Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 25. tammikuuta 2018

Seikkaillaan

Sultsin matkassa  

Kaksi aikuisten kirjaa kirjoitettuaan Karl von Schoultz siirtyi nuorten pariin, siitä pikkuhiljaa lehtimiehestä myös nuorten opettajaksi; syrjäiseen Rääkkylään hän tuli ruotsin ja piirustuksen opettajaksi 1965 pariksikymmeneksi vuodeksi.

Kalle Anttoonin nimellä, LKS:n kustantamana, hän oli julkaissut kaksi kotimaan kamaralla tapahtuvaa kolmen hesalaiskoulupojan, Aapon, Kaapon ja Kustaavin, vaellusseikkailua.
Emäkallio kimmeltää, 1955 sekä Kumpulankylän pakanakalmisto, 1956.


Noita tässä olen mielihalulla, joskaan en niin kovin hartaudella, tutkiskellut. Tuskin olisivat käsiini osuneet, jos en kirjoittajaa olisi tuntenut - tosin opettajana vain, omalaatuisena ja poukkoilevana.
Niinpä rivien välistä enemmän etsii kirjailijan persoonalle selvitystä kuin itse kirjan tapahtumia, henkilöitä ja juonen kuljetusta.

Emäkalliossa teinipojat etsivät kultaa Lapista, Tenojoen varrelta, ja paitsi että rikastuvat, niin henkensä uhalla käyvät sotkemassa viinanpolttajien ja salakuljettaja porukan aikeita. Palaavat sitten syksyllä koko Suomen tuntemina sankareina - tekisi mieli sanoa: kultalusikka suussa - koulunpenkille emäkallion löydettyään.

Seuraavana kesänä on uuden seikkailun ja uuden kirjan vuoro. Nyt kun rahaa on, on aika ostaa kunnon paatti, jolla seilata pitkin merenrantaa Turkua kohti. Matka keskeytyy kun historianopettajan vihjeestä pojat poikkeavat Kumpukylän Kaltaanmäkeen ja osuvat muinaismuistojen apajille. Pian lehdet saavat aiheen hehkuttaa: HUOMATTAVA MUINAISLÖYTY KUMPULANKYLÄSSÄ. Amerikkoja myöten saapuu Life-lehden toimittajaporukka uutisoimaan maailmanlaajuisesti kolmikon löydöistä.

Historiallista fiktiota siis.

Ei noista tosin menestystarinoiksi ollut, päinvastoin kuin tulevista WSOY:n painamista
seikkailukirjoista Suezilla ja Siinailla, joista myöhemmin lisää. Tai Anita mustalaistyttö -kirjasta, joka ilmestyi sarjassa Nuorten toivekirjasto ja josta tarkemmin Kirjavinkeissä.

Ei kovin kummaista arvosanaa Sultsi itsekään näille kahdelle kirjalleen antanut, koskapa Emäkallio kimmeltää kirjan alkulehdelle oli omistukseksi pikku-Pirjo Piiperoiselle kirjoittanut 7.10. 1960:
"- kirjoitettu kauhealla kiireellä kahdessa viikossa, joten siinä ei totisesti ole kehumista ...."
Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8

hiihdot 3/291 km = 46 h (+2 °C)
*** myös



2 kommenttia:

  1. Suetsit ja Siinait löytyvät kirjahyllystä, kiitos antikvariaattien. Emäkalliot ja pakanakalmistot ovat tyystin tuntemattomia, vaikka ei pitäisi olla, nehän kuuluivat tuon ajan poikaporukoitten mielikuvitusmaailmoihin.

    Meilläkin oli koulussa etsivätoimisto Valkoinen torakka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      Meilläpä oli koulussa Jymy-kerho,
      kotipiirissä Nasta Nallet.

      Poista