Tulossa kirja

Ei. Elekee elekee!
Ei tässä elämässä minulta, mutta muilta. Antaa muiden kärsiä sekin häpeä.

Anna Ahmatova (1889-1966) pakeni aikoinaan, vuonna 1912, Pietarista ensimmäistä kirjaansa, 300 kappaleen omakustannetta, Ilta, Vetšer, Italiaan saakka, missä bussissa istuessaan kadehti kanssamatkustajia:

"Miten onnellisia he ovatkaan - heillä ei ole kirjaa, joka ilmestyy kohta." *Volkov

Kalle Päätalo ei ole vielä lähelläkään kirjan julkistamista 14. Iijoki-sarjan osassa Nouseva maa, jossa tuplakierroksella olen lukusilla. Vasta rakennustöiden sekä Lainan kanssa riitelyn lomassa harjoittelee kirjottelua ja kirjoittelee pohjoisen lehtiin: rakkauskertomuksia läyryää Nyyrikkiin ja raavaiden miesten juttuja pudottelee Pohjolan Jätkään. Eletään vuotta 1945, Kalle 26 v - siitä on matkaa huitkotva vuoteen 1958, jolloin esikoinen, Ihmisiä telineillä, ilmestyy. Muuta häpeää Kallella on kyllä ollut nokko.
Eeti-sisko kyselee että "Maallisen kunnian vuoksiko sitte opettelet kirjottajaksi?".

- En senkään vuoksi - yksin. Minulla vain haluttaa oppia kirjoittamaan. Tietennii omassa mielessäni toivon, että vaikka joskus eläsin kirjottamalla. Eikä tuntusi noitumiselta kipene kunnijaakaan! Sen vastapainoksii kun jouvuttiin kasvamaan kunnan elättinä ja kuulemaan ja painamaan pahkaasa kun toiset muistutteli.

Mutta nyt kiireen vilkkaa linja-autoon, jossa taitaa oppaan reikää täyttää mies, jolta toukokuussa putkahtaa matkanpääkaupungista kirja - on siis kirjapaksuna/-tiineenä tällä hetkellä! - ja joka vie muutamaksi päiväksi rajan yli aivan toisenlaiseen maailmaan, toisenlaisille silloille, melko erikoiseen maahan, ihmisuhreilla rakennettuun Ahmatovan ylettömän rumaan ja kauniiseen kaupunkiin.

Taas yhen kerran.

Nevski prospektille kuleksimaan, Nevan kanavasiltoja ylittelemään.
Iliman aikojaan.

Filmiä
viimesen päälle

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7