Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 14. elokuuta 2014

Vedetään nuottaa, saadaan - matoja!

Lempin lippakioski
Alkanut mouruta Paratiisin kissa, leikattu Lempi, uros.
Sen se raaka liha & kala teetättää: mahakipuja mahakipuja. Mutta turha sille on keitettyä muonaa tarjota: nuuhkaisee, tuhahtaa, olkansa yli mulkaisee ja lähtee syvästi loukattuna pois kupiltaan, käpälämäkeen.
Tai oikeastaan hyppää verannan lippakioskiinsa pyöreän moukulapäänsä sen uumeniin kätkien. Kadoten siitä sitten omille metsästysmailleen, kun kerta 'Klo 16 bigmac-ateria' on tuottanut vesiperän.
Suolinkaisia, matoja?

Vai olisiko niitä Putkinotkon Malakiaan käärmeitä:
"--- pitäiskö hänen, perhana, olla noiden käärmeitten tähden vielä päivällistäkin syömättä? --- Toisi äiti niille sellaiset syömiset, että saisi mies syödä samalla kun käärmeetkin syövät. Kummatkin omissa eväissä."
"Kumbki omal moonal" kuten  K. Wanikin vironnos vuodelta 1926 kuuluu käännöksessä Joel LehtonenPutkinotko Kujutus laisast viinahangeldajast ja kohtlasest härrast.

Se on tuo kala sellaista. Onneksi eivät nuo käärmeet luennassa tartu. Jos tarttuisivat niin itse Paratiisin laiska herra olisi omassa oikoluvussaan jenkkakahvansa kadottanut, umpimadonsyömänä riutuisi. Sen verran paljon kalaa on kaverin nuotta lappuuttanut, suurta muikkusaalista viimeisen pariviikkoisen ajan antanut perattavaksi.

Eli on tässä kunniatehtävänä saanut lukea syksyllä ilmestyvää entisen koulutoverin ja kämppäkumppanin murteellisesti ja historiallisesti ansiokasta kirjaa paristakymmenestä Puruveden nuottamiehestä: Reijo Pakarinen Puruveden kalastajat, Kirja-Pakari 2014.

Jokainen piste ja pilkku, erhe ja virhe olisi pitänyt huomata ja tarkistaa, vaan välillä on käynyt niin että teksti on imaissut mukaansa, nuotta nieluunsa, ja tarkistus unohtunut vetävän tekstin sekä nuotan myötä.
No sittenpä syksyllä tuon näkee kun kokee.

Mutta Lempin madot nähdään aikaisemmin: eläinlääkäri tuntuu puhelimessa parhaillaan määräävän e-reseptiä apteekkiin - ei muuta kuin geeliä niskaan ja Lempi lipan alle potemaan!

 



Kuva kirjasta Puruveden kalastajat / Reijo Pakarinen


2 kommenttia:

  1. Onhan sulla madonajo-ohjeet muistissa?

    VastaaPoista
  2. kavi

    linkitäpä niin muutkin hyötyvät.
    Turkinhiha jne... vai oliko se se salavamisjuttu?

    VastaaPoista