Tuo Peltosen kirjan nimi kävi toteen eilen, pyhäisenä kesäpäivänä.
Olimme taas koolla. Samoissa tunnelmissa kuin edellisenä pyhänseutuna: jälleen yhden serkun elämä oli paketissa. Oli uurnan laskun aika. Kauppalan Tuovi lähti. 90 vuotta elämää takana, elinaika täynnä, maallinen matka kuljettuna. Aika palata maaksi.
Vaan ei huolta, murhetta enempää.
Piankos siirryimme ilon puolelle: serkun siskon omiin ysikymppisiin. Serkku Telle oli tavoittanut samat yhdeksänkymmentä kuin juuri pois saateltu sisar, ja sitä sieti juhlistaa oikein Villa Ruusulassa, monen mutkan takana upeissa mäntymaisemissa järven rannalla.
Aurinkoa, kukkia, lämpöä tulvillaan vähintään yhdeksänkymmenen vuoden edestä. Ilmat ihanat ja sää helli. Pudotti toviksi surun puserosta - ilo valtasi mielen. Helpotuksen huokaus. Enää juhlitustakaan ei tuntunut samalta kuin vielä hetki sitten: muka satavuotiaalta. Nyt numerot olivat kohdillaan, pitivät kutinsa: vasta 90 - sataan vielä pitkä huikonen!
Kevyemmäksi oli olo muuttunut.
Ja yhä keveni, kun tuttu Sari-pitoemäntä ruuat juomat tarjottuaan nosti kanteleen pöydälle ja helähtytti ilmoille kaikkinaiset Karjalan kunnaat - oikeastikin meitä ympäröivän.
Ja olohan tuntui miltei taivaalliselta.
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti