Iso vonkale haavissa?

Kai. Ettei vaan piru merrassa?

"Jalat kipittivät. Kyökistä pääsi kammareihin ja lämpimän puolen tupaan, jonka seinät oli meitattu ja vaaleiksi maalattu, vierustoja kiersivät leveät penkit ja sängyt, ja keskilattiaa vartioi nälkää pidempi pöytä, ja silti sai olla ainaisessa jännityksessä, josko ruokaa oli laitettu tarpeeksi. Yllin kyllin. Juuri se, jättiläismäisen miehen ruokkiminen, oli Stiinaa kalvanut ennen Koskelle tuloa, vaikka oli hän pärjännyt, saanut katsotuksi miehen ja miehen lasten tarpeet, ohjannut palkollisia."

-  Mitenhän olenkin voinut hukata ekan! Meno sentään jo kuin Volterillani, ihanteella. - Eikös tuo ole kuin osa Alastalon salia ...

 -  No, rauhoituhan jo ja ala jo viimeinkin haavia/haavata. Josko vonkaleen nostaisit.

"Vaappua tansseista tansseihin tuli olalla kannokoissa. Oliko hän tärähtänyt? Tyystin menettänyt suuntansa? Toinen toisensa kannoilla pimeän täyttämillä poluilla, missä edellisen kulkijan lyhty välkkyi. Rimppaa, patespaata ja vanhaa piikaa. Mitä eilisiltainen poika oli kuiskannutkaan korvaansa: Päästä irti, anna mennä, vasikka!"

Nikotuttaa, ihmetyttää: 

- Miten tämä kirjailija on voinut jäädä väliin, uskomatonta und nicht zu glauben! 

Ja nyt sitten alussa rämmin kuin suolla eksyksissä, korvia myöten upoksissa, noiden nimien kanssa. Kun on jäänyt lukematta Koski, maatarinan ensimmäinen osa. 

Sen se tekee kun aloittaa romaanisarjan toisesta osasta.

 

Miten vahvaa tekstiä! Huumaavaa maalaissukutarinaa, kuin Linnaa, Wuolijokea ja mitä näitä nyt on, yhteiskunnallista. Haanpäätä laveasti.

Heidi Jaatisen Suvannossa, Gummerus 2021, tässä melomassa, nimensä vastakohdassa - kaikkea muuta kuin tyventä tässä väinässä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä