Helpottaa olotilaa vesikelillä

Jos joskus univäheissään tuskastuttaa, tai hiihtokelittömyydessä, niin helppopa on rauhoittua yhdellä silmäyksellä. Tai kahdella.

Nuo korvat tai tuo pöytä.
Nuo valppaat pystykorvat lituskat, tai tuo pöydän tura.

Lituskakorvat, valmiina palvelukseen, unenvetäjällä, heti jos risahtaa, vieras ääni vähäinenkin; isäntä saa kyllä pärskäyttää huoneita kaatavan pärskyn unta hetkauttamatta. Tuota pyöreätä päätä ja tuota vankkaa karvaniskaa, noita hörökorvia ei voi kuin hyvillä mielin katsoa - ja huomatkaas: takaapäin ne näkyvillä.
Ja jos tuo näky ei vielä riitä niin päätä vain tyynyllä kääntää ja luetteloi tulevaa luettavaa, sitten ottaa sen minkä arpova käsi koukkaa:

• Haanpää: Hurja
• Loridan-Ivens: Isä et koskaan palannut
• KK 12 - hyi! yhä kesken: mikä häpeä. Mikä häpeä?
• Kaunisto: Luxus - oikeastaan: ou jee!
• Hirn: Esteettinen elämä - ihan siistii jotain teiniä lainaten.
• Kontturi: Saisiko olla yksi testamentti - no ei vielä, kiitos.
• Jussila: Villit vihreät saaret
• Kaunisto: Synnintekijä - Luxuksen tekijältä / Pasi Kauniston tytöltä aiempi.
• Rimbaud: Kirjeitä Afrikasta
• Kilpi: Suljetuilla porteilla - ihanista ihanin!!! nam nam.

Ja siinä vain toinen torni, toisessa pinossa yhtälailla herkkua. Pöydän alla - parhaimmat, vähän kuin niiden entisten rintamamiesten jallupullot.

Kaikkiruokainen sika tässä, lukija siis, vaikka Pulkkinen väitti romaania ylipäänsä - Romaanihenkilön kuolemassaan? - kaikkiruokaiseksi siaksi.
Tämmöinen lukija jos mikä on varsinainen rotusika, ei mikään länsisuomalainen luppakorva eikä itäsuomalainen pystykorva niin kuin Mats aikoinaan sikarotuja paskaopin kokeissa luetteli.

Dekkareista sanoudun kyllä ehdottomasti irti. Ehdottomasti. Sillä mieluummin tapatan sian kuin ihmisen.