Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mutattaa

Konkarihan tässä jo on - monesko kerta lieneekin istua Olavinlinnassa.
Oopperassa!
- Hei hulinata, hei! saattaa joku tutuhko huudahtaa ja tarkoittaa että 'Jop on aikoihin eletty!'.
Enemmänhän sitä ennen kiinnosti siellä nuo linnantornien huussiulokkeet kuin ...

Tunnustettakoon jotta jotenkin vielä vähän tuntuu synnilliseltä, että ei helevetissä: maalaismoukka vika paikassa. Mutta. Mutta.
Mutta kun.
Mutattaa, vähän ikään kuin anteeksi pyydättää.

Mutta minkäs mahat: Alkuhaparointien ja ujouksien ja ihmetysten väistyttyä sitä istuu ihan jo muina miehinä katsomossa, eläytyy omin nokkineen ja taputtaa kun siltä tuntuu vaikkeivät toiset taputtaisikaan. Nauttii kaukaakin katsellen, ihaillen kuunnellen ihmisten, alansa taitajien, tuottamia monisointuisia satakieliääniä - ja mikä mukavinta: livenä, ja ilman mikrofoneja! (joista melkoinen riesa kesäteattereissa)

'Ilman Rigolettoa ei voi tietää mitä ooppera on.'

Mikä runo!
Mikä lopetus, Vesa Sirénin tiivistelmä Hesarissa!

Jo aiemmin oli selvinnyt, että
  • Rame Lahaj aloitti hitusen tukkoisesti, briljeerasi elostelevana herttuana näyttelijätyössään.
  • Verdin parituurista voisi irrotella laajempaakin dynamiikkaa.
  • Kuuntelin aikoinaan hänen 28 oopperaansa peräkkäin.
  • Hyvän juhlaorkesterin sointi kuulosti normaalia kompressoidummalta.
Tässä pian alkaa ymmärtää Matti Ahdetta, jolle ooppera on ollut intohimo läpi aikuiselämän! Eli ei tarvitse olla sähkömiestä kummempi ymmärtääkseen musiikin päälle. Hyvään alkuun pääsee kun lukee puffeja ja arvosteluja ennakkoon niin tietää mihin kiinnittää huomionsa, eikä katsele eikä kuuntele epäolennaisia, kuten noinko väliajalla drinksulasia pidetään oikein kädessä, taikka nostaakohan tuo harmaatukkainen järjestysmies varmasti ressuoven auki kesken soiton jos hätä yllättää.

Nyt Vesan 'nuotit' käsissä oli helppo suunnistaa paikoille ja harmitella korkeintaan kun se P. vasta nousna viikolla paikoilla.
Mutta mitäpä täällä tämän enempää, koska hommahan on jo selvitelty tuolla julkisella puolella Cityssä.


*** myös

2 kommenttia:

  1. Arvoisa blogisti, kirjoitatte: "Ilman Rigolettoa ei voi tietää mitä ooppera on." Se lienee vain osatotuus, sillä ilman Rigolettoa ei voi enää tehdä elokuvaakaan. Itselleni viimeisten vuosikymmenten parasta elokuvaa edustaa Dustin Hoffmanin ohjaama Quatet, jossa huippunäytelijät ja loistavat muut oikeat artistit tekevät parastaan. Se elokuva sietää kokea monasti, siis uudeleen ja uudelleen, kuten minun tapauksessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oscar

      Hesarin Vesa se noin väittää, en minä niinkään, vaikka mielelläni myötäilen.
      Tuopa Hoffmanin Kvartetti pitääkin kaivella jostain katseltavaksi.

      Poista