Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kaupungissa joku akka huuteli

Sen harvan kerran kun siellä ihmisten ilmoilla käy niin jo on sanomista. Nauraa räkätimme toisillemme Vaimon kanssa liikennevaloissa katua ylittäessämme, niin eikös jo kohta alkanut kuulua jostain päin kovaa torumista jota emme heti tajunneet meille suunnatuksi.

Jatkoimme matkaa kävelykadulla ja vierelle ilmestynyt nainen purputti meitä syyttäen:
- Nauratte siinä vaan kun kerron tästä Karttuselle loppuu naurunne...

Nainen jatkoi räpätystään, me hiljensimme vauhtia, poikkesimme urheiluliikkeeseen porkkanapitoa hommaamaan, nainen seurasi perässä sätkättäen. Hiihtotarvikkeet olivat kaupan alakerrassa ja pääsimme pujahtamaan sinne akan kynsistä.
Ämmä jatkoi huutelemistaan kaiteeseen nojaten, ei vissiin jaksanut laskeutua portaita, vaikka aika ripsakasti se oli kadulla kävellyt. Häivyimme hyllyjen sekaan näkymättömiin, ääni häipyi sitä mukaa.

Onneksi siinä kassalla oli joku venäläinen maksaja ja maksupapereiden selvittäminen otti aikaa; meillä ei mitään kiirettä ollut, jotta säkättäjänainen kyllästyisi ja häipyisi omille teilleen.
Kaupasta hän oli jo poistunut.

Jännittyneinä astuimme hämärälle kävelykadulle kuulostellen tutuksi tullutta ääntä. Ei tilanne pelottanutkaan, koska kyseessä ole nainen, joka oli helposti räpättävissä kumoon; toisin olisi ollut miespuolisen kanssa.
Ei kuulunut, ei näkynyt.

Pois oli häipynyt, valinnut kai toisen uhrin purkupaikakseen - tai sitten muistanut nielaista päivän pillerinsä.
pe  -2  vielä parempi luisto kuin eilen!  12 /254 km/e
(neljännes talven hiihdoista hiihdetty)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti