Hullujenhuoneella

Sieltähän tuo eilispäivän kalterikuvakin voisi olla, ja onkin, ainakin jos on uskominen Rosilan Arkadianmäen kirstunvartijaan niin ei menokaan sen hullumpaa!

- Taetteelijoehen sieluja, sanos Turunen, Heikki, kun kahta tunnepohjia raapivaa teosta tässä vertailen.

Mäkelän Vapaus ja Päätalon Pohjalta ponnistaen vertautuvat toisiinsa. Kulminaatiopisteenä molempien kirjailijoiden itsemurhayritys sekä mielisairaalaan joutuminen. Pilleriä naamaan niin että taju lähtee - pelastakoon jos siippa haluaa.

”Olen mielisairaalassa, hullujenhuoneella!” parkaisee pian Kalle.

Mutta miten suhtautuu Hannu kun huomaa heräävänsä Meilahden sairaalassa:

"Outoa on se, että halu kadota ihmisten maailmasta on täysin haihtunut. Tunnen oloni hyväksi ja selväksi, helpottuneeksikin. Hitto, kaikkea pitää ihmisen tehdä. Typerä mikä typerä."

Kummankin mielisairaalakeikkaa kestää vain kolme vuorokautta.
Hannu pääsee helpommalla, saa homman hoidetuksi kotoa käsin, etänä: ilmestyy kolmena peräkkäisenä aamuna näyttäytymään Lapinlahden psykiatrille klo 8.00. Kalle kituu täydet kolme vuorokautta Hatanpäällä ja pääsee vapaaksi jos, ja kun, Laina takaa ja ottaa vastuulleen väkivaltaisesti riehuneen miehen.

Tiukille se ottaa:
a) Mäkelän vapaan taiteilijan elämä kaikkine nais- ja viinaseikkailuineen;
b) Päätalon taiteilijaelämästä ei vielä tietoakaan tuossa vaiheessa, alla kuitenkin jo seikkailut samankaltaiset sekä viisivuotinen sota päälle.

Kurimuksesta selviää kumpikin.
Ja kirjojakos alkaa syntyä! Tuhansia ja tuhansia sivuja.

Mäkelältä kirjallisempia, arvostetumpia kuin Päätalolta. Vaikka Haavikko aikoinaan epäilikin ja kehotti harkitsemaan kaiken maailman lasten kirjojen ja Herra Huiden julkaisemista maineen menettämisen vuoksi.
- Mikä maine? kyseli Hannu.
Ja kysellee edelleen, kun lukijoista kapelo.
Kalle kyseli samaa ja ihmetteli mikä on kun ei lukeneistolle, kriitikoille kelpaa, vaikka tavan lukijoita pilvin pimein.

Mutta hyvinhän siinä on lopulta käynyt, toisella presidentti Niinistön suoma taiteen akateemikon arvonimi, ja toinen on Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori.

Niin hulluilta kuin nuo arvonimet, kuten arvonimet yleensäkin, tuntuvatkin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Miesten töissä

Kurapuku päälle ja silleen.
Ehkä yks perkele huulilta ei pahitteeksi olisi lipsauttaa, niin olisi katu-uskottavampi. Tai siis miesmäisempi, eikä mikään kirjatoukkateoreetikko.
Kenttäsirkkelille.

Sateli, mutta tulipa tulostakin kun pistettiin saha soimaan ja pirra pyörimään:

Pakko oli vähän päätä lepuuttaa, päästä tuulettumaan kevät vihmaan ja työnlaitaan.
Sen verran järkyttävää, vaikka jo toisen kerran ja tuttua tekstiä, oli illallinen luenta Kallen mielisairaalaan joutumisesta miehen omin sanoin sisintä koskettaen.

Työstä puolikuollut mies hoippuroi kirveensä kadottaneena, sahanteränsä ja suksensa katkaisseena Kuusisen yläkertaan ja nielaisi nyrkillisen uni- ja hermopillereitä kitaansa.
Seuraava herääminen oli kaltereiden takana Hatanpäässä:

"Olen mielisairaalassa, hullujenhuoneella!" "On tämä isku äidille." 

Aivan kuin isä-Hermanni aikoinaan.
Mustasukkaisuuden ja yltiöpäisen työnteon riivaama mies on vielä mahtavilla voimillaan kuulemma riehunut sairaalassa rautasänky pään päällä niin että on tarvittu melkoinen miessakki ennen kuin 'karhu' oli kellistetty.

Mutta siihen sitten loppui päässä jatkuvasti vonkunut Lasihelmiä:

... Mut katkerasti huomata sen sait,

se oli helmi, mut lasihelmi vain.

Eipä ihme jos Kalle monta kertaa noitui ja sadatteli, että joutui uudelleen, toisen kerran kokemaan kirjoittaessaan saman henkisen tuskan kuin ensimmäisellä kerralla livenä oikeassa elämässä!