Tuntematon hiihtäjä

Paloaukealla, sillä Väinö Linnan Tuntemattomalla, hiihtelee Vanha Mies ja kiroaa; ei nyt sentään yhtä karskista kuin Linnan sotilaat, pois se meistä: entinen opettaja sentään. Puhdas Suu. Hiihtää sulkeiskenttää ja noituu.

Että tämmöiseksi ovat typistäneet uljaan kentän!
Tykistön lakkauttaneet ja kasarmista koulun valaneet. Alakoulun. Tykin ovat kuljettaneet piiloon kentältä, missä Vanha Mieskin aikoinaan alistettiin komennoin isänmaan palvelukseen ja missä VM itse nuorna karjahteli TaaKSE POIIStujaan uusille isänmaan astujille. Miesten koulussa.

Nyt alakoulu samalla paikalla, samassa rakennuksessa.
 - Hävytöntä! älähtää VM rinkiä kiertäessään. Murahtelee alennustilalle, historian halventamiselle, perspektiivin puutteelle, niille Haglundeille ja Enestameille.
Kiertää, kiertää, suksilla ympyrää kiertää, kunnes huomaa viimein tykkihallin verkkoaidan takaa.

"Näytän itse itseäni komentaen", määräsi yliluutnantti Spåre ryhmänjohtajien koulutuksen aloitussanat, juohtuu mieleen, "ja siitä jatkatte liikkeen mukaan!" 

Niin se meni. Upposi koiruus. VM alkaa sulaa, hymähtää, muistaa oman vuoronsa ja opastuksensa ja repeävän riemun:

 - Toimitte mallini mukaan! Näytän ensin itse itseäni komentaen. Oletteko valmiit? Seuratkaa tarkoin liikkeen etenemistä. Än yy tee nyt: - KATse oikeaan päIN!

Sitten vinkuivat hippulat!
Eipä pitänyt yliluutnantinkaan pokka, vaan pärähti nauruun Carl-Erik, kuten koko konkkaronkka. Sitä mentiin eikä meinattu tykkihallia ympäri ulkopuolelta kerien ja kiertäen.

Pehmenee, pehmenee Vanha Mies väsyessään ja - ilossaan: pian täyttyy viissatanen tältä talvelta, kunhan vielä takaisin Pärnälle vähässä lumessa kaluaa. Tuumaa jo vaimolleen, joka perästä hiihtää, koko ajan hiihtänyt on, ja joka monet paaruamiset ja sulamiset on kestänyt:

- Toisaalta eikös tämä jalompaa? Gladios suos in aratra. Koulu kasarmin paikalle. Sivistys sanonko mä minkä! Tai kai se Pentti H on jo sanonut ja - kärsinyt.

 Jäljellä   H: 500! km, KK: 217 s