Onnen päivät
31.08.2010
- 18:00 | hikkaj | hyvinvointi, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms
.
Säilöntäkausi on alkanut. On syytä varautua pitkäään talveeen kaikin mahdollisin hilloin. Tänään tuli päiväpostissa ensimmäinen tarpeellinen, elämälle välttämätön säilyke: katselukortti. PlusTV Urheilupaketti 4SportPro, Eurosport ja UrhoTV.
Enää ei itse tarvitse välttämättä urheilla!
Siihen pelin välistä Big Brotheria. Tuhti tunti kunnon meininkiä!
Jee!
Enää ei tarvitse ponnistella!
Pian ei omaa elämää tarvitse kuluttaa ollenkaan.
Että kelpaa eläkeläis-Vonzin porskuttaa!
(minkä nyt vahvistukseksi salaa hyllyjen takaa muutama sivu kertauksena Kilpeä)
Nenästä
vedettyjen tv-ohjelma
30.08.2010
- 12:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, voe
mahoton!
.
- Eihän noin saa menetellä!
- Onpa ihminen kovaksi keitetty tyyppi, kun
toisen tunteilla leikkii! Varsinainen blondibimbo!
- Katsoo toista kuin lötkyä lenkkimakkaraa
ja samalla antaa ymmärtää tykkäävänsä. Kuherrukselle ryhtyy.
- Entä tuo pistelasku!
- Täyttä puijausta
puhelinäänestystilanteenmuuttumisessa!
- Tä?
- Kertoisivat äänimäärän.
- Hittoakos me niillä prosenteilla
teemme?!
- Tai prosenttiyksiköillä.
- Tai prosentin sadasosilla, joista kukaan ei
mitään ymmärrä. Ei ainakaan se juontaja.
- Sanoisi se uusi Vappu selvästi ja
selkeästi: "Nyt Janilla on 1002 ääntä, Marialla 15 enemmän. Johdossa on
Ville 12354 ääntä."
- Miks ei se sano?
- Koska silloin ymmärtäisimme.
- Sekös juju siinä niillä!?
Etteikö muka BB aiheuta asiallista ja eettistäkin keskustelua!
Siinä missä Maria huimuuttaan, so. blondiuttaan, huijaa moraalittomasti, täysin sopimattomasti Jania syvimmällä tunnealueella, Sub-tv soitattaa yhtä moraalittomasti ja häikäilemättömästi katsojia äänestämään, kertomatta oikeita rehellisiä väliaikatietoja. Sitten vetää hihasta sellaisen lopputuloksen, jolla saa takuulla porua aikaan. Tämä pahuksen tv-kanavien Seiska.
Äänimääriä katsoja kaipaa eikä prosentteja.
Toisaalta on ihmeen mukava tulla nenästä vedetyksi ja kunnolla höynäytetyksi. On kuin olisi juosta hilppasemassa hakemaan naapurista saparoveistä. Jolla tässä ohjelmassa totta totis ... .
Päiväcoktaili
BB:stä ja JB:stä
28.08.2010
- 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
.
Päiväkirjalukulaite
löydetty maantieltä, ravista. Ahas, kirjoittaja tuttu! Selataas.
Päiväkirjamerkintä - näyttäisi olevan
jokin loppuviikon päivä menossa; ei ole niin päivän päälle ajanriento: joka
päivä on 'kauppa' auki ja armo uus.
”Melkomoinen mixeri tämä
elämä: samana päivänä kun katson BB-talon toljailua, luen saarnaaja Bunyanin
kamppailua Jumalan sanan levittämisen puolesta. Vuodet 1660 – 1672 ja vielä
1675-76 hän istuu vankilassa.
Oma vapaus tässä sen kuin vain
korostuu.
Käyn hetken mielijohteesta
lukemisen välillä sahaamassa pätkiksi viikolla kaatamani koivun. Useinkaan en
suunnittele päivän rientoa. Menen seisoksimaan rappusille, ja kohta huomaan
kyykkiväni jossain pihan perillä jokin työkalu käsissä jotakin sorhaamassa.
Minulla ei ole yhteiskunnalle vaarallista sanomaa levitettäväksi (minkä nyt
hyperbolana kepukoista viitsin räksyttää); sen takia ei enää tarvitse
suuntukkijoita pelätä, vankeutta ei varsinkaan.
Toisin on Jumalan luo kiivaasti
pyrkivän läkkiseppä John B:n laita: vangitaan, joutuu eroon perheestään –
tuntee kuin lihaa kiskottaisiin luusta irti. Lapsista luopuminen satuttaa ’ihan
elämän ytimeen’ mieheen, joka lapsiparoilleen ei tahtoisi sallia edes tuulen
puhaltavan.
Jos olisi varastanut, murhannut,
tehnyt tavanomaisia rikoksia, tuomittuna olo olisi häpeällistä, mutta olla
tuomittavana Jumalan sanan levittämisen takia, se on toinen juttu: ”Jos
olisi luvallista, niin rukoilisin saadakseni vielä suurempia vaikeuksia, jotta
saisin sitä suuremman lohdutuksenkin. Saar. 7:14; 2,Kor. 1:5”
Epätodellisen upealta tuntuu oma
aika keskellä arkipäivää: vaieta, olla puhumatta, ääneen paasaamatta tunti
tunnin vuosi vuoden jälkeen ihmisjoukossa.
Ei tätä uskoisi, jos joku
kertoisi, että näinkin saa olla.
Toinen vapaana avaran taivaan
alla ja toinen vankina kosteassa vankilaloukossa, missä hänelläkin läkkisepällä
myös, kumma kyllä, autuaallinen olo! Mitä suurempi tuska sitä suurempi onni
tuskan loputtua.
Toinen avaa rukouskirjan,
huulilla rukous, toinen avaa television, silmissä BB. JB:llä ikuisuus mielessä,
H-j:llä vain tämä hetkinen henkäys.
Niin, mitäs kirjoittaja aluksi
kirjoittikaan: merkillinen mixaus – tai jotain sinne päin – elämä on."
Päiväkirjamerkinnän - loppuun kuuluva
alleviivattu lainaus:
"Jollei Jumala tule
väliin, niin minä tahdon tikapuilta aivan sokeasti hypätä suoraan iäisyyteen ja
joko vaipua tai pelastua, tulkoon taivas tai helvetti. J.Bunyan:
Ylenpalttinen armo."
Päiväkirjan aitoudesta ei epäilystäkään. Pelkästään kirjallisen loppusitaatin käyttö riittää todistamaan kirjoittajan henkilöllisyyden. Päiväkirjan kummallisuutena on tekstin katoavaisuus: sitä mukaa kun lukeminen edistyy, et voikaan enää palata jo luettuun, koska sanat pyyhkiytyvät jäjestä pois. (kannattaa kopioida paperille, useammalla lukukerralla saattaa jopa avautua kirjoittajan komplisoidut tekstit) Eikä teksti lopu koskaan, vaan uutta luettavaa sikiintyy lisää koko ajan.
Piensijoittaja
ölähtää - 41100 €/kk liian pieni palkka!
27.08.2010
- 08:45 | hikkaj | Työelämä,
Sijoitus/kauppa
.
Piensijoittaja luki aamun Hesarista: Matti Kähkönen Metson uusi toimitusjohtaja. Kuukausipalkka 41100 € + bonukset päälle. Hallituksen puheenjohtaja Jukka Viinanen ei pidä palkkaa kovin hyvänä. Eli siis aika mitättömänä pitää.
Piensijoittaja tirkisti omaan sijoitussalkkuunsa ja vertasi sitä Kähkösen Matin yhden kuukauden tienestiin. Kalpeni.
Piensijoittaja haukkoi henkeään ja huomasi olevansa ei-minkään-sortin sijoittaja, ei edes Pipin Piensijoittaja.
Välittömästi hän näpytteli netissä tilauksen peruutukset niin Kauppalehden, Arvopaperilehden, Luottolistalehden, Talouselämän kuin Optionkin konttoreihin. Ainoastaan Tapaturmavakuutus sekä Forbes lehtien tilaukset jätti voimaan.
Seuraamme jatkoa.
BB-talon
höyryt
26.08.2010
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, voe
mahoton!
.
- Uusi BB korkattu, sananmukaisesti.
- 13 asukaskokelasta tavattu, muutama nimi jäänyt mieleen
- kuin romaanin eka luku olisi luettu.
- 2 poistetaan jo sunnuntaina.
- Kellarityylisessä bunkkerissa majailevat joulukuulle.
- Keittiökaappien ovet aukeavat alhaalta ylös.
- Terttu-tätiä ei näy missään.
- SATU, 40 v, saa korvata Tertun, olla emo
tolle katraalle, puolta nuoremmalle.
- Kahdelta kainaloiselta kanaselta katosi viidessä!
tunnissa! halu olla talossa: tylsiä tyyppejä toiset...
- Yksi afgaani, yksi venakko, yksi Siilinjärveltä, yksi
Leppävirralta - muut aito suomalaisia?
- Viimeisenä sisään astunut sympaattinen neiti kertoi
seukanneensa pojan kanssa 15 min, muut suhteet kohdistuneet omaan
sukupuoleen.
- Ensimmäisenä taloon astunut, MIIA, liikkuu
kamelimaisesti ja oli määräilevä. Sukupuolinen suuntautuminen sama kuin
viimeksi tulleella.
- Vuoteet ovat parivuoteita.
- Siilinjärven ja Oulun heteropojat kietoutuivat
väsyneinä toisiinsa ja toistensa peittoihin.
Päätän raporttini ensimmäisen illan ja yön tapahtumista tähän helpottuneena - vähänkö jännitti jos oma jälkeläinen olisikin ilmestynyt BB:n ovista sisään. Huh huh! Ei näkynyt. Ei siis tarvitse studion suoriin sunnuntaisin rahtautua hävylle, saa katsella toisten toilauksia ja omia mielen ailahduksia tutkiskella.
PS muuten: Se Puimurin ratissa oli tarua ja Terttu Mujunen - BB:stä tuttu oli totta. BB on aina totta, niin fiktiolta kuin kuulostaakin. (Möröttäjälle taputuksia - peffalle? )
'Puimurin
ratissa vaiko BB:n Terttu Mujunen' -kilpailussa eletään viimeistä päivää
25.08.2010
- 12:00 | hikkaj | vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
.
Eilen käynnistynyt jyvännerottelukilpa jatkuu. Lukijan tehtävä on ilmoittaa, kumpi kertomuksista on tosi: eilinenkö vai tämänpäiväinenkö? Eilen julkaistiin Puimurin ratissa, tänään on vuorossa BB:n Terttu Mujunen (Huom! Muistathan osallistumisrajoituksen.)
Terttu Mujunen -
BB:stä tuttu
Armoton helle oli pesiytynyt kaupunkiin. Kaupungin kivitalot hehkuivat polttavan kuumina, asfaltin kanssa ne muodostivat suorastaan pirullisen pätsin ohikulkijoille, jotka kiirehtivät askeleitaan päästäkseen suojaan keskipäivän porottavalta auringolta. Jokaisella ohikulkijalla näytti olevan päämäärä, eikä kukaan suurin surminkaan jäänyt maleksimaan tai ihailemaan kuvaansa suurista näyteikkunoista. Paitsi. Paitsi tuo yksi epäilystä herättävä hyypiö, viehkeän naisihmisen kanssa shortseissa kulkeva mieshenkilö, joka piteli kenkiä käsissään. Susikoski sytytti parha...
Jos olisin Mauri Sariola, aloittaisin kertomuksen, tosi tarinan, pateettisesti liu'utellen. Siis noin niin kuin aloitin.
Mutta jottei ihan överiksi menisi, palataan maanpinnalle, jätetään tuo etsivä tuonne ylös kerroksiin puoliksi avoimesta ikkunasta kurkkimaan ja hikoilemaan. Tai painalletaan tuuletusikkuna kokonaan kiinni, koska ei tässä susikoskeja tarvita.
Nythän on niin, että tuo epämääräinen miehentura olen minä, jolla todella ovat remmikengät käsissä, mutta koska Vaimo vierellä kulkee ei hätää minkään mallista.
Tarkoitus oli jättää nämä samperin sandaalit suutariin pohjattaviksi, tuonne taakse kirjaston viereen Pullapuotitaloon. Mutta liikkeen ovessa luki lapussa *Ruokatunnilla. Palaan tunnin päästä.*, niin jäivät läpyskät käteen.
Hilpeän näköistä, kieltämättä. Ja jos oikein olisin halunnut kaupunkilaisia hätkäyttää, olisin sitonut, ehkä olisinkin sitonut jos Vaimo ei vierellä kulkenut, takaremmillä kengät toisen vasempaan ja toisen oikeaan käteen.
Mutta sitten hätkähdämmekin itse, toria lähestyessämme.
Vanhan Omarin kulmalla autotallin oven eteen on keskellä kirkasta kuumaa päivää muodostunut pitkä polveileva jono; yksinlaskien puolensataa hikoilevaa kansalaista seisoo hiljaisina vakavailmeisinä jonomuodostelmassa. Yhdellä vaaleahiuksisella naisella tuntuu tosin olevan udeltavaa toistenkin edestä, suu käy koko ajan. Ei hän silti surulliselta vaikuta, päinvastoin. Iloisin ilmein esittää asioitaan.
Tutunnäköinen naama, kertakaikkiaan. Aivan kielen päällä pyörittyään pätkähtää nimikin mieleen: Terttu Mujunen. BB:stä tuttu. Viime talvena kävi Subilla hurssaamassa. Leipäjonossa seisoo eikä ole millänsäkään. Luonnollinen asia, jos on nälkä. Niin pitääkin. Nimmarinhankintakin käväisee mielessä. Näiden tv:stä tuttujen kanssa joutuu olemaan tarkkana ettei tervehtisi tai suututtaisi syyttä suotta.
Läheltä en katso Terttuun päin. Ohikuljettuamme ehdottelen palaamista:
- Jokohan se suutari olisi syönyt. Saatas nää
kengät käsistä.
'Puimurin
ratissa vaiko BB:n Terttu Mujunen' -kilpailu julistetaan avatuksi
24.08.2010
- 12:00 | hikkaj | harrastukset, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
.
Seuraa jyvänerottelukilpailu: jyvät erotetaan akanoista eli totuus valheesta. Kilpailu on kaksipäiväinen, joten se ei sovi hätäisille. Lukijan tehtävä on ilmoittaa, kumpi kertomuksista on tosi: tämänpäiväinenkö, vai huominenko? Tänään julkaistaan Puimurin ratissa, huomenna Terttu Mujunen. Toinen on silkkaa faktaa, toinen täyttä potaskaa. (Kilpailuun liittyy yksi rajoitus: julkikepulaiset eivät saa osallistua. Jos siitä huolimatta osallistuvat, saavat varoituksen.)
Puimurin ratissa
Ossi pyysi puimurinajoon päiväksi, kun muita ei saanut; kaikki olivat mikä missäkin. Oikeastaan se ensin pyysi poikaa, vaan kun sanoin että se nyt ei ainakaan jouda kun sillä on ne hevosjutut.
- Tule sinä! se
sitten sai heurekan. 'Eläkkeellä olet niin hyvin
joudat', sitä se ei sanonut.
Aamulla kuudelta se soitti ja seitsemältä istuin jo leikkuupuimurin korkeuksissa. Kuivatusalueen pellot olivat loputtomat: menisi kevyesti tämä, huominen ja ylihuominenkin läpi yön.
Iltakymmeneltä alkoi silmä luppasta ja pyysin jos Ossi saisi jonkun toisen. Vaan ei saanut. Puolilta öin se väläytti valoja ja pysähdyin.
- Jätetään kesken. Aamusta sain
Amin! se huusi pauhun yli.
Olin ihan naatti, sen verran sain kysytyksi, että mites päivän pörssit.
- Jyrkkä alamäki,
huusi Ossi ja näytti peukalolla peltoon.
- No se on se tiistai-ilmiö. Arvasin ihan. Entä
Einarin Ponsse?
Sammutin koneen ja hyppäsin alas.
- Pysy. Se on nyt lujissa näpeissä kun se yks
johtajanvouhka lähti.
Läksimme ylämäkeen. Puimuri jäi niille sijoilleen. Arvasin kyllä kysymättäkin että Ponsse on pitänyt kutinsa.
VIPit
luulevat olevansa vaikka mitä
.
- Katohan noita sipsuttelijoita! Onko niillä
oikeesti nälkä ja jano? Paskat! Luulevat liikoja itestään. Haluavat näytellä
parempia kuin ovatkaan. Söisivät ja ryyppäisivät jossain
muualla kuin urheilukilpailuissa. VIPpanat omissa looseissaan!
Eikös ois yhteishengen kannalta parempi jos oltas yhtenä rintamana samoissa
oloissa kannustamassa urheilijoita. Samoissa makkarajonoissa nuo
Bryggaret ja Kakkoset ...
Oli 'ilo' pitkästä aikaa tavata Lennu henkilökohtaisesti ja silmäkkäin. Tuntui Lennulla tuhti paketti asiaa olevankin. Yritin vaihtaa puheenaihetta kirjallisuuteen, Salaman uuteen ja lopulta ties mihin kalastukseen, mutta Lennart piti linjansa - ei uinut koukkuun kala.
YU:n Eliittikisahuipentuma Joensuussa oli menomestanamme.
Istuimme alas, mihinkäs siitä pääsi, ja arvelin että antaa kerrankin miehen kakistaa ulos kaiken katkeruutensa: helpottaa eikä sitten riesaksi asti mailaile. Saas nähdä. Koko ajan suu kävi ja suupielestä valui kommenttia loputtomiin:
- Gatlin. Dopattu mikä dopattu! Mitä ne tänne
siitä rahtasivat ... Keihäsmiehet vahaa ... Evilä lönkyttelee lankulle kuin
vanha ruuna ... Eemeli on kuin Stuppi hevoshymyineen ... Joku musta
tytönhuiskelo käy narramassa kolokytätonnia suomalaisilta maahan jota tuskin on
olemassakaan! Kukahan toope tuonkin systeemin on suunnitellut ...
Oonan-tynkeröstä ei ikinä kasva voitt..."
Ajattelin että jos blogipotussa kohtaamisestamme mainitsen niin laitan otsikoksi 'Lennu kannustaa'. Sitten vaan arvaamaan, onko Lennart ylä- vai alakuvassa ja ylä- vaiko alavireessä.
Lennartin sukulaissielku - lie peräti velipuoli - esittää: Protestsång/S.Salminen
Samaa
savea jokainen
21.08.2010
- 12:00 | hikkaj | rakkaus, koti, henkilökuva
.
- Kuoleman edessä me kaikki olemme
neuvottomia, totesi pappi puolentoistatuhannen vainajan siunaamisen
kokemuksellaan.
Se jos mikä lohdutti: siihen tilanteeseen päättyy
aikanaan kaiken tietävien ylivertaisuus. Kuolema - elämäntasaus.
Samaa savea kaikki.
Intiimi
aamuhetkimerkintä
20.08.2010
- 07:00 | hikkaj | rakkaus, koti, henkilökuva
.
Tänään perjantaina puolilta päivin haudataan Mummo.
Matka jatkuu, vaikka yhteinen tie päättyy.
Kiitämme rauhallisesta ja rattoisasta seurasta.
Pugilisti
Amin Asikainen koukuttaa
19.08.2010
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, voe
mahoton!
.
Ihan pääsemättömissä tämän Aminin kanssa. Ala- ja yläkoukussa. 'Idi' on ajanut nurkkaan ja perkaa niin että vaahto lentää ja kannet pölisevät. Vaan kyllä minä tämän kestän. Suorastaan nautin tästä.
- Iske, Amin, iske!
Jos daivaisin niin loppuisi, vaan en minä daivaa, daivaaminen olisi akkamaista. Ja minä olen mies!
Jostakin käsittämättömästä syystä olen myyty. Turpa rullalla, vähän kuin ohimennen, tartuin väheksyen ja panetellen koko kirjaan, kahden euron kirja tarttui kuin vahingossa hyppysiin, mutta mukaansa se tempaisi. Outo juttu, ylen outo juttu!
Ovatko humanistin silmät aukeamassa karuun todellisuuteen, realismiin, kun pieksämisessä näkee kaunista!? Ja tuossa muodossa hyväksyttävää: rehellistä peliä puolin ja toisin. Typistetyssä ajassa, nuoratussa neliössä, koko vaarallinen elämä kertalaakilla.
Alkukantaisuus, originelli, on vaarallisen kiehtovaa.
Itse en kyllä menisi moiseen pieksäntään, elämän kehään vapaaehtoisesti, enkä mistään hinnastakaan. Voi olla manageri Pekka Mäki oikeassakin, on oltava:
"Se, miks monet nyrkkeilijät on niin kilttejä ihmisiä siviilissä, johtuu siitä, että he ovat kehässä menneet niin limiteillä, otelleet kunniasta, tyrmäystä ja vammautumista vastaan, ammattinyrkkeilyssä jopa henkensä edestä. Uran jälkeen kaikki muu tuntuu näiden kokemusten rinnalla merkityksettömältä. Otteluun valmistautuessaan nyrkkeilijä elää omassa yksinäisyydessään. Ja yksinäisempää paikkaa kuin pukuhuone viisi minuuttia ennen ottelua, ei taida maailmassa olla. Mä luulen, että näiden läpikäyminen tekee monista nyrkkeilijöistä ikäistään vanhempia ja myös filosofisia. Tällaisten stressien läpikäyminen tuo ihmiseen sisäistä varmuutta ja se taas tuo hyvää elämälle. Elämän aaltoliikkeet ei sitten enää tunnu niin." Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä. Amin Asikaisen tarina
Jorma
Ollilalta repi myrsky metsää
18.08.2010
- 12:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, LENNU
.
"HV H_j
Luvitko muuten lehestä Ollilan Jorman
60-vuotishaastattelun?
50 puuta oli Veera tilalta kaatanut. Heti
välittömästi oli 5 miestä ja nosturin käskeny raivuuhommiin, koska kahen viikon
jäläkeen rungot ois sinistyny - eikä ois saanu juuri penninjeesusta taikka
korkeintaan sellun hinnan!
Eiköhän tuon vertanen rahamäärä, saipa tahi
ei, oo Ollilalle meijjän kymmenen sentin kolikko eli yks hailee!
Tuus Lennu"
Tuommoisen pahan panettelun laittoi Lennu pöytään. (Ei se kyllä minun tietääkseni ole kateellinen eikä kommunisti, kuten heti kaikille mieleen juolahtaa, tuo Lennu.)
Se ei vaan tajua, ettei kyse ole omasta rahasta vaan kansakunnan varallisuuden mallista, hyvästä hoitamisesta! Esimerkki siitä, miten pitää toimia. - Aika tollero, en paremmin virka.
On
tässä sekin hyvä puoli
17.08.2010
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, koti, lapsismi, RAIKU
.Ei tarvii
suuttua
joka jumalanpäivä ja
tunnilla möskytä: "OLOKEE nyt helevetissä HILJOO!"
(Yöllä kuulemma joku oli pyörinyt tilallaan ja murahdellut äkeänä kuin koira luun päältä.)
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää n.12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Klo
8.30 - jo päättyypi kellon orjuus!
16.08.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
hyvinvointi, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
.
7.45
Varttia vaille kahdeksan käyn kurkistamassa
Junghansista ajan. Vähän jo jännittää: osaanko varmasti nauttia kun kello lyö
puoli. Siihen on aikaa siis kolme varttia.
Kymmeniä vuosia olen odottanut tätä päivää:
ensimmäisen kerran, kellon lyödessä 8.30, minun ei tarvitse hätkähtää. Tuntea
olevani pidätetty, orja.
7.55
Ramaisee. Sammutan lukuvalon. Pienet tirsat.
Hymyilyttää: kaikki opet ovat matkalla töihin. Säälittää: melkoiset painit
edessä.
8.10
Ei passaa pitempään torkkua, jää vielä H-hetki
kokematta.
Ollila on ikätoveri: 'Eläkkeelle pääseminen' on
hänelle outo sanapari. Hönttäsköön ihan rauhassa; kai sieltä maailmalta rauhan
sielulleen saa, ja jos vielä vähän rahastakin uupelo.
8.15
Nyt niiden täytyy olla jo koululla, kollegojen:
jälleennäkemisen riemu ja ahdistava polte rinnassa.
8.20
Reilut viisikymmentä vuotta on kello määrännyt
mitä saan tehdä arkiaamuisin 8.00 - 9.00. Melkein koko elämän. Karua!
Aloittaa koulupäivä, kellonsoittoa totella.
Useimmiten klo 8.30.
Pippurin Arto tuntui sanovan keväällä, ettei
mikään estä häntä seisomassa golfkentällä elokuussa sillä kellonlyömällä kun
koulu alkaa. Vapaudessa. Sinäpä sen sanoit, siististi. - Lyö, Arska,
holikka!
8.25
"Katsokaas kun ovat muruset kasvaneet!
Mennään alas ovella. Höpisen jotakin." Kymmenien vuosien ajan
kollegoille noin. Ja siitä se sitten on käynnistynyt.
Naurattaa, ihan ääneen. Täytyy koettaa pysyä
asiallisena vielä vähän aikaa, sängyllä loikoilla - levähtää. Ah, levähtää!
Otan jännitykseen asiaan kuuluvat rauhoittavat hömpsyt, tuttujen tuotteita
maistiaisiksi. Löysin ne lauantaina Juankosken kirppikseltä, Matikaisen
Patea ja Varosen Jokkeria. Opiskelukamut kirjoittaneet aikanaan kirjoja. Mallu
on Varosta ja Nuoren opettajan kärsimykset Matikaista.
8.30
Totuuden hetki. Ei, se ei
pärise! Kello vaikenee. Se on totta! Se on täytetty.
Venyttelen vuoteella. Ummistan hetkeksi silmät ja
tarkastan: On, on se Pippuri golfaamassa.
Nousen, sijaan vuoteeni ja käyn. Kerään kirveen,
kassaran, sahan ja sakset: jonkun puuriu'un jos aitan takaa harventas
ja karsis.
"Vaikka totta kai tulee joskus, hetkiä, jolloin ajattelee, että hei come on, enough is enough." 15.8.2010 HS Jorma Jaakko Ollila 60 v.
Kaikkiko
kuolevat Enossa ja joka paikassa
15.08.2010
- 10:00 | hikkaj | pahoinvointi, uutiset, ESITYKSET
.
Aamupäivästä, ennen perillepääsyä, tuli tieto viiden tai kuuden nuoren kuolemasta: Enon Ahvenisella oli henkilöauto ajanut rekka-auton eteen sivutieltä.
Perille päästyämme aivan aluksi hautasivat tansseissa puukolla tapetun humalaisen. Sitten menehtyi kylänhuora synnytysverenvuotoon. Kohta perään Äijä könähti vanhuuteen ja aseteltiin arkkuun ja haudattiin. Isä-Juhani ajoi kirves kourassa sulhasehdokkaan järveen hukkumaan. Lopulta kokosi köyden ja hirtti itsensä.
Ukkosteli ja salamoi, mutta enimmäkseen piti poutaa.
Palatessa iltalossilta kun kirkonkylälle päin katseli niin näkyi komea sateenkaari yli itäisen taivaan. Jenkkiautoletka täytti lossin, monessa letukassa kallisteltiin tölkkejä. Niistä tuli monta lossillista, rautoja oli niin paljon ettei lossari joutanut merkittyä taukoaan viettämään. Niiden pauhu oli kova.
Koko päivän oli nakertanut mieltä sen puurekan kuljettajan kohtalo - miten saa pyyhittyä silmistä tapahtuneen niin että voi jatkaa. Ei taida niin tehokkaita vinkkareita olla.
Tätä taustaa vasten sateenkaaren päähän katsellessa mummon kuolema ysikymppisenä tuntui mitä luonnollisimmalta.
Palloilijattarien
pyllistys
.
"HV H_j
Uskallakkos kokkeilla kepakolla jäätä - eikös
se yks ukko vasta jääny kiinni naisten pyllistelykuvista?
Käväsin eilen naisten SM-pesäpallisarjan
putoamispeleissä Viinijärvellä, jossa oli silmät pud... ei vaan jossa vastassa
oli Jyväskylän Palo. Vinkku pelasi mainiosti ja voitti, silläkö lie
näyttäneet 'laakkosiaan', noita takapuoliaan, hävinneille?
Meneepähän sinun piikkiin jos tästä rähinä
nousee.
Tuus Lennu"
No laitetaan se nyt tuohon ja samalla kyllä siirretään vastuu Lennulle.
Suurjuoksija
(LV) tupakalla
12.08.2010
- 11:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, ällös
unta näe!, auringonpistot
.
Semmonen vähän sillitynnöristä suurempi tynnöri oli se pöytä mihin ne nojasivat kun pudottauduin sisään, ja koska muita vapaita paikkoja savun seasta ei juuri erottanut, menin seisomaan niiden luo.
Tällä harmaapartaisella oli vaalea pitkä poplari, ja toisella leveämmällä ja vielä vanhemmalla miehellä roikkui samanlainen mutta jos mahd. vieläkin rypistyneempi poplarimuunnos peitteenä. Niillä oli savukkeet suussa, mikä vähän yllätti kun tiesi taustat.
Heti olin tunnistanut tämän vanhoista nuoremman ja hoikemman, toisen tunnistamiseen kului jokin aika, oikeastaan vasta lähtöhetkellä välähti.
Politiikasta puhuivat.
- Verotus suosii jos ei yritä ja tekee
vähemmän töitä. Kerää yhteiskunnan avustukset.
- Pääomaveroon ei saisi koskea missään
nimessä.
Aika kliseistä oli heidän juttelunsa, vaan toisaalta samapa tuo: enemmän kiinnitti niiden habitus ja tuo kun kumpikin yllätykseksi tupakoi. Ikään kuin olisivat arvanneet, ne vaihtoivat puheensa siihen suuntaan.
- Saima-tupakkalaatikossa oli ennen vanhaan
semmoinen puuholkki. Se tuntui hampaissa jännältä purra.
- Ethän sinä silloin tupakoinut gossina?
- En, ukkojen heittämiä holkkeja huulilla
pyöriteltiin ja pureskeltiin siinä kentän laidalla.
Pitemmälle urheiluun eivät ennättäneet vaihtaa puhettaan; harjoitussalat jäi kuulematta. Hörppäsivät oluensa pois ja lähtivät. Toisella tuntui olevan kiire täysistuntoon.
- Salelle vie terveisiä!
Jotenkin jäi semmonen maku että terveistenlähettäjä oli Nitti siinä Virénin pöytäkaverina, se vanhempi ja ehdottomamman tuntuinen mies. Haikkola se ei ainakaan voinut olla.
Kävikö
'Idi' Amin Asikainen tarkkista?
10.08.2010
- 12:00 | hikkaj | URHEILU, KIRJALLISUUS
.
- Puolelta jatketaan, oli kuski ilmoittanut.
Amin Asikaisen tarina Silmää räpäyttämättä. Äiti Kaavilta kotoisin, isä Marokosta. Me Simpeleellä. 2 € Simpeleen Teboililla Asta-myrskyn jälkeen.
Huoltoaseman kahvipöytään näkyvät katkenneet petäjät kutostien takana Venäjän rajan tällä puolen. Uutisvuoksi-lehdessä työntää Marja-Liisa Kirvesniemi Ruokolahden ukonkärräyskisoissa maitokärryissä miestä ja ihmettelee leikkimielen puuttumista kisassa ja päivittelee myrskyn jälkiä kotitilalla. Pepe Willberg olisi esiintynyt kärrytansseissa. No se vielä!
Marja-Liisa ja Harri asuvat tässä lähellä. Heidän pokaalinsa ja mitalinsa on korjattu pois Teboilin seinältä.
On uusien sankareiden vuoro.
Kilokirjoja myyvät poistohintaan: Aminin tarina, ennen avioeroa, irtoaa halvalla. Pois on korjattava. Sen verran opettajaa yhä jäljellä, että kiinnostaa Euroopan mestarin koulunkäynti.
Yläasteen aloittaa toisen hyvän, Joni Turusen, kanssa tarkkailuluokalla. Eivät pahanilkisiä ole, ylivilkkaita ADHD:läisiä ainoastaan tavan luokkaan. Kunnioittavat Äijää, uutta opettajaa, niin paljon että homma rullaa, kunhan ensin 'vanhat konnat' kurmuttavat tulokkaat tarkkiskypsiksi.
Sieltä sitten liukenevat salille ja tappelut muuttuvat nyrkkeilyksi, sallituksi toiminnaksi, päätyvät Mäen Pekan hoteisiin: "Näin Aminin ensi kerran kylillä Kirkkonummella jo silloin, kun hän ei vielä ollut mukana nyrkkeilyssä. Hän oli vähän sellainen problem case, hän oli villi, teki tuhmia kylillä. Hän ei kuitenkaan ollut paha, vaan sellainen vilpertti Joni Turusen kanssa."
- Alahan tulla läpytellä sieltä!
Ossin bussi lähtee, pakko nousta kyytiin, muuten jää V.Vesterinen näkemättä.
- Siehä mielenkiintonen sälli oot. A, sinnuu mie halluun ltutkii lissee, siut mie matkain otan, ilmoitan ja tartun Aminiin kiinni ja nappaan kainaloon.
"Ja
ottelun loputtua ollaan kavereita keskenään. Se jättää tiiviin siteen
nyrkkeilijöille, kun ollaan ensin tosissaan yritetty iskeä toiselta taju
kankaalle. Ottelun loputtua nyrkkeilijät tiedostavat, että tämä ei ollut
henkilökohtaista, vaan nyrkkeilyä." Pekka Jaatinen, 2007:
Silmää räpäyttämättä
Jes!
09.08.2010
- 15:40 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, hyvinvointi, Local, facta, voe mahoton!
.
Kunnanjohtaja, järkevä mies kaikenkaikkiaan, ilmoitti juuri että hallinto-oikeus ei toimenpidekieltoa eläkkeellesiirtymisasiassa ole antanut. Hallitus pysyy kannassaan.
Kertausharjoitukselta vältyttiin.
Kullannupuilleni, kuin myös kollegoilleni, tehokasta työtä, jaksamista sekä tsemppiä uudessa koulussa.
Onnitteluja vastaanotetaan!
Eletään
epävarmoja aikoja
08.08.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
vapaa-aika, RAIKU
.
Päivänkakkarakedolle
polvistuneena
jatkan ennustustyötäni:
- Kouluun
- Ei kouuluun
- Kouluun
- Ei kou...
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä koko ajan uudistuvaa runoutta. Runo sisältää n.12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Mummo
nypättiin pois
06.08.2010
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva
.
Ilmankos oli koko kesän niin tyyni ja tyytyväinen, ei valitellut hellettä, ei vilua, ei nälkää, saati sanonut yhtä ainutta kertaa 'pois joutas'. Taisipa tietää tilansa, aavistaa odotetun.
Virkeänä käsiään katseli ja ihmetteli:
"Nää kun tämmöset käin kopurat. Van
vielä näilä juhannusvastan viännän."
Ja väänsi. Useammankin, kammihtaan asti. Oli onnellinen kun yhteiseenhyvään kykeni vielä osansa kantamaan.
Piiroopualikan pyörityksen oli jättänyt kohta kahdeksankymmenen jälkeen. Sukat sai neulotuksi pojalleen vielä jouluksi.
Jalat ja kädet - niillähän se elämä lähti, elämän leipä oli irronnut. Kahdeksaankymmeneen toimivat moitteettomasti molemmat.
"Tul tuas ruokavieras
talloon", komusteli mummo eteisessä ja huuteli ilolla
tervehdyksen sunnuntaisin taivallettuaan jalkaisin kylän kautta syömään.
Kyyti muuttui pikkuhiljaa rollaattoriin ja viime vuosina haki tyttö autolla.
"Odotettu vieras oot, tulit millä
tulit."
"Van nii", tuumasi mummo
kuitiksi.
Ja se ettone ruuan päälle - se kruunasi lepopäivän rauhan.
Päiväkahvien jälkeen alkoi jo kiire poltella sisuksia, tuli hoppu:
"Nyt jos ommaan hönniin veisittä, kohta
hoitajat tulloo."
Sitten varhain arkiaamuna, ennen helteen puhkeamista, tuli kotiavun soitto: "Mie en saa tätä mummoa heräämään. Puuron haudutin ja herättelin syömään."
Yhdeksän kertaa löi kuolinkello kirkon tapulissa täysiksi kymmeniksi, ykkösvuosia ei yhtäkään. Päälle sielunkellojen kuminaa vartti. Kauan odotettu matka ikuiseen oli alkanut, mummo oli nypätty mukaan.
Valmis oli matkakyytiin mummo, ollut jo aikapäiviä.
Gutsetin
Niina on eronnut
05.08.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, LENNU
.
" HV
Gutsetin Niina, vai mikä helevetin Kuseniinan
Rikhartti se on, ajaa ylinopeutta ja eroaa. Syöksykierteet ja ilimanpyörteet
mylläävät maata. Ihan pelottaa! Maaliman loppuko tullee?
Voitko lohduttaa?
Tuus L"
Ole Lennu aivan huoleti - minkäs me luonnonilmiöille mahetaan. Elä niin kun viimestä päivää! Kyllä se siitä.
Jari
Tervo - ja selvinpäin!
04.08.2010
- 11:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS
.
"Humala kipusi pitkin mökkimme
seinää."
Ei helekutti! Nytkö se jo seinillä, Jari? Eikö ala jo selvitä?
Sitten selviää - että humala on kasvi ja Jari vesiselvä.
Niinpä kiinnostus Kati-vaimon päiväkirjaan vähenee mitä enemmän kirjailijamies alkaa mustuttaa tavallista pulliaista, joka viettää aikaansa perheen kanssa mökillä touhuten: sulkapallia pelaten, ruohoa leikaten, uimapaikkaa raivaten, kalastaen, saunoen, uida polskutellen...
Kaikkea sitä joutessaan lueskelee!
Aikanaan vaimon kirjan arvo nousee arvoon arvaamattomaan, kunhan Tervo klassikoituu, muuttuu Kiveksi tai Kilveksi. Sitten lähdeluetteloon kelpaa.
Sitä ennen se on vain juorukirja.
Halusimme
päästä omasta rannasta uimaan, mutta pohja oli upottavaa liejua ja sankka
järviruoikko oli vallannut poukaman. Mies niitti sitä ja alkoi rahdata mutaa
kottikärryillä. Kutsuimme möhnää mammutinpaskaksi. Urakka oli
loputon." Kati Tervo, 2008, WSOY: Kesäpäiväkirja
Oopperalaulaja
kun vetäisi tangon!
.
Tämmöisen musiikillisesti täysin ummikkoimbesillin kun kuljettaa musiikkimaailmaan, niin siinäpä on ihmettä kerrakseen.
Hän kun ei älyä mikä on hienoa musiikkia ja mikä on huonoa musiikkia, niin hän voi nauttia mitä kummallisimmista tilanteista ja kombinaatioista, ja ennakkoluulottomasti.
Milloin se on Salminen Saimaalla, milloin Matti ja Teppo Hojo Hojossa, milloin Pohjalaiset oopperassa, milloin Anita Hirvonen Kuopiossa, milloin Bizet'n Helmenkalastajat, milloin Baddingin Paratiisi. Loputtomasti. Säväyttää. Sydämestä repii ja sykäyttää. Ja aina on tarjolla uutta ja ihmeellistä.
Eilisiltana hän, tämä musiikillisesti täysummikko haukkoi henkeä Kermassa kun oopperalaulaja Juha Kotilainen vetäisi kosken kuohujen yli tangon Pölösen Onnenmaassa.
- Aivan mahtavaa! Aivan toisesta
maailmasta. Uskomatonta. Hurmaavaa.
Penkistä piti puristaa kiinni niin kuin Matti Rautatiessä. Pelotti että putoaa. Seisaaltaan kuullen olisi takuulla valahtanut lattialle, jalat olisivat pettäneet satavarmasti.
Nyt
tais tehä topin! eli bloggaajille varoitus sanasyyhystä
.
Järvisyyhyä näyttää olevan liikkeellä sisävesiuijien riesana. Jotain lintujen loisia ovat. Ohimenevä kutina hirmuinen uinnin jälkeen.
Vaan annapa olla!
Nyt varoituksen sana bloggaajille sun muille sanasepoille: toisenlaistakin syyhyä esiintyy.
Jo ainakin vuodesta 1666 on ollut liikkeellä tosi myrkyllistä sanasyyhyä, joka jälkeensä jättää pysyvän leiman kantajaansa. Kas tässä:
"... aisoissa arvon miehen on ennen
muita / syy pitää kirjoitussyyhy ...
ettei touhulla näytellä tuotteita noita /
hevin muuta kuin nauretun narrin mainetta voita."
Siis kynä tuppeen, hyvät veljet ja siskot, koska vaarana on kumma kutina ja menetetty miehuuden tai naiseuden maine:
"... kuink´ ihan kunnon miehistä
monta / kynä-into on tehnyt narria auttamatonta." Moliere,1666:
Ihmisvihaaja
kopasepa! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti