Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 26. helmikuuta 2019

Tasa-arvovaatimus

vaikka naisella 20 % vähemmän fyysistä voimaa!

Tuolla juonnolla olisi helppo saada kunnon rähäkkä aikaan. Siihen kun vielä lisäisi nämä muumit, jotka eilen ilmestyivät uudistuneina telkkuun; kovin ovat nykyaikaisia kuten aina: sukupuolineutraaleja, genitaalittomia - loukkaamattomia siis - alastomina käyskennellessään.

Siis: MITÄ?
Mihin olet poika näppäimiesi kanssa menossa? Tulta päin turhanpäiten rientämässä?

Miniesseetä tässä värkkäilen tasa-arvon ydintä tavoitellen ja yhtyen Minna Maijalan käsitykseen esseen olemuksesta:
'Se kurottaa kohti lukijaansa ja pyrkii härnäämään tämän omat ajatukset liikkeelle.'

Minnat Canth ja Maijala
kuvat Museovirasto ja Sampo Korhonen
Minkä Minna Maijalan?
No tämän etunimikaimansa, Canthin, läpikotaisin tuntijan, hänestä väitelleen, konkreettisestikin siinä tilaisuudessa punaisissa kengissä, koska tunsi olevansa täysissä voimissaan, kuin energiapatukka, oikeutettu sanomaan sanottavansa. Oikeastihan punaiset kengät on kapasiteettivajeen symboli eli sille naisen kapasiteetille, jota miehet eivät anna naisen käyttää jotta pysyisivät ruodussa ja alisteisina miehille.

Punaiset kengät käsite juontuu H. C. Andersenin sadusta Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta vuodelta 1845. Turhamaisesta Karenista, joka saatuaan haluamansa, nuo punaiset kengät, on noiden itsestään tanssivien kenkien kanssa lirissä. Tyttö joutuu pyövelillä katkaisuttamaan jalkansa, jotta tanssi lakkaisi.
Melkoinen satu!
No sadut olivat ennen julmia, melkein yhtä julmia kuin nykyiset tietokonepelit.

Parempi pitää nuo punaiset voimakengät piilossa, kaapissa kuin jaloissaan. Naisen kapasiteettinsa kätköksissä tässä miesten maailmassa, patriarkaatissa.

Mutta: tuollainen maailmahan on murrettava!
No siitähän tässä on koko ajan kysymys - ollut jo kauan. Moista maailmaa vastaan kävi Kuopion Minna Canth (1844-1897) taistelunsa jo edellisellä vuosituhannella. Sen verran onnistui, että jo vuonna 2007 Minnan syntymäpäivä 19.3. määrättiin yleiseksi tasa-arvon liputuspäiväksi.

Miniessee täytyy päättää tähän, jotta pysyisi mininä.
Pitempi essee aiheesta on luettavissa tästä Canth-tohtori Minna Maijalan punaisesta kirjasta järkevämpänä versiona neljän muun ihmisarvoesseen kanssa:

 
Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja
I - II - III -IV
🏂 hiihdot 7 + 13 km / 520 km//€= 81 h 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Blogistania 2018 äänestys

Perinteiseen tapaan kirjabloggaajat äänestävät vuoden aikana ilmestyneistä ja arvostelemistaan kirjoista parhaimmat neljässä eri kategoriassa.
Kategoriat: Globalia, Finlandia, Tieto ja Kuopus.
Äänestys on päättynyt tänään aamukymmeneltä.


------------
Blogistania 2018
Teknisistä syistä tänä vuonna luiskahtivat ohi omat äänestyspisteeni Kirjavinkeissä.
Niputanpa 'heijjät' tänne vuoden 2018 vaikuttavimmat, jotka eivät nyt sitten vaikuta.
 

Blogistanian Globalia 2018

1.      Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu         3 Pistettä

 
2.      Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu - kun nykyhetkestä tuli second handia          2  pistettä


Blogistanian Finlandia 2018

1.      Paula Havaste: Pronssitähti              3 pistettä

 
2.      Tarja Leinonen: Koti koivun alla         2  pistettä


3.      Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?     1  Piste 


Blogistanian Tieto 2018

1.      Hannu Mäkelä: Valo - kertomus rakkaudesta          3  pistettä

 
2.      Sanna Nyqvist ja Outi Oja: Kirjalliset väärennökset - Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia               2  pistettä

 
3.      Juha Vahe: Kiestingistä Viipuriin : isäni Jouko Vaheen sotatie     1  Piste


Blogistanian Kuopus 2018

1.      Heli Laaksonen: Ykköne   3   Pistettä


2.      Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi   2  Pistettä

------------
🏂 hiihdot 7 km / 500 km//€= 78 h 

lauantai 23. helmikuuta 2019

Himo

"Elkäät tuomitko ihmisten intohimoja, sillä ne ovat yhtä oikeutettuja kuin muutkin luonnonvoimat, tuli, vesi, tuuli, lämpö, valo, sähkö, vaan oppikaat niitä oikein, hilliten ja hyödyksi käyttämään."
Runoilija suunnittelemassa, alustamassa uutta näytelmäänsä "Himo". Valmiiksi puolustautumassa, varmistamassa...

Vaan ei riitä kärsivällisyys, jotta valmista tulisi: mitä sitä nyt paperille, kun voi luonnossa asian toimittaa, ympäröivässä elämässä. Ja taas mentiin! Helei! Wieniin ja ties minne maailmalle.


Panu Rajalan Runoilijan sydäntä, Otava 2006, tässä lopettelen alkusysäyksen tuolta sukulaisista saatuani. Ollutkin melkoinen matka kahden miehen kelkassa, pysymistä naisluvuissa; onneksi ei Leenu Erkon kyytiin hypännyt!

Ei ollut sankarrunoilija J. H. Erkosta (1849-1906), köyhästä, komeasta Orimattilan suurmiehestä, lopulta muuhun kuin naisten kauk'ihailuun linjalla - mitä nuorempi sen parempi. Runoihinsa toivekuvaa etsi, mallinukkea, impeä ihanaista, ei niinkään realistista näpelöitävää.

Ja sitä samaa läpi elämän!
Ei vaimoa, ei perhettä, ei omaa kotia.
Lopulta monen kihlauksen ja lukuisten rukkasten jälkeen elämän ehtoopuolella löytyi tyttönen, jolle rakensi talon, kuuulu Lallukka ja Häkli sponsoreinaan, Tuusulaan, sinne Halosen, Sibeliuksen, Ahon, Järnefeltinkin ja A. Kiven käyskentelemille tantereille.

Vaan kuis kävikään!

"Pesä tuli valmiiksi, mutta lintu lensi pesästä", itki Heikki Henrikki kaikille, myös Fanny Davidsonille, joka tämän koko runoilijamestarin tarinan kirjankertojana, Rajalan suuna, kertoo ja  kokoaa, hänkin yksi Erkon alkuajan ihastuksista.

Niin oli viimeinenkin kihlattu karannut: Thyra Nyqvist, 19 v, huomannut, että vanha mikä vanha sulhasmies maankuulu runoilija J. H. Erkko, 52 v. Ikäeroa huimat 33 v. Paljonkos tuo, mites Niinistö-Haukio? 29 v.

"Ei se Erkkoa kiusannut, mutta tyttöä arvatenkin." Tyttö otti ja lähti.

On kirjassa runotkin läpi käyty ja Erkon tuotantoakin, mutta kyllä nuo naisasiat seikkaperäisemmin esille ponnahtavat. Panustako taas johtunee, samanmielisestä, kuten sittemmin Kiannon elämäkerrassa Suomussalmen sulttaani.

Kieltämättä: luettavia kirjoja tuottaa tri Rajala.

🏂 hiihdot 5 km / 493 km//€=  77 h

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 21. helmikuuta 2019

MM-Seefeld

”Hyvä on hiih­tä­jän hiih­del­lä, kun han­ki on hoh­ta­va al­la, kun tai­vas kir­kas­na kaa­reu­tuu..."
Eino Leino 1900

Kaikkihan me tunnemme tuon ja tuohon yhdymme, mutta eipä kalpene J. H. Erkko tipanantippaa Leinon lurituksen rinnalla vuotta myöhemmin ilmestyneellä Hiihtäjän laulullaan, joka tässä kisojen kunniaksi kokonaisuudessaan kajahtakoon; toista viikkoa sentään kisatkin kestävät.
- Doupattuja ovat! kuuluu paheksuvaa kuiskintaa sieltä kotisohvilta.
Puolustukseksi todettakoon: - Niin olivat nuo kaksi runoilijaakin, monesti. 😁
 ✂✂ (ja ilmassa koko ajan autonomian ja sananvapauden menettämisen uhka)📎

Joten se siitä ja tässä tämä riemu:  
HIIHTÄJÄN LAULU
Suistele, suksi, notkojen pohjaa,
Vuorenkin päältä viiltele tie !
Tarmo se työntää, tarmo se ohjaa,
Vasta- kuin myötämatkoja vie.
Tuuletko meitä tuiskella sais?
Vuoretko matkan seisauttais?
Päätä ja niskaa
Kennistä - viskaa
Vauhdilla kulkuas maalihin päin ! -
Tieltäs vastukset vaihtuvat näin.
Ponnahda, suksi, joustele  jalka,
Rohkea rinta, ilmoja juo !
Mieli, kuin linnun lentävä sulka,
Liitele voiman lähtehen luo !
Suontesi aallot - kuule kuin soi !
Riemujen ruuhet soudella voi.
Rientomme riehu,
Rinnassa kiehu,
Hilpeä hiihto innoksi tee -
Aatos jo ilmoja leijalee.
 
Voima ja valppaus - oisko ne
unta?
Untansa nähköön talvinen maa ! -
Meissä on tulta, maassa on lunta,
Liekkimme maankin vapauttaa.
Karkaise luontos, vartoohan työ !
Hentous arka helposta myö !
Nyt sekä huomen
Sampoa Suomen
Vahvana rientäös valloittamaan -
Sen murut liittele onneksi maan !
                                                          26/2 1901

https://www.seefeld2019.com/en/program-sch









🏂 hiihdot 5 km / 488 km//€=  76 h
 

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Runnoilija mualta - muahan

Paikallislehestä luven, jotta Nupposen Aili ((1942-2019) on poissa joukoistamme.
En mie häntä tuntenu, mutta lokiaan luvin sillon tällön ja yhen runokirjan omaks hankin, viimesimmän:
Ruistähkähumppa. (2008)

Siinä suap murre kunnon kyytiä, jos assiittii.
Männään laijasta laitaan - eikä mitenkään hipputtipput ja hilijalleen! Paitsi lopussa niinnii.

Omakustannehan se - ei näitä isot otavat kustanna, korvoosa lotkauta:
- Hyi! - Mitä lie tohmajärveläisiä joutavia.
Maiju Lassila -kunnan maine ei auta, Katri Helenasta nyt puhumattakkaa.

Kaks er laijallista paan tuonne alle muistomaisteltaviks: toinen vähän hävitön, toinen itkunlirauksen arvonen - piättele sitten ihe jotta kumpi on kumpi.

Vaan ensin pohjustukseks tieto, että Aili-emäntä oli ehoton tasa-arvon kannattaja, ei nyt niin pitkäle kun viikola Hesarin Saara Turunen, joka on täysin tympääntyny misogyyniseen maailmanhallintaan kirjallisuudessa"Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta olen nähnyt elämässäni niin vitun monta Tšehovia ja Dostojevskiä, että jossain vaiheessa tajusin, etten enää tarvitse niitä. En halua nähdä enää yhtään näytelmää, jossa naiset tarjoilevat teetä ja kahvia." 


Lopuks luvatut ailit sarjasta Rintsikat riekalleina
 
Miehen mielestä hiän on meleko
viehättävä nainen,
pelottavan kaunis ja
katehittavan tyhmä.
Mies tarjovvaa suojelluu
petolliselta mualimalta.
Järki on miehinen
ominaisuus ja roikkuu
piä sinisenä alaspäin.

sekä sarjasta Rysselin rinssin morsiimena

Ulupukka, miun oma lehmä,
kiitos kun olit olemassa.
Kymmenen vuotta sitten kun sie
synnyt, en ymmärtänyt jotta sie
olit oikii lottovoitto
miun oma lehmä.
Kiitos ystävyyvestäs.
Myö aina ymmärrettiin toinen toistammu.
Kiitos maitokiloista jotka
lypsit. Niilä mitattuna olit
mittoomattoman arvokas. 
Siun silimäs, Ulupukka,
on aina miula mielessä.
Nyt sie suat käyskennellä
taivaallisella laitumella
missä ei sairauvet ja murreet ahista.
Nyt siula on ikkuinen kesä.
 
 
 

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kirjailijan palkka

Antti Nylén tuntee itsensä nyletyksi. Kirjailija ei elä työllään.

Ei muuten riittänyt aikoinaan lankomiehellänikään raha, niinpä hän meni isänsä eli faijansa luo heslainen kun on: josko sieltä irtoaisi kun oikein surkeaksi heittäysi?
- Mulla ei o fyrkkaa.
Kaivoiko kukkaroa virkamies? Mitäs vielä! Osaaottavasti kyllä lohdutteli:
- Se on ikävää.

Eivät näytä Antillekaan mesenaatit kuvettaan kaivelevan, apurahoja jakelevan, vaan josko uusin kirja, monologi, essee, pamfletti, kiistakirjoitus ja syytekirjelmä Hylätyt ei kun Häviö tuottaisi, antaisi elannon.
Kirjailijapalkkaa vaatii turvaksi, maksajankin löytää: samat tahot kuin mm. poliisien palkat.

- Se on siinä ja siinä, punniskelen. - Hotakaisellekinko? Ja paljonko? Enemmänkö kuin taiteilijaeläke? Ja paljonko on taiteilijaeläke ja tuleeko silläkään toimeen?

Kirjailijaeläkkeen suuruuden tai pienuuden löydän avartavasta blogista Sanat, jonka olen vasta löytänyt lukulistaani = ks. luettelo tuolta oikealta ylhäältä Suosittelen, ruskealla pohjalla.
Siellä kirjailija Anita Konkka 'paljastaa':

"Minulla on kirjailijaeläke (1408,19 e/kk, mistä jää käteen 1098,39 e/kk) eikä sillä matkustella enkä  minä ole enää nuori."

Anita on 78, Antti vasta 45. On siinä vielä potkimista. No Antti voi kielimiehenä kääntämällä tienata elantonsa. Todellista hätää ei siis ole, vaikka pitäisikin uhkauksensa lopettaa kirjailijana oleminen.
Tietenkään kääntäjän status, varsinkaan julkisuus ei vastaa kirjailijan, ei läheskään.
Se paha puoli siinä on.

https://www.kosmoskirjat.fi/hvi/
🏂 hiihdot 12 km / 483 km//€= 75  h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ismo Alanko kunniatohtoriksi

alumnin minikolumni

"Eikö director cantus olisi riittänyt? Tai musiikkineuvos niin kuin Danny? Tai coitus interrupt..."
- Noh, noh, alumni, älähän höpäjämään ala taas!


Alumnimme lukee Itä-Suomen yliopiston Saimaa, vuoden 2019 ykkösnumeroa, joka alaotsikossaan täsmentää: HYVÄLLÄ TIETEELLÄ ON TEKIJÄNSÄ. VASTAISKU HUUHAALLE.


12.6.2019 filosofian kunniatohtoriksi vihitään
rockmuusikko Ismo Alanko
Ja Saiman takapuolesta jostain kaivelee otsikon potun otsikoksi.
On siinä haukkomista taas kerrakseen. Itse kun ei ole humanististen tieteiden kandidaatin arvostaan korotettu, vaikka eläkkeellä jo. Ja Ismo Alanko vielä alta kuuskymppinen poikanen (s. 12.11.1960).

Sitten edes pikkusen helpottaa kun lukee muita  vihittäviä tiedenimiä: piispa Wille Riekkinen, motonet Harri BromanErkki Liikanen... evakkoreki-Erkkikö, ks. kuva?

muita kunniatohtoreiksi vihkaistavia

"Vaan minkäs teet ja olkoon kehnot", huokaa alumnimme.
Äkkää sitten lehdestä että ovat perustaneet uuden ainejärjestön Joensuuhun: Tietojenkäsittelytieteen opiskelijoilla on nyt Skripti ry, Kuopiossa jatkaa Serveri.

Alumnimme siirtyy omiin opiskeluaikoihinsa ja opettajaksi leipomisiin, muistaapa miten tuolloin me perustimme POPSIn.
"Näkyypä tuo olevan yhä voimissaan, logot sun pelit kehiteltynä."
 

"Vaan jotta kunniatohtori!" Ei pääse ajatuksesta irti, ei sitten millään. Samaa sutii.

- Valittiinhan Päätalokin kunniatohtoriksi Oulun yliopist...
"No se on ihan eri asia!"
Murahtelee. 
Ei auta. Ei edes syötti tehoa.
Ei hellitä alumnimme ihmetys, taitaa olla nyt vähän ärtsyllä päällä tämänpäiväisen ilmastonmuutoksen vuoksi. Föhn-tuuliko puhaltanee sekaisin rauhallisen miehen mielen, lämpöaalto kun vie hiihtohanget ja ladut pehmentää - pehmentänee alumnimme siinä samassa puhalluksessa.

Olkoon, kehno, jääköön Saimansa kimppuun! 

ja II
ansio tämäkin ?
🏂 hiihdot 16+5 km / 471 km//€= 73  h