Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Helpottaa olotilaa vesikelillä

Jos joskus univäheissään tuskastuttaa, tai hiihtokelittömyydessä, niin helppopa on rauhoittua yhdellä silmäyksellä. Tai kahdella.

Nuo korvat tai tuo pöytä.
Nuo valppaat pystykorvat lituskat, tai tuo pöydän tura.

Lituskakorvat, valmiina palvelukseen, unenvetäjällä, heti jos risahtaa, vieras ääni vähäinenkin; isäntä saa kyllä pärskäyttää huoneita kaatavan pärskyn unta hetkauttamatta. Tuota pyöreätä päätä ja tuota vankkaa karvaniskaa, noita hörökorvia ei voi kuin hyvillä mielin katsoa - ja huomatkaas: takaapäin ne näkyvillä.
Ja jos tuo näky ei vielä riitä niin päätä vain tyynyllä kääntää ja luetteloi tulevaa luettavaa, sitten ottaa sen minkä arpova käsi koukkaa:
  • Haanpää: Hurja
  • Loridan-Ivens: Isä et koskaan palannut
  • KK 12 - hyi! yhä kesken: mikä häpeä. Mikä häpeä?
  • Kaunisto: Luxus - oikeastaan: ou jee!
  • Hirn: Esteettinen elämä - ihan siistii jotain teiniä lainaten.
  • Kontturi: Saisiko olla yksi testamentti - no ei vielä, kiitos.
  • Jussila: Villit vihreät saaret
  • Kaunisto: Synnintekijä - Luxuksen tekijältä / Pasi Kauniston tytöltä aiempi.
  • Rimbaud: Kirjeitä Afrikasta
  • Kilpi: Suljetuilla porteilla - ihanista ihanin!!! nam nam.
Ja siinä vain toinen torni, toisessa pinossa yhtälailla herkkua. Pöydän alla - parhaimmat, vähän kuin niiden entisten rintamamiesten jallupullot.

Kaikkiruokainen sika tässä, lukija siis, vaikka Pulkkinen väitti romaania ylipäänsä - Romaanihenkilön kuolemassaan? - kaikkiruokaiseksi siaksi.
Tämmöinen lukija jos mikä on varsinainen rotusika, ei mikään länsisuomalainen luppakorva eikä itäsuomalainen pystykorva niin kuin Mats aikoinaan sikarotuja paskaopin kokeissa luetteli.

Dekkareista sanoudun kyllä ehdottomasti irti. Ehdottomasti. Sillä mieluummin tapatan sian kuin ihmisen.

8 kommenttia:

  1. Tuo on niin hyväntuulinen kuva, että tekee mieli mukaan, vastustamattomasti. Kuten penskana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      eikös tuo lie joku aviopari kerrostalosta, lähteny vapaa-ajanviettoon, rypemään ravintolaan.

      Vai oisko tuossa tuo toinen se rommaanihenkilön kuolema näyteltynä.

      Poista
  2. Arvoisa sikatalous -hikkaj

    Meikäläiselle tulee tuosta kuvasta heti mieleen lapsuudessani pakkosyötetty iltarukous, jossa laskettiin ensin luoja levolle, ja sitten sanottiin, että ´ jos sialtain en nousiskaan´ ...

    VastaaPoista
  3. Klassisissa dekkareissa murha oli itse asiassa pelkkä teoreettinen lähtökohta, se ei sinänsä järkyttänyt. Murhattu oli monesti aika inhottava ihminen, tai häntä ei ainakaan esitelty lukijalle niin että tämä kiintyisi häneen. Oleellista niissä dekkareissa oli tietysti syyllisen etsintä ja paljastuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR
      Sanoskohan, sadatteliskohan: - Helekkarin helekkari! Näinköhän sittenkin vielä pitää tuokin kenree läpilukea ... ;)

      Vaan käypä testaamassa Ylellä kirjatietosi:
      http://yle.fi/uutiset/oletko_haka_kotimaisessa_kirjallisuudessa_testaa_tietosi/8627481

      Poista
    2. Testasin jo, kovin helppo. 10 kymmenestä! :)

      Poista
    3. KR

      meikä, kaiken haka, vain 9. :(

      Poista