Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

perjantai 6. heinäkuuta 2018

von Schillerin runoja

ACHTUNG!
(= poikkeuksellisesti vähän vaativampi pökäle tuloillaan)

Lääkäri-välskäri-tohtori von Schiller (1759-1805) päättäköön kesäisen kolmirunokimaramme (I, II).
Jotenkin tuosta 45-vuotiaana kuolleesta 'ukosta' ei tahdo päästä eroon, vängällä aika ajoin luetuttaa varsinkin Orleansin neitsyttä jos muutakin suoltoa.

Mielenkiintoinen mieshän Johann Christoph Friedrich oli, myönnettäköön, näin fyysisen rasituksen kannattajalle sielun ja ruumiin kaksisointua painottaessaan. Tohtoriksikin väitteli ko. aiheesta:
"Versuch über den Zusammenhang der thierischen Natur des Menschen mit seiner geistigen"
(Tutkimus ihmisen eläimellisen luonnon ja henkisyyden välisestä yhteydestä.)

Eläimellinen luonto, thierisch, edustanee sitä juoksu-/hiihtopuolta inehmossa.

Ihminen ei ole erikseen sielu ja ruumis, vaan näiden kahden olemuksen mitä syvällisin yhdistelmä - ruumis edellä, jopa, ainakin nuorena (= oma mutuväitöslisäys). ks. Forsius

Ai niin -
 ne runot purtaviksi!
Otetaan näytille parit Johannasta eli tästä Ranskan kansallissankarista, vapaustaistelija Jeanne d’Arcista.

Tässä teille metoo-meininkimallia kahdensadan vuoden takaa, Toivo Lyyn 1950 suomentamaa Orleansin neitsyttä:
Zeitgenössische Darstellung im Protokoll des Parlaments von Paris (1429).
Zeichnung von Clément de Fauquembergue. National Archiv

"Voi minua, jos taivaan kostonmiekkaa
kädellä käyttäisin, mut sydämessä
ois tyhjänturha maisen miehen kaipuu!
---
Minulle jo miehen katse,
kun himoiten se minuun kohdistuu,
on kauhistus ja pyhän häväistys."
 
Myös maisen maineen turhuudesta johtopäätös:

"Kun kunnia
minua loistollansa ympäröi,
niin rinnassani kävi kamppailu:
oloni onnettomimmaksi tunsin,
kun näytin kadehdittavimmalta
maailman silmissä ... "
 
Hyväpä tuokin meidän tietää, tuntea tuo sangen harvoille lankeava maine-kokemus, tauti nimeltä - kuuluisuuden kirous. Osaamme näin välttää moiseen turhuuteen pyrkimisen.
 
Mutta voi harminpala kun aika loppuu, ja tila olisi vaikka kuin! Ei auta ei, on luikittava tästä puun alle, kaatohommiin: 
jos vielä yhdeksi talveksi varautuisi ...
Vaan enpä malta olla loppuun lainaamatta pätkää tiedemies Schillerin tiede-epäilystä 
 
Neron henki
 
"Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen,
oikeuden tukipuu järjestelmäkö on?
Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen,
jonka mun rintani laiks itse, luonto, sa loit,
vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä,
kaavako vangita saa hengen siivitetyn?"

 
Nach einem Gemälde von Johann Friedrich August Tischbein (1805)
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

2 kommenttia:

  1. Olipa hauska tuo meetoo-huomio aikjen takaa. Hyvää runon ja suven päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TT
      (kirj.virh.korj.laitos):

      Eino LEINOA vaan!
      Sen kunniaksi Leinon ensimmäinen runo:

      Ainiaan lempeni
      olet omaava,
      moni sua lempivi,
      Linnea ihana!

      http://hikkaj.blogspot.com/2014/03/eino-leinon-ensimmainen-runo.html

      Poista