Senioriopettaja-lehti

 Pysytäänpä aiheessa eli hetperään toinen opettajalehti, Senioriopettaja, se kun tuli eilisen emälehden sisällä.

5/2024

Tyttöjäkö tahi poikiako nyt enemmän - silläkös väliä tässä turson iässä loppuin lopuksi, kun on enempi semmoinen sukupuolineutraaliolo.👵👴

Mutta terävää sakkia ovat nämä seniorit ja elämänkokemusta runsaammin kuin eilisillä, jos vain joku erehtyisi kuuntelulle ja ottaisi viisaat neuvot vaarin, kuten tämänkertaisen emeritan:

Mikähän lienee, kun ajatus kulkee samoja ratoja ilman tohtorikoulutusta. 👀😁

Tuohon juutuin, 

vaikka Hilja Haahti -150 vuotta syntymästä -jutusta olisi ollut sanomista: miksei kirjoittaja tutkija ottanut huomioon täkäläisen kirjoittajan gradukirjalaajennusta? Tätäpä: Irja Pulkkinen: Hilja Haahti ja hänen äitinsä, 2020. 

Omakustanne Irjan kirja on ja siksi ei liene levinnyt laajempaan tietoisuuteen, vaan olisipa ollut ainakin oiva lisä ja tuoreempaa tutkimusmateriaalia kuin tuo Ireni Jelinin käyttämä toisen Irjan eli Heinilä-Aron Kaunis maa - Painosten herratar Hilja Haahti vuodelta 2007.

Eikähän Brigitta Kalpan juonikas ristikkokaan jäänyt täyttymättä, vaikka töitä taas teetätti. 

 ☃ Etenkin Tuppuraisesta-vihje verbivastauksineen osui hermoon. ☃

Tämmöstä purtavaa irtosi Senioriopettajasta, joka on vapaasti luettavissa täältä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 

Koulu naisten käsissä - miesten selän takana

 Opettaja tulla tupsahti pitkästä aikaa. 10/2024

(Täydennystä sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi?)

Lehti luettavissa tästä.

Selaa ja huokailee Tämä Turso, TT: hyväksikö on päässyt, vaiko pahaksi. Koko sivun kuvia naisista - Korreita kuvia, sanos mummo niinkun sano Me Naisia selatessaan - toinen toisensa jälkeen:

Merja Kuisma: Ei siellä mitään spreijattu
Najat Ouakrim-Soivio: Tiede vei rehtorin
Emma Nordväck: Ilot ja surut tuulettavat tiimiä

Vihdoin tärppää - kuviin ilmestyy ensimmäinen mies, koko aukeama. Nimetön. Takaapäin! Selän takana koko touhu?

Tekstistä pätkä: 

"Vuonna 1903 veistonopettaja Vera Hjelt aloitti työnsä Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisenä naispuolisena ammattientarkastajana. Hänen tehtävänään oli valvoa työsuojelulakia, jonka Venäjän keisari Aleksanteri kolmas sääti Suomeen vuonna 1889.

Tarkemmin ottaen laki oli nimeltään Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemiseksi."

Hyvin on hommansa hoitanut, kauaskantoisesti, ainakin opettajien kohdalla Vera, ilakoi TT. 

Jatkaa:

Tiina Mäkeläinen padelkentällä. 

Mainoksissa miesten kuvia kyllä.

Annukka Kinnunen ja Jenni Pollari kaksin. S2-ope löysi menetelmän, joka toimii

Tuula Kivimäki Uudet ruuhkavuodet

Masentuu TT, ainakin alakulottuu, sanoittaa mietteensä näkyviin pienellä ilman huutomerkkiä: - tuommoiseksiko on mennyt koululaitos, ei miehen miestä.

On menossa sivulla 30. Yli puolen välin.  

Toivonpilkahdus: jokunen sivu vielä jäljellä. 

Eteenpäin.

Eikä mitä. 

Sivun 37 kuvan yllä tekstiotsikko Lopuksi: kaksi naista - sellonsoittaja Anni Järvelä ja toimittaja Reetta Räty.

Luovuttaa 

Tämä Turso siihen.

Toteaa: Ei siinä mitään - hyvissä käsissä on koulu.

Oheislukemista

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Arvostelematon kirja

oikeastaan kaksi

Järjestelin hyllyjä, jossa ohkainen kirja, sen sisällä tuo Väisäsen Ritvan lappunen vuodelta 1988. Yrittikö vielä 'houkutella' jatkamaan Karjalaisen kulttuurissa, vai luovuttiko palkinnoksi, kuten vuosia myöhemmin vielä tämän. Vauvatyttö syntymässä parin viikon päästä, joten EI, sillä elämä ennen kuollutta sanaa tästedes! 

Arvostelematta näkyy jääneen, kuten tuokin aforismikokoelma Kiinalaista viisautta.

Olkoon tämänkertainen blogipotullinen Väisäs-Ritun muistolle; Ritvahan menehtyi vuoden alussa, niin lehdestä yllätyksenä luin. 

Jyrki Tapio:

Loinen ja kruunu. 88 s.

WSOY 1988.

Jyrki Tapio (s.1956) - Marko Tapion/Tapperin sukua? Ekana mieleen.

Vaan eipä löytynyt minkäänlaista tietoa vahvistusta tekijästä netistä. Piti kääntyä mainioon Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun:

Jyrki Tapio kirjoitti ainoan? kirjansa vuonna 1988: "Loinen ja kruunu", WSOY. Onko tietoa Jyrki Tapion myöhemmästä elämästä, ja onko Jyrki Tapio hänen oikea…

Pian tuli vastaus: Ei muuta kirjoittelua löydy kuin nämä:

• "Pappien kapakka" teoksessa Kenkää enolle: uutta lyhytproosaa (Gummerus, 1983)
• "Stilleben" teoksessa Teräsviljaa : nuorten kirjoittajien proosaa Tammen ja City-lehden kilpailusta / toim. Saska Saarikoski ; kuv. Anniina Louhivuori (Tammi, 1987)

Sekä: musamiehiä, jazzia, rumpaloi Baddinginkin matkassa.

Taustoja tiedustelin, koska nyt romaanin lukemisen jälkeen jäi orvohko olo.

Ulkoisen juonenpoikasen helposti nitaisin, tämän:

Helmström matkustaa Moskovaan humaltumaan ja sieltä sekoilemaan Samarkandiin passitettuaan Atosen poliisin avulla hoitoon. 

Joko hän, Helmström, on hullu, tai sitten paras kaveri Atonen. Kokeilee siis Atosella. 

Palattuaan H löytää A:n sokerijuurikaspellolta:

 " Traktorin vetämä nostokone liikkuu hitaasti pitkin naattimeren laitaa. Hullut tulevat perässä miten kuten. --- Lääkkeissä joka iikka. Toipumistila, kurssi takaisin elämään, jossakin Sipoossa. 

Atonen seisoo vähän muun joukon jäljessä. Hän on pysähtynyt tuijottamaan talikkoa.

Ja minä kun ehdin jo kuvitella löytäväni hänet lähinnä neitseellisestä tilasta, maisemasta, jota hän ei vielä ole alkanut sairastaa.

Hulluthan sairastavat maisemaa, kaupunkia, huonetta, käytävää, kotia."

Sisäisessä juonessa riittäisikin selitettävää viljalti, vaatisi tosin toisen lukukerran, kenties kolmannenkin, siksi arvelin oikaista hakemalla taustatieroja Jyrki Tapion omista elämänpoluista. Ei onnistanut.

Luu jäi kouraan.

Ei noista apuja muuten kuin musiikin suhteen.

 

Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin painautua uuteen lukukertaan ja tekstiin tämänkaltaiseen:

"Maailmallinen tietoisuuteni yhdistyy hänen äärimmilleen tiivistyneisiin kuvitelmiinsa. Transsendentaalisesta illuusiosta kasvaa kokonaan uusi persoonallisuuden käsite."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Riina-Maria Metso: Rivipelaaja - Ammattikiekkoilun kulissien takana

Savolainen "neekeri" kesäreissulla

 Suattaapi olla arka aihe tai sitten voip olla jotta kansa mitä!

Kirjokansi

Vajjoon vuuvven oon tätä soutanu ja huovannu, eestaas venkslannu, entiijjoo pelannu, jotta ottasinko hänet esile, arvostelisinko ja jos arvostelisin, niin arvostelisko niin, jotta teiloisin vaiko niin jotta kehua reuhkasseisin ja retostelisin. Jos teiloisin suattas nykypolovi taputtoo ja jos kehusin sanosivat vanahat parrat jotta hyvä kun näytit mistee se muniva kana kusassoo elikkä saisivat näpilleen nuo moralistit ja valaveutunneet voket sun muut tarkkasilimät, joihen mielestä vitun suap sannoo muttei neek...

Enpä tee kumpaakaan, vaan jätän kaiken vastuun kustantajan kannettavaksi eli Virratvuoren Jussin, joka pyörittää Joensuussa valtavirrasta välittämätöntä Kirjokansi-kirjakustantamoaan. Yleensä laadukasta tavaraa sieltä tulee, kuten Anna Ahmatovan Kootut runot kuin myös virolaisen Tõnu Õnnepalun tuotantoa.

Tämä savolainen kesäreissukertomus Turusta Pönttövuoren tunnelin läpi Kuopioon ja kesänviettoon Karstulaan on alunperin ilmestynyt tasan sata vuotta sitten, mistä johtuu kirjan rohkeahko nimi.

Siksipä julkaisija seli seli:

  

LEHTINEEKERI

Lehtineekeri on vanha nimitys sanomalehdissä työskenteleville toimittajille. Nimitys oli yleisesti käytössä 1930- ja 1940-luvuilla, joskin vanhimmat maininnat ovat jo 1920-luvulla.

Yleisimmän teorian mukaan nimitys viittaa siihen, että tuoreita painovedoksia käsitelleiden toimittajien kädet ja joskus jopa kasvotkin, olivat hyvin usein mustan painomusteen tahrimat. Tahrat pysyivät pitkään ja näkyivät myös journalistista työtä tehdessä. Vaihtoehtoisen selityksen mukaan toimittajat itse olivat tyytymättömiä huonohkoon palkkaansa ja vertasivat tätä ahdinkoaan amerikkalaisten neekeriorjien asemaan.

Toimittajien yhteisiä vapaa-ajan kerhoja saatettiin myös kutsua neekerikerhoiksi. Osassa näiden nimistä neekeri-sana säilyi jopa 2000-luvulle asti. Nykyisin sanomalehtitoimittajia ei enää sanota neekereiksi. Nykyisin neekeri-sanan käyttöä pidetään ihmisoikeuksia loukkaavana.

Vaikka Lehtineekeri on nyttemmin todettu poliittisesti epäkorrektiksi, oli se edistyksellinen siinä mielessä, että sana oli sukupuolineutraali, toisin kuin sen myöhemmin korvannut sana "Lehtimies".

Kirjan kirjoittaja Heikki Välisalmi näyttää olleen vasemmistolainen toimittaja/lehtineekeri, näyttelijä, päätoimittaja, teatterinjohtaja, kansanedustaja, poliisimestari, Venäjälle karkotettu ja sen tuhannen muuta. 

Ei siis ihme jos sana on hallussa ja historiallista perspektiiviä löytyy matkustusmalliin / auto ja hevonen:

"Hevoset vielä maasydämessä säikkyvät tätä uudenaikaista ammattinsa sortajaa, mutta vähitellen nekin mukautuvt ja oppivat myöntämään bentsiinihevon etevämmyyden kakaramasiinan rinnalla." 

Heikki Välisalmi (1886-1947)

Heikki Välisalmi:

Savolainen neekeri kesäreissulla.

2014 96 s. (alkup.1924)

Kirjokansi

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Arttu Unkari & Kai Vaalio: Isämiehen idioottimaiset iskäsadut

Anneli Saulia "isänpäivänä"

 palanpainikkeeksi

Finnkino

Lainausmerkeissä, varmuuden vuoksi, tuo isänpäivä: nykyään kun ei tiedä mitä saa sanoa ja miten ja miksi kutsua mitäkin = ks. siittäjä.

Otettiin sitten varman päälle koko mokomakin päivä muutenkin. Röystäilemättä. 

Ajeltiin Tolosen Nesteelle syömään juhla-ateria. Ahmaistiin päivän tarjous alta pois, ei ihan ähkyksi asti. Palan painikkeeksi oli tiedossa elokuva; varottiin vähän jottei nukahtaisi Annelin ajassa.

Hyvin onnisti: toinen ei nukahtanut. 

Yksin lukien yhdeksän meitä istuskeli viehättävän pehmoisessa teatterisalissa; vähän orvolta tuntui aluksi väen vähyys, vaan sitten kun valot sammuivat tunnelma raapaisi mukaansa.

Anneli Saulilla oli maailma hyppysissään, Toni Sailerit ja Brasiliat kohteina.

- Mustalasitytöllä! niin kuin Anneli itseään kutsui, eikä miksikään romaniksi niin kuin hyvä tapa vaatisi.

Åke Lindman ei onnistunut pitämään vaimoaan aviossa, vaikka kuinka anoi ja kerjäsi kirjeissään, joita lähetteli tiuhaan Saksanmaille. Anneli mennä liihotteli makuun päästyään.

Sittenpä tuli stoppi. 

Loppuivat työt kuin seinään. Anneli lähti Ruotsiin rakennukselle lankunkantoon. Kunnes Jouko Turkka otti naisen Joensuun kaupunginteatteriin, jossa sitten Anneli näytteli eläkeikään saakka.

Kova kommunisti oli, tylytti, ettäjotta jos hänellä olisi valta ja voima hää laittas rahaporhot riviin ja ampus. Dokumentin tekijä Saara Cantell hyrähti, jotta hyvä kun et valtaa saanut; naurahti Annelikin hyväksyvästi. 

Kunniaakaan ei Annelille liiemmin jaettu, Betoni-Jussi tipahti elämäntyöstä kahdeksankymppisenä ja Tähtiraitin kiveykseen Hyvinkäälle sai käden ja jalan jälkensä kuoltuaan. Elämää toki oli riittänyt paljon pitempään kuin kanssanäyttelijöillä: syntynyt 1933-2023, himpun vajaat 90 vuotta.

Tuommoista kaikkea elokuvadokumentista irtosi ja jäi aivoihin pompottelemaan kun homma oli ohi ja läksimme liukastelemaan pimeyttä päin ja kotia kohti. Neste loisti vielä valoissaan Tolosessa, vaan siihen loppui viimeinen valo. 

Kolmen hirven kohdalla ei tällä kertaa ollut yhtään hirveä. Saatiin onnellinen loppu ja pakettiin koko kohdehenkilön päivä - kummankin: isän ja ainakin Annelin (m)aitous.

Elokuva-Aitta 1956 nro 24

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Väisäsen Riitan luona

 Kuokkavieras Kataja

Ihan vahingossa jossain urheilun välissä Muuan TelevisionKatselija, MTK, havahtui, kun ruudulla vilahti pulska poika, patviutunut Janne Kataja koputtelemassa Väisäsen Riitan ovenpieliä. Sisään oli pyrkimys, yösijaakin vailla. Aikansa koputeltuaan ovi raottui ja näkyi käsi jossa keltainen sumuteaski. Lopulta tunnisti Jannen.

Katajalle oli annettu tärkeä läpivienti: Etsi Orimattilasta - J. H. Erkon kotikunnasta, tiesi MTK - kuningatar ja syötä tälle porkkana. Ei Riitta syönyt, Riitan hevonen söi. Mutta Janne sai porukalleen yösijan ja huolenpidon talosta.

Tuohan imaisi Muuan TelevisionKatselijan villiin menoon mukaan, urheilut unohtuivat. Vailla pienintäkään aavistusta, ei tietoa kokemusta koko ohjelmasta!

Alkoi syvällinen tutkinta:

linkki

Siis jo vuodesta 2016 ja Kirstinkin luona vieraillut!

Alkoipa koukuttaa jos kutkuttaakin Kataja.

Lisätutkimuksissa selvisi, että tuolloin Ruudussa ollut näytillä vain yksi kausi. Ja nyt sitten Maikkarilla jatkot viime vuodesta alkaen.

 

- Eikun leikkiin mukaan, tuumi MTK vankoin perusteluin: Maajussit loppumassa. Jääpähän edes jokin jatkumo, odottama ja syy vetäytyä telkun ääreen.

Vakuutti vielä: - Eikä missään nimessä ruudulla jo heti -meininkiin mukaan.

Mihinkäpä sitä tosiaan ois ite kellää muka semmonen hoppu.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Rivipelaaja

Nyt ei ole mistään sm-veikkausrivipelaajasta* puhe, vaan jääkiekkoilijoista, joista ei tullut niitä Isoja Teemu Selänteitä, jotka paksun lompakkonsa turvin elävät elämänsä loppuun asti rikasta elämää toista pohattaa, Trumpia, äänestäen ja vankasti kannattaen.

Atena 2024

Riikka-Maria Metso ottaa kirjaansa Rivipelaaja kolme tavan kaukalojyrää, joista 

• Pauli Levokari käväisi NHL-porteilla kolkuttelemassa, sisään pääsemättä. Riikka-Marian avopuoliso, 3 poikaa yhteensä. Ura 20 vuotta.
• Jonne Virtanen rymisteli 17 vuotta eri seuroissa. Avovaimo 3 lasta.
• Marlo Koponen kiekkoili 15 vuotta pahemmin menestymättä. Avovaimo 3 lasta.

Koponen hommasi itselleen ammatin, työpaikkana Imatran voimalaitos. Virtanen toimii Mestis-TuTon päävalmentajana. Levokari on aivovamman oireiden vuoksi tällä hetkellä työkyvytön.

Jääkiekko on raju peli, Paulin kohtalon kokeneita löytyy kirjan ulkopuolelta pitkä rivi, esim. täältä Tony Salmelainen ja täältä Tommi Kovanen. 

Pienempiä vammoja oikeastaan turha mainitakaan:

murtuneet rystyset, sormet, käsivarret, pohjeluut, leukaluu, jalkapöytä; revenneet ristisiteet, kiertäjäkalvot, nivelsiteet, takareisi; alavatsa verkotettu, selkä täynnä kulumaa, kierukaton polvi, viiltohaava ranteeseen ja jalkaan; selässä pullistumia. nenä rakennettu uudestaan, hampaita katkennut, naama tikattu lukemattomia kertoja; rytmihäiriöitä, aivotärähdyksiä ... 

Kalliit ovat ammattimaisen harrastuksen lunnaat verrattuna siihen mitä käteen jää.

Suomessa on n. 1000 jääkiekkoilijaa, jotka pelaavat ammatikseen Liigassa tai Mestiksessä. Mestiksessä lätkit tonninkahden kuukausipalkalla, Liigassa mediaanivuosipalkka on n. 65 000 €.

Monenlaista sisäpiiritietoa kirjasta löytyy, myös tunnepuoli pääsee esille, mikä ei kovin tavanomaista ole 'kovanaamojen' toksisia lehtijuttuja lukiessa tai haastatteluja kuunnellessa.

"Poikanikin pelaa aika rajusti. Joskus vanhempainillassa joku kommentoi, että ei voi mitään muuta odottaakaan, kun vanhemmat ovat väkivaltaisia. Niissä tilanteissa miettii, miten hölmöjä ihmiset ovat. Olen maailman rauhallisin ihminen, olipa pelitapani mikä tahansa. Eihän näyttelijätkään ole sitä mitä näyttelevät.  

 

Puolisolleni on tullut paljonkin sitä palautetta, että osta miehellesi hame tai miten voit olla noin tyhmän ihmisen kanssa."

Noin tilittelee tuntojaan Jonne, joka eilen illalla maisteli tappion karvasta kalkkia, eli hänen valmentamansa TuTo otti kuonoon Jokereilta kotikaukalossa Turussa 0-5. 

Tässä koko rivi Metson kirjoittamista kirjoista.

* 

Onnin tulos 7 oikein, 

sijaluku; 1652/14135.

OE ei lannistu: tänään uutta putkeen!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Hidasta pohjalukemista

Silkkaa nautintoa vuoden loppuun saakka 20. elokuuta 2024 

Vuolen Vuolletta iltapuhteeksi 3. lokakuuta (sivulla 372 etenemässä)

Kolmas kirjoitus samasta kirjasta tänään 7. marraskuuta  (sivu 662 menossa). 

Edelleen mukana kaikella hiljaisella hartaudella ja ihastuksella: että nykykirjallisuudessakin jotain näin vanhahtavan vahvaa epiikkaa lautasella.

"Oikeistoradikalismin nousu kiristää
savolaistilan tunnelmaa 1930-luvulla."
Heidi Jaatinen: Vuolle.
Gummerus 2024

Ja kun tämmöisen helmen on löytänyt, on parasta nauttia siitä, hiljokseen siivutella kaksi kolme sivua illan päätteeksi. Murheet mukana, ilot kätkettyinä kuin Volterin, sen Kilven, kirjoissa ikään. Yhä edelleen toistaen: mikä kieli!

"Marraskuu, kuolinkuu. Tuure meni lumipimeään, työnsi varpaat sohjoon.

