Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Anna Ahmatovat julki


Anna Ahmatova hörde till min ungdoms stora favoriter - hon är alltid lika aktuell. Claes A

Eipä noissa kirjanjulkistamistilaisuuksissa ole juuri tullut palloilluksi; näin pöndeläisenä pääse kun suurin osa pääkaupunkipiireissä pyörimässä. Eikä niin väliksikään. Pakarisen Reijon Puruvedenkalastajat oli viimeksi.

Eilen sitten olin. Jäi  sopivasti ilta-aikaa kun EVVK-mielenosoitusmarssia henkitoreisen kunnan puolesta marssivat - väittävät pakanat ettei muka muunlaisia mielipiteitä ole kuntalaisilla kuin jotta hanttiin vaan eikä minkään Kiteen kanssa kuntaliitosta! - eikä selvää tosiasiaa tullut mieleenkään lähteä vastustamaan. Toivottavasti marssijärjestys säilyi toisin kuin Linnan Pentinkulmalla.

 Anna Ahmatova Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Kirjokansi.



Tuommoinen valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriteko Joensuussa eilen virallisesti julkistettiin. Käännöskirjallisuus täydentyi yhdellä välttämättömyydellä. Kääntäjä Anneli Heliöltä kului suomentamiseen parikymmentä vuotta siitä hetkestä kun hän vaikuttui runoilijanaisen mielenmaisemasta Karjalankannaksella:

"Ystävyyteni Anna Andrejevna Ahmatovan (1889 – 1966) kanssa alkoi Komarovossa, entisellä Kellomäellä, Terijoella kesällä 1992. Komarovon datšallaan, Suomenlahden rannalla, Ahmatova vietti suurimman osan ajastaan vuosina 1955 – 1965, hänen hautansa on myös siellä.
-
Ensi kosketuksen Anna Andrejevnaan sain hänen haudallaan. Meitä oli pieni joukko venäläisiä ja suomalaisia, jotka kävimme yöllä venäläiseen tapaan kohottamassa maljan hänen terveydekseen, koska hän jatkaa elämäänsä meissä. Seuraavana päivänä oli toinen tapaaminen Anna Andrejevnan kanssa. Muistotilaisuudessa, hänen haudallaan venäläiset ja suomalaiset runoilijat lukivat omia runojaan, minä lausuin tilaisuudessa Ahmatovan Pohjoisten elegioiden Kuudennen runon, joka kertoo ajasta ja muistamisesta."

Anneli Heliö on tehnyt varsinaisen maankaatourakan suomennettuaan tuon C.A:n nuoruuden idolirunoilijan, venäläisen Ahmatovan runot, liki kaikki löydetyt. Yli 800 sivua kuvin ja elämäkertatiedoin.
Niin, kaikki löydetyt ja tiedetyt: Ahmatovan runoista suuri määsä säilyi vain 'muistin kirjallisuutena'  samiztadissa, kädestä käteen, suusta suuhun ja mieleen opeteltuina,  joita ei suurin surminkaan voitu paperille painaa, koska ne olivat kaukana oikeaoppisesta sosialistisesta realismista. Vrt. harmsiaadit.

Hengenlähtö tai ainakin vankileiri olisi ollut kirjailijan kohtalona, mikäli kirjallista todistusaineistoa olisi löydetty. Annan ensimmäinen runoilijamies teloitettiin, kolmas, taidehistorioitsija, menehtyi vankileirillä ja oma poika Lev Gumiljov vangittiin tämän tästä.
Anna itse säästyi vankeudelta, mutta eli alituisen pelon puristuksissa.
 
Et ole elossa,
et nouse lumesta.
Kaksikymmentäkahdeksan iskua pistinten,
viisi haavaa
luotien.
Katkeran paidan
ystävälleni ompelin.
Rakastaa, rakastaa verta
Venäjän maa.

 

 
Että semmoisessa tilaisuudessa läsnä eilen Ahjossa Joensuussa.
 


+6°C hiihdot 20km / 871km/€

 
 Voimassa myös

4 kommenttia:

  1. Ahmatovan tuotanto on jäänyt mulle tuntemattomaksi, mutta tällaisten kirjoitusten myötä kiinnostus herää. Vallanpitäjien vainoamat saavat sympatiat, olivat plogisteja tahi runoilijoita. Aika painavan teoksen on Heliö tehnyt, vaan enköhän jaksa kantaa sen luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      kuulemma, Heliön mukaan, runot aikalailla yks yhteen oman elämän käänteiden kanssa.
      Jossain tiukan puristuksen jälkeen kun omaa poikaa taas vietiin vankilaan, joutui äiti kokeilemaan viimeistä keinoa eli ylistämään runoissaan valtiota jossa eli ja kehumaan Stalinia. Ei auttanut.
      Eikä niitä runoja AA halunnut ikinä kirjoihin kansiin, koska ne oli kirjoitettu ns. pistoolin piippu ohimolla.

      Eihän Otto Willekään auttanut vaimoaan vankileiriltä pois, eikä Stalinkaan suostunut Hitlerin vankienvaihtoehdotukseen Stalinin oman pojan vaihtamisesta:
      - Jos vapautat meidän marsalkkamme, me vapautamme poikasi.
      - Minä en vaihda marsalkkaa luutnanttiin!

      Että semmosta atimointia ja isän rakkautta!

      Suosittelen enshättään tuosta ihannevaltiosta luettavaksesi Aino Kuusisen tarinan: http://www.city.fi/blogit/hikkaj/ihminen+ratapolkkyna/125678

      Poista
  2. Arvoisa oikeamielisyysmies hikkaj

    Näytti olevan niitä Kiteisen olomuodon vastustajia ainaskin kymmenen. Valokuvista yritin laskea !

    Olikos kirjanjulkistamistilaisuudessa vähemmän vai enemmän väkeä ?

    Joukkovoiman iskukyky kun on riippuvainen joukon suuruudesta.
    Isä Aurinkoinenkin taisi aikoinaan kysellä Paavin divisioonien määrää.
    Oli kuulemma Papalla vähemmän kuin Pater Solariksella.

    Nythän voisi olla kompromissien aika. Sehän oli Heli Pirhonen kiteeläismissi. Joten perinteitä piisaa ...

    Jos oli väkeä Ahmatovan kirjabileissä enemmän kuin kiteettömyyskampanjassa, sitä vois Ämeriläisväki liittyä suoraan Terijokeen.

    Eikä tarttis itkeä böndeläisyyttään. Piäkaapuntilaisiksi tulisivat ( OWK ) syrjäkulmaisinkin ämeriläismummo. Ja Paratiisin väki siinä siivellä.

    Jotteivät kidevetistelijät mieltään pahoittaisi, voisi sen Kantrihelenan raitin nimetä Heli Pirhosen bulevardiksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      oli niitä - hallitukselle uskollisia joukkoja - ollu auditoriollinen.
      Yläkoulusta enshättään olivat olleet huolissaan.

      No pitäjille synty viime vuonna peräti 9 uutta kansalaista eli oppijaa. Laskeskelepa huviksesi sekä hyödyksesi yliskoolin koko sitten aikanaan kun ko. ikäpolvet astuvat kouluun.
      Saavat yksilöllistä opetusta.
      Yhtenäiskoulun paikka.

      Meitä ahmatovilaisia tossukkoja oli tuohon mielenosoitusväkeen nähen vain roppeellinen, joten meillä mittää virkaa saati sanomista mihinkään. Poistoväkeä kaikki tyynni, vaikka AA:n kirjan nimi toista väittää. Vaan kuunteleeko ne ...

      Poista