Hikatusta - hikkaj

Pippa Pippa Pippa Pippa

28.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!

olipa kerran kuninkaallinen käly

.

.

Eilen, uskokaa tai älkää, vasta eilen selvisi tärkeä, uskokaa tai älkää tärkeä ja mieltä vaivannut asia Onni Eläkeläiselle.

Nimittäin Pippa.

Pipan p*llystä, Pipan h*lmasta, Pipan pi*p*asta ym.sellaisesta pienestä olivat suomalaisetkin lehdet horisseet ja hirveätä älämölöä pitäneet tuon tuostaan kesästä lähtien. PippaPippaPippapippaa lehdet täynnä.

Ennestään Onni Eläkeläisemme oli sen verran jyvällä asiasta, että hän osasi hänet, neitokaisen, sijoittaa kuninkaallisiin, royalpiireihin. Ruotsin hoviin oli yrittänyt OE ensialkuun Pippaa panna, koska tunsi sen valtakunnan kuninkaan yömetkut tarkkaankin: Pippa olisi vallan mainiosti voinut olla Kalle Kustaan jalkavaimo, rakastajatar tai lehtolapsi. Mutta ei sittenkään oikein tuntunut natsaavan.

Norjan kuninkaalliset Onni ohitti värittöminä: sillä kalvahkolla porukalla oli vähemmän viehätysvoimaa, jotta 'nuin söötillä tytöllä ois sen sakin kanssa minkkäänmoista heleman heilutusta'.

Sitten jostain onkiutui tieto, että Englantiin, I-B-piireihin on pompattava Pipan perästä.

- PIPPA on tuleva IB:n kuningatar, niin OE päätteli ja arpoi, - tai ainakin IB:n BB:n.

Nyt oltiin ainakin oikeassa maassa. Onni Eläkeläistä hymyilytti oma tietämättömyytensä ja toisaalta nauratti, jälleen kerran, ex-kollega Matsin Ferguson-tietous; Matshan oli luullut Sarahia traktoriksi! - Traktoriksi luuli, vaikka opettajasmiehiä oli!

Vaan eilen Onni Eläkeläisen valmistautuessa illan huipentumaa varten, käänsi television Subille hyvissä ajoin varmistautuakseen ettei vartin päästä alkava BB-tunti mene sivu suun, kuvaruudussa näkyi, uskokaa tai älkää - Pippa! Tai oikeastaan hyvinkovin paklattu nainen ja paljon kadulla kulkevia naisia, jotka kaikki hokivat Pippaa ja ylistivät Pippaa ja Pipan takamusta ja etumusta ja hameen helmaa ja uumaa.

Niinpä älykkäänä ihmisenä Onni Eläkeläinen kykeni päättelemään:

- Heureka! Pippa on tulevan Englannin ja koko UK:n kuninkaan Viljamin vaimon sisko. Käly.

Niin päätteli Onni ja paneutui tyytyväisenä Amandan, Benin, Stefanin, Sebastianin, Janican, Veeran, Suvin, Tanjan, Terhin, Salarin, Minnan, Mikaelin, Annikan ja jäikö joku nimeämättä salaisuuksiin.

http://www.bmw-berlin-marathon.com/

Voi harmi!

27.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi

harminsa kullakin (sano poro kun tokassa juoksi)

.

Työharmien puuttuessa niiden harmien paikan näyttävät täyttävän televisioharmit. Radioharmeja ei ole, koska vieläkään en suostu vapaaehtoisesti päiväsaikaan kuuntelemaan sen metakkaa, koulumetelin kaltaista. Hiljaisuus ympärillä on yhtä juhlaa; luontoäänet menettelevät puiden suhinasta mehiläisen pörinään, hanhien pommikonemainen lento taivaalla on jo tosin siinä ja siinä. Hätkäyttävä.

Mutta televisio menettelee iltahetkiin.

Joka ilta jotakin tunnista kahteen intensiivisemmin, muuten hurisee yksinään toisessa huoneessa - vai josko se sittenkin vaimo...

Televisio on oikea harmin kapistus, harmin paikka. Se antaa lukemattomia mahdollisuuksia harmitteluun. Toisaalta harmitteluhan on terveellistä, antaa potkua elämään. Virkistää. Kirkastaa kuin pissipojan pesuvesi. Sehän on lasolia tuulilasille.

Ne sen harmit ovat sen verran kevyttä kamaa, että unohtuvat, hukkuvat uusien harmien alle eivätkä kulje mukana painolastina kuukausisotalla, kuten oikeat vahvemmat harmitukset.

TV-harmien kantoaika on kaksi vuorokautta, sitten putkahtavat ulos tuulimunina.

Mistäkö tiedän? No vaikka viimeviikkoisesta: ei minkäänlaista kuvaa mitä tuutista viime viikolla on tullut.

Toissa päivän, sunnuntain, jo muistan ja sieltä löytyykin oikea harmien harmi ja siihen liittyykin se tv-katselun invaliditeettini, siis se että pääasiassa ilta on tv-katselun rakkainta aika. SUNNUNTAIAAMUNA KIRKONMEININGIN AIKAAN OLISI TULLUT BERLIININ MARATON SUORANA EUROSPORTILTA! Ja minä onneton en sitä tiennyt, katsomatta jäi. Ja sitä minä olen harmitellut puupinoilla toista päivää.

Olisi päässyt haistelemaan Berliinin syksyä: Unter den Lindenin lehmuksia, ankealta Alexanderplatzilta pötkiä pitkin monumental socialist boulevard Karl Marx Alleeta ...

Maalin lienevät siirtäneet Kudamin poltetun kirkon paikkeilta Brandenburgin Torille. Me huonommat kovakuntoiset juoksimme tuolloin sadankuudenkymmenen sykkeellä Paunosen vetäessä yli sataakahdeksaakymppiä - ja koko matkan! Oi niitä aikoja, voi! Ja nyt ei edes televisiostakaan älyä nähdä.

2:03:38 ME:n juoksi Kenian Makau. 2:03:38! Alle kolmen minuutin vauhtia koko matka! Coopereissa 4 km jok'ikinen 12-minuuttinen!

Mutta ei tuossa ME-potalluksessa sen kiehtovuus, vaan siinä Berliinin syksyssä ja juoksijoiden töminässä, teurasporona tokassa - oikeastaan mitään älyämättömässä elämänvirrassa.

"Oli oli. Oli siinä harmia kerrakseen kun jäi näkemättä", tuumin pinolla Suomen syksyssä auringon värittäessä lehtipuiden rintamaa, "mutta kahoppa, poika, nyt tuotakin haapaa, lehtien punahehkua!"

Berliinissäkö muka hienompaa!

ps toinen tv-harmi tulikin jo sunnuntai-iltana kestettäväksi enne Big Brother -häätöä. Valkoinen valas, Moby Dick, ei ollutkaan mustavalkoinen filmi, vaikka oli vuodelta -56, harmitti, nauhoitin silti.

http://www.maratonkerho.fi/uutiset.php?nayta_uutinen=10801

Suurta valhetta vainen

26.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

ne on niitä lehtijuttuja

.

.

Jostakin lehdestä luin vastikään, että EU:n ja USA:n tuella on rakennettu Keniaan merirosvoille vankila. Vankila käy tyhjäkäynnillä, koska merirosvot maksavat itsensä vapaaksi. Rahoittajien tarkastusten aikana vankila täytetään, pientä korvausta vastaan, kadunkulkijoista, kadullaeläjistä, jotka eivät ole merta koskaan nähneetkään.

Jostakin toisesta lehdestä luin keihäänheittäjättärestä, Oona Sormunen, jolle urheilu on kaikki. Mikään muu ei tällä haavaa aja keihäänheiton ohitse. Kaverisuhteisiin ei ole aikaa, fysiikan opinnot yliopistolla saavat olla jne.

Kolmannessa lehdessä kerrottiin että presidentti Obamalla sekä Putinilla on yhteinen harrastus, molemmilla tahoillaan. Pressat lähtevät silloin tällöin illanhämyssä kaupungille hengailemaan tuntemattomina kansalaisina, hyvällä menestyksellä - paremmalla kuin keisari Nero aikoinaan Roomassa. Naamioituneen Neron jokainen vastaantulija tunnisti, muttei pelko persiässä ollut tunnistavinaan koska moinen tuttavallinen röyhkeys olisi voinut johtaa hengenlähtöön.

Lehdet eivät valehtele, liioittelevat ainoastaan - siinä missä lukijatkin. Lehdet myyntimielessä, ihmiset huvikseen.

Kaksi kolmesta yllä olevaa lukemaani juttua on painettu lehteen, lienevät siis totta, yhden jutuista murjaisi mielikuvitukseni hatun alta.

Päätellette oikein.

4 kommenttia

Merirosvoista ja moottorisahoista(-han ja -kin)

25.09.2011 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, LEHDISTÖ

molemmat ovat kiellettyjä termejä

.

.

Saakohan enää sanoja sanoa sanoja merirosvo ja moottorisaha? Herää eppäilys.

Nehän voivat loukkaantua ja sehän voi olla syrjintää; suuri raati voi kokoontua jonain tiistai-iltana pohtimaan ja tuomitsemaan käyttäjän alimpaan helv. Nykyisinhän tuntuu kaikki totuttu olevan kiellettyä ja siis syrjintää, kiusaamistakin pahempaa. Loukkaavaa häpäisyä.

Siinäpä oletkin pulassa ja liemessä jos merirosvo ja moottorisaha ovat niin herkkähipiäisiä, jotta ottavat nimittelystä ketjuunsa.

Saattaa sanoja saada opetuksen ja tuntea sen pian ihollaan. Saattaa syntyä pahempaa jälkeä kuin jääkiekko- ja/tai siansyöttökaukaloissa. Kenties eli ainakin miltei. Sananmukaisesti: sorkkimiseksi saattaa mennä.

Merirosvostahan virallisesti olisi käytettävä nimitystä meriputsari ja moottorisahan virallinen nimihän on itsestäänpyöriväketjukatkaisija. Niinhän Suomen kielen vaalijain seura SKVS on viimeisimmässä kokouksessaan pykälän kirjoittanut. Kyseinen seura muuten julkaisee sunnuntaisin ilmestyvää lehteä Suositeltavat sanat.

On muuten mielenkiintoinen lehti!

Tosin monen kielestä välittämättömän vittuilijan, ops!, mielestä aviisi on kuiva ja kuvaton kuin tuohi - mitä mainiointa uunin sytykettä.

Mutta saako noin halventavasti edes ajatella lehdestä, 'kuiva kuin tuohi' ja 'mitä mainiointa sytykettä', jos tarkkoja ollaan?

Tuohan on selvää lehdentekijöiden työn aliarvioitsemista, halveksuntaa ja pilkkaa, mikä taas viittaa suoranaisesti tekijöiden älykkyyden kyseenalaistamiseen ja on siis mitä pahimmanlaatuista ihmisyksilön häpäisemistä.

***

Pienissä ongelmissa tässä tänäisenä pyhäisenä päivänä siis painiskellaan.

Ehkä on parempi ja viisaampaa siirtää kertomisyritelmä meri~~rosvois~~putsareista ja moottori~~sah~~ äsh! ketj~~ukäyttöisestä~~ äsh!jaäsh! vai mikä itsepyöriväketjukäyttöisestämuuttorikatkaisijasta puhe olikaan huomiselle ja keksskittyöä tosi mainioon sikamakeaan SKVS:n lehteen SS.

Odotetut syysvieraat

24.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local, RAIKU

viikolla näin kaksi ihmistä nokikkain

.

.

Antti

toi perunoita,

talven satsin.

Pentti

kiipesi katolle,

pallukkansa piippuun pudotti musta mies.

20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Maajussille morsmaikku

23.09.2011 - 11:50 | hikkaj | Työelämä, Politiikka, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LENNU, voe mahoton!

Miia Nuutilalla taas mieluinen urakka yksi homokin mukana

uudistettu painos tärkeällä ps-lisäkysymyksellä varustettuna

.

.

"HV Hj

On muuten hyvä ohjelma tuo Maajussille morsian, alko eilen. Vähän rohkeammaksi ovat laittaneet niin kun Salatut elämät ja Kotikadun.

Nyt yks mies ei naisista piittaa vaan mieskyntäjää on vailla. Niin kun nykyaikana pitääkin. Eihän se oo mies eikä mikään jos ei oo homo!' Ol miten ol niin mielenkiintosta on. Sehän sai toistasataa morsianehokasta.

Vai miksikä niitä kuhtua pittää? Morsmaikku?

tuus Lennart, hetero"

Hetero-Lennart, heh!

Varmisti, niin kuin ei jo maskuliinisista kommenteista olisi muutenkin päätettävissä. Ois vielä pyöreän leiman lätkänny perään.

Kova on naisen tai miehen tuska kun oikein televisiossa joutuu hakemaan. Että rohkenevatkin kameroiden edessä soidinnella, kun muutenkin puolison hakeminen on jännittävää puuhaa. Kovia 'poikia'!

Mieliohjelmaa silti: näkee kunnon kepuja.

PS milloinhan kaappijuopot uskaltavat tulla ulos kaapista yhtä rohkeasti kuin hoot?

Salama Salmisesta eli itsestään

22.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN

kulttuuriväki ei bb-väkeä sen kummempaa

.

"Mikä onkaan salama, joka teitä kielellään

viileskelisi? Missä on se hulluus, joka teihin tulisi istuttaa?

Katsokaa,

minä julistan teille yli-ihmisen:

hän on se salama, hän on se hulluus!"

Nietzsche: Näin puhui Zarahustra

HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarjasta kolme osaa takana ed. 14. Salama mennyt käkkimiseksi

aloitus pvm

11.6.2011 Kosti Herhiläisen perunkirjoitus 1976

9.7.2011 Kolera on raju bändi 1977

2.8.2011 Pasi Harvalan tarina I 1981

22.9.2011 to +9C Retki kestänyt 104 vrk. Kolme osaa luettu = 482 s. - kilimandzarolla siis 3881 m. (Fuji 3776 m) Jäljellä 2014 m eli 250 sivua. Selviä happivaikeuksia havaittavissa.

Kosti Herhiläisen itsemurhakuoleman syiden selvittäminen on johtanut tuomarismies Pasi Harvalan kokoamaan kirjailija Harri Salmisesta elämäkertaa; Pasihan aikoinaan toimi Salmisen Keskikesän jortsut -romaanin oikeudenkäyntiin johtaneen prosessin puolustusasianajajana.

Harri Salminen puhuttaa myös teatteriohjaaja Kaasista. Salmista tongitaan munaskuita myöten.

Käytännössä Salama kuvaa siis itseään Salmis-kuvaa piirrelleessään - ulkopuolisin silmin muka; niin: narsismin kukka se on kaunehin kukka! Jo nuorena, 1959, päiväkirjansa parikymppinen Hannu kirjoitti: "Tämä kisällinä olo alkaa tympäistä: niinkuin en pystyisikään mihinkään, minä neroksi syntynyt." (Tarkka1973: Salama)

Mausteeksi kulisseihin Salama ottaa mukaan Saarikoskea, Kylätaskua, Anhavaa, Haavikkoa, Turkkaa ja Tuula-Liinaa (nyk. Varista) ynnä muita korkeamman kulttuurin henkilöitä.

Toki antaa heillekin peitenimet, ettei aivan yksyhteen menisi, kunniaa suoraan loukkaisi ja taas käräjille päätyisi räävittömän raadollisen elämän kuvauksissaan, joissa ei siveä kunnian kukko laulele.

Kulttuuriväen-1970 Salama laittaa liikkeelle, ja koska se on kulttuuriväkeä, sen väen arvo yleisön silmissä on toista luokkaa kuin samanmoisella hepinheiluttamisella, kaljankittaamisesella elävä ruokottomia lasketteleva BB-väki-2011.

Kuitenkin yhtä kapeaksi Salama saa oman väkensä sivistyksen väännettyä. Yksiniittistä on kulttuuriväen ajatuksenkulku, ylen poliittista, suvaitsematonta, tavan reaalielämälle selänkääntämistä - sietämätöntä, kestämätöntä on elonriento.

Samanlaisen vietin viemiä höntyäjiä olivat silloin nuoruuden voimissaan kuin bb-läiset nyt. Minnekäs se alkukantaeläin ihmisestä!

Kyllä BB:tä voi muka-viisaampikin katsella, sillä perspektiiviä talolaisilla on enemmän kuin miltä näyttää: perspektiivin puutetta on pikemminkin katsojan tuomiossa. Vaikkakin

Noita mietiskelemme noustessamme kilimandzaroa pienessä happivajeessa ylöspäin. Reitin valinta tuottaa päivittäin ongelmia, mutta ei tässä suoranaista hätää. Kolmannes enää jäljellä kun tänään leiriydymme ja vaihdamme karttaa. Paiskaamme Pasi Harvalan tarina I:n rinteeseen ja kaivamme rinkasta uuden kartan, jonka avulla matka vuoren huipulle jatkuu: Pasi Harvalan tarina II.

"Pasi hoilasi muistamansa kisällilaulun kertosäettä niin lujaa, että majuri kuulisi seinän taakse:

Tämän päälle sopii sitten laulaa pikku ralli,

sillä tämähän on kokoomuksen kansallinen malli!

Hurahuhhahhuu, kyllä valekaavun alla,

siellä ryssänviha villisti pulputtaa. "

Hannu Salama: Pasi Harvalan tarina I 1981

Raiskata - Anneli Auer

21.09.2011 - 08:13 | hikkaj | pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, lapsismi

mitenkä sen nainen käytännössä suoristaa

.

.

"HV Hj

Iltalehtien suosikkinaista, Anneli Aueria, syytetään nyt lasten hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Iltalehtien onneksi, ei pääse viisi vuotta lööppikamaa tuottanut jatkokertomus loppumaan.

En kyllä käytännössä tiedä miten moinen tehdään: miten nainen raiskaa?

Kerro, viisaampana. Niin ei jää tekniikka vaivaamaan.

tuus L "

Viisaampana, niin. Osaapa Lennu puutteenalaisena nuolla!

Ei harmainta aavistusta vastattavaksi. Sen verran tympeä aihe, etten viitsi edes selvää ottaa.

Märta Tikkasen lukeneena vain tiedän että miestä ei voi raiskata, nainen. Pitäneekö sekään enää nykyaikana kutiaan.

Kanojen kuljetuksesta käräjillä

20.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, Matkailu, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, Local, lapsismi, voe mahoton!

lyhyt kuin kananlento

.

.

Jos raulivirtaseksi hetkeksi heittäytyisi, kun nyt paikan päällä tapahtumien polttopisteessä olen, ja laittaisi raportin täältä villistä Kauk'idästä liki Venäjän rajaa. Ämeriäkkylästä. Semmoinen puolinaurettava juttu, niitä itkeäkö vai nauraa tapauksia.

Täällä sattui nimittäin merkillinen tapaus: mies (kepu?) jäi kiinni kutostiellä poliisiratsiassa - oli juuri kääntymässä Ämeriäkkylään päin, sinne missä Lännenmaita suunnattomasti ihaillaan niin terveydenhoidossa kuin muissakin raha-asioissa.

Ratti-, tanko, ruori- tai muustakaan juoppoudesta ei ollut kysymys, vaikka tapaus kieltämättä ei-kovin-selväpäisen tekemältä vaikuttaisikin. Olisiko kysymys lähinnä siipijuoppoudesta - mene ja tiedä.

Kanojen pitkänmatkan kuljetuksesta peräkärrissä on homman nimi.

Kuomun alta kuului kotkotusta. Poliisien kiinnostus heräsi. Kuomu aukaistiin. Naamat venähtivät. Kuupan alta paljastui satojen kanojen kotkottava tiivis kuoro. Tiiviimmin kuin mieskuorolaiset toinen toisissaan kiinni kyhjöttivät. Ja antoivat palaa. Siinä tunnelmassa osa oli pyörtyä kupsahtanut jo matkan alkumetreillä, joku heiveröisimmistä kuorolaisista oli heittänyt henkensäkin eli kuopaissut viimeisen nelivarpaallisen.

- Paimenkoirain ruuaksi näitä kuskailen. Ei sen kummempaa liiketaloudellista päämäärää kuljetuksella ole, lie mies (kepu) selvittänyt poliisien huulienpyöreyteen, päänpyöritykseen ja toteamukseen 'kaikenlaisia'.

- Toki ne muutaman munankin isännän iloksi pyöräyttävät, nohevimmat, lie kepumies jatkanut selvitystään; niin ainakin kylillä kerrotaan.

- Eläinsuojelurikosko? on varmaan ihmetellyt kanankuskaaja poliisien syytöstä ja puolustautunut: - Ei veikkonen suojelu voi rikos olla. Mikä niiden on sateen suojassa kuomun alla körötellessä, Kouvolat Lappeenrannat ohitella!

Lienee siinä monta muutakin positiivista puolustuskantaa esille nostanut, mutta lopputulos on luettavissa paikallislehdessä, minkä myötä päätän tämänkertaisen maaseuturaportin raulivirtasena tähän:

Ämeriäkkyläismies selvisi sakoilla eläinsuojelurikoksesta

Käräjäoikeus langetti 70 päiväsakkoa eläinsuojelurikkomuksesta ämeriäkkyläismiehelle.

Hänen henkilöautoonsa kytketystä peräkärrystään

tavattiin 300 kanaa.

Osa kanoista kärsi huonosta ilmanvaihdoista ja osa ajoviimasta.

Lisäksi mies oli jo aikaisemmin syöttänyt eläviä kanoja paimenkoirillaan. Siitä näyttöä ei kuitenkaan pystytty toteen näyttämään.

Porno-Oscar putosi toisena talosta

19.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!, huikopala

ekana putosi katsoja

.

.

Porakorven Akselihanhan se oli joka pornokuvan näytti kansalaisille eka kerran? Sen jossa oli hämähäkki väärinpäin. Nyt Sub-BB yrittää mallata Akselia.

Sisäinen päiviräsänen valpastuu katselijassa ja haluaa tiedottaa katselijalle: - Mennä nyt tuonne, herranenaika, kikkeleitään heiluttelemaan! Pimpsujaan rimpsuttelemaan. Sakkia ihan sikana, kuin pipoa sikinsokin naulakossa. Löydä sieltä nyt omasi. Kouraise ken lähinnä sattuu käsiin osumaan. Oo sit sen kaa silleen.

Sisäinen päiviräsänen osin onnistuu manipuloinnissaan ja katselija alkaa kuin alkaakin arpoa ja empiä, vaikka sulkeekin päivin suun, napsauttaa pois kuuluviltaan: - Ota nyt noista tosiaan selvää kuka on kuka, meno kuin kiekkokaukalossa.

Yhellä kieli halki jo ennen tööttiä, yks sössää ässänsä kanssa. Äänen jos laittais töllöstä pois, niin Korkeasaaressapa hyvinkin oltais. Apinahäkin liepeillä tuijottamassa punapersepaviaania ja muita kutkuttajia.

Ja joku vielä sanoo ettei kiinnosta!

Totta helekutissa kiinnostaisi, vaan kun ei enää mukana tahdissa pysy. Niin on villiä ja meno päällä. Vikkeliä ovat liikkeissään. Paitsi paitsi Stefan, joukon gorilla. Möreä äitinpoika. 150 kg vakautta ja suojaa.

Porno-Oskarin pudottivat eilisiltana katsojat porukasta ulos, miehellä kun muuta ei mielessä kuin se eli sama kuin Nykäs-Masalla. Liika oli liikaa katsojillekin. Saivat soittaa ja muka pudottaa; eivät muista, että Iso-Veli on juoni mies, joka itse määrää kaiken: ei se tee siihen mihin kyykistyy. Oskari pyydettiin ohjelmaan ja pidettiin sovittu aika. Kolmen viikon tilidiili.

Nyt oscarit on jaettu. On meitä helppo höynäyttää.

Mutta mitäs me siittä, koska jokin muunlainen elämän siemen toiminnassa ja töminässä on.

- Antaahan porukan huiskia, paistin hautua, lihan kypsyä, niin palataan asiaan - kunhan liemi selviää, yrittää kärryiltä pudonnut katsoja vielä vängätä kuormaan mukaan.

4 kommenttia

Vasta kahdeksankymmentä

18.09.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva

serkut sen kuin nuortuvat

.

.

Elämän sihdissä moni on menehtynyt jo huomattavasti ennen kahdeksaakymmentä ajastaikaa, on kipattu kekoon, poistettu pelistä tai on jäänyt hieroutumaan uuden aineksen alle.

Vaan aina joku hioutunut hippu onnistuu seuloutumaan kaiken koettelemuksen jälkeen tiheän verkon läpi ehjänä elämälle kahdeksankymmenen vuoden iässä. Se on saavutus.

Se on saavutus! Sitä pitää juhlia, kiitollinen olla, kaikista elämän kuhmuista kiittää: nehän ne elämälle sisällön ovat antaneet, luonteen muokanneet elämän poluille sopivaksi.

Kymmenvuotias miettii, miten kamalan vanha on kaksikymppinen.

Kakskymppinen miettii, mikä ikäloppu onkaan viisikymppinen: haudassa jo toinen jalka, toinen elämän pienaa tapailee.

Viiskymppinen miettii, ettei kuusikymppisellä oikeastaan mitään eroa ole.

Kuuskymppisestä vasta kahdeksankymmentä on jotain, seitenkymppinen ei mitään vielä.

Vaan kahdeksaan kymmeniin jos olet päässyt, huomaat, että onhan elossa ysikymppisiä voimissaan olevia, matkustavaisia, satasiakin joitakin.

Mikä tässä siis kahdeksankymmentä täyttää, olla - vaikka autolla ajaisi jos tarvitsisi, sauvakävellä, pyöräillä ja pyörähdellä, ottaa kantaa Natoon, Obamaan, Libyaan, käydä Kreikassa vartavasten paikan päällä kulkea tilannetta tutkimassa. Aktiivinen olla. Nautiskella: Straussit, Stravinskit kuulla, Tolstoihin tarttua, Gogoliin käydä. Entä Edelfelt, Aho ja muut kareliaanit!

Ainoa huoli ja jonkin sortin häpeäkin on hipiästä, vähän sama kuin pienenä likkana: "Minä niin tykkäsin meijjän Elsasta. Usein istuin sen turvallisessa sylissä, ainoa vika Elsassa oli se kun sillä oli niin ryppyiset kädet."

- Kato nyt näitä miun käsiä, näyttää päivänsankari ja naurahtaa, hihan kääräisee siinä patiolla seisoessaan, vieraita vastaanottaessaan: - Elsan kädet.

Aurinko paistaa viikon sateiden jälkeen. Kirkkaana käsille lankeaa, oikein räköttää.

Vaan hätäkös kädessä!

Myöhästynyt humala

17.09.2011 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, viimeinen savotta

ennuste - odotettavissa koska tahansa humalainen olotila

.

.

Ja tuli toinen päivä. Pölkylläistuja oli tapansa mukaan liiterin kautta, ne kirveet, saapunut hopeakuusen alle ihailemaan käden taitojaan, sitä kolmen kuution hakattua halkokasaa. Omien käsien tuotosta.

Siinä se hyräili ja hihitteli, selvinpäin. Vielä muisti iloita vapaista päivistä, tunsi itsensä taivaan lintuseksi joka lentää liihottelee minne mieli halajaa: lapsuudessa käy, Istanbulissa ilotyttökorttelissa ja aitassa, kummanko kiikkutuolin kantaisi talveksi sisään, pitkäjalkaisen vaiko nysän niin ei veisi niin paljon tilaa.

