Syyskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Syyskuun saldo - Kolilla ruskaa

30.09.2007 - 21:18 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, koti, Sijoitus/kauppa

                                     

 LIIKUNTA        484 km (1957 km) = 43 h (227 h)

LUKEMISET      Freire, Lassila, Turunen Heikki, Nikki Kalevi, Isä Johannes

Kolin vaarat ja ruska on koettu, koluttu 20 km polkuja jyrkästi ylös ja jyrkästi alas. Järnefeltinkin maalaukseen asti kelpuuttamaa, Mäkrävaaralta avautuvaa Pielis-maisemaa hengästyneenä tuijotettu. Todettu taas: pieni on ihminen, isokenkäinenkin, tässä ulottuvuudessa.

Muutaman kivikkoisen aholämpäreen, rinnepellon nähtyään on pakko todeta taas tämäkin: tiukassa on leipä ollut lehmänkantturan kanssa. Pielinen lie armahtanut monet kerrat veden viljallaan.

Näistä maisemistahan, Pielisen toiselta puolelta, Turus-Heikkikin kirjottaa, näistä eläjistä, tästä elämästä. Totisesti, totisesti: raatamista, ylen raadollista sen on oltava ollut. Maailman kaunein maisema, maailman suloisin eläimen pää, vasikan pää, silmien alla - kuin pilkkaamassa ihmisen ahdinkoa.

Mutta mitäs me, nykyajan hipit, sen kuin vaelluksen jälkeen saunomme, tälläämme lihasoppaa itsemme täyteen, syömme jälkiruuaksi vadelmakiisselin kermavaahdon kera, nautimme viinerikahveet ja nousemme linja-autoon, joka vie meidät takaisin kohti sivistystä, koteihimme taulutelevision ja internetin ääreen katselemaan miten muka huonosti yhteiset asiamme ovat: Rekkajonot, joilla tähdellistä asiaa - autojen vyörääminen Venäjälle, jo 50 kilometrin mittaiset; Myanmarissa ammutaan munkkeja; Afganistanissa rauhanturvaajat toisiaan surmaavat; Punaisen Ristin työntekijöitä sieppaavat talibanin sissit. Darfur ja Sudan samaan soppaan päälle. Loputtomiin. Loppumattomina kajahtavat pääkaupungista tärkeät tiedot tänne Karjalan vaaroille.

Ylistetty olkoon Mäkrävaara, jolta Luoja näkyy! Kiitetty olkoon taulutelevisio, josta näkyvät luojanluomat!

"Jr Veljeni. Pitkästä aikaa hankin haltuumme warrantteja: TIE7L2116.50. 0,17/kpl. 5000 kipaletta. Tosi sukelluksissa on 'Enska', humahti parissa kuukaudessa reilun vitosen alas. Nyt enää  nippanappa15,75! Kokkeillaan, meillehän jäi mällättävää. Menköön jos on mennäkseen, maallistahan tämä. Syysterkuin veljesi Hikkaj."

"Hän oli kirjoittanut jo 15-vuotiaana 35-sivuisen romanttisen kertomuksen Kuokka ja kannel. Kertomus kuvaa Turusen perheen elämää. Se alkaa: -Karuhan tuo ranta on, karu, vaen kyllä myö siitä leivän tiristämmä ..."                          Kalevi Nikki, 1999 Jyväskylän yliopistopaino: Pielisen profeetta vai Don Quijote / Heikki Turusen elämä ja kirjailijan kaari

                                         

4 kommenttia

Puustapudonneita ja vähän säikähtäneitä (38.vk)

25.09.2007 - 18:48 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, nokkeluus

Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin olivat Jaakobin pojat...

- Nisse pieras. Hyi!

- Enkä pierassu.

Ja Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, koska oli saanut Joosefin korkealla iällä. Veljet kadehtivat lellikkiveljeään...

- Kusti kiros.

- Enpäs. Paska ei oo kirosana.

Joosef näki unen ja kertoi veljilleen: "Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen."  Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37 luku jae 7...

- Aata tökkäs kynälä.

- Sie sohit kepilä kun kello soi.

Joosef näki toisen unen: aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat Joosefin eteen...

- Ope, Janne syöpi räkäsä.

Veljet sanoivat: "Tapetaan hänet, heitetään johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt." Ja he riisuivat ja heittivät hänet kaivoon, jossa silloin ei ollut vettä...

- Juuso tempas miun repun. Anna tänne se!

- Ei ku sen kiskas Matso!

Veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet kauppiaille, jotka veivät Joosefin Egyptiin...

- Iita tekköö matikkaa vaikka on ussan tunti.

Veljet kastoivat Joosefin vaatteet vuohen vereen ja veivät veriset vaatteet isälleen Jaakobille...

- Petteri iäntellöö ankkoo ja kävelöö pitkin lattioita. Kvaak kvaak, kvak kvak ja nyt heitti kumila.

Isä tunsi Joosefin vaatteet ja arveli että villipeto on syönyt hänen poikansa ja suri Joosefia pitkän aikaa...

- Temeltä vuotaa verta nokasta. Se putos välkällä omenapuusta.

No lopuksi sitten vaikka tämä: Eeva otti hedelmän puusta ja söi sen ja antoi myös Aatamin rouskaista. Kuulkaas, lapsukaiset: "Otsasi hiessä sinun on  hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen." Se on synnin palkka. Ottakaa vahavärit ja piirtäkää pahan ja hyvän tiedon puu.

"Jr veriveljeni, kuten huomaat, hyvin täällä opetusrintamalla pyyhkii. Pientä häikkää - ei sen kummempaa. Työ aina toviksi keskeytyy kun pitää kuunnella lasten tulosvaroituksia. Varmaan monessa työssä on samoin, varmaan kirvesmieheltäkin hanslankarit monta kertaa päivässä käyvät nykäisemässä vasaran kädestä? Terveisin veriveljesi Hikkaj"

"Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 16:4

 

5 kommenttia

"Takapuolesta sojottaa kahet jalat ja pää!" (37.vk)

17.09.2007 - 17:35 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä

Alussa oli tuo luokka ja tussi.

Tussilla opettaja piirrusti alkavan vaellusreitin oppilailleen, kakkosilleen. Urbaanista agraariin oli opella tuntisuunnitelman itunen. Iltapäiväksi oli luvannut sadetta, siksi jono lähti marsille aamuun.

Matkan alussa käveli luokka yhdistetyllä kävely-pyörätiellä.

- Jalankulkijat aina laitimmaisina, muistakaa! Hitauden mukaan. Sitten pyöräilijät, sitten autot. 

Kylä loppui kohta, niin jalkakäytäväkin. Tie teki jyrkän kurvin. Jono pysähtyi. Toisella puolen tietä könötti tummunut ajansyömä rakennus. Alkoi ope paasata:

• RIIHI
• SIRPPI
• KUHILAS
• ORSI
• VARSTA RIUSA PETKELE

- Ope kiros, kuului jonosta. 

Mutkan jälkeen kääntyi jono kartanoon vievälle metsätielle. Ja opettaja jatkoi:

• OSMANKÄÄMÄ
• HEDE EMI YLÄPUOLELLA
• YKSINEUVOINEN KAKSINEUVOINEN

Vaaranrinnan piha oli autio, kartano oli tyhjentynyt tältä kesältä. Alaosa laudoituksesta oli revitty auki, uusitut alahirret näkyivät. Siitäkös opettaja riemastui:

• KENGITYS
• LUHTIAITTA
• RAHI
• PÄREKATTO
• VINTTIKAIVO
• VELLIKELLO

Tauon jälkeen painelivat he kaikki syvälle metsään. Hirvikärpäset saivat tilaisuuden, kohteen tokaluokan oppilaista. Tarrautuivat takiaisina kiinni. Ope sai taas tiedonnäyttöpuuskan ja kailotti: - YHDESSÄ HIRVESSÄ VOI OLLA KYMMENEN VIIVA KAKISKYMMENTÄ TUHATTA HIRVIKÄRPÄSTÄ. HIRVET VAUHKOUTUVAT  KUN LITUSKAISET KÄRPÄSET PORAUTUVAT KORVIIN JA SIERAIMIIN.

• KAKSI JOUTSENTA
• KURKIAURA
• HANKO EI TALIKKO, TALIKOSSA ENEMMÄN PIIKKEJÄ

- Joutsenen pesiä nuo valakoset tuoremuovipaalit, kuiski joku. 

Metsään kärrätyn betonirappusmöhkäleen sammalaskelmilla he istuivat vartin katkon. Nytpä opettaja itse joutui kuntelemaan  tosi asiantuntijoiden tietomäärää; hänelle yhtä tuntemattomien termien sekamelskaa kuin hänen ikivanha termistönsä oppilaille:

• SPYRO THE DRAGON
• SLY 2/3
• SAN ANDREAS
• TRANSFORMERS CYBERTRON
• SCOOPY-DOO
• TRO GENIM
• PAAVO PESUSIENI

Vielä ennen yllätyshuipennusta pääsi opettaja irrottelemaan, tosin jo empien ja sanoman perille menosta epävarmempana:

• piikkilankavyyhti
• maitolaituri
• tonkka ja peilari

Aamurupeama, tuntien taival kirjatonta ympäristöoppia oli takana kun venähtänyt jono yllättäen tulla tupsahti lehmihakaan, jossa kolmattakymmentä uljasta sarvipäälehmää toljotti tulijoita.

- Hei, niillähän on hangot päässä!

- Miks munat roikkuu tuommosissa repuissa?

- Ei kun ne on tissit.

- Utareet.

Sitten. SITTEN kajautti Kusti: "Kahtokee, yhellä lehmällä sojottaa takapuolesta kahet jalat ja piä!" 

- Sehän poikii! tiesi Make, jolla paljon lehmiä kotosalla.

- Se tarvii apuja.

Vähän aikaa hiljaa tuijottivat kaikki näkyä ja sitten rynni sakki lähtitaloon ilmoittamaan poi'innasta.

• HIEHO
• TIINE
• TERNI

Kantatui vielä koivumetsästä porinaa jonon kahlatessa kosteassa horsmaviidakossa pahemman kerran myöhässä märkinä ja nälissään kohti koulua ja ruokailua.

Eikä keittäjä, syyn kuultuaan, ollut myöhästymisestä moksiskaan.

"Jr, täähän alkaa taas sujua painollaan täällä. Et ole tupsautellut. Vissiin kaikki hyvin?  V-si H-j"

"Mitäpä huvittaisi katsella eläjiä, jotka muuttavat vain sontakokkareen leiväksi ja leivän jälleen sontakokkareeksi, eikä muuta mitään." Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen, novellikokoelma - Vanha kartano

4 kommenttia

Monen sortin koululaisia (36.vk)

11.09.2007 - 15:16 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

• Ulkoministeri Kanerva loukkaantui mönkijä(sic!)onnettomuudessa. Se se vielä olisi puuttunut että mönkijän sarvissa olisi keikkunut opetusministeri.
• 5000 € maksaa yhteiskunnalle yksi oppilas vuodessa.  - Elä siis tule tänne elämöimään vaan oppimaan. Metelöi kotona!
• Pyssyn uhkasi alakoululainen tuoda huomenissa kouluun.  - Ukin pistooli. Siinä on kolme patia. Itki ensin ja nauroi sitten kun kuuli: - Ota banaani reppuun. Se on apinoiden ase. Aamulla varmuuden vuoksi tarkastettiin reppu. Ei ollut pistoolia, ei banaania. Aapinen oli.
• Käytävältä kuului ensin oven paiskontaa. Sitten vihlovaa päätöntä kiljuntaa. Pikkinen poika oli tellännyt pienet sormensa oven väliin saranapuolelle. Toinen koulukas oli kiskaissut oven kiinni. Valui verta. Kaksi sormenpäätä murskana. Kolmannesta repäisi lääkäri kynnen ensihätään pois tutkimuksen tieltä.
• Täiarmeija oli mobilisoinut joukkonsa. Puolenkymmentä päälakea oli jo vallattu, kunnes koulu kokosi joukkonsa ja kävi vastahyökkäykseen. Terveydenhoitaja lähetti laput koteihin: "Tarkastakaa lastenne hiukset ja päänahka. Täishampoota saa apteekista."
• Puolipukeisena polvihousuissaan oli Nisse koko syksyn käydä veivannut koulua. Karski terve nassikka. Nyt piti olla palkitsemisen aika: " Merkitään Nisselle plussa kun on noin karaistunut." " Sitten tuun huomenna munasillani!" "Pyyhitään Nisseltä se plussa pois. Tuommoista kieltä ei saa koulussa karskikaan käyttää."
• Viikon päätteeksi uskalsi yksi pienemmistä lähestyä opettajaa välitunnilla: "Tiijjätkö mikä on pitkä ja haisoo pissille?" "Etusormi?" "Ei kun vanhainkoin letkajenkka."

Perjantai-iltapäivällä, kun Ilomäen oma alakoulu oli jo pistänyt  ovensa säppiin ja veritahrat saranoista pesty, olikin ilo noudattaa tyttären koulun kutsua ja nähdä toisen sortin koululaisia:

"INVITATION TO GRADUATION CEREMONY

The  IB Faculty of Lyseon Lukio requsts the honour of your presence at the award of  the IB Diplomas to the May 2007 candidates.

Family members are welcome.

Graduates are reminded to bring their white caps to the ceremony. R.S.V.P."

Koulusato heilimöi kypsänä juhlasalin edessä. Uljas rivi kypsiä oppilaita, kahdentoista vuoden vilja elämälle valmistuneena: Näiltä tässä ei enää tarvitse nyppiä täitä päästä, kaivella pyssyä repusta, etsiä sormenpäitä oven saranoista, kuunnella siivotonta kieltä, saati luontoa pilkkaavaa mönkijäajelua.

Heissä on jo aimo annos sivistystä, sen verran minkä elämä ja kaksitoista vuotta koulunkäyntiä ovat pystyneet tartuttamaan. Heissä ei viidentonnin vuosimaksu totisesti totisesti ole hukkaan mennyt. He ovat täydellisesti sen veronmaksajain maksaman (12x5000) 60000 euron arvoisia. Ja paljon paljon enemmän arvoisia, rahassa mittaamattomia - ainakin meille, heidän vanhemmilleen.

"Jr Veljeni

Nyt ne perhanat pudottivat sen Einarin sieltä BB:sta pois. :(  Joku Heli lampsi tilalle.     V:si Hikkaj" 

NON SCHOLAE SED VITAE DISCIMUS

5 kommenttia

Sanat eivät riitä kertomaan ... kasvatuksessa (35.vk)

04.09.2007 - 14:02 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

KOULUKASVATUS ON RAMPA,
SILLÄ SIITÄ PUUTTUU FYYSINEN ULOTTUVUUS.

Oman lapsen kasvattaminen on helpompaa, koska käytössä ovat kasvatuksen kaikki keinot, kaiken kattava repertuaari: omaa lastasi voit silittää, likistää, puristaa tai tempaista rajustikin vaaran uhatessa, ilon yllättäessä.
Kosketapa vieraan lasta! Et voi rakastaa, et voi vihata - fyysisesti. Opettajana et ainakaan voi, nykyisin.
Jäljelle jää pelkkä puhe - ehkä muutama ele, ilme, itku, nauru - tunteiden  ilmaisuun.
Jäljelle jäävät ainoastaan sanat, joilla kehusi, nuhteesi ilmaiset.
Jää vajavaisuus kasvatukseen, koska sanat ja puhe eivät abstraktiudessaan tavoita alakouluikäistä kuulijaansa. Ei hän täysin ymmärrä tehneensä oikein tai väärin, koska palaute on yksipuolista, sanallista, vailla fyysistä kosketuspintaa.

"Joillakin toisen huomioonottaminen, omien tunteiden tunnistaminen ja itsehillintä ovat niin heikosti kehittyneitä, että heidän käyttäytymisensä hankaloittaa toisten oppilaiden ja opettajan työskentelyä."

"Myös ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi oppii sosiaalisia taitoja riittävästi tuettuna. Tärkeää on, että lapsen kanssa työskentelevä aikuinen näkee lapsen yksilölliset ominaisuudet ja ymmärtää taustalla vaikuttavia syitä."  Ylilääkäri M-M Turunen, HS 30.8.2007

Niinhän ne tekevät: oppivat varmasti - ajanoloon. Entäpä kun luokassa on useita ongelmallisia lapsia ja liian vähän tukevia aikuisia?

Mitä tehdä? Miten opettaja selviää mahdollisen avustajansa kanssa tottelemattomien, paikallaan pysymättömien, suulaiden, toistensa kanssa ilveilevien, nujakoivien, tappelevien, levottomien ikiliikkujien kanssa päivittäin jokaisessa hetkessä - tässä ja nyt?! Odottaa nähdäkseen ja tunnistaakseen yhä uudelleen oppilaan toistuvat yksilölliset ominaisuudet: toisten oppilaiden vahingoittamisen, raapimisen, lyömisen, naamalle sylkemisen ...

Pitkässä juoksussa ylilääkäri on täysin oikeassa. Jokainen meistä tietää että kasvaminen/oppiminen on hidas projekti, mutta päivittäisten samaa toistavien häiriötekijöiden poistaminen ei saisi olla hidas eikä pitkä prosessi.

Ikinä kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt rohdonantoon päivittäisissä konflikteissa, akuuttitilanteissa,  silloin, kun mikään keino ei tepsi alakouluikäisen kanssa. Kun

• keskustelu ei auta
• huutaminen ei auta
• kehuminen ei auta
• uhkaaminen ei auta
• palkitseminen ei auta
• rankaiseminen ei auta
• opetusmetodien vaihtelu ei auta
• opettajien vaihto ei auta
• jne ei auta

Meno vain jatkuu ja tempaa mukaan ne loputkin kuuliaiset.

Kun tuli on irti, rientävät sammuttajat laitteineen pikapikaa pelastustoimiin. Itsestään selvää myös on, että kolaripaikalle hätiin kiiruhtaa apu pillit huutaen heti. Koulun tuleen ja yhteentörmäykseen ei pikaista auttajaa tule, vaikka tulla pitäisi. Yksin jää opettaja oppilaineen tuleen makaamaan - ja samanmoiseen tuleen taas huomenna.  

Pitkän tähtäimen tietäjiä ja neuvojia kyllä löytyy pilvin pimein, mutta heidän apunsa tulee auttamattomasti liian myöhään. Auttaisikohan hätätilanteessa jos jokaisessa koulussa yhdellä opettajalla olisi poliisin tai järjestyksenvalvojan valtuudet? Vähän niin kuin konduktöörillä junassa.

Ho-oii asiantuntijat, psykologit, kuraattorit, terapeutit, psykiatrit, yli- ja alilääkärit, vastatkaas! Vai eikö reaalista ratkaisua ole?

Vai vastasinkohan minä tyhjentävästi jo heti tuolla alkuvirkkeessä.

*****

"Jr Veljeni.  Tässähän alkaa vanhakin pian vertyä, vauhtiin päästä. Kunhan ei vankka humanismini horjuisi! ;) Turhaa älämölöä maailmalle suollan! Luoja varjelkoon ajoissa asioissa, sanoissa ja töissä.        terv. Veljesi Hikkaj Nimimerkki 'Leijonan käpälää kaipaava'"

"Oi sentään, miten ne irvistelivät nytkin nämä rakkaat sanankuulijat!    Jospa hän saisi mennä sänkyynsä maata! Ja saisi sanoa noille pilkkaajille hyvästiksi: menkää tekin kotiinne oman helmasyntinne ääreen, sillä ette ole mahdolliset Herran pöydälle."  K. A. Järvi, 1908: Loinen

8 kommenttia

Elokuun saldo - pyörällä päästään

01.09.2007 - 17:33 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

 

LIIKUNTA          325 km  (1443 km) =   24 h    (184 h)

LUKEMISET       Freire, Lassila, Haanpää, Isä Johannes

Hiljaisuus ja rauha vaihtuivat meluun ja levottomuuteen. Vuoden sapattitauko, viisikymmentä vuotta kestäneeseen koulu-uraan, päättyi ja remmi pyörii jälleen.

Pyörällä päästään, päätä pyöritellen toimeen on tartuttu. Opettamisessa en olisi tarvinnut oppikirjoja moniin vuosiin. Muutama vanhempi on vaatinut niiden käyttöä, koska naapurikoulussakin käytetään! Olen alistunut. Kärsin mieluummin kuin käyn retteloimaan. Pääsen helpommalla suitset suussa. (Mitä enemmän oppikirjoja - sitä vähemmän sosiaalisuutta, ihmiskontakteja, päivittyvää uutta tietoa ...)

Pyörällä päästään välimatkat: tankopyörä-Jupiter kuljettaa uskollisesti einarinsa koululle ja takaisin: kymppi ja kymppi - tunti päivää kohti. Kiikkutuolikyytiä.

Milloin näen niityllä vaanivan ketun, milloin pullean kissanraadon tienposkessa. Milloin sade kastelee, milloin aurinko lämmittää. Usein pyöräilee entinen kauppias vastaan, joskus pappi vilahtaa ohi Venäjälle päin. Jos Mats polkee mukana, puhumme talouskasvun vastaisia, jos ei, mietin kevyempiäkin:

- Toivottavasti ei Einari putoa Big Brother -talosta ...

Koululaiset koulukyydeissään kaaartavat koulun pihaan samoja aikoja kuin minä. Monesti ovat väsyneemmän, nuutuneemman oloisia kuin minä. Minusta he näyttävät hassuilta rautahäkeissään: kunnan kustantamissa kyydeissään. Heistä minä, koska pyöräilen, kuljen jalan, otan itsestäni kulkuvoiman enkä bensatankista.

"V-ni Jr        Sapattivuoteen ei flunssan flunssaa mahtunut, nyt on. Vielä sekin! Jaksamista muutenkin. Ärsyttää. V-si H-j"

"Opettaminen ei koskaan saisi olla sellaista että sinä opettajana kerrot miten asiat ovat, ja muut painavat sen mieleensä. Se on tallettavaa kasvatusta. - Vähän niinku tallettais dataa toisen kovalevylle." Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä.

                                                                

4 kommenttia

Elokuun 2007 Kauppalehti-blogit

Purkautui stressinpoikanen (34.vk)

27.08.2007 - 14:27 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

 

Toinen viikko koulunjohtajana tai työssä ylipäätään oli  myrkkyä Hänen habitukselleen.
Alkuviikosta jalka heilahti suht kevyesti pyöräntangon yli ja pyörä kulki kympin joutuisasti puolessa tunnissa koulun mäelle -  ja vielä joutuisammin kotiin.
Keskiviikkona pyörä lingerteli ja mäelle pääsy otti koville: ihan selvästi kumit näyttivät lutteroilta. Kotiin päästyään Hän pumppasi renkaat pullolleen.
Vaimon pyysi saunaa lämmittäessään mukaan juoksulenkille. Lähtivät. Vaan koska heti alusta tuntui toinen hölköttävän turhan verkalleen, niin irtautui Hän hänestä ja lasketteli mäen järvelle melkomoista haipakkaa.
Puolessa mäkeä ketkaravin jälkeen vihlaisi ilkeästi. Pohje löi tulta, ja oli lopetettava matka siihen paikkaan. Vaimo jatkoi tasaista menoaan tyytyväisin ilmein ohi ja kun kuuli syyn, tyynenä totesi:

- Ei pitäisi heti alussa töytäillä ...

"Ei pitäisi heti alussa töytäillä" toisteli koulunjohtaja useita kertoja ylämäkeä linkutellessaan ja loppukaneetinkin arvailematta tiesi: "Ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä."
Saunan lämmössä loikoillessaan, vaimoa vartoillessaan, jäseniä hieroskellessaan yhä kuin mantraa hoki: "Ei pitäisi heti alussa täysillä töytäillä ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä ..."
Oli sitten tuttua ottaa vaimo vastaan tämän vartin päästä avatessa saunan oven  ja suunsa.
Eipä torstaiaamu helpottanut menoa, vaikka kumit täynnä ilmaa. Mikähän kumma ahisti? Mikä kumma? Ei jarru hangannut, ei rapasuoja rämissyt eikä tarakallakaan istunut kukaan. Vaivoin ykkösellä nujertui lopulta Ilomäen koulun mäki. Pihalla kirmaili iloinen väki.
Jok'ainoa päivä on tarjolla iloa yllinkyllin, liki sadassa oppilaassa riemua riittää. Tämän torstain tuskaa lievitti kummasti pikkupoika, jolla shortsit ja pienten olkapäiden suojaama pikkuriikkinen t-paita ja joka ruokajonossa kysyi:

- Miks siula on aina tuo sama paita?
- Vaihetaanko? kysyi suuri Johtaja takaisin

Ja niin he riisuivat kumpikin oman paitansa ja pukivat toistensa paidan ylleen:  he vaihtoivat  keskenään paitansa kuin parhaatkin jalkapalloilijat huippumatsissa.
Perjantain vastaisena yönä kaikki nihkeys sitten selvisi: kurkkua pisteli ja aamulla vuoti jo nokka. Sressinpoikanen oli ilmiantanut itsensä: oli flunssana lauennut, pohkeena paukahtanut. Huomauttanut: jos et poika usko ja höllää koulutahtia, niin täältä pian hyökynä tullaan.
Silti Hän sitkeästi polki perjantaina kouluun, kuten aina - olihan Hän ollut koko komean kolmekymmenvuotisen uransa aikana vain yhden päivän sairauden takia töistä poissa. Niin korvaamaton Hän yhteisölle uskoi olevansa.
Mitäs sitä suotta. Jos pohje paukkaa tai nenä vuotaa ja vilu väristää, niin kyllä viikonloppu asiat parantaa. Ja mistä sitä otat lääkärin tai terveydenhoitajan eto vaivaa todistamaan!

"Jr Veljeni
Osakan MM-kisat alkoivat maratonilla. Ihaillen kadehdin noita hyväkuntoisia vanhannäköisiä nuorukaisia: EI ole onnellisempaa olotilaa kuin tikissä oleva keho, jonka sitten liki ruumiiksi rasittaa, raadoksi puristaa. Holmén J oli yhdeksäs!
Esteettisintä silti on rekkivoimistelijan laajakaariset uljaat taitot.
Voi hyvin! Sinne eivät taida tauditkaan osata?  kirjoitti Veljesi Hikkaj"

                             Juvenalis: MENS SANA, IN CORPORE SANO

2 kommenttia

Koulunjohtajaksi asettautuminen (33.vk)

22.08.2007 - 16:32 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

Päivä päivältä kesän huvetessa muutuin yhä johtajammaksi ja johtajammaksi, kunnes sunnuntai-iltana, lukuvuoden aattoiltana, oli muutos jo täydellinen:

• peilistä näkyi hymytön naama, joka ei ollut minun - peilistä tillotti Hän (yrmy)
• kaapissa odottivat asusteet, jotka eivät olleet minun - vaatteet olivat Hänen (ankean  kankeat)
• päässä liikkuivat ajatukset, jotka eivät olleet minun - ajatukset olivat Hänen (didaktiikka, pedagogiikka)
• ruumis oli jäykkä ja tuskanhikinen, ei niin kuin sapatoivalla opettajalla - vaan niin kuin jollakin jollakin tavalla tutuntuntuisella, mutta vieraalla oliolla ...

Olin muuttunut, koska oli muututtava, taas Häneksi, jolla on iso ego ja identiteetti.
Ajatella: Opettaja ja Koulunjohtaja! Hän tuossa täydessä persoonassaan; muistutti kafkamaista metamorfoosia koko prosessi.
Oli siinä maanantaiaamuna polkupyörän päälle jyryämistä: yksin ego painoi niin vietävästi saati suuret luulot. Mutta niin vain Hän purjehti helleviikon pyörällään kympin kouluun ja toisen takaisin päivittäin pyykkipoika pinkkipöksyjen lahkeessa. Perjantaina satoi, eikä Hän halunnut ravattinsa kastuvan, niinpä Hän turvautui autokyytiin ja kurautti Ladallaan Ilomäen koulun pihaan.
Toisen luokkansa kanssa Hän kävi pitkin viikkoa vakavia opetuskeskusteluja tavuttamisen tarpeellisuudesta, ison R:n yläkaaren muodosta sekä varsinkin siitä että tuon kaaren on ehdottomasti kosketettava alasvedettyä pystysuoraa runkoa yläpäästä. Lisäksi käytiin luokan kanssa, asian toistuessa, selväsanaisia tönimis-, kamppaamis-, kiroamis- ynnä työrauhaneuvotteluja.
Vanhempien kanssa Hän keskusteli ainakin kuljetus-, tukiopetus- ja erityisopetusasioista.
Opettajakollegojen kanssa Hän joi kahvia kukkuramitoin  yhdessä mietiskellen opetusmetodien vaihteluntarpeesta, konstruktivismin paremmuudesta, behaviorismin vanhanaikaisuudesta, ukko-Rousseaun ajankohtaisuudesta,  ja ennen kaikkea Hän tahtoi painottaa Paulo Freiren pedagogiikan kaikille mahdollistavaa oppimista.
Kummasti Hän tosin huomasi opettajiston kaikonneen kahvikuppiensa äärestä opetuskoloihinsa aina kun oli päässyt Freire-hehkunsa kliimaksiin.
Sittenpä Hän palasikin  maanpinnalle ja jo heti seuraavalla välitunnilla muistutti henkilökunnalleen kaikkien työntekijöiden palveluluonteesta ja -alttiudesta kodin ja koulun välisessä yhteistyössä: "Ei täällä enää olla kuin ennen vanhaan katsastuskonttorilla, inssinajossa, apteekissa, alkoholimyymälässä ... ... nyt palvellaan eikä turhia nipotella. Muistakaa koulun PR-tehtävä!"
Kouluautonkuljettajat Hän, yhtä lukuunottamatta, toivotti kädestäpitäen tervetulleiksi taas yhteiseen sivistystehtävään. Samoin seurakunnan, jonka papin hän tapasi teatterijonossa, lauantaiehtoona rankan työviikon jälkimainingeissa.
Sunnuntai-iltana maatepannessaan Hän huokaisi syvään: Herra varjele miten etäs todellisesta minästään, elämän vapaudesta, Hän jo viikossa oli ajautunut!
Iski minuuden kadottamispelko kipeästi.

"Kallein Veljeni Jr
Yhä mietin vetäytymisstrategiaasi ja alan ymmärtää ideasi, että ihmisen aitona pysyäkseen, on  pakko repäistä itsensä irti täältä kulutuksen hullunmyllystä - tavallaan kaivaa lusikalla puolet aivoista pääkopastaan, koska se osa aivoista on turhien halujen (lähinnä ostohalujen) läpimädättämä.
Kävin muuten lauantaina illansuussa katsomassa Pitäjäteatterin esityksen 'Kaunis on luoksesi kaipuu'. Se kertoi sota-ajasta kotirintaman kautta. Oli taas laadukas esitys kuten tällä teatterilla aina. Paljon sota-ajan lauluja. Jännityksellä odotin Päätalon Kallen mielilaulua, Kodinkynttilät. Siinä olikin sitten itkussa pidättämistä, tulkinta oli vahva.
Voi hyvin rintamallasi Siellä!   Veljesi Hikkaj!"

"Taide saa meidät ajattelemaan ja katsomaan asioita eri näkökulmista. Ehkä jotkut asiat eivät olekaan niin selkeitä, ehkä minun totuuteni eivät olleetkaan niin vakaita ja voin muuttua ja tiedostaa paikkani maailmassa vain jos voin muuttaa näkökantaani varmoihin asioihin."  Lissu Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä

0 kommenttia

Viimeinen 'lomaviikko' - lusimaan menossa (32.vk)

12.08.2007 - 18:02 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

ma   Rohkenin jo koululle. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Talkkarin kun näin pihalla, ilahduin: tunnollisempaa, kunnollisempaa miestä saa hakea. Ruohoa oli työntämässä leikkurilla nurin, oli sen takia keskeyttänyt lomansa. Kättä räppäsimme. Tuumailimme, jotta kummallakin enää kolme vuotta: natsat jo jaettu. Urheilusta turisimme tunnin: Pitkämäen harhakeihäs, moniveto, Röngän Urheilulehti jne. Siihen ilmestyi keittäjä, yhtä topakkana kuin aina. Haki tuutit; nautimme ne asuntolan luonnonihanassa puutarhassa. Olisipa koulunpito tämänmoista! Illalla: ongella ja juoksulla V:n ka. (8 kalaa ja kilsaa.)

ti   +30 astetta. Tottuneesti koululle jälleen. Uusi ERO kävi tutustelemassa paikkoihin. Nyt koulun opettajisto on miesvaltainen: 4 -2. Outo ilmiö Suomen kouluissa. Poikkesin koulutoimistossa, josta aina avun saa. Toimiston MA kertoi törmänneensä viime kesänä pyöräkiekalla karhuun, joka oli noussut kahdelle jalalle, nuuhkinut ilmaa ja poistunut sitten tieltä. Alle puhelinpylväsvälin oli ollut välimatkaa. Vähänkös tärisytti.

ke   Helle. Painostava olo - enemmän koulun kuin ilman takia. Vuosi vuodelta yhä vaikeampi aloittaa.  60 ahventa ongella peilityynessä luodolta vaimon kanssa. Lassilan Liikaviisas huvittaa.

to   Koululla aamupäivä, monenlaisen luettelon laadintaa. Talkkarin kanssa ihmettelimme postilaatikon näköistä asiakirjasilppuria: kätevä suoraan laskuille - ripustetaan ulos postilaatikoiden viereen.  "Syrjivät kohta sinua", sanoin talkkarille, jonka rusketus umpitumma. Yksi äiti oli onnekas ja sai johtajan puhelimeen: erityisopetuksesta juttelimme. Keittäjän kanssa napsimme viinimarjapensaasta marjoja. Iltaongella tuuli, eikä ankkuri pitänyt. Kiloinen hauki tarttui vaimon onkeen.

pe   Hellepäivät  senkuin jatkuvat. Vesoon koululle kokoonnuimme. Käsipäivää annoin sapattivuoden jälkeen, halata en uskaltanut, koska ... Mitäs meitä onkaan: 6 + 4. Oikeastaan kaikki innosta hehkuivat. Tämähän on vasta 10. elokuuta. Mitä ne 3 kuukauden lomasta puhuvat!

la   Emmauksen tie, Pölösen naytelmä kesäteatterissa oli tosi kymppi. Amatöörinäyttelijät loistavia. Iltalukemiseksi luin Tipu Topakkaa, joka löytää madon. Kuvakirja. Treenausta koulua varten tämäkin. Rakastettava teos.

su   Laskutaito 2 -kirjan eka aukeamaa tarkastelin heti herättyäni. Toisen sivun tehtävään juutuin kiinni. En osannut kuvatehtävää. Vaimolta piti kysyä. Kumpikaan ei tajunnut. Kunnes vaimolla välähti ja sain neuvon. Ei tarvinnut poikaa vaivata. Hautuumaa oli kukkia tulvillaan, rauhaisan kaunis. Oli korkea aika käydä 'omaa' hautaa kastelemassa.

"Jr Veljeni

Huomenna viisauden julistaminen alkaa. Vuonna 1958 olin viimeksi kakkosluokkalainen! Silloin äiti auttoi, nyt vaimo. Harmittaa kun pitää olla taas vuosi viisaanoloinen, kirjoittaa selkokielellä - eikä haihatella saa, eikä hupsutella, vaan pitää pitää jalat maassa=olla luotettavanoloinen. Olo on kuin just leikatulla kollilla tai oikeammin lusimaan menijällä vankilan portilla. Terv, Hikkaj-veljesi"

"Kuultuaan pastorin julistavan viisauden kauheutta, oli hän alkanut tutkia itseänsä, huomannut olevansa liika viisas, kauhistunut tilaansa, tullut murheelliseksi ja alkanut etsiä apua ja pelastusta." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas

0 kommenttia

Mitä kummallisimman kaupungin kujilla (31.vk)

08.08.2007 - 17:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

MUNAPUDERIA lappoivat asukkaat muina miehinä suihinsa aamiaiseksi siinä kaupungissa.

Kummallista.

Viinerin jos pyysit, sait nakin. Piimää lasin, niin sait maidon.

Merkillistä.

Kadut ja kujoset oli pöyditetty ja niillä  kuohui ruskeaa juomaa. Jos niiden ääreen istahdit, olit pian lirissä: tuli jatkuva pissihätä. Kohta, kun jatkoit eteenpäin, oli etsittävä vessa ja vessaan taas ei päässyt jos et tilannut lisää vaahtojuomaa.

Outoa.

Ja jossakin niiden kujosten kätköissä käyskenteli kummia pitkäkoipisia naisia; vuorotyöläisiä kai olivat, koska yksitellen kukin vuorollaan verhon takaa ilmestyi ja työnsä tehtyään verhon suojiin vetäytyi.

Se työ oli raadollista ja työnpuitteet yksinkertaiset: Ainoastaan koroke keskellä lattiaa, jossa kattoon ulottuva rautainen tanko. Valoa tuskin lainkaan. Punaiset varoituslyhdyt nurkasta nurkkaan oli vedetty.

Hämärää.

Ja entä se työ! Se työ oli tuskallista. Voihke vain kuului kun tyttö toisensa jälkeen yritti  kattoon kavuta ja aina ote lipsahti. Vaikka kuka mitenkin yritti tankoa puristaa, hangaten kattoon kavuta, ei onnistunut yhdeltäkään, vaan tyttö tytön jälkeen valahti alas permannolle. Pitkin tai  poikin  ne siinä sitten  makuullaan voihkivat, luikertelivat ja pitkillä koivillaan sätkivät.

Hiki niille varmaan tuli, koska riisuivat paitansa pois ja ilkosillaan takapuoltaan vemputtivat.

Turha niiden oli  uudelleen yrittää hikisin sormin tangolle ennen käsien kuivaamista. Ja paperia kun ei tarjolla ollut, ne ryntäsivät väsähtänein puoliavoimin silmin seinustalla istuvien ihmismiesten tykö. Nämä ojensivat, muun paperin puutteessa, seteleitä käsien kuivaamiseen. Ja taas ankarana jatkui työnähellys, tankoonkiipeämisyritys verhon takaa ilmestyvältä uudelta naiselta.

Tuskallista.

- Tämä on ryöstöä! tuntui joku kaverilleen tuumivan kaivaessaan taas uutta käsienpyyhintäseteliä povestaan ties monennelleko kapuajalle.

Ähellystä aikansa katseltuaan itsekukin havaitsi työn turhaksi ja siirtyi ulkoilmaan, missä pian törmäsi neljään poliisiautoon, sinisiin vilkkuvaloihin ja poliisivoimiin. Yleisömassa täytti risteyksen. Poliisinauha oli vedetty rännistä ränniin ja kuja eristetty sivullisilta.

- POMMI! pudotti tukevoitunut poliisisetä vastauksen kysymykseen.

Se riitti. Kansa kaikkosi kulmilta kauemmaksi.

PELOTTAVAA!

Oli parasta poistua tästä mitä kummallisimmasta kaupungista, missä syötiin mitä merkillisimpiä ruokalajikkeita, missä juotiin mitä pissittävimpiä juomia, missä naiset tekivät mitä turhimpaa tankotyötä ja missä henkiriepukin oli uhassa.

Ja missä melkein ymmärsi kielen: PLEKKPURKID luki poisvievän laivan kannella laatikossa. Vaikka omista tölkeistä ei saanut nautiskellakaan - ja laivan juomia taas tarjottiin mukeista.

YLEN kummallista!

"Jr Veljeni

ke   Palasin virkaani. Sapatti loppui.

to   Uneen tuli parin tunnin seisokki: koulu, koulu, koulu ...

pe   Selasin koulun sähköpostin.

la    LOTTO. Ei osumia. Meni viimeinenkin toivo.

su   Oma sisäinen eduskuntani on murska äänin 190 - 9 kouluun menoa vastaan. Huomenna silti pakko palata järjestelemään.

Jr, olet onnenpekka, hannuhanhi!     terv Hikkaj"

                     *****

"Helista mulle mötlen vaid sulle! Kuumad tüdrukud ootavad su könet. Elav liin 9003300" 

"Kaks ilusat noort brunetti neidu kutsuvad mehi tassile kohvile."  SL Öhtuleht 27.7.2007

2 kommenttia

Heinäkuun saldo - sapattivuoden loppu

05.08.2007 - 13:21 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

                

1. *warret            5200 e
2. *työttömyysk.  6000 e
3. *urheilut          1118 km (160 h)
4. *lukemiset       1800 s
5. *vaimot                 1 kpl

                            (* vuoden 2007 puolella)

Sapattivuosi päättyi onkireissuun. Ilo oli nylpyttävää kohoa katsella, nostella Ahdin antimia, ahventa, särkeä, säynettä kalasopan verran keskellä poutaista päivää. Unohtaa vielä hetkiseksi karu totuus: Se On Siinä.

Sapattivuosi on ohi.

Vapaus on ohi.

Elämän tasapainoisin, kiireettömin, rennoin ja antavin aika on ohi. Katainen kutsuu veronmaksuun. ABC-ciriaan jo huomenissa tarttuman minun pitävi.

Niin elämä kulkee.

Kokonainen vuorotteluvapaavuosi on vietetty omien mielihalujen mukaan huolia vailla. Ikään kuin eläkevuosi ennakkoon nautittu - terveenä, kolotuksia vailla, energisempänä kuin sitten aikanaan.

Viidenkymmenen koulussa katederin jommalla kummalla puolella aherretun vuoden jälkeen oli mahtavaa elää muussa maailmassa - ikään kuin muissa maailmoissa, älyttömänä.

Kolme teesiä naulasin sapatin alkaessa vuosi sitten oveeni:

• Tapan ahneuden itsestäni
• Kartan ihmisiä ja esiintymisiä
• Olen ja oleilen

Nyt täyteläisen, nautinnollisen sapattivuoden jälkeen räknään:

Kakkonen ja kolmonen onnistuivat täydellisesti; ykköskohdan tavoite ei liene mahdollista länsimaisessa sivilisaatiossa - 'kuluta tai kuihdu' -kulttuurissa. Pikkuauton hinnan verran sentään uhrasin vapauden alttarille.

Nyt tunne kouluunmenosta on kuin amatööriuimahyppääjällä kerroshyppytelineen ylimmällä tasanteella: pakko hypätä loiskauttaa veteen mikäli mielii alas päästä.

"Jr Veliseni!

Nyt se kulutusrumba kohdaltani taas alkaa. Ihan pelottaa tuo mielen valta, sillä sillä jo kaikenlaista ostettavaa listalla. Ajatteles: alumiinivanteet ja kaikki!  Mahtaa olla sitten ilo ajeskella.  Passaa sitä taas eloskella! Tuu siekii jo pois sieltä puutteesta ja kurjuudesta ja pannaan raha levälleen ... Warrevoittoja jäi 5200, miinus verot. Ilmoittele jos jatkamme vielä pienellä summalla.

terv. Hikkaj veljesi, tuskin malttaen "

Juhani:  Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakantista aapelusta kouraani?

Toukolainen: Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!

Juhani: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja!

Aleksis Kivi, 1870/73: Seitsemän veljestä

4 kommenttia

Ryöstöretkellä merkkikorjaamossa (30.vk)

01.08.2007 - 12:07 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä

Heti aamusta köröteltiin kaupunkia kohti unenrähmiä pyyhkien: harvinaista kyllä Sapattiope ajoi ja vaimo rahasti. Jarruhuoltoon ja  valohoitoon, sitten katsastukseen oli Latukkaansa kuljettamassa, vaimo töilleen painumassa.

Viinanhakumatkalla oltiin myös: lopultakin  tulosten tultua piti pidettämän IB-yo-juhlat kaikelle kansalle.

Aikainen aamu väsytti. Yöllä oli kumuttu myöhään keittiön pelissä, kun juhlia varten piti joka ainoa kolo putsata; just niitähän ne liedentakusia vieraat nuuskivat ja päänsä komeroon työntävät.

Ajettiin ja nuokuttiin, kesäaamua tiirailtiin; välillä vaimo kuukahteli, pää retkahteli sijaa hakien. SO räpläili joutessaan radiota, jota ei pahulaista muualla kuuntele kuin autossa ja vessassa, missä vessapaperirullanpidikkeenä toimii toimiva radio - harvinaisen sopiva paikka sille. Ja sitten sieltä näpeistä rämähti:

- OU PEIPI PEIPI PEIP PIDÄ MINUSTA KII ... ... ou peipi peipi peip oot ilmaa vain ... ...

Tuntui että vähintään kuolema hyökyi päälle, kunnes sai hillittyä, nappulaa väännettyä, vaimolle huokaistua: - Sanos muuta.

- Nuoriso se jaksaa heti aamusta riehaantua. Ne on niin suloisia.

- Eiköhän myö olla vähän liian vanhoja näitä hetkutuksia  heti aamutuimaan  kuuntelemaan, peipi?

- Käännä ihmeessä jos haluttaa Hartaille sävelille ja Aamuhartauteen...

- ...jonka tänä aamuna pitää teologian tohtori...

Aamuhartaus-kanavaa ei löytynyt, sen verran radion napukat jumissa, ja 'Peipi Peipiä' pukkasi ilmaan vaan.

- Tää pittää suaha kasettinauhale. Myö kun Matsin kansa kaasutellaan syssyllä kouluun, niin kuunnellaan sitten tätä menomusana aamumenoiksi...

Hyvässä uskossa siinä kuitenkin kaikitenkin kaupunkiin päästiin. Päivä kulutettiin. Ja illemmalla jälleen kohdattiin ja kiinni pidettiin. Ja ilmaa puhallettiin.

Köyhtyneinä, riistettyinä ajeltiin kohti kotia radiota räpläten toivossa, josko se 'Peipi Peipi' kumminkin kajahtaisi. Vaan eipä se enää suvainnut tulla.

Väsähtäneinä matkattiin; Iltahartautta kuunnellen kotiin saavuttiin.

Vasta saunan jälkeen uskallettiin kalliit kuulumiset vaihtaa. Vaimolle nyyhki SO:

- Ladan merkkikorjaamo velotti jarrujen korjauksesta 350 €. Kaks vanhaa tonnia! Sehän on koko auton arvo, jos tankki bentsiiniä täys - puolet työttömyyskorvauksesta! 'Eikä siinä vielä kaikki!' hihkuisi ostoskanavamies. Merkkikorjaamon mies ilmoitti näet: "Valoille ei maheta mitään. On ostettava uusi umpio. 300 €. Turha muuten katsastukseen tyrkyttää."

- Onneksi viinan merkkiliike, Alko/Altia - mikä liekin, oli vähän armahtavampi: juhlajuomat juhlaväelle irtosivat hitusen jarruja halvemmalla.

Yhdessä vaikeroitiin ja valiteltiin merkkiliikkeiden tyyriyttä, rosvoamista. Päästiin illankamussa johtopäätökseen: RYÖSTÖRETKI KOKO KAUPUNKIMATKA - TAAS KERRAN. Sapattiopen on viisainta pysytellä kotikonnuillaan ja korkea aika painua takaisin oikeisiin töihin heti elokuun alusta, jotta saa työmatka-autonsa korjauslaskut maksetuksi, juhlajuomat kuitatuksi. Juhlat on juhlittu. Peipi.

Vihon viimein pitkän pitkän piinapäivän päätteeksi tuli yön aika ja huojentuneina heittäydyttiin sapattiopen kodissa yön syliin.

Eipä kai muu enää tässä  auta: elokuun ensimmäinen päivä vissiin virallistaa ja kravatisoi nämäkin höpinät asiantuntijan lausunnoiksi, koukerokielisiksi kapuloiksi.

So. orjuus odottaa SO:ta. So. Hyvät Yöt vaan kaikille! :(

"Veljeni Jr

Virallinen warretaminen alkaa olla päätöksessään. Voittoluettelon saat Heinäkuun saldossa. Tupsauttele sivumerkeissä mahdollisesta jatkosta ja jatkohalukkuudestasi. Voi hyvin ja iloitse jatkuvasta vapaudestasi vailla aikaa. En minäkään kyllä suostu enää kelloa käteeni kiertämään. Enkä allakkaa kantamaan. Enkä kännykkää. Saas nähdä onnistuuko opetus ja koulun johtaminen vaillinaisin eväin ...

                                           t. veljesi Hikkaj"

"Ooo baby baby baby pidä musta kii ... OOO Baby Baby Baby oot ilmaa vain ... Ooo babybabybaby jne."  tai jotain autoradiokesämusaa/Rosti V, heinäkuu 2007

4 kommenttia

Heinäkuun 2007 Kauppalehti-blogit

Kolmen keikka - ja taas pianolle kyytiä (29.vk)

23.07.2007 - 12:11 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa

 

Eikä mennyt kuin parit päivät niin  jo Mats kurvaa pihaan ja viittilöi:

- Lähe pianoa kantamaan.

- Tottako vai tarua? Vai vettä kengässä?

- Lähe, lähe. Hyppää kyytiin!

- No vinttiinkö se tällä kertaa?

Mats vaikenee toviksi, antaa arvuutella.

- Eikö osunu paikalleen?

- Toinen piano.

- Toinen piano! Oliko eka sus?

- Tää on toisen piano. Sivistystoimenjohtaja muuttaa kuntaa.

- Kyllä ootte taiteellista väkeä! Rakennustoimen tai sosiaalittoimen Jiillä ois kevyemmät vehkeet ... vasara ... mercantiili ...

- Saahaan suntio-Eke kolomanneksi.

- No sitten mennään!

Eikka on ihailtava ja kunnioitettava mies: ei ole sitä pahuksen Darraa potenut kymmeneen vuoteen. Kyllä jaksaa. Sitä ennen olikin parinkymmenen vuoden yhtäsoittonen pianoputki päällä - oikea Tarrojen Tarra. Yhtenä tapaninpäivänä oli tehnyt sitten viimeisen Eikan keikan: noutanut keskarilastin kyläkaupasta. Nostanut putelit liinattomalle joulupöydälle koristeeksi. Oli istuutunut etemmäksi ja katsellut lasisia joulukoristeita pöydänpinnalla, huokaissut ääneen itselleen: - Nuoko miun on pakko ryypätä...

Juomatta olivat jääneet. Tai kämppätoverit joivat. Siihen oli katkennut vuosikausien rylläys vailla jouluajuhannusta. Oli Eikka silti vielä kevääseen asunut juopporemmin kanssa vesiselvänä, vasta sitten lähti omiin leipiin. Nykyisin kietoo parhaimpina päivinä kravatin kurkkutorven ympäri ja asettuu pukuun, kulkee herroiksi kirkkoherran kera haudoille ja suntiona kerää kirkossa kolehdit, vaihtaa virsinumerot tauluille. Kantaa vastuuta.

- Joko on hauta kaivettunna tälle rumilukselle? Etkä ottanu niitä valakosia liinoja avuks?

- Tää nousoo käsivoimin!

- Ois saatossa kuletettu.

Eikka murjaisee yksin pianon etupuolen ja me Matsin kanssa perän niin että helähtää.

- Näitä on meinaan siirrelty viime aikoina seurakunnassa, Eikka kehaisee ja hyppää kontista maahan.

Ajaa retuutamme toiseen pitäjään, jossa sama ruljanssi toistuu toisinpäin. Eikka on elämänsä kunnossa eivätkä darrat tartu. Aikanaan alanmies ei tunnista koko termiä. Kovan käännöksen on mies tehnyt - kova äijä!

- Mites se tunnottomuustesti sillon keväällä meni? kysäisen.

- Siitä ens kerralla enämpi, naurahtaa Eikka.

Tämä on helppo reissu, sitli poispalatessamme varoitan: - Ens viikolla et, Mats, kyllä pianoja siirrätä!

                                  *****

H.VJr

Meillä täällä huisketta. Sinulla rauha? Warret kuivuvat seipäillä, märkä kesä minkä mädättää. Katotaan nyt miten käy, voitolle jäähään joka tapauksessa. 

t. V:si Hj

"Miksi Juuseppi joi? Etsikö hän jollekin surulle unhoitusta tai lievitystä, esimerkiksi sille, että oli maaltaan hävinnyt ... Ei, hän etsi vain elämästä joitakin iloja ja mehuja, ja sitä hän oli havainnut löytyvän vain viinapullosta, alussa pinnalta, sitten pohjalta, tai verevissä piian pallukoissa punaisissa luhdissa voi sitä myöskin löytää, ja korttilehtien läiske voi myös saada ajalle vauhdin ja mielelle virvoituksen ..."

Pentti Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen - Aholan Juuseppi, novelli.

 

0 kommenttia

Kahden keikka - darra keskarilla (28.vk)

19.07.2007 - 08:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

Matsin koppiauto oli maantiellä poikittain jalajallajalajalavei. Lehti-ilmoituksen kautta juuri ostettu piano jalkakäytävän tukkona, poikittain sekin. Piano piti nostettaman auton peräoven kautta konttiin. Mut' meit' oli poikia raitilla vain kaksi. Ja piano yhteistäkin syntiämme painavampana siinä olla möllötti. Niinpä ehdotin varo-varo-vasti:

- Soita, Mats, kevyttä mussiikkia keskellä päivää, jos olis helepompata ruahata...

Tie oli kaupungin laidalla, kulkijoita vailla. Toivottomalta tuntui kaksin nostaa piano autoon - vaikka helpompi sitä on kantaa kuin soittaa. Seisoskeli siinä kansamme  itse taitelijakin, juuri pianonsa myynyt, kapein hartein, kantohuolia vailla, taivaita tarkkaillen ...

Sitten kävelee Toivo kujan päässä. Kaupungin kaikki kuntosalit parhain arvosanoin ja punnerruksin läpikäyneen näköinen nuori mies lähestyy pää vinossa kännykkä korvallaan kohti kriisipesäkettämme.

- Et viittis jelppiä?

Nuorukainen keskittyy kännyynsä, jatkaa eteenpäin purjehtimistaan ja suupieltään raottaen valuttaa:

- Ei voi. On niin kova darra.

Siitäkös riemu räjähtää. DARRA. Mats kömpii takakopista leuka lonksottaen: ei ole ikinä kuullut koko sanaa. Ja jos se ei ois opettaja se sanois, että saatana. Nyt Mats vain kuittaa:

- Nuo kuntohuonevoimistelijat pitäs istuttaa kusiaspesään. Heti kun ois asiallista asiaa niin niillon joku helevetin tarra! Onko se käärmeenpistos vai mikä se darra?

- Et tiijjä vai? Ootko tosissas?

- No en!

- Yhen pisteen vihje: se ei tule Vanhaselle eikä Ihalaisen Latelle eikä Benille...

Vihapäissään tempaisemme pianon kyytiin niin että heilahtaa. Ja läppäämme takaoven kiinni. Ja ajoksi. Keskikaupungilla juutumme jonoon hallinkulmilla.

Pian on taas Mats saava urbaanielämästä opetuksen: nyt kruisailevalta fiiniltä leidiltä.

Edessä odottava tyylikkäästi koristeltu hepsankeikka pistää vilkun ja pakin päälle ja alkaa peruuttaa kiiltävää arvoautoaan. On nähnyt tyhjän parkkiruudun vieressämme. Mats ei anna tilaa, koska ei voi. Autojono takana ei liiku. Hienohelma peruuttaa ja peruuttaa. Mats tööttää. Nainen kurottaa kaulaa ja tempaisee yhtäkkiä keskisormen pystyyn ja jää sormin sojottavin tuijottamaan. Kysäisen:

- Tiijjätkös mikä tuo on?

- Keskisormi. Hienon naisen keskisormi, jossa on pitkä, tyylikäs ja punainen rakennekynsi.

- Niin vaan tiijjätkös mitä sojosormi merkkaa?

Mats ei vastaa, punoo päätään ja kotvasen jälkeen virkkaa:

- Ja tuollasten lapsia meijjän pitäs kasvattaa tavoille! Keskaria näytetään ja keskaria ryypätään, sitten nälvitään ope kun laps ei opi...

Nainen luovuttaa, laskee uilakan keskisormensa ja kaasuttaa renkaat ulisten eteenpäin.

- Eiköhän tää kaupunkisivistys oo nähty, Mats tuumaa ja kääntyy kaupungintalon edestä silloille.

Sen verran kiihdyksissä on Mats, että luvatut kaupunkipizzat jäävät tältä erää syömättä, kääntäessään kokan kotia kohti.

Lämmin kultakellanruskea savulahna on ilmestynyt keittiönpöydälle kun palaan iltalenkiltä. Saunan jälkeen kala on maullaan.

--------------------

Veljeni Jr

Antaa warrejen edelleen savustua, varsinkin nyt kun vielä tiedän, että vähät välität maisesta menosta: taitaa tuntua turhalta rahan meno tai tulo. Warreprojektimme alkaa muutenkin olla päätöksessään kuun lopussa, jolloin minun on aika palata oikeisiin töihin.

Miten Vähä-Valamossa?

terv. Hikkaj-veljesi

”Jag spelar Haydn efter en svart dag
och känner en enkel värme i händerna.

Tangenterna vill. Milda hammare slår.
Klangen är grön, livlig och stilla.”

               Tranströmer Tomas: Allegro

2 kommenttia

HJALLIS, HJALLIS! - KIMI! KIMI! voiton vei heiheihei (27.vk)

11.07.2007 - 11:55 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

Meidän pihamme, puutarhamme on Getsemane, missä jasmiinit tuoksuvat ja missä sielu lepää. Ihmismieli rauhoittuu. Linnut sirkuttavat ja kissankellot, päivänkakkarat kukoistavat. Juolavehnä ja takiainen on nypitty pois.

Joka kesä tähän idylliin ilmestyy Juudas-julkku kolmeksi päiväksi temmeltämään kavaltaakseen ihmisen pojan, saattaakseen hänet Golgatan kirouksiin, johdattaakseen hänet Helvetin esikartanoihin.

Kesän kauneimpaan päivänkoittoon se jälleen tuli. Ja kolmatta päivää sitä suudelmaa kesti ja remua riitti. Ja tästä se alkoi:

Sapattiope, Itteminä, tarttui puutarhasakseihin, raahasi pukit ja tellingit orapihlaja-aidan tykö ja aloitti saksimisen käsipelillä - 60 metriä aitaa odotti parturoijaansa. Tie Golgatalle oli alkava. Odotettavissa oli tuskalliset kaksikymmentä syvälle lihaan uppoavaa piikkitälliä ja sata lievempää nirhaisua. Alkumetrit sitä älähti pienimmästäkin pistoksesta. Sitten kipuraja nousi pisto pistolta.

Kolmantena päivänä sai jo upota melkoinen jortikka ennen kuin luonto petti ja pääsi parku: - HJALLIS, HJALLIS! - KIMI! KIMI!

Siinä monta kertaa ehti matkata eestaas Golgatalle ja muistella piikkikruunuista miestä sekä kääntää sympatiat hänen puoleensa. Vielä konkreettisemmin nyt keskikesällä kuin pääsiäisperjantaina juntturapiikin porautuessa ranteeseen valtimon viereen.

Tässä kauniissa yrttitarhassa on tuo pahuksen  baana, raitti, tie, tao - orapihlaja-aidan päällys - kerran vuodessa tasoitettava, lanattava ja vaellettava metri metriltä päästä päähän. Hammasta purren. Verta tihkuen. Sappea niellen. Katkerasti Eeli-Eeliä voivotellen.

Onneksi eivät naapurit pilkkaa, ohikulkijat päälle sylje, kansa kiusaa eivätkä vihamiehet herjaa.

Päinvastoin. Herjaaja olen Itteminä.  Joka ainoan kerran kun orapihlajanpiikki  luihin ja ytimiin pureutuu, huudan minä ja herjaan, vannon julkusten nimeen: - Voihan Eino Rööni! - Voihan Timo TeetAAtana!

Vihreät tämän vuoden kasvaimet eivät juuri kipua aiheuta, vaan yritäpä selvittää vanhempaa 'tippaleipäterttua', niin johan jurskahtaa. Ja silloin alkaa  Getsemanessamme melkomoinen kalabaliikki, ärsyttävimpien julkkunimien riena ja sadattelu, minkä jälkeen on taas hetken ihan sees.

Kaksikymmentä herrannimeä riittää huokailuun ja helpotukseen. Herrakategorioita on neljä:   I  Huvittavasti  Ärsyttävät.     II  Ärsyttävät.    III  Kunnolla Ketuttavat. IV  SIETÄMÄTTÖMÄT!

Piikinpisto menettää tehonsa, kun heti päästelee huuliltaan ärsytyskynnyksen ylittävän herran nimen. Joskus ihan odottaa että pistäispä piikki ja sais taas pärähyttää listalta* nimen. (*tämän vuoden lista alla)

Suosittelen kokeilemaan kehittelemääni metodia. Kannattaa kokeilla piukoissa paikoissa, kuten hammaslääkärin tuolilla, työhönottohaastattelussa, häissä, hautajaisissa ... treffeillä, pinteessä  missä milloinkin - ja ääntä säästelemättä!

                    *****

Veljeni jr Hyvä,

aita leikattu. Kaikki hyvin siellä täällä? Tunnunko terveeltä, näytänkö hyvältä?

Warret edelleen liikuttamatta. Hupenemassa? Mukuloitumassa? 

Pitäsköhän tästä kohta minunkin Sinne luoksesi tulla ... vai miltäs vaikuttaa tämä meno mainen :)

                                  Veljesi Hikkaj

"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta se tie on tuskien."  Virsi 77

_____________________________________________________________________

*Liite "Voihan _ _" -lista

PIIKKILISTA

Orapihlajanleikkauslista, 20 Mualiman Ihmettä, lievimmästä raskaaseen 2007:

I   HUVITTAVASTI ÄRSYTTÄVÄT

1.  Esa Pipsa Saarinen
2.  Juhani Tietäjä Tamminen
3.  Kalle Luikuri Palander
4.  Tommi Pokka Evilä
5.  Risto Jaarittaja Kaskilahti

II  ÄRSYTTÄVÄT

6.   Arto Rahastaja Paasilinna
7.   Jarkko Puuntakaa Ruutu
8.   Röönin Örisevä Eino
9.   Soomipoika Eremenko jr
10. Koti-isä Vanahanen M

III  KUNNOLLA KETUTTAVAT

11.  Nikula Jone
12.  Hytönen Isä ja Poika ja
13.  Jokinen Olli
14.  Väyrynen Pate
15.  tervO jarI 


IV  SIETÄMÄTTÖMÄT = päästeltynä eniten helpottavat

16.   TÖRHÖNEN
17.   RAJALA
18.   KANERVA
19.   HARKIMO
20.   RÄIKKÖNEN

(Siis mitä suurempi luku, sitä tympeämpi tyyppi = käytetään vain syvimmissä pistoksissa.)

5 kommenttia

Urpon, Piian, Pirjon, Evan ja Einosen maalausuutiset (26.vk)

08.07.2007 - 17:53 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa, uutiset

- Bää!

- Vov!

- Miau.

- Kot. Kot.

- Ukko iekuu!

(- piip.)

Talon uutisankkurit Urpo, Piia, Pirjo, Eva ja Einonen vauhdissa. Yksinlukien 25 toimittajaa raportoimassa pilkuntarkasti  talon tapahtumista. Loppukevennyksenä kanankevennys: eilen kuoriutunut kallellaan kulkeva Sulo-Tipu, joka vain piipittää pieniä sähkeuutisia syntymäihmeestä kanalan oljilla pistävillä. Maailman suloisin hengetär tuo Tipu - ja sen kalteva pyllykäynti: vastustamattomat kurvit takaapäin tirkisteltynä.

   - Tipu Tipu Tipu!

Sen käynti kupilta emon tykö on yhtä pitkä, piikikäs ja kuoppainen kuin ihmisen elonkaari.

Sapattiope on lähtenyt viikkomoihin sukulaisiin, atimaan aitanmaalaukseen kauaksi kotoa. Jossain keskellä Suomea värjää talonpoikaisaittaa  punamullalla. Mielipuuhassaan on. Hakkina hankaa sutia hirsiseinään. Tämä on taas sitä yksinkertaisen  miehen yksinkertaista puuhaa, missä järki lomailee ja sosiaalisuus supistuu - on päästy muihin maailmoihin maalailemaan. On jotain samaa maailman kouran ulottumattomuutta kuin pitkässä juoksussa, umpihankeen hiihtämisessä ja polttopuupinojen puurtamisessa.  Ulkomaailmasta vapaata riippumattomuutta.

Talonväellä ovat omat askareensa. Tapsu käy välillä auttamassa, sutimassa ja tikkaita pitelemässä, Mimmukka siivoamassa ja höpisemässä. Mutta välttämättömimmät tiedot ja  tiedotukset pärähtävät eläinten suista:

'nyt jyviä, nyt kuivaheinää, nyt laitumelle, nyt pissille, ruokakuppiin ruokaa, apetta kaukaloon, nyt ovi kiinni ja orrelle, nyt vettä ämpäriin...'

Pää kekassa räystäiden alusia, kaulaa kurkottaen käsivarsi pitkällä räystäslautaa, hirsiseinää vaakasuoraan, sahalautaseinää ylös-alas sivelee aamuvarhaisesta iltamyöhään ... sormet turvoksissa, ranteet hellinä alkupäivät, silmät sikkuralla loppupäivät.

Muutaman päivän perästä keskiyöllä saunan jälkeen yöpalalla ei osaa maalaaja enää nimetä viikonpäivää, vaivihkaa yrittää luntata Keskisuomalaisen kannesta, vaan kun ei hämärässä erotu niin antaa olla.  Keskiviikkonseutua lie, väliäkö hällä.

Tämä ON lomaa. Tästä nauttii. Ei ulkomaailman infoähkyä, sanan sanaa maailman riennoista. Minkä nyt Tapsu erehtyy kertomaan, että tuosta ajavat rallia elokuussa: pikapätkää tai jotain.

     - Onneksi vasta sitten, maalaaja huokaisee. 

Sitten sattuu onnettomuus.

Ei: maalari ei tipu tikkailta. Ei. Eikä kaadu maalipurkki. Ei. Vaan Tipu häviää, tuo ihana Sulo-pallero on poissa.

Ja juuri sinä päivänä sen pitää kadota kun talonväki on yön yli vierailulla! Ja juuri kun hänelle on langennut ankara valvontavastuu, pehtoorin osa! Pehtoori-rehtori tutkii koko kanalan ja pöyhii lattiakuivikkeet. Nostaa katon pahvilaatikon päältä kanalan nurkassa. Siellä  istuu ainoastaan muniva kana.

Yöllä palaa vahti vielä kanalaan; ollaan kuin koululuokassa. Kanat  ovat kokoontuneet orsille. Vaan onpa niillä otsaa! Tekisipä mieli kiertää se Ärrä orren ympäri! Mutta kieltä on vaalittava lomallakin. Yksi kanoista istua kyyhöttää ovenpuoleisella orrella hyljättynä, syrjään sysittynä. Kymmenen kanaa ja kukko vastakkaisella seinällä kolmelle orrelle ryhmittyneinä nuokkuvat. Yksinäinen kana rohkaistuu, lehahtaa jalkoihin, katkokävelee tikkaiden juureen, kiipeää, ja  istahtaa alaorrelle.

Siinä tekee virheen.

Yläpuolella iltaaistuva kana valpastuu, nokittaa muutaman terävän koukun vastatulleen päälakeen, lopettaa kun toinen alistuu ja valvoja sähähtää.  Kanala hiljenee yöpuulle. Tipua ei edelleenkään näy. Yhä pysyy hontelo Tipu-ihanainen poissa. Vahti raottaa vielä kerran laatikonkantta: siellä istuu yhä se hautova kana, ei muuta.

Tipu on lopullisesti poissa. Hävinnyt. Kadonnut on Sulo.

Etsijä alistuu kananpoikasen kohtaloon. Sulkee ovet ja poistuu lampolan kautta. Siellä nukutaan. Maalaripehtoorikin kellahtaa pehkuihin ja nukahtaa yönsyliin.

Aamuyöstä hurahtaa auto pihaan.

Aamupalalla opastaa talonväki:

- Ei kun se on siinä pahvilaatikossa emon siiven alla suojassa.

Sitten opelle valkenee, sitten ymmärtää kaiken: Tuo laatikossa kyyhöttävä kana on Jumala, siipien suojassa oleva Tipu on ihmisen puhdas sielu. Ja kantta nostava maalari on Kettu eli Piru, jolta Tipua on varjeltava ...

          *****

Veljeni JR

Ei mitään uutta warrerintamalla, viettävät kesälomaa ja vartoovat lihomista ;)

Veljesi Hikkaj

KOTIPUUHIA

"Kyllä nyt on puuhaa monta! Voi, voi mua onnetonta! Lampaat lähti kukkatarhaan, kukin sieppas kukan parhaan, porsas pääsi pakosalle, tunki päänsä sillan alle. Voi, kun nyt on puuhaa monta! 

Paljon huushollis' on puuhaa! - näinhän aikuiset ain' tuumaa. Kanat meidän pesii hukkaan, orsille tai saunan nurkkaan.  Sieltä löysin Kultaraidan alta  Taavin riihipaidan. 

Paljon huushollis' on puuhaa!" 

Wilho Siukonen, 1943:   Laulukirja            

0 kommenttia

Puolen vuoden saldo - viikonpäivät tupakki suussa vai lenkkarit jalassa?

03.07.2007 - 08:35 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi

 

1. * warret          7500 e
2. *työttömyysk.  5000 e
3. **urheilut         993 km (139 h)
4. *lukemiset      1500 s
5. **vaimot              1 kpl

                        **tarkka= tärkeä luku    *pyöristetty= ei niin tärkeä

Puolen vuoden krouvissa ei sapattiope aivan yltänyt kuntoilussa tavoitteeseensa: 24 h/kk eli vuorokausi liikuntoa kuukaudessa. 139 h kertyi puolessa vuodessa eli viittä tuntia jäi huutamaan täydestä viikosta. Jäipähän loppuvuodeksi kirittävää. On vaatimaton tavoitekin: aina nyt pari viikkoa vuoden 52 viikosta olisi uhrattava hikiliikuntaan.

Tupakkakieltolaki astui voimaan kesän alussa Suomessa. Niinpä opemme joutessaan, tilastomiehiä kun on, alkoi pohtia ja laskeskella lennokkaasti:

Yhden tupakin polttaminen kestää kuulemma 5 min. Keskivertopolttaja käyttää näin ollen vuorokaudessa aikaa harrastukseensa, käryyttelyyn, tunnin. Kuukaudessa kuluu reilu vuorokausi tupakkirulla suussa. Seitsemän täyttä vuorokautta puolessa vuodessa imaisee tupakki suitsittajansa ajasta! Ja topan polttajilta kuukauden vuodessa ... 

Liikkuako vai tupakoidako puoli kuukautta vuodessa?! 

No se on itsekunkin oma hamlettinsa. Yhtäsoittoa tehtynä kumpi tahansa tuntuisi kunnioitettavalta suoritukselta.

Raitistumista edistävä tupakkakieltolaki ravintolassa lie hyväksi, vaikka kummallinen kielto onkin. Tehokkaampi raitistamiskeino olisi kieltää alkoholin nauttiminen ravintolassa; silloin ravintoloista tulisi nimensä mukaisia ravinnon nauttimispaikkoja. Ja kaikkein tepsivin keino varmaan olisi, joidenkin jo vakavasti harkitsema, ulko-ovettomien ravintoloiden vaatiminen. Sissäänkäyntimahdollisuus olisi poistettu. Samalla loppuisi median lellimä, ja ainoa käyttämä,  romanien rotusortomittari, kun  kulkijoista kukaan ei pääsisi kapakkaan.

A vot!

Kesäkuu oli täällä susirajan takana pilvinen, märähkö, koleahko ja kelmeähkö. Mutta onneksi heinäkuisin pitäjässä järjestetään kansanmusiikkifestivaali, jolloin aina lämpötila on lähennellyt hellelukemia.

Traagisinta mitä sapatoivalle opettajalle kesäkuun aikana tapahtui, oli vuorokauden ikäisen Tipusen kadottaminen näköpiiristä suljetussa kanalassa. Söikö sen rotta? Veikö kettu? Nokkiko kukko kuoliaaksi? Vai kanaemoko nielaisi? Vai löytyikö myöhemmin? Tipun kohtalo selviää seuraavassa viikkokertomuksessa ...

"Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 
sain minä kanan palkaksi
kanan nimi oli Kaakernuppi
munan nimi oli Tiu-vou-voumutta munan nimi oli Tiu-vou-vou."- Suomalainen kansanloru

                   

                          

0 kommenttia

Kesäkuun 2007 Kauppalehti-blogit

Klimenkoa ja hölkkää suviyössä (25.vk)

28.06.2007 - 09:58 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, URHEILU, pahoinvointi

- Pöydällä odotti pistooli. Halusin kuolla sinä pääsiäisyönä. Olin toivoton. Hajalla. Ei yhtään syytä elää. Pistin käteni ristiin. En osannut rukoilla, sanoin vain jotain 'jos olet olemassa niin auta minua, näyttäydy minulle'. Ja Jeesus tuli siihen huoneeseen ...

Klimenko puhuu ja laulaa myöhään juhannusaattoiltana. Hän on eläväinen, impulsiivinen, jyrkkä. Täräyttää yhtäkkiä  kuoleman totuuden niin että teltta heilahtaa ja väki vaikenee.

- Haluan kuolla. Nyt taas haluan kuolla. Nyt en hädässä vaan ilossa. Maailma on vain käyntipaikka. Kääntymispaikka. Jeesus on tullut pelastamaan. Pelastamaan! Mistä mihin? Eikös pelastuta jostakin pahasta, pulasta, jonnekin hyvään: Maasta Taivaaseen.

Klimenko on välitön, hauska ajoittain, vaikka puhuu yltyneestä kuoleman halustaan ja siitä miten ajatus joskus pyrkii harhailemaan laulujen aikana ihan muualle:

- Vaan mistäpä te tiedätte ajatukseni lennon kun otan hurskaan ilmeen ja ummistan silmäni.

- Viktor Klimenko ja Aurinko laskee länteen ... Nolla Points ... piti tulla Piru ennen kuin Suomelle pisteet irtosivat ... vaikka ei Piru Lordin näköinen ole ... Ehei!  Piru on kaunein, viekottelevin kaikista.

- Ainainen kaipuu ja ikävä ... Olen suomalainen. Silti ryssä. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais ... ei siitä mihinkään pääse!

- 'Olen kuullut on kaupunki tuolla' ... ei mitään tekemistä uskonnon kanssa. Sävelissä ja sanoissa oleva melankolia puree, uppoaa suomalaiseen ja slaavilaiseen sieluun.

- Kun Afrikassa yritin esittää hitaita sävelmiä, nehän nukahtivat jo viimeistään toisen laulun aikana ... KRHHHH ... Heidän uskoonsa kuuluu rytmi ja vauhti.

- Ei Raamatun ymmärtämiseen teologeja tarvita. Pappeja.

- En voi käsittää tätä nuoruuden ihannoimista. Enää ei saa sanoa VANHA, pitää sanoa VARTTUNUT. Vanha on sama kuin SAIRAS. ELÄKELÄINEN on  sama kuin sairas!

Sitten simahtaa Klimenkon musta laatikko, kompotti, jota on  räpeltänyt jatkuvasti esityksen aikana. Sanoo ettei sitä ilman pysty esittämään.

Viki tuijottaa aikansa tuota taikalaatikkoaan, sormella osoittaa, kiljaisee:

- HYI! Tuo on VANHA. Siis SAIRAS. ELÄKELÄINEN. SIIS sairas.

Ei malttaisi, mutta pakko on poistua teltasta. Omaan esiintymiseemme on vajaa puolituntinen.

Hytisyttää. Paitsi ponnistelun pelko, myös ilma. Kylmä on kaartanut paikalle, kattanut sumua notkoon lammen ylle. Suvi puolilta öin on viileä, valoisa, mutta metsän kätköissä jo aavistus tummuutta. Ja tuohon hämärään ryntäämme kohta oikein numerot rinnassa keskellä juhannusyötä.

Huvittaakin. Parikymmentä muuta hassua numeroitua kirmaamassa metsäpolkuja keskikesän yönä, jolloin kaiken järjen mukaan pitäsi olla grillaamassa, kokottamassa, humppaamassa - pienessä sievässä juhlimassa.

Hitaasti, hitaasti vaimon vaudilla riennämme, rupattelemme, sillä minnepä tässä hoppu mittumaarin yöttömässä yössä. Kaikki toiset tosin ovat sännänneet näkymättömiin. Vain yksi pariskunta on jäänyt taakse hölköttelemään.

Me hölkkäämme ohi usvan verhoaman suonlaidan. Nousemme harjun polulle. Annamme tilaa huohottavalle toisen kierroksen kilpailijalle ihastellen hänen pitkää loikkaansa. Kapuamme hengästyneenä hiekkaisen jyrkänteen, jonka päällä maali on.

Juomme mehun, irrotamme numerolappumme ja taas kerran hikeä pyyhkien ihmettelemme juoksun tuomaa kirkkaan puhdasta olotilaa. Kai se niin sitten on, että puolen tunnin hikinen ponnistelu on sielulle saippuaa.

- Josko se Limenkkokkii kokkeilis tätä, auttaskohan? esitän vaimolle palaillessamme autolle.

Ambulanssi seisoo ruokalarakennuksen pihalla. Ikkunaan näkyy harmaa pää paareilla ja elvyttäjät kumartuneina ympärillä.

Ruokalassa yöpalalla istuu kymmenen mitä kummallisimmin pukeutunutta takkutukkanuorta. Ruoka on korjattu pois. Ystävällinen pitkänpäivän puurtanut valvojanainen lupaa vielä kahvit ja voileipää, kun kuulee juoksusta ja edessä olevasta parin tunnin kotimatkasta. Eikä ota hintaa. Lisää nuoria pölähtää sisään teltoilta vilunväreissään.

Ulkona leuat lyövät loukkua. Hyttyset hyökkäävät kimppuun. Kiiltomatoja ei tänä vuonna näy, on sen verran valoisaa kuitenkin. Nuorisoa on koolla leirinuotiolla, imevät tulenlieskoista lämpöä. Virttä veisannevat?

Auton peräkontista vedämme vaihtovaatetta ylle. Villa lämmittää ja muutaman mutkan jälkeen jo auton puhalluskin.

Weljeni,

warretus wiettää warikolla juhannusta - suokaamme lepotila.

Mittumaariterveisin  Weljesi Hikkaj

"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee. 

F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä, 1934

4 kommenttia

Aika palata Vähään - medarit ja bodarit (24.vk)

25.06.2007 - 09:19 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi

Jopas se myrkyn lykkäs: yllättäen jrVeljeni lähetti taannoin  taivaan täydeltä pitkähkön sivumerkkirivistön, jossa raottaa olemistaan:

"Sitten kun koko maailma on nähty, on aika palata Vähään. Tänne.

Ei nyt sentään ihan peseytymättömyyteen tai puhumattomuuteen kuten ääriaskeettimunkit aikoinaan Valamossa, koska sen suunnan perillä odottaa itseviettelys, joka vei Valamon munkkeja tuhoon. Tuhoon en halua, vaan kokonaisuuteen. 

Monen lajin hienostelun välttäminen riittäköön alkajaisiksi.

Ostettuani K-Extran Kaitsulta kankisaippuan, hankittuani vaatetuksen Kynttilän kirpputorilta sekä sivilisaation jalostetut tuotteet unohdettuani, pakenin tänne omaan Vähä-Valamooni.

Ulkoisesta hienostelusta irtautuminen ei ole tehnyt tiukkaakaan - päinvastoin, mutta sisäiseen hienosteluun sortumisesta ei niin vain irti pääse, sillä sitä on tavattoman vaikea tajuta itsessään. Vaikea pala irtinypittäväksi.

Olenpa monesti, kuten muistat, verrannut lihaksia näyttävästi pullistelevaa bodaria aivojaan avoimesti pullistelevaan intellektuelliälykköön, jonka on päästeltävä henkisiä ajatteluvoimiaan kaiken kansan edessä. Nämä henkistyneet pullistelijat (donnerit,tervot) eivät pumppaa lihaksiaan peilin edessä rautatelineissä vaan ruudun takana joukkoviesitntävälineissä; ovat framilla, esillä joka paikassa - mediassa. Medareita lienevät.

Medari ja bodari: samaa sukua ja samaa maata. Pääasia, että näkyvyyttä on oltava. Mikä inhottavinta: ne tuntuvatkin ihan oikeasti jotenkin ylivertaisilta noine tietoineen, taitoineen ja nokkeluuksineen. Ei nitistettävissä, ei tapettavissa - kuin täit ja satiaiset sodassa ikään. Kuolemattomina, aina tyrkyllä. Vaikka eivät lopulta sen kummempia elämäntaitajia ja -tietäjiä kuin tipu heijaavalla ensitepastelulla kanalan oljilla.

Täällä teidän ulottumattomissanne minulla ei ole mahdollisuuksia minkäänlaisiin kotkotuksiin, joilla ulkomaailmaa pysytisin kohauttamaan.

Sinun kauttasi, rakas Veljeni, olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut hajanaista tositietoa, mitä siellä tosimaailmassa tapahtuu: VanhasenKurosesta Irakiin. Ne palat, sivumerkkilähetyksesi riittävät kyllä.

Jatkan yritelmääni, Vähään-tyytymis-projektiani täällä Vähä-Valamossani. Palailen aikanani, kunhan aika, tai minä, on kypsynyt.

Terveisiä älä kerro.

Tuus   jrVeljesi "

No johan oli paukku, varsinainen sivumerkkituprautus - kuin caterpillar olisi rintakehän päältä jyrännyt! Kunpahan jotenkin kuomenessaan kestäisi tuo ääri-ihmisveljeni, armohormiansa läpikotaisin kahlannut mies.

Toisaalta huoleti voi olla, sen verran elmoa siinä miehessä on pienestä pitäen asunut, jotta ymmärrän hänen karkuruutensa täältä reaalimaailmasta.

Vai mitä, jrVeljeni?

Itse pyrin pitämään jaloissa punnukset maassa pysyäkseni, vaikka ajatukset joskus taivaita tavoittelevatkin. Mottona Kontiot jalkaan ja lapio kouraan pitää kriisiryhmän loitolla.

Toisaalta huvittaa toimeliaisuuteni ilman apulantaa tällä puutarhasaralla. Vuosien kokemuksella tiedän lopputuloksen: varhaisperunani ovat nostettavissa vasta elokuulla, ja tomaattini vihreinä poimittavissa syyskylmien alla. Ja kaikki ylenmäärin vähäsatoisina.

Askare on tärkeintä, ei sato. Saahan kaupasta kaikkea, vaan askarettapa et ostaa voi ;)

Veljeni! Tsemaa! Ja jos oikein sinkeelle vetasee niin tien tiedät.

Warret warretuksen myötä vähenevät. Ihanat aurinkopäivät voittavat tietokoneen välkkeen. Vähäistä on kaupankäynti, katellaan miten noiden vähäisten pyytöjen käy: 2000 € on supistunut viissatasella,1500 € on tämän hetkinen luku.

Tupsauttele!

T: Veljesi   Hikkaj

"Abba Doroteos sanoo, ettei mikään tuota ihmiselle niin suurta hyötyä kuin tahtonsa murtaminen."  J. Suhola, 1936: Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa

2 kommenttia

Tandemilla työtä pakoon (23.vk)

15.06.2007 - 08:02 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

Hummeetti tekee työtä, työhön liittyvää työtä, jo täyttä päätä. Se sätkättää kuin pahainen lintu. Yhä useammin yllätän sen askartelemassa välituntivalvontojen, ruokavuorojen, tuntivaihtojen kimpusta. Pian alan leikata lehdistä kirjoituksia, kuvia - syksyä varten opetusmatskua. Televisiosta katsoa mangusteja, pyrstötiaisia sillä silmällä, työn silmällä. Löydän itseni googlettamassa milloin mitäkin kattohaikaraa. Pahus vieköön.

Ja vasta alkukesä meneillään!

Missä ovat oikeat linnut? Luonnon linnun lirkutukset katoamassa. Paratiisiini on luikertelemassa käärme.

Tomaatin, persiljan, perunan kasvunihmeen seuraaminen on vaarassa, jos tuota käärmeenköyttä ei saa pois hätisteltyä. Sillä pian se synnyttää lukemattoman määrän uusia käärmeitä, ja juhannukseen mennessä olen täynnä kirjastovuoroja, oppilastilastoja, joulujuhla/äitienpäiväjärjestelyjä ...

- Ei hitto! Lähetkös siitä! Linkola!

Parempi muuttua Venniseksi kun Linkolaksi, mitään näkemättömäksi kuin kaiken näkeväksi, kun vielä mahdollista on. Jos sokea ysikymppinen pystyy hitsaamaan, räjäyttämään kallioluolia, kärräämään katolle multaa, soutamaan, onkimaan, niin johan on kumma etteikö tässä pysty olemaan Pentin sijasta Johan!

Topristaudu hyvä mies!

- TANDEM, vaimo, äkkiä tandem aitasta! uikutan tuskan nihkeää hikeä valuen.

Kolmenkymmenen kilometrin jälkeen helpottaa: linkola liudentuu, Pentti tarakalta putoaa. Neljänkympin jälkeen, korkealla vaaralla, venninen on kavunnut takasatulalle polkimia veivaamaan: olen jo täys-Johan, täysin tyytyväinen.

- Paljoako mennään? kysyn ja pyyhin otsalta aitoa hikeä.

- Kolomeakymppiä, vastaa vaimo edestä.

- Kokeillaanko neljääkymppiä? innostun.

- Viisviis! kohta huutaa  vaimo alamäessä.

Hymyilyttää. JES! Jes!tas! hummeettia on sumutettu, harhautettu. Se ei enää määrää, käske, järjestele, tilastoja täytä: kuinka monta oppilaista ortodokseja? luokalle jääneitä? ehtoja saaneita?

Naurattaa. Laulattaa. Taputteluttaa.

- Ajetaan me tandemilla, ajetaan ja syljeskellään...

- No tulihan se sieltä!

Taas on kesä. Ja sapattipuhkupaevat sen kuin jatkub.

- Minkäs laulun halluut kuulla? Kuvittele että mie oon Kari Tapio. Käviskö Myrskyn jälkeen? Tai Peluri? kyselen takasatulasta.

- No oo vaikka Reijo Taipale, vaimo ehdottaa.

Ja miehän oon:

- Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois niin sieltä koskaan lähtisi en mä linnun lailla poijjes .... siivetönnä ....

- Ooppas Junkkarinen.

- En mie niin pien Eki, kultasormukset, käädyt ... tai no ... Nuo ruusut jotka sulle taitoin hopeamaljahas, ne hetken ... Sun ruususi punaiset mä laitoin hopeamaljah...

- Entäs jos oisit Rahkonen ja Hiljainen kylätie?

- Eskohan kuoli. En oo.

- No kähise sitten Pate Mustajärvenä.

- Suksi suksi ei luista mihinkään ... kuka vei postuasta porkat pois ... sian sork....

Hetkinen. Ei sovi säähän. Taitaa vaimo vähän jujutella, piruilla. Annan laulun olla.

- Joko kuuskymmentä on polettu?

- Kiimalammen kohalla täyttyy seittemänkymmentä.

Pakaroita polttelee. Vauhti hyytyy. Pieni tauko. Mehua huikka. Aurinko paistaa. Lammella ui sorsa, pian silläkin poikaset. Itikoita. Paarma hyökkäilee. Haapa havisee. Sortseissa tarkenee. Mieli mettä keittää.

- Enää vitonen.

- Vähän jo jalkoja jutkii. Kyllä tää alkaa piisata.

- Aika sopiva matka näin aluksi. Mukavasti ramasee.

- Käyväänkö mummolta lehti?

Koukkaamme mummon kautta kotiin. Mummo keittää kahvit. Vaivojaan valittaa. Virkkaa:

- Van nuorena sitä jaksaa.

Meitä tarkoittaa. Huvittaa.

- Nuorenapa hyvinnii.

*****

Veliseni,

ei oo mukava tunne, kun ajatus nyt jo työssä pyörii, ja palkka vasta elokuusta pyörähtää. Musertavaa, etten sanoisi. Tässä alkaa olla kuin mummo, joka jo  haudanlaittopäivänä ilmoittaa, että 'kohta se on mittumaari ja kiännyttään syksyle'. Hyvä ettei lumikolat esille kaiveta ;)

Siula se on sitä ja samaa syksytöntä olemista siellä. Pian kadehdin.

Warret lepäävät. Onneksi nostin sen kuustonnisen jemmaan. Voitetaan ainakin se. Kakstonnia jäi vielä pyörimään maailman turuille. Heinäkuun UPM näyttää menetetyltä, TELsuista puhumattakaan - Igelin erottaminenkaan ei taida pelastaa, koska liian pitkään antoivat sen jahkailla. Mutta onneksi on syyskuun SAMit :)

Lennä! Uneksi! T: Hikkajs

      ”Oppiin mestarien”, kysyt, ”uskoa voinko ma niin kuin            oppilaslaumat voi, vannoen varmaks sen?       Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen,            oikeuden tukipuu järjestelmäkö on?       Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen,            jonka mun  rintani laiks itse, luonto, sa loit,       vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä,           kaavako vangita saa hengen siivitetyn?”

                               Friedrich von Schiller (1759 – 1805): Neron henki

0 kommenttia

'vitut' ja 'huorat' ja 'senkin Iso Homo' Sulo-roskikseen (22.vk)

06.06.2007 - 17:32 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä

"Tuli mies vastaan ja uteli:   - Joko on juotuna puteli?"   -Koti-posti 60-luvulla

Shampanjaputeli ravintolassa keikkuu 70 euron särvessä.

Kihahtavampi muita juomia. Nyt se tiedetään. Hintansa väärti.  Harvoinhan tuota valkolakkia juhlia saa!  Siihen sitten hienot menyyt päälle.

Bileet ja fileet sujahtivat hyvin. Eikä ketään heitetty meidän juhlissa vessapaperirullalla päähän.

Juhlinta oli muutenkin hillittyä, koska  lopulliset tulokset tulevat vasta heinäkuussa, kunhan IB-linjalaisten vastauspaperit ovat kiertäneet maailmaa ja ulkomaalaistarkastajat tarkastaneet kirjoitusten sisällön. Omilla opettajilla ei ole niihin nokankoputtamista. Eivät  saa edes nähdä oppilaidensa vastauksia. Pärstäkertoimet tiltataan näin tyystin pelistä pois.

Koulun päättötodistuksen sentään saa kokelas kainaloonsa ja lakin voi varovasti painaa kutreilleen rehtorin julistettua: The Award of the IB White Caps.

Amerikkalaiset eivät kuulemma kirjoitakaan, vaan yliopiston ukset avataan siellä päättötodistuksella.

Siinäpä sitä riittää sapatoijalla sottailemista Hankkijan oranssilakin alla pellon laidalla talikkoon tarttuessa: Vai sillai sitä Ameriikassa! No niinpä tietennii ...

                    *****

Samassa hötäkässä kollegatkin ovat vapautuneet kesälaitumilleen, saavat hetken huoahtaa ennen kuin myllynkivet käyvät taas jauhamaan. Kuljen ruotsinmaikan talon ohi tasantarkkaan tietäen, että talo on autio ja tyhjä.  Hiirenvirna vain  pihamaalla virnottaa, olisiko niittynätkelmä toinen - myös Helpotuksen huokaus on jäänyt leijumaan pihapiirin ylle.

Kaukainen kesämökki, Kesähelma, on kiskaissut maikan armolliseen suojaansa. A, mikäpä ei ole polvihousuissa saunapuita pilkkoa, sinijärven syleilyssä kellotellella! Virnottakoot oppilaat ja hiirenvirnat ulottumattomissa.

Voi sitä onnen ja autuuden tuhtia määrää!

Ei kurinpitoa, ei komentelua: pariin kuukauteen ei työn ikävintä puolta tarvitse harjoittaa.

'Vitut' ja 'Huorat' ja 'Senkin Iso Homo' on tältä lukuvuodelta haravoitu ja silputtu kera koepapereiden Sulo-roskapönttöön, kansi paiskattu kiinni ja roskakuski  on ne pian kippaava kotteroonsa ja retuuttaa aikanaan suljut kauas pois vieraan pitäjän jätelaitokseen.

Syksyllä sitten uudet haistelut kesätuoksujen jälkeen. Mutta syksyyn on aikaa huitkotvanen.

Kuinkas nyt kollegat mieleen juohtuivatkin, kun koko talven ovat pysyneet poissa mielestä ja poissa kieleltä? Onko niin pysyvästi tatuoitu syvälle sieluun viikon 22 viimeinen lauantai, päätöspäivä, että marssivat kunnan opet kaikki rivistönä Hankkijan lippalakin alle hahmoina pyllistelemään? Yhtä syvälle kuin 571, suvivirsi, joka päättöviikolla tämän tästä on esiin hyrinänä putkahdellut ja syrjäyttänyt talven ajan päässä suihkineet Jänöjussin sukset.

                    =====

Veliseni

- eikus vedät kukkashortsit jalkaan - vapa käteen ja ongelle tänne! Täkyjä riittää, matoja multakokkareet luirunaan. Tules aurinkoon! Tules leppeään tuuleen! Joudu jo sieltä kanssani mun keinumaan... :) 

Warret pakittavat: siirrän 6000 € voittoja tilillemme, etteivät enää hupene. Jätän  2000 € vielä syötiksi kesän warreongintaan = jos tulee niin tulee, jos ovat männäkseen niin mänkööt! ;)

Vaikka kyllä minä syyskuun SAMeihin luotan. Telsuista nyt ei ota hittokaan selvää.

Hikkaj - (p)yhä veljesi

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu e-lo-hon."  Ruotsalainen virsi vuodelta 1694

2 kommenttia

Toukokuun saldo - synnytyksen poltteessa

04.06.2007 - 16:01 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

                                                            

Sinisiipi. Käki. Kyy. Jo noilla kesä syntyy.

Suruvaippa siihen. Pääskyjen syöksyt, kimalaiset pörräämässä. Mukana itikat inisemässä.

Rentukkaoja. Neilikkapalteet järvelle kiemurtelevalla tiellä. Voikukkia pelto paltisenaan.

- Pois joutas niittee, rikkaruohot.

Tuomi kukkia täysi. Kirsikkapuussa jokunen valkotähti. Kriikunakin yrittää, sekä omenapuut, astrakaani, lobo, valkeakuulas.

Metsässä mustikat, vadelmat.

- Turhan aikasessa ovat. Kohan ei halla panis.

Sireeni malttaa odottaa. Kielo tuoksuu. Herukkapensaat innoissaan, rehevinä ja roikkuvina: pian marjotaan!

- Ennen vanhaan ne ol arvossaan nuo viinimarjat. Ei nykysin mikkää kelepoo. Pullot pestiin. Atamoonilla ...

Siperian hernepensas on rohkea: keltakukat auki vaan! Mehiläisten surinaa. Orapihlaja pihtaa, tuskin vielä lehteäänkään raottaa. Päärynäntaimi supussa. Viinirypäle saunan eteläseinällä silmuilee.

- Kaikellaisii kasvija sitä kasvatellaan. Nykyaijan kotkotuksia.

Tomaatinvarret taipuvaisina.

- Nuille pitäs kepakot pistee. Vielä minnuu huonommin pyssyyt pystyssä. Komakehin tään käin lastaan ...

Koivusta jo vasta. Pihlajasta siivousripsu huoneisiin. Vaaleanvihreänä, lehtevänä, tuoreena, terveenä, tuoksuvana koko pihapiiri.

- Voi kun Luoja korjais jo miut pois ... teijjän ristinä olemasta ...

- Juhlitaan nyt kummiskin ensin yhessä tää ylioppilas. Kaakut tilattu ja kaikki.

Joutaa taivaan odottaa. Ehtiihän tuonne. Lippu salkoon liehumaan. Ja nuppiin saakka, ihan ylös. Yli oppilaan, valkolakkisen tytön pään. Ylemmäs, liki taivaan lakea hulmuamaan. Kunniaksi tyttären joka sinisiiven lailla myötätuulessa avautuvaan kesään liitelee, vapaana vapauteen.

- Vau! Mitkä näkymät siula! Paljon poutapäiviä.

Haikeilemme, ihastellen onnittelemme me kaikki.

Ruusuja ja shampanjaa, aikuisuuteen - mars! mars!

- Voi elämänkevättä! Onnee nyt vuan. Satukka pittää miun siule kaivoo tästä hyvästä. 

                    =====

Veljeni,

et päässyt juhliimme. Kokoile noista paloista elämys. Aatteles mitkä vastavoimat:

• kuoleman kaipuu  -  elämän halu
• takana  -  edessä
• rauha  -  levottomuus
• uupumus  -  voima

Sukupolvien ketjuun, kettinkiin ... ... niinpä.

Affektioiden jälkeen tunnekuohuista pois pyristellen, jalat maahan NYT!

Silkka faktataulukko toukokuulta intellektuaalille mielellesi tutkittavaksi - kultalanttimme:

1. *warret                8165 €  (ed.9244)
2. työttömyyskorv.     816
3. urheilut                 179 km = 21 h (**747/113)
4. lukemiset              201 s
5. * **vaimo                1 kpl

                             (*nettona, **vuoden alusta)

Veljesi Hikkaj

Suvi, lämpö, kesä: leinikkiniitty, onnenpesä. Leinikkitanssi niityllä leinikkilattialla.   Suven kultalantit pikkuvarpaan alla.

Leena Anderson, 1985: Maijan Aakkoset

0 kommenttia