Paratiisin raivausurakka yhä jatkuu
Ulkoinen paratiisi alkoi olla jo siedettävässä kunnossa; enää en toivonut pimeyden laskeutumista keskelle päivää - alkavan marraskuun hämäryyskin riittäisi - peittämään turmeltuneen ympäristön. Hädissäni, rumuuden sekä talventulon pelosta, olin hylännyt kassaran, kirveen ja pokasahan, ja liittänyt roikan päähän sähkösahan töpselin.[Pitempää khatarsis-lukemista pyhäinpäivän ratoksi. Lukuohje: tulosta ja lue kynällä alleviivaten. (Tutuille vihje: Esalta saa lainaksi moton.)]
Kissat, koirat, lintuset ja jopa ikuisesti talonnurkkaa takuttava tikka lehahtivat taivaan tuuliin välittömästi kun painoin sahan nappulaa ja kun sen raastava ääni rämähti ilmoille. Naapurit potalsivat pihoiltaan sisätiloihin kun oikein lasettelin oksia kapuloiksi.
Lopulta itsekin säikähdin metakkaa ja juoksin sohvalle pötkälleen tekemään ajatustöitä.
Aloin tajuta, etteihän paratiisi ulkomaailmassa ole, vaan sisällä aivokopassa, luun alla. Siellä se raivaustyö on tehtävä, kassaroitava, sahattava niin jotta moikaa. Työtä olisi tajuttomasti, tuskin raivaussahakaan siihen tehoaisi. Olisi kaapattava moto. Tehtävä kunnon aukkohakkuu eikä mikään harvennusnyppäily. Sen seitsemän sortin puutavaraa sieltä olisi nurinniskoin kaadettava, jotta tilaa paratiisimaiselle ololle ja onnelle avautuisi ...
Hyppäsin moton pukille ja aloitin puhdistautumisen. Sieltä korkealta näkikin mainiosti läpi puupään sisällä turottavan metsän ja oli helppo poimia ja lajitella oikeanlainen tavara oikeanlaiseen pinoon. Ja merkata pöllinpäät Enso-Kusetin leimalla.
YLPEYS
Pisimmät puut olivat kurkottautuneet muiden puiden yli viis veisaten toisten tarpeista. Ne rusautin ensimmäisenä ketoon ja kuskasin tukkipinoksi päätien varteen.KATEUS
Lehtiä värisyttävät, ääntä pihauksittain päästävät puunketaleet nuljautin nurin samaan syssyyn ja kuljetin eri pinoon tulitikkutarpeiksi.VIHA
Änkyräpuissa oksankäkkyröitä piisasi. Käkkärät riivin maahan lannoitteeksi. Rungot sellupinoon pudotin.Ja tauko, tuumaustauko, kahvia termarista. - Tuomas tässä työnraadannassa, hymähtelin itseäni onnitellen, - drive päällä Akpinolaisella! Päivä alkoi jo puoliksi riisutun pöheikön lomasta paistella. Nyt lähimmäiset olivat raivolta turvassa. Nyt vain omaitseni kuosiin, Aatamiksi alastomaksi paratiisiin tantereille tömistelemään. Moto käyntiin ja murskaamaan!
LAISKUUS
Tämä ala oli bravuurini. Vaikka laji lymysi toisten runkojen takana, löysi moton ulottuva koura jok'ainoan kutaleen, tarttui niskasta kiinni, ja laji oli hetkessä kourittu, karsittu ja pinottu.AHNEUS
Hyvin vähän, vanhaa ja iän lahottamaa repaletta. Näistä ei pinoa saanut. Tönäisy sinne, toinen tänne - ja karikehöttöä syntyi avuksi kasvunihmeeseen.Pysäytin koneen. Kiipesin katolle leipäpalaa imeskellen. Katselin paratiisiani ympärillä ja hymyilin: enää kahta sorttia jäljellä; kahvitaukoon mennessä olisi paratiisini putipuhtoinen, ja koska omenapuitakaan ei ollut niin tuskin uutta Eevaakaan Eldoradossani.
Aurinko paistoi, lämmittikin, mikään ei enää estänyt, sillä niin vähäinen oli kaadettavien luku.
Laskeuduin, pomppasin, renkaan kautta alas. Hain kassaran, sahan ja kirveen ja äänetönnä nirhasin pahuuteni viimeistä risukkoa matalaksi.
YLENSYÖNTI
Tämä oli sukupuuttoon kuollut jo neljännesvuosisata sitten, muutama villitaimi siellä täällä kassaroitavana. Muutamalla hujauksella ne hutjakkeet oli tilsattu läskiksi läjään.HIMO
Mutta pystyisinkö näillä välineillä hinkkaamaan nuo jäljellejääneet käppyrät kumoon? Vähän arvelutti. Toisaalta nyt oli paratiisi taas kondiksessa, mielelle oli tilaa temmeltää, taivastella ja nautiskella - josko tämän yhden lajin sittenkin jättäisin versomaan, etten paratiisissani tylsyyttä tuntisi...Keskeytin työntouhun. Istuin kannolle ryyppäämään iltapäiväkahvit ja haukkaamaan eväänlopuskat. Mieli ravasi holtittomasti raivatulla hehtaarillaan - elämänintoa täynnä. Oli valoisaa, oli lämmintä: kaikk' pahuus pysyvästi loitolla.
Eväspaperit rutistettuani keräsin työneuvot ja siirsin moton palstalta syrjemmälle paratiisia rumentamasta. Himon siemenen jätin taikinanjuureksi, pääparatiisielämän eliksiiriksi.
- Viel' on pinoja pihalla!Vaimopahahan se, tulossa töiltään illankamussa. Suu pyöreänä jähmettyi ihmettelemään ilmoitustani sohvalta:
- Vaan toinenpa paratiisi on raivattu ja valmis.
"Taivaan tyynyä vasten uinuu halkaistu kuu. Me taas sijaitsemme täsmälleen tällä kohtaa maapallon pintaa. Olemme olemassa. Jossakin vaiheessa elämäämme. Nämä huomiot vaikuttavat joka kerran äärettömän oudoilta, mutta eivät juuri kuitenkaan epätodellisemmilta kuin ympäröivien hedelmäpuiden ja marjapensaiden hahmot."
Juhani Peltonen, 1981: Natalian kanssa
sipasepas sama enkuks: 
4 kommenttia
Itsepähän kukin paratiisinsa luo
Kaukana paratiisista on paratiisi. Nenä ikkunassa tuijotan.Kuusiaidan takaisen kilometrin mittaisen rantaan laskeutuvan raitin rumensi tielaitos ojittamalla ja kaatamalla tienvarsipuut, joiden oksat ulottuivat tien ylle. Tie pysyi kosteana ja kuoppaisena pitkään sadepäivien jälkeen, koska raviojat olivat hevoskaudelta ja tien yli latvat oksineen varjostivat auringon.
Suurimmat rungot vei metsäyhtiö, oksaniput jäivät harottamaan tienposkeen. Viikon niiden kimpussa nahistelin ja toisella viikolla kärräsin pitkin pihoja. Ja tuossa ne nyt ruudun takana liukkaan limamärkinä peittävät paratiisini tantereen.
Oi kesäinen päivä, tule ja kuivata nuo risukasat! Nuo jotka ennen peittivät maantien auringolta ja nyt pilaavat paratiisini kauneuden.
Nyt tie rantaan on uljas ja nopea: yksi hujaus ja mökkiläiset ovat perillä. Toista se oli ennen vanhaan ennen mursketietä, kun sahalle menijät kiemurtelivat ajan kanssa pitkin kärritietä, jonka keskellä kasvoi ruoho; silloin kun tien päässä lahden poukamassa odotti pitkä laivalaituri ja laiturin juurella päpättivät saha ja mylly.
Sitten kun kaikki loppui, kun sputnikit lentelivät taivaalla ja televisiossa alkoi laatikkoleikki, rakensi setä kivisestä konehuoneesta kivisen huvilan. Tie leveni soratieksi ja piteni, haaroittui, kiersi lahden ja eteni kilometrisotalla niemennokkaan, johon jäi vuosikausiksi makaamaan, vartoomaan pääsyä virtaavan salmen ylitse.
Se jaksoi odottaa. Odotti niin kauan, kunnes hehtaarien saaren ainut asukas Topi emäntineen vanheni eikä jaksanut enää kalastaa eikä maata viljellä, hylkäsi maansa ja muutti kylille palveluihin.
Siitäpä virkosi tie, alkoi virutella itseään ja aikansa venyteltyään sai ujutettua päänsä saaren puolelle kapean salmen yli ja saaren keskelle ryömittyään muuttui monipäiseksi ja monikieliseksi, monistui ulokkeina, haarakkeina joka puolelle rantoja kohti.
Helppohan niiden sitten oli mökkiläisten tulla ja asettua...
Hitto! Ja hiisi vieköön. Tärveltyneestä paratiisista piti puhumani - mites se nyt tuommoiseksi luiskahti?
Noh:
- Haloo, haloo! Ei hädän päivää sulla. Itsepähän kukin paratiisinsa luo. Otat kassaran, sahan ja kirveen ja alat pätkiä! Piankos taas tuon paratiisisi paratiisiksi raivaat, kutsuu ääni ruudun takaa.Ja vedän työnuttua niskaan.
- Niin, piankos, kuittaan.
Adressi Vanhanaikaisen paluun puolesta
Nimim. Vanhanaikainen lopettaa…EI SAA!
Ja eikun nimiä 'Vanhis, tule takaisin!' -listaan:
- Hikkaj
- ...
http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Sydämen asialla
Vajaan kolmen viikon päästä:"Teille on varattu aika keskussairaalaan SYDÄMEN RYTMINSIIRTOA varten."Pelonhäivä: Mutta minne?
"INR, EKG, PVK, K, Na, Krea tutkimus edeltävänä päivänä laboratoriossa omassa terveyskeskuksessa."
"Röntgen aamulla klo 7.00"
"Voitte syödä edellisenä iltana normaalisti."
"Toimenpideaamuna oltava ravinnotta."
"Kotiutus tapahtuu iltapäivällä."
Silmät ummistan: Teurastamon ravan ryvettämä auto peruuttaa navetan eteen. Isäntä ahdistaa rengassonnia lavalle. Kuljettaja taistelee sähköpatukkaa heilutellen elukan korkealaitaisen uumeniin. Läiskäisee luukut kiinni ja - kaupunkiin pääkallonpaikalle!
Mielenkiintoista on tarkkailla elämää taas ei-itsestään-selvänä tapahtumana ja ihailla, miten ihmiset jaksavat meuhkata niin innostuneina ohimenevistä pörssikurssivaihteluista, lätkätuloksista, vaaleista, rökälevoitoista, rökäletappioista, julkkisten ja poliitikkojen porsasteluista, jotka uutisina patoutuvat yön aikana seuraavan päivän lehtiin. - Katohan, Heideri hurauttanut kännissä poikaystävänsä luota. Perheensä luo ollut Fritz menossa yönselässä...
Silti lopulta katse väistämättä kääntyy ihan itsestään luontoon, missä sateesta huolimatta on satojen vuosien huuma. Kävelyttää kallioille, missä kaikille aisteille hieroutuu tehtävää kerrakseen - yhä uudelleen ja uudelleen.
Puiden huminan yllä lepää paikallaan pysyvyys. Luonto ei matkaa.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Tää onnea on!
Kassara kourassa seistä harotin tienpenkalla katsellen seuraavaa oksanyyttiä, josta piti ryhtyä nyhtämään toisiinsa kietoutuneita koivunoksia. Oksien alla pilkotti aarre: pari käsivarrenpaksuista koivunrunkoa; aina ne olivat alimmaisina.Kummasti niistä kuitenkin rankakasoja oli kertynyt pitkin tienvartta. Hirvikärpäsistä ei enää näissä asteissa riesaa ollut. Tämä oli elämää omaan tahtiin, omassa rauhassa piristävässä sateentihkussa.
Alkuviikosta raviojankaivaja oli oikein pysäyttänyt koneen, kun kassaran lisäksi olin kantanut puunrunkoon roikkumaan jännesahan.
- Oot siirtynyt järeämpiin aseisiin! oli huvittuneena huikannut koneen korkeuksista. - Katteuvesta huutelen, oli täsmentänyt ja nauraa rätkättänyt.Nyt siihen tienreunaan pysähtyi auto ja autosta nousi mies, joka kyseli niitä näitä ennen kuin pääsi asiaan:
- Fyysinen työ on onnen lähde. Tulepa alas pukilta!
- Pääoma kaivatuttaa vaikka mieli tekis tulla, oli Urppi valitellut ja jatkanut koluuttamistaan.
- Miten voi löytää onnellisuuden? Semmosella asialla olen.Kassaralla osoittelin metsään päin ja kootuille kasoille sekä taivaan avaruuteen.
- Niinpä, sanoi lempeännäköinen mies, harmaan peittämää päätä käännellen.Odotteli anteeksipyytävän nöyränä, josko ojentaisin käden ja tarjoukseen taipuisin.
- Eikös tämä sitä muka ole?
- Osin on, vaan on niin ohimenevää, tuumi mies ja kaivoi salkustaan värikkään esitteen ja tarjosi: - Jos sopii, niin tässä olisi ikuiseen onnellisuuteen neuvoa ja pysyvämpää ohjetta.
- No ei kai se lisäonni pahentaisi, myönsin ja otin paperilappusen vastaan.
- Työniloa! toivotti mies ja lähti ajaa luruuttamaan kylille päin.Mikäpä oli jatkaessa kassaroimista, kun läsnä oli tuplaonni: oksakasan alla koivunrunko ja taskussa taitettuna onnen ohjeet!
Sateenvihmaa tuskin huomasi.
"Monet uskovat, että raha, kuuluisuus tai hyvä ulkonäkö tekee onnelliseksi. Siksi he tavoittelevat niitä, mutta huomaavatkin, että onnellisuus pakenee heitä." 2008 Watch Bible and Tract Society of Pensylvania
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi 
Ootrattu rulokaappi
- Se on ootrattu se rulokaappi, selvitti Puumalan pitäjän antiikkiliikkeenpitäjä mahtisillan alla, sen joka peittää koko kirkonkylän.Kolme sanaa viidestä ymmärsi PP, ikivanha äijäkänä: se, on, se. Mutta jotta joku lootrattu rojukaappi! Ei harmainta havaintoa.
- Että mitä?Myyjämies ei vaivautunut toistamaan sanomaansa vaan luki Puumalan paikallissanomia pöytänsä takana. Ei. Ei hän yhtään tylyltä vaikuttanut, päinvastoin: järjesti näin herrasmiehenä hienotunteisesti aikaa kaapin ja PP:n väliseen kahdenkeskiseen intiimiin kanssakäymiseen. PP polvistui kuin paraskin wenzeli brunettikaunottaren puoleen, taputteli, silitteli, pintaa hieroskeli, sormin näpelöi, vähää vaille ettei nipistellyt. Viimein tarttui nappulaan - oho! - ja nosti. Ovi vetäytyi rolahtaen jonnekin kaapin katon pimeyteen ihan niin kuin vaimon autotallin ovi.
