Opettajauupumus

- Meinaatkos lukea? Vaimo kysyi.

- En. Mies vastasi ykskantaan.

Puoliseiskaa katseltiin ihan paneutumalla, kun se Mikko osaa kysellä mukana ollen eikä vaan luntista lukien ja samoin Ella, joka vielä kaiken kukkuraksi niin viehättävä-ääninen leidi. Eikä keskiviikkovieraassakaan ollut valittamista.

linkki

Puhe oli opettajuudesta sekä Huokauksia luokasta -kirjasta, jonka kirjoittajina ovat 'uupumusäikkämaikat' Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo; Minna oli päässyt istahtamaan Kekäläisen & Kannisen vieraaksi pinkille sohvalle.

- Mikset? Vaimo jatkoi. 

- Täks. Mies vastasi yhä ykskantaan. - Sama ollu aina. Mies jatkoi poistuen kirjahyllyille. 

Tuli kohta takaisin Jouni Tarjamon Opettaja Suomessa -kirja vuodelta 1979 kainalossa, lehtileikettä heilutellen. - Lukeepa tämän. - Ikkäänkun ois joku uusasia! Nihil sub sole novum, vielä ölähti.

Taisin olla tuolloin yläasteella erityisopena kun sen kirjootin oikein lehelle ja vielä vastikkään lokissa kertasin:

linkki

ex-Opeblogeja

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Arkea ja juhlaa

Tästä eilisessä lähinnä oli kysymys, siis tekstin vaikeusasteesta vai puhuisiko nopeusasteesta: Luenko typistettyä Hannaa, normaalia Valkoista paitaa vai mystistä Hiljaisuuden mestaria.

Canthin Hannaa kuten tässä tänään: 'turistisuomeksi'.
Kinnusen Valkoista paitaa lehtitekstin omaista, heti ymmärrettävää, vaivatonta.
Liukkosen Hiljaisuuden mestaria, jonka jokainen sivu vaatii ponnisteluja avautuakseen kaikkine nyansseineen, niin: tajutakseen edes jotain, silti muistaen*↓ .

Kinnunen (+ Canthin Hanna-lyhennelmä) sitä läskisoosia, normaalia arkipäivää. Liukkonen juhlaa, entrecôtea, verkkaisuudessaan eläkeläisurheilutoimittaja Bror Erik Walleniuksen kaltaista jahkaamista, sanaleikkiä. 😶

Lyhyet mallit:

"... Hän oli valinnut ainakin japanilaista ambienttia, westerniä ... musiikkivalinnoista pitäisi puhua Ifsanan kanssa; niinkin irrelevantti asia kuin taustamusiikki aiheutti Hermanille päänvaivaa. Mutta ehkä Ifsana Hyella oli näkemystä. Herman oli loppujen lopuksi musiikin suhteen aikamoinen uuvatti ..."

"... Kun oli vielä vaihtanut muutaman sanan päiväkodin tädin kanssa, Hanna käveli Juuson kanssa autoon. Kotona poika kaatoi ensi töikseen ison leikkikaluja sisältävän laatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja alkoi latoa pieniä rakennuspalikoita päällekkäin..."

Sopii arvuutella, kumpi on kumpaa. Ja kumman ka olisi halukkaampi jatkamaan. Vaiko sekä että, kuten minun valintani oli ja on.

Liukkosen juonettomuus ja sanojen hyppyyttäminen vetävät puoleensa samalla tavalla kuin Volter Kilpi: kumpaakaan ei pidä lukeman sivukaupalla yhdellä kertaa - ylärajana pidän kymmentä korkeintaan kahta! - jotta kirjoituksen vivahteikkuus pääsee esille putkahtamaan.

Tosin luki miten luki, on muistettava Liukkosen avaus *↑:

"YMMÄRRÄTKÖ SINÄ mitä minä puhun?

No et tietenkään ymmärrä. Typerä kysymys!

Eikä sillä ole mitään väliä; et 'ymmärrä', voit vain käsittää jotenkuten ---"

Hiljaisuuden mestari, Kirjavinkit

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös