On ne hienompia, fiinimpiä ja viisaampia! Ei siitä mihinkään pääse. Osaavat juoda pitkäjalkaisesta ja -kaulaisesta shampanjaa oikeaoppisesti.
Niin tunsi Lipoverimies itsensä pahemman kerran kerrankin tai taas kerran ulkopuoliseksi - alussa aulaan astuessaan. Loppupuolilla tuolilla istuessaan oli jo kotoutunut puolentuhannen kuulijan sakkiin jo senkin takia kun oli huomannut: - ei nuo nyt lopulta sen kummempia ole, kunhan kukkoilevat
- vähintään yhtä vanhoja ovat keskim.
- eessä istuva mies kuukahti ja nukkui autuaan unessa, eikä niin vain ollut vaskipuhaltajienkaan heräteltävissä.
Ja sen kuin piristyi kun väliajalla sai juodakseen seurueensa kanssa kahvit. Tosin leivoksen minimaalisuus pani kyselemään seurueelta epäsopivia tyyliin:
- Ei kellään sattus olemaan luuppia mukana?
Mutta ymmärsi suhteuttaa toki, etteihän tänne oltu leivoksen takia tultu - tarvise nyt sentään pullaan tukehtua! Musaa kuuntelemaan tänne tultiin, vakavampaa musiikki kuin mitä jokin kuukausi taaksepäin Matin & Tepon veivatessa schlaagereitaan.
Nyt Strausseja sun sen sellaisia.
Ihan ylimmältä penkkiriviltä oli hyvät näköalat: yksikään 35-henkisen orkesterin jäsenestä ei päässyt piileksimään pylväiden taakse tai selkien tai nuottitelineiden. Lipoverimiehen haukankatse tavoitti jok'ikisen.
Rummunpaukauttajaan hän kiinnitti päähuomion, se mies oli niin ovelannäköinen isoine sutineen ja nuijineen että huvitti. Rummuttaja ikään kuin vaani kaikkien soittajien takana ja piti porukoita varpaillaan: Koska tahansa saattoi takaa kuulua rummun kumaus - ja oliko viulistit, harpistit, sellistit kumaukseen valmistautuneet! Sitä Lipoverimiehemme tarkkaili: etteivät vain olisi säikähtäneet ja pudottaneet instrumenttejaan lattialle, varsinkin hennompien soittimien hennoimmat soittajat. Semmoistakin ennätti Lipoverimies jo jännittää, ettei rummuttaja vain pomauttaisi tuolla tupsupäisellä pampulallaan jotakin pillinpuhaltajaa päälakeen, kaljuun kaikupohjaan.
Kaikki onnistui hyvin, kaiken kaikkiaan. Lipoverimies oli tyytyväinen konsertin antiin.
Ainoana askarruttavana asiana jäi aivoja kaivertamaan: 35 soittajaa on aika iso menoerä kaupungin budjettiin.
Vaan ei tuokaan huoli pysyväksi jäänyt, sillä jo heti uuden vuoden päivän puolella moinen aattoillan, vanhan vuoden puoleinen menoerä oli puolittunut mielessä.
Tänään ylihuomenna näkyy häipyneen kokonaan mielestä ja mielen on vallannut anteliaisuus ja hyvä tahto: kulttuuri kukoistakoon monessa muodossa ja milj. € menoerä palkkoina ja kuluina - paljonkos tuo isolle kaupungille!
 |
| http://www.joensuu.fi/orkesterin-ystavat |
-6 °C, jäällä, itätuuli
