Näytelmäarvostelu lyhyesti
- Tykkäsitkö? kysyi matkanjohtaja Kainu-A.
- Tökkäsi - vain kerran, vastasin välittömästi.
_____________________________________
Se oli oikeastaan kehu.
Syönnin päälle*, keskellä päivääkin, monesti ramasee niin ettei tahdo valveilla pysyä. Nyt pysyi. Vieruskaverin ei tarvinnut tökätä kuin kerran; senkin aivan alkumetreillä.
Siitä nämä Lapin läpi kotikonnuilleen sodasta palaavat naiset ja tuo miehenketale pitivät huolen:
Muuntauduttuaan:
 |
| Tommi Kinnusen romaanin, Ei kertonut katuvansa, mukaan. |
Kouvolan Teatterin ensi-iltaa seuraavana päivänä eli eilen puolilta päivin siellä suu auki ihmetellen ihailimme raivokasta / voimakasta menoa, sitä mitä kaikkea seitsemän teatterin yhteistyö oli saanut aikaan.
Näyttämöllä vain kuusi esittäjää. Silti seitsemästä teatterista? Täältä se seitsemäs: Vapaa teatteri ja ohjaaja Mikko Roiha.
Näytelmän naiset palailivat kuukausien jälkeen häpeä niskassaan uhmamielin kotikonnuillensa.
Me nousimme parituntisen jälkeen linja-autoon palailemaan pitkälle matkalle kotikonnuillemme päinvastaisin aatoksin, kiitollisin mielin. Huojentuneina jopa.
Sanoma oli perille uponnut, hioutuneena: ammattilaiset ovat aina ammattilaisia - niin rintamalla (pieni piikki) kuin näyttämölläkin (iso kehu).
 |
| Kuva - Moe Mustafa |
* niin ja aikaisen ylösnousun, klo 5.30,
sekä pitkän matkan
omat KIRJA-ARVOSTELUT
