Ei muuten riittänyt aikoinaan lankomiehellänikään raha, niinpä hän meni isänsä eli faijansa luo heslainen kun on: josko sieltä irtoaisi kun oikein surkeaksi heittäysi?
- Mulla ei o fyrkkaa.
Kaivoiko kukkaroa virkamies? Mitäs vielä! Osaaottavasti kyllä lohdutteli:
- Se on ikävää.
Eivät näytä Antillekaan mesenaatit kuvettaan kaivelevan, apurahoja jakelevan, vaan josko uusin kirja, monologi, essee, pamfletti, kiistakirjoitus ja syytekirjelmä
Kirjailijapalkkaa vaatii turvaksi, maksajankin löytää: samat tahot kuin mm. poliisien palkat.
- Se on siinä ja siinä, punniskelen. - Hotakaisellekinko? Ja paljonko? Enemmänkö kuin taiteilijaeläke? Ja paljonko on taiteilijaeläke ja tuleeko silläkään toimeen?
Kirjailijaeläkkeen suuruuden tai pienuuden löydän avartavasta blogista Sanat, jonka olen vasta löytänyt lukulistaani = ks. luettelo tuolta oikealta ylhäältä Suosittelen, ruskealla pohjalla.
Siellä kirjailija Anita Konkka 'paljastaa':
"Minulla on kirjailijaeläke (1408,19 e/kk, mistä jää käteen 1098,39 e/kk) eikä sillä matkustella enkä minä ole enää nuori."
Anita on 78, Antti vasta 45. On siinä vielä potkimista. No Antti voi kielimiehenä kääntämällä tienata elantonsa. Todellista hätää ei siis ole, vaikka pitäisikin uhkauksensa lopettaa kirjailijana oleminen.
Tietenkään kääntäjän status, varsinkaan julkisuus ei vastaa kirjailijan, ei läheskään.
Se paha puoli siinä on.
 |
| https://www.kosmoskirjat.fi/hvi/ |
🏂 hiihdot 12 km / 483 km//€= 75 h
KIRJA-ARVOSTELUT*** myös
Saavatkohan nuo akateemikot, kunniatohtorit ja riemuhummaisterit palkkaa? Ja pittääkö niihen paiskia töitä?
VastaaPoistaluulinpa minäkin että saavat kuten Hannu Mäkelä (on kuin onkin löytänyt uuden rakkaan kuten voi jo ounailla blogin runoista), vaan kun pidemmän aikaa luin hänen Mutina-blogiaan, voi päätellä etteivät saa.
PoistaEivätkä saa.
Taiteen akateemikkoja voi olla yhtä aikaa 11. tässä tämänhetkiset: https://www.taike.fi/fi/akateemikot
Kunniaa vaan saavat kuten riemumaisterit ja kunniatohtorit.
Edelleen olen sitä mieltä että esim. Haaviston Pekalle pitäisi myöntää vähintään arvonimi kunniahum.kand. - Pekalla kun ei ole mitään koulusta saatua oppiarvoa.
Entä ottaisitko sie vastaan kunniatoimittaja-arvonimen?
En helekkarissa, minkäänlaista kunniaa. Ei kunnian kukko laula.
PoistaAikoinaan laitoin tietyistä syistä kirjoitusteni perään, että "En ole lehdistöneuvos". Sitä vois silloin tällöin käyttää.
Poistaej
Poistatoinnii, onhan se tuokin olemassa.
Kirjeenvaihtaja peräti ammattinimikkeenä yhä käytössä - moinen ammattinimike joutas nykyvehjeaikana roskikikseen, tai sitten kunnianimeksi postinkantajalle.
Toimittajat mittää kirjeitä vaiha - ainakaa televisiossa!
Mie muuten haluisin olla yliopettaja.
Aikoinaan eräs joensuulainen virkamies halusi oikein mollata Karjalaiseen tekemääni juttua ja totesi aiheellisestikin, että "eihän ne kaikenmailman maalaiskirjeenvaihtajat tiedä mistään mitään".
Poistatuohan nykysin tuomittas vihapuhheeks!
PoistaTämän istuntosi aloitus on tosi iskevä. Olen lukenut tästä nyt kaksi tällaista hieman "epäilevää" postausta ja yhden erittäin paljon Nylenin ajatusta tukevan. Pitää muodostaa oma mielipide.
VastaaPoista(Käväisin tässä kesken kaiken kirjaston sivuilla varamaassa kirjan ja huomasin heti kohta, että minullahan on siellä jo varaus. Kohellusta.)
Olen seuraillut Konkan blogia, jossa aina silloin tällöin hyviä mietintöjä.
MM
PoistaNylen, nylet, nylkee, nylemme, nylette, nylkevät.
Tuota rimpsuahan ajattelit, mie ainakin.
Parnassossa 1/19 on kaksikin juttua Antti Nylénistä: kirja-arvostelu sekä Lukijakirje.
Nyljetyistä ajatuksista, sen Hurmeen, taas on maanmainio komppaussarja täällä: http://hikkaj.blogspot.com/2014/06/soutu-urkko-edessa.html
Koheltaminen piristää päivää - tuntuupahan eläminen koskettavalta. :)
Silloin tällöin löytyy kirjablogeistakin toisenlaisia, helmimpiä siis, kuten tuo Konkka.
Minähän tuota kanssa vähän kokeilin, sitä kirjoittamishommaa. Ei se kovin kalliiksi tullut, kun töissä käy, niin pystyi sen maksamaan. Ja nythän tuo ei enää maksa mitään, kun vedin tekeleeni pois saatavilta.
VastaaPoistaKyllähän se tosipuheessa on niin, että tänä päivänä vapaita kirjailijoita, säädyllisesti eläviä, on vähänlaisesti ainakin Suomen maassa.
Jos kirjoittamalla, niin eiköön tuota toimittajaksi pitäisi ruveta, ja vähän viraapelina sitten tehdä ne kirjat. Että tuleeko kunnollista sillä lailla?
Minkätähe ei? Oli semmoinen säveltäjä muinoin kuin Felix Mendelssohn, joka musiikkia kirjoitti kesälomillaan, muut ajat rehtoroitsi hän oppilaitosta. Ja sentään hänen säveltämäänsä musiikkia esitetään edelleen ja paljon esitetäänkin.
Että olisiko taiteelle hyväksi eristäytyä omaan ylhäisyyteensä vaikka kirjailijan- tai säveltäjän- tai kuvanveistäjän- tai maalarinpalkan ja mikä ettei runoilijanpalkankin edestä, vai tulisiko sitä vuorovaikutuksesta normaalin elämän kanssa parempaa taidetta?
Vastausta en kysymykseeni tiedä, vaan kunhan tässä sormiani ilkeyksissäni näppäimistöllä tanssitan ja joutavia kyselen.
äej
Poistaasiaa puhut, kuten aina.
Pelaishan ne jääkiekkoilijatkin pelkästä intohimosta, vaikkeivat sais penninpyörylää - jos tiukille vejettäs ja NHL:t lopetettas.
Tuosta taiteilijapalkasta luen Rajalan J. H. Erkko -kirjasta siitä mihin ensimmäisen kerran kirjailijanpalkkio toistasataa vuotta sitten autonomisessa Suomessa tyssäsi:
"Kun tieto Erkon kirkonvastaisesta näytelmästä [Tietäjä] levisi pappissääty kaatoi piispa G. Johanssonin johdolla aloitteen kirjailijapalkkiosta. 'Jottei yksikään epäkirkollinen kirjailija ikinä saisi palkkiota, jääkööt kaikki ilman!' Johansson jyrisi."
Porvarit yhtyivät esitykseen ja siihen loppui siltä erää homma.
Ei riittänyt että aateliset ja talonpojat kannattivat kirjailijoille kohtuullista palkkiota, mitä eivät voineet saada kustantajalta.
Noin jo vuonna 1888.
Oiskohan se sitten niin jotta intohimohommista on turha maksella?
Hyvä häviöitsevä väki
VastaaPoistaJoskus takavuosikymmeninä muistan teekkareitten kiteyttäneen häviön perimmäisen olemuksen iskuhuutoonsa:
"Tärkeintä ei ole voitto, vaan häviö ! " ...
voksi, sir
Poistatuosta teekkareiden sotahuudosta lähettäköön tänään Seefeldissä!