Ties monesko Onnen Maa

Ei siihen kyllästy: niin totta ja vetoavaa.
Tänä vuonna näitä nyt nähty tuplana, Egyptinkorvessa kesällä ja nyt tämä Louhiteatterin 'pölönen'. Muina vuosina on metsästetty yks per v.

Että miksikö?
Fiksaatio? Addiktio? Jummiutuminen?
Sanopa se.

Paitsi että: se on vaan niin juureva.
Männäsuomalainen, jos sen määrittelee yhdellä pitkällä sanalla.
Joku viisaampi käyttäisi sivistyneempää sanaa nostalginen.

Heinäseipäät ja tango. Tuhlaajapoika siihen, se Tenho ja Tenhon tenhotus Näillä voi saaha turpiin ja Reijo Taipaletta kaikki. Ja Tapin Kops vaan ja henki pois. Vanhan isännän Viekee miut pihhaan ja jelehakka kostyymi. Kulkukauppiaan Tämä on plastiikkia. Ja kymmenet muut mieleen syöpyneet - kuiskaajaksihan tässä jo kelpaisi vallan.
😥

Tällä kertaa kiitettäköön erityisesti Ukko-Antin nahkoihin ujuttautunutta Juha Mikkolaa sekä sopivan vetäytyvästi laulavaa tangokuningasta Timo Laukkasta kera elävän orkesterin.

Eikä Tenhossakaan mitään valittamista ollut, nimeä myöten vetoava vetoa lyövä: Jose Martin. Tytöt tykkäävät vaikka turpiin tuleekin.

Valitettavasti ei voi sanoa että menkää itse toteamaan, sillä kaikki tulevat esitykset on loppuunmyyty!

Hyvä kuin mikä, kuten aina näiden louhelaisten esitykset, joista monet perskoht koettu ja nähty, sikäli kun niihin on mahtunut:

• Gabriel, tule takaisin! (2019)
• Elmo (2018)
• Suomi 100 - Eno 10 000 (2017)
• Kiitos kirjeestäsi (2017)
• Kauas pilvet karkaavat (syksy 2016)
• Ruokahissi (kevät 2016)
• Hilmanpäivät (syksy 2015)
• Lumikit (kevät 2015)
• Paluu Harmaalahteen (2014)
• Niskavuoren naiset (2013)
• Pessi ja Illusia (2012)
• Papin perhe (2011)
• Niskavuoren nuori emäntä (2010)
• Ronja Ryövärintytär (2009)
• Niskavuoren Heta (2008)
• Oi kallis Suomen maa (2007)
• Juurakon Hulda (2006)

On se. On se kova porukka - kehno vie!

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Elmo Enossa

Viimeksi siellä oli Vanja-eno, Enossa siis. Mutta se oli toinen juttu ja toisen ryhmän tuotantoa metsissä ja vainioilla, tämä tämän toisen Louhitalolla. Molemmissa pontta ja energiaa yllin kyllin.

- Kyllä tässä nyt on melekonen meininki! huokaili joku eturivin mummoistakin kuuluvasti jo hyvissä ajoin ennen puoliaikaa.

Juhani Peltosen urheilusankari Elmo, jota kukaan ei voittanut - paitsi ratsastava Aliisa. Sitä tässä katsoimme kodikkaassa hirsitalossa pylväiden välissä.  Ihan riittävästi näimme ja kuulimme ja yhdyimme mummon huumaan - repäisevä oli meininki. Isolla porukalla temmelsivät, yksin laskien 18 henkilöä lattialla sekä Elmo.

Matkalla Elmoon tuli mietittyä että pystyvätköhän Elmon, tuon Andien talvikisojen ja Derwangan jättiläiskisojen sankarin paketoimaan uskottavasti näyttämölle näytelmän keinoin, elokuvakeinoin olisi kummakaan. Uskottavasti!

On siinä vaatimusta kerrakseen - kun lähtökohta on tämänlainen: Mies kaatuu satasen juoksussa ja voittaa; mies ottaa nokoset kesken viidenkympin hiihtoa ja voittaa; mies yksin pesee jääkiekossa kaikki joukkueet, samoin jalkapallo-ottelussa Elmo - Muu maailma. Tai heittää keihästä yli sadan metrin tai tai tai! Ja miten Immo ja Lyly onnistuvat selostamaan tunteella kun esikuvina sentääni Kauko Helovirta/Heikki Kinnunen ja Jarno Hiilloskorpi/Pekka Autiovuori ja ihan oikeasti Pekka ja Paavo, Tiilikainen ja Noponen, heihinhän väkisin selostus vertautuu.

Hyvin onnistuivat. Ainahan louhitalolaiset onnistuvat niin kuin Niskavuoressa ja Pois kauas pilvet karkaavissa esim.

Poismatkatessa teemme yhteenvetoa:

Surullinen tapaus tuommoinen Elmo, ei se ihmistä kuuluisuus auta onneen. Se kävi selvästi ilmi. Tatu Kaihua, se Pölösen Onnen maan Tapi, osasi olla sivullinen, vaikka päähenkilö olikin, elämöimättä vetäytyi kuoreensa ja antoi kannattajiensa hurraukset hurrata, fanien huutaa kurkkusuorana Voitto-VOITTO!!!aan ja suoda eturivin mummolle töminällään ihmetyksen jos ihastuksenkin aihetta. Entä Elmon äiti! Mikä läsnäolo, taisi oikeakin kyynel poskelle vierähtää ihmepojan vuoksi. Musiikki pelasi ja poljento kohdillaan. Ai niin se Reijo Rymy Petkelström: hänessä oli notkeutta ja oikeaa kovuutta, vaadintaa.

Ensimmäinen jaksoa hallitsi enempi ilo ja remakka, toista suurempi suru.

Niin kuin pitikin, kirjan mukaan. Parempi peittääkin kirjan loppu, olla sitä näyttelemättä. Ja mitenkä näyttääkään se miten Elmo hopeanhohtoisena tykin ammuksena sinkoutuu taivaalle ja kiertää maapalloa - yhä, sillä senhän voi kukin nähdä menemällä ulos ja katsomalla yötaivasta

- kuten me pois ajaessamme pimenneessä illassa.

kuuntele
lisää lehdessä

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kunnanjohtaja osaa poistua näyttämöltä

Kuntajohtajilla on pakko olla esiintymiskykyä ja näyttelijän taitoa, joita voi hyödyntää vielä eläkkeellä lekotellessaankin.
Entiset kunnanjohtajat ovat kunnostautuneet täällä idän suunnalla näyttelijöinä. Jorasmaan Ilpo meillä ja Matti Tohkanen Eno-Joensuussa.


Eipä tarvitse enää tuuliviirinä vasten tahtoaan liehahdella eikä kuopiolaiseksi naamioitua.
Kai se oltuaan aikansa
poliittisten koirien kusitolppana,
joksi kuntajohtaja Heimo Polvi kastoi kirjansa kymmenkunta vuotta sitten, antaa kerrankin takaisin sanomisen mahdollisuuden? - eikä tartte kuiskia!

Mediapinta

Sentään kumpikaan mainituista ei ole vielä niin pitkälle harrastuksessaan mennyt kuin ne yhdet syytäjät, nepä yhet jumalanteatterilaiset Oulussa kerran.

No leikki leikkinä, ja pois pylly tyynyltä! sanoo vanhan kansan leikkisä tokaisu.
Eli asiaan ennen kuin palstatila loppuu.

Sitä oltiin öylispurkuiltapäivää viettämässä taas teatterissa! Louhitalolla.
Ja hyvässä, kotoisassa, vaikka itse kipale ankeahko onkin: ei oo töitä, ei oo rahhoo - olo vähän kuin Perjantain Katuma 25 -tv-dokkarissa.

Ei syytä pelästyä, en kerro näytelmästä tämän enempää, vaan kerron tuosta Tohkasesta Louhitalolla, missä Kauas pilvet karkaavat aina itsenäisyyspäivän iltapuhteelle saakka. Ja siitä kun Tohkanen karkasi myös. Sitä paitsi turha kysellä lippuja: jokainen näytös on loppuunmyyty.

"Matti Tohkanen, joka oli mukana kaikissa Marjan [vaimo] ohjaamissa Louhiteatterin näytelmissä, kertoi kysyneensä joskus Marjalta, että milloinkahan hänen pitäisi lähteä näyttämöltä tietyssä kohtauksessa- Marja oli vastannut: En ole kenenkään huomannut jäävän näyttämölle. Kyllä ne kaikki sieltä pois tulevat." 

- Marita Mustonen: Louhiteatteri Sanan ympärille rakennettu talo / Muuan kyläkirja 2016 / toim. Tapani Tavi

Eikä jäänyt! Nyt vuoropäällikön viran hoidettuaan ja mersunromun ostettuaan jätti mies näyttämön niin tarkasti, jottei tullut edes lopputaputuksille! Autokin oli hävinnyt jäljettömiin parkkipaikalta.
On. On Matti oppinut poistumaan, ihan niin kuin vaimo jo sanoi.

tark.

 hiihdot 6+5/71 km=/€