Puhuttelussa

Ensin kateltiin, kun kerta kerrankin oli päästy herroiksi maalta kaupunkiloihin, näitä

venny soldan-brofeldtejä ja muita schjerfbeckejä seiniltä.

 

Sitten hiljennyttiin kuuntelemaan Onnimusiikkia - Hetkiä kolmessa ajassa

 Juhlasalissa, juuri siellä missä monina monina (lukemattomina?) aamuina saimme kuulla kunniamme:

rehtori Elli Kahila ja sittemmin Aulis Tynkkynen muistivat muistuttaa monisataalukuista lukiopoikajoukkoa Johannes Virolaisen sittemmin kuulisiksi tekemin sanoin:

"Pulinat pois!"

Rauli Katajavuori: pallot, diabolo, valaisu.
Laura Vuorjoki-Elo: laulu, piano, harmoni
Azra Topcu: basso.

Nyt oli kyseessä aivan toisenkaltainen puhuttelu, miellyttävä - ja vapaaehtoinen:

Joensuu | Joensuun taidemuseo Onnimusiikkia taidemuseolla | Musiikki > Kansanmusiikki Onnimusiikkia-sarjassa Karelia AMK:n kansanmusiikin opiskelijat tuovat taidemuseon keskiviikkoiltoihin konserttikokonaisuuksia. 

Ke 16.3. musiikin koulutuksen opettaja Laura Vuorjoki-Elo soittaa pianolla omia kappaleitaan. Toisen kerroksen Resetissä Juhlasalissa on luvassa maalailevia sävyjä, pysähtyneitä hetkiä leivinuunin lämmöstä, henkäyksenomaisia muistoja Pietarin kaduilta, harmaiden iltojen odottavaa tunnelmaa, lasten unta illan hiljaisuudessa.

Intiimi konsertti koostui kolmesta osasta, joissa jokaisessa oli kolme kappaletta.
Niin hyvin umpeutui Laura osaansa että kävi mielessä, että pääseeköhän se ehjin nahoin tuosta transsista pois. Jokaisen kipaleen jälkeen pääsi.

Lähtiäisiksi jäi kättä kaunistamaan taidekirja eurolla
ja päänsisuksiin kumajamaan  Kotiinpaluu, jotenkin.
(/ nimet otsala liimatta lääkkölä liimatta kolisivat korvissa enemmän kuin mersu -87)

 

+3°C hiihdot 8 tuulista kilometriä / 590 km//€

 

Lyseosta lisää
+
Joel Lehtosen hengessä

 

Poikalyskan kolkko henki

Mitä enemmän Joelia luupilla luen sitä enemmän vakuutun Lehtosen ja Päätalon samanmoisuudesta: oma elämä koko ajan puntarissa, vahvasti mukana kerronnassa; Kalle vain kertoo minänä, Joel milloin kenenäkin.
Similar similaria raksuttaa aivoissa joku kumman lymyyjä.

Onnen poika on viittä vaille päätöksessä, vielä odottelen kaverin mailissa kertomaa kohtaa:

"Tuossa Jukan, siis Joelin, Onnen pojassa on herkkä kohta, kun Joelin alter ego lähtee pappilan pihalta kouluun ja leikkikaveri jää katsomaan perään, olisi mielellään hänkin lähtenyt. Siinä on moniselitteinen tilanne. Yhdeltä osalta eräs käännekohta Joelin elämässä: entäpä jos... miten olisi huutolaispojan elämä sujunut, elleivät asiat olis kulkeneet niin kuin ne nyt kulkivat. Sitä sopii monen muunkin kohdalla pohtia."

Niinpä: jos Augusta Wallenius ei olisi poikaa huutanut Vuohimäen kartanoon, niin ?.

Ei tuo kouluunlähtö vielä ole lapsuuskertomuksissa vastaan tullut.
Mutta nämä pari kohtaa pysäyttivät tarpeeksi, koska nämä kohdat ovat kuin omaa kokemaa lukioajoilta Elleineen, Ostereineen:

"Koulu oli pelottava, opettajat tuntuivat vaativan mahdottomia ..."
"... paikka, minne useinkin maanantaisin lähti kuin teilattavaksi ..."

      ...lähti kuin teilattavaksi!
Joelpa sen sanoi!
Ei siis mikään ihme että kehuttua lämmintä läheistä lyseon henkeä en aistinut opetustilanteissa, tai no ehkä kohtasin sen Impan urheilutunneilla pystyviivoineen ja armahduksineen. Vierauden tunne riekkui päällimmäisenä, toisten, opettajien käsissä riepoteltavana oleminen; ei lukiossa oppilaiden kesken sen kummempaa kiusaamista ollut.

Jotenkin jäivät siis noteeraamatta Lyseon 150-vuotisjuhlat ja koko juhlaviikko syksyn aikana. Toisaalta antoi kolkko 'poikalyskan henki' jonkinlaiset valmiudet heti kirjoitusten jälkeen alkaneeseen miesten kouluun. heh!