Taivas yhtä tähteä, kas vain, vaikka jaloissa sohjo. Raahautua saunalle, jo sihahti kiuas. Humakat löylyt! Valeli ja viskoi, holvasi minkä ennätti, kylvetti niin että toppuuttivat. Vesi silmissä kiittelivät henget häntä, Kosken tunnettua isäntää, joten hyvillään Tuure hellitti kauhasta. Paljain päin luppasivat vainajat takaisin haudan lepoon. Kääntyi pyhäinpäiväksi." s. 627

Runoileva kieli, joka talttuu puhtaaksi realismin riemuksi Tuuren hautajaisissa parinkymmenen sivun päästä:

"Missä muistelot Ananias-sedän arkutuksesta, kuinka setä ei sovi ensimmäiseen arkkuun, kuinka aitasta on purettava ovenpielet." s. 646

Ei voi muuta kuin taas siunailla tuuriaan: jäljellä vielä huitkotva ennen kuin viimeinen sivu kuitattavana, sivu 887. 

Eikä sen jälkeenkään liene isompata hätää: savolaisen suvun ja pitäjän historian on vängällä jatkuttava.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

pst

Finlandia-ehdokkaat julki tänään

Trump presidentiksi eilen

Älyllisen kritikoinnin mahdottomuus

Lastenkirja-buumi menossa. Miksiköhän?

Jotain vialla?

Vietättää enempi ja enempi epä-älyllisten askareiden pariin. 

Tämmöinenkin viikonloppuna arvoisan vieraan jättämä kakkarantu matolla kun herättää tunteita enemmän kuin uutinen Gazasta:

Pitäisikö olla huolissaan?

Ja lastenkirjatkin kun ovat syrjäyttämässä tolstoit ja dostojevskit. Nämä tämmöiset:

Solmussa linkki                   Vauvan iloinen ihmettelykirja linkki

Vielä viimelukemana tämä:

Niin magioita ja maistuvia, lanttukukon veroisia - suussa sulavia! Ei mitään kuivia mällyköitä.

Ja älyllisestikö noita sitten muka pitäisi kyetä ruotimaan, suositella tai olla suosittelematta. E Ei - tunnetiloilla korkeintaan ilmaista asteikkonsa.

Tai no joo, silloin kun ei perhettä ollut, oli vain lapsettoman poikamiehen juoksut, saattoi lastenkirja-arvostelu näyttää tietävämmältä, ja varsinkin kun se oli painetussa lehdessä luettavissa, kuten muinoisen opiskelutoverin kirjan arvostelu Karjalaisessa:

Terveisiä Matikaisen Patelle! 

Lienet vielä tolpillasi, olit lämmin ja veikeä ihminen.

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Jarkko & Tuomo Lievonen: Koiranvirka

SM-vakioveikkaus

 Onni Eläkeläinen pyrkii Suomen mestariksi!

Vanhalla konnalla on pahe, josta emme ole kuulleetkaan, vaikka Onni alkaa olla läpituttu jok'ikiselle.

Onni on vetänyt kaihtimet ikkunoihin, avannut läppärin ja päässyt ns. linjoille. 

On aika veikkauksen!

 

- "Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko..." rallattelee vanhasta muistista.

- Helppo juttu nykyisin. Näinä kaksneljäseiska-aikoina. Vaikka yöllä jos ei nukuta. Eikä tarvita paksuja Haravaoppaita! Senkus tutkit ennen rivin laatimista loukkaantumislistoilta vaivaiset ja poissaolevat:

-pohje-reisi-pohje-alaselkä-nilkka-nivus jne.

Katsot muka-asiantuntijoiden vihjeet ja - vältät niitä, so. teet toisinpäin.

 - Itsestään selviä tapauksia, myhäilee Veikkaajamme. 

Laittaa uskaliaasti pari ristivarmaa. Perustelee toisen: - Ipsvitsi oli ennen tasapelijoukkue. Toista tasuria ei perustele: olisiko itsestään selvä?

Ja kohtakos Onnilla on rivi laadittu:

Onni E on valmis kamppailemaan henkeen ja vereen vakioveikkauksen Suomen mestaruudesta, joka ratkeaa viiden viikon taistelun jälkeen lauantaina joulukuun 7. päivä - tämä rivi tänään illalla.

Jäämme seuraamaan rossessin etenemistä, takapakkia odotellen; jotenkin epäilyttää, jottei homma ole Onnin hanskassa, ei kummassakaan.

Kisaan

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä