Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Huhtikuun 2008 Kauppalehti-blogit

Ennen sotaa - Piehtaroiva hevonen


 http://hikkaj.blogit.kauppaleh…n-alkanut/  
(6.5. ti klo 8.18  uusin päivitys ylläolevaan. Siellä päivittelen ja päivystän koko ämeriäkkyläisen sodan ajan.  Käsi hiirelle pane ja koet tuoreimmat kuulumiset!)
*********************************************
- Emmä haluu opetella kaunoa kun emmä tartte sitä mihkään. Mä kirjoitan aina tietskarin näppäimillä.

- Nyt sie poika! Eka luokan tärkein asia on lukeminen. Toisen luokan tärkein asia on kirjoittaminen. Sormien kätevyyden kehittäminen, motoriikka, hienomotoriikka, sorminäppäryys. Jos nyt et sormiasi harjoita, et ikinä tule taitavaksi autonasentajaksi etkä sähkömieheksi, koska sormesi jäävät pökkelöiksi. Osaat piirtää vain tikku-ukkoja ja tehdä vain saman tasoisia alkeellisia autoremontteja.
Pienenpienenä kapeaharteisena luottavasilmäisenä Pietuna Pietu tuijotti opettajaa. Opastavan saarnan jälkeen käveli teroittamaan kynännysäänsä, kaivoi alimmaiseksi kätkemänsä kirjoitusvihkon pulpetinperukoilta ja paneutui kirjoittamaan. Kirjoitti koko tunnin keskittyneesti ja vasta kellon soitua pisti kirjoitusneuvonsa pois, tuli luo ja sanoi:
- Mä haluun motoriikkaa. Mä haluun autonasentajaksi isona. Saanks mä kotona kirjoittaa tätä vihkoa?
Ulkona loisti uusi lumi. Masa ajoi traktorilla kenttää, katosi välillä kaukalon taakse mäkeen ja tuli toiselta laidalta ylös, putosi taas vähän kauempaa näkymättömiin ja kohta oli taas kentällä. Traktorin perässä lanasi rautakehikko, joka kynti samalla latu-uran. Ekaluokkalaiset hiihtivät kenttää, yhtä horjahtelevia olivat kuin musta mies oli ollut jäähiihtoretkellä meijerin rannassa. Naurua. Moiskis! Kirkumista. Moiskis! Iloa. Moiskis! Hilpeyttä. Moiskis! Tuskaakin. Moiskis!

Puolta päivää vasta taitoi taittaa, mutta koulunjohtaja on jo vapaa kulkemaan, sillä tiliöinnit, tilastoinnit, leimanlätkinnät ennättäisi tehdä lauantaina, sunnuntaina, kun myräpäivä osuu; nyt paistaa aurinko, nyt polkee SP kotiin.

Laskee koulunmäen, kääntyy kirkolle. Ihana ilma! Ihana päivä! Rinteessä lumessa ilakoi kolme hevosta, Taiston ravurit. Kaksi katsoo kun kolmas koko voimallaan piehtaroi hangella kaviot taivasta tavoitellen.

"Kotiin. Kotiin. Kotiin..." panevat polkimet ja polkija hiostuu. Perillä kolaa pihamaan, pitkän polun kompostille. Hiki valuu ja on ihanaa! Kaivaa monot ulkovintiltä, laskee sukset sauvat aitan kuistin suojasta. Ei voitele, vaan paahtaa kylän kautta purulle häpeilemättä keskellä päivää.

Iloissaan, innoissaan, tyytyväisenä, koska
  • a) Pietu on kääntänyt kelkkansa ja haluaa oppia kaunon.
  • b) Luoja on luonut päiväksi samettisen sään.
  • c) Aurinko keltakultaa maiseman ja lumiset oksat.
  • d) Viikko pulkassaan.
  • e) Keskellä päivää itsensä tuottamaa vauhdin hurmaa: Kallen mäkeä ylös, Kallen mäkeä alas, koiran haukuntaa ovaalilenkin perällä, loivaa nousua, loivaa laskua, nousua, laskua...  ...Tää on kivaa, hei! Kivempaa kuin metafysiikka, kivempaa kuin psykologiat, filosofiat, aivojen touhut mitkä tahansa. Tässä riehkaisussa hiki ja räkä valuvat ulos, noissa pohdinnoissa kuona kiertää sisärataa, samaa kehää tuulettumatta, ulospääsemättä, millonkaan vähentymättä.
Vähitellen luettelointi lakkaa, SP:n meno hiljenee, rauhoittuu, hidastuu. On aika jättää ovaali ja oikaista kotiin loppuhuipentumaan: saunaan, sänkyyn, rentoon nautintoon.

Turtana hiihtää autiotalon pihan kautta SP, laskee kirkonmäen; Kauppilan vanhaksi emännäksi vast'ikään muuttunut Riitu nostaa ison nipun postia laatikosta ja sanoo: "Oot vaihtanut välillä kulkuneuvoa." "Loppuverryttelyksi pyöräilyn päälle!" vastaan.

Ja sitten harhautusmielessä, jottei itsekehun puolelle luiskahtaisi: "Nää kivenmuruset on aika vaarallisia tässä jälkakäytävällä. Tarvitse kuin yksi muru suksen alle niin turvalleen vetäsee."

Saunottuaan, vuoteella makoillessaan suklaatia suussa mutustellen, asentoa vaihtaessaan, tunkee videona päivän hyvät: Kirjoittava hauras Pietu ja Piehtaroiva hörhöttävä hevonen. Taistelevat näkyvyydestä. SP vaihtaa oman päänsä piehtaroivan hevosen pääksi ja kirjoittavan Pietun pääksi. Pietu katoaa taustalle, piehtaroiva hevonen voittaa. Kaviot taitoksellaan taivasta kohti heilahdellen, selkä maata vasten kierrähdellen, hirnahdellen, tömisee tanner, pöllyää lumi. Työviikon taakka hierautuu hankeen.
- Uljas näky on siinä Hän, suuren suuri SP - oikea Orhien Orhi!
Niin.

Oli se vielä silloin, pari kuukautta taapäin, mukavaa, tuoretta, raikastavaa, virkistävää - talvella ennen sotaa. Vaan nytpä on kuin ruuna raihnainen, jolta nuljuluu on katkipoikki.
"Minulla on paljon. Jos tunnustaisin kristillistä oppia ja käyttäisin sen sanastoa, sanoisin itseäni siunatuksi. Milloin kuvailen elämääni ja oloani, kuulen onnellisen miehen puhuvan, enkä saa häntä kiinni valheesta. Silti olen enimmän aikaani surullinen. Säälin itseäni ja jokaista ihmistä." Juhani Syrjä, 1986: Syysmatka

Share

Sirkusteltta kouluksi


Konditionaalia ne opettelivat päivän päätteeksi uupuneina, kuka selällään kuka mahallaan, pötköllään, istualtaan, köntällään siinä urheilusalin lattialla, Itäauto-Arenan, entisen Moskvits-Arenan, permannolla puberteetin kynnyksellä. Kolmattakymmentä roikaletta.
Joku haaveili paksun hyppypatjan uumenissa kotiinpääsystä. Joku höpötti jonkun toisen kanssa jostain toisesta asiasta. Ja muuan aikuinen koetti syöttää heille  moduksia iltapäivänälkään.
- Vaan käskepä itseäsi! Imperatiivi on niin ovela, ihminen niin ovela, ettei se osaa tai ei halua itseään käskeä, yritti tuo Karvaturpa, harmaantunut,  tempaista porukkaa mukaan.
Ne olivat kuin kalat kuivalla maalla, raajat levällään räpiköivät, suuta aukoen, henkeä haukkoen. Kunnes Miikkael topristautui ja pyysi:
- Kerropa meille missä mennään!
Siihen kaikki häly hiljeni kuin iskusta ja Karvaturpa alkoi kertoa sen jälkeen kun Orvokki oli vielä kysynyt:
- Miksi meijjän koulu pittää lopettaa ja miks meijjän pittää männä kirkolle?
24 pötköttelijää kimposi istualleen ja huusi: - MIKS?

Vaikka vakaasti oli päättänyt tuo harmaantunut höplästä vedetty mies olla puuttumatta pitkällä tikullakaan, olla sohimatta liedellä kuumana ruplattavaa soppaa, ei hän voinut sivuuttaa noita, joita varten kaikki tämä oli olemassa ja luotu.
- Lapset, jaksatteko kuunnella tarinan joka liittyy symbolisesti kysymäänne asiaan? Se on allegoria. Vaatii mielikuvitusta ja ennen kaikkea loogista ajattelukykyä...

- JAKSETAAN! Jos siitä selviä MIKS!
Karvaturpaa vähän arastutti, olihan hän pyhästi luvannut, sinne sun tänne, olla sekaantumatta retteloasioihin. Vaan nyt kuuntelujoukko kun pyysi. Valmiina olivat kuin jäniksenpoikaset käpälät rinnan päällä nuo veitikat peräämässä oikeuksiaan, imemään kaiken tiedon itseensä. Niinpä harmaantunut tummasilmä aloitti tarinan:
- Yhdessä pitäjässä Pohjanmaalla, Käystinen sen täytyy olla, musiikkipitäjä, kulttuurinkehto, oli päätetty että toinen kunnan kouluista piti kiinnipantaman. Ja se kiinnipano oli viimeinen ja tapahtui Yreniuksen ollessa kunnanjohtajana. Herodes hallitusherrana ja Stefanus kaikkein ylinnä. Sillä jos sitä koulua ei olisi kiinnipantu, olisi koko kunta suistunut vararikkoon, pimeyden syövereihin. Niin ne vakuuttivat kuin yhdestä suusta kaikki nuo kolme hallitusherraa.

Ja se koulu oli tämän koulun kokoinen, kunhan ei kehno olisi ollutkin tämä koulu.

Ne laskivat oppilaskohtaiset menot siinä kunnassa ja saivat tulokseksi valon: jokaisen oppilaan hinta on 31 € päivä. Ja kun 70 oppilasta siirretään toiseen paikkaan, niin oppilas on euronpuolikasta halvempi. Kunta ilahtui ja huudahti: - Ou jee! Voidaan sekin raha käyttää hyödyllisempään.

Niin hallitusherrat sulkivat tuon koulun, sen kunnan mukavamman, väljemmän, vapaamielisemmän, laajemman koulun, jossa lapsilla oli välituntialueena läheinen pururata, lähimetsä, luonnonihana puutarha marjapensaineen omenapuineen sekä jaliskenttä. Nyt kaikki päätettiin tumpata samaan muottiin ja tiiviimpään tunnelmaan.

- Kaikille kunnan kolukkaille täytyy turvata  yhtäläiset olot, helpommin valvottava tila ja modernimpi ympäristö.

Oikein asfaltilla valettuun pihaan, aidattuun urbaanimiljööseen, jossa kaikille oitis tuli karsinamainen sianolo, he heidät ohjasivat.

- Hei tuohan on meijjän koulu, tuo väljä! huusivat kuuntelijat.

- Hiljoo! Antakaa karvasen kertoa tarina päätökseen!

- No tuon euronpuolikkaan säästön takia koulu lakkautettiin ja sitten kesällä folkjuhlien aikaan koulukeskuksen pihamaalla huomattiinkin, että uudessa koulussa haisee se ite pas...pieru!

Niinpä syrjästä tulleet opettaja pyysivät, että jätetään Nätsin pystyttämä folkteltta, sirkustelltanakin käytetty, tuohon koulun pihamaalle purkamatta, niin pidetään siinä meille uusille tulokkaille koulua sitten syksyllä niin pitkään, jotta saavat hajunsa haihdutettua. Ja jos eivät saa, niin kyllä tuossa teltassa joululle pärjäillään, kun kamina keskelle kannetaan. Ja teltanhelmat lumetaan.

Ja sitten talvisydännä voidaan vaikka käydä hiihtää silipasemassa ja lämmittelemässä siellä entisessä koulussa, kyllä se talkkari-Jokkeri meitä uskollisesti ylitöinään odottelee. Tuostahan kulkee se yhdyslatu.

Ja sittenhän jo kevät koittaa käkineen kaikin. Ja taas kesään taretaan. Ilmanvaihto ei ongelmia tuota kun vähän niitä teltanliepeitä ylös rullalle keritään.

Eikä sitten uutena kesänä Nätsin tarvitse taas uudelleen telttaa kohottaa, koska tämäpä teltta joutaa niille folkihmisille kesätapahtuman ajaksi lainaan ...
Tässä vaiheessa harmaa Karvaturpa laski katseensa Itäauto-Arenan seinältä lattialle, jossa kuunteleva seurakunta vaappui hiirenhiljaa, kuin transsissa, kuin hypnotisoituna se katsoi tarinoitsijaan, joka säikähti itsekin tarinaansa ja päätti lakkautta tarinan yhtä tylysti kuin hallitusherrat tuon Käystisen koulun:
- Höh! 30 euroa olette tärvänneet  tänään kunnan varoja kukin! Menkää kotiloihinne!



Share

Lautamiehenä käräjillä - tule mukaan ratkaisemaan!

18.04.2008 - 15:43 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Politiikka, pahoinvointi


*********************************************************************** 
Niitä näitä allatulevia ratkoimme eilen, ehdotelkaa omat oikeudenmukaiset sekä kohtuulliset tuomionne. Ja verratkaa eilen jaettuihin tuomioihin.

     1. VIRKAVALLAN VASTUSTAMINEN
  • Uhkaa poliiseja rautatangolla, koputtelee poliisiauton ikkunoita. Valelee oman autonsa sekä itsensä bensalla ja uhkaa: - Jos perkeleet tulette niin sytytän! Antautuu kun poliiseille tulee toinen partio apuihin.
     2. RATTIJUOPUMUS
  • 2 x ratissa + 2 x huumeessa ojaan, puuhun sekä liikennemerkkeihin. Katkoo eteen tulleet. Aiempi tuomio voimassa.
     3. LIIKENTEEN VAARANTAMINEN
  • Ajaa peräkärri maata laahaten. Akseli notkallaan. Keula ilmaa tavoitellen. Rautaromua kärri kukkurallaan, samoin peräkontti, jonka kansi reuhottaa aukinaisena. Kattoteline täydempi kuin kärri. 10 x sakotettu ja ajokieltoja useita.
     4. LIIKENNERIKKOMUS
  • Peräkärrissä betonimylly oikeaoppisesti liinoilla tiukasti sidottuna. 4 sementtisäkkiä lavalla irrallaan. Poliisi sakottanut.
     5. METSÄSTYSRIKKOMUS
  • Ampuu hirvinaaraan, viimeisen luvanvaraisen. Ei tiedä että vasa jossain, koska hirvenkintereissä koira. Ampumisen, tupakan sytyttämiseoperaation jälkeen,  ilmestyy vasa näkyviin.
     6. PAHOINPITELY
  • Tulee saunasta ilkosillaan kylään. Lyö isäntää. Kopeloi tämän vaimoa. Sopivat sittemmin, mutta liian myöhään.
Tuomitkaapa itsekukin!  Annan julistetut käräjätuomiot myöhemmin. Ovat julkisesti kaikkien luettavissa käräjäoikeudessa.

Tuomiot: 

  1. 2 kk vankeutta - ehdollinen
  2. 4 kk vankeutta
  3. Sakko 210 €
  4. Hylätty
  5. Hylätty
  6. Sakko 420 € 


Share

Pulttiautolasit hylkää SP - taktisista syistä

                                             
***********************************************************************************************                        
FAVOPTIC magasin 2008

Tuli lehti Ruotsista asti tänne helevetinkorpeen. Luulevat kai, ettei SP ruotsia osaa ja suomenkielisen version laittoivat.

Korea naisen punahuulikuva levittäytyy kannen yli. Naisella on tummat aisat - sinisten silmien kehyksenä. 42 € ja silmälasit ovat Sinun!
  • Ancona
  • Bolzana
  • Ferrara
  • Grappa
  • Lentini
SP selailee pulttiautolaseissaan nimilistaa, katsoo sitten omiaan: Savenmaa

Laskee yksi ynnä yksi.

Miettii uskottavuuttaan ja sittenpä laskeskelee jo sen tuiman nousun: Polkee kuratietä pitkin, veivaa koulunmäen, nostaa saappaan satulan kautta, puskee tankopyörän puuta vasten, riisuu heijastusliivin, irrottaa kypärännauhan ja vetäisee villamyssyn naaman ylitse. Ja katso!

Jäljelle päähän jäävät joko Ferrarat tahi Lentinit.

Astuu opettajainhuoneeseen ja tervehtii: - Bella Bambinos, Pedagogos!

Onpa sen jälkeen vaivatonta johtaa tuota remmiä ja koko laitosta. Nyt on Johtajalla  karismaa, itsetunto kohdallaan - ja entä se Stubbin hymy!

Pulttiautolaseissa, kieltämättä, on uskottavuuskriisinpoikasta pitänyt sekä auktoriteettivajetta näkyvissä ollut.

Mitenkäs se Ode Soininvaara taannoin kertoikaan, kuinka asiat ryhtyivät rullaamaan välittömästi kun hän vaihtoi kauhtuneen villahirvipaidan liituraitaan. Vaikka sama pieni Osmo koko komeuden alla, sama pää, sama sydän, samat vihreät ajatukset.

Innoissaan kääntää SP magazinen sivuja:
  • SASSARI -  EI. Mielleyhtymä väärä.
  • PAVIA -  Samoin. EI.
  • TERNI -  EI. Lehmä. EI.
  • SAVONA -  EI. Karjalaan hitolla!
  • VARENNA -  Hevonen. EI.
  • VERCELLI -  Luiskahtaa vesselin piikkiin. EI.
Piilolinssejä lopuksi tarjoavat takasivut tukkuhintaan. Ne hän hylkää suoralta kädeltä: eiväthän ne näy, eihän siitä imago kohennu. Lentinit ne olla pitää!

Istahtaa tietokoneen ääreen, yrittää  näppäillä: www.favoptic.com  Monen lipsahduksen ja älähdyksen jälkeen aukeaa taivas, rillitaivas: silmälaseja silmälasien perään. Glasögon.

Pistää niin sanotusti tilauksen vetämään. Kellahtaa sohvallensa, rähmät pyyhkii pulttiautolaseistaan ja jää unelmoimaan tulevasta tärkeiden ihmisten symposiumista, johon yhtenä täysivaltaisena neuvottelijana luulee pian rillien ansiosta pääsevänsä.

Ottaa tarjotun sopimuspaperin käpäliinsä, rykäisee ja asettelee korvallisille Lentinejään. Arvokkaasti, hitaasti, muita osanottajia vilkuillen, uskoen olevansa tasavertaisessa asemassa näiden tärkeämpien pöydänääri-ihmisten kanssa: nyt kun hänellä on Lentinit. Pulttilasit hän piilottaa visusti perstaskuunsa.

Näkisittepä hänet, SP:n, tuossa sohvalla kellehtimässä mairein ilmein tulevaisuuden uskoa täys!
Share

Maaliskuun saldo - K100

10.04.2008 - 16:54 | hikkaj | tilinpäätöksiä
            Älä jatka tästä eteenpäin, sillä:

K100 Saldottaminen vain siis itselleni nautinnoksi aikanaan koittavan vanhuuden höperyyden ratoksi. Hys! HYS! K100 

Liikunnat

38 h  -  437 km      110 h  -  1321 km        2007  72 h  -  456 km!    (H 191   P 240     K 6     J 0    = 282+905+84+50=1312km) 

Niin on vuoden ensimmäinen kvartaali takana. Omituinen talvi, jolloin ei pakkanen paukkunut. Hiihtokelit kävivät vähiin, maaliskuun eka viikolla, hiihtolomaviikolla kertyi talven hiihdoista puolet. 

Tulee ikävä, kaipaa, sanoja: vitikeli, tykkylumi, murtomaahiihto, rottinkisauva, mäystin, rotanloukku, umpihanki, lylynykintä, kerkkä, sompa, pitovoide, suksiterva, sälesukset, järviset, lampiset ja oka ...Paikalle ovat työntyneet syöksylasku, pujottelu, kumparelasku, suurpujottelu, lumilautailu, snoukkailu ja aleksi litovaara ...Kiire siis. Siksi kai se lumikin häipyy, katoaa, nuo tarvitse sitä kuin ykköspaikoilla, niiden ei huoli metsässä kierrellä. 

Kuun lopussa rumautti sitten vuorokaudessa talven lumet kerralla kahlattavaksemme. Säätieteilijäpekat ennustavat yhä enemmän oikein ja yhä vähemmän tointaa omaksi iloksi avata aamulla ulkouksi ja yllättyä päivän säästä. Ennakkoon on murehdittu pekan pahat säät ja riemuittu pekan aurinkosäistä - livehetkellä aamurapuilla seista toljottaessa todettavissa vain: -No niihä se pekka sano.

Eli deja vut  ja takaisin pirttiin!

Pyöränketjut ovat venyneet niin että lähes jokasella reissulla kerrankaksi paikoiltaan luiskahtavat. Viimevuotinen rauha on tiessään. Kunnanisät kuseskelevat kintuille, kaluavat ja pureskelevat kintereillä jäntereitä ja julistavat uutta oppia: työmme tarpeettomuutta. Ja mikä pahinta: kuningasajatus vain parilla kolmella kunnankunkulla; muilta riittäisi inhimillisyyttä ja ymmärrystä niin lapsille kuin heidän kaitsijoilleen. Eipä olisi viime vuonna tähän aikaan Dubain palmikoissa nautiskellessa uskonut mihin ryteikköön sitä päänsä joutuu työntämään sapattivuoden jälkeen vanhoilla päivillään.

Kuukauden lukupalan napsaan ortodoksipapiksi kehkeytymisestä:  Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Panteleimon (Petri Sarho, s. -49 Vieremä)                                                                          Pojan tie  romaani 2004 
"Kuulkaahan. Kyllä teidän on ymmärrettävä, että jos ette pysty normaaliin opiskeluun ja asialliseen kanssakäymiseen opettajien sekä oppilaiden kanssa täällä seminaarissa, kuinka te sitten voisitte menestyksellisesti hoitaa papin eli seurakunnan kaitsijan tehtävää. Seurakunta ei ole mikään pyhienyhteys vaan raadollisten ja monin heikkouksin varustettujen ihmisten joukko. Pappisseminaari on siihen verrattuna paratiisi."







Share

Onpa mukava

08.04.2008 - 17:07 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika

Viikonpäivät täydellisessä umpiossa ja tiedonpimennossa oltuaan SP seisoskelee henkseleitään paukutellen kotimökkinsä pihamaalla ja nuuhkii sieraimet pyöreinä keväänraikasta ihanaa ilmaa.
Pyörämatka viikon kestäneistä melskeistä on sujunut Matin ja Tepon lauluja rallatellen, varsinkin sitä Mä näitä polkuja tallaan ain viimeiseen asti, kun sä rakkain vain seis ... eikä yhtään ollut haitannut ohikiitävien autojen kurat, jotka silmille olivat roiskahdelleet.

Nyt, tuossa, hän katselee kuuntelee etenevää kohisevaa kevättä ja hyräilee vielä hiljalleen suvivirttä. Tähyää pihakoivuun, jossa  sirkuttaa pikkuinen lintu. SP ihmettelee, että onpas kuin onpaskin olemassa vielä pienempi eläjä kuin hän, vähäisempikin lie.

Sisään astuttuaan hän näkee naisihmisen ja hetken taivasteltuaan tunnistaa hänet rakkaaksi vaimokseen, antaa suuta ja halaa nenä kurassa kyynelsilmin. Vapaus! Tämä on vapaus.

Viikkomoihin ei nähty olla, vaan nytpä, nytpä likistävät vielä kertaalleen.
- Mitäs tänne vapaaseen maailmaan kuuluu? lopulta kysyy SP:mme.
Vaimo osoittaa lehtipinkkaa pöydällä ja virkkaa:
- Säästin sinua varten nuo lehdet. 
Kotiinpaluukahvit juotuaan, saunottuaan ja niitä näitä rupateltuaan, kahmaisee SP lehtinivaskan syliinsä, heittäytyy levyttämään ja alkaa uteliaana tutustua päiviin menneisiin:
  • Ulkoministeri on näpäytellyt viimeiset viestinsä Tukiaisen tukevalle tytölle ja on erotettu virastaan. Hys hyi sitä Ilkkaa! Ja Ilkan likkaa!
  • Rautakanki-Kaikkonen on tanssinut Tätien kanssa ja pujotellut jatkoon.
  • Tanja-ystävämme on Ollinsa kera kaikki kujeet ja kotkotukset läpielänyt ja Olli pelastanut kaiken kukkuraksi jäällä juoksennelleen koiraparan.
  • Jääkiekkoilija Jeremme on vapautunut vankeudesta ja kiidätetty kohtapian sairaalaan.
  • Putin ja Bush tavanneet toisensa ja olleet eri mieltä kaikesta.
  • Pää suuta täynnä oleva Stubbi-suu on nimetty Suomen asiainajajaksi maailmalla.
  • Vaan missäs on tämä Matti, Vanhanenko ei jaksa enää vehtailla ruususten kanssa? Ei ainakaan mainintaa näy. Olisiko privaatti- ja intimiteettisuoja astunut vihdoin voimaan.
  • Kärpät viedä retuutta Bluesia pitkin jääkent...
Mitäs nyt? Herranen aika!

Koko lehtipino valuu lattialle ja SP:mme torkahtaa onnelliseen uneen, tyytyväisenä, ettei kelkasta ole pudonnut, että vielä, vielä on toivoa virkoamisesta, pääsemisestä mukaan, kokemaan, myötäelämään ympäröivää maailmaa, muuttumatonta.

Vaimo hiipii syvään uneen vaipuneen miehensä luo, kerää lehtinipun ja kantaa lehdet kauas, kauas SP:n ulottumattomiin, autotallin perimmäiseen nurkkaukseen kiikuttaa. Sulloo sanomat Antin porkkanasäkkiin ja miettii miten mukava kun kaikki on taas niinkuin silloin ennen - kuin eilispäivää ollutkaan ei ois.
"Kuin silloin ennen, kuin silloin ennen, kuin silloin ennen, kuin silloin en..."Jarkko ja Laura

Share

Alkanut on sota suur!

                          P4040006.jpg

(jatkis ... Ilovaaran yli  70 oppilaan koulun kuolinkorahtelusta)

          (ke 21.5. klo 18.08 - enää loppujärjestelyjä ja haavojen paikaamisia jäljellä. Tänään SP erosi sukuseurasta, sodan alkuvaiheessahan hän erosi OAJ:stä. Muita eroamiskohteita ei enää mielessä ole.

Ilovaara vähitellen vaikenee kesän viettoon. Ensi keskiviikkona kyläyhdistys kuuluu pitävän ne grillijuhlat koulumme luonnonihanassa puutarhassa. Oppilaiden vanhemmat ja oppilaat sekä koulun henkilökunta sinne kutsutaan, valtuutetuista kaikki, päätöksenteossa ohitettu sivistyslautakunta, kunnanjohtaja yms. 

Päivittäistä raporttia ei näy ei kuulu, tarpeen vaatiessa vielä jätetään tämä sotapäiväkirja toukokuun loppuun saakka voimaan.)

          (ti 20.5. klo 18.00 - Pax Ilovaara on nyt kirjoitettu ja lukkoon lyöty. Toivottavasti me kaikki olemme ottaneet opiksemme niin ettei moista vastaavaa epähumaania tannertentöminää ole tarvetta tulevaisuudessa käydä. 

SP kiittää mukana eläneitä niin kannattajia kun vastustajiakin ja muuttuu aimoharppauksella takaisin entiseksi tavalliseksi arkiseksi kunnon kansalaiseksi. Noudattaa perusopetuslakia ja pyrkii saavuttamaan saman kuin mihin hänen oppilaansa on pyrittävä:
2 §  Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
          (ma klo 23.53 - Järki voitti. 

Sota on päättynyt. Pilkkakirveet viskattu kaivoon. Ämeriäkkyläisiä ei enää ole, kaikki olemme penteleläisä tai penteleitä ja kuljemme yhdessä käsi kädessä kohti valoisaa tulevaisuutta.)

         (ma klo 21.29 - ILOVAARAN KOULU JATKAA!!! 

Äänestyksen tulos: 11 -10 ! 

Tarkempia tietoja, kunhan SP:n pää selviää: vienee viikkoja. 

Kiitos kaikille asian eteen touhunneille etenkin alanaapurlle ja ÄmmäVeelle! Ilman teitä kaikkia, lukuista tukijoukkoa, koulu olisi nurin ja Penteleen kunnan kehittäminen tuottaisi tuskaa.)

          (ma 19.5. klo 10.13 - VAITI JA VAKAVANA porukat. A miks? Joko tänä iltana kuoleman kellot kumajavat koulullemme? Valtuuston kokous illalla.)

          (su klo 19.09 - "Pidetään Pentele - asutaan muualla" -projekti on pyörähtämässä käyntiin Penteleen kunnassa. Mallia näyttävät kunnan johtavat virkamiehet: johtoryhmän neljästä jäsenestä kolme asuu jo muualla.

SP fanittaa tuota ryhmää ja seuraa sen esimerkkiä Ilovaaran koulun lakkauttamispäätöksen jälkeen. Liity faniryhmään Sinäkin!)

          (su 18.5. klo 11.11 - eilen tuli kuluneeksi 2 kk tätä ämeriäkkyläisten aloittamaa vimmattua pommitusta ja sotaa. Huomenna on ratkaiseva taistelu. waterloohon on vaikea uskoa, koska se olisi niin väärin niin väärin.

Kaksi kuukautta olemme Ilovaarassa olleet esimiesten ja päättäjien sylkykuppina. Nyt kuppi on täynnä, huomenna se tyhjennetään. Asetetaanko enää paikoilleen vai viedäänkö meidät kirkolle syljettäväksi?

Ajatlekaas: meitä on yhdeksän vakinaista työntekijää, joista kukaan ei halua siirtoa uuteen paikkaan, koska meitä ei siellä ole tähänkään asti tarvittu. Osa vieläpä joutuu tekemään työtä, jota ei ole kymmeneen vuoteen tehnyt.

2 kuukautta olemme päivittäisessä työssä ahkeroineet TÄYSIN VAILLA ESIMIEHEMME TUKEA, päinvastoin. Kaikki mitä olemme esittäneet tai tehneet, esimies on tyrmännyt lskelmillaan valtapoliitikkojen säestämänä.

Jo 2 kk!

Edessä vuosi kaksi kolme samaa nujertamista edessä siellä uudessa uljaassa koulussa.

Ja vain muutaman dollarin tähden! Ämeriäkkyläisen taalan.

Ihmeellisintä tässä menossa henkilökohtaisesti on SP:n serkkupojan käytös: kuulemma lakkauttamiskantaa ei lekallakaan pysty muuttamaan. Hänkin haluaa tuhota meidän vuosikymmenten työmme. SP ei voisi. Pysyisi kaukana noilta äänestyspaikoilta. Tai äänestäisi vaikka tyhjää.

Jaksa siinä sitten hakata päätäsi seinään ilomielin.

Onneksi on ollut vanhempien ja lasten täydellinen tuki - se ja vain se tässä kantanut on. Siitä sydämellinen kiitos.)

          (la 17.5. klo 11.49 - kaikessa hiljaisuudessa olemme jättämässä sota-asian ämeriäkkyläisten päätettäväksi: heidän valtuustonsa kokoontuu siis maanantaina - saas nähä miten hyvin ovat saaneet piiskattua pullikoitsijat ruotuun...

Eilen jääkiekkosodassa tuli meille ilovaaralaisille (Suomi) turpiin kunnolla noilta ämeriäkkyläisten tukijoukoilta (Venäjä), joten jos ennusmerkit paikkansa pitävät niin pahaltapa näyttää. Näkee ken elää!)

          (to klo 19.39- sinne jäivät sulassa sovussa yökouluun niin omat kuin ämeriäkkyläisten koulun kolmeneloset. Ilovaara tarjoaa paikan kaikille, erottelematta. Toivottavasti tuleva sukupolvi oppii ja on yhteistyöhaluisempi kuin me vanhemman polven jäärät olemme.

Aamulla SP törmäsi yhteen äitiin koulunkäytävällä. Äidillä oli tötteröllä makuupatja ja tyyny. Kysäisin: "Joko se lakkauttajamiehes siut kodista potkas, tänne laitto yöpyilemään, toisinajattelijan?"  Kuulemma lapsen yökoulukamppeet, ei sen vakavampaa dramatiikka - ainakaan vielä.)  

          (15.5. to klo 13.04 - USA otti viime yönä nokkiinsa Suomelta lätkässä, jo toisen kerran peräkkäin. Ja kuten sanoin niin nehän  edustavat nuo usalaiset Ämeriäkkylää ja me ilovaaralaiset Suomea.

Kaks ei mene kolmatta, joten valtuustossa maanantaina skabaillaan kolmannen kerran - menestyksellä. Tukitaan noilta sensuroijilta suut edes hetkeksi!

Elämöikööt sitten vaalien jälkeen uudelleen.)

          (14.5. ke klo 16.59 - talvi laskeutui aamuyöstä takaisin Ilovaaraan, toivottavasti ei ole enteellistä.

Pentele-kunnan vanhempaintoimikunta oli ollut koolla eilisiltana. Tulos: 100 - 0 Ilovaaran koulun säilymisen puolesta. Harmi kun ei heillä ole valtaa, eikä taida vaikutusvaltakaan riittää noihin ämeriäkkyläisiin maanviljelijävaltuutettuihin, jotka ovat syöksyneet kaikki! urbanisoitumisen lumoihin.

Kuvastaapahan ainakin sen että päättäjät ovat vääntämässä ratkaisua, jota kovin moni ei sulata. Eivät pelkää vaaleja eivät mitään. Sitä kun on rahhoo niin ei tarvihe köyhiä kuunnella. Eivät suo edes armovuotta jykevimmät rahaisännät.)

          (ti 13.5. klo 14.09 - maastojuoksukisoissa, koulujen välisissä, olimme ja kävimme samalla tutustumassa tulevan koulumme ympäristöön: hyvät ovat puitteet sielläkin, ei voi kieltää. Kun vain uskallettaisiin käyttää ympäristöä rohkeammin hyväksi.

Kallen kukkulalla seisten kannustimme kaikkia koululaisia parhaisiin suorituksiin.

Kuinka ollakaan vierelle tulla tupsahti koulutoimenjohtaja - ja molemmat ilahduimme toistemme seurasta. SP on aina tullut toimeen kaikkien naispuolisten ihmisten kanssa, niin hänenkin. Mukava nainen, jonka kanssa meillä on yhteistä menneisyyttä aina commodore-ajoista alkaen. Kikateltu on monista asioista ja huulta heitetty.

Nytkin ensi reaktiona tartuin hänen hihaansa ja uhkaavasti sanoen ilmoitin: "Tönäisen Sinut tuonne alas vierimään." En tönäissyt, vaan pohdiskelimme tulevaa ikään kuin mitän ristiriitaa ei välillämme olisikaan. Eikä meillä olekaan. Ainut känä meillä on silloin kun puhumme lasten parhaasta, oppilaan parhaasta. Joskus jopa perkeleitä huudellen. Kaikelle muulle viheltelemme herttaisesti yhdessä käsikädessä kulkien.

Vaan niinhän me perkelöimme jo edellisenkin koulutoimenjohtajan kanssa ja yhä olemme hänenkin kanssaan mitä parhaimmat kamut. Hänen kanssansa tosin salamoimme muista asioista.)

          (ma klo 19.57- no nythän ne vitsin murjasivat!

Sarjassamme realistisia laskelmia:

Ilovaaran koulusta saadaan 300 000 - 400 000 € , kun se kohta myydä pamautetaan. Minkähänlainen kiinteistönvälittäjä tuon on arvioinut? Veikkaan että joku nuista ämeriäkkyläisistä ja kauppaan kuuluu, mielellään, koko nykyinen henkilökunta.

Kunnantoimiston myyminen tuottaisi enemmän, varmaan 30 - 40 miljoonaa neuroa.

Onkohan tässä prozzessissa enää mitään määrää, laitaa tai tolkkua!

Ai niin: Nyt kun pian lapset on kaupattu, niin sitten he voivat myydä ohikulkevia mummoja 10 000 euroa kipale ja ukkoja rollaattoreiden kanssa 15 000 € kappale. Välleinkö heillä jo puolmiljuunaa taas kassassa lisää ... mummoja ja ukkoja tässä Pentele-kunnassa riittää.

Enpä olisi ikinä uskonut, että näin hupsuksi  oman synnyinkuntani  elämä on mennyt muutaman napamiehen myllertäessä ja asukkaita heitellessä omien päähänpistojensa mukaan. Ihan vaikuttaa ettei näitä ole selvinpäin tehty. Pois täältä on mahollisimman nopeasti päästävä ja seurattava johtajien esimerkkiä.)

          (ma klo 14.27 - yhdellä miehellä oli kaksi tervettä kättä, mietti eiköhän toinen turha, koska yhdelläkin ihan hyvin pärjäilee. Katkaisi toisen ja heitti tarpeettomana kompostiin. Hyvin tuli toimeen jäljellejääneellä, vähän vain hankaloitti jokapäiväistä elämää. Oli tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun, vaikka  katuikin, mutta vain omassa mielessään.

Vertauksilla puhui Iso Opettajamme aikoinaan - miksen minäkin, pikkuinen rabbi.)

          (ma 12.5. klo 13.47 - ei lie ollut poliittinen äitienpäiväkonserttimme, koska eivät ole vielä torukirjeitä lähetelleet.

Tänään niillä on valtuustoseminaari: asia nytkähtää piirun verran jompaankumpaan suuntaan. Säästölaskelmat koulusektorin puolelta ovat vajavaiset ja laskettu heille edullisesti, toivottavasti eivät kannattajamme mene noihin vääriin numeroihin mukaan.

Tyhjän koulun ylläpitokustannukset ovat teoreettiset ja laskettu yläkanttiin, kuljetuskustannukset lyöty huntturissa alakanttiin, henkilöstökulut ovat kohdallaan jos ne ovat pysyneet siinä 60 000 €:n särvessä.) 

          (su klo 16.54 - olipahan melkoinen kulttuuritapahtuma Ilovaaran koululaisten äitienpäiväkonsertti. Miten voi joku olla niin julma että kylmän viileästi lopettaa tuon koululaisten ilon ja innon!

Jos eurojen takia valtuutettu haluaa lopettaa koulun, on sama jos lopettaa koko kunnan - siitä kunnasta sivistys on kauempana kuin kuu, vielä kauempana kuin nämä bloginäpäytykset.

Niillä kaatorahoilla ei kuntaa pelasteta.)

          (11.5. su klo 9.25 - Tervetuloa Äitienpäiväkonserttiin Ilovaaraan! Kahvit ensin ja konsertti  alkaa klo 13.00)

          (la 10.5. klo 12.23 - no nythän nää veikeeksi heittäytyivät, nämäpä ämeriäkkyläiset: ktj, heidän sivistyksensä pää, lähetti kiltin toiveen SP:lle ja muuan ä:läisten napamies yhelle emännälle viestin eli kainon toivomuksen, jotta älkää sotkeko politiikkaa huomisen äitienpäiväänne - jotta äidit ja mummot saisivat arvoisensa juhlan. Eipä ole tullut mieleenkään, ehkä heille olisi tullut jos olisivat joutaneet äitienpäivän järjestämään.

Äitienpäiviä on pidetty Ilovaarassa kaksikymmentä vuotta, eikä tähän päivään mennessä ole ulkopuolinen sisältöön pyrkinyt vaikuttamaan. Lisäksi tuo kaino pyyntö tuntuu oudolta, koska kyseessä on oppilaiden äitienpäiväkonsertti.

Pitäisköhän tarkistaa Matsilta, ettei vaan mitään 'Eespäin eespäin tiellä taistojen ... rinta rinnan...' -laulua listoilta löydy?

Mikshän ne tuolleen puuttuvat, montakohan äitienpäivää ne itse ovat järjestäneet?

Kai tämä sitä vapauttavaa ämeriäkkyläistä demokratiaa kukkeimmillaan on! Kiitokset nyt kuitenkin heille avunannosta.)

          (pe klo 16.16 - Työministeri Tarja Cronberg vastasi viestiin ja lähetti tutkittavaksi  tutkielman: Pieni on parempi,  fil.tri Cynthia Reevesin raportti Pienten koulujen laatu tutkimusten valossa.

Lyhyesti tulos tässä: Pienten koulujen sulkemiselle ei ole olemassa mitään paikkansapitäviä laatuun liittyviä syitä.)

          (9.5. pe klo 9.17 - ajatelkaas: 3 viikkoa enää lukuvuotta jäljellä emmekä tiedä missä syksyllä koulua käymme! Varsinaista pitkäjänteistä suunnittelua ämeriäkkyläisiltä. Tuntuu ettei tämä oikeasti voi olla totta. Ei voi olla muuta mahdollisuutta päättäjillä kuin antaa vuosi lisäaikaa Ilovaaran koululle.

Todennäköisesti samanlaista kiireentöhröä muillakin kunnan toimialasektoreilla. Niistä ei kyllä ole kuultu yhtään mitään. Ainut on koulupuoli joka on säästönsä esittänyt ja saanut vaaditun 5 % kasaan ja silti ne eivät ole olleet riittäviä päättäjille, jotka tuon prosenttitavoitteen määräsivät. Souda, melo tai huopaa: yks hailee!  Neljä vuotta on ollut aikaa toimia, niin nyt viime tipassa heiluttavat kuolettavia pensseleitään.)

          (8.5. to klo 12.33 - piipahdin juuri noiden ämeriäkkyläisten  pääpesäkkeessä, päämajassa palkka- ja käräjäasioissa. Salaa varovasti hiipien kypärä päässä ja turvaliivit päällä nousin toiseen kerrokseen, siihen päähän missä ollaan vähemmän ämeriäkkyläisiä tai ei ollenkaan olla.

Palkanlaskijan luo hiiviskelin ja pyysin että puhutaan kuiskaten, etteivät itse pääpaholaiset rynni toisesta päästä pidättämään. Palkanlaskija ymmärsi yskän, katsoi käräjälappuani ja lupasi laskea palkkaa tehtävänimikettään noudattaen.)

          (7.5. ke klo 14.44 - Pentele-pitäjän Valtuusto  kokoontuu 19.5. päättämään Ilovaaran koulun kohtalosta: vuoden jatkoaika tai kerrasta poikki. Valtuustossa on 21 jäsentä. Viisi vielä mietiskelee. Tilanne on kutkuttavan jännittävä: 8 - 8

Niillähän on kesken vielä edellinen sähkökatkon tauottama kokouksensa; vahingossakaan ei tuosta kokouksesta näy pätkääkään Pentele-kunnan sivuilla! Ei esityslistaa, ei koulunlakkautuspykälääkään. Semmoisia ovat ämeriäkkyläiset. Säkökatko pimensi lopullisesti tiedottamisen. Harvinaisen helppo tehdä pimeitä päätöksiä. ;) )   

          (ti klo 17.27 - toivo syttyy jälleen. Vuoden jatkoaikaa Ilovaaaran koululle kannattaa yli puolet valtuutetuista, vain nuo ämeriäkkyläiset änkyrät, ukonjurakkeet kahden naisen kanssa jatkavat armottomalla nollalinjalla.

Eläköön vuosi! Eläköön vuosi! ja syksyn vaalit.) 

          (6.5. ti klo 8.18 - siis koulu nurin  määräsi hallitus ja sitten puhuivatkin luonnonvoimat: kokous keskeytettiin - puoleentoista tuntiin ei luonto antanut säähköä eikä elektrisiteettiä kirkonkyläläisille! Mikä oli ihan oikein myös ämeriäkkyläisille.) 

          (ma klo 23.59 - paikallisradio paikalla aamukymmeneltä. Mitäpä meillä vähäisillä enää sanomista kun viisaat noin päättäneet...)

          (ma klo 23.16 - Siinäpä se myrkyn lykkäs:  Ilovaaran koulu kiinni  vajaan kolmen kuukauden päästä. Yksi kannatti, yksi kannatti vuotta - muut nurin.

O tempora, o mores!  Minkäs näille ämeriäkkyläisille teet!  Nyt eikun muuttoaalto käyntiin, jos onnistuisi pujahtamaan heidän käsistään, kalmaisista kouristaan.)

          (5.5. ma klo 16.31 - "Viimeinen (?) Ilovaaran koululaisten äitienpäiväkonsertti sunnuntaina 11.5.2008 klo 13. Kahvit klo 12. Tervetuloa sankoin joukoin!"

Soitti SP ilmoituksen paikalislehteen samalla kysellen: "Tässäkin kunta säästää aimo eurot ensi vuonna, kun koulua eikä juhlia enää ole. Äitienpäiväilmoituskuluissa siis paljonko on säästö?"

"Eurotolokulla", oli vastaus.

Tuokin varmaan edesauttaa ja helpottaa kunnanhallituksen lakkautuspäättämistä, jonka se tekee muutaman tunnin kuluttua. Kuisketta on tosin kuulunut, että josko vielä vuoden soisivat...)

          (4.5. su klo 12.03 - - TAMPERE ON LOPETETTAVA. JA HETI!  Jäähän meille Helsinki. Sinne sulloutukaamme! 

Sama jos pääministeri Vanhanen Niinistön kannattamana hallituksen kantana eduskunnalle tuon esittäisi.

Saman kaliberin asia on paikallisesti Ilovaaran koulun lopettaminen Kirkonkylän kouluun sulloutumisineen. 

Kunnanhallituksen pj määrää ja valtuuston pj kannattaa. Yhtä järkyttävän hupsuja esityksiä kumpikin. Jälkimmäinen vainon totta!

Hyväksyykö valtuusto asian? Ei, ei se voi - ei se voi olla noin pimeännöyrä ja huiskia kuin vappuhuiskallaan.

Tuli vain mieleen, nyt kun suurta länttäkin on nähty - raumoja koluttu ja raumoja koettu, länttä katsellessa Tammerkosken sillalla. Mikä hyörinä, mikä elämisen meininki kaupungissa! Samankaltainen kuin Ilovaaran kouluyhteisössä.)

          (ke 30.4. klo 11.34 -  "- Ei kai tässä nyt tarvitse silmiäkin repiä lasten päistä", karrikoi hän." Kertoo toinen paikallissanomista SP:n sanoneen ämeriäkkyläisten päättäjien välinpitämättömyydestä. Lievästipä on sanonut jos noin on sanonut. Aihetta olisi paljon pahempaankin sanomiseen. 

'Ei riitä vaadittu', yhä ilkeävät urputtaa kyltymättöminä. Veikkaan että vaikka heille löisi sen 100 000 € käteen lahjana, vastaisivat he yhdestä suusta: EI RIITÄ! Sovittu mikä sovittu - teitä ei tarvita!

Mutta mitä tässä jankkaamaan näin vapun aattona. Päivitttelyt on päivitelty toviksi. Sunnuntaina palataan potulle. 

Nyt nokka kohti HJ Nortamoa ja pitsinnypläilyä; Voima-aski taskuun saatesanoin: "Kyll' maar ny kelppa ko voim' meit' hjelppa!"

Nypläilemisiin!"
     

          (ti 29.4. klo 19.37 - heidän koululautakuntansa, kutsuvat sitä pilkallisesti sivistyslautakunnaksi, päätti jatkaa Ilovaaran koulua äänin 5 -1 - tyhjä.  Ämeriäkkyläisten napamiehet, politbyroo, tulkitsivat tuon, heidän demokratiansa mukaan, niin  että tuo 1 ja yhtä-tyhjän kanssa tarkoittaa koulun lakkauttamista.

Miten putkahtikaan mieleen muinainen Njeuvostoliitto!  Yks horisko määrää ja muut  politbyroon jäsenet taputtavat kankeilla kourillansa mausoleuminsa katolla.)   

          (ma klo 17.29 - siellä se nyt komiasti jököttää hallituksen listalla: Ilovaaran koulu lakkautetaan 1.8.2008 alkaen. Ettäs kehtaavat...)

          (ma 28.4. klo 15.04 - ottaneet jo oikein raationkin välineekseen ja tuekseen tässä lakkautustaistelussa, äät.  "Ei riitä! Ei riitä!" toistelevat. Mikään ei riitä, koska kyseessä on periaate/verivaate.)

          (su 27.4. klo 11.41 - kuulemma noilla ämeriäkkyläisten pääjoukoilla on jäsenkokous sunnuntaina 4.4.  hetkeä ennen loppumurskajaisia. Kertovat että sinne voivat mennä myös kaikki ne vähemmän aktiiviset hyökkääjät, jos vain jäsenkirja jostain hyllynperukoilta pölyn alta löytyy...) 

           (la klo 17.11 - LIIOITTELU paikallisaviisissa. Toisaalta tuon ymmärtää, koska kaikki keinot heillä käytössä ja heidän puolellaan, ämeriäkkyläisten siis.

Lehdestä kaiken kansan luettavissa: Lakkautus toisi laskelmien mukaan säästöä yli kaksi miljoonaa euroa! Tarkasti: 2206412 €  No samanlaista laskemistahan ä:läisillä on ollut koko sodan ajan. Onkohan heillä käytössä samaa tarkoittavat numerot kuin meillä, arabialaiset? Heillä vissiin ämeriäkkyläiset numerot?

Itärintamalta ei siis mitään uutta.)

           (la 26.4. klo 10.52 - VÄHÄTTELY - niin lautakunnan päätöksentekijöitä kohtaan kuin myös asukkaiden mielipiteitä ja mielenilmaisuja kohtaan on hirvittävä tässä Pentele-kunnassa. Sanoi ja siunaili hämmästyneenä ikipenteleläinen ensi ja viime sanoikseen koululla aamulla  pistäytyessään.

Kahvit tarjottiin oikein kaurakeksin kera harviaisvieraalle, harviais siksi koska ei täällä päätöksentekijöitä ole viljalti vieraillut.

Ei ollut uskoa korviaan tämä koululautakuntalainen valtapuolueen edustaja ja jatkoi: "Kun niille sanoo, että 'muutan pois', ne tylysti sanovat, että omapahan on asiasi. Ja heti perään ovat parkumassa, mistä saataisiin kuntaan uusia asukkaita ja vuoria veronmaksajia." Tämäkään mies ei takuulla huvikseen moisia muuttohaaveita lämpimikseen puhele.

Elä näiden kanssa ristillisesti!

Päättynyt kokous oli tuskin ehtinyt päättyä äänin 5 -1 - tyhjä. Ilovaaran jatkumisen hyväksi, kun  taustaväki oli jo alkanut suunnitella tämän väärän päätöslipsahduksen kumoamista 5.5. kokoontuvassa hallituksessa.)

          (pe 25.4. klo 13.21 - kunnan mikään muu toimialasektori/traktori ei ole  hiiskahtanutkaan säästöistään. Ensin kupataan meidät, koulutoimi, henkihieveriin ja sitten katsotaan tarvitaanko enää säästöjä.

Syyttävät jotkut, että mikset SP joskus mitään rakentavaa kirjoita. Kas tässä, vailla sarvia ja hampaita:

- Tehkäämme Ilovaarasta pienten koulu - on väljyyttä on pihaa on kaikkea mitä pieni tarvitsee. 5-9 luokat pidettäköön kirkolla aineopettajien kynsissä, hehän osaavat, heillähän se tieto on.  Eikä maksa paljon.

Ja nyt lähäretähän tästä Pohojaalaas-uupperata tuijottamahan konservatoriohon kaupunkihin! Josko sieltä saisi ensi viikon eväät.)

          (to 24.4. klo 19.09/21.01/ - ensimmäinen pommi tehty suutariksi, Ilovaaran koulu (huom. muutettu nimi) saa lautakunnan mielestä jatkaa. 

Äänestystulos: 5 KYLLÄä, 1 EItä, 1 Tyhjää... 

Koko kunnan koulupuolta puolustava sivistyksenpää mekityttänyt ERIÄVÄN MIELIPITEEN PÖYTÄKIRJAAN! Virkaimmeinen! Päävastustajamme rintamassa. Eli alas vaan, vaikka koulupuolen säästöt kasassa jo ajat ammoin. Enemmänkö hän vielä koulupuolelta haluaisi nyhtää, koulupuolta rokottaa tämä virkailija? Ei voi olla totta! 

Koulu pistetään myyntiin ja jos ostaja jostain (Venäjältä) löytyy niin sitten lopetetaan koulu. Viisas järjestys.

5.5. astuvat sitten remmiin isommat miehet rakkaimpine, raskaimpine sinkoineen ... ja näyttävät meille pitkää vappunenää.) 

          (ke 23.4 klo 20.21 - huomenna on I inkvisitio, lautakunta kokoontuu, meille myönteinen, mutta ilo ei kestä kauan: 5.5. hallitus korjaa väärin tehdyn päätöksen.  Sanokaa SP:n sanoneen.  ;) )

          (ti  22.4. klo 13.19 - koulun säilyminen maksaa kunnalle 60 000 €.          Sitähän voisi verrata monenmoneen asiaan valtakunnassa: saisikohan tuolla Suomeen suunnitellun lentomäen tuomaritornin alarapun? esim.)

        (ma 21.4. klo 17.01 - siis tästä lähtien asiallisena. Laskettiin henkilöstösäästöt heidän edustajiensa kanssa.
  • Jos koulu jatkaa toimintaansa entiseen malliin säästöt ovat 146 000 €
  • Vaadittu 5 % on 130 000 € )
          (su klo 20.45 - ILOVAARA olkoon koulumme uusi nimi, jos suovat jatkon!)(Ilomäen näkyy olevan oikeasti jossain Pohjanmaalla: heille iso anteeksipyyntö.)

          (su klo 17.14 - SP:n LOPPUYHTEENVETO = Sotatanner siirtyy asemasota- vaiheeseen.

Ratkaisun hetket ovat lähellä: ensi torstaina kokoontuu koulutakunta, siitä jokin päivä hallitus ja parin viikon sisällä valtuusto - siinä se sitten on, lorumme loppu!

Historiankirjoihin merkittäköön:

SP on tehnyt omalta osaltaan kaikkensa Ilomäen alakansakoulun pelastamiseksi kylien ja ennen kaikkea lasten parhaksi. SP on ollut yhteydessä presidenttiä, jolle muuten kyläleipurimme toimittaa juhliin piirakat, lukuunottamatta kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin virastoihin, virkapaikkoihin ja  virkailijoihin:

  1. Maaherra on vastannut viestiin.
  2. Puoluejohtajista toinen vastasi viestiin.
  3. Useimmat maakunnan kandanedustajat ovat joko soittaneet tai muuten pitäneet yhteyttä meihin. (Maakunnasta oleva työministeri ei, kai siksi koska kysymys on työstä.)
  4. Läänin koulutoimentarkastaja on kuitannut viestin.
  5. Monenmoni lehti on auliisti ollut jopa pääkirjoituksia myöten asiassa mukana.
  6. Luokanopettajaliitto on aktiivisesti ajanut kyläkouluasiaa.

Vaan mitä puuttuu? Arvatkaas, ilosilmät!

Oman kunnan, Penteleen, edustajista vain kourallinen on ollut suorassa kontaktissa: Kunnanjohtaja on henkilökohtaisesti omalla äänellään puhelimitse lähestynyt meitä. Ja hänkin ainoastaan yhden (1) kerran. Sivstystoimenjohtaja ei pariin viikkoon. Valtuutetuista neljä (4) on ollut yltöhollilla, puhe-etäisyydellä.

Eli ratkaisuhetkillä:

  1. Koulutoimen päällikkö: parikolme mailintynkää
  2. Valtuuston pj/lautakunnan pj: samoin
  3. Hallituksen pj: ei kontaktissa
  4. Valtuutetut: 3 pitää yhteyttä säännöllisesti, 3 pyydettäessä
  5. VALTUUSTON 21 JÄSENESTÄ 14 EI OLE OLLUT minkäänlaisessa YHTEYDESSÄ lopetettavaan kouluun - saati kiinnostunut tekemästämme koulutyöstä! (Ei edes pikkuserkku tuossa mäellä!) Kaukaa katsoen, pitkällä kepillä tonkien säästyy oma maine. On varmaan helpompi ratkaista asia kun tietää vain omien johtomiesten aatoksen jalon ja ja ... kannan. Ei tarvitse turhia puntaroida.

LOPPUTULEMA
  • valtakunnanpoliitikot +
  • paikallispoliitikot        -
  • paikallisdemokratia nikottelee pahemman kerran: puolenpitäjän eikä puolen pitäjän, siis viiden kylän, ääntä ei huomioon oteta
KATHARSIS on läpikäyty, jätämme asian varsinaisen Pilatuksen = valtuuston käsiin. SP pitää muutaman päivän pilkkatauon, antaa pölyn laskeutua ja vastaa vain kommentteihin.

Kiitos osanottajille!

(Hau Hau Hra Erkki Pystykorva! Oletko nyt tyytyväinen?  ;)  Jää kummallekin meille joksikin aikaa enemmän aikaa kunnon tekstille ja kunnon lukemiselle: Dostojevskille, Tolstoille, Gogolille sekä Grassille ja Hesselle.) )

          (su 20.4. klo 8.56 - Hetikohta tuon sivistyslautakunnan hauskanhassunpossunassu-päätösesityksen jälkeen aloimme kaikin vilkuilla koulun pihamaalle, josko sinne hetkenä minä tahansa ilmestyisi linja-auto, ruposenruskea Kyytimiehen ohjaamana, ja rahastajatyttönä/repsikkana Erkki Pystykorva.

Mitäkö varten?

No tietysti rahtaamaan meitä kirkolle koulutettaviksi.

Niin ettäkö syksystä vasta puhuivat?

Usko sie nyt noihin ämeriäkkyläisiin demokraatteihin! Kuka heidän kiireistään enää tolkkua ottaa! Heillä vaalit syksyllä ja moni ei ole noista nyt valituista silloin enää  valittu päättämään uudessa valtuustossa, haluavat vielä puumerkkinsä painaman Pentele-kunnan historiaan - väenvängällä.

Alotimme varmuuden vuoksi siivouksen. Siivosimme ahkerasti päivän mittaan opettajainhuoneen, hollituvan, muuttokuntoon: Silppuri silppusi säkillisen, mustan jäte, arkaluonteisia papereita; hyvä ettei kehno kynsiä niellyt. Pöydät putsattiin. Ikkunalautojen turat kiikutettiin roskikseen, joka muuten on lasten lempileikkipaikka.

Ja katso!  Jäljelle jäi putipuhdas opehuone, hygieeninen hollitupa, jossa ei mitään ylimääräistä tavaraa ole, paitsi silppuri, paperileikkuri/giljotiini sekä kahvinkeitin.

Olemme valmiit. Pokatkaa ja viekää meidät illan Viimeiseen Valssiin!  Tanssittakaa meidät pimeään yöhön. Me niiaamme ja innosta vikisemme.

 Antautuneina vankoille käsivarsillenne, kaikkemme tehneinä, vastaan pyristelleinä uskomme vihonviimein Kopasijan sanoja: "Katiskassa olette! Turhaan räpistelette valtaa saati mielivaltaa vastaan!"

          (la klo 15.43 - joku MarkkinaMies* näkyy paikallislehdessä USKOVAN ettei opetuksen laatu kärsi vaikka luokat lyödään tupaten täyteen oppilaita. No uskonsa kullakin. Lopetetaan vaihtoehdot niin kaikki hyvin. Monopoliin uskova M.Mies menettelee juuri päinvastoin kuin mitä sijoitustoimintamiehet painottavat ja mistä varoittavat: "Älkää missään nimessä laittako kaikkia lantteja samaan koriin!"

Jos/kun kunnan pelastusyritys epäonnistuu, niin onpa helppo pala ottajan ottaa valmiiksi typistetty kori käteensä ja sanoa:  - Itsehän te tämän teitte.

Nyt näillä samaan koriin kokoajilla on taas se yllämainittu USKO liian vahva tässä Pentele-kunnan säilymisasiassa. Lapsen usko? He eivät muuta vaihtoehtoa näe, mikä sekin on USKOMATONTA lyhytnäköisyyttä.

Jättämällä vaihtoehtoja, tuleva kuntaottaja on pakotettu tarjoamaan vaihtoehtoja - ainakin jonkin aikaa.

Tai ainakin syksyllä valittavat asukkaiden viimeksi luottamat, eivätkä neljän vuoden takaiset homenokat, uudet tuoreet valtuutetut saavat mielekkään vaihtoehtotehtävän ratkaistavakseen. Todennäköistä näet on että nyt neljä vuotta samaan ajatusrataan jumiutuneet luottohenkilöt saavat verestä voimaa rinnalleen.

Aikaa on, vaikka toisin väitetään - ei ole muutamasta kuukaudesta kiinni, sillä ei saa pelotella.

   *Ja taas Saarilta! Sic ja Hic! Neljäs saarelainen johtoroikkaan, jotka kaikki Saarilta kotoisin. Tässä menossa varmaan taistelu Saaret vastaan Manner ... ;) )

          (la 19.4. klo 11.26 - No nythän tämä ilveilyksi luiskahti. Nyt enemmän heidän kuin meidän puolelta, tai SP:n taholta. Koulutoimenpuolta, meidänkin siis, pitävä sivistysjohtaja temput teki!

Hän esittää, esittää kylmäverisesti lautakunnan kokoukseen: ILOMÄEN KOULU LAKKAUTETAAN 1.8.08 ALKAEN.

Ja perustelut ovat valtakunnalisestikin, jopa universaalisesti, tarkasteltuna mitä höpöimmät:

  1. LAKKAUTTAMATTA KOULUA  SÄÄSTÖ ON VAADITTU 5 %.
  2. MUTTA KANNATTAA LAKKAUTTAA HETI, KOSKA TULEVAISUUDESTA EI TIEDÄ, SILLOIN EHKÄ SÄÄSTÖJÄ EI SYNNYKÄÄN.

Ei voi ola totta!

Käynyt Kassisella Hän?   Voi kuulkoon Hän: Tulevaisuudessa SP kuolee - hinta 40000 € -, mitä säästösyistä toivokaamme. Lait, asetukset, köyhien kuntien, kyläkoulujen valtionavut muuttuvat; Ilomäen onkaloista saattaa löytyä aarteita, kultaa, öljyä jne. jne.

Hatarat ovat lakkautusperusteet; valtiovarainministeriössä kaiken kokeneet virkailijat saattavat päästää railakkaan röhönaurun. Tuommoisten käsiinkö Sinä meidät jätät, Armollinen Valtiovarainministeriö!

Valtiovarainvi(r)anhaltijat, armahtakaa meidät - syynätkää paperit tarkoin kunhan ä:läisten lähetystö papereineen sinne toukokuussa saapuu, kaikki muutkin paperit.

Onneksi tämä kaikki on fiktiota eikä sitä itseänsä. Lohtuna mainittakoon.)

         (pe klo 12.22 - laskut on laskettu ilman meitä - se siitä kyläillan lupauksesta. Ja prosessi kuulemma edistyy, jotta demokratian kirjain säilyisi, näin:

  1. Lautakunta esittää koulun lakkauttamista. Lautakunnan jäsenet pyristelevät vastaan.
  2. Kunnanhallitus kaataa lautakunnan esityksen ja lakkauttaa koulun.
  3. Valtuusto niittaa pisteen lakkautukselle.)

Näin kunta lakkauttamalla Ilomäen koulun säästää 235000 -  140 000  = 95000 €  Säästö kunnan budjetissa hyttysen kakka. Sitäpaitsi luvut ovat tuulesta temmattuja, kuten ämeriäkkyläisten luvut tähänkin saakka. Vaan saahaanpa sitten oppilaille tiivis tunnelma tästä etiäpäin.)           

          (18.4. pe klo 6.26 - eip oo kuulunt kurraustakaan eli kutsua kunnan koululakkautuslaskentaryhmään, jonka kyläillassa ämeriäkkyläiset lupasivat perustaa. Samoilla väärillä lummeroilla laskeskellevat keskenään. No saavatpahan mieleisensä luvut. ;)

Taitoa SP:ltä kyllä löytyisi ja vankkaa kokemusta aina armeija-ajoilta asti, tykistöstä. Sotilaspassissakin lukee erikoistehtävän kohdalla: 1. LASKIJA. Tykillä ammuttiin Rovajärven leirillä oikeita kuulia. Ja SP:n laskujen mukaan. Ja aina osui ja vainolainen kuoli. Vain kerran sattui lipsahtamaan ilmansuuntanuolen suuntaus. Silloin kuoli poro. Ootellaan nyt vielä tämä päivä, josko kutsuhuuto kuuluisi: - Ptrui Mans... eikun ÄSPEE ptru-ii!

Ja jos ei, niin silloin pelimme on pelattu! Karja lypsetty. Poron sijasta koko tokka teurastettu.)       

          (17.4. to klo 7.13 - Ukkomehto laskeutui eilen  kyläkoulumme ulkorakennuksen takaiseen petäjään. Eteisenmaton kokoisena se lehahti ruokavälkällä touhuavien pienten pirpanoiden ylitse ja jäi puuhun hakomaan - ja kyttäämään saalista.         

Ensin luulimme, että se nappaa yhden pienemmistä, vaan ei. Ei se ollut pienriistasta kiinnostunut. Koko sen vartin minkä männyn oksistossa lymyili se tuijotti herpaantumatta opettajainhuoneeseen päin mälläten samalla havunneulasilla.         

Koulukkaat eivät juuri korviaan lotkauttaneet, kiinnittäneet koko lintuun huomiota, sillä kyläkoulussahan näitä erilaisia luontoilmiöitä tapahtuu harva se päivä, näitä samoja joita taajamakoululaiset joutuvat oppikirjankuvista ihmettelemään ja opettelemaan.          

Kuvaavaa muuten on, että tuo uljas häirikkömetso oli juuri sen männyn latvuksessa, jonka alla ulkorakennuksessa koulun entinen korkealle kavuttava ulkohuussi sijaitsee. 

         - Selevä peli! laskimme opettajainhuoneessa ja hymähdimme: - Onpa symboliikkaa kerrakseen!

Ei meille jäänyt edes epäselväksi, kuka se niistä Penteleen kolmesta kihosta siinä liitelee, kiertelee ja kaartelee.

*** 

Vaan nytpä käyn tästä päiväksi käräjille noiden ämeriäkkyläisten itsensä valitsemana lautamiehenä. Noita tavallisempia, kunnon ihmisiä tuomitsemaan. Näille pääkoppeloillehan ei kukaan mitään mahda.

Vaikka mene ja tiedä, kunhan valitusrumbamme käynnistyy lakkautuspäätöksen myötä. Siitä se sitten varsinainen Love Story, Toinen Tarina, käynnistyy - odottakaahan; sitten saatan tosin olla jäävi maallikkotuomariksi.

Illemmalla löylyä lissääää....)

          (16.4. ke klo 14.23 - soitti Kataisen puljun puolelta kansanedustaja eduskunnasta ja oli hyvinkin kiinnostunut kuntatilanteesta, missä elinvoimaista isoa kyläkoulua ollaan lakkauttamassa. Valtakunnallistakin merkitystä on: suuntaa-antavaa typeryyttä. Puhelu tuli kesken työpäivän, Pentele-kunta nipistänee tekemättömän oppihetken työn seuraavasta palkasta; oppilaat olivat tosin sillä haavaa lisiksellä.

Mihin maa on menossa, jos elinvoimaista elämää nitistetään, jos koulua jossa ei ole laskeva oppilastrendi lyödään lihoiksi. Mitä sitten tapahtuu muilla yhteiskuntasektoreilla! Kuolettaviin ratkaisuihin ei pitäisi olla varaa vaan varaa pitäisi olla vain kehittäviin, uusia mahdollisuuksia antaviin luoviin ratkaisuihin.

Ihmisisä kuulemma ovat siellä ministeriöissäkin, joten tavattavissa ovat ja voi sinne mennä. Luvattiin kansanedustajan kanssa soitella ensi viikolla kunhan asia on edennyt ämeriäkkyläisten päättäviin elimiin.

Eilen oli toivoa Ilomäen koulun säilymisestä, nyt taas ei juurikaan: käännytettyjä, ministeriöllä peloteltuja ämeriäkkyläisvaltuutettuja kuulemma piisaa.  Toisen kylän tilaisuudessa eilen oli tämä innokkain kuolettajamme edelleen pitänyt kiinni säästöluvuista jotka ovat kaksinkertaiset vaaditusta ja suositellusta.

Pahintahan tässä koko prosessissa on ihmisten, kuntalaisten mahdollinen höynäyttäminen: sanotaan ettei lakkautuskantaa ole. Puoli pitäjää tekee työtä yhteisen asian eteen, kuluttaa turhaa energiaa koulunsäilymisen puolesta taistellessaan. Sitten voi käydä ilmi, että lakkautus on ollut varma jo kaksi kuukautta takaperin!

Jos noin on, niin ämeriäkkyläiset päättäjät pitävät asukkaita narreina, joiden mielipiteillä ei ole edes puueuronpuolikkaan arvoa: kohan huiskivat! Ei edes vaalivuonna.  Sepä on juuri sitä ämeriäkkyläistä demokratiaa. Sen takiahan ne tänne tunkivat pelastussanomaa jakamaan demokratian nimissä käsi sydämellä ja ehdottoman hurskain ilmein.)

          (ti klo 19.08 - soitti ITE, kj, ja kertoi että kyllä se sinne Kataisen puljun puolelle kallistuu se heidän canossan-matkansa sitten toukokuussa ja hyvillään olisivat jos me emme sinne sitä ennen telläytyisi, vaan antaisimme ämeriäkkyläisten  demokraattisesti hoitaa homman himaan.

 Oli tämä sovinnon ele heiltä.

Siitä johtotroikasta muuten toinenkin pitää yhteyttä meihin silloin tällöin, mutta kolmas niistä on sen verran koppava ja ylimielinen, ettei  ole katsonut arvovallalleen  sopivaksi lähestyä meitä henkilökohtaisesti millään tasolla; arvellee vaikka lutikoita meistä tarttuvan? Ja eniten se on meitä kiärmeitä pyssyyn ajamassa, niin kertovat luotettavat tahot.

Lupasin etteivät ilomäkeläiset sorki koko asiaa, kunhan sieltä alkaa sadella tarjouksia koulutyön jatkumisesta syksyllä. Ja tulihan sieltä sähköpostin kautta: yhden opettajan vajeella on nähtävästi esitys menossa 'sivistyneeseen' lautakuntaan ja sen myötä, mikäli pää-ämeriäkkyläiset suhtautuvat kolmessa portaassa myönteisesti, Ilomäen koululla kaikaisi taas ilo ensi syksynä. Kuulostellaan. Pysykää kanavalla!)

          (15.4. ti klo 12.35 - putken päässä valoilmiö. Tiettävästi on tulossa ämeriäkyläisiltä esitys, joka turvaisi koulunkäynnin jatkumisen mäellämme.)

          (ma klo 15.47  - eivät pyynnöistä huolimatta paljasta, nuo ä:läiset,  meille minne ministeriöihin ja keitä virkamiehiä ovat keväänkorvassa tapaamaan menossa. Ilomäkeläiset menisivät sinne Helsinkilöihin ensin - uskossa jotta ihmisiä ne ovat sielläkin, ministeriöissä, nepä pöydäntakaiset virkailijat.)

          (14.4. ma klo 15.09 - koulu oli paikallaan. Siispä jatkoimme työtämme entiseen tapaan, mikä ei siis ole vakuuttanut kunnan päättäjiä. Kukaan ei ollut - harmi harmi - nuljauttanut nilkkojaan eikä polvilumpioitaan, vaan kaikki palasivat päällisin puolin terveinä töihin.

Pyhänseutu kului rattoisasti: SP, suuruudenhullu kun on, otti yhteyttä kaikkiin maakunnan kansanedustajiin sekä kahteen maakunnan ministeriin. Lisäksi yhteydenoton tyngän hän teki myös läänin ylimpään koulutoimen virkamieheen, kouluneuvokseen; lähettipä viestin myös maaherralle. Lehtiväkeä unohtamatta. Myös opettajien ammattiliitot on koluttu tarkoin.

Presidentin jätti rauhaan sekä pääministerin, jolla lienee noissa rii'uuhommissa kyllin tietämistä. Ilkka Kanervan jätti myös näppäilyjensä ulkopuolella, syy: SP ei osaa näppäillä kännykkää.

Eiköhän ne asiat ala sottaantua. ;)  :)

Flunssa alkaa päälle hyökätä, mutta sehän on pienempi paha kuin nuo ämeriäkkyläiset.)

          (su klo 17.54 - kävelimme saareen tietä pitkin. Tie sinne tuli nyt kun vakituinen asukas oli muuttanut pois. Mökkeilijät pääsevät paremmin perille. Toivottavasti ei kunnan avustuksin eikä yhteiskunnan varoin tuota tietä rakenneta. Pois tullessamme kuului taivaanrannalta pauketta puolisen tuntia kunnon jyminää. Ilomäen suunalla paukkui. Lienevät raunioittamassa koulua. Huomenissahan se sitten nähdään.)

          (13.4. su klo 15.21 - ämeriäkkyläiset olivat unohtaneet pää-äänenkannattajansa repaleisena, lienevät tarkoituksella polkeneet päälle, eteisen lattialle. Oikein pääkirjoituksessa puolusteltiin meidän olemassaoloamme, heidän aikeitaan epäiltiin. Tarkkaan syynätystä aviisista olivat alleviivanneet muutaman virkkeen:
KYLÄKOULUSTA EI PELASTAJAKSI 

 'Ilomäen koulun lakkauttaminen on saanut osakseen ankaraa vastustusta. Pentele-kunnan menojen ja tulojen välillä on neljän äyrin vaje.

Kyläkoulun uhraaminen ei riitä alkuunkaan ja saattaa olla realismia myöntää, että talouden tasapainottaminen ja lakisääteisten velvotteiden noudattaminen ei ole edes mahdollista.' 
Myös paikallislehdet ovat olleet myötämielisiä meille omin kirjoituksin sekä antamalla tilaa lukijoiden mielipiteille.

Järjenhäivä palaamassa? Eiväthän vain ole luopumassa älyttömästä tulipalokiireestä? Josko kiireellisen lakkauttamishötäkän alkusyy olisi valloittajillekin selviämässä. Rahahan se ei ole tätä tulipalokiirettä yksin synnyttänyt, vaan...(sitä oikeaa alkusyytä taas ei sovi eikä tohdi ääneen sanoa, edes meidän päähänpotkittujen - sen verran hurpaa vielä meilläkin. Ja koska vielä edes hyppysellinen toivoa jäädä henkiin.)

Muuten yksi uni unohtui eilisestä: Kolme pussipäistä miestä ilmestyi makuukamarin ikkunan taakse heläyttelemään ikkunaruutua ja tekemään lopettamismisliikkeitä käsillään, pelottelemaan nukkujaa. Tutuntuntuisista äänistä unennäkijä tunnisti ne ämeriäkkyläisiksi lakkauttajiksi  Unennäkijä kiljui niin että aviomiehen oli pitänyt rauhoitella kauhu-uneen herännyttä ja hakea parit diapamit lääkekaapista vapinaan. )    

          (12.4. la klo 12.03 - rauhallisempi hetki nyt värkätä sotamuistiinpanoja näin viikonloppuna. Vaikka vasta yksi meistä on varannut työterveyshuollosta ajan, jaksamisestamme kertonee/kuvannee jotain seuraava:
  • yksi jää parinkolmen viikon vuosilomalle
  • yksi ollut 'saikalla' loppuviikon
  • yksi neljättä kuukautta sairaslomalla niinikään
  • yksi edellisen viikon
Mikään noista tuskin on tämän sodan syytä, sen sijaan seuraavat unet ja unelmat lienevät jo vakaviakin oireita:
  • yksi unelmoi nilkan venähtämisestä
  • toinen polvilumpion nuljahtamisesta
  • kolmas on nähnyt enneunen: sydämen ovat repäisseet rinnasta irti ja vieneet sen kirkolle, missä ovat jalosti ommelleet sydämen takaisin rintaan
  • itse tästä sotakirjeenvaihtajasta ei enää kukaan muuta voi sanoa kuin: 'pöpi mikä pöpi'
Viimeksi  mainittu tapaus ainakin on osittain ämeriäkkyläisten loppusilaama aikaansaannos tai aikaansaama loppusilaus. Niin on sota julmaa ja ratsuväki raakaa...)

          (11.4. pe klo 12.30 - löysässä hirressä roikkuminen jatkuu yhä ja voimille ottaa kovastikin. Työterveyshoidossa ihmetellään, miksi vasta yksi ämeriäkkyläisten alistamista työntekijöistä on varannut hoitoajan. Kai muut ovat jo niin haavoilla ja uskovat jottei mitään ole tehtävissä. Osa piiritetyistä  tosin toivoo, että pyhäseutuna nyrjähtäisi vaikka nilkka tai nuljahtaisi polvilumpio  niin  säästyisi pää. Löytyisipä jostain työterveyslääkäri joka viheltäisi pelin poikki ennen kuin kaikki ovat poikki. Ämeriäkkyläisten 'demokratian' sisääntuonti on tyyristä lystiä.  Opetustyö Ilomäellä on jatkunut hammasta purren iloisin ilmein; on pyritty kuitenkin täysipainoiseen opetukseen lasten parhaaksi.

Tilannehan tulee jatkumaan useita viikkoja, koska ämeriäkkyläiset perustavat sen ynnälaskutiimin joskus ensi viikon aikana ja vasta sen jälkeen uskaltavat ryhtyä kunnon rynnäkköön. Tosin me piiritetyt laskemme yhä edelleen: 1 +1 = 2 kun taas ä:läiset saavat samasta laskusta summaksi 4.)

          (10.4. to klo 17.05 -  pahaenteistä hiljaisuutta - laskujoukot laskeskellevat ynnälaskujaan. Vanhempainyhdistys puoltaa kaikkien koulujen säilymistä; yrittää viedä sanomaa ä:läisille.)

          (9.4. ke klo 22.15 -  kunnan kaikkia kouluja puolustava vanhempain yhdistys jäi illalla koululle pohtimaan, miten säilyttää kaikki kolme koulupaikkaa Kantele/Pentele-kunnan yhtenäisessä peruskoulussa. Julkilausuman antaa lähipäivinä; toivottavasti ämeriäkkyläiset ottavat onkeensa ja kuuntelevat hörörustokorvin.)

          (ke klo 15.20 - ovat  perustamassa (Ilomäen edustajiakin tällä kertaa kuulemma pyydetään mukaan), laskentaryhmää selvittämään, pitääkö säästöyhteenlasku paikkaansa: Poistuvat työntekijät 38000 + 43000 + 33000 + 16000 = 130000 € )           

          (8.4. ti klo 13.35 -  tänään on ollut rauhallista - eihän vain uhka ole poistumassa: jokainen vetäytymässä omaan kuoreensa? Opettajien tiedonanto ja viimeinen sovintoyritys lienee aiheuttanut hämmennystä 'demokratian' paluttajissa kuin myös omissa joukoissa. Opettajathan lähettivät maailmalle lisäsäästöohjelman, jossa  ovat luopumassa esikoulusta mieluummin kuin koko koulusta. Se miksi opettajat antaisivat pienet esikoululaisensa noiden käsiin oli silmänlumetarjous: opettajat ovat varmoja että sen verran jaloja nämäkin ämeriäkkyläiset ovat etteivät pienokaisia maksuksi voi nielaista. Jos opettajat olisivat esittäneet 5-6 luokan siirtämistä ä:läisille, ne olisivat luokan hotkaisseet siltä istunnoltaan ja se olisi merkinnyt koulun loppua. Jotain oli kuitenkin pakko esittää. (Nyt pääsemme uusiin neuvotteluihin, joiden oletetaan olevan enemmän tasapuolisia. (ps. Kaikella tällä hässäkällä ä:läiset ovat pyrkineet meidän kyläläisten keskinäiseen riitelyyn, mikä on yleistä näissä sotatilanteissa aina ollut. Siinä ne ovat jonkin verran jo onnistuneetkin, mutta katsellaanpa missä määrin - aika näyttää.) 

           (7.4. ma klo 22.55 - siis ei sittenkään sota syttynyt vielä: ähallitus otti tuumaus/tulitauon ja työnsi sotapuketin takaisin älautakunnalle uudelleenlaskemista varten: kannattaako romauttaa vai eikö? TOIVO HERÄSI, SP NUKAHTAA.  SP kellahtaa koisimaan rankan rupeaman jälkeen ja lupaa nähdä kauniita unia ihanista ämeriäkkyläisistä - bush push pus pus ...  Eli Tiltu ei tiedota enää tämän vuorokauden puolella.)        

          (ma klo 18.03 - käyvät parhaillaan tuolla topattujen ovien takana luolassaan neuvotteluja nitistämistoimenpiteistä, joihin pian ryhtyvät. Meillehän ne eivät niistä tämän illan kuluessa kerro: huomenissa saamme tuta. Päällämme kuuluu silloin jyminää, sataa tulta ja tulikiveä, mikäli ei ihmei
Share

Touhua on täällä monenlaista

P4040006.jpg

(jatkis 5. osa   Ilomäen 70 oppilaan koulun kuolinkorahtelusta)



Eilen sota eteni niin, että ämeriäkkyläisten edustajat tunkeutuivat kouluumme heti aamusta näyttämään kaapinpaikan.

Väliin joku lehtimies soitti, vaan sille lausuin: - En jouvva. Lue lehestäs! Tai lokista...

Tulivat ja sanoivat tulleensa neuvottelemaan meidän sijoittamisesta, meidän parhaaksemme, uuteen turvallisempaan, tiiviimpään kohteeseen ennen piakkoin alkavaa rauhanpommitusta, jonka turvin oppilasjoukot lastataan autoihin ja näytetään reitit, joita myöten he ensi syksystä alkaen kiertävät pitkin maita ja mantuja opiskelemaan paljon paremmin varustelluissa tiloissa, pätevämmän henkilökunnan hoteissa.

Ei niitä ämeriäkkyläisiä eilen ollut kuin kaksi: toinen oli tiukka naispuoleinen ämeriäkkyläinen, joka jyrkästi määräsi meille jokaiselle ensi syksyn paikan: 'ota tai jätä' oli tyylin nimi. Se toinen ämeriäkkyläinen istui enimmäkseen hiljaa sen kuulustelun ajan - yt-neuvotteluiksi he sitä kutsuivat - ja kuulemma oli mukana meitä opettajia puolustamassa, esiintyi jonakin OAJ- tai KGB- tai CIA-luottamushenkilönä; hän oli miehenpuoli.

Minut, SP:n, ne määräsivät syksyyn mennessä keräämään kamppeet, kunhan Ilomäen koulu on ajettu alas, pommitettu, puomitettu kiinni ulkopuolisilta. Kirkolle määräsivät joksikin erityisopettajaksi, jonka tehtävänä on siellä opettaa niitä vilkkaita vilkunoita, nyt täällä opetettavia. Mikä lienee sitten sellainen erityisopettaja? Joku yliopettaja? Vaiko peräti lehtoriko lie?

Kertyy kuulemma huima säästö kun niitä opetetaan siellä eikä täällä.

Samanlaista soutamista ja huopaamista, ihmiskauppaa, nuo ämeriäkkyläisten edustajat kävivät toisillakin opettajilla. Matsin päästyä kuulusteluhuoneesta irti ja opehuoneeseen, hollituvaksi nimittämäämme, raahustettuaan, tiedustelin käsi suuta suojellen, toinen käsi sydämellä, niin kuin noilla ämerikkyläisillä ainakin televisossa tapana on:
- Mites ne sinut kuohitsivat?

- Samaan hommaan laittavat siellä kuin täällä: yhdysluokan, 5-6, opettajaksi.

- No niin se edistys edistyy. Mutta piliperos siästy?

- Ja pilipero siästy, huokaisi Mats ja katsahti alaspäin kuin varmistaakseen,  melkein tyytyväisenä.
Sitten nuo tauon jälkeen - nämä ämeriäkkyläiset syövät myös! siis muutakin kuin meitä - jatkui sijoitustoiminta: Laiska sai sijoituskohteeksi, sinne kirkolle, kakkosluokan, saman luokan, jota se täälläkin olisi vetänyt.

Vaan eskariopellepa kävi säkä, tuli ylennys: opettaa niitä näitä niille näille yläluokilla. No ei kun eskariope opiskelemaan kesällä yliopistoon niitä sun näitä.

Muita eilen ei kuultu, muita kuullaan lähipäivinä, muulla henkilökunnalla on toisenlainen toinen ämeriäkkyläinen luottamusmies, joka on nainen. Semmoista vehtaamista sekin, heillä ämeriäkkyläisillä.

Veikkaanpa, että muullekin henkilökunnalle esitellään yhtä hassuja ratkaisuja, mitä meille esitettiin: joku menee jonnekin tekemään jotakin jota se olisi voinut tehdä jossakin muualla eli täällä Ilomäellä. Vaan kun se ei täällä voi sitä tehdä, kun ne kohta, ne lapset, joille sitä olisi voinut täällä tehdä on rahdattu sinne kirkolle, joten sinne sitä pitää mennä tekemään, sitäpä samaa, jota olisi täällä voinut tehdä samallalailla. Mutta kun täällä ei voi kun kaikki mahtuvat kun oikein mahdutetaan ja  kunhan ensin remontoidaan kesällä siellä uudessa paikassa. Täällä sitten jätetään ilimottomanisot tilat tyhjilleen, josko vaikka venäläinen priha tulisi ja ostaisi omiin nimiinsä. Aluksi lämpökustannuksissa säästetään kun lämmitetään harakoille.

Että: touhua on täällä monenlaista, mooneenlaa-iista. Säästösyistä säästetään joka sekunti. Ja säästöä syntyy. Ja olemmehan nyt vapaita kulkemaan kuin lännenmiehet, cowboyt - O Yeah!


"Tuota varjoisaa uraa myöten on kaiken talvea laahautunut surkeita muukalaisia. Toisinaan siinä oli vaeltanut perheen isä, surkeissa ryysyissään ja rikkinäisissä kengissään tallaten pöheröistä lunta, vetäen perässään narisevaa kelkkaa, jossa kuormana oli pari, kolme riepuihin käärittyä nälän kalvistamaa pienokaista ja perässä näiden surkeittten raukkojen nääntyvä äiti työnnellen lumeen vajoavaa kelkkaa, suurempien lasten alakuloisina ja äänettöminä vaeltaessa perässä pitkälle venyvänä jonona."   Ville Muilu, 1948: Huominen päivä on parempi

Share

Valtamies ei aamenta sanota

(jatkis 4. osa   Ilomäen 70 oppilaan koulun kuolonkorahtelusta.)

On se musertava yksilön kannalta tuo vallan käsi. Saat tehdä kaksikymmentä, kolmekymmentä ja vaikka neljäkymmentä vuotta moitteettomasti työtäsi päivääkään sairastamatta, niin sitten yhtenä hetkenä tulee sillan takaa Valtamies - oikeastaan siltojen takaa valtamiehet - ja toteaa: "Tätä samaa työtä voit tehdä muuallakin ja jos sinä et sitä halua tehdä muualla niin toinen sen sitten tekee. Hyvästi!" 

Eikä siinä uhma, uhittelu auta.

Sen takia ei auta, koska Valtamies on oikeassa. Jos se väärässä olisi, keskittämistä ei tapahtuisi. Ei se katso sinua, sinun tarpeitasi eikä sinun uutteruuttasi, se katsoo vain järjen kannalta asiaa, ei tunteen - edullisuuden kannalta se tarkastelee ja siirtää työsi toiseen paikkaan, toiseen koppiin, missä jo ennestään samaa työtä tehdään.

Rationalisoi. Rationalisoi työn, jossa on muitakin ulokkeita - ennen kaikkea muita - mutta sitä se ei näe.

Mitä sitä nyt monessa paikassa! Kun keskittyy yhteen paikkaan, voi käyttää samoja välineitä, toimittaa asiansa yhdellä kertaa useammalle. Jakaa rehunsa nopeasti vasikoille - mitä sitä nyt ripottelemaan!

Opettaa nyt kymmentä, kun samalla kertaa voi opettaa kahtakymmentäviittä, jopa kolmeaviittä. Sama äänihän se kuluu, kun puhut kerralla useammalle. Mitäs sitä samaa asiaa kahdessa paikassa kaksi ihmistä jauhaa!

Jos joku ei opi, niin omapahan on häpeänsä. Ei sinun niistä heikommista kannata välittää eikä hätääntyä. Ne vain unohdat sinne penkkiinsä tuhertelemaan ja keskityt siihen valtaväkeen, keskivertoon, joka kyllä minkä tahansa oppii ihan keskikertaisesti. Ne huiputkin voit unohtaa samalla tavalla kuin heikot: ne kyllä selviävät omin nokkinensa, harvoin sinun niitä tuupata tarvitsee. Niistä tulee väkisin meitä henkisiä liidereitä, niitä ylioppilaita, ne kyllä tien huipulle raivaavat, osansa kahmaisevat.

Siitä keskiarvosakista pidät huolta: puolet siitä menee noiden huippujen perässä ja se loppupuoli jää puurtamaan tavallista työtä, suoraan tuottavaa työtä ruumiin ja hengen voimin. Niistä tulee sitä kaikenpuolin yhteiskuntaa hyödyttävää veronmaksajaporukkaa - tietysti jossan muualla, ei täällä.

Niille luokan lopuskoille, jotka eivät jaksa eivätkä ymmärrä jakamaasi oppia, ne annat olla, unohdat, jätät omaan liemeensä muhimaan: ne aikanaan kuolevat ja jos eivät meinaa kuolla, elävät kaikkine nautintoaineineen niin, että kuolevat kyllä jaloistamme pois. "Ajattele niin että mitäs ovat syntyneet. Ei kenenkään iloksi. Kun eivät kerran itse pysty itsestään huolehtimaan, niin olkoot. Mitäs noita hyysäämään", niin sanoo Valtamies adjutantteineen siltojen takaa, ja yhdistää tehokkaasti samanikäiset samaan koppiin mylläämään. Ja vannottaa vielä uskomaan kaikki yhteen ääneen:
- Näin on hyvä ja näin on halpa.
Aamenta ei kuitenkaan jostain syystä tohdi sanoa eikä sanottaa.


"Viepi se nyt kaiken, viepi. Potuntaimet jo kohmetti, miten käynee rukiin ja ohran oraitten? Vaan jos se viepi viljan vielä tänäkin kesänä, niin eipä ole tietoa, mistä suurusta ensi talvena nokasee. Katoa maasta ja metsästä vilja, kaikki elanto katoaa. Liekö tuomiopäivä jo likellä?" Ville Muilu, 1948: Huominen päivä on parempi 

Share

Anteeksianto ainut mahdollisuus

02.04.2008 - 12:00 | hikkaj | menneitä
pe 2.4.  Pitkäperjantaina paukuttelee palokärki pesäkoloa                                            Pitkäperjantai ja taas kirkossa. Anteeksiantoa kovasti korosti kirkkoherra:     EI OLE MUUTA MAHDOLLISUUTTA KUIN ANTEEKSIANTO.

Maksoin oman verirahani: kahdella kympillä sain Tytön mukaan kirkkoon. Kerroin, miten pienenä itse olin kotona kirkon jälkeen kysellyt: ”Äit, mikä te oli te keppi ja putti?”Pankin-Aino se  jaksaa, 86v. Oli rollaatiollaan potkiskellut mäelle ensimmäisten joukossa tyylikkäässä huopahatussaan. Meiningin jälkeen ihan piti jäädä kirkonkäytävälle halaamaan ja kehumaan: ”Kova kinkku olet.” Nauraa kiekaisi iloissaan, vaikka oli pitkäperjantain suru.
Kirkkoon mennessä koputteli palokärki pesäkoloa männikössä. Vanha tuttu kysymys: miten jonkin pää moista kestää? Vähäiset ovat linnun asumiskulut. Päätä aikansa kun puuhuun hakkaa, niin SE ON SIINÄ.
Metkasti katosi pää joka iskulla  pyöreästä reiästä puun sisuksiin ja melkein samassa vilahti ulos, puruja vain puisteli päätänsä viskoen.

Vivaldin kaikki neljä vuodenaikaa uudella cd-soittimella ja pääsiäisateriaksi makkarakastiketta. Mummo mukana aterialla ja vajuttamassa täytekakkua. Lopuksi Vanessa Maen viululla Bachia.
Juoksun jälkeen sauna ja lankolassa, enolassa kyläily: piti Pojan asentaa jokin Venäjän Värtsilästä hommattu piraattipeli tietokoneeseen. Sielläkin kymmenvuotias viulutyttö. Sanoin: ”Vingutas, Vanessa, vierailles viululla Bachia, mutta sitä ennen riisu hepenet pois!” ”Elä usko!” sanoi.
”Saan kehrätä yötä päivää, niin että kynteni ovat verillä, jotta meillä olisi edes öljyä lampussa.”  -1300-lukua   BD
Share

Ämeriäkkyläiset pommittavat Ilomäkeä

01.04.2008 - 17:08 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, uutiset, Politiikka, pahoinvointi, Local
 (jatkis 3. osa Ilomäen 70 oppilaan koulun kuolonkorahtelusta:




        1.  http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/03/26/ilomaki-lakkautetaan/ 
        2. http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/03/28/sen-nakee-naamasta/ )

Ovat tulleet vesien ja siltojen takaa pyytämättä levittämään demokratiaa seudullemme, Ilomäkeen -  nuo ämeriäkkyläiset joukot samaan tapaan kuin ne samalta kalskahtavat nimikaimansa sinne öljyjen maahan. Ovat sitä mieltä, että me tarvitsemme heidän apuansa, jotta turvataan tasapuolinen elämä, lapsenoikeuksien totetuminen ja koulunkäynti sekä  elämisen laatu kaikille asukkaille koko seutukunnalla.

Meidät, koulu, on hävitettävä tai siirrettävä pois muiden tieltä.

Tuossa ovat jo portilla kytistelemässä; kevyehköt täsmäpommitukset alkavat huomenissa heti kahdeksan jälkeen: Ilomäen henkilökunta otetaan luokille ja käydään rauhanneuvotteluja yt-hengessä. Samalla tehtäneen ensimmäiset suunnitelmat kunnon ilomäkeläisten siirtämisestä kauemmaksi turvaan pian alkavan perinpohjaisen invaasion tieltä. Evakuointikohteet ilmituodaan. Ja pian laitetaan evakot matkaan. Turvaan.

Kaiken takanahan on, kuten yllä jo ilmituotiin: kaikkien hyvä.

Toisaalta meistä paikallaolijoista tuntuu että operaatio on liioiteltu. Luulevatkohan hyökkääjät, anteeksi auttajat, että meillä täällä Ilomäellä maanpovessa on öljyä, kultaa tai mirhamia jossain kätkössä, joka sitten löydettäisiin ja voitaisiin kaivella yhteisen hyvään? Kenties onkin.

Täsmähyökkäyksen suunnittelu jatkuu sitten torstaiehtoona hämärissä olosuhteissa: silloin astuu kateederille ämeriäkkyläisten ylin johto kaluunat kiiltäen, muka kuulemaan vointiamme. Samalla he kertovat minkälaista apua heillä on tarjota parhaaksemme.

Jotenkin haiskahtaa tässä yhteisen hyvän puhumisessa ja väenväkeen tarjoamisessa tyrkyttämisen tuoksu ja maku.

Alkaa olla saddamilainen olo kaulan ympärillä.

Sen Sulaton päällikkö on päättänyt, että antautuu  suoralta kädeltä eikä lähde lipettiin minnekään maanalaisiin kaivoihin tai onkaloihin, jotta alamaisia ei sitten turhaan kiusattaisi turhilla kuulusteluilla.


Share

Oikein pukeutuminen - muuten iskee yskä

01.04.2008 - 12:00 | hikkaj | menneitä

to  1.4.  Villasukka ennen barbisukkaa


                                                          Koulun pilkkisaalis jäi pieneksi, parikymmentä parhaalla ja minulla ahven ja kiiski. Ekan Mikko niin kalastajannäköinen haalareissaan pilkkipönttöineen että!
-         Ootkos saanu?
-         En. Yhen kiisken löysin kissoile.
-         Montako sulla niitä?
-         Kaks. Elmeri ja Eetu.
-         Saat nämä minun lähtiessä.
-         Se Elmeri on mukavampi leikkimmään.
-         No anna Elmerille tää ahven ja Eetulle kiiski.
-         Niin mie tien.



Mats oli käynyt maanantain käsityötunneilla poikien kanssa uittamassa verkot jään alle ja nyt koettiin. Särkiä vain. Matala hiekkaranta, sama ranta jonne syksyllä joskus liikkatunneilla pyöräillään uimaan.
Ärrä-ope, nuori nainen, vei oman porukkansa kauemmas omille verkoilleen. Yksi hauki sieltä.
Jäälle oli kertynyt paikoin kumpparinvarren verran vettä ja hyyhmää. Parilta hulahti hyistä vettä sisään ja siitä vain villasukkaa nuotiolle kuivattamaan. Ihmeen moni oli noudattanut pukeutumisohjettamme: ensin villasukka ja vasta sitten barbisukka! Vielä syksyllä kävynkeruureissulla oli kuulunut monen suusta vilunvalitusta, koska sukat väärässä järjestyksessä.
Linja-auto kun tuli, ilmestyi Mikko alas viereeni.
Mats oli käynyt maanantain käsityötunneilla poikien kanssa uittamassa verkot jään alle ja nyt koettiin. Särkiä vain. Matala hiekkaranta, sama ranta jonne syksyllä joskus liikkatunneilla pyöräillään uimaan.Ärrä-ope, nuori nainen, vei oman porukkansa kauemmas omille verkoilleen. Yksi hauki sieltä.Jäälle oli kertynyt paikoin kumpparinvarren verran vettä ja hyyhmää. Parilta hulahti hyistä vettä sisään ja siitä vain villasukkaa nuotiolle kuivattamaan. Ihmeen moni oli noudattanut pukeutumisohjettamme: ensin villasukka ja vasta sitten barbisukka! Vielä syksyllä kävynkeruureissulla oli kuulunut monen suusta vilunvalitusta, koska sukat väärässä järjestyksessä.Linja-auto kun tuli, ilmestyi Mikko alas viereeni.-         Ne kalat.
-         Ai niin ne kalat.

Illalla ehtoolliskirkkoon ja naapurit vielä kylään halkomaan hirmuisen isoa täytekakkua.

 
Mats oli käynyt maanantain käsityötunneilla poikien kanssa uittamassa verkot jään alle ja nyt koettiