Ajantaju

Maikki 90+ oli tullut potkurillaan kauppakassi sarvissa tiellä vastaan avajaispäivänä, niiden niiden, ja sanonut:
- Johan nuo eilen voittivat mitalija.

Oli pitänyt oikoa, jotta vanhoja kisoja näyttivät, kertasivat.
- Niitäkös kehnoja, oli tuumannut ja pukkinut potkuriin vauhtia, kotia kohti, kalasopan keittoon.

Ota noista tosiaan selvää, mikä on totta ja nyt, ja mikä mennyttä televisiossa, kun pyörittävät historiat ja tulevat yhtenä vyyhtenä. Ja entä se spekuloinnin määrä: ikinä ei voi tietää aikamäärää, milloin oikeasti kilpa käynnistyy, milloin h-hetki koittaa ja koska viimeistään, lopullisesti, asettua vastaanottimen ääreen.
Helposti käy maikit.

Aino 80+, toinen mummo, potki myös vastaan, ajopelinä rullaattori, jolla nimellä Aino Ritari  härveliään nimittää. Aino potkii muutenkin vastaan yleistä elämänmenoa, sen verran itsellisenä haluaa pysytellä ja tomerana näyttää pojalleen sekä miniälleen, ettei mikään hoivakoti Viimeinen Henkäys ole hänen paikkansa.

Ehei kohtakaan!
Sulhaskandidaattikin Senegalista pian astumassa kaksioon elämänkaveriksi: no niin ainakin Lähetysyhdistyksen kirjekuoressa väitettiin kuvineen kaikkineen. Niin ainakin Aino oli kirjeen lukenut ja tulkinnut.

Siitäkös riemu repesi ja energiat sekä nuoruuden eliksiirit alkoivat 80+-ruumiissa hyrrätä, tai ainakin ne oli saatava hyrräämään ennen kuin tuo voimakas heimopäällikkö tulisi tupahan.
Alkaa armoton seksuaalitajunnan päivittäminen.

Maikki on totta, Aino höpinää.
Molemmat kohdattu kyllä: toinen luonnossa, toinen kirjassa.
Maikki elävä henkilö täysissä ruumiin ja sielun voimissaan täällä keskuudessamme; Aino elää Anna Rimpelän romaanissa Pitkään meni kaikki hyvin, Otava 2018.

Anna Rimpelä on stand up -koomikko Manalasta ihan oikeasti, joten ei ihme jos Aino Ritari saa kunnon rullaattorikyydit ja lukija tukka pystyssä jää seuraamaan Ainon hurjistumista ja makaaberia menoa.

Loppuliuku

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös