Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

3 hyvää ja 3 huonoa kirjailijaa

Puolen vuoden putkityöurakka on ohi, kuten toisaalla on luettavissa. Joel Lehtosen Putkinotko luettu omalla tavalla, välittämättä Kuinka pitäisi romaaneja lukea -ohjeistajista. Tässä iässä sitä jo uskaltaa olla oma ihtesä.
Sen verran kuitenkin ihan mielellään tietäjän käsipuolessa kuljeskelee eli seurailee Pekka Tarkkaa, joka tarjoaa pilkuntarkasti nuuskittua tietoa Lehtosen romaaneista ja kirjailijan elämänvaiheista tuhannen sivun verran:  Joel Lehtonen I ja II (Otava 2009, 2012).


Eli miten niin omalla tavalla lukea?
No kokonaisuudesta välittämättä, yksityiskohtia kaivellen. Kuriositeetteja nyppien à la Peltonen Juhani, esim.

Antautuen kädet ylhäällä: kukapa hallitsisi kokonaisen elämän!
Juoneton, yhden kesäisen päivän kertomus Savon rannoilta sopii mitä mainioimmin tetaljien tonkimiseen.

Nyppiipä rusinat pullasta, kuten Mauno Koiviston oli tapana sanoa. Tai kuorii kerman, kuten Vanhan Kansan oli tapana sanoa.
Täyttää nonparelleilla mahansa, karkottaa nälkänsä!

Ai että niistä Käkriäisistä, saunassa eläjistä, olisikin mitä irrotella, niitä yksityiskohtia!
Mutta yllättäen ensimmäisenä käteen jääkin asia, joka on kaukana lukutaidottoman Juutaksen elämästä. Se on luettelo huonoista ja hyvistä kirjailijoista Aapeli Muttisen sanomana:
"Ja kirjat, tuossa pöydällä, mainiot toverit, jotka antavat tällaisen porsaan seurustella kanssaan. Nuo mahtavat kirjat, Cervantes, Rabelais, Tolstoi. Ne eivät olekaan mitään Ibseniä, itseään peilailevia, eivät mitään Rolandia, teorian luurankoja, Hamsunia, sanahumpuukin sumua silmille."
Eiköhän siinä näy itsensä kirjailijan kirjamakua, Lehtosen, joka kipuili paitsi reumaansa niin myös asemaansa Sillanpään jos muidenkin aikalaiskirjailijoiden kunniataulukossa - ja kriitikoiden.

"Tuhraan, mitä tuhraan" kuittasi JL nuivan kritiikin Putkinotkosta.

No ei kun Lehtosta eteenpäin, vaikka toisin arvelinkin, kattavan palan, uran ensimmäiset opukset, Perm sekä Paholaisen viulu, nielaistuani kuin myös uran loppupuolen hedelmän, merkillisen Henkien taistelun, nautittuani, ja monet noiden ääripäiden väliltä.

Pitää ainakin haukuttu Putkinotkon jonkinlainen novellistinen jatke, Korpi ja puutarha, vielä haukata. Myös koirakertomus Rai Jakkerintytär puraista tai sillä puraisuttaa. Ja tietysti lentää liihotella Hämeeseen lukemaan Lintukoto - onhan tuo nyt nähtävä, miten hämäläiseksi aito savolainen voi muuttua; Lehtonen näet myi Putkinotkon pois kohta Putkinotkon kirjoitettuaan ja hankki kesäpaikan Sääksmäeltä Vanajaveden Vohlasaaresta.*

Joel Lehtonen (1881-1934)/Wäinö Aaltonen
* KR, voisit pohjustaa.
hiihdot: 149 km/€

3 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaisu. Vain viimeiseen sanaan huomautus. Sääksmäen sillaltakin hiukan näkyvä Lintukotosaari on Vohlisaari, ei Vohlasaari. Lehmä > lehmihaka, kelhä (kuiva kivikkoinen maa) > Kelhivuori Sääksmäen Huittulassa, jopa heinä > heiniseiväs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR

      Vohli, Vohli hyvä kun oikaisit.

      Varmaan saat oikaista vielä vastaisuudessakin kunhan pääsen Lintukotoon.
      Tänään tilasin antikan kautta Korpi ja puutarha -kirjan, josko ensin se ja sitten kevään kuluessa tunkeudun sitten sinne teidän suuntaanne, minulle täysin vieraaseen.

      Tuosta Lehtosen Savonlinnassa käyskentelevästä patsaasta kertoo Tarkka mielenkiintoisen lähtölaukauksen eli taiteilijoiden juopottelukohtauksen, joka innoitti Aaltosta veistelemään ....

      Poista
  2. https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=nGdFHJXciAQ

    VastaaPoista