- Onko tämä rujokaappi vanha?PP hiveli polvenkorkuisen kaapin rusehtavaa pintaa ja harmitteli neljää naulan reikää ylätasossa juuri näkyvimmällä paikalla. Liinalla voisi peittää, vaan silloin häviäisi pinta, se lantrattu.
- RULOKAAPPI, korjasi kauppias, muttei virkkanut muuta.
- Voisiko nuo peittää jos lorauttaa uusiksi pinnan?PP kierrätti katsettaan kaapin kyljessä ja löysi hintamerkinnän, eikä pahana pitänyt sadanneljänkympin pyyntöä. Ulko-ovi kävi, se jonka ikkunassa oli tarra: Kaikki Puumalan puolesta. Vaimonpuoli, perheen kukkaronkantaja käveli näyttämölle. Vaimo kyykistyi viereen ja näki hintalapun ja supatti - Siula uus ihastus, tarjoo puolet.
- Ei onnistu, epäili antiikkikaupanpitäjä, ihan ystävällisesti yhä, ja jatkoi paikallistaan.
- Niin pintaako ei voi käsitellä? Lotrata uusiksi?PP katsoi vaimoaan: tultiin tulokseen, että peräkontissa kevyesti kulkisi tämä hitonko lantrinkikaappi, niin nytpä, olosuhteet huomioon ottaen, oli iskunpaikka. Silti vielä tohti PP puristella kauppiasta:
- Se on ootrattu. Tuskin ootraajia nykysin löytyy, vastasi myyjä, tällä kertaa hetivälittömästi tuskastuneenystävällisesti, eikä paneutunut enää lehteensä.
- Kiskot vähän ahistavat tämän lotratun romukaapin ovea.Ajan päästä kuului pöydän takaa yhä ystävällisemmäksi suorastaan imeläksi käynyt ääni:
- Ootratun rulokaapin kiskoihin kynttilänpätkällä saa ihmeitä aikaan.Ja koska ei kuitenkaan näyttänyt että jymäyttäisi, nostettiin kompotti kyytiin - toivossa että Piippu-Pekka paikkaisi kolot ja juovittaisi.
- Puolella hintaa jos lähtis. Haitarioven ahistus ja nuo naulanreiät.
- Satanen, määräsi myyjä astellen luokse, käpälöiden rulokaapin ootrattua pintaa asemaisin ottein.
Imatra - ???????
Katariina Suurikin on käynyt Imatralla, siis sinne. Kaikki suuret sinne, PP:kin.
Grand Hotel De Cascade, Valtionhotelli on komea ja kallis, kai siksi, koska legendan mukaan hotelli rakennettiin tsaari Nikolai II:n pakopirtiksi.
Linnassa kaikuu venäjän kieli.
Eivät ne turhaan rakentaneet hotellilinnaa vanhalle venäläiselle ruhtinaalle, sillä nyt noita raharuhtinaita tuntuu asuksivan joka puolella linnan saleissa.
- Kelpaa, juu toki, meille kelpaa uudempi siipipuoli puoleen hintaan, myöntyy PP vähän happamena hinnat kuultuaan.Neuvostoliittolaistyyliseen ulkoa rähjäiseen kongressisiipeen johtaa, yllätys-yllätys, tunneli. Maan uumeniin kaivaudutaan ja noustaan sadan metrin tunnelivaelluksen jälkeen myyränä pintaan, ja kas kas! - täällä voit kuulla jo suomen kielen, mien ja sien remonttimiesten suísta.
Kaupunki on kummallinen: niin kuin sitä ei olisi, niin kuin tsaarin pakopaikaksi kävisi vieläkin. Kaupunkia ympäröi venäläisten kymmenien kilometrien autorekkajonojen muuri. Jo noissa lavalla rahdattavissa tuhansissa autoissa riittäisi piilopaikkaa kyllin.
Yhtä keskustaa ei ole.
On Vuoksenniska, missä haisee Kaukopään alapää. On Tainionkoski, mistä muistuu repalepaitainen maaottelusprintteri, Ossi Karttunen, se sfinksi. Ja sitten on tämä linnanseutu, missä kuohumattomaksi tainnutetun Imatrankosken kivinen uoma makaa lokakuun koleudessa kuin taivaan auralla kynnetty vako.
Uoma on jykevä näky.
Vuoksi yläpuolella patoa on liikkeessä. Yksi rohkea kelaa virvelin rullaa, kalatta jää. Maa jalkojen alla on täplikkäänkaunis: puiden värilehdet ovat täyttäneet tienoon. Palelevia pyöräilijöitä palelevien kävelijöiden seassa liikehtii mäntyisellä rantaharjulla. Mutta yksikään heistä ei näytä olevan etsimämme Hans. Harjupolku jatkuu kauppaketjukeskittymän ohitse virastoille, urheiluhalleille, rautatieaseman suuntaan, sinne missä junassaistuja luulee keskustan sijaitsevan.
Viitta Svetogorskiin näyttää vähän, Viipuriinkaan kuin 60. Kummassa se Riitan-Topi tankannee? Kebabin ulkoklipin tarjoukset pelkäksi venäjäksi. Turkkilainen myy lammasta venäläiselle Imatran viimassa. Tämän kaupungin bisnes kuihtuisi ilman noita. Bilateraalista kauppaa ja rinnakkaiseloa: topi tankkaa bensan sieltä, igor ruuan täältä...
Agostini Giacomo on ajanut tästä, Saarinen Jarno peesannut perässä niin tässä kuin Valtionhotellissakin. Kesällä soisi viikon verran jazz, nyt ulisee tuuli, hyinen viima vinkuu illassa. Oranssikatulampuissa kimaltelee kastepisaroita.
Aulassa on lämmin. Citymap-telineessä pelkästään kyrillisiä kirjaimia, jotenkin: PETNOH NMATPA. Tarjoilija kiikuttaa ruokalistaa, ja koska puhumme suomea, valikoi oikeakielisen listan. Tunnelmavalot luovat tunnelmaa, punasävy pysyy rajoissa.
Syönnin jälkeen tuntuu jo tukevalta, tukevammalta:
- Mikäpä tässä ollessa. Vaikka uudella viikolla jo saattavat pysäyttää syömämiehen sydämen.
enkuks:
Google-herra käänsi ylläolevan ystävällisesti allaolevaiseksi:
hikotusta ... ... ???. ?????
Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään … … samalla kusetusreissulla toivon törmäileväni toisten koiruuksiin ???????? ????, ??? ??????, ???? ... ... ? ?? ?? ?????, kusetusreissulla ??????? törmäileväni ?????? koiruuksiin
| ||||
Imatra ???????
20.10.2008 11.53 | hikkaj | Merkinnät , Harrastukset , Hyvinvointi , Koti , Matkailu , Rakkaus , Pahoinvointi , Vapaa-aika 20.10.2008 11,53 | hikkaj | ??????????, ?????, ????????????, ???,???????????, ??????, ???????, ?????
Katariina Suurikin on käynyt Imatralla, siis sinne. ???? Suurikin ????????? ? ??????, ??? ????. Kaikki suuret sinne, PP:kin. ??? ???????? ???, PP ??????. Grand Hotel De Cascade, Valtionhotelli on komea ja kallis, kai siksi, koska legendan mukaan hotelli rakennettiin tsaari Nikolai II:n pakopirtiksi. ????? ????? ?? ??????, ???????????? ????? ???????? ? ???????, ????????, ??????, ??? ??????? ? ????? ??? ???????? ???? ??????? II pakopirtiksi. Linnassa kaikuu venäjän kieli. ????? ??? ?? ??????? ?????. Eivät ne turhaan rakentaneet hotellilinnaa vanhalle venäläiselle ruhtinaalle, sillä nyt noita raharuhtinaita tuntuu asuksivan joka puolella linnan saleissa ?? ??? ??? ????????? ?????-????? ? ????????? ??????? ?????, ?? ?????? ?????? ??????? raharuhtinaita ??????? asuksivan ?????? ???? ???? ?????? - Kelpaa, juu toki, meille kelpaa uudempi siipipuoli puoleen hintaan, myöntyy PP vähän happamena hinnat kuultuaan. - Bad ?????, ???????, ? ??? ????? ?? ???????????????? ????? ???????? ?? ???????? ????, ??????????? PP ???? ??????? ??? ????? ?????????? ????????????.Neuvostoliittolaistyyliseen kongressisiipeen johtaa, yllätys-yllätys, tunneli. Neuvostoliittolaistyyliseen ????? ????????? ??????, ???????, ???????, ???????. Maan uumeniin kaivaudutaan ja noustaan sadan metrin tunnelivaelluksen jälkeen myyränä pintaan, ja kas kas! ? ?????? kaivaudutaan ?????, ? ?? ??? ?????? ? ??????? ????? ???????? myyränä ???????????, ? ??? ???! - täällä voit kuulla jo suomen kielen, mien ja sien remonttimiesten suísta. - ????? ?? ??? ?????? ???????? ?????????? ????, ???????? ? ???????????? ??? ?????? ???????? ???. Kaupunki on kummallinen: niin kuin sitä ei olisi, niin kuin tsaarin pakopaikaksi kävisi vieläkin. ? ?????? ??? ?????????: ??? ???? ?? ??? ?? ??? ???? ????????? ????? ???? ????????? ???????. Kaupunkia ympäröivät venäläiset kymmenien kilometrien autorekkajonot. ????? ??????? ???????? ??????? ???? ?????????? ?? ??????? ??????????. Jo noissa lavalla rahdattavissa tuhansissa autoissa riittäisi piilopaikkaa kyllin. ???? ??, ??? ????????? ?? ????? ? ??????? ??????????? ??????????, ????? ?????? ??????????. Yhtä keskustaa ei ole. ????? ??? ??, ??? ? ?????? ???. On Vuoksenniska, missä haisee Kaukopään alapää. ??? ?????? ???, ??? ?????? ???????? ?????? ????? ??????. On Tainiokoski, mistä muistuu repalepaitainen maaottelusprintteri, Ossi Karttunen, se sfinksi. Tainio ????? ?????, ??????? ???????? repalepaitainen ???????? Sprinter, ???? ?????????, ???????. Ja sitten on tämä linnanseutu, missä kuohumattomaksi tainnutetun Imatrankosken kivinen uoma makaa lokakuun koleudessa kuin taivaan auralla kynnetty vako. ? ?????, ??? ???????? ?????, ??? kuohumattomaksi tainnutetun ?????? ????? ????????? ???? ???? ?? ??????????? koleudessa ??? ???????? auralla ?????????? ???????. Uoma on jykevä näky ????? ???????? ?????? ??????????? Vuoksi yläpuolella patoa on liikkeessä. ??????? ???? ??????? ?? ???????. Yksi rohkea kelaa virvelin rullaa, kalatta jää. ???? ??????? ????? ???? ??????, kalatta ????. Maa jalkojen alla on täplikkäänkaunis: puiden värilehdet ovat täyttäneet tienoon. Palelevia pyöräilijöitä palelevien kävelijöiden seassa liikehtii rantaharjulla. Harjupolku jatkuu kauppaketjukeskittymän ohitse virastoille, urheiluhalleille, rautatieaseman suuntaan, sinne missä junassaistuja luulee keskustan olevan. ???? ????? ????, täplikkäänkaunis: ???? ??????? ????????, ??????? ????????? tienoon. ????????????? ????? ??????? kävelijöiden Shuffle ????? ??????????? ?????. ????? ???? ???????????? kauppaketju ???????????? ?????, ??????, ?????????? ????? ?? ??????????? ?? ???????????????? ???????, ??? ?? ??????, ?? junassaistuja ????? ?????. Viitta Svetogorskiin näyttää vähän, Viipuriinkaan kuin 60. ?? ???????? Svetogorskiin ??????? ????, ?? ??????? ?? 60 Kummassa se Riitan-Topi tankannee? ? ????? ??????? ?? Riitan-???? tankannee? Kebabin ulkoklipin tarjoukset pelkäksi venäjäksi. Kebabin ulkoklipin ??????, ?????? ??????? ????. Turkkilainen myy lammasta venäläiselle Imatran viimassa. ???????? ??????? ??????? ?????????? Imatran viimassa. Tämän kaupungin bisnes kuihtuisi ilman noita. ? ?????? ?????? ??????????? ??? ?????. Bilateraalista kauppaa ja rinnakkaiseloa: topi tankkaa bensan sieltä, igor ruuan täältä… ???????????? ???????? ? ??????????? ?????????????: Fox ??????????????? bensan ?????, ????? ??????? ?????? ... Agostini Giacomo on ajanut tästä, Saarinen Jarno peesannut perässä niin tässä kuin Valtionhotellissakin. ??????? Agostini ??????? ???, ???? ???????? peesannut ??????? ? ???? ???????? ? ??????????????? ?????, ????. Kesällä soisi viikon verran jazz, nyt ulisee tuuli, hyinen viima vinkuu illassa. ? ??????? ???? ????? ?????? ? ?????? ??? ????? ???? ?????, ? ????????? ????? ulisee ?????, ??????? vinkuu ??????? ????. Oranssikatulampuissa kimaltelee kastepisaroita. Oranssikatulampuissa ????????? ? ????? ????. Aulassa on lämmin. ????? ?????. Citymap-telineessä pelkästään kyrillisiä kirjaimia, jotenkin: PETNOH NMATPA. Tarjoilija kiikuttaa ruokalistaa, ja koska puhumme suomea, valikoi oikeakielisen listan. ?????? ?????????? ??????????, ??: PETNOH NMATPA. ???????? ??????? ????, ? ??? ?? ??????? ???????, oikeakielisen ?????????? ??????. Tunnelmavalot luovat tunnelmaa, punasävy pysyy rajoissa. ????????? ???? ??????? ??????????, ??????????? ??????? ???????? ? ????????. Syönnin jälkeen tuntuu jo tukevalta, tukevammalta: -Mikäpä tässä ollessa. ????? ??? ??? ???????? ?????????, tukevammalta: ?????? ? ???? ????????????. Vaikka uudella viikolla jo saattavat pysäyttää sydämen. ???????? ?? ??, ??? ????? ?????? ????? ??? ???????????? ??????. | ||||
Miesten ja naisten töissä
Miesten töitä tein maanantaina sahaamalla moottorisahalla muutaman pätkän koivunrunkoa.
Naisten töitä tein sunnuntaina raivaamalla kahvikupit pöydältä ja upottamalla ne pesukoneen uumeniin vieraiden aikana.
Miesten töitä tein tiistaina poraamalla isku päällä betoniseinään ripustusruuville reiän sekä asentamalla rullaverhon ikkunaan.
Naisten töitä tein tiistaina niinikään kun lakaisin porauspölyt lattialta rikkakihveliin.
Miesten töitä tein lauantaina peruuttamalla puukuormaperäkärrin liiterin eteen.
Naisten töitä tein perjantaina kuuntelemalla yömyöhään radio-ohjelmaa runoilijasta, edesmenneestä Haavikosta, ja lukemalla Juhani Peltosen runokirjaa 'Pitkää, omalaatuista rykimistä'.
Keskiviikkona tein miesten työtä tyhjentämällä tuhkat saunan ja talon tulipesistä. Torstaina tein naisten työtä siivoamalla taas talon: tamppasin, imuroin, vetelin kostealla, tuulettelin - pölyjä en viitsinyt pyyhkiä.
- EIKÖ JO ÄLSYTÄ!?
Renkaanvaihdot ja ompelemiset jätän mainitsematta samoin sulakkeen palamisen ja hutunkeiton, ettei feministiystävättäreni vallan halkeaisi kiukunpuuskista, sovinistisikatoverini naurunpäästelyistä.
Itse en tietenkään näin jaotteleisi, sukupuolisesti töitä jaeskeleisi, vaan tytär nämä asiat sotki jo kolmivuotiaana katseltuaan suurin ruskein silmin hämmästystä täynnä lattian luuttuamistani lataamalla kysymyksen:
- Miks sie, Isä, teet naisten työtä?
Ja takuulla, vakuutan, en koskaan ollut jaotellut koti-isänä akkain- ja ukkointöitä ääneen. Lie kasvoista nähnyt mieluisuuden...
Tuon saman tytön pikkuruinen peukalo heilui kauan aikaa edestakaisin noina samoina päivinä ratin ja tuulilasin välillä, sen verran kaukalostaan kurkotti jotta ylsi, ja kun tiedustelin 'mitäs nyt?', oli sormenheiluttajalla vastakysymyksenä tuo huvittava:
- Eikö älsytä!?
Olinpa haukata herkkuna sen peukalopotin. Huumorilla kentes osuutta mies/naistyöasiassakin?
Juhani Peltonen, 1987: Näköisveistos ruumiskirstusta
"Isä kulkee outoon suuntaan
harteillaan märkiä lehtiä:
ne enää ovat kiintyneet häneen."
Tappeja vuolemaan
Seinäpuhelin rilahteli eteisessä ja kilvan siihen vastattiin. Heinäpoudat olivat parhaimmillaan.- Pojat, voisitteko tulla jelppimään, jää muuten heinät seivästämättä?Se oli eno, joka soitti ja pyysi: - Pitkä on ajomatka, vaan pensat kyllä korvataan ja kaikki.
- Tullaan, vaan talkoisiin tullaan, vastasi veli höylinä. - Huomenissa jo perillä viimestään.Läskisoosin jälkeen hypättiin pikkufiiuun ja ajeltiin sukulaisiin. Kaupunkiin meni tunti ja puoli mäkihyppyä mutkitellen. Kolin tienoille toinen mokoma. Siitä Nurmeksen taakse Kainuun rajoille oli vielä matkaa. Isompien vaarojen päällä huohotti fiiu niin, että lopulta piti tienlaidan ojista kauhaista vettä syyläriin.
Pitkän sillan kohdalla valui kummaltakin hiki ja hypättiin salmeen ruumista uittamaan, jotta perille jaksettaisiin vielä ennen iltaa. Vesi oli lämmintä, keitettyä. Sama hiki oli kohta jo iholla kun matka jatkui.
Monella pellolla seivästi väki heinää ja hevosten perässä raksutti niittokone taikka isäntä istui haravakoneen pukilla korkeuksissaan. Joen rannalla isonavettaisen tilan saroilla mennä jytyytti auringonpolttama punainen Nuffe.
- Kyllä ne viikon sisällä saahaan seipäille enonkin heinät. Sateista ei tietoakaan, uhottiin ja matkattiin pitkin pöliseviä sorateitä.Iltalypsyllä oli talonväki kun kurvattiin enon pihaan. Lypsysavu kiemuroi aitauksen nurkassa, missä koko komea karja oli koolla. Enon vaimo istui jakkaralla ja puristeli vetimistä suihkuja.
- Vaan nyt tuli nuorta voimaa taloon! ilahtui eno.Iltasen jälkeen painuttiin hämärään aittaan yöpuulle jo hyvissä ajoin aamua odottamaan. Raikkaalta tuntui, vaikka lehmien aitaus oli aitan takaseinässä kiinni. Kellojen kalkatus vaivutti untenmaille.
- Ei enää hätäpäivää! naurahdettiin ja paiskattiin kättä.
Parin kellonympäryspäivän jälkeen oli seivästetty yli puolet pyhänä luokoon kaadetuista heinistä. Kolmantena päivänä puolilta päivin ilmoitti eno menevänsä tappeja vuolemaan ja häipyi pellolta pihaan päin. Eikä vielä kahvitauollekaan palannut takaisin.
- Eiköhän tapit kohta riitä? tuumi serkkupoika ja sanoi äidilleen jotta kävisi jo hakemassa tapinvuolijan pois.Lähti sitten itse ja kun tuli takaisin tappisäkki olallaan niin kirosi:
- Paskanmarjat se mitään vuoli! Aitassa kuorssasi tappiukko autuaallisessa unessa niin jotta pääskysen pesistä savet karisivat.Serkkupoika hieroi rautakangella yhä suuremmalla vimmalla reikiä peltoon ja pystytti seipäitä, joita muu porukka heinillä lihotti.
Ilmestyi se enokin pellolle ja jatkoi Verkun pukilla istuen muina miehinä pöyhintää ja karholle kippaamista. Nyt riitti seipäitä ja seipäisiin tappeja, ja voimaahan meillä oli yllinkyllin nostella hangolla viikonmittaan kuivahtanutta heinää.
Viidentenä päivänä jo nauratti: paitsi kipeytyneet jäsenet kuin myös uilaan uljakat heinäseipäät. Valmista oli tullut. Puoleen päivään oli heinät hangottu seipäille ja latokahveja ryypätessä vasta huomattiin miten paarmaparvet hätistelivät heinäntekijöitä.
- On noita perhanoita enemmän kuin tappeja, viisasteli Karre isälleen ja iski talkooväelle silmää.Eno tähyili kumpuilevia peltoja. Tien toisella puolella keltamoi vainiollinen viljaa ja toisella viikon työn tulos - aaltoileva heinäseiväsrivistö, joka jatkui ja jatkui kaukana kasvavaan koivikkoon saakka.
Eno näytti huojentuneelta.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
ERO! Ikävä HÄPEÄ
Tämän kertomuksen päähenkilö matkustaa jälleen; miksiköhän ne kutsuvatkaan: pikareskiromaanikohan se on missä vaelletaan ... ... pittoreskikin kävisi - niin kaunista seutua kohti kuljetaan.
No hyvä! Pistetään mies matkaan.
Pitää kerätä kyytiin tyttö, kissa ja vaimokin. Kissallahan on meille kaikille tuttu nimi - Lempi Makkonen. Tyttö esiintyköön tyttönä ja vaimo vaimona. Auton perään asetetaan helevetinmoinen kuomukärri, 350 l, lainattu.
Kyseessä on muuttokuorma jonnekin Hangon edustalle ruotsinkieliselle alueelle, sinne missä bättre folk asustelee. Tyttö muuttaa. Sen vielä päähenkilö kestäisi, mutta että Lempi! Se on jo liikaa; se tuntuu luissa ja ytimissä.
Ajoon!
Varkaus-Juva-Mikkeli-Lahti-Hyvinkää-Karjaa-Tammisaari-Hanko. Rattona assosiaatiotesti: Severi-Kalevi Hämäläinen-Jukurit jne. Eikä voi pysähtyä kuin Aabeeceillä, muuten menevät bonukset. Yksitoikkoiseksi on kulkeminen käynyt sitten kuninkaiden aikojen, jolloin mentiin ratsuin hopotihopoti ja kestikievareissa yövyttiin.
Päähenkilö on hermostunut, hän yrittää saada ajatuksensa harhaan itse pääasiasta: pian on luopumisen aika.
Sinne jäävät tyttö ja Lempi yöhön kaikkine mytskyineen. Päähenkilö haluaa yöpyä jossain lähellä, jotta huomenissa vielä nähtäisiin edes vilaukselta.
Ekenäsin Stadshotel on tyly: lauantai-iltana yhdeksältä resepsuuni on kiinni sekä ruotsiksi että suomeksi. Oven takana toimivalla ravintolalla ei kuulemma ole mitään muuta tekemistä hotellin kanssa kuin yhteinen ulko-ovi. Motelli kadun toisella puolen ottaa vastaan. Sokkeloisella ulkopihalla rapisevat tammenterhot.
Ja sitten hävettää se aamu. Juo nyt kahvia kolme kupillista aamupalalla ja lähde kaupungille aamukävelylle hortoilemaan! Sen tietää miten siinä käy. Ammotikka kun torin reunalla on puinen palokuntatalo, jonka oven päällä kyltissä lukee SPRUTHUS.
Iskee isompi tarve.
Sen verran päähenkilö vielä kestää että palatessa voi kurkistaa kirkon pylväättömään saliin, missä kuoro harjoittelee moniäänisesti.
Sitten ei enää auta.
Eteisessä on sivuovi; aseiden säilytyspaikka on muutettu vessaksi. Seinä on muhkea, valkoiseksi kalkittu. Salista kuuluu mahtipontista laulua: Halleluja!
Päähenkilön on pakko kyykistyä, pidätellä ei enää voi.
Se aamu hävettää koko viikon, varmaan ikuisesti, päähenkilöä, koska sielun syvyyksiin on pinttynyt tunne toisenlaisesta hädästä tuossa ikiaikaisessa rakennuksessa.
Joutaa pois maailmalta. Hangon tuhannet autot silmissä ja armoton tuulenmyrä yhä iholla mennään kohti kotia oiva haipakkata kärri keikkuen tyhjänä perässä.
- Pitikin lähteä töhrimään maailmaa, manailee päähenkilö ja hätkähtää aamulla anivarhain kotona vuoteellaan, kun vaimo lukee tekstiviestiä puhelimestaan: LEMPI HÄVINNYT Ei kotona 23.45
Kauheaa! Päähenkilö kätkee päänsä pielukseen. Itkeeköhän? - Sitä emme saa tietää.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi :(
Kolmannen kvarttaalin saldo - K100
Ja sitä ihteesä vain itelleen. STOP!Ottaa kassaran käteen, jos sää on suotuisa, kirjan, jos aurinko ei paista ja sataa. Nukkuu jos nukuttaa, valvoo kun valvottaa, aamun kello ei pakota lähtemään. Minä hätistän aikaa, eikä aika minua.
"Mites se?" kysyin vaikka tiesin:"Se meluttomuus. Ah! se äänettömyyden autius! Siinä se pointti.
