieressä pidettävää pihaopetusta. Opettaja istui keskellä pihaa tuolissaan ja oppilaat jonottivat yksi kerrallaan ulkoa sanellen läksykappaleensa. Ken ei osannut, käänsi kämmenensä opettajan eteen, joka läpsäytti sitä patukalla. Joku jonossa ennen kuin ehti mitään lausuakaan, käänsi kämmenensä kai tietäen että turha siinä on räpiköidä ja omasta päästä keksi kun lukematta jäi läksy...

Toisessa jutussa kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyökeskuksen Cimon johtaja Pasi Sahlberg on myös hyvin tyytyväinen tähän maailma luokan brändiin, suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja etenkin siihen liittyvään opettajien korkeaan koulutukseen, osaamiseen ja opetuksen kilpailua vieroksuvaan ilmapiiriin.

CNN, The New York Times, Washington Post ovat päässeet jyvälle Suomen helmestä. Sahlberg on kiertänyt ympäri maailmaa kertomassa upeasta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Sahlbergin merkittävin kansainvälinen saavutus viime vuonna oli teos Finnish Lessons, joka julkaistiin Columbian yliopiston Teachers College Pressin julkaisusarjassa. Sahlberg istuu myös kansainvälisen koulutusorganisaation ASCD:n johtokunnassa ja sai vuoden 2011 Upron Sinclair- palkinnon koulutuksen hyväksi tekemästään työstä.

Häpeillen itäisen Suomen Emeritus sulkee Opettajansa ja kätkee lehdensyvälle roskikseen - jää miettimään omia aikaansaannoksiaan koulutuksen eteen tekemästään liki nelikymmenvuotisesta työstä: eikö hän saanut muuta huomiota kuin kirjallisen huomautuksen kepulaiselta sivistyslautakunnalta? Jää odottamaan edes  ASCD:n tuolipaikkaa ...

- Oh my God! hän päättää tämänkertaisen lukuhetkensä.

 

ps ks myös http://turkkinext10.blogit.kauppalehti.fi/blog/25972/15-miljoonalle-koululaiselle-tablettitietokoneet

709 -7C

11 kommenttia

Hävittäsivät sen Lennun!

06.02.2012 - 09:33 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, lapsismi, voe mahoton!

koira riesana yhellä

.

.

"HV

 Hj

Voi perhanan perhananperha! Ei tuu yhtä helevettiäkään! Nyt se riesan lykkäs, se niihen koira!

Hyvän nimen tarvelivät moneks vuodeksi. Panna nyt koiran nimeksi Lennu! Onko millään enää laitaa?

Ois oikeestaan anteeksipyynnön paikka.

Joku pirun Postonin terrieri vai mikä loppisaimaan rakki se on joka pääsee livahtamaan pressanlinnaan ja Mäntyniemeen kuseksimaan ja minä en.

Ei se nyt oikeen voi olla!

Silkkaa pilkkaa tää on. Ilikeekö tästä enää ihmisten ilimoille astua.

Hävittäsivät sen lennun, vaikka ampusivat.

 

tuus

Lennu "

 

Niinpäs näkyy pääsevän, vaan ei vielä tänään: Lennu jää kotiin  

 

Yks tyytymätön alamainen, näemmä löytänyt kirjoitusvehkeet, 1 802 400 tyytyväisen vastapainona.

Lie piru lopulta niitä haavistolaisia, joita näkyy olleen yli miljoona niitäkin 1 076 957.

 

Leppyy se Lennu ajan kanssa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Ja Lennarthan hän perimmältä nimeltään on. 

Ja jos oikeen sinkeelle kiskoo niin Lennuhan vois käyttää järjestysnumeroa: Lennu I ja pressan koira on Lennu II. 

 

 

  IL 5.2.2012

721  -13C, luistaa jos lipsuukin hiihto-olosuhteiden parantuessa: kaikella toinen puolensa!

Noista se sitten tuli kuudeksi vuodeksi kansakunnan silmäpari. No mikäs siinä.

Pressa vanhempi minua, ja minäkin jo eläkkeellä: en voisi edes kuvitella osanvaihtoa. Kamalata.

2 kommenttia

Niinistö vai Haavisto? 6 vai 2

05.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!

äänestyskohde ratkeaa dramaattisesti

.

       

... tuoliko muka vapaana ...

.

Ei näistä ota pirukaan selvää!

2 vai 6? 6 vai 2?

 

Kyllä ennen päästiin helpolla, kun olivat ne presidentin valitsijamiesvaalit, ne joilla haluttiin ilmoittaa ettet kansalaisena ole itse kyllin kypsä päättämään presidentistä. Äänestit valitsijamiestä, joka matkusti Helsinkiin kertomaan että kaikki haluavat äänestää Kekkosta.

Se se vasta oli niin tavattoman yksinkertaista ja kätsää.

 

Nyt lantit on heitetty ja hävitetty, vaalikoneet läpirulauteltu, kannattajajoukot seulottu viimeiseen missiin, ja asian jos minkä pitäisi olla selvä ja OK!

Vaan mitä vielä, yhtä hamlettia koko skaba. Resitentti kapa.

 

Tiedotonna yhä.

Pian on aika kietoa nuttu niskaan, painaa puski päähän ja ponkaista raikkaaseen kolmenkympin pakkaseen, uurnille.

Yhdessä rakkaimpansa kanssa, joka kehno ei suostu kotisohvalla kertomaan kumpaa hän äänestää. Jos suostuisi niin minä äänestäisin uhallani sitten sitä toista - taktisista syistä*.

 

Meillä, opettajaperheessä, toteutettaisiin Luukkaisen Leilan kertomusta Kesälahden pappisperheestä, joka oli porstuassa kieltolakikumousäänestykseen lähdössä. Niin eikös rovasti Merivirta kysäissyt ruustinnaltaan: - Mitä sinä, kyllä vai ei? Ja kun rouva oli EInsä vastannut, riisui herra manttelinsa ja loihe: - Mitäpä me sitten turhaan sinne vaivaudumme. Pistä vaalikaffee kiehumaan!

Tai jotain sinne päin virkkoi rovasti, kirjoitti Leila Viikko Pohjois-Karjalassa.

 

Meillä meneteltäisiin samoin - ei tarvitsisi pakkaseen painua*.

Mutta kun ei meillä semmoista lörpöttelevää toistapuolta ole. Ei auta. Mentävä on ja täytettävä kansalaisvelvollisuutensa - onpahan oikeus sitten nälviä, miten tuhma mies - semmonen hörö - meillä presidenttinä toimii, ja kuusi vuotta!

 

Mutta siis kumpaa?

Kello on kolmetoista, sunnuntai - äänestysovi sulkeutuu klo 20.00. Viime tippaan jää. Eiköhän tuo siihen mennessä välähdä. Ja jos ei, niin otan käyttöön vihonviimeisen strategian.

 

So.

Jos siinä seurakuntatalon kohdalla, muistattehan sen Liinukan ja sukupuolielinkysymyksen, tappavan kaltevalla, miltei aina kaatavalla jalkakäytävällä lankean nurin, äänestän Niinistöä, ja jos pysyn pystyssä, äänestän Haavistoa.

 

 

 

 

12 kommenttia

-nistö vai - visto

04.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

pulma sen kuin pahenee ja yltyy

.

.

Tiesinhän sen ettei kamppailu siihen jäänyt, probleema ei eiliseen urheilijatukijoukkoon ratkennut. Edelleenkin olen epävarma äänestyskäyttäytymisestäni Vanhiksen panettelukaan ei aivan vakuuttanut, vaikka yleensä hyppään heti Vanhiksen älykelkkaan.

Hoplaa!

Kaivakaamme lisää tukijoukkoja esiin kiinnostavuus- muttei välttämättä uskottavuusjärjestyksessä. Otetaan artistit esiin:

-nistön kevyttaiteilijat: Markku Aro, Reijo Taipale, Rainer Friman, Jukka Kuoppamäki, Pepe Willberg, Danny, Kaija Koo, Muska, Laura Voutilainen...

 

Johan alkaa sävel löytyä ja yhteinen humppa soida.

Ei kahta sanaa. Vaan missä on duo, Matti&Teppo? Olisi asia ollut sillä selvä. Mitä muuten tekee Danny tässä joukossa tai tuo Pepe listaa pilaamassa? Mutta ah! Laura, ja nuo havumetsien miehet!

Toisen listan anti on näin kevyt ja köykäinen:

-viston kevyttaiteilijat: Anna Puu, Hector, Jenni Vartiainen, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa, Antti Tuisku, PMMP...

Nuoria uikuttajia, Annakin: Puu.

- Pöö! säikäyttäisi Lipponen tytön henkihieveriin, ei sekään vähä-ääni inahtelisi. 

Hectorkin, vanha-traktor, noiden nuorten naisten kelkassa mönkimässä mörisemässä!

 

Asia harvinaisen selvä: ei muuta kuin yön yli nukkumaan ja äänentoistoon poistu!  -nistö .

 

Jos taikka kuitenkin vielä yhdet tsekkaukset. Sentään arvokkaasta asiasta on kysymys, demokratiasta, punaisesta viivasta:

olen  yksi ääni 4 402 622 äänioikeutetun joukossa!

 

Vakavampi, tietävämpi väki framille vielä nostettakoon:

 

-nistön kirjailijat: Jörn Donner, Reijo Mäki, Raija Oranen, Outi Pakkanen.

 

Oikeastaan ei siis ketään -nistöllä: yhtä tyhjä lista kuin -vistolla urheilijoista. 

Kulttuuriväki on paennut.

Vaan toisella upea lista:

-viston kirjailijat: Kjell Westö, Leena Lander, Anna-Leena Härkönen, Sinikka Nopola, Rosa Liksom, Hannu Raittila, Claes Andersson, Sofia Oksanen...

Siis siinäs taas ollaan! Lähtökuopissa jökötetään, päivien puntaroinnin jälkeen.

Tasan ovat puntit housunlahkeissa. 2 - 2

Ja enää yksi yö aikaa. jatk.

731  -22C   (pressanvaalit ja yöpakkaset - elämmekö uuskekkosen aikaa?) 

On siinä vaan hinkkaamista - eka satanen meni hiekassa hiihdellessä, toka pakkaslunta sahatessa, mutta mitkä uskomattomat unglaubliche kuuramaisemat!

 

 

3 kommenttia

-stö vai -sto

03.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

kun niin ja haa kilvoittelevat niin niin vai haa äänen saa?

.

 IS 21.1.2012

                                                                                                                                     ____                                 ____

.

 

Kerrankin saanen olla ihan oma itseni, sen kummemmin venkoilematta, sillä sen verran vakavasta asiasta on kysymys. 

Eläkeläisopettaja on saatettu turhansuuren pulman eteen: kumpaa?

 

Toinen on homo sivari, vihreä vegetaristi, siv.rek.. Itse hän on niin sanonut. Itse en ole mitään noista.

Toinen on armeijankäynyt hetero, sinertävä lihansyöjä, srk. Itse olen myös.

 

Itseni kaltaistako äänestäisin. Semmoista ääliötä! Semmoisen pressanko haluaisin.

Vai vastakohtani kaltaisen? Semmoisen vieraalta kalskahtavan kamaluuden.

Koska Iltalehdessä käymäni presidenttivaalikonekilvoittelu antoi tulokseksi äänestää -stöä 61,2 %:n samanmielisillä vastuksilla, -ston 61,1 %:n vastausten yhtämielisyyden kanssa, niin jäin ns. ölölle yötä. Se virhemarginaali, tiedättehän.

Eurokolikon heittokin päättyi tasan 5-5. Epävarmuus painoi päälle. Jossittelu jatkui. Piinaavaa epätietoisuus yltyi sitä mukaa kun vaalipäivä lähestyi.

 

Tänään on perjantai, tänään soisi jo ratkaisun syntyvän.

Katse kääntyy taustajoukkoihin, ehdokkaiden julkisiin kannattajiin. On kannattajajoukon siilaamisen aika: mitä se kertoisi?

 

Koska urheilu on liki rytmihäiriöistä sydäntäni,

urheilutaustajoukkojen nimilista saisi ratkaista ehdokkaani.

 

Jotenkin huvitti kun luin listaa: -stön kannattajajoukko on pitkä kuin nälkävuosi eikä siltä joukolta tunnu ainakaan töhnää puuttuvan, suorastaan rypevät rahassa ja kylpevät auringossa; pientä siinä leikissä ovat meikäläisen huhtamäet. Pääsisin minäkin vihdoin kunnon rahamiesten kirjoihin ja äveriäiden joukkoon jos -stöä äänestäisin, menestys seuraisi aina hautaan saakka.

 

-stön urheilijat: Teemu Selänne, Saku ja Mikko Koivu, Jari Kurri, Markus Grönholm, Tommi Mäkinen, Ari Vatanen, Kimi Räikkönen...

Ehdokas tuntui olevan selvä ja siilattu!   -stö.

Piste ja sillä sipuli.

Mutta, tuo pahuksen MUTTAA, jolla -stö jokaisen puheenvuoronsa aina lopuksi kumoaa, putkahtaa esille kun katsahdan vielä ohimennen vastaehdokkaan vaatimatonta urheilijalistaa:

-ston urheilijat: Atik Ismail.

 

Jopas naurattaa. Entinen juoppo jalkapallero. Köyhä. Yksin. Orpona.

 

Säälittää. Ja aina kun sääli iskee päälle, iskee epävarmuus, auttamishalu, kaiken kattava humaanisuus.

Pulassa, pulassapa taas ollaan: josko sittenkin -sto?

 

Perjantai jo puolessa päivää, empiminen yhä jatkuu.

Onneksi on huominen ja ylihuominen vielä aikaa. jatk.

 

 

736   -22C

metsässä painellessa huojentavana mielessä: vähemmän silti kuin talvisodassa, eikä liipasinsormea välillä tarvitse paljastaa.

13 kommenttia

Perskaveri pitäs olla kaikilla

02.02.2012 - 13:00 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local, lapsismi, voe mahoton!

viikontakainen toppahousutarina jatkuu ikkäänkun skitsinä

.

.

Kiristy asteet kahteenviiteen, kolomenkymmenen hujakoilla heilui. Yllättäin potki toppahousuton Perskaveri potkurillasa pihhaan ja enstöikseen loihe jottain ettei pakkanen pannu, uuven karheet pöksyt jalassa roikkuvat: joku laupea lukija oli lukenu ja lahjottanu???

- Piäsin käymään ihmisten ilimoilla, sain housut, huutaa tärräytteli. - En tule sisälle, elä pelekee! Vari tulloo ja viiti housujakaa pois kylässä riisua. Näyttäshä se vähän kummalta! Tulis vaikka yhteisvastuukerrääjärouva käymään. Pyörähän tässä pihalla ja tuun toisen kerran kun on vetreempi keli.

Peruskaverin kanssa ei jutut lopu millonkaan konsanaan, kesken jiävät aina; yhteinen lapsuus ja elämä on tuhannen ja saan yhteisen seikkailun takana. Ei tarvii tavatessa joutavia korreilla. Tämmönen ikiaikanen PK pitäs kaikilla olla, ollaan kun veljeksiälosia. Joululahjaksi ostin muuten sen saman Villen kirjan josta oon tuolla viralliskielisimmillä pottupalstoilla kertonu.

- Siinä oon mänössä kun Villen polokypyörästä kumi vuotaa ja se venttiilin kautta täyttää sisuskumin veelle. Pysty sitten ajelemaan etteenpäin, sano PK kun kysyn että joko luvit. - On ehtimässä vankiloille uutta paikkaa kun ryssä painaa parraillaan rytinällä niskaan.

Sotarompsut on kaikki luettu; heinällä kun monena kesänä pikkupoikina oltiin Kapteenin pellolla, niin jo sillon kävivät Kapteeni ja PK melekosta sotaa siitä, hyökkäskö se ryssäiivana vai perääntykö suomipoika siinä taistelussa joka kolomannen divisioonan neljännen komppanian viidennen joukkueen tai jotenkin sinne päin kuin uskovaiset jesajan lukujaan luettelivat yhteenotossa Kannaksella käytiin. Toinen ol sodan käyny kapteeni ja toinen ol pikkupoika toisella kymmenellä, huvilan Everstiltä suatujen Kansa taisteli miehet kertovat -lehtien tietoloilla ratsastelemassa. Sivusta kuuntelin ja kummastelin sodankäynnin kiivautta ja totista töminää heinäseipään takana. Kumpikaan ei periksi antanu. Siihen monesti ussein riita päätty kun Kapteeni veti suitsista ja Saiha lähti pillastuneena juoksuttamaan raksuttavaa niittotaikka haravakonetta ja Kapteenin suusta pääsi päättävät sanat: - Vaan niin se ei ouk!

- Mitäs Villestä muuta?

- Mitäs, kova kaveri.

- Makaa rauhassa Kankaan hautuumaalla.

- Saisivat kunnanmiehet kukkasa yhtä höylinä sinne laskea kun Esa Pakarisen muistopahtaalle.

- Sepä ei ois niin mediaseksikästä.

 

Hörähettiin. Keksittiin sitten vielä kaks syytä.

 

- Ja on siellä syrjässsä.

- Niin ja Esahan oli enemmän semmonen rillumarei, muistuttaa enemmän näitä Ämeriäkkylän piättäjiä. 

 

Sitten sano Persukaveri jotta kylymä kapelehtii ja lähti potkiskelemaan rivitaloille teljollensa.

 

0 kommenttia

Hangosta Majakorpeen

01.02.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS

5 vuotta 5 kuukautta 27 vuorokautta kruununkirjoilla

.

.

Täytyy sanoa että kurkkua kuivi ja karhensi kun piti Villen kirja lopettaa. Oli harvinaista ja vaikuttavaa tavata niin läpikotaisin rehellinen mies, hyvätahtoinen uskossaan.

     "Uskon silmät katsovat iankaikkisia asioita, jotka ovat katoamattomia."

Noin päättää

     'Jumalan armosta, vapaassa Suomessa 1980 luutnantti Vilho E. Virtanen kirjoittaja'

allekirjoituksella vakuuttaen 

muistiinmerkintänsä, joista esipuheessa vaatimattomaan elämäntapaansa lausui:

      "En tiedä, löytyykö mistään muistelujeni julkaisijaa, vaan jääkö se vaan arvottomaksi roskapaperiksi. Sotavangit ja heidän kohtalonsa sinänsä herättävät monenlaisia tunteita ja ovat osittain vaiettu asia."

Olisipa nyt paljon kysyttävää jos kuunneltavaakin jos Ville vielä eläisi, silloin kun kylillä käveli niin mitä vielä: yhtenä kylän vanhana miehenä pyöri - ei ukkoa kummempi ollut, paitsi että kauppaan kun sisälle astui, lahden yli hiihdeltyään ahkiota perässä vedettyään, tarttui hattureuhkaansa, päänsä paljasti, rukkaset riisui ja kaikille käsipäivää teki, ketä siihen kulloinkin asiakkaiksi sattui. Sen verran upseeria ja herrasmiestä syrjäkylässä säilynyt.

Myllyyn kuljetti iltahämärissä pieni mies nyssäkkäänsä myllärin jo myllyn seisautettua. Silloin saattoi mylläriltä huokaus puhaltua:

- Ja tuonko eto mytsykän takia pitää mylly vielä panna ropottamaan!

Ei sitä aikanaan arvaa minkälaisia helmiä joukossamme pitäjillä taivaltaa; lähinnä niiden joukosta niitä etsiä kannattaa, jotka eivät päälle päsmäreinä näkyvillä pyöri. On niitä vilhonlaisia vieläkin, täytyy olla. Katselkaapa tarkkaan ympärillenne, enemmän sinne takavasemmalle!

Näin on sodan aikainen tarina lopussa. Upseeri Virtanen siviilipoluilla.

 

Tytär Eeva Kanerva on koonnut ja julki saattanut hienon tarinan hienosta hennosta miehestä. Mies saatu asutettua suon ja lahden laitaan. Vaatimaton Jumalan soturi, rauhanmies, omalle asuinpaikalleen Majakorpeen, missä sillä Ruskealaan oman niityn laitaan unohtuneella piikkilankakerällä olisi tarvetta ollut:

 

"Kun sitten sain Rääkkylän kunnankorvesta oman asuinpaikan, olin onnellinen. Tyytyväinen ensimmäiseen yösijaankin, joka oli esikoispoikani kanssa vankkurin alla. Toisen yön vietin molempien poikieni kanssa ison kuusen juurella, samassa makuupussissa nukkuen. Kolmannen yön nukuin jo koko perheen kanssa leppäpehkoon rakennetussa majassa, jonka laudat olin kuljettanut mukanani Ruskealasta saakka." 

Vilho E. Virtanen: Sotavankileiri 6 - Lumitiikeri muistelee

Koonnut Eeva Kanerva. Mediapinta 2010.

 

745  -21C MITKÄ MAISEMAT, MIKÄ LUONNON KUORRUTUS! 
0 kommenttia