Pettävä pappi

Areena

Ensin meinasin meinata, jotta ihan analysoin kirjaihmisenä näkemämme tämän Arto Pajukallion kritikoiman kolmen tähden elokuvan. Vaan arvioikoon Arto, kun hällä se taito hyppysissä ynnä rima korkealla. Eli vaatimus kova.

Katselen omalla tavallani, omasta perspektiivistä: pintaa minulle elokuvat kirjoihin verrattuina.

Mikäs tuossa katsellessa Irina Björklundin nättiä naamaa pappina. Syvällistä pettämistä. Myös Peter Franzénin sulautumista pettäväksi poliisiksi: osa kuin osa niin kyllä Peteriltä luontuu; ikimuistoinen Pölösen Mankka-Arvi aikojen takaa, sen aataminaikaisen Emmauksen tien - vau. 

Puolessatoista tunnissa hujahtaa tarina filminä ohi. 

Toista tuo kaikki olisi kirjana, jos kirjana olisi.

Sitä lukisi, niin kuin kirjoja luetaan, pysähdellen, takautuen, hiljalleen edeten, omia mielikuvia luoden, ainakin viikonpäivät.

Nyt kaikki suoltuu tauotta yhtenä pötkynä, valmiina, jonkun toisen silmin tuotettuna.

En ehdi mukaan. Niin jää kauniiden kasvojen katseluksi ja tietysti tulee, vanhanaikaisella asenteella, vinosti tuhahdelluksi: - Miten se nyt noin, PAPPI. 

Kyllä minä silti annan samat tähdet kuin Arto; kirjana saattaisin antaa ja antaisinkin ainakin tähden päälle. ⭐⭐⭐(⭐)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pappismies ei syntiä tee

vaikka toisen naisen kanssa seukkailee.

Kas kun tällä Linnillä avioliitto päätoimittajapuolisonsa kanssa on rauniotumassa, niin ei siinä sitten mitään omantunnon kolkutuksia parane kokea, saati kun oma avioliittokin on ohi. 

Pikkukaupungissako moinen salasuhde on mahdollista. No niinhän se pappi luulee.

Luen Tero Liukkosen, tohtorismiehen, Ilman sitoumuksia -romaania ensin vähän kursaillen ja karsastellen. Viimein nyökkäillen ja lopuksi 8+-arvosanan antaen. Miinukset annan hirmuisesta henkilömäärästä, koska kaikkien kanssa ei millään tahdo tutuksi päästä. Sitten poimin Persoonat, niin kuin tuon uunimuurari Tegelmanin, oppinut mies hänkin kirjailijan lailla: teoreettisen filosofian maisteri. 

Nyrkkeilijäsankarini, ilosilmä Eva Wahlstöminkin löydän, nyt pseudonyymillä Ina Smeds, osallistumassa paneelikeskusteluun tuomiokirkossa.

Kaikki romaanit ovat tavallaan avainromaaneja, kirjoittaa Tero Liukkonen blogissaan. Tämäkin siis on.

Harmi, ettei tuo Porvoon tuntematon sisäpiiri mitenkään pysty aukenemaan tänne susien P-Karjalaan, sillä Porvoo ei edes kaupunkina ole tuttu kuin muutamalta Runeberg-käynniltä, kotitalon töllistelyltä.

Toisaalta eipä kyllä tarvitsekaan: ihan nuo henkilöt pärjäävät romaanihenkilöinä tuollaisinaan.

hiihtämiset 10 km/270 km/€= 42h

Kirjavinkeissä 

omat, 

KIRJA-ARVOSTELUT

Marja-Sisko Aalto

Oli siellä Imatran teatterissa muitakin nimituttuja Juice Leskisen  Ollaan ihmisiksi elämäkertakuplettia katsomassa. Katsomon puolella oli Imatran entinen kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, s. 1954, jonka elämä mullistui kun hän muuttui miehestä naiseksi sukupuolenkorjausprosessissa, joka lienee pitkäaikainen prosessi ja yhä kesken niin kuin myös ympäristön hyväksymisprosessikin.
Rohkean ihmisen rohkea teko.
Ja rohkeutta varmasti vaatii tulla 'uutena' ihmisenä vanhojen joukkoon, vaikkapa palata entisen kaupungin teatteriin katsojaksi: siinä helposti itse joutuu näyttämölle.

Mikä sopiva nimi tässä tilanteessa näytelmällä: Ollaan ihmisiksi.

Juicen sanoma sopii meille kaikille: Kaikki paitsi elämä on turhaa.
Kuinka kaiken ulkopuolella kaiken aikaa Juice tunsikaan elävänsä, vetäytyneenä pienestä pitäen - silti keskipisteenä turhan usein!

On se siihen nähden helppoa meillä taviksilla.
Vaimolle kuiskasin jossain vaiheessa Marja-Siskoa ja hänen seuralaistaan katsellessa: -Onneksi sattui piispaksi Riekkisen Ville, vähemmän ahdasmielinen, joka hyväksyi ja edisti uuteen virkaan siirtymistä.

ps
Marja-Sisko on itse aikoinaan blogissaan kirjoitellut tuosta kuiskuttelusta:

"Eilen sunnuntaina 13.12. olin Tainionkosken kirkossa. Se että pappi on kirkossa ei liene kovin suuri uutinen, vaikka en työvuorossa ollutkaan

---

Joku ikäihminen kuiskasi kirkon toiseen laitaan kuuluvasti: - Onko sillä peruukki?
Toinen vastasi yhtä tahdikkaasti: - Ei kun se on sen oma tukka.
Ulkoasuuni kiinitetään siis huomiota. Oma tukka se on. Yritän olla siisti ja viran vaatiman arvokkuuden mukainen."

ma  9C  13/440 km/e