Vars. liturgian kävi pitämässä Kiminkinen

 eikä ihan kirkkoslaaviksi 👂🙋

Tapani Kiminkinen

Pekka Puskahan täällä aikoinaan näitä nurkkia muina töinään nuohosi ja puhdisteli rasvasta ja tupakista sun muista nautintoaineista.

Nyt käväisi Kiminkinen vaimoineen - ja kyllä me naurettiin! Kun se osaa esittää vakavat asiat sydämeen käyvästi - ikää pidentävästi siis.

- Rasva pois, tupakka pois ja liikkumaan! Jotta saahaan se paha rasva, ne suonen kovettumat pehmenemään eikä ainakaan lisääntymään. Kolesteroliarvot kuntoon. Kasviksia, kasviksia.

Ei se noin virallisesti sitä sanonut, vaan innostavasti. Ja naurattavin esimerkein. Ja kansan kielellä:

- Persettä penkkiin ja sanokua sille ukollenne että pesee munansa terskan alta tarkkaan, jottei hajuun tukehu eikä tulehusarvot...Jos ei pysty liikkumaan niin kontatkuo vaikka sänkyä ympäri. Eihän enää ole edes vuodepotilaitakaan vuodeosastoilla, nehän viejään sänkyineen vaikka pilikille...

Sano se edellisenä iltana pitäneensä samantyyppisen valistustilaisuuden Joensuun kirkossa. Eppäilenpä jotta on se sinne kielesä siivonnu, hittolainen!

Varsinkin jos on ladellut epistolansa alttarilta. Ainakin se sanoi, että Ulla-vaimon pitämän asahi-jumpan käärijämäinen taustamusa oli muutettu Simojoki-taustaiseksi.

Oli meillä rattoisa kaksituntinen, joka päättyi kahviehtoolliseen: öylättinä oli karjalanpiirakka.

Näitä saarnaajia, näitä Tapanin-tapaisia, tarvitaan kiertämään kansanterveydeksi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sydämmellisesti

Tahallaan tahallaan kahta ämmää tarjoan, vaikka jo armeijassa ylikessu opasti muuatta kirjoituskoneen näppäilijää että 'Elä hyvä mies: EI suomalaisen miehen sytämmeen kahta ämmää mahu!'.
Meillä kuitenkin oli semmoinen juhlatilaisuus eilen että useampikin naisenpuoli siellä oli, miehiäkin yhtä enempi.

Täytimme 40 vuotta.
Ei ikä ei mikään!

Varsinkaan yhdistykselle tässä pian satavuotiaassa maassa.

Sydänyhdistyksemme täytti ja piti pienet pippalot.

Sydäntautiyhdistyksenä se oli perusmuurattu, sittemmin nimeä siistitty, raplingit ja roiskeet, tuo senkö tautinen, kaavittu pois pahasta muistuttamasta.

Niinhän on muoti: kuolema piiloon pantu.
Vain televisiossa ja tietokonepeleissä viihtyvät ruumiit - siellä sen hanakammin.

Pekka Puskaa ei toki pienyhdistys raaskinut paikalle pyytää - jottei kassa olisi tyystin tyhjentynyt? - juhlapuhumaan. Vaikka Pohjois-Karjala-projektin syntysijoilla elelläänkin. Lie Pekka peräti perustamassa piipahtanut.

Vaan ei Juha Pekkaa pahemmaksi jäänyt.
Paremmaksikin pisti sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juha Mustonen, läheisenlämpöiseksi teki juhlatunnelman. Inhimilliseksi omista vaiheista kertoessaan, siitä miksi lääkäriksi ja miksi juuri sisätautien:

- Oma isä oli juuri niitä karjalaisia miehiä, joita tauti vei. Sepelvaltimosairauksista siihen aikaan puhuivat ukot maitolaitureilla ja aina kuullessaan että tuon ja tuonkin tilan isäntä oli taas tautiin sairastunnut, alkoivat pohtia mitenhän senkin tilan nyt käy kun isäntä ... niin, kuolee.

Sen verran varmaa hengen lähtö oli siihen aikaan.

Mutta toista on nyt; projektin jälkikaiuissa ovat asiat korjaantuneet. Kun on jätetty ne kolme myrkkyä pois: suola, tupakka ja rasva. Liikuntaa lisätty.

Kolesterolit hoidettu Karppasista huolimatta.

Että semmoinen valoisan mielen juhla meillä, tautisilla ukoilla - jos niillä ämmilläkin.
Ja voitte arvata mihin lauluun juhla huipentui, seisomaan nousten.