Lenin - naiset

Huomattavasti lyhyempi kertomus, näppäiset 40 sivua, eli oikeastaan ei mainittavaa, jos vertaa lakimies Vladimir Iljitš Uljanovin (1870-1924) naisseikkailuja juopon (sittemmin täysraittiin) ja tappelevan opettaja Mussolinin naiskatraaseen.

Ilmankos Lenin kieltääkin moisen elostelun: vapaiden suhteiden hyväksyminen on "hupsutusta ja typeriä juttuja", eikö silloin sama jos "Perustetaan saman tien prostituoitujen ammattiliitto!".

Lenin on naimisissa Nadja Krupskajan kanssa, jolla on ulkonäköäkin muuttava autoimmuunisairaus Basedowin tauti; Leninin Anna-siskon mielestä Nadja muistutti silliä. Kirjailija Ilja Ehrenburg pääsee lohkaisemaan: "Krupskajaa tarkastellessaan voi sanoa, ettei Lenin ole kiinnostunut naisista."

Ei Lenin sentään mikään munkki ollut. Siperian karkotuksesta päästyään Keski-Euroopassa, Pariisi - Zürich yms., vallankumousta valmistellessaan mukaan tarttuu vakituiseksi seuralaiseksi Inessa Armand, jota "Lenin katsoo pienillä mongolin silmillään lakkaamatta".
Niinpä syntyy pysyvä kolmiosuhde, jossa Nadja ja Inessa ystävystyvät keskenään.

Leninin suhde nimittämäänsä kansankomissaari Alekxandra Kolontainiin jää arvailujen varaan ja tämän romaania Suuri rakkaus voi tulkita silläkin tavalla, että kohde on Vladimir.

Eli eipä juuri hullua hurskaammaksi lukija tule Leninin naisista.
Mitä sitten Diktaattorien naiset -kirjan kirjoittanut Diane Ducret saa irti pappiskoululais-Stalinista huomenna.
Tutkittaanpas ainakin se vielä.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Pietarin opas I - L (vappu/t/v/oivotuksin)

I  = Iisakinkirkko
J = Jääkiekon MM
K = Kulkukoira-kapakka
L = Lenin

Takana Iisakinkirkko

Iisakinkirkko, kuten sanottua eivät nämä moneen kertaan rampatut rakennukset enää juuri katsetta käännä, mutta siinä nuo ohessa vilahtelevat niin kuin upea hevoskenkämäinen Kazanin katedraalikin Nevskillä.
Kommunismin aikana ei Iisakissa jumalanpalveluksia saanut pitää sen enempää kuin muissakaan temppeleissä: ateismin museopalvelussa oli kirkko, jossa sadalla kultakilolla voidellun keskikupolin (101 m) heilurin liikkeistä pääsi maanpyörimistä havainnoimaan. Nyt tuo Foucault’n heiluri on viety vissiin toiseen museoon turistivirtojen ja jumalanpalvelujen tieltä.

Jääkiekon MM-kisailu alkaa nousna viikolla 6.5. Pietarissa, joten siinä mielessä kirjallisuusmatkamme ajankohta ei osunut nappiin. Olisihan ollut kiva katsella A-sarjaan nousseen sukulaiskansa-Unkarin otteita Suomea vastaan 11.5. - toki tuonne vielä ennättäisi: matkaa nelisensataa kilometriä eli jokunen vähemmän kuin Helsinkiin.

Mutta onhan siellä hallilla palloiltu ja pari TSKA/Jokerit-matsia nähty. Tyydymme teeveehen.

Kulkukoira

on Taideteiden aukion ja Puškinin patsaan kulmilla sijaitseva

     kapakka,

missä matkamme päähenkilö

Anna Ahmatova kulutti aikaa

Stalinin rautakoura-aikoina runojaan lukien, viinaakin viljellen, ja minne epäsuosioon joutuneet taiteilijat kokoontuivat.

 Kulkukoirassa muutamalle seurueemme jäsenelle Leningradin piirityksestä hengissä selvinnyt mummovähä ylisti Mannerheimia Laatokan Elämäntien ylläpidosta ikään kuin salaa sotakumppani Hitleriltä.

Psst

tämä vielä salaisuutena, vain meidän kesken ja hys hys ...

Matkanjohtaja Penalta on lähiviikkoina ilmestyvä romaani opiskeluaikojensa Pietarista,

mutta siitä on kaiketi vielä vaiettava, vaikkei JS enää huoukaan. 

Siksi vain näin pieni mutta ryhdikäs kuva

Kulkukoiran ovelta.

Lenin - vieläkö Vladimir Iljitšistä jotakin? No tämän verran että patsaat on kaadettu tarkoin kaupungista. Yksi sentään on jäljellä - pilkattavaksi? - Suomen aseman aukiolla, jonka laitaan Allegro pyyhältää Helsingistä kolmessa ja puolessa tunnissa: lähellä, niin lähellä meitä on 5 miljoonan kaupunki, missä ei katseltava/kokeiltava lopu!

Takana Suomen asema

- Klara vappen, kaikki yökläiset!

Pietarin nähtävyydet

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7



Leningrad

Onhan tuolla tullut piipahdeltua milloin mikäkin mielessä: viimeksi jääkiekko, sitä ennen Dostojevski, niin ja Smolna, jossa Leninillä oma luukku niin kuin sittemmin Putinilla.

Hyppäisikö taas nousna pääsiäisnä vaikka Putinin jalanjäljille?

Sillä sen verran mielenkiintoisesti ikätoveri Mihail Berg (s.1952) kertoo lapsuuden ja nuoruuden aikaisista leikki- ja tappelupaikoista, joissa nämä naapurukset pyöriskelivät toisiaan tuntematta. Ovat voineet Taurian-puistossa tavatakin, mutta ystäviä pojat eivät olleet, eivätkä edelleenkään ole. Köniin antoivat ja köniinsä saivat huligaaninalut.

Mutta tuosta Bergin kirjasta, Kirje Presidentille, toisen kerran ja toisessa paikassa, ensin täytyy keskittyä 80-luvun neuvostorealistiseen 300 sivun Dorosinskaja & Krutsina-Bogdanov matkaoppaaseen Leningrad ja sen esikaupungit, jotta kuulujen poikain temmellyskentät Liteiny prospektin liepeiltä löytyisivät.

Ja löytyy, hieno kartta, latinalaisin aakkosin - sen verran sentään palvelualttiutta tai länsivaluutan tarvetta isolla maalla silloin!
Konnusennaja-aukio, Malaja Ohta, Krasnaja Konitsa löytyvät, Putinin Baskovoi -lapsuudenkuja jää epävarmaksi. Mutta selviää täältä.

Tämä jäljittelyhän alkaa olla yhtä mielenkiintoista kuin Veikko Neuvoselle koko luonto, Pirkka Pekka Pelteliukselle kukan tuoksu, sen presidentti Niinistön suosikkikukan, valkolehdokin, jonka Petelius nuuhki parinkymmenen metrin päästä eilisen Linnan-kättelyohjelmalausunnon mukaan.

Mutta onpa Pietarissa viisimiljoonaisessa popularykelmässä mitä jäljitelläkin!
Muitakin kuin Putin.

Siis
niin no ainakin nuo Pietarin kuulut kirjailijat, joihin patsaisiin törmää väkisin, Puskin, Gogol, Turgenjev, Dostojevski ...

Ja voi siellä jazzata, urheilla ja painiakin jos haluaa, varsinkin jos liikkuu Nevskiä syrjemmällä hämärissä; viime reissullakin se muuan kaveri kertoi tirauttaneensa yöllä täysillä turpiin sitä ryöstämään alkanutta taksisuharia, sitä josta jossakin jo kerroinkin joskus.