Siinä istui ja myhäili. Posti-Maikkikin hurauttti laatikolle ja jatkoi rantaa kohti. Vaan eipä mieli tehnyt tarttua päivän uutisiin: pimeyttä, pimeyttä sieltä oli luvassa - Gaddafia ja monta muuta julmaa miestä, Kreikka-takausta ja Merkeliä, ynnä Jutan panentaa.

Ei ei. Istui siinä ja mantraili, näki jossain liikapullean halon, nousi ja pilkkoi kahtia. Istui ja ihasteli: koko kasa oli omien kätösten pilkkomaa, tosin uunissa tuhoutuva, palava, kunhan ensin pinoaa ja pari kevättä kuivattaa.

Taivas oli tänään hyvällä päällä, antoi auringon hämärästi pilvien takaa paistella, verhotusti mutta kuitenkin. Ihmiskunnalle autuutta ja ilonhäivää syksyyn ripotteli.

Taivastelemaan kävi pölkylläistuja, hassummaksi halusi vakavan maailman ja virkamiehet kravateissaan ja jatkoi humalahaihattelua:

"Anna meille sellainen humala, kun et kerran eilisen kaltaiseen suostunut, joka tulee arvaamatta kuin sää: kun tänään ryyppäät, et tiedä koska se naukkaaminen alkaa vaikuttaa - nyt heti, huomenna tai viikon päästä, kuukauden, vuodenkin. Yllättäen ja yhdenäkin joka tapauksessa.

Sais moni olla varovainen.

Pappi pöntössä saarnaa, toissaviikkoinen naukku alkaa kihahdella päässä ja - kielikös intoutuu laklattamaan.

Eduskunnan puhemiehen yksäkkinen humaltuminen nuijankopautuksen jälkeen! Laulunpätkänkin lurauttaa, miten mannakorven mailla ennenkin on tiputettu pontikkaa. Hurahuhhahhaa!

Olis uutistoimittajilla töitä vaan harva heistä kykenee, heti kun yrittää niin omat usein otetut naukut pölähtävät nuppiin. Valtakunnan raitis osottautuu kaappijuopoksi.

Myyjä kirjakaupassa yhttäkkiä lambadaa tanssii, kun ostaja Päivän tunnussanaa kyselee.

Vautsi! Anna meille myöhäsyntyinen humala. Semmoinen viiveviina tekisi terää. Sitä ois kiva sivusta seurata ja paheksua.

Kiitos."

Ikuinen humala

16.09.2011 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, viimeinen savotta

Pölkylläistuja unelmoi tuhdista viinasta

.

.

Ottaa se kirveen, kuin varmuusvälineen, joka kerta liiteristä, istuutuessaan päivittäin pihakuusen oksien alle pölkylle ihailemaan kättensä töitä. Kolmisen kuutiota niitä on, kasassa sikin sokin pinoamatta, kolmihaarakoivusta nirhattuja ja klapeiksi hakattuja koivuhalkoja.

Katsoo kasaan ja tuumaa silmään pistävästä: "Ka onpas jiäny liian pulleaksi kehno." Paikkailee. Nousee. Nappaa liian paksun halon hakkuupölkyllä kahtia. Sitten taas istuutuu. Joka päivä käy istumassa ja ihailemassa, mantraamassa halkokasansa äärellä. Päivän mehuhetki. On aikaa, juuri sitä aikaa jota on kaivannut ikänsä: saa olla pitkin tai poikin.

Ja ajatella joutavia.

Niin kuin nytkin siinä hopeakuusen suojassa kun ihan pikkuisen tihuuttaa taivas vettä. Siinä se taivastelee taivaan herran kanssa, laittaa asioita järjestykseen silleen niin kuin niiden tulisi olla, silleen että maailma näyttäisi vielä hassummalta kuin onkaan:

"Ois asiaa.

Jos mahdollista niin anna meille semmoinen viina joka ei haihdu koskaan pois. Ikuinen humala. Ihminen tallaa lopun elämänsä siinä kännissä, johon pahimmillaan on päässyt.

Olisipa jännä katsoa ihmisiä taapertamassa kaduilla ja kujilla töihin tai ostoksille tai kuka minnekin keskellä kirkasta päivää. Vähemmän virallisia olisivat virkamiehet ja naisistakin moni olisi meno päällä. Uutisten lukijakin voisi tipahtaa tuoliltaan kesken kaiken alm-siirana.

Jos ei toive ole mahdollista toteuttaa ihmiskunnan ikuisesta kännistä, niin anna meille edes yksi sellainen kuukausi elettäväksi. Sinä kuukautena vois olla selväpäisillä hauskaa. Voisivat vaikka vallan kaapata.

Semmonen anna.

Kiitos."

Kaupunginjohtaja tai kansanedustaja sairastaa mirrinsä luona

16.09.2011 - 09:05 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, voe mahoton!

saikkuja hihasta

.

.

"HV Hj

Millä helevetillä nuo herrat saavat saikkuja noin kevyesti ja helpolla. Ensin lystäilevät vieraiden naisten kanssa, ovat niin urosta niin urosta ja voimissaan. Sitten kun kansa kohahtaa, tipahtaa virallinen ilmoitus: Kansanedustaja Kanerva, kaupuginjohtaja Peltomäki jne. on kuukauden mittaisella sairauslomalla.

Ovat kyvyttömiä työhön mutta ei naisiin!

Toivottavasti lääkärintodistuksessa on se iso Z, niin potevat pipiään omalla kustannuksella. Vaan onkos!

Tuus Lennart

ps ja minkä ihmeen takia kaupunginjohtajan pitää olla jotakin puoluetta??? Nyt Kok on Vantaalla kärkyllä."

Johan lähti. Lennu ei ainakaan oo kippee!

Peliä, hei!

15.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ

uhkapeluri kylässä

http://www.booky.fi/image.php?id=9789525874075&large=true

(juttuun liittyy jallu-luuraa tyyppinen etsimiskilpailu: löydä ~~sana~~ joka uhkaa yhä kirjoittajan ja hänen kollegansa eläkettä!)

Raymond tuli kylään. Kiiltävänä, sileänä, sädehtivänä, suittuna, sliipattuna ... ja mitä vielä. Vähän epäilytti koko pakkaus.

"Morjesta! Olen Raymond. Tykkään pelata ja kertoa tarinoita", mies höpötti.

Olihan se laskettava sisään ja luettava kuin kirjaa. Harviaisvieras, joka ainoastaan RAY:n asiakkaiden luona käy, eka kertaa nyt meillä.

On sillä kieltämättä aloitukseksi mojova tarina kerrottavana kahdesta rikkaasta pelimiehestä eli Erkki 'Kuiva' Lehdosta ja Savonlinnan pohatasta Pekka Salmesta vuodelta -88:

- Pekka, nyt on kova paikka. Lainaa 500 mk, kuuluu puhelimesta.

Pekka lainaa.

Seuraavana päivänä Kuivalla on 13 000 000 markkaa käteistä.

Alkutaipaleella sökökuningas Kuivalla on menopuolella tyttöystävänsä pelaaminen, tulopuolella mm. autokauppiaan täydellinen omaisuuden putsaaminen kauppoineen autoineen taloineen.

- Mihin kotiin? Kuiva kysyy kun autokauppias aamulla anelee taksirahaa yöllä pelaamaansa kotiin.

Kasinomiljonääri Pekka Salmi on sitten oma tarinansa, oma lukunsa, sen voi lukea vastailmestyneestä kirjasta Kasinomiljonääri Pekka Salmi. Raymondille hän on paljastellut inhimillistä heikkouttaan: "No meillä on tuossa kuudenkymmenen talonprojekti muutaman sadan metrin päässä. Mutta siinä on valitukset päällä. koko hoito on Kuopion hallinto-oikeudessa. Saa nähdä milloin päätös tulee. Parikkalassa on 28 huoneistoa. Ostin humalapäissäni hotellin."

Hih! meillä Pekan kanssa jumii ~~kepu~~ samassa instanssissa bisnekset eli Kuopion hallinto-oikeudessa.

Nuorempaa nykyajan pelimiestä pääsee edustamaan Suomen menestynein turnauspelaaja Juha Helppi, kansikuvapoika.

Äsh! Paljastin. Raymond on siis lehti, ei ihminen, joka meille kannettiin. Raha-automaattiyhdistyksen asiakaslehtiuutuus, neljästi vuodessa ilmaiseksi kotiin kannettava.

Pelureille, miksei myös sijoittajille, kaikille nautiskelijoille Helsingin yliopiston päihdelääketieteen professori Hannu Alho valottaa hetteistä himonlähdettä aivoissa: "Mesolimbinen dopamiinirata on metka paikka. Se on eräänlainen aikuisten aistien temmellyskenttä, missä mikään ei voi teoriassa tuntua liian hyvältä. Pelaamisen lisäksi radan saavat aktiiviseksi monet elämän perustoiminnot, kuten syöminen ja seksi, sekä lukuisat lailliset ja laittomat nautintoaineet kofeiinista alkoholiin ja nikotiinista heroiiniin."

Rata sijaitsee aivokopassa: ventraalisen striatumin ja otsalohkon välissä myötäpäivää kulkeva soikeanmuotoinen hermorata. Rata on aina käyttövalmiina. Siitä vaan radalle kyytiä ja - seikkailemaan!

Seuraava Raymondin juttu onkin himokkaasta Casanovasta, jonka mesolimbisella hermoradalla on täytynyt käydä melkoinen kuhina: pelihimo oli muiden himojen ohella hirmuinen. Hurmuri hävisi ja voitti omaisuuksia Venetsian kasinolla 1700-luvun puolivälin paikkeilla. Pelin nimi oli Faarao. www.gleeson.us/faro

Eiköhän tämä Raymondin kyläilykeikka saa olla tällä kertaa tässä, varsinkin kun perään ilmestyy Päivi Räsäsen kuva ja soittokysymys: Pelaatteko itse mitään rahapeliä?

Vastausta en kerro. Arvatkaa ja ellette arvaa niin lukekaa, kutsukaa Raymond kylättelemään teille!

Guardi: Venetsian kasino 1700-luvullq

Antaa Tuksujen tuksutella

14.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

niin ei itse tarvitse tuhraantua

.

.

Mies istahtaa hakkuupölkylle ja tyytyväisenä katselee patviutuvaa pilkekasaa: siinä on ainakin kaksi kuutiota - ja pelkkää koivua! Kolmas ja alun neljättäkin vielä kertyy kun kaikki sahatut pölkyt saa hakatuiksi viikon mittaan.

Taivas on tumma ja kauempana tuulee, kuusiaidan suojaan ei tuuli pääse. Hentona vihmova katkeileva sade ei haittaa, paita jo muutenkin kostea hiestä ja reutomisesta. Ja jos kovemmin käy ropisemaan, niin eikun kirveet kainaloon ja ukko istumaan internettiin.

Siellä sitä tietoa on joka syö miestä tai oikeastaan ihmetyttää, että väärinkö tässä itse on elänyt kun ei ole elänyt noin, mitä läppäriuutiset aamulla suolsivat:

Nokian pomopappi Koivisto on pettänyt vaimoaan miehen kanssa, vaikka oli homoutta sairautena julistanut ja jyrkästi muilta kieltänyt. Kukaan ei ole profeetta omalla alallaan.

Vantaan kaupunginjohtaja Peltomäellä rakastajatar mukana ulkomaan virkamatkalla Manchesterissa, vaimo kotona vartoomassaa, luuli kai viriili Jukka-Poika, 62v, ettei kukaan näe. Vastahan se valittiin ja asuntoasioissa jo jotakin vilppiä epäilivät.

Isä raiskasi tyttärensä 497 kertaa. Tarkka on saksalainen kirjanpito. Tuommoset miehet eunukkikuoroon ja heti!

Keihään lajivalmentaja erosi. Viimeinkin Kangas älysi - luokanopettajaksi siitä vaan!

Moskovalaiset unohtelevat Lamborghineja lumikasojen alle. Omassa autotallissa oma Lambukka seisoo, siellä se auto ajamatta ties monettako vuotta jo seissyt. Se Latukka. Mitä se Vanhiskin kirjoitti jotain eläimiin sekaantumisesta, että tavallista ennen vanhaan. Nykymiehet sekaantuvat autoloihin.

Mies katsoo halkokasaansa ja vertaa sitä ihmispopulaatioon: sikin sokin ja polttamista vaille. Hänkö tässä niiden jumala kun pilkkoo halki ja mättää halot toinen toisensa päälle baabeliksi.

Taitaa virnuilla, jos oikein tarkkaan suupieliä katsoja katsoo.

Osaa mies sittenkin suhtautua.

Lypsää ihan uhallaan miedompia aiheita esiin ja turhanpäiväisiä nimiä pomppii otsikoissa ja pääkopassa. Antaapa tulla: Toivola Jani - se mustanahalinekansanedustaja joka rakoon työntäytyy, homo tietysti; Granlund ja sen veivitönveli-Markus; Mestis muuten alkaa jo tänään - Jokipojat Kajaanin Hokilta käy hakemassa pinnat ja Tamminen aloittaa vuosittaisen tietoviisautensa jakamisen; Kakkonen Kyösti lahjonut - poliisien vapaa-ajan kassaa lihottanut; Tuksu matkustanut junassa eläinten lipulla; BB-Benillä on ollut ruuhkaa sängyssä...

- Ei helevettiläinen! puuskahtaa mies ajatustensa suuntaa ja tuhtia aamupalatietouttaan.

Tarttuu kirveeseen. Kiertää suurimman pölkyn taakse ja perkaa aikansa pienellä fiskarsilla niin että varsi soi, kunnes vaihtaa suurempaan niin johan tapahtuu. Sen on oppinut että oksan kohdalta on turha hakata poikittain, mieluummin oksan suuntaisesti, niin syvälle oksan tyvi puun sisään työntyy että joskus toisen laidan tavoittaa. Ovelasti kun iskee niin kierteistä huolimatta lohkeaa pölkystä pullea haarakiila, ihana halko.

- Vai on Tuksu elläimen lipulla körötelly ja junassako se oli vai missä vempaimessa, kaksimieltää mies.

Jättäisimme miehen mielellään siihen himohommaansa puuta pilkkomaan sekä sanojaan maiskuttelemaan, selvästi on jo päässyt pahimman yli eli noiden Koivistojen ja Peltomäkien, jopa nauruksi pannut kun huomannut että mitäpä se hänelle kuuluu: antaa ukkojen hurvitella ja tuksujen tuksutella.

~~Minkäs sille voi kun oikein soidintaa. Kukaan mitään mahda - jos ei kepu. Sehän voisi valitt...~~ SENS SENS

Vaan voimistuva sade ryöpsäyttelee veden niskaan. Kannatamme miehellä kirveet liiteriin ja siirrämme ukkorievun sisätiloihin - sinne internettiin uuden tiedon tiedon hankintaan.

6 kommenttia

YLElle ei yhtään urheilua!

14.09.2011 - 08:31 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi, voe mahoton!

tuhrii ja pätkii lähetykset

.

.

"Hv Hj

Kankea, kankea on YLE, kuten isot laitokset aina. Ei VR:ää kummoisempi.

Anna tälle nyt jokin urheilulähetys lähetettäväksi, niin eihän siitä mitään tule. Kato nyt täänkin illan MM-paineja tai EM-lentopalloa. Molemmat jälkilähetyksinä, toista 35 min ja toista tunti! Tulokset ennakkoon jo kaikkien tiedossa! Ja Hannula honottamassa ratissa!

Jumalaisen tärkeät uutiset, valtakunnan ja alue, Gaddaffista ja Kreikan Papapa-kroisoksista, Kataisen kravatista keskeyttävät, lopettavat lähetykset alkuunsa.

Pro, Urho ja C+ ovat rautaa! Kandee maksaa, niin saa sitä mitä tilaa.

Tuus Lennu"

Katteleis Lennu BB.tä, siellähän varsinaiset MM-painit [laus. ämmä-ämmä] ovat menossa. Näkis suorana jos maksais.

C+-kanavasta ei kokemuksia. Pro on kyllä hoidellut hyvin ja viimeisen päälle koripallon EM-kisat, kieltämättä.

Mutta toisaalta: kai elämään kuuluu Uutisetkin?

Näin tämä 12.9.2011 päivä etenee

Näin tämä päivä etenee

13.09.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, kertakäyttökamaa, lapsismi

Keiteliä mukaellen (Helge suonet)

.

.

Lähtö Sotkamosta kello 13.30. Auto vietävä turvaparkkiin. Kello 14:26 Kontiomäki 14:43 Kajaani Pikajuna 708 Kajaani Istumapaikka 2 PC-paikka avo-osastossa. Lyhyt matka, joten en ehdi aloittamaan työskentelyä.

Kello

06.17 V huutaa aamukahville kesken unien (sovittu juttu). Sataa. Yks Seloken ja yks Primaspan.

06.30 Hesari: D TV-ohj. B Urheilu Energinen Siltala Talous OMX 5025 A Etätyö Eiskonen C Lasnamäen arki/Mari Saat

06.50 Uudelleen unten maille (vastaa hyvinkin ulkomaanreissua kaikkine näkyineen).

12.11 Unimatka loppu, kas perillä ollaan. Lempi ulos, sade siirtynyt Venäjälle. Ja kolmentoista tiitlineen vajaa tunti!

12.25 Läppäri auki: KL ulkomaan indeksit yöltä; Amppari-otsikot; Hotmail: LinkedIn pelastaa - antaa aiheen.

12.50 y.o. valmis klikattavaksi. Tekokiireet tältä päivältä ohi, virallinen osuus päivästä vietetty. Mielikuvailtava leppoisa loppupäivä.

~13 Kahvit. Kirveet esille ja kasalle (koivupölkyistä puolet jo hakattu).

~17 Hauen paisto ja ettone.

~19 Pihasauna lämpiämään ja lenkille (karhu kuulemma taas nähty samoilla paikkeilla marjastelemassssa).

~21 Rommaanit esille (sikälimikäli karhu ei oo syöny) ja ihmettelemään Salaman narsismia (ei omaa!). (No onhan tuossa Hannussa maata mitä kuokkia, eipä silti)

~24 Hehkulamppu sammuu ja päivän näyt päättyvät. Maamme!

Päätä pölkylle 2.

12.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, Local, lapsismi, voe mahoton!

Hallinto-oikeus lähestyy eläkeasiassa vuoden viiveellä!

.

.

Hitaita ovat herrojen kiireet. Yhäkö entinen työnantaja haluaa kiusata uskollisia työntekijöitään? Eikö kepu ole jo saanut tarpeekseen takaa-ajosta? Vieläkö joku hallituksen ja lautakunnan jäsen kaivelee menneitä - luulisi isompiakin asioita olevan hoidettivana, kun koko Ämeriäkkylän kunta, tuo kuntien Kreikka, on kuralla ja länsivaltojen terveydenhoidon alaisena.

Jne.

Kahden miesopehenkilön molemmissa päissä herää lukemattomia kysymyksiä kun he lukevat perjantaina 09092011 postilaatikkoon kolahtamaa kirjettä, kumpikin tahollaan.

Perjantain posti kantoi ison valkoisen pelkoa ja kauhua herättävän kirjeen hallinto-oikeudesta: mikäli ette palauta allekirjoituksin, tulevat haastemiehet nimikirjoituksen hakuun...

Ainakin toisen kirjeensaajan päässä alkoi pyöriä ajatusten linko: Hitto kun pistäs Virkkusen Henna töpinäksi ja kuntauudistuksen nopeasti pystyyn, loppuisi tämä kepujen jonninjoutava juonittelu ja pikkuperspektiivi pikkupitäjissä. Lähidemokratia kepuille tarkoittaa lähi-ihmisten, varsinkin maattomien, kiusaamista, parikolme johtavaa äijää uskoo voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Jne.

Opemiehet olleet eläkkeellä jo toista vuotta ja erojupakkaprosessi yhä voimissaan. Jospa työnantaja korvaamattomaksi heidät kokee? Jos kyseessä onkin tehdyn työn arvostaminen eikä lyttääminen? Josko valittajalle jäi ikävä miehiä, jotka loivat neljäkymmentä vuotta kestäneen työuran - tälläkin salvatuksi määrätyllä vireällä kyläkoululla taiteilivat kolmattakymmentä vuotta kylän parhaaksi, kylää elävöittäen.

Jne.

Luetaas valittajan kultainen kädenheristys, kun nyt tätä aikaakin on, nostetaan oikein reinot pöydälle sekä syljeskellään vastalauseena kattoon jos tarvis vaatii:

"Kunnallisvalitus

Jäljempänä mainituin perustein muutoksenhakija kunnioittavasti vaatii päätösten kumontaa ja opettajia töihin.

PERUSTELUT

Ä:n kunnanhallituksen päätös ei ole kunnan työntekijöitä yhdenvertaisesti kohteleva. Ä on kriisikunta eikä kultaisiin kädenpuristuksiin ole tässä taloudellisessa tilanteessa varaa.

Hyvän hallintotavan mukaista olisi asian valmistelussa kuulla sivistystoimen rehtoria, mutta asiantuntijan kuulemista asian valmistelussa kunnanjohtaja ei ole katsonut tarpeelliseksi. Hyvän hallintotavan mukaan on syytä selvittää missä toimielimissä asiaa on käsitelty. Katson että kj ei ole esittelijänä valmistellut asiaa hyvän hallintotavan mukaisesti ja tarpeellisessa laajuudessa.

Katson että sivistyslautakunnan esittelijä, kj, ei ole luonut edellytyksiä asian oikealle ja tarkoituksenmukaiselle ratkaisulle eikä tarkistanut että joku valmistelijoista on esteellinen eli jäävi.

Kummallekaan luokanopettajalle ei ole oikeutta, toiselle kuukauden toiselle kolmen kuukauden palkalliseen työvelvottomaan jaksoon ennen eläkkeellesiirtymistä.

Vaadin kunnioittavasti että K:n hallinto-oikeus kumoaa ja palauttaa asiat uudelleenkäsittelyyn.

Ämeriäkkylässä 29.6.2010

~~kepu~~ "

Jne.

No se. Valittaja lienee tyytyväinen kun prosessi yhä jatkuu uutena vuotena 2011, vaikka kyseiset opehenkilöt ovat retkotelleet reinoissaan ja vapaudessa päättäjäparkojen puristuksesta jo toista vuotta.

Toivotaan että K:n hallinto-oikeus kumoaa Ämeriäkkylän kunnanhallituksen vääryyttä huutavan päätöksen, niin saa valittaja sielulleen rauhan ja eläkeläisopet voivat vinguttaa kiikkutuolinjalkoja tästedes herroiksi pyrkivien poikien keskinäiseltä kisailulta rauhassa.

ps Opehenkilöt ymmärtävät kyllä nuoruuden energisyyden ja pitävät peukkuja että nelikymppinen valittaja jaksaa vastakin taistella tuulimyllyjä vastaan: opettajien, valittajan iänpituinen, ura sen verran avartaa ja antaa väljyyttä toisinkin ajattelulle. Mutta kunta-asiaa prosessi on kirkastanut niin kuin alussa mainituksi jo tulikin: Virkkusen Hennalle on todellinen tilaus - sata kuntaa tai vähemmän, ja sassiin!

Jne.

16 kommenttia

Päätä pölkylle 1.

11.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, lapsismi, RAIKU

Pihapuuvanhan valitus

.

halunnut

olla

kat-

kot-

ta-

puu.

Ensin

sa- si-

ha- vat

sitten

pään pölkylle panivat

- pian pilkkovat?

20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

Kummallinen ostoslista Pekka Puskan riesaksi

10.09.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, Matkailu, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, lapsismi, voe mahoton!

Ostosmatka Tallinnaan voi tuoda satasten säästöt

.

.

Taloussanomain pojat ovat myös vierailleet Virossa. Merkillinen ostoslista heillä! (= paina violetista) Pelkkää viinaa, tupakkia ynnä bentsiiniä tuovat tuliaisina!

Maakunnan miehet 'säästävät' TS:n laskujen mukaan 887 € kun pakkaavat Hiaceensa viinatupakkalastin ja pääkaupunkilainen 855 € käväistessään autollaan yöpikavisiitillä Tallinnassa periaatteella 'aamuksi vielä duuniin'.

On siinä Puskan Pekka-paralla taas kotkottamista.

Tämmöinen maalaistollero kun lähtee itärajalta moiselle matkalle, se mitään älyä TS-listan VSOPeista; tuontilista näyttää vähän toisenlaiselta:

1/2 tusinaa sukkia torilta 5 € (tuliaisiksi suvulle)
3 kpl alushousuja " 6 € (osin likaisina)
1 pkt pähkinöitä 2,7 € (kotimatkaeväiksi yönselkään)
1/2 l VanaTallinn 7,7 € (kissan hoidosta naapurille)
1/2 l VanaTallinn 7,7 € (vierasvaraksi)

Siinä ei liene Puskallakaan mitään sanomista tahi tullilla.

Kumma kun ei kananmunia kassiinsa pakkaa, ja vielä voita päälle. Saattaisi pakatakin vaan muistaa yhä Pekan heristelevät sanat projektissaan kymmenien vuosien takaa.

Kyllä siis Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektia noudatetaan täällä Kaukidässä yhä. m.o.t.

KGP:n oven takana, melkein

09.09.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!

lomilla saattaa yhdenäkin tulla mutkia matkaan, varsinkin jos ...

.

.

Se on kuin teatteriesitys: katsella kuunnella elämää Eestimaas, Räävelissä rähveltää.

Näytöksen voi aloittaa mistä hyväänsä ja koska tahansa juonesta tinkimättä - tulge kaasa! Katsotaas. Ei aina heti mennä Vanhan kaupungin kujille.

Mennääs ensin tuonne, kävellään pari kilsaa Piritaan päin Narva-maantietä. Juodaan kuitenkin, jotta jaksetaan, heti alkuun leivoskahvit aitovenäläisessä kohvikissa; valitaan tällä kertaa banaanileivokset kun niitä nyt on. On tääkin kyllä muuttunut siitä kun pientä kermanekkaa pöydästä ostattelimme, eikä penkeissä nahkaakaan niin paljon.

Kävellään sitten ihan uhallaan Lydia Koidulan talon ohitse niin nähdään Läänemeren rannalla kymmenmetrinen patsas.

- Russalka, ilmoittaa käytävää pitkin taakse hiipinyt mies.

- Mitäh? hihkaisen minä.

"Aitäh" kuullee mies ja tulkinnee säikähdyksen kiitokseksi koska jatkaa hymyillen matkaansa. Toki tiedämme: Amandus Adamasonin tekemä monumentti, sotalaivan uppoamismuistomerkki, enkeli levitetyin siivin. Venäjänkielisten hääparien parveilupaikka.

Jatkamme eteenpäin, vaihdamme tien toiselle puolelle, heti kun autoletkat sallivat, Kadriorgin puiston perimmäiseen kolkkaan. Mikäs täällä vilpolassa käyskennellessä, jos on kelvannut Pietari Suurenkin täällä tepastella. Ja tätä riittää hehtaaritolkulla lehtipuukäytäviä ennenkuin pääsemme 'perille'. Edessä paistattelee vaaleanmarjapuuron värinen kesälinna, Pietarin Katariinalleen rakennuttama pikkupalatsi; kesämökkinä menisi meillekin, nyt räikeän sinisen ressun suojaaman katon alla. Koputusta, nakutusta - korjausmiehet, restauroijat naputtelevat rakennuksesta yhä somempaa.

Aikamme odottelemme Pietarin uutta tulemista, ja kun ei tsaari saavu, siirrymme ylämäkeen: josko edes presidentin näkisi virka-asunnollaan aidan takaa. Oravia kaksin näemme puunrungolla telmimässä, mutta Ilvestä ei yhtäkään näy ei kuulu. Kunnes portti aukeaa ja musta auto kurvaa portin kautta tielle, peräpuskurissa miltei kiinni toinen sinistä vilkkua räpytellen. Itse Ilves on aloittanut matkansa Suomeen uuden kirjansa Omalla äänellä esittelyyn. Presidentti Toomas Hendrikin tuon täytyy olla oikein vilkkuauton kanssa. Minkähän kumman takia tärkeilevät kaikenmaailman saattueineen...

KUMU jääköön vielä toiseen kertaan, vaikka mahtiseinä puiden takaa kuinka houkuttelisi. Ei nyt sentään kaikkea kivaa kerralla sovi niellä.

Pois kävelemme. Syksyä tekee, tuuli lehmusten kimppuun hyökkäilee. Silti vilu ei puserossa viivy.

- Mites ois keskipäiväkaljat? naurahdan ja siitäkös ajatus hyppää kouluun: - Siellähän opettajat opettakoot!

Se ajatus naurattaa vielä enemmän. Mieli sen kuin paranee.

- Juksviisjuheksa euro. Palun! pyytää Odessan neito, tai jotain siihen suuntaan - pitkästä!

No siihen tilaisuuteen pitää tarttua, tarrautua oikein kaksin käsin, jäädä kun puoliväkisin puoli-ilmaista puolilitraista puoliltapäivin tarjoilijaneito tarjoaa.

KGP:n ovi jääköön, kehno, huomiseen.

Korean kisojen loppulitviikki - matkustaminen on mukavaa

08.09.2011 - 12:00 | hikkaj | nokkeluus, Matkailu, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LAUANTAISEURA

UUSINTA PAINOS REISSULTA PALATESSA LOPPUVINKKELILLÄ VARUSTETTUNA

(4.8. versio päivitetty)

Tyhjän saisi pyytämättäkin

.

.

Lauantaiseura on ollut pitkällä tauolla, jäsenet ovat olleet hajallaan pitkin maailmaa, kuka mökillä kuka Mallorcalla. Vaan nyt Korean YU-MM laittoi väen koolle ja liikkeelle kiroilemaan epäonnistuneita suomalaissuorituksia.

Eilen kun suomalaisurheilijat loppuivat eli kävelijä Antti Kempas juoksi ja hylättiin, Jarkko Kinnunen pökräsi maaliviivalle ja kun Rukkas-Antti Ruuskasen keihäs ei muuten vuan lentännä mihinkään, oli aika Lauantaiseuran urheilupuolen ihmisten kokoontua välittömästi visaisen Kaiku-tehtävän pariin.

Ja kuten muistatte niin kokouksen pj:n on oltava mensatasoa, muuten kokous ei ole virallinen vaan se on laiton, niinpä jouduin taas tuohon epäkiitolliseen tehtävään. Toisaalta nyt oli kyllä helppo toimia tehtävänjakajana, koska kaikki olimme yksimielisiä suomalasiurheilijoiden lapamatomaisuudesta sekä Jarmo Mäkelän väyrysmäisyydestä. Olimme siis yksimielisiä, kerrankin ja ihmettelimme kahta asiaa:

- Miksi suomalaiset aina limboavat isoissa kisoissa eivätkä milloinkaan tee parasta tulostaan vaikka joka kerta sanovat tekevänsä parhaansa.
- Miksi valmennusjohtaja Mäkelä ei voi myöntää olleensa väärässä keihäsvalinnassaan.

Kokouksen aloitin sanoilla: - No points, no medals!

Sekös, huumori muka, räjäytti ilmoille valtavat aplodit. Siinä tilanteessa kuka tahansa pj. olisi saanut hartioilleen suosikin viitan.

Sen jälkeen jatkoin uskoa valaen: - Aika happamat on tunnelmat kisojen loppuessa, ei paljon ole jälkipolville kertomista. Mutta ensi vuonna järjestetään Helsingissä EM-YU -kisat kesäkuussa 27.6 - 1.7. ja Olympian kisat Lontoossa 27.7. - 12.8. - eiköhän noista nyt jokunen pojo tipahda meidänkin laariin.

Sitten yhdenäkin töksäytin sen kysymyksen jonka takia tänne olimme kokoontuneet:

- Tämänkertainen kysymys liittyy Korean kisoihin ja siellä työskennelleeseen ihmiseen: Hänen nimensä, jos sellaista propria voisi käyttää ja jos joku pappiparka siksi rohkenisi kastaa, voisi samaa merkitsevästi olla Liitto. Tai täsmällisemmin: Liittyminen.

Suut pyöreämpänä kuin silmät jäivät jäsenet katselemaan toisiaan ilmoitettuani ennen nopeaa poistumistani: - Vastaukset käykää kirjoittamassa sähköpostiini! Hellureit, minulla on armoton kiire pakkaamaan.

Nyt kun lähes vuorokausi on kulunut kokouksestamme, kuulkaa ystävät kalliit: - Yhtään oikeata vastausta ei lauantaiseuralaisilta ole tullut. Voisitte oikeastaan auttaa porukkaa lähettämällä oman ehdotuksenne: KUKA?

Hyvät väärät vastaukset hyvine perusteluineen ovat parempia kuin oikeat vastaukset ilman perusteluja. Vastausaikaa on ruhtinaallisesti, toisin sanoen ensi keskiviikkoyömyöhään saakka - horsemajurista eli yht'äkkisestä matkustuspuuskasta johtuen.

Mikäli yhtään vastausta torstaihin mennessä ei vielä potussa ole kun sitä ensimmäisenkerran kopaisen, niin pottu saa olla kumollaan ja ilmestymättä niin kauan kuin ensimmäinen vastausyritys pottuun putoaa. Kättä päälle niin:

- Se on siinä!

meno-paluu

LOPPUVINKKELI

Jos sitä Mertarannan Antsan etunimeä vähän ravistellaan ja väärin jaotellaan, niin kysymyksen vihjehän on jopa looginen vaikkei järkevä olisikaan. Heh! Vai mitä?

8 kommenttia

Salama mennyt käkkimiseksi

03.09.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, koti, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN

miksi valita ruma

.

HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarja vaivoin yli puolenvälin, kolmas osa kuitenkin jo menossa ed. 13.Pettymys

Olo on kuin Jarkko Kinnusella Korean kisojen viimeöisen viidenkympin kävelyn loppupuolilla: hoiperteleva, epävarma - mitähän tästä seuraa. Mieluummin tässä iässä kauneutta katselisi kuulostelisi, kuin rumaa elämää, jota Hannu Salama tarjoaa sivu sivun perästä. Totta se puhuu, en sitä väitäkään. Mutta silti: antaa nyt vapaa-aikaansa rumuuden, rivouden, 'rampuuden' alttarille - turhan takia, koska kauneuttakin olisi tarjolla ympärillä yllin kyllin, paratiisia ulottuvilla, voltteria siellä täällä.

Matkamme kilimandzarolle eli Finlandia-sarjan loppuun on vihdoin ylittänyt puolenvälin syyskuun alkupuolilla:

Tänään on 3.9. - matka alkoi 11.6. Pian 4 kk edetty.

426 sivua luettu - 732 sivusta. 306 sivua jäljellä.

Mittatikkuna käytettyä oikeaa Kilimanjaroa, sen 5895 metrin korkeudesta noustu 3430 m. Grönlannin korkein Dolmenin huippukin on vielä vähän korkeammalla, Gunnbjörn 3694 m.

Käkkimiseksi on kilimandzarolle kapuaminen siis mennyt; olosuhteiden vuoksi paikallaan on joutunut oleilemaan: ei säiden vaan muun hyörinän takia.

Tuomarismies Pasi Harvala on herännyt tutkimaan tarkemmin kirjailija Harri Salmisen oikeudenkäyntipapereita ja suunnittelemaan elämäkerran koostamista tästä kohua aiheuttaneesta Keskikesän jortsut -romaanin kirjoittaneesta tekijästä, jonkinmoisesta kaveristaan. Taustatyönään Pasi käväisee Tampereella ja tapaa henkilöitä jotka ovat olleet tekemisissä jossakin elämänsä vaiheessa Harrin kanssa. Pasi kohtaa myös Kosti Herhiläisen Kimmo-veljen. Kosti Herhiläisen oudosta kuolemastahan koko Finlandia-sarja alkoi. Harvalalla on mustia aukkoja omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään, niitäkin Tampereen reissu muiden suulla valaisee.

Noin olen lukemiseni antanut itselleni ymmärtää. Kukin lukee tavallaan, onkii tekstistä omansa.

Olen sadatellen nautiskellut Salaman ristikkomaisen tahallista asioiden piilottelua, kätkemistä sekä hämäävää esilletuontia. Saas sitten nähdä, löytyykö minkäänlaista ratkaisua HerhiläisKosti-vainaan, Harvalan Pasin, Salmisen Harrin elämisen kulkuun. Eikä sillä väliä. Kielileikkiähän romaanitaide kaikkein ensiksi on.

Kieli, jolla Hannu Salama kerrontansa kuorruttaa, on monipolvista ja ennen muuta ronskia, joka ei paljon poikkea - tässä täytyy tehdä tunnustus: meillä kilimandzaron matkalla on mukana taskutelevisio - BB-talon asukkaiden kielenkäytöstä ja myös tapahtumien sisältö on pitkälti bb-talolaisten viina-alapäähöyrintää. Salaman ihmisillä tosin politiikan osuus on suuri ja suhteeton, läsnä tai taustalla vahvasti koko ajan.

Ajoittain on hankala rimpuilla vastaan Salaman syvältä kääntämässä maaperässä, pysyä loitommalla, varoa, jottei peittyisi Salaman viiltojen alle upoksiin, näiden tämän ympärillämme olevan kauniin arvokkaan elämän sotkijoiden joukkoon, mikä vaara tosin piilee kaikessa syvällisessä kaunokirjallisuudessa.

Oli miten oli, tuli mitä tuli: kummassakin on magiikkansa, niin Salaman ihmisissä kuin BB:n porukoissakin. Ota siitä sitten selvää!

Matka jatkuu. Kummatkin kilimandzarot,Salama ja BB, valloitetaan vaikka irvessä ikenin - ja ennen joulua.

Sitten on aika suloisemman elämän ja kauniimman kielen.

"Elokuvista puuttuu olennainen osa kiipeilyä, käkkiminen.

- Kukaan ei jaksaisi katsoa todenmukaista elokuvaa kiipeilystä, Hyvärinen naurahtaa.

- Joskus joutuu käkkimään pitkäänkin leirissä esimerkiksi odottelemassa oikeanlaista säätä. Siellä sitten istuskellaan ja odotellaan." Anna 34/11

3 kommenttia

Punahousu kaiken takana?

02.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Työelämä, Politiikka, pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, uutiset, LENNU, voe mahoton!

nallenmetsästysaika

.

.

"HV HJ

UPM -Nordea-Sampo -akselilla häärii se tuttu Punapöksy Buntan poika. Persuksille ampuu nurkan takaa: - Poispois, hikiset hiekankantajat!

Ei soisi muille elämää. On tää aika järkyttävää että yks ukko saa ilkkua ja laukoa kuin leikatusta lampaanpäästä tuomiota jo muutenkin raskautetuille. Eikö minkäänlaista empatiankykyä 'miehestä' löydy? Vai lehdetkö meille vääristelevät tuon narsistijyrän sanomisia vähän päästä ja tuontuosta?

Ei kukaan voi oikeasti olla noin julkeasti julma.

tuus Lennart"

Katohan poikaa! Ihme kun ei julistanut kilpailua 'Äänestä Suomen Narsisti!' Osanottajia riittäisi: Ilkka-vaan, Vesa-vaan, Hjallis-vaan jne.

Menis Lennu sienimetsään niin rauhottus tatteja Dalla Vallelle kerätessään.

Eikä hirvikärpäsiä hätistellessä joutavia sottailisi.

Ja saattas nähä oikeankin nallen puun takaa.

Rakentajien matkassa

01.09.2011 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, LEHDISTÖ

Rakennusliiton lehti Rakentaja luupin alla

.

.

Arvoisat kauppalehteläiset, istuutukaa lehdenluennan ajaksi toppastuoleihinne, höllätkää ravattinne, sytyttäkää sikaarinne, tempaiskaa jallupaukku kaiken varalta sekä päästelkää ärräpäitä: - Noilla nyt ei ole mitään asiaa tähän sakkiin!

Siirrymme hetkeksi oikeaan työelämään, hienhajuun ja voimankäyttöön, alueelle joka on teiltä, kauppalehteläiset, jäänyt vieraaksi, unknown you know.

Avaamme varovasti Rakennustyöläisen, lehden joka nykyisin ilmestyy salanimellä Rakentaja; painoasultaan Rakentaja on ilmetty Hesarin NYT-liite. Tarkasteltavanamme on numero 8 elokuulta 12.8.2011.

Kuten vähän ennakkoon arvelimmekin vapaa-aikaa ja rahaa tuntuisi porukalla olevan liian kanssa: heti kannessa nosturinkuljettaja lentää liihottaa riippuliidokilla taivaita tavoitellen.

Sivunkäännön jälkeen tapaamme Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykosken, 51, joka haluaa olla koira, tosin mieluummin vahti- kuin rakkikoira ja joka Paavo Arhinmäkeä pitää valtiomiehenä. Silleen! 34-vuotias valtiomies. Semmoisia ne ovat, kommunistit.

Pääkirjoituksessa päätoimittaja Jukka Nissinen haukkuu niin USAn velkaluottopoliitikot kuin pohjoisen poliittiset toheltajat: "Poliitikon sielu on yhtä pieni suurvallan ytimessä kuin Kainuun hallintokokeilun näivettäjillä."

Mattomies Jukka Keino, alalla yli 30 vuotta, on tyytyväinen työhönsä ja terveyteensä eikä hän palkastakaan narise: - Kerran kymmenessä vuodessa on otettu vettä polvesta, sillä on pärjätty.

Nosturikuski Jussi Simonen Kuopion rakennustyömaalla toteaa: - Nosturimiehen työ on monesti yhtä odottamista.

Ajoneuvonosturi olisi valmiina, mutta elementtirekka ei ole lähtenyt vielä edes tehtaalta Saaristokaupunkiin. Pitää keksiä korvaavaa työtä, koska nosturin työmaalaskutus on kohtalaisen kova.

- Ajoneuvonosturi on torninosturia parempi, koska sillä pääsee lähelle ja lyhyellä vaijerilla on helpompi sijoittaa elementit paikoilleen.

Putkimies Pentti Leskinen Kemistä kehuu Peurungan kuntoutusjaksoja ja ihmettelee miten vaikeaa kuntoutukseen pääsy on ollut pienfirmojen työntekijöille: - Se on veronpalautusta jota ei saa muualta. Kun Rakennusliiton sosiaalisihteeri Tiina Nurmi-Kokko sai kuulla vaikeuksista, lähtivät asiat pian sutjakammin rullaamaan, pienemmätkin firmat pääsivät Kelan kuntoutusrahoille.

Maalari Juha-Pekka Simpanen Lahdesta on Rakennusliiton valtuuston pj, joka on tyytyväinen keskitetyn tupon loppumiseen: - Katson yrityskohtaisen luottamusmiesjärjestelmän avanneen paremmat mahdollisuudet edunvalvonnallemme.

Aliurakoinnin kautta tulevat vapaamatkustajat ovat rakennusalan ongelma. - Onhan käsittämätöntä antaa miljardien eurojen valua huijareiden liiveihin. Musta on tulevaisuus jos sama ralli jatkuu, paheksuu Simpanen tilannetta.

Vai ei ole muka lukemista Rakentajassa, ja rakentavaa lukemista!

Asiallisen asian lisäksi lehti tarjoaa leipälajien lisäksi myös urheilua, retkeilyliikuntaa Kolilla, kuvataidetta Siikarannan kesässä, muuttorripyörän pärinää sekä sarjakuvaa.

Hyvät kauppalehteläiset, sikaarinne on varmaan jo poltettu, juoma juotu ja homma muutenkin hanskassa. Silmiä avaava, mieliä kirvelevä matkamme on lopussa. Toivottavasti hyödyttävää tietoa on putoillut sinne paremmallekin puolelle pöytää, ja kuten huomasitte: sitä ei tuputeta enää uhon voimalla väkivalloin. Niin ovat ajat muuttuneet, toivottavasti myös tasapuolistuneet niistä ajoista jolloin sekatyömieskaverimme kuuluivat rakennustyöväen liittoon vain todetakseen että liitto ajoi yksistään ammattimiesten asioita, sekatyömiehet kelpasivat ainoastaan jäsenmaksujen maksajiksi.

Eikä lehti enää ole painomustetta käsiin tartuttava tabloidi, vaan aikakausilehti, joten voitte arvoisat kauppalehteleläiset tarttua siihen ennakkoluulottomasti käsiänne likaamatta, sormianne töhrimättä. Olkaa hyvä ja tarttukaa tilaisuuteen. Seuraava Rakentaja ilmestyy tuota pikaa - 9.9.2011.

Veronumero käyttöön syyskuussa

Veronumeron idea on, että kaikki

ulkomailta lähetetyt rakennusalan

työntekijät joutuvat hakemaan

maistraatista suomalaisen henkilötunnuksen

ja tulevat tämän myötä

merkityiksi viranomaisten rekistereihin.

Tällä hetkellä meno on villiä ja vapaata eikä viranomaisilla ole mitään käsitystä edes ulkomaisten rakennustyöntekijöiden määrästä, muista tiedoista puhumattakaan.

4 kommenttia

Musiikkitalo ja BB-talo korkattu kaukosäätimellä

01.09.2011 - 09:33 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, huikopala

molemmista kunnon nautinnonhumalat

.

.

Toisessa yritetään sivistää ihmistä, toisessa animaalistaa?

Toisessa talossa akustiikka viimeisen päälle, toisessa pelkkää kakofoniaa. Toisessa talossa esillä Saraste ja Sibelius, toisessa Stefan ja Sebastian.

Toisessa talossa kilvan pukeudutaan, toisessa riisuudutaan. Toisessa talossa fiini ote shampanjalasinjalasta, toisessa kourassa oluttölkki ja kanankoipi.

Toisessa talossa herranrauha, toisessa jumalaton möykkä.

Molemmissa taloissa koko elämän kirjo: petettyjä, jätettyjä, pettäjiä, jättäjiä, uskovaisia, uskottomia, uskollisia, uskomattomia - tavallisia meidän herramme muurahaisia punomassa elämän lankaa, etsimässä elämälle juonta.

Toinen talo arvokkaampi toista?