Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Loppuun puristettuja

Kokonainen päivä seurattiin netistä suorana kymmenisen vuotta sitten, kun Chilessä kaivosloukussa toista kuukautta viruneita uhreja hissattiin yksi kerrallaan valoon maan pinnalle. Elävinä tulivat kaikki 33 mainaria.

Eilen luin fiktiokirjasta sadan vuoden takaisesta samantapaisesta onnettomuudesta:

"Minnesotan rautakaivosalueen eräässä kaivannossa putosi suuri kivi haudaten alleen joukon miehiä, yhdessä rymyssä ja tasa-arvoisesti pakanoita ja kristittyjä. ---
Kivi, joka tänä kohtalokkaana aamuhetkenä tipahti pohjaan ja hautasi miehet, oli myöskin tappanut uskollisen raudankaivaja Virtasen. ---
Kahdeksan lasta hänen ympärillään ei oikein käsittänyt, mistä oli kysymys, mutta vanhempi tyttö itkeä tihisti. Emäntä lähti hautaustoimistoon. Sovittiin: Virtanen - tai oikeammin Virtasen eräs osa - toiset osat olivat menneet toisten ruumiiden mukana toisiin arkkuihin - no niin, sovittiin: Virtanen saa kunniallisen hautauksen, kellojensoitto, virsi ja hautauspuhe mukaan luettuna ---"

Kalle Rissanen - Henna Siekkinen - Miska Rantanen
Eilen lopettelin myös voimakkaan realistisen kirjan Siperian karkotusleiriltä:

"Verta roiskui kaikkialle.
Huoneeseen tuli hiljaisuus.
Matti pudotti kirveen viereensä ja tuijotti Heikkiä. - Älä jumalauta tule vittuilemaan miehelle, jolle kuolemasta on tullut vapautus.
Hetken päästä Matti katsoi köyttä. Hän siirsi tuolin köyden alle ---"

Ilmankos ei maistunut kolmannen kirjan tarjous loppukevennykseksi: kaiken tuon kuorman päälle oli haarukassa jo hetken aikaa tietokirja kalsarikännistä. Eii, vaikka se tarjoamalla tarjosi zuomalaista zeniä.

"Kalsarikänni rentouttaa ja auttaa palautumaan, kun maailmasta on tullut levoton. ---
--- tarjoaa fyysisten substanssien avulla oikoreitin maaliin eli kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen. ---
Kalsarikänni ei ole poseeraamista, esiintymistä, teeskentelyä: siitä ei postata tunnelmallisia Insta-kuvia. ---"

Laajakirjo kirjoja tuli taas haukattua illankamussa, vai mitä?
Mutta missä ilo?

Ilo löytyy pian päivemmällä aurinkoiselta pakkasladulla piipahtamisesta - omasta tekemisestä. Jos ei sinne kyykähdä.


omat hiihdot 9+6 /440 km = 68 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

4 kommenttia:

  1. Kalsarikänni, hygge, lykke ja strömsö, onkohan niillä mitä yhteistä? Ihanko lienevät tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      kaupuntilaisten meininkiä - tulis sota niin joutavat kotkotukset loppus.
      Kuten kahesta eka kirjasta käy ilmi.

      No ei vainkaan.

      Poista
  2. Hyvä sotaisa väki

    Meijjän piirustuksenopettaja Eva von Weissenberg, joka muuten eli Kemiössä Strömman ateljeessaan 99-vuotiaaksi, lohdutti aikoinaan meitä pikku koulukkaita seuraavin innostavin sanoin:

    " Krig blir det, de ä säkert " !!

    Vaikka pitkään sinnitteli Eva, ei ehtinyt uutta sotaa Suomessa näkemään !
    Ehkä tarkoittikin nuita muita, joita on kyllä piisannut.

    No nyt kun se yks tapettimies uhoaa tuomiopäivän raketillaan ja se toinen kohjo, paksu poika ilotulitteillaan, niin ehkä on taas toivoa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      näinköhän kuitenkin ollaan sitä onnekasta sukupolvea, joka saa elää koko elämänsä sotien välissä eli koko elämä rauhassa. Se se vasta varsinainen lottovoitto olisi.

      Poista