Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

'Hassuja' veikkoja Ärrällä

"Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään."
Opetuslapsia, siis noita aikuisia miehiä, oli varoitettu: - Valvokaa!

Kissan viikset! Heti kun varoittajan silmä vältti: äijät panivat maaten! Vaikka hyvin tiesivät missä akuutissa vaarassa heidän päällikköisäntänsä koko ajan oli.

Minua on, salaa tietysti, naurattanut koko vakava juttu.
En minä kuolemalle nauranut ole, vaan noille törpöille: Ei mitään myötätuntoa kuolevaa kohtaan.
"Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."

Oma mukavuus ennen kaikkea - mielessä: kun nukuttaa niin vetäistäänpäs pienet tirsat.

Ja jos kavereita ei olisi nukuttanut ja jos olisi tuohon aikaan R-kitskoja ollut, olisivat velloset mukavuudenhalussaan ja voitonhimossaan livahtaneet muina miehinä kitskalle
lottoamaan, kenottaneet, peliautomaattien kimpussa könottäneet,
Kulta-Jaskan pannuja heilutelleet, viis veisanneet toisen kuolemanhädästä.

Takkuulla!

Noin sen nään: semmonen huima on ihminen. Minä myös, siinä joukon jatkona.
Jotenkin säälittävän huvittavan naurettavana reppanana.


"Tullessaan kolmannen kerran Jeesus sanoi heille: - Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin." Mark. 14


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti