Hikatusta - hikkaj

Nenästä vedettyjen tv-ohjelma

30.08.2010 - 12:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, voe mahoton!

- Eihän noin saa menetellä!

- Onpa ihminen kovaksi keitetty tyyppi, kun toisen tunteilla leikkii! Varsinainen blondibimbo!

- Katsoo toista kuin lötkyä lenkkimakkaraa ja samalla antaa ymmärtää tykkäävänsä. Kuherrukselle ryhtyy.

- Entä tuo pistelasku!

- Täyttä puijausta puhelinäänestystilanteenmuuttumisessa!

- Tä?

- Kertoisivat äänimäärän.

- Hittoakos me niillä prosenteilla teemme?!

- Tai prosenttiyksiköillä.

- Tai prosentin sadasosilla, joista kukaan ei mitään ymmärrä. Ei ainakaan se juontaja.

- Sanoisi se uusi Vappu selvästi ja selkeästi: "Nyt Janilla on 1002 ääntä, Marialla 15 enemmän. Johdossa on Ville 12354 ääntä."

- Miks ei se sano?

- Koska silloin ymmärtäisimme.

- Sekös juju siinä niillä!?

Etteikö muka BB aiheuta asiallista ja eettistäkin keskustelua!

Siinä missä Maria huimuuttaan, so. blondiuttaan, huijaa moraalittomasti, täysin sopimattomasti Jania syvimmällä tunnealueella, Sub-tv soitattaa yhtä moraalittomasti ja häikäilemättömästi katsojia äänestämään, kertomatta oikeita rehellisiä väliaikatietoja. Sitten vetää hihasta sellaisen lopputuloksen, jolla saa takuulla porua aikaan. Tämä pahuksen tv-kanavien Seiska.

Äänimääriä katsoja kaipaa eikä prosentteja.

Toisaalta on ihmeen mukava tulla nenästä vedetyksi ja kunnolla höynäytetyksi. On kuin olisi juosta hilppasemassa hakemaan naapurista saparoveistä. Jolla tässä ohjelmassa totta totis ... .

16 kommenttia

Päiväcoktaili BB:stä ja JB:stä

28.08.2010 - 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, lapsismi, KIRJALLISUUS

Päiväkirjalukulaite löydetty maantieltä, ravista. Ahas, kirjoittaja tuttu! Selataas.

Päiväkirjamerkintä - näyttäisi olevan jokin loppuviikon päivä menossa; ei ole niin päivän päälle ajanriento: joka päivä on 'kauppa' auki ja armo uus.

”Melkomoinen mixeri tämä elämä: samana päivänä kun katson BB-talon toljailua, luen saarnaaja Bunyanin kamppailua Jumalan sanan levittämisen puolesta. Vuodet 1660 – 1672 ja vielä 1675-76 hän istuu vankilassa.

Oma vapaus tässä sen kuin vain korostuu.

Käyn hetken mielijohteesta lukemisen välillä sahaamassa pätkiksi viikolla kaatamani koivun. Useinkaan en suunnittele päivän rientoa. Menen seisoksimaan rappusille, ja kohta huomaan kyykkiväni jossain pihan perillä jokin työkalu käsissä jotakin sorhaamassa. Minulla ei ole yhteiskunnalle vaarallista sanomaa levitettäväksi (minkä nyt hyperbolana kepukoista viitsin räksyttää); sen takia ei enää tarvitse suuntukkijoita pelätä, vankeutta ei varsinkaan.

Toisin on Jumalan luo kiivaasti pyrkivän läkkiseppä John B:n laita: vangitaan, joutuu eroon perheestään – tuntee kuin lihaa kiskottaisiin luusta irti. Lapsista luopuminen satuttaa ’ihan elämän ytimeen’ mieheen, joka lapsiparoilleen ei tahtoisi sallia edes tuulen puhaltavan.

Jos olisi varastanut, murhannut, tehnyt tavanomaisia rikoksia, tuomittuna olo olisi häpeällistä, mutta olla tuomittavana Jumalan sanan levittämisen takia, se on toinen juttu: ”Jos olisi luvallista, niin rukoilisin saadakseni vielä suurempia vaikeuksia, jotta saisin sitä suuremman lohdutuksenkin. Saar. 7:14; 2,Kor. 1:5”

Epätodellisen upealta tuntuu oma aika keskellä arkipäivää: vaieta, olla puhumatta, ääneen paasaamatta tunti tunnin vuosi vuoden jälkeen ihmisjoukossa.

Ei tätä uskoisi, jos joku kertoisi, että näinkin saa olla.

Toinen vapaana avaran taivaan alla ja toinen vankina kosteassa vankilaloukossa, missä hänelläkin läkkisepällä myös, kumma kyllä, autuaallinen olo! Mitä suurempi tuska sitä suurempi onni tuskan loputtua.

Toinen avaa rukouskirjan, huulilla rukous, toinen avaa television, silmissä BB. JB:llä ikuisuus mielessä, H-j:llä vain tämä hetkinen henkäys.

Niin, mitäs kirjoittaja aluksi kirjoittikaan: merkillinen mixaus – tai jotain sinne päin – elämä on."

Päiväkirjamerkinnän - loppuun kuuluva alleviivattu lainaus:

"Jollei Jumala tule väliin, niin minä tahdon tikapuilta aivan sokeasti hypätä suoraan iäisyyteen ja joko vaipua tai pelastua, tulkoon taivas tai helvetti. J.Bunyan: Ylenpalttinen armo."

Päiväkirjan aitoudesta ei epäilystäkään. Pelkästään kirjallisen loppusitaatin käyttö riittää todistamaan kirjoittajan henkilöllisyyden. Päiväkirjan kummallisuutena on tekstin katoavaisuus: sitä mukaa kun lukeminen edistyy, et voikaan enää palata jo luettuun, koska sanat pyyhkiytyvät jäjestä pois. (kannattaa kopioida paperille, useammalla lukukerralla saattaa jopa avautua kirjoittajan komplisoidut tekstit) Eikä teksti lopu koskaan, vaan uutta luettavaa sikiintyy lisää koko ajan.

Piensijoittaja ölähtää - 41100 €/kk liian pieni palkka!

27.08.2010 - 08:45 | hikkaj | Työelämä, Sijoitus/kauppa

.

Piensijoittaja luki aamun Hesarista: Matti Kähkönen Metson uusi toimitusjohtaja. Kuukausipalkka 41100 € + bonukset päälle. Hallituksen puheenjohtaja Jukka Viinanen ei pidä palkkaa kovin hyvänä. Eli siis aika mitättömänä pitää.

Piensijoittaja tirkisti omaan sijoitussalkkuunsa ja vertasi sitä Kähkösen Matin yhden kuukauden tienestiin. Kalpeni.

Piensijoittaja haukkoi henkeään ja huomasi olevansa ei-minkään-sortin sijoittaja, ei edes Pipin Piensijoittaja.

Välittömästi hän näpytteli netissä tilauksen peruutukset niin Kauppalehden, Arvopaperilehden, Luottolistalehden, Talouselämän kuin Optionkin konttoreihin. Ainoastaan Tapaturmavakuutus sekä Forbes lehtien tilaukset jätti voimaan.

Seuraamme jatkoa.

kopasepa!

BB-talon höyryt

26.08.2010 - 13:00 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, voe mahoton!

Uusi BB korkattu, sananmukaisesti.
13 asukaskokelasta tavattu, muutama nimi jäänyt mieleen - kuin romaanin eka luku olisi luettu.
2 poistetaan jo sunnuntaina.
Kellarityylisessä bunkkerissa majailevat joulukuulle.
Keittiökaappien ovet aukeavat alhaalta ylös.
Terttu-tätiä ei näy missään.
SATU, 40 v, saa korvata Tertun, olla emo tolle katraalle, puolta nuoremmalle.
Kahdelta kainaloiselta kanaselta katosi viidessä! tunnissa! halu olla talossa: tylsiä tyyppejä toiset...
Yksi afgaani, yksi venakko, yksi Siilinjärveltä, yksi Leppävirralta - muut aito suomalaisia?
Viimeisenä sisään astunut sympaattinen neiti kertoi seukanneensa pojan kanssa 15 min, muut suhteet kohdistuneet omaan sukupuoleen.
Ensimmäisenä taloon astunut, MIIA, liikkuu kamelimaisesti ja oli määräilevä. Sukupuolinen suuntautuminen sama kuin viimeksi tulleella.
Vuoteet ovat parivuoteita.
Siilinjärven ja Oulun heteropojat kietoutuivat väsyneinä toisiinsa ja toistensa peittoihin.

Päätän raporttini ensimmäisen illan ja yön tapahtumista tähän helpottuneena - vähänkö jännitti jos oma jälkeläinen olisikin ilmestynyt BB:n ovista sisään. Huh huh! Ei näkynyt. Ei siis tarvitse studion suoriin sunnuntaisin rahtautua hävylle, saa katsella toisten toilauksia ja omia mielen ailahduksia tutkiskella.

PS muuten: Se Puimurin ratissa oli tarua ja Terttu Mujunen - BB:stä tuttu oli totta. BB on aina totta, niin fiktiolta kuin kuulostaakin. (Möröttäjälle taputuksia - peffalle? )

17 kommenttia

'Puimurin ratissa vaiko BB:n Terttu Mujunen' -kilpailussa eletään viimeistä päivää

25.08.2010 - 12:00 | hikkaj | vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!

.

Eilen käynnistynyt jyvännerottelukilpa jatkuu. Lukijan tehtävä on ilmoittaa, kumpi kertomuksista on tosi: eilinenkö vai tämänpäiväinenkö? Eilen julkaistiin Puimurin ratissa, tänään on vuorossa BB:n Terttu Mujunen (Huom! Muistathan osallistumisrajoituksen.)

Terttu Mujunen - BB:stä tuttu

Armoton helle oli pesiytynyt kaupunkiin. Kaupungin kivitalot hehkuivat polttavan kuumina, asfaltin kanssa ne muodostivat suorastaan pirullisen pätsin ohikulkijoille, jotka kiirehtivät askeleitaan päästäkseen suojaan keskipäivän porottavalta auringolta. Jokaisella ohikulkijalla näytti olevan päämäärä, eikä kukaan suurin surminkaan jäänyt maleksimaan tai ihailemaan kuvaansa suurista näyteikkunoista. Paitsi. Paitsi tuo yksi epäilystä herättävä hyypiö, viehkeän naisihmisen kanssa shortseissa kulkeva mieshenkilö, joka piteli kenkiä käsissään. Susikoski sytytti parha...

Jos olisin Mauri Sariola, aloittaisin kertomuksen, tosi tarinan, pateettisesti liu'utellen. Siis noin niin kuin aloitin.

Mutta jottei ihan överiksi menisi, palataan maanpinnalle, jätetään tuo etsivä tuonne ylös kerroksiin puoliksi avoimesta ikkunasta kurkkimaan ja hikoilemaan. Tai painalletaan tuuletusikkuna kokonaan kiinni, koska ei tässä susikoskeja tarvita.

Nythän on niin, että tuo epämääräinen miehentura olen minä, jolla todella ovat remmikengät käsissä, mutta koska Vaimo vierellä kulkee ei hätää minkään mallista.

Tarkoitus oli jättää nämä samperin sandaalit suutariin pohjattaviksi, tuonne taakse kirjaston viereen Pullapuotitaloon. Mutta liikkeen ovessa luki lapussa *Ruokatunnilla. Palaan tunnin päästä.*, niin jäivät läpyskät käteen.

Hilpeän näköistä, kieltämättä. Ja jos oikein olisin halunnut kaupunkilaisia hätkäyttää, olisin sitonut, ehkä olisinkin sitonut jos Vaimo ei vierellä kulkenut, takaremmillä kengät toisen vasempaan ja toisen oikeaan käteen.

Mutta sitten hätkähdämmekin itse, toria lähestyessämme.

Vanhan Omarin kulmalla autotallin oven eteen on keskellä kirkasta kuumaa päivää muodostunut pitkä polveileva jono; yksinlaskien puolensataa hikoilevaa kansalaista seisoo hiljaisina vakavailmeisinä jonomuodostelmassa. Yhdellä vaaleahiuksisella naisella tuntuu tosin olevan udeltavaa toistenkin edestä, suu käy koko ajan. Ei hän silti surulliselta vaikuta, päinvastoin. Iloisin ilmein esittää asioitaan.

Tutunnäköinen naama, kertakaikkiaan. Aivan kielen päällä pyörittyään pätkähtää nimikin mieleen: Terttu Mujunen. BB:stä tuttu. Viime talvena kävi Subilla hurssaamassa. Leipäjonossa seisoo eikä ole millänsäkään. Luonnollinen asia, jos on nälkä. Niin pitääkin. Nimmarinhankintakin käväisee mielessä. Näiden tv:stä tuttujen kanssa joutuu olemaan tarkkana ettei tervehtisi tai suututtaisi syyttä suotta.

Läheltä en katso Terttuun päin. Ohikuljettuamme ehdottelen palaamista:

- Jokohan se suutari olisi syönyt. Saatas nää kengät käsistä.

11 kommenttia

'Puimurin ratissa vaiko BB:n Terttu Mujunen' -kilpailu julistetaan avatuksi

24.08.2010 - 12:00 | hikkaj | harrastukset, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, lapsismi, voe mahoton!

.

Seuraa jyvänerottelukilpailu: jyvät erotetaan akanoista eli totuus valheesta. Kilpailu on kaksipäiväinen, joten se ei sovi hätäisille. Lukijan tehtävä on ilmoittaa, kumpi kertomuksista on tosi: tämänpäiväinenkö, vai huominenko? Tänään julkaistaan Puimurin ratissa, huomenna Terttu Mujunen. Toinen on silkkaa faktaa, toinen täyttä potaskaa. (Kilpailuun liittyy yksi rajoitus: julkikepulaiset eivät saa osallistua. Jos siitä huolimatta osallistuvat, saavat varoituksen.)

Puimurin ratissa

Ossi pyysi puimurinajoon päiväksi, kun muita ei saanut; kaikki olivat mikä missäkin. Oikeastaan se ensin pyysi poikaa, vaan kun sanoin että se nyt ei ainakaan jouda kun sillä on ne hevosjutut.

- Tule sinä! se sitten sai heurekan. 'Eläkkeellä olet niin hyvin joudat', sitä se ei sanonut.

Aamulla kuudelta se soitti ja seitsemältä istuin jo leikkuupuimurin korkeuksissa. Kuivatusalueen pellot olivat loputtomat: menisi kevyesti tämä, huominen ja ylihuominenkin läpi yön.

Iltakymmeneltä alkoi silmä luppasta ja pyysin jos Ossi saisi jonkun toisen. Vaan ei saanut. Puolilta öin se väläytti valoja ja pysähdyin.

- Jätetään kesken. Aamusta sain Amin! se huusi pauhun yli.

Olin ihan naatti, sen verran sain kysytyksi, että mites päivän pörssit.

- Jyrkkä alamäki, huusi Ossi ja näytti peukalolla peltoon.

- No se on se tiistai-ilmiö. Arvasin ihan. Entä Einarin Ponsse?

Sammutin koneen ja hyppäsin alas.

- Pysy. Se on nyt lujissa näpeissä kun se yks johtajanvouhka lähti.

Läksimme ylämäkeen. Puimuri jäi niille sijoilleen. Arvasin kyllä kysymättäkin että Ponsse on pitänyt kutinsa.

VIPit luulevat olevansa vaikka mitä

23.08.2010 - 12:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU

- Katohan noita sipsuttelijoita! Onko niillä oikeesti nälkä ja jano? Paskat! Luulevat liikoja itestään. Haluavat näytellä parempia kuin ovatkaan. Söisivät ja ryyppäisivät jossain muualla kuin urheilukilpailuissa. VIPpanat omissa looseissaan! Eikös ois yhteishengen kannalta parempi jos oltas yhtenä rintamana samoissa oloissa kannustamassa urheilijoita. Samoissa makkarajonoissa nuo Bryggaret ja Kakkoset ...

Oli 'ilo' pitkästä aikaa tavata Lennu henkilökohtaisesti ja silmäkkäin. Tuntui Lennulla tuhti paketti asiaa olevankin. Yritin vaihtaa puheenaihetta kirjallisuuteen, Salaman uuteen ja lopulta ties mihin kalastukseen, mutta Lennart piti linjansa - ei uinut koukkuun kala.

YU:n Eliittikisahuipentuma Joensuussa oli menomestanamme.

Istuimme alas, mihinkäs siitä pääsi, ja arvelin että antaa kerrankin miehen kakistaa ulos kaiken katkeruutensa: helpottaa eikä sitten riesaksi asti mailaile. Saas nähdä. Koko ajan suu kävi ja suupielestä valui kommenttia loputtomiin:

- Gatlin. Dopattu mikä dopattu! Mitä ne tänne siitä rahtasivat ... Keihäsmiehet vahaa ... Evilä lönkyttelee lankulle kuin vanha ruuna ... Eemeli on kuin Stuppi hevoshymyineen ... Joku musta tytönhuiskelo käy narramassa kolokytätonnia suomalaisilta maahan jota tuskin on olemassakaan! Kukahan toope tuonkin systeemin on suunnitellut ... Oonan-tynkeröstä ei ikinä kasva voitt..."

Ajattelin että jos blogipotussa kohtaamisestamme mainitsen niin laitan otsikoksi 'Lennu kannustaa'. Sitten vaan arvaamaan, onko Lennart ylä- vai alakuvassa ja ylä- vaiko alavireessä.

Lennartin sukulaissielku - lie peräti velipuoli - esittää: Protestsång/S.Salminen

Samaa savea jokainen

21.08.2010 - 12:00 | hikkaj | rakkaus, koti, henkilökuva

- Kuoleman edessä me kaikki olemme neuvottomia, totesi pappi puolentoistatuhannen vainajan siunaamisen kokemuksellaan.

Se jos mikä lohdutti: siihen tilanteeseen päättyy aikanaan kaiken tietävien ylivertaisuus. Kuolema - elämäntasaus.

Samaa savea kaikki.

13 kommenttia

Intiimi aamuhetkimerkintä

20.08.2010 - 07:00 | hikkaj | rakkaus, koti, henkilökuva

.

Tänään perjantaina puolilta päivin haudataan Mummo.

Matka jatkuu, vaikka yhteinen tie päättyy.

Kiitämme rauhallisesta ja rattoisasta seurasta.

0 kommenttia

Pugilisti Amin Asikainen koukuttaa

19.08.2010 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, vapaa-aika, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, voe mahoton!

.

Ihan pääsemättömissä tämän Aminin kanssa. Ala- ja yläkoukussa. 'Idi' on ajanut nurkkaan ja perkaa niin että vaahto lentää ja kannet pölisevät. Vaan kyllä minä tämän kestän. Suorastaan nautin tästä.

- Iske, Amin, iske!

Jos daivaisin niin loppuisi, vaan en minä daivaa, daivaaminen olisi akkamaista. Ja minä olen mies!

Jostakin käsittämättömästä syystä olen myyty. Turpa rullalla, vähän kuin ohimennen, tartuin väheksyen ja panetellen koko kirjaan, kahden euron kirja tarttui kuin vahingossa hyppysiin, mutta mukaansa se tempaisi. Outo juttu, ylen outo juttu!

Ovatko humanistin silmät aukeamassa karuun todellisuuteen, realismiin, kun pieksämisessä näkee kaunista!? Ja tuossa muodossa hyväksyttävää: rehellistä peliä puolin ja toisin. Typistetyssä ajassa, nuoratussa neliössä, koko vaarallinen elämä kertalaakilla.

Alkukantaisuus, originelli, on vaarallisen kiehtovaa.

Itse en kyllä menisi moiseen pieksäntään, elämän kehään vapaaehtoisesti, enkä mistään hinnastakaan. Voi olla manageri Pekka Mäki oikeassakin, on oltava:

"Se, miks monet nyrkkeilijät on niin kilttejä ihmisiä siviilissä, johtuu siitä, että he ovat kehässä menneet niin limiteillä, otelleet kunniasta, tyrmäystä ja vammautumista vastaan, ammattinyrkkeilyssä jopa henkensä edestä. Uran jälkeen kaikki muu tuntuu näiden kokemusten rinnalla merkityksettömältä. Otteluun valmistautuessaan nyrkkeilijä elää omassa yksinäisyydessään. Ja yksinäisempää paikkaa kuin pukuhuone viisi minuuttia ennen ottelua, ei taida maailmassa olla. Mä luulen, että näiden läpikäyminen tekee monista nyrkkeilijöistä ikäistään vanhempia ja myös filosofisia. Tällaisten stressien läpikäyminen tuo ihmiseen sisäistä varmuutta ja se taas tuo hyvää elämälle. Elämän aaltoliikkeet ei sitten enää tunnu niin." Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä. Amin Asikaisen tarina

Karjalainen maakunta Eno kuusi kuollutta

Jorma Ollilalta repi myrsky metsää

18.08.2010 - 12:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, LENNU

"HV H_j

Luvitko muuten lehestä Ollilan Jorman 60-vuotishaastattelun?

50 puuta oli Veera tilalta kaatanut. Heti välittömästi oli 5 miestä ja nosturin käskeny raivuuhommiin, koska kahen viikon jäläkeen rungot ois sinistyny - eikä ois saanu juuri penninjeesusta taikka korkeintaan sellun hinnan!

Eiköhän tuon vertanen rahamäärä, saipa tahi ei, oo Ollilalle meijjän kymmenen sentin kolikko eli yks hailee!

Tuus Lennu"

Tuommoisen pahan panettelun laittoi Lennu pöytään. (Ei se kyllä minun tietääkseni ole kateellinen eikä kommunisti, kuten heti kaikille mieleen juolahtaa, tuo Lennu.)

Se ei vaan tajua, ettei kyse ole omasta rahasta vaan kansakunnan varallisuuden mallista, hyvästä hoitamisesta! Esimerkki siitä, miten pitää toimia. - Aika tollero, en paremmin virka.

14 kommenttia

On tässä sekin hyvä puoli

17.08.2010 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, koti, lapsismi, RAIKU

Ei tarvii

        suuttua

joka jumalanpäivä ja

tunnilla möskytä:  "OLOKEE nyt helevetissä HILJOO!"

(Yöllä kuulemma joku oli pyörinyt tilallaan ja murahdellut äkeänä kuin koira luun päältä.)

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

9 kommenttia

Klo 8.30 - jo päättyypi kellon orjuus!

16.08.2010 - 14:00 | hikkaj | Työelämä, hyvinvointi, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!

.

7.45

Varttia vaille kahdeksan käyn kurkistamassa Junghansista ajan. Vähän jo jännittää: osaanko varmasti nauttia kun kello lyö puoli. Siihen on aikaa siis kolme varttia.

Kymmeniä vuosia olen odottanut tätä päivää: ensimmäisen kerran, kellon lyödessä 8.30, minun ei tarvitse hätkähtää. Tuntea olevani pidätetty, orja.

7.55

Ramaisee. Sammutan lukuvalon. Pienet tirsat. Hymyilyttää: kaikki opet ovat matkalla töihin. Säälittää: melkoiset painit edessä.

8.10

Ei passaa pitempään torkkua, jää vielä H-hetki kokematta.

Ollila on ikätoveri: 'Eläkkeelle pääseminen' on hänelle outo sanapari. Hönttäsköön ihan rauhassa; kai sieltä maailmalta rauhan sielulleen saa, ja jos vielä vähän rahastakin uupelo.

8.15

Nyt niiden täytyy olla jo koululla, kollegojen: jälleennäkemisen riemu ja ahdistava polte rinnassa.

8.20

Reilut viisikymmentä vuotta on kello määrännyt mitä saan tehdä arkiaamuisin 8.00 - 9.00. Melkein koko elämän. Karua!

Aloittaa koulupäivä, kellonsoittoa totella. Useimmiten klo 8.30.

Pippurin Arto tuntui sanovan keväällä, ettei mikään estä häntä seisomassa golfkentällä elokuussa sillä kellonlyömällä kun koulu alkaa. Vapaudessa. Sinäpä sen sanoit, siististi. - Lyö, Arska, holikka!

8.25

"Katsokaas kun ovat muruset kasvaneet! Mennään alas ovella. Höpisen jotakin." Kymmenien vuosien ajan kollegoille noin. Ja siitä se sitten on käynnistynyt.

Naurattaa, ihan ääneen. Täytyy koettaa pysyä asiallisena vielä vähän aikaa, sängyllä loikoilla - levähtää. Ah, levähtää! Otan jännitykseen asiaan kuuluvat rauhoittavat hömpsyt, tuttujen tuotteita maistiaisiksi. Löysin ne lauantaina Juankosken kirppikseltä, Matikaisen Patea ja Varosen Jokkeria. Opiskelukamut kirjoittaneet aikanaan kirjoja. Mallu on Varosta ja Nuoren opettajan kärsimykset Matikaista.

8.30

Totuuden hetki. Ei, se ei pärise! Kello vaikenee. Se on totta! Se on täytetty.

Venyttelen vuoteella. Ummistan hetkeksi silmät ja tarkastan: On, on se Pippuri golfaamassa.

Nousen, sijaan vuoteeni ja käyn. Kerään kirveen, kassaran, sahan ja sakset: jonkun puuriu'un jos aitan takaa harventas ja karsis.

"Vaikka totta kai tulee joskus, hetkiä, jolloin ajattelee, että hei come on, enough is enough." 15.8.2010 HS Jorma Jaakko Ollila 60 v.

14 kommenttia

Kaikkiko kuolevat Enossa ja joka paikassa

15.08.2010 - 10:00 | hikkaj | pahoinvointi, uutiset, ESITYKSET

.

Aamupäivästä, ennen perillepääsyä, tuli tieto viiden tai kuuden nuoren kuolemasta: Enon Ahvenisella oli henkilöauto ajanut rekka-auton eteen sivutieltä.

Perille päästyämme aivan aluksi hautasivat tansseissa puukolla tapetun humalaisen. Sitten menehtyi kylänhuora synnytysverenvuotoon. Kohta perään Äijä könähti vanhuuteen ja aseteltiin arkkuun ja haudattiin. Isä-Juhani ajoi kirves kourassa sulhasehdokkaan järveen hukkumaan. Lopulta kokosi köyden ja hirtti itsensä.

Ukkosteli ja salamoi, mutta enimmäkseen piti poutaa.

Palatessa iltalossilta kun kirkonkylälle päin katseli niin näkyi komea sateenkaari yli itäisen taivaan. Jenkkiautoletka täytti lossin, monessa letukassa kallisteltiin tölkkejä. Niistä tuli monta lossillista, rautoja oli niin paljon ettei lossari joutanut merkittyä taukoaan viettämään. Niiden pauhu oli kova.

Koko päivän oli nakertanut mieltä sen puurekan kuljettajan kohtalo - miten saa pyyhittyä silmistä tapahtuneen niin että voi jatkaa. Ei taida niin tehokkaita vinkkareita olla.

Tätä taustaa vasten sateenkaaren päähän katsellessa mummon kuolema ysikymppisenä tuntui mitä luonnollisimmalta.

ja alustavasti tunnistettu

Palloilijattarien pyllistys

13.08.2010 - 12:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU

"HV H_j

Uskallakkos kokkeilla kepakolla jäätä - eikös se yks ukko vasta jääny kiinni naisten pyllistelykuvista?

Käväsin eilen naisten SM-pesäpallisarjan putoamispeleissä Viinijärvellä, jossa oli silmät pud... ei vaan jossa vastassa oli Jyväskylän Palo. Vinkku pelasi mainiosti ja voitti, silläkö lie näyttäneet 'laakkosiaan', noita takapuoliaan, hävinneille?

Meneepähän sinun piikkiin jos tästä rähinä nousee.

Tuus Lennu"

No laitetaan se nyt tuohon ja samalla kyllä siirretään vastuu Lennulle.

Suurjuoksija (LV) tupakalla

12.08.2010 - 11:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, ällös unta näe!, auringonpistot

.

Semmonen vähän sillitynnöristä suurempi tynnöri oli se pöytä mihin ne nojasivat kun pudottauduin sisään, ja koska muita vapaita paikkoja savun seasta ei juuri erottanut, menin seisomaan niiden luo.

Tällä harmaapartaisella oli vaalea pitkä poplari, ja toisella leveämmällä ja vielä vanhemmalla miehellä roikkui samanlainen mutta jos mahd. vieläkin rypistyneempi poplarimuunnos peitteenä. Niillä oli savukkeet suussa, mikä vähän yllätti kun tiesi taustat.

Heti olin tunnistanut tämän vanhoista nuoremman ja hoikemman, toisen tunnistamiseen kului jokin aika, oikeastaan vasta lähtöhetkellä välähti.

Politiikasta puhuivat.

- Verotus suosii jos ei yritä ja tekee vähemmän töitä. Kerää yhteiskunnan avustukset.

- Pääomaveroon ei saisi koskea missään nimessä.

Aika kliseistä oli heidän juttelunsa, vaan toisaalta samapa tuo: enemmän kiinnitti niiden habitus ja tuo kun kumpikin yllätykseksi tupakoi. Ikään kuin olisivat arvanneet, ne vaihtoivat puheensa siihen suuntaan.

- Saima-tupakkalaatikossa oli ennen vanhaan semmoinen puuholkki. Se tuntui hampaissa jännältä purra.

- Ethän sinä silloin tupakoinut gossina?

- En, ukkojen heittämiä holkkeja huulilla pyöriteltiin ja pureskeltiin siinä kentän laidalla.

Pitemmälle urheiluun eivät ennättäneet vaihtaa puhettaan; harjoitussalat jäi kuulematta. Hörppäsivät oluensa pois ja lähtivät. Toisella tuntui olevan kiire täysistuntoon.

- Salelle vie terveisiä!

Jotenkin jäi semmonen maku että terveistenlähettäjä oli Nitti siinä Virénin pöytäkaverina, se vanhempi ja ehdottomamman tuntuinen mies. Haikkola se ei ainakaan voinut olla.

Kävikö 'Idi' Amin Asikainen tarkkista?

10.08.2010 - 12:00 | hikkaj | URHEILU, KIRJALLISUUS

.

- Puolelta jatketaan, oli kuski ilmoittanut.

Amin Asikaisen tarina Silmää räpäyttämättä. Äiti Kaavilta kotoisin, isä Marokosta. Me Simpeleellä. 2 € Simpeleen Teboililla Asta-myrskyn jälkeen.

Huoltoaseman kahvipöytään näkyvät katkenneet petäjät kutostien takana Venäjän rajan tällä puolen. Uutisvuoksi-lehdessä työntää Marja-Liisa Kirvesniemi Ruokolahden ukonkärräyskisoissa maitokärryissä miestä ja ihmettelee leikkimielen puuttumista kisassa ja päivittelee myrskyn jälkiä kotitilalla. Pepe Willberg olisi esiintynyt kärrytansseissa. No se vielä!

Marja-Liisa ja Harri asuvat tässä lähellä. Heidän pokaalinsa ja mitalinsa on korjattu pois Teboilin seinältä.

On uusien sankareiden vuoro.

Kilokirjoja myyvät poistohintaan: Aminin tarina, ennen avioeroa, irtoaa halvalla. Pois on korjattava. Sen verran opettajaa yhä jäljellä, että kiinnostaa Euroopan mestarin koulunkäynti.

Yläasteen aloittaa toisen hyvän, Joni Turusen, kanssa tarkkailuluokalla. Eivät pahanilkisiä ole, ylivilkkaita ADHD:läisiä ainoastaan tavan luokkaan. Kunnioittavat Äijää, uutta opettajaa, niin paljon että homma rullaa, kunhan ensin 'vanhat konnat' kurmuttavat tulokkaat tarkkiskypsiksi.

Sieltä sitten liukenevat salille ja tappelut muuttuvat nyrkkeilyksi, sallituksi toiminnaksi, päätyvät Mäen Pekan hoteisiin: "Näin Aminin ensi kerran kylillä Kirkkonummella jo silloin, kun hän ei vielä ollut mukana nyrkkeilyssä. Hän oli vähän sellainen problem case, hän oli villi, teki tuhmia kylillä. Hän ei kuitenkaan ollut paha, vaan sellainen vilpertti Joni Turusen kanssa."

- Alahan tulla läpytellä sieltä!

Ossin bussi lähtee, pakko nousta kyytiin, muuten jää V.Vesterinen näkemättä.

- Siehä mielenkiintonen sälli oot. A, sinnuu mie halluun ltutkii lissee, siut mie matkain otan, ilmoitan ja tartun Aminiin kiinni ja nappaan kainaloon.

"Ja ottelun loputtua ollaan kavereita keskenään. Se jättää tiiviin siteen nyrkkeilijöille, kun ollaan ensin tosissaan yritetty iskeä toiselta taju kankaalle. Ottelun loputtua nyrkkeilijät tiedostavat, että tämä ei ollut henkilökohtaista, vaan nyrkkeilyä." Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä

K.Rydman: Niin kaunis on maa

Jes!

09.08.2010 - 15:40 | hikkaj | Työelämä, Politiikka, hyvinvointi, Local, facta, voe mahoton!

.

Kunnanjohtaja, järkevä mies kaikenkaikkiaan, ilmoitti juuri että hallinto-oikeus ei toimenpidekieltoa eläkkeellesiirtymisasiassa ole antanut. Hallitus pysyy kannassaan.

Kertausharjoitukselta vältyttiin.

Kullannupuilleni, kuin myös kollegoilleni, tehokasta työtä, jaksamista sekä tsemppiä uudessa koulussa.

Onnitteluja vastaanotetaan!

15 kommenttia

Eletään epävarmoja aikoja

08.08.2010 - 12:00 | hikkaj | Työelämä, vapaa-aika, RAIKU

Päivänkakkarakedolle

polvistuneena

jatkan ennustustyötäni:

- Kouluun

- Ei kouuluun

- Kouluun

- Ei kou...

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä koko ajan uudistuvaa runoutta. Runo sisältää n.12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

9 kommenttia

Mummo nypättiin pois

06.08.2010 - 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva

.

Ilmankos oli koko kesän niin tyyni ja tyytyväinen, ei valitellut hellettä, ei vilua, ei nälkää, saati sanonut yhtä ainutta kertaa 'pois joutas'. Taisipa tietää tilansa, aavistaa odotetun.

Virkeänä käsiään katseli ja ihmetteli:

"Nää kun tämmöset käin kopurat. Van vielä näilä juhannusvastan viännän."

Ja väänsi. Useammankin, kammihtaan asti. Oli onnellinen kun yhteiseenhyvään kykeni vielä osansa kantamaan.

Piiroopualikan pyörityksen oli jättänyt kohta kahdeksankymmenen jälkeen. Sukat sai neulotuksi pojalleen vielä jouluksi.

Jalat ja kädet - niillähän se elämä lähti, elämän leipä oli irronnut. Kahdeksaankymmeneen toimivat moitteettomasti molemmat.

"Tul tuas ruokavieras talloon", komusteli mummo eteisessä ja huuteli ilolla tervehdyksen sunnuntaisin taivallettuaan jalkaisin kylän kautta syömään.

Kyyti muuttui pikkuhiljaa rollaattoriin ja viime vuosina haki tyttö autolla.

"Odotettu vieras oot, tulit millä tulit."

"Van nii", tuumasi mummo kuitiksi.

Ja se ettone ruuan päälle - se kruunasi lepopäivän rauhan.

Päiväkahvien jälkeen alkoi jo kiire poltella sisuksia, tuli hoppu:

"Nyt jos ommaan hönniin veisittä, kohta hoitajat tulloo."

Sitten varhain arkiaamuna, ennen helteen puhkeamista, tuli kotiavun soitto: "Mie en saa tätä mummoa heräämään. Puuron haudutin ja herättelin syömään."

Yhdeksän kertaa löi kuolinkello kirkon tapulissa täysiksi kymmeniksi, ykkösvuosia ei yhtäkään. Päälle sielunkellojen kuminaa vartti. Kauan odotettu matka ikuiseen oli alkanut, mummo oli nypätty mukaan.

Valmis oli matkakyytiin mummo, ollut jo aikapäiviä.

Gutsetin Niina on eronnut

05.08.2010 - 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, LENNU

" HV

Gutsetin Niina, vai mikä helevetin Kuseniinan Rikhartti se on, ajaa ylinopeutta ja eroaa. Syöksykierteet ja ilimanpyörteet mylläävät maata. Ihan pelottaa! Maaliman loppuko tullee?

Voitko lohduttaa?

Tuus L"

Ole Lennu aivan huoleti - minkäs me luonnonilmiöille mahetaan. Elä niin kun viimestä päivää! Kyllä se siitä.

3 kommenttia

Jari Tervo - ja selvinpäin!

04.08.2010 - 11:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS

"Humala kipusi pitkin mökkimme seinää."

Ei helekutti! Nytkö se jo seinillä, Jari? Eikö ala jo selvitä?

Sitten selviää - että humala on kasvi ja Jari vesiselvä.

Niinpä kiinnostus Kati-vaimon päiväkirjaan vähenee mitä enemmän kirjailijamies alkaa mustuttaa tavallista pulliaista, joka viettää aikaansa perheen kanssa mökillä touhuten: sulkapallia pelaten, ruohoa leikaten, uimapaikkaa raivaten, kalastaen, saunoen, uida polskutellen...

Kaikkea sitä joutessaan lueskelee!

Aikanaan vaimon kirjan arvo nousee arvoon arvaamattomaan, kunhan Tervo klassikoituu, muuttuu Kiveksi tai Kilveksi. Sitten lähdeluetteloon kelpaa.

Sitä ennen se on vain juorukirja.

Halusimme päästä omasta rannasta uimaan, mutta pohja oli upottavaa liejua ja sankka järviruoikko oli vallannut poukaman. Mies niitti sitä ja alkoi rahdata mutaa kottikärryillä. Kutsuimme möhnää mammutinpaskaksi. Urakka oli loputon." Kati Tervo, 2008, WSOY: Kesäpäiväkirja

Oopperalaulaja kun vetäisi tangon!

03.08.2010 - 16:00 | hikkaj | ESITYKSET

.

Tämmöisen musiikillisesti täysin ummikkoimbesillin kun kuljettaa musiikkimaailmaan, niin siinäpä on ihmettä kerrakseen.

Hän kun ei älyä mikä on hienoa musiikkia ja mikä on huonoa musiikkia, niin hän voi nauttia mitä kummallisimmista tilanteista ja kombinaatioista, ja ennakkoluulottomasti.

Milloin se on Salminen Saimaalla, milloin Matti ja Teppo Hojo Hojossa, milloin Pohjalaiset oopperassa, milloin Anita Hirvonen Kuopiossa, milloin Bizet'n Helmenkalastajat, milloin Baddingin Paratiisi. Loputtomasti. Säväyttää. Sydämestä repii ja sykäyttää. Ja aina on tarjolla uutta ja ihmeellistä.

Eilisiltana hän, tämä musiikillisesti täysummikko haukkoi henkeä Kermassa kun oopperalaulaja Juha Kotilainen vetäisi kosken kuohujen yli tangon Pölösen Onnenmaassa.

- Aivan mahtavaa! Aivan toisesta maailmasta. Uskomatonta. Hurmaavaa.

Penkistä piti puristaa kiinni niin kuin Matti Rautatiessä. Pelotti että putoaa. Seisaaltaan kuullen olisi takuulla valahtanut lattialle, jalat olisivat pettäneet satavarmasti.

Nyt tais tehä topin! eli bloggaajille varoitus sanasyyhystä

02.08.2010 - 12:00 | hikkaj | huikopala

.

Järvisyyhyä näyttää olevan liikkeellä sisävesiuijien riesana. Jotain lintujen loisia ovat. Ohimenevä kutina hirmuinen uinnin jälkeen.

Vaan annapa olla!

Nyt varoituksen sana bloggaajille sun muille sanasepoille: toisenlaistakin syyhyä esiintyy.

Jo ainakin vuodesta 1666 on ollut liikkeellä tosi myrkyllistä sanasyyhyä, joka jälkeensä jättää pysyvän leiman kantajaansa. Kas tässä:

"... aisoissa arvon miehen on ennen muita / syy pitää kirjoitussyyhy ...

ettei touhulla näytellä tuotteita noita / hevin muuta kuin nauretun narrin mainetta voita."

Siis kynä tuppeen, hyvät veljet ja siskot, koska vaarana on kumma kutina ja menetetty miehuuden tai naiseuden maine:

"... kuink´ ihan kunnon miehistä monta / kynä-into on tehnyt narria auttamatonta." Moliere,1666: Ihmisvihaaja

kopasepa!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Heinäkuun 2010 Kauppalehti-blogit

Viimeinen työpäivä

.

Yhdellä on tänään viimeinen virallinen työpäivä - kuin myös Yhden tutulla, ystävällä ja kollegalla Isä-Mateolla.

Huomisesta he ovat kunnan elättejä hamaan siihen päivään konsa eläke alkaa juosta: toisella kuukauden, toisella kolmen kuukauden päästä.

Mites tässä näin on päässyt käymään?

No kun veivät työpaikan alta, lakkauttivat sen koulun, ja muutaman kuukauden tähden ei uuteen kouluun enää ollut järkevää homenokkien mennä.

Niin katsoi työnantajakin ja vapautti raatajat työvelvollisuudesta: ukot ovat urakkansa tehneet, palkkansa ansainneet.

Eli tässä sitä nyt ollaan - vähänkö tyytyväisenä! Eletään oikeasti kuin viimeistä päivää.

Pitää huhkia vielä tämä vihon viimeinen työpäivä oikein olan takaa, jotta huomenna nauttii sitten enemmän vapaudesta.

- Harmi vain että tämä viimeinen työpäivä sattuu lomapäiväksi eikä ole ketä opettaa, harmittelee Yksi harmissaan, kunnes huomaa Vaimon, joka puolestaan on huomannut Yhden ja tämän aikeet.

Vaimo perääntyy vaivihkaa huomaamattomiin. Hän ei nyt tänään halua olla liitutauluna eikä opetuksen objektina, vaikka kuinka viimeistä päivää vietetäänkin. Ei hän näe mitään mieltä, että hänen pitäisi painaa päähän näin kauniina päivänä kaikkia kummallisuuksia, kuten Volter Kilven kuin tokkurassa kirjoitettuja ilmaisuja tai Otto Mannisen runosuomennoksia menneiltä ajoilta tai ...

Sitten Vaimo keksii onneksi aseen, joka puree ja lamaannuttaa totaalisesti kohteensa:

- Teidän tulee muistaa ja peljätä yli kaiken, että hallinto-oikeudessa on teitä koskeva valitus. Hyvässä lykyssä voi olla että pääsette vielä Isä-Mateon kanssa näyttämään kykynne ja ...

Vau mitä kissoja!

30.07.2010 - 15:30 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, kertakäyttökamaa, lapsismi, voe mahoton!

.

Lehdillä on ikävä tapa höynäyttää lukijaansa, varsinkin otsikoilla ja lööpeillä.

Lempillä on ollut tuhottoman kuumaa - kellepä ei olisi jos tuommoinen turkki päällä pitäisi kuljeskella. Joku abanimalisti ehdottikin että keritään karvat pois, tehdään siitä skini. - Törkeää! vastustimme ja halveksimme asian esittäjää.

Aivan vetämättömissä on Lempi-rukka viereskellyt tämän pariviikkoisen hellejakson. Ei helpottanut, vaikka talvella kesää varten jo harjoittelimmekin harva se päivä saunan löylyissä köllötellen. Säälittää, kun mitään keinoja ei ole käytettävissä. Kaikki järkeenkäypä neuvo otettaisiin kiitollisena vastaan.

Kaivellaan kyllä koko ajan aktiivisesti tietoa sieltä sun täältä. Jopa keltaisesta lehdistöstä. Kunhan otsikot edes sinne päin viittaavat.

Äskenkin satuimme painamaan, toivossa eläen, auki Iltalehden otsikon: Wau, mitä kissoja!

Kissanpissit! noista mitään apua ollut. Eivätkä olleet edes läheskään niin koreita ja suloisia kuin Lempi Makkonen, se meidän kissa. Yhtä julmia tosin saattavat olla.

Neuvot ja keinot ovat vähissä, mutta onneksi ainakin tilapäisesti helleongelma taitaa hellittää ja Lempi pääsee taas vapaasti luontoon, so. kansalaistottelemattomasti ruikkimaan kielletyille paikoille sekä metsästämään linnunpoikasia ynnä muita metsähiiriä. Myyriä se ei näy sisään kanniskelevan.

Sillä on tuo kumma tapa niiden elikkojensa kanssa: sisälle näytille ehdottomasti! Mahoton kolina käy aina eteisessä tai milloin missäkin huoneessa höyhenten pölähdellessä tai karvatuppojen irtoillessa, mutta koska se on julma niin mekin olemme julmia ja viskaamme saaliin pihalle sen kummemmin kehumatta.

Eilen sohvalla rötkötellessä ja Barcelonan EM-yleisurheilun kisoja telkusta keskittyneesti tuijotellessamme - näyttäisi että keskittyneemmin kuin konsanaan suomalaiset urheilusuorittajat. Niin eikös jo eteisestä kuulunut kolinaa. - Mitä sie siellä koliset! Minkä nyt oot pyytänyt? rähisimme.

- Ei kun mie oisin vuan tullu tuomaan tään lainassa olleen kuvan, kuului hento ääni.

Naapurin Irene oli poikennut asialle.

Jari Tervo yhä kekkulissa - vaimolla keittää

29.07.2010 - 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, rakkaus, KIRJALLISUUS, voe mahoton!

.

Menköön nyt kun on alkuun päästy: otetaan messiin koko Tervon suku, tai ainakin perhe, Kati ja Kalle. Oksennetaan blogipottu täyteen.

On vappuyö. Otetaan I sitaatti:

"Puoli yksi yöllä teekkari kailotti ovemme takana kännykkäänsä. Heräsin. Kävin sanomassa, että häipyisi. Mies ei ollut kotona. Hän oli pämppäämässä Jukan ja Matin kanssa. Kalle nukkui kuulosuojaimet päässä, koska naapurit juhlivat."

Jari Tervon vaimo aloittaa päiväkirjansa. Kati on heittäytynyt kotirouvaksi, elää siivellä; helppo tehdä veroilmoitus, koska tuloja ei ole. Kotihommat rullaavat, sukat löytävät parinsa niin, ettei kovin usein tarvitse arvostella.

Toissa päivänäkin oli tässä potussa puhetta Jari Tervosta, tuosta viisauden Koljatista, nykykirjailijoiden, taavettien joukossa. Hönkäisy vain, ja pari virnua päälle, ja kaikki ovat lyötyjä ja nujerrettuja. Halosta myöten tramppaavat ihastelemassa. Hän on ylivertainen Uutisvuodossa ja kaikessa mihin yhtyy.

Hän on varmaan lukenut montakin kertaa Haanpään Pätsistä, tuosta kämppien kiertäjästä, joka elätti itsensä naamaliikkeillä. Todennäköisesti hän noissa Seiskan kuvissa muisti Pätsin ja yritti olla Pätsiäkin venyvämpi. On siinä Katilla ollut taas kaulitsemista Jarin hiippaillessa kekkuloinnin jälkeen himaan kuvaussessioillaan kehuskellen.

Otetaan tähän II sitaatti, edelleen on vappu 1.5.

"Minun on yhä vaikea levollisin mielin odotella häntä baarista kotiin. Olen vuosien varrella yrittänyt rentouttaa ajatuksiani. Välillä onnistun. Usein odotus on purkautunut siihen, että itse heilun kuin Justiina kaulin kädessä vastaanottamassa uupunutta juhlijaa. Opittavaa on."

Pitemmälle emme jatka, uskomme että kuuluisan kirjailijan vaimon osa ei helpommasta päästä ole. On siedettävä monenmoista, johan sen Runebergin Fredrikastakin tiedämme.

Kyllä näitä taiteilijamulkeroita vaimot kestävät, koska aikansa kohellettuaan ne tulevat katumapäällä niin liki niin liki:

"Mies potee krapulaa. On läheisyydenkaipuinen, eikä halua työntää nokkaansa ulos." Kati Tervo, 2008 WSOY: Kesäpäiväkirja

3 kommenttia

Tervo kännissä keskellä päivää

27.07.2010 - 12:00 | hikkaj | LENNU

"HV

Duo anteeksi, tämä tieto tulee vähän takaottoisesti. Tervo otti huomiota herättävät päiväkännit terassilla pikkusta ennen juhannusta. Puolilta päivin alotti ja ehtookellojen soidessa yhä jaksoi.

Kovakuntoinen kapu!

Seiskasta, Seiskasta näitä parturissa käynnillä luin.

Hellettä! Tuus Lennu

ps paan linkin, niin näät ite: Jartsa kekkulissa "

No jopas jotakin - eikö olis ollu uutinen jos ei ois ollu humaloissaan?

Sehä itekin vasta pohti näitä ryyppyreissujaan, joiden hankalin vaihe on kuulemma kotipihassa kun toinen kenkä on taksissa ja toinen maassa eikä osaa ratkaista, onko tulossa vai menossa.

Olisiko syytä perustaa Tervo-koteja niin saattelisivat...

Kuolemantuomio

26.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

riettaudesta osa 5

OSA 6 tarinaa Hiidenmaalta

- TELOITETAAN PYÖVELILTÄ!

Tyly tuomio. Niin kuitenkin Tallinnan Kuninkaallinen Linnaoikeus on päättänyt tutkittuaan asiaa juurta jaksain ja ahkeruudella: Kirkkoherran rouva ja apupappi ovat syypäitä aviorikokseen ynnä karkaamiseen.

Bodeljessa Raatihuoneen takana hioo pyöveli miekkaansa, kolmen kyynärän pituista. Kansalla on pian syljettävää.

"Joudutakin jalkojas, että ehtisimme aamutaikinan ajoissa tehdä, sillä tänään teilataan pappi ja hänen porttonsa."

Leipurinsällit hoputtivat toisiansa kiiruhtaen leivintupiin timpsaioja valmistamaan. Raatihuoneen tori täyttyy näkijöistä, mutta tuomittujen 'kurjain syntisten silmät olivat peitetyt liinaisella, etteivät he näkisi'.

Emme mekään tuota brutaalia 'näytelmää' katso, vaan allapäin palaamme Lempeliuksen mukana Reigiin.

Siinä ankara lorun loppu.

Olisi ollut 1600-luvulla Amnestyn feissareilla maailman turuilla ja toreilla työmaata kerrakseen. Ja mikä herkkupala näille lehdille, jotka jo pääministerin ja missin kihlaseikkailuista isoja uutisia revittävät! Kumma kyllä tämä Reigin pappi Paavali Lempelius tuntuu todellisemmalta kuin Matti ja Sirkka, Viivi ja Ahmadi.

"Ja nyt minä vasta selkiästi tiesin, etten minä milloinkaan ollut herjennyt tätä vaimoa rakastamasta." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

Matin ja Tepon jälkeen Molière

25.07.2010 - 13:30 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS

.
"Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa ..."

Valssin lumoissa tässä pyllistelty vuorokausikaupalla ja oltu piittaamatta ympäristön paheksunnasta: Hyi! Hitto! Matti ja Teppo.

Elämyksiä metsästävät kaikki. Jos ei elämys ota tullakseen ylevien kautta, voi sitä narrata väheksyttyjä teitä. Kannattaa työntää nokkansa vasten tuulta ja jättää vaikka sormensa oven väliin. 'Aistit ja mieli avoinna', kehottavat.

Se se vaan on niin, että polkupyöräily kolmenkymmenen asteen aamupakkasessa (TÖIHIN!) aukaisee elämykselle ryörit ja varsinkin kun siinä valottomalla tiellä vielä ketjut rusahtavat pois rattailtaan. Tai kun ...

No irtoaa syvä elämys myös irtoavien ketjujen ja jäätyvien näppien lisäksi takuuvarmasti myös Molièren tai jonkun muun ranskalaisneron kynänjäljistä. Klassikot eivät petä.

Sen verran julkikuvaansa on kiillotettava, ettei tässä koko ajan rahvaanomaisista toiminnoista riippuvaisia olla, vaan yhtä hyvin osataan sitä ottaa vastaan elämyksistä jaloimpiakin.

Jos elämykseen tarvitaan jalat ja pyörä, niin onnistuu elämyksen metsästys myös käsin: tarvitsee sormiinsa napata vain pieni ohut näytelmävihkonen Ihmisvihaaja, Molièren komedioja (1666), suomentanut O.Manninen, niin johan lähtee elämyskulkue marssille. Päässä oikein soi ja pian päästään Pariisiin, kosijoiden piirittämän Célimènen tykö.

Ei Molière ole turhaan vuosisatoja pinnalla pysynyt.

Vaikka esitystapa on vastakkainen, kosiskelemaon, on (loppujen lopuksi) Molièren sanoma sama kuin Matin ja Tepon:

"Vaan kuinka hyvänsä, turha mun peitellä koittaa: olen heikko, on hällä tenho, mi sieluni voittaa." Molière 1666

"Mutta kuka voisi meitä estää
Kun mä lennän sinun kanssasi aurinkoon
Lennän aurinkoon." VEEPEE Lehto, 1993 Matti ja Teppo

9 kommenttia

Hojo Hojossa tänään: Matti ja Teppo!

23.07.2010 - 12:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

Silti kandee lukea, koska lopussa on piloja.

Vau! Vautsi vau! Tänään on se päivä! Joka on kerran vuodessa vain. Tänä iltana, itse asiassa, nähtävinä - ja kuultavina, Hojo Hojossa: Matti ja Teppo!

Sinne mennään vaikka jalka paketissa!

- Äläkä tuhahtele siellä kotonasi! Nirppis!

Nehän ilmestyvät kuin alemmat virkamiehet siihen lavalle, pikkuisen pulskistuneina, salkku vain puuttuu. Rahvaanomaisuudessa on uskomaton voima: kaksi meistä siinä. Jos kaikki pystyisivät samaan itseironiaan ja positiivisuuteen, olisimme pian kaikki veljeksiä keskenämme.

Onneksi harkitsevat lopettamista vasta sitten kun ihmiset alkavat taas puhua: "Voi voi kylläpä ikäisekseen laulavat aika hyvin." Viime kerrallakin muuan Tuusniemen mies eli täysillä mukana korokkeen reunalla ja hihkui, että 'tätä kuuntelis viikon vaikka syömäti!'.

Eläköön Matti ja Teppo!

Sen kunniaksi parit matit ja yks teppo:

Masan mansikat

- Mihin sää tuota kuarmaa viet? kysyi Matti tientukkona köröttävältä lantakuormaa raijaavalta traktoriäijältä.

- Mansikoitten päälle, huikkasi mies.

- Outo juttu. - Me laitetaan maitoo ja sokerii.

Tepi mörkkinä majatalossa

- Mää en haluu nähdä sua enää!

- OK! sanoi Masa. Ja sammutti valot.

Jaakko Teppo

- Puhutteks te koskaan Jaakko Teposta?

- Kerran puhuttiin kun hotellihuoneessa korttia pelattiin niin pyysin: "Jaakko Teppo kortit?"

Keikalla

Telkussa

7 kommenttia

Entisenä lautamiehenä riettaudesta

22.07.2010 - 11:11 | hikkaj | KIRJALLISUUS

riesansa-kullakin osa 4

OSA 5 tarinaa Hiidenmaalta

Avionrikkojat ajaa karauttivat rekikyydillä karkuun, Catharina ja Diaconus, pappilan väen nukkuessa, häviten tietymättömiin yönselkään. Heidät löydetään vasta vajaan ajastajan päästä luodolta Turun saaristosta.

Tuossapa kyyhöttävät nyt pahalaiset tuomiolla riettaudesta. Ollaan Toompäällä Tallinnassa.

Vaan mikä on tuomio: Pyöveli vai Exilium? Kuolema vai maanpako?

Ei sovi unohtaa, että syytetyt ovat hengellistä säätyä elikkä Jumalan omaa säätyä, minkä tähden tuomio saattaa olla kaksinkertainen.

Jäädään Tallinnaan, ikään kuin kärkylle, henkeä pidätellen tuomiota vartoomaan.

Yöpykäämme, ei ei Virussa emme voi yöpyä, koska elämme 1600-lukua, yöpykäämme eli valitkaamme majatalo niin että tuo torni, Pikk Herman, on silmissä. Huonompikin kelpaa, sillä tuskin näin tuskallisen jännittävänä yönä pystymme silmälautoja ummistamaan pohdiskellessamme lopputuomiota.

Näin jonkinlaisena asiantuntijana, entisenä lautamiehenä, Assessores, minä antaisin heille lievemmän tuomion haureudesta eli ajaisin Exiliumiin, koska eivät he pahuuttaan noin katalasti menetelleet.

"Mutta koska syytetyt sisään tuotiin heidän vartijoittensa välissä, niin minun viheliäinen sydämeni alkoi lyödä niinkuin kellon läppä." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

eesti keeles

Riesansa kullakin

21.07.2010 - 11:11 | hikkaj | Local, KIRJALLISUUS

mika-myllyla-naama-ruvella-ja-muuta-perheasiaa osa 3

OSA 4 tarinaa Hiidenmaaltakin

Kesäaamuna paistaa aurinko.

aamulla

Käväistäänpäs heti herättyä pappilassa, josko siellä samanmoinen rauha

- Ohos! satutaanpa sopimattomaan aikaan: uusi apupappi Diaconus ja vanhan papin nuori verevä vaimo - pääsemättömissä toisistaan ovat. Lavitsalla kahden istuvat ukko-Lempeliuksen astuessa koputtamatta pirttiin.

Ja "ilma oli rakkaudesta raskas heidän ympärillänsä, ja heidän huulensa äsken vaienneet rakkauden sanasta".

a.p.

Tarkastetaanpas tietokoneelta saapuneet kirjeet

Koulutoimi lähestyy. Yök! Joko työhön kutsuvat? Lienee valitus viritetty hallinto-oikeuteen ja tulokset pussissa? Ei ole kummempata kuulunut.

Työterveyshuollosta välittää Koulutoimi tietoa: höpisevät, että aikoja on, jos työssä sairastuu. Vihjaillevat? Epävarmuudessa yhä kuristavat.

k.p.

Käydäänpä postilaatikolta posti

Kulttuurivihkot 3-4. Ei muuta. Kaksoisnumero tulee halvemmaksi. Tyhjänpäiväinen ja valju. Larppauksesta ja tietokonepeleistä. EK. No joh! Lie päätoimittaja nuorennettu.

i.p.

Tehdäänpäs päivän lenkki

Hiipsitään Hyytsaareen ja tavataan Velssi.

"Vihaks pistää tää portti. Keskellä tietä! Polovet kippeet niin ei kun nouse autosta portin kimppuun joka ikinen päivä ja monesti päivässä..."

Harvoin käyvät kaupunkilaismökkiläiset ovat pystyttäneet tien alkuun lukittavan portin. Paikallaolijoiden riesaksi.

illalla

Saunotaas hiet pois

Ropsautetaan oikein mummon tekemällä vastalla.

Jäähyllä kaikenmaailman hapsenkakkiaiset ja hynniäiset pistävät ja purevat. Riesa se on pienikin riesa.

illemmalla

Katotaas telkkaria

Jumalaton vauhti kaikilla päällä, sanoissa ja teoissa. Olipa faktaa tai fiktiota: ei hetken rauhaa. Kohta katsottaviksi jäävät vain FST ja Teema.

yöpuulla

Joutaa sitten nukkumaan

Luetaan pala Jerofejevin Miehiä. Toista se oli Tshehovin aikana. Aika härskiä toimintaa näillä nykyvenäläisillä. Saaneeko ryssiksi kutsua, vai onko sekin niin kuin neekeri? Sängyn ja sohvan välissä jylkytystä.

Toista se oli Tshehovin aikana: viipyilevämpää. Hänetpä Jerofejevin Viktori kumoaa, antaa palttua Antonille.

Kesäyönä on valoisaa.

"Näin sanoo Lutherus: mikäs ihminen on? Respondit: ihminen on vähämielinen ja hullu usque ad annum 40 elikkä neljäänkymmeneen ikävuoteensa asti. Jonka jälkeen hänelle selväksi käypi, että hän on narrien narri, mutta silloin on hänen Elämänsä ohitse." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

Mika Myllylä naama ruvella - ja muuta perheasiaa

19.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

ihan-sielua-nipistelee osa 2

OSA 3 tarinaa Hiidenmaalta

Hiihtomestari MM viettänyt kostean hellejuhannuksen: useamman päivän juoppoputkessa pyöräillyt Kalajoen leirintä/häirintäalueella ja mätkähtänyt tangon yli sammalikkoon pahanpäiväisesti. Kieltää.
Matti Vanhasesta, Perheyritysten toimitusjohtajasta, on Sirkka Mertala erottautunut lopullisesti. Kihlat on kihlailtu. Ei kiellä.
Teologian ja juristiikan kirjoja varastellaan eniten kirjastosta. Papit ja lakimiehet eivät kiellä eivätkä myönnä.

Lennu näistä paheksuen tiedottaa, pitää ajantasalla. Kehottaa pysymään ajanhermoilla: "Lue vaikka Ampparia niin pysyt ajassa", sähköttää. Lähettelee mailejaan kiihtyvään tahtiin, harva se päivä, vimmoissaan. En julkaise enää kuin tähdellisimmät.

Viisainta pysyä Reigin papissa, vaikka siinäkin menossa villiintymiskausi: Hiidenmaan pappilaan lähetetty apuvoimia. Nuori Herra Diaconus villitsee Catharinan ja kirkkoväärti Lempelius menettämässä rakkaan puolisonsa, niin että pappiparkaan pesii Epäilyksen kyykäärme, joka siittää poveen seitsemän iljettävää poikasta, nimeltänsä Epäluulo, Luulevaisuus, Mustankipeys, Mielikarvaus, Viha, Epätoivo ja Murhanhimo, myrkkyä vereen vuodattaen.

Ei hyvältä näytä pappilassakaan. Taisivat osata temput jo 1600-luvulla!

Lukee niin näkee, kuis äijän käy.

" - Suloinen on sinun suusi sija, ja haarikka, kuhunka huulesi ovat kajonneet, papin muori. Nyt juo sinäkin vuorostasi, Catharina Wycken.

Niin minun vaimoni Catharina otti vuoronsa perään hitaasti haarikan ja sen huulillensa nosti. Niin Jonas Kempe sanoi: - Nyt me olemme siis samasta haarikasta huulillamme juoneet, ettäs sen muistat, Catharina Wycken, sinä Saronin ruusu." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

Ihan sielua nipistelee

18.07.2010 - 17:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

ylpistyneille-oykkareille-kesalukemista osa 1

OSA 2 tarinaa Hiidenmaalta

Monen vuoden tarkk'lukemisen jälkeen tuntuu tuhlaukselta lukea hampsien. Vielä makoisammalta tuntuu: synniltä.

Saan selville Kallaksen Reigin papista:

Paavali Lempelius Toompään pappiskoulun rehtorin virasta erotettu, kaksi lasta ruttoon menettänyt, rotanloukkuihin asumaan ajettu ja sinne vaimonsa kanssa unohdettu syntinen, joka muka surmasi tottelemattoman tuomiokoululaisen, suurta ja mahtavaa maa-aatelia suvultansa edustavan, muuten ylimmäisen hulttion ja koiranleuan.

Näin ymmärsin. Ja ahneesti kiiruhdin eteenpäin. Siirryin Paavalin mukana Hiidenmaalle, missä lopulta aloiteltiin rahvaan käännyttämistä. Hiiteen oli tosiaan jouduttu: vastassa taikausko ja noituuden pimeys.

Mutta: "Kun minä olin Sanan ruoskaa kuin myös kaakin- ja jalkapuuta ynnä häpiäpenkkiä ahkerasti viljellyt ja vielä kaksi pahinta noitaa maallisen oikeuden käsiin jättänyt, niin eivät rakkaat reigiläiseni enää rohjenneet ripustella nauhansuikaleita eikä muita kirjavia hepeniä tammiin elikkä pihlajoihin eikä kipuvitsapensaisiin kirkon tykönä, kuten heidän pakanallinen ja jumalatoin tapansa oli."

Pahinta kuitenkin on kun Catharina, vaimo kaunoinenkin, on kääntymässä ikävissään pimeyden teille.

Mukaansahan tämä imaisee, jo pelkällä vanhahtavalla kielellä.

Vaan mitäs Päätalon isä-Herkko näistä tämän sortin lukukokemuksista Kalle-rukalle laukoi, rumastikin: - Aikuinen mies ja nuita mölläriä jatkuvasti tutkii ... Tuossa ijässä miehen pitää jo juosta suoro kourassa tytärten perässä eikä tutkia lorukirjoja.

Vaan minkäs sille mahtaa kun Paavali Lempeliuksen hylkeenpyynti ja tapettujen hylkeiden välissä yöpyminen tuntuvat yhtä todelta kuin toissapäiväinen moottoripyörän tielle kiskominen Tuusniemen kurvissa . Sielua ruokkii ja nipistelee jopa enemmän luettu kuin koettu!

Tästä sitä jatketaan innolla Hiidenmaan papin matkassa, varsinkin kun hän varoittaa murheellisen tarinan jatkosta:

"... vaikka minun nyt onkin kirjaan pantava itsensä Saatanan metkuja, ja taitaa ulosnäyttää, kuin keikkuisi vakaan hanhensulkani päässä Belzebubin pitkäkyntinen sormi." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

5 kommenttia

Tientukkona

17.07.2010 - 17:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, voe mahoton!

.

(Joskus harvoin tekee mieli kertoa asioista niin kuin ne ovat, ainekirjoitusmaisesti, keikaroimatta.)

Kun ajelimme asuntomessuilta, missä emme käyneet, pois, ryöpsäytti Tuusniemen jälkeen kunnolla vettä. Auto piti pysäyttää tien varteen. Ihmettelimme, miksi sadan metrin päässä loivassa kaarteessa yksi ihminen toikkaroi kaatosateessa, vaikka auto seisoi samalla pysäkillä.

Pian selvisi.

Kuuro meni ohi, vettä lainehti yliään. Ajaa liruuttelimme paikalle. Nyt sillä pysäkillä hääri kolme ihmistä, kaksi tyttöä ja umpikastunut mies. Kaikki huiskivat käsiään.

Oliko sattunut onnettomuus? Vesi virtasi, onneksi ei veri. Pysähdyimme. Nousimme autosta.

Moottoripyörä rojotti syvällä tienluiskassa kyljellään.

- Pitääkö soittaa ambulanssi?

Moottoripyöräilijä oli vanhempi mies, ei kovin hätäiseltä vaikuttanut.

- Ei me jakseta kiskoa, valittelivat tytöt, - tarvitaan miesvoimaa.

- Jos nostetaan porukalla tielle. Puski väkisin pitkäksi liirrossa kun yritin jarruttaa linja-autopysäkille.

Aikamme nyhjättiin niin nousi. Ohiajavasta autosta tyytytettiin, että mitä te siinä tietä tukitte.

Varmaan olivat helsinkiläisiä.

kopasepa!

5 kommenttia

Jorma Uotinen korvasi mammutin

16.07.2010 - 20:50 | hikkaj | huikopala

.

Ihan sitä tehden matkustettiin Kuopioon. Vaan emme me sitä nähneet; Veetin se oli pultattu kiinni, joten jätimme koko mammutin katsomatta.

Sen sijaan nähtiin Jorma Uotinen.

Tosin takaapäin ainoastaan, joten emme voineet millään muotoa havaita: pultattu taikka ei.

Jorma poistui edellämme kesäteatterista. Pienempi oli kuin luulimme - televisio vissiin viruttaa.

Soman näköisesti oli pukeutunut, mustavalkoisesti: ruutuvilsa päässä ja housut valkoisilla henkseleillä kiinnitetty (ei pultattu) mieheen.

Mammutista olisi pitänyt maksaa maltaita, Jorman näimme ilmaiseksi.

Ei se asuntomessureissu siis sittenkään turha ollut.

Veeti-mammutti

kopasepa!

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2010071312037840_jk.shtml

Ylpistyneille öykkäreille kesälukemista

15.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

OSA 1 tarinaa Hiidenmaalta

"Herrain hyvyys ja ruusuinlehdet,

Katoo, ennenkuin kääntyä ehdit."

Pitkästä aikaa kirja kädessä: Aino Kallas, 1926: Reigin pappi - hiidenmaalainen tarina.

Mikäs kirjaa on käsien pidellessä kun pyöränsarvia ovat talvikauden ja kesän puristaneet: kaventaa vain otetta hiukan.

Vastahan tuolla Hiiumaalla toista viikkoa takaperin Reigin kirkon mäellä tepastelimme, lepäilimme, pyöräjalkoja lepuuttelimme ja kurkistimme kirkkosaliin, jonka sisäkattona on kuin kumolleen kaatunut vene. Kirkon oli rakennuttanut poikansa itsemurhan muistolle, ikään kuin kesken jääneen elämän symboliksi, mahtimies Ungern-Sternberg.

Teos alkaa Kauppalehteen sopivasti, muistuttaen tämänkin porukan haavoittumisherkkyydestä ja nöyrtymistarpeesta:

"Tämä on tarina Reigin papista Hiidenmaalla, Paavali Lempeliuksesta, nimitetty myös Lempelensis, hänen itsensä kirjaan panema, jonka Jumala, niinkuin ennen muinoin Usin hurskaan miehen Jobin, riisui alastomaksi, riistäen häneltä hänen maallisen kunniansa, lapset, jotka hän siittänyt, ja vaimon, kuin hän valinnut oli, kuitenkin lopulta aukaisten hänen silmäinsä luomet näkemään Luojan armon ja viisauden. Muistakoot tämän kaikki, jotka menestyksessä ylpistyvät ja öykkäreiksi muuttuvat."

Että katsellaanpas.

15 kommenttia

Mikko Koivu luistelee armeijasta

14.07.2010 - 11:30 | hikkaj | URHEILU, LENNU

"HV H_j

Kalju kuumana kiehun näillä helteillä.

Tuo nyt on naurettavaa että jonkun Mikko Koivun pitäisi vanhoilla päivillään vielä armeija käydä!

Edustanut isänmaataan ihan riittävästi, puolustanut ja hyökännyt ja kaikkensa antanut Suomen puolesta, talvi talven jälkeen sotinut, tiristänyt itsestään enemmän kuin moni meistä tavallisista. Kapteeninakin toiminut. Kyllä pitäis riittää kuittaamaan yhen asepalveluksen!

Ei Koivu laista eikä luistele asevelvollisuudesta. Mikon meriitit Suomen puolesta korvaavat yhden asevelvollisuuden - ainakin alokasajan.

Yhteiskunnallista simputusta olisi pakottaa Mikko Koivu armeijaan tasa-arvon nimissä!

Tuus L res.korpr."

- Niin ja mites se raukka tulisi toimeen pelkällä päivärahalla!? piruilisko tuohon Lennun vuodatukseen lisää - ota tuosta selvää onko Lennart tällä kertaa tosissaan vai ilkeileekö, puheleeko hellesäässä lämpimikseen.

Toisaalta Mikonhan se vasta pitäisikin isänmaata puolustaa, koska omistaa sitä moninkertaisesti Sakun kanssa meihin muihin verrattuna.

12 kommenttia

Taloyhtiön autopaikka oli mennä

13.07.2010 - 11:20 | hikkaj | Sijoitus/kauppa

.

Kaverilla oli heinäkuinen henkilökohtainen ongelma: autopaikka.

Vuokralainen oli lähtenyt ja oli aika yksiön remontin. Uusi autollinen vuokralainen oli tulossa sopimuksen tekoon, mutta isännöitsijäpä ilmoittikin: - Autopaikkaa ei ole. Se meni uudelle asunnonostajalle.

SKV oli myynyt taloyhtiöstä asunnon ja saman Realian palveluksessa oleva isännöitsijä oli luvannut kytköksenä autopaikan, koska muuten kauppoja ei olisi syntynyt ja välittäjä olisi menettänyt välityspalkkionsa.

Sinne oli mennä kaverin autopaikka, mutta.

Ja isännöitsijän paikka jos olisi toisin menetellyt eli vastoin palkanmaksajaansa? Taloyhtiön osakkaasta viis!

- Jäävi! parahti kaveri isännöitsijästä.

"Sijoittajaosakkaan on voitava jatkossa luovuttaa vuokralaiselleen samanlainen oikeus yhtiön autopaikkaan kuin talossa asuvilla osakkeenomistajilla on... ... Yhdenvertaisuusperiaatetta korostetaan." Uusi asunto-osakeyhtiölaki voimaan 1.7.2010

5 kommenttia

Keräilyharrastukseksi ohjelmalehtisten keräily

12.07.2010 - 12:00 | hikkaj | harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, ESITYKSET

.

Tunnen yhden piakkoin eläkkeellejäävän PölkkyPään, käytettäköön hänestä lyhennystä PP, joka joutopäiviensä ratoksi on käynnistämässä uutta harrastusta: keräilyä. (kyräilykin saattaisi olla harrastuksena mainio)

Tähän saakka PP:mme on totisena poikana harrastanut juoksukilometrien keräilyä, mutta päästyään niin pitkälle, että maapallon ympärysmitta (40000 km) täyttyi juoksuaskelin, hän lopetti sen keräilyharrastuksen.

Pitkänmatkanjuoksijoita kanssaihmiset ovat aina pitäneet vähän tärähtäneinä, Lasse Viréniä lukuunottamatta, joten uuden harrastuksen löytämisen myötä PP toivoo samalla arvostuksen ja profiilin nousemista, kohoamista jopa intelligenttien kastiin; parta jo ennestään on, samoin työtä tekemättömän sormet. (ei minkäänlaista pelkoa uusista sfääreistä)

Ohjelmalehtisten keräily on hänen uusi hobbynsa. Kulttuuriin liittyvien ohjelmalehtisten keräily. Eilen hän oli onnellinen: hän sai toisensa.

Hänellä on nyt EvitaTallinnasta ja Kirkko soi! Rääkkylän Kihaus Folkista. Evita on monikymmensivuinen värikuvallinen, Kirkko soi! mustavalko nelisivuinen. Molemmat ajavat asiansa, ja ei-turhamaisena ihmisenä itseään pitävä PP pitää enemmän vaatimattomamman näköisestä Kirkko soi! -käsiohjelmasta. (niin hän ainakin julki kertoo - tiedä sitten oikeasti)

Epämusikaalisena, itse mitään tuottamattomana, ihmisenä hän aina suunnattomasti, liikutuksen kyyneliin saakka ihailee kaikkia esiintyjiä, jotka saavat säveliä aikaan mistä tahansa kautta ja minkä tahansa avulla. Eniten häntä miellyttävät esitykset, jotka tapahtuvat akustisesti ilman mikrofoneja, sähköttömästi ja jopa valoja vailla. (niin outo tyyppi PP:mme on, aika tollero: mikään ihmisen tekemä suureellisuus ei ole kaunista)

Niinpä hän nautti suuresti pyhäisestä kirkkokonsertista: Luukkaisen Leilan omista ja Pentti Ojajärven Virsikirja-virsistä vuodelta 1701. Samoin Anna Fältin kumusta. Sanna Kurki-Suoniota PP:mme kavahti, säikkyi sekä suorastaan pelkäsi! (tuli vissiin suutuksissa oleva opettaja mieleen)

(Sarja jatkuu: Seuraamme keräilyharrastuksen kehittymistä: koskahan PP nappaa kolmannen brosyyrinsa?)