Mikkeli (mieli)kuvin

 sanojen todisteeksi kuvakertomus näistä ja muista:

• Otto Manninen (1872-1950) - Mikkelin lyskan poikia
• Anni Swan (1875-1958) - tyttökoululainen Mikkelissä
• Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) - Päämaja Mikkelissä
• Riikka Purra (s. 1977) - puolita päivin Mikkelissä

Mannerheimiksi luulimme häntä Naisvuorella auringon sokaisemina,

                                                ⮟🠇

Jalkaväkimuseossa käytyämme

ja Sodan ja rauhan keskuksen / Muistin sivuutettuamme,

viestikeskus Lokin ohitettuamme:

Vuorelta laskeuduttuamme, pitihän se tätäkin vaunua pällistellä, taas yhden kerran,

niin näki Hitlerin naamasta naamaan harmaasta akkunasta:

Anni Swania turhaan etsitittiin, vaan Riikka Purra löydettiin:

Käyköön Annista - sadunkertojia kumpainenkin!

Kertoi kulkeneensa hotellilta tämän miehen ohitse:

Mutta jos olisi tarkemmin katsonut vasemmalle näiden pensaiden taakse:

Olisi löytänyt 

itse 

runoilija 

Otto Mannisen.

Semmoinen reissu meillä, jotka tänne varjoon suojaan loppuhuipennukseksi varsinaista teatteria, matkamme päämäärää, pujahdimme katsomaan: Linnan juhlia.

ressun alta tällainen talo

Herääpä loppuhuokauksena henkiin se Sever Suhosen tuhannen markan kysymys: 

Onko Mikkelliin mänijöitä?

Muita? 

Vielä ennättää: siellä se asemalla juna yhä uottelloo:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tallinnan Vanhakaupunki läpikotaisin

Syyslomalle - tältä ainaiselta lomalta - Tallinnaan, Rääveliin, Revaliin!
Jos ei hotsita eli väsyttää ja kehtuuttaa, niin entäpä sitten?

Pitäs kävellä taas Viru-hotellista MusuPusumäen edustalla olevien kukkakioskien ohi ja pujahtaa Viron portista sisään ja jos oikein viluttaa niin poikkasta heti oikealle Müürivahen villapaitakauppiaiden tykö ensiapua hakemaan.

E-Ei! Olkoon tällä kertaa koko aktiivinen show kaikkine puolentuhannen kilometrin ajomatkoineen ja laivatungoksineen! Ja säästypähän näin noilta Musumäen rosvoilta ja ryöväreiltä.

Avaamme kirjan, ja kas: siin on kõik oluline.

Arktinen Banaani

Ympärikiertävästä muurista jäljellä on pari kilometriä, puoli kilometriä vaille alkuperäisen. 35 tornista on säilynyt 26.

Komea kokonaisuus kaiken kaikkiaan, mistä nyt luemme ja komeita värikuvia katselemme, viisveissamme noista rosvoista ja ryöväreistä, käännelkööt rauhassa suomalaisia humalaisia, poroja.

 

Kirjassa on 273 valokuvaa ja 8 karttaa sekä lupaus: "Käsilaukussa tai taskussa mukavasti kulkeva kaunisasuinen matkaopas esittelee kaikki Tallinnan Vanhankaupungin nähtävyydet."  Muuten hyvä, mutta ei tuo kolme ja puolisataa sivuinen puolenkilon murikka kyllä taskuun tunkemallakaan mahdu, ja käsilaukku, noh! ei siitä mitään jottei loukkaisi toissukupuolisia ...

Tällä katselukierroksella paikat ja rakennukset avautuvat  aivan eri tavalla kuin paikan päällä olankohautuksella ohitetut, syrjäsilmin kiiruhtaessa nähdyt. Nyt on aikaa keskittyä, kun jalkoja ei juili eikä päätä hakkaa eikä kielellä seiso sakun maku.

Suosittelen tämmöistä turistikierrosta kaiken tietävän Tapsa-oppaan seurassa.
Monta vihjettä rikkaampana seuraavalle livereissulle sitten aikanaan!

Ainakin Raekoja Platsin väkästä, Raadin apteekin edessä olevaa L-kirjainta, ristinpuolikasta, on torikiviltä käytävä tutkailemassa: teloituspaikkaa, jossa katkaistiin kaula pastori Panickelta - eikä syyttä. Nuohottava on myös Pagari tänalla sijaitsevat KGB:n vankisellit kauhujen talossa.

Muinaiset matkatirkistelyt on syytä unohtaa ja jättää nuoruuden piikkiin, tämmöiset humputukset, joihin tuolloin tuli enempi keskityttyä:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös