Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Koulukkaat

Antti Malisen ja Tuomo Tammisen 500-sivuista tutkimusdokumenttia Leikitäänkö? (Gaudeamus 2022) koti- ja koulumaailmastamme 1900-luvun eri vuosikymmeniltä olen edennyt puolen välin tietämille, päässyt 1950-luvun alkuun eli omat kouluajat alkavat jo silmissä siintää ja perspakaroissa tuntua. Ensimmäinen koulupäivä mielessä: istun mulipäänä pyörän tarakalla äidistä kiinni pitäen varoen jottei jalka pinnojen väliin luiskahtaisi, nokka kohti koulua; tosin moista vaaraa  ei ole, sillä hieno monivärinen kangasverkko takapyörässä suojaamassa istujan jalkoja.

Siitä se sitten alkoi loputon koulunkäynti aina eläkeikään saakka! Oppilaina ei lakkoiltu, mutta opena kerran. Nythän nuo aloittivat opetkin lakon eilen.

Tämänkaltaisia oman alan tietokirjoja on mukava lueskella pelkäksi virkistyksekseen hyvin tietäen ja iloiten, ettei näitä tarvitse kenellekään tenttiä, vaan saa vapaasti ja paineitta etsiskellä ja poimia itseään hytkäyttävät kohdat luettavakseen. 

Niinpä ihmisten koulumuistoja, aivan kuten täällä vastikään, olen jäljitellyt ja asialliset asiat työntänyt syrjemmälle muka tuttuina tietoina, kerran opeteltuina asioina, kuten oppivelvollisuuslaista vuodelta 1921 taikka vuoden 1948 kouluruuan jakeluvelvollisuuden alkamisesta. Puhumattakaan kasvatuksellisista yhteenvedoista ...

Henkilökohtaisia muisteluita kouluaikojen kokemuksista kertojilla riittää niin hyvässä kuin pahassa; kuka sai turpiinsa, ken ihastui jne. 
Poimittavaa piisaa, vaikkapa Kaisamari Hintikan (s.1967) vähemmän mieltä ylentävä kohtelu, jonka alkusyy juontuu koulun bileistä ja Kaisamarin totuuden välttelystä oman nahkan pelastamiseksi toisen kustannuksella. 
Kaisamarin pahoinpiteli kaksi tuttua tyttöä, Mallu ja Jade, jotka olivat olleet norkoilemassa koulun kulmilla tuona viikonloppuna.

"En muista hakkaamisesta muuta kuin että istuin vesilätäkön laidalla kalliolla ja minulle tumpattiin tupakkaa niskaan ja suuhun. Sitten minua potkittiin päähän. Muistan ajatelleeni, että onneksi sillä oli tennarit jalassa eikä buutsit."
 
Oi Venäjä, voi Ukraina! vertautuu väkisin mielessä. Brutaalin raakalaismaista.

Pakko käännellä kirjan sivuja ja katsella toisenlaisia kuvia ja ihailla lapsuuden idylliä: mikä lökäpöksy poika! 😘

"Lapsia leikkimässä, luultavasti Torkkelinmäellä 1950-luvulla."
Kuva: Eino Heinonen / HKM


Kirjavinkeissä 

hiihtelyt: 12 km  1151 km/€  179 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti