Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 20. joulukuuta 2012

Kartoimme Helsinkiä kilvan



Kävi kaveri lapsuudesta, ikuinen ystävä, koulukaveri koko koulunkäynnin ajan. Viimeksi tapasimme ylioppilaskesänä ja siitä on aikaa 'bostonin verran', lipo neljäkymmentä vuotta!
Urat on takana ja muisteltavaa vähintään Päätalon verran.

Kahdessa tunnissa ei kummemmin edetty, sen verran sentään, että muístatkos kun kumpikaan ei halunnut Helsinkiin mennä sen takia kun kaikki sinne halusivat mennä, maaltamuutto kiivaimmillaan. Met emme halunneet edes käydä!

Pistettiin kilpa pystyyn: kumpi myöhemmin?

28 vuotta, pari viikko vaille kulahti minulla, Rekolla pari viikkoa yli 28 vuoden. Reko voitti, Nyt saimme kilvan tuloksen ratkaistuksi ja tietoon. Tiukalle meni. Itse kartoin pääkaupunkia niin että muiden Pohjoismaiden pääkaupungit kolusin, Tukholman ensin ja sitten Kööpenhaminan ja Oslon. Islannin Reykjavik taitaa tulla nyt vasta ensi keväänä.
Reko oli vältellyt nekin ihmispesät.
Sitten joutui pakon sanelemana pistäytymään Helsigissä kun graduaan varten piti haastatteleman muuatta arkkitehtia.

Harmi ettei haastatellut kuukautta aikaisemmin, nyt vei tietämättämme voiton.

Peilihäät-kakusta palan tarjosin voittajalle.

ke -19 C  komea oranssiaurinko taivaanrannassa, puolikuu liki lakea  12/156 km/€

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hääpäivien nimet ja nimitykset

hääpuheineen

Yhteinen elomme tää tänään vuosiltaan nro 28, aika risuaitaa roomalaisittain XXVIII.
Mutta mikä on homman eli päivänn nimi?
   Luntataas: Häiden vuosipäivät Suomessa
1 vuosi — paperihäät (myös pumpulihäät)
2 vuotta — pumpulihäät (myös paperihäät)
3 vuotta — nahkahäät
4 vuotta — keramiikkahäät (myös kukka- tai hedelmähäät)
5 vuotta — puuhäät
6 vuotta — sokerihäät (myös rautahäät)
7 vuotta — villahäät (myös kuparihäät)
7½ vuotta — messinkihäät
8 vuotta — pronssihäät (myös kumihäät)
9 vuotta — pellavahäät (myös paju-, savi-, kromi- tai keramiikkahäät)
10 vuotta — tinahäät (myös posliinihäät)
11 vuotta — teräshäät
12 vuotta — silkkihäät
12½ vuotta — kuparihäät (myös nikkelihäät)
13 vuotta — pitsihäät
14 vuotta — norsunluuhäät
15 vuotta — kristallihäät
..20 vuotta — posliinihäät (myös pronssihäät)
25 vuotta — hopeahäät
30 vuotta — helmihäät (myös norsunluuhäät)
 

35 vuotta — korallihäät (myös jadehäät)  
40 vuotta — rubiinihäät
45 vuotta — safiirihäät       
 
50 vuotta — kultahäät
55 vuotta — smaragdihäät   
 
60 vuotta — timanttihäät
65 vuotta — kruununtimanttihäät (myös kruununjalokivi- tai rautahäät)
70 vuotta — rautahäät (myös puuhäät)
75 vuotta — timanttihäät (myös rauta-, pelti-, malmi- tai briljanttihäät)
80 vuotta — platinahäät (myös briljanttihäät)
MITÄ? KUMMAA!  Ei kukaan keksinyt, kenelläkään välähtänyt nimetä kahdenkympin jälkeen ykkösvuosia!
Ei hätää: tässähän näitä - häitä:
21 vuotta - venttihäät
22 vuotta - suksihäät
23 vuotta - sauvahäät
24 vuotta - sompahäät
25 vuotta - HOPEA 
26 vuotta - sormihäät
27 vuotta - koukkuhäät
28 vuotta - peilihäät
29 vuotta - ryppyhäät
30 vuotta - HELMI
                               jatk. myöh. (keinutuolihäillä sun muilla)
 
Enää vuosi ryppyhäihin!
Nähdään!

ps
tässä tarjolla yhenlainen

ke  -18C  aurinko!  12/156 km/€

 

tiistai 18. joulukuuta 2012

Maajussit ja Vain elämää

Vähitellen on aika tehdä tiliä vuoden 2012 saldosta elämän eri alueilta.
TV-viihde tänään.

BB jäi tältä vuodelta suurinpiirtein sivuun: aika paksua menoa, jossa katsojalle jäi pelkkä katsojan osa. Ei riitä!

Hintsasen tunku loppulauluihin vei terän Tartu mikkiin -ohjelmalta: Sami on kaljuineen kuin rääkyvä pikkuvauva tai pikemminkin pikkuhäirikkö luokkahuoneessa, jolle opettaja tuon tuostakin joutuu latelemaan pikku-uhkauksia.
Uutisvuodossahan se varsinainen vaavi on: voi sitä Jarin pärstän omahyväisyyttä! Yök. Jää väliin jo senkin takia kun Saanila ei kunnolla mahdu ruutuun, kuten Kajavan mukaan ei aikoinaan Tapani Kansakaan.

Kyllä siinä niin kävi että viihdeohjelmien oman Jemma-pystini vie Vain elämää -ohjelma neloselta.

Kukaan ohjelman artisteista ei inhottanut, päinvastoin oppi sietämään Neumannia ja Sillanpäätä; Siltsuhan oli suorastaan hurmaavan hauska, niin rento; ja se nyt on yksi ja sama onko homo vai hetero - se nyt mikään ihmisen mitta ole.
Cheekistä en ollut kuullutkaan; nyt jäi se käytettyyn makuupussiin menemisen kammo miehestä mieleen.
Jonne Aaronin persoonasta olen pitänyt aina, vaikken sen levytyksistä.
Erin oli ihanan itkuinen tytöntyllerö ainaisissa makeissa valkoisissa kumppareissaan.
Kaija Koon kopeuskin välillä murtui.
Äidillistä Katri Helenaa ei kukaan ikinä voita!

Kaikkien artistien eläytyminen, tilanteisiin antautuminen - oli se aitoa ja ainakin inhimillistä. Tavan tallaajia, laulamisessa tosin taitavampia.

Maajussille morsian konsepti, hienosti sanottuna, nappaa toisen sijan omassa Jemma-kilpailussani. Vaikka niin kepulainen ohjelma onkin. :)


Kolmatta sijaa en jaa kenellekään tässä vaiheessa vielä.

ma  -9C +tuulta viiden asteen verran Hyytsaari-tiehiihtoa yhä
koska maastossa lumesta kapelo
  12/144 km/e

maanantai 17. joulukuuta 2012

Jouluruokaa tarjoo ABC:n väki

Tänään piti hiihtää tavallista aikaisemmin, jo ennen puolta päivää, koska kolmeen mennessä oli käytävä appamassa kystä kyllin. On se vaan merkillistä ettei sitä ikinä eikä kuuna kullan valakiana opi ihmisten tavoille ruokailuasioissa. Eli nauttimaan ruokapöydän tunnelmasta.

Ei. Edelleen olen sitä mieltä että ruokailu on tankin täyttämistä, jotta taas jaksaisi potkiutua pätkän eteenpäin. Ajat, niin kuin autosi, itsesi ruoka-astioiden viereen, ja alat mättää, kun tankki on täynnä ja alkaa läikkyä yli, lopetat. Pyyhit roiskeet ja jatkat matkaa.

Niin siinä aina käy vaikka kuinka pyhästi päättäisi pitkittää.

Nyt tosin, aivan muista syistä, kävi toisin, ja ruokailu loksautti suun auki pitemmäksi aikaa.
Pöytään tuli tuttu, vaikka naapuripitäjässä oltiinkin, paikkakuntalaisia, ja kertoi suruviestin.

Vanha kauppiaspariskunta oli ajanut mutkikkaalla tiellä kolarin. Auto oli alkanut heittelehtiä, vastaan tuli pakettiauto. Jälki oli rumaa, lopullista.

Kuolemat joulun alla, syntymäjuhlan edessä. Odottamatta.

Ja samaan syssyyn istuutui pöytään toinenkin mies, puolituttu lehtimies.


     "Teidän pitäjäläinen, meidän entinen toimittajamme, menehtyi nopeaan tautiin. Tiedättekö? 
     "Ei olla kuultu."
     "Sen poliisin vaimo."
     "Tunsimme toki."

Johan nyt! Joulun alla ilouutisten sijaan suru-uutisia niin paljon että ruoka jäähtyy. Ruoka-aika venyy.
Mutta kaukana nautinnosta tämmöinen.

su  -7 C  tuuli melko ärhäkkänä 12/132 km/€

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Muutto pienempään

Koko lauantainen päivä siinä meni kun poika muutti asuntoa. Pakettiauto liikkui tiiviisti kaupungin toiselta laidalta toiselle sillan yli. Pesukonetta sänkyä pöytää jakkaraa lakanaa pyyheliinaa tietokonetta kravattia ...
Paniikinpoikastakin seassa: mahtuvatkohan pienempään.
Onneksi sää suosi, sateli lunta vain nimeksi, pakkastatakin kohtuulliset kymmenen. Tuuli tosin tuimasti tuhahteli, kävi luihin ja ytimiin kun sisävaatteissa ulkokautta tavaraa sisätiloihin hilattiin. Sisällä tuli hiki ja ulkona vilu.
 - Flunssaa tietää!
Tiedettiin. Ja ennusteltiin.
Näkeepähän.

Vaan se armoton pulma: sopiikohan kaikki kama, kun sentään pienempään päin?

Sekin ratkesi iltapäivän mittaan kun tuli jo pimeämpää jolloin entinen kämppä oli tyhjä ja uusi täysi.

Sopi.

Ja miksei olisi sopinut, kun muutettiin yhdeksänkymmentäkaksineliöisestä yhdeksänkymmenneliöiseen!
la -10 C

lauantai 15. joulukuuta 2012

eResepti

Metohexalit tekevät loppuaan. Purkki helisee siihen malliin: ei enää kumeasti hölsky vaan heleästi kilahtelee. Riittää pitkään kun omatoimisesti olen vähentänyt lääkitystä eli puolittanut määrän: puolikas tabletista per päivä.
Niin ei väsymys käy käpälään niin helposti. Ja sydän silti malttaa pysyä aisoissa hyppäämättä villiin bumtsibum-menoon.

On aika reseptin uusinnan, pitkästä aikaa.
 - Se on eReseptin paikka.
Niin sanoo nainen terveyskeskuksen lasiluukun takaa, ystävälliseseti.

Tutuksi tunnistaudumme kohta: hän on se syvästi arvostamani alaiseni muinaisesta työpaikastani, se jolle olin lainannut, yhäkin palauttamattoman, Linkolan soutaja -kirjan, koska hän itse oli ollut näissä ekoyhteisöissä asukkaana jossain elämänsä vaiheessa.

Ilmankos hän "Pitääkö näyttää henkkarit?"-kysymykseen oli naurahtanut jotenkin että 'höh!'.
Mistäs minä olisin arvannut että terveyskeskuksen lasiluukun takaa löytyy koulunkäyntiavustaja!

Paneudumme asiaan ja pian olin luovuttanut kaiken tietoni itsestäni ja antanut luvan: - Toki, toki. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, PKSSK, saa potilasrekisteritietojani vapaasti käyttää. Mitäs salaamista muka näissä.
Vielä lisään, edelleen alleviivaten, luukun taakse:
- Kun heittää niin heittää.
Niin sovimme sen eResepti-sopimuksemme lisäksi. Ja lisäksi vielä varaamme ajan alkuvuoden puolelle laboratorioon sekä lääkärille, sen jälkeen kun olin lisännyt että 'tässä ijässä sitä saattaa kaikenmaailman ylä- sekä alapäänvaivoja jo ilmetä'.

PSA-koe ja eturauhanen, näpyttelee ystävällinen ystäväni varauslistaan oma-aloitteisesti.
 - Tulet sitten tammikuussa.
Nyökkään. Ja lisään: - Saat sen Linkolan soutajan joulahjaksi.

Kotona luen saamistani brosyyreistä että nyökkääminen on kova sana, yhtä arvokas ilmaisu kuin sanominen hoitosuhteessa: "Potilas antaa kirjallisesti tai suullisesti suostumuksensa tietojen luovuttamiseen. Hän voi ilmaista hoitotilanteessa suostumuksen myös jollain muulla tavalla,  esimerkiksi päännyökkäyksellä."

Luen myös että eReseptiään ja muita sairaskertomuksiaan voi tarkastella omilla pankkitunnuksillaan osoitteessa  www.kanta.fi.

pe 14.12. -7C  12/120 km/€

perjantai 14. joulukuuta 2012

Suksen voiteluohje

Hiihtäminen on kivaa, mutta paljon hitaampaa kuin nuorena, jolloin se ei kivaa ollutkaan. Jos joku väittää ettei hiihdä sen takia koska lipsuu, niin valehtelee. Ostaa voitelemattomat sukset niin ei lipsu. Jos sitten valittaa ettei ole rahaa ostaa. Huono syy sekin.

Omat sukseni, paitsi että varastossa on myös nuo kalliit voitelemattomat, ostin kahdella eurolla kirppikseltä. Peruskarhukamaa, joihin itse - kamalaa! - pitää laittaa pidot jotta pidot paranevat.

Nyt joku jo väittää ettei voi hiihtää kun ei osaa voidella. Väärä valitus ja puolustus jälleen.
Kaikki osaavat voidella jos eivät kuuntele asiantuntijoiden neuvoja.

Asiantuntijathan ovat niitä hiihtoniiloja ja -siirejä joille ei tavallinen meno kelpaa, vaan pitää olla vehkeet ja vermeet vimpan päälle, jotta voi näyttävästi ohitelle, tiedättehän nämä kilpahenkiset testivoittajatyypit autourheilusta?

EI ei ei!

PITOON PURKKI -sääntö astuu voimaan: ostat sen, siis purkin, mieluimmin porkkanan värisen, mikä tahansa muukin purkkivoide käy.
Saippuanmallisiin voiteisiin älä koske, ne ovat luistovoiteita. Niitä ei tarvita. Sukset luistavat aina.

Et tarvitse mitään muuta, et harjaa, et raappaa, et tasoitinta, et korkkia - tarvitset vain purkin.
Ja sitten se yksinkertainen varma pitovoiteluohje:

Suksen keskikohdalle monon alueelle tökit ja töhrit sitä pitovoidetta sikinsokin. Ei muuta. Ei mitään tasoituksia. Ei kulu kuin muutama sekunti ja sukset ovat hiihtovalmiit.


Sen kuin hyppäät päälle ja alat luikutella vanhalla tyylillä, siis.

Muuten =
Se on täytetty: murtui ensimmäinen kahden nollan kuparinen -100 km/€. Tarkemmin: 108 kilsaa murtsikkaa takana - alle 900 enää edessä!
to 13.12.  -7C  12 /108 km/€

torstai 13. joulukuuta 2012

Vasta syntynyt makaapi

Kävimme seimen äärellä. Vaikka tietäjiä emme olekaan. Mutta itäisiltä mailta kuitenkin. Suomen.
Eikä seimessä maannut poikalapsi. Vaan prinsessa. Muutaman viikon ikäinen. Tohisi ja tuhisi tyytyväisyyttään. Ei ollut vilu. Ei nälkä. Eikä jano.
Yltäkylläinen oli. Kaltaisemme.
Ei sotia ympärillä, ilmakin kirkas ja kuulas, maa valkoinen. Tähdet taivaalla.

Mikäpä ei ole nykyihmisenä ollessa! Tietä taivaltaa. Täällä Pohjolan perukoilla.

Silti kun koppaa katselee, kätösiä ihaillen ihmettelee, pientä viatonta silmittelee, pukkaa mieleen monet tuulet ja tuiskut.
ke 12.12.-12!  -2C

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Just just ehtii nousta

Nautittavia päiviä nämä valottomat päivät. Aamukuudelta alat lukea kirjoja joita aina olet halunnut lukea. Seitsemältä nautit kahvin personkuppeineen ja ihailet takassa hulmahtelevaa tulta, pihavalon näyttämää lumivaippaista kuusiaitaa.
Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
   - Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
 - Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.

Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.

Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.

Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.

Pian neljä ja ulkona sysipimeää.

On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...

Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!

Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.

Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.

ti 11.12.  -4  12/96 km/e

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukortteja tiu

On otettu viimevuotinen joulukorttinivaska esille sohvan toiselle puolelle ja toisella puolella kiiltelee uusien korttien nippu. Polvella kirjoitusalustana makaa maailman kartta; toinen puristaa kynää kädessä, toinen puhelinmuistiota selaa.

- Tuo viedään suoraan laatikkoon.
- Ja tää.
- Tuokin.
- Annas Ainin osoite.

Loput kirjoitamme. Eskolle pannaan enkelin kuva ja veljelle tallin. Eno-Lauri saa Marian, Eero-serkku Jeesus-lapsen, entiselle enkunopelle koulun jäämistöstä jäänyt kaksiosainen, nostalgisin ...

- Yksi merkki jäi.
- Pistä jemmaan, kuitenkin tulee vielä joltain jolle ei lähetetty.
- Laskes.
- Kakskytä.
- Sehän tekee tiun.
- Tiu niinkun tiuku!
- Sopii jouluun.

Runsaan tunnin jälkeen urakka on ohi.
Man-saarten kortti on lähetetty jo ajat ammoin, Piiterille ja Paulinille.

- No ei se nyt niin työlästä ollut.
- Aivanhan  tässä punastuu! Pehmenee, jopa ajattelee vastaanottajaa.
- Ja etupuolen kuvatkin katsoo!



Joulupostimerkki 2012 - Joulukuusi

10.12.  -6  12/84 km/e

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhdistyksen pikkujoulu

Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen tahtoo koputella jo eka paikkaa sydämessäni ja ohittaa Heinillä härkien kaukalon ja Varpusen jouluyönä.
Että osaavat ne nykyisetkin jotain!

- Junnu Vainio ei tainnut yhtään joululaulua tehä? kysyy puheenjohtajan puuropöydän takaa joku.
- Eipä tainnu.
- Ei tule mieleen.
- Juice Leskinen teki sen Sian.
- Sen lapset lauloivat aika ovelasti eilisissä myyjäisissä.

- Hmm ... eiköhän mennä asiaan, hymähtää puheenjohtaja, - niin saahaan nää ikävämmät asiat alta pois.

Mennään.

Potkurilla tänne tultiin. Alamäessä vieritti hyvästi, tasaisella tulo oli vähän nihkeämpää.
Ennen kokousta Eila oli ajanut ohitsemme ja sanonut ukolleen että 'onpa soma katella kun nuoret laskettelevat mäkeä alas, toinen kyyvvissa istuu ja toinen potkii'.

Hämmästyivät sitten kun näkivät etteivät ikämääritelmät ihan kohilleen sattuneet.

- Käyvvään ensin läpi ensi vuoden toimintakertomus, jos teille sopii, niin mie johan puhetta ja hoitelen nää rutiinilla syrjään, päästään puurolle ja laulamaan. Aateltiin jotta diabeteksestä taikka muistisairauksista pyydettäisiin luennoimaan joku asiantuntija ja delegoitaisiin eli jaettaisiin näitä tehtäviä hallituksen jäsenille tasapuolisesti...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Päätalon kimpussa jos latusellakin

Juice Leskinen luki Päätalonsa tarkkaan: viimeisellä kerralla takaapäin aloittaen.
Kalle on kuin tervaa, johon jää ikuisesti kiinni. Sanoihin ja työhön. Hitto että on mukava kunnolla puurtaa.
Näkee työnsä tuloksen: pöllipinon, kivitalon, kirjan.

Joulukalenteria kokoilen tuolle toiselle, virallisemmalle puolelle: Iijoki-sarja on oikeastaan 25-osainen - Pölhökantohan on vain lukijoiden toivoma lisäys -  eli just päivien määrä passeli, kun kirja on päivä.
Tänään on kahdeksas Kalle-luukku - Miinoitettu rauha 1978.  Ja päivän sana kuuluu: Mikä on huokausten komero?

Oma hiihtourkkoni jatkuu. Tänään tuli parintunnin vaellus hupasessa lumessa pitkin kuusikkokankaita, kartta näytti vaivaiset yhdeksän kilometriä; tuntuipa että reilusti toistakymmentä olisimme vaeltaneet vienossa lumisateessa.
Tänään emme syöneet kesken matkaa torttua kuten eilen jolloin tökkäydyimme alkumatkasta kahvilla ikuisen perusystävän luona.

la 8.12.  -5  9/72 km/€

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hiihtourakka alkutekijöissä


Nyt vasta sitä lunta alkaa olla sen verran että päästään asiaan eli tavoittelemaan hiihtotonnia.
Huhtikuun hangilta viimeistään pitäisi repäistä tonni täyteen eli tuhat kilometriä hiihtoa, joka sen tuhat euroa tuottaisi matkakassaan.

Nythän on niin että jokainen hiihdetty kilometri on samalla euro.
Tänään kiertelimme pitkin risukoita, järven rantoja ja metsiä 8 km,
mikä tiesi tilisiirtoa hiihtotilille 8 €.

Lunta, semmoista kevyttä hentoa ja pois puhallettavaa, on maassa kymmenkunta senttiä. Rantatietä hiihtäessä, eka mäkeä laskiessa saa olla varovainen, ettei karahda kiveen, kaadu ja katkaise rajojaan.

Paremmin sukset luistavat metsissä vaikka lumesta vielä nuusa onkin.
Nyt hiihtokilsojenmäärä on 63, viime vuoden joulukuun lopussa luku näytti viittäviittä, joten edellä aikaa tässä ollaan! Viime vuonna keväthankien ansiosta loppulukemaksi kertyi peräti 1173 km; silloin en vielä euroja älynnyt lunnaiksi siirtää.

pe 7.12.  -7  8/63 hiihdot

perjantai 7. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä II

Suomi-neito, 95 vuotta tyttärellä ikää. Nuoreksi tuntee itsensä.

Eilen juhlimme kirvesmies-Vekeä, joka jo 80, ihan arkisissa ketineissä, tänään juhlivat arvokkaammat, nuo toiset, enemmän suomalaiset hienoimmissa piireissä Niinistön kutsuilla saulien saleissa kalleimmissa käädyissä ja kamppeissa; aivan ovat muutamat ulkomailta kilunsa kalunsa hommanneet.

Ministeri Arhinmäkikin jo paikalla, vaikka päivällä oli estynyt Hurstin köyhäin, työttömäin itsenäisyysjuhliin osallistumasta sairauteen vedoten.

Siinäpä valituksen korkeaa veisua kyllin! Kun kansalta kysyy.

Itse tässä entiijjaa pelaan ja mietiskelen, ettei se nyt ihan noinkaan taida mennä, vaikka Päätalon kirjasta luenkin kohtaa jossa Kassua 'uusi isä' Jakki opastaa, jotta hittoako sinä siellä suojeluskunnissa sun muissa isänmaallisissa puljuissa tekisit: - Sulla mitään isänmaata ole, tekomaasi se on.

Kuulemma Jakin mielestä se ja sama ja ykshailee, minkä valtakunnan alla ryhjää reppuaan liikuttelisi.

Siinäpä sitä toista laitaa.
itsenäisyyspäivä to 6.12.  -14C  8/55 km/€

torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä

80 vuotta täytti kirvesmiehemme. Enää ei heilu vasara vaikka mies heiluukin. Ei tietenkään päiviään viettänyt, oikein lehdessä kielsi vieton, huomionosoitukset ja muut turhanpäiväiset kotkotukset.

Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.

Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.

Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.

Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.

Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.

- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C  hiihtoa:7/47 km/€

tiistai 4. joulukuuta 2012

Matkakassa karttuu

Pitkästä aikaa saimme kumpikin 8 € lisää matkakassaan; satoi vihdoin lumen tänne itäiseenkin Suomeen, eikä kaikkea sinne hyvää valuttanut Helsinkiin.
Lumihan tietää rahaa.

Meillä menossa peli jossa jokainen hiihdetty kilsa tuottaa euron. Tilisiirto tämän jälkeen näyttää 40 euroa. 960 euroa olisi tarkoitus enää hiihtää.
Peukalot pystyyn ja huomista odottamaan!
ti 4.12. -9C  40 €
 
ps
Maajussien Pekka teki väärän valinnan eilen: otti määräilevän kopean Sohvin vaikka tarjolla olisi ollut raikas Sinikka!

Housuitta

Pienessä kirkonkylässä ei ole vaatteita myyvää puotia. Isommassa naapurikaupungissa itärajalla on, muttei kokoja muille kuin normaalivartaloisille. Minulla on normaalivartalo, mutta en tarvitse uusia housuja - kaverillani on jäämävartalo, hän tarvitsisi housut, mutta valikoimassa ei ole.

Toppahousuja etsittiin sieltä lähikaupungista neljästä kaupasta, kolmessa oli - normaalivartaloisille, neljäs oli herrainrouvainliike, jossa eivät kai olleet kuulleetkaan että joku toppahousuissa kulkisi! Ravatteja rusetteja suoriahousuja siellä jäivät myymään, kun me vaivihkaa poistuimme liikkeestä.

No onneksi kaverini Kake sai ostetuksi  kaupunkireissulta ylijäämävartalonsa lämmikkeeksi edes, ei! ei! sitä nestettä, fleecekerraston, eiköhän sillä alkutalven viimoista selvinne.

Katotaan sitten joulun jälkeen tammikuun pakkasilla jos päästäisiin käymään isommassa kaupungissa, missä torikaupat ja kaikki, sortimentit suuremmat.



ma 3.12.  -17C  lumi yhä kortilla

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Turborukous

Pienen pientä toivoo, ees toivon kipinää, että huomenna pääsisi murtomaille. Siis hankaamaan lautaa lumeen, murtsikalla etenemään. On se nyt yhtä peetä että tämäkin asia Kehä-ykkösen sisällä paremmin! Siis lumitilanne.

Äsken luonnon polkuja pari tuntia vaellellessamme narisi lumi! anturan alla, semmoinen kevyt hentoinen, pois puhallettava, mutta lumi kumminkin.

Nyt vaan illalla maata pannessa räpylät ristiin ja turborukous taivaan isälle jotta antaa tulla lunta tupaan, amen.

Näin joulun alla saanee vanhakin toivoa, lapselli´sesti oikein kahmalokaupalla.
su 2. 12.  -9C

Helsingissäkin jo hiihtävät

Oma matkakassamme on nolon pieni: vaivaiset 32 € per nenä.
Eli vain 32 kilometriä on täällä päin Suomea pystytty tänä syystalvena hiihtämään, siitäkin aikaa. Laatokan läheisyydestäkö ja sen lämmöstä johtunee, ettei tämä kolkka lunta aikaisin saa; sama pulma ollut monena myöhäsyksynä.
Nytkin muutamia höytyviä ikään kuin lohdutukseksi siirtelee vihainen tuuli paikasta toiseen.

Saa siinä lylyllä sitten lykkiä mieli keväällä koossa täysi tonni!

Helsingissä hiihtää höyryävät harrastelijat täyttä päätä onnellinen hymy kasvoillaan Antti-tuiskun jälkeen. Rukalla ammattilaisten ilmeet ovat vähemmän maireita, siellä painellaan verenmaku suussa kunnian ja maineen perässä.
Ei pääse Jauhojärvi palkintopallille nytkään; hymyilyttää miehen jutut: - Niin pitkää palkintopallia ei oo vielä keksittykään, jotta  s i e  sinne pääsisit kapuamhaan!
Niin oli joku kannustaja joskus hiihtourholle huutanut, Sami itse siitä kertoi.

la 1.12. -11C  puuskatuulessa kymppi metsäpoluilla

lauantai 1. joulukuuta 2012

Raxissa ratkeamassa

Silloin tällöin nälkä puraisee niin on puraistava takaisin.

Lähikaupungissa syövät estottomasti muutamissa paikoissa buffetista jota ennen kutsuttiin Seisovaksi Pöydäksi. Nimitys jäi käytöstä veke siksi koska se sotkettiin intiaanipäälliköihin kuten Istuvaan Härkään, Punasulkaan, Kahteen Koiraan jne.

Saa tunkea ruokaa kurkkuurn niin paljon kuin sielu sietää. Ja ihmisen tuntien sietäähän se aimo annoksia. Pizzaa, chiliwingsiä, prinssinakkeja, lihapullaa lautaset kukkuriksi ja yhä uudelleen ja uudelleen, sekaan cocacolaa niin piankos ollaan vatsat piukeina. Silmät sirhallaan luetaan roikkuvista kattolampuista RAX RAX RAX,  varmistetaan että tiedetään mikä paikka? mikä paikka, jotta osataan toisenkin kerran tänne tulla.

Kaikissa varjostimissa lukee RAX. Ja sitten housun liitingistä kuuluu RAKS, kun aikamme on apetta rintoihin lapettu. Vasta sitten älyämme lopettaa ja poistua paikalta, kunhan jäätelöt vielä on mukeihin punallettu, hillon kera nautittu - ja santsattu, tietenkin.

Vaan moisen reissun jälkeen mahapakolla maatessamme, pikkukuolemaa odotellessamme teemme murtuvan päätöksen että jouluna ei meillä ylisyödä. Päätöstä tehdessämme tiedämme sen murtuvuuden.

pe 30.11. -12C Siperiasta tuuli - ja sen huomaa, EI lunta