Matilda Roslin-Kalliola

  Osa IV

suomalaisia kirjailijanaisia 1600-luvulta 1900-luvun puoliväliin - Kynällä raivattu reitti

  I - II - III - IV - V - VI

Kansankirjailija Matilda Roslin-Kalliola (1837-1923) vuorossa. 

Ei kun omalle hyllylle, josko sieltä täydennystä Matildasta, tästä köyhästä mäkitupalaisesta.

 

Ensin kurkistus isoon kirjaan, Yrjö Varpio &: Suomen kirjallisuuden historia. Osa 1: Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin, SKS 1999. Ei noteerausta. Ei halaistua sanaa Matildasta, toinen kansankirjailija Pietari Päivärinta on kyllä esillä käsittelyssä kuvineen päivineen.

Ei siis apuja Varpiolta, mutta mutta yllätys yllätys: 

- Mikäs on tuo pölyttynyt punaisten selkämysten sarja kauniine kansineen tuolla tietokonepöydän takana? - Josko sieltä apu irtoaisi.

Suomalainen sarja, Karisto 1983: 

- 1. Kivi, 2. Canth, 3. Pakkala, 4. Tavastsj ... 14. Leino, 15. Roslin-Kalliola. !!! Siinä se.

Karisto 1983
Kansikuva: Yoshikatsu Sakasho

Viestini menneiltä sukupolvilta - Kansannainen kirjailijana. 

Matilda Roslin-Kalliola (1837-1923)

 

Niin siinä nimisivulla seisoo.

Just se kirja, jonka Helttunen ja Saure nostivat esille ja oman mielen päälle unohduksista.

Kirja kouluja käymättömältä pontevalta naiselta, vähän samaan tapaan kuin edellinen kirjailijanainen Sara Wackllin.

Viestini menneiltä sukupolvilta sisältää Roslin-Kalliolan koko tuotannon yhdessä niteessä.

Aluksi kirjassa Kansannainen kirjailijana - oma elämäkerta, josta kiteytän tämänlaisen:

Isä oli tehdas-Ahlströmin sukua, äiti Bergelinin pappissukua, mutta sen verran kaukaista kumpikin, että isä ja äiti saivat tusinan verran lapsia ja elivät mäkitupalaisina puuttenalaista elämää Merikarvialla. Isän kuoltua pikku-Tilda pääsi kummitäti Charlotta Bergelinin hoivaan parempiin oloihin ja sivistyksen piiriin. Tosin Tildan koulut oli käyty, kun neliviikkoinen kyläkoulu oli ohi.

Sieltäpähän Matilda Roslin-Kalliola sitten ponnisteli ja taisteli monen mutkan kautta näkyväksi kirjoituksineen. 'Kansan ääni' -nimellä oli julkaistu lehdissä hänen kirjoituksensa suuradressista, jossa kansa oli esittänyt vastalauseen sortokauden aloittavaan Helmikuun manifestiin: 

"Sentähden, jos mahdollista, pitäisi adressin allekirjoitusta vielä jatkaa; se olisi todistuksena Suomen kansan uskollisuudesta ja luottamuksesta hallitsijaansa kohtaan."

Asia eteni aina niin pitkälle, että itse kenraalikuvernööri Bobrikoff joutui lähettämään santarminsa etsimään ihmistä, joka tuollaista kirjoitti.

Seuraava, Muistelmia nälkävuodelta 1867-68, on tavallaan raportti suorana paikan päältä. Autenttisuus säväyttää.

Sitten Bergelinien perhemuistoja, joka on oman suvun tarinaa. Sukuun liittyy myös romaani Inkeri. Kamala hetki -jännäri on omaa kokemaa. 

Kolmen tarinan Pieniä kertoelmia päättää Viestini menneiltä ajoilta -kirjan. Tarkemmin.

Lainaanpa loppuun Kirjailijanaisista Matilda Roslin-Kalliolan elämänehtoolta palasen: 

 "Reumatismia potevan sokean kirjailijan vanhuusaika oli raskas, sillä hänen varansa eivät riittäneet kotiavun hankkimiseen. Ystävälliset naapurit pitivät hänestä huolta."

Nyt tuo viimeinen asuinmökki, kirjailijakoti Kalliola on kotismuseona Merikarvialla.

Merikarvian kunta - Matkailijalle

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -6°C hiihdot   4 km / 411 km / € = 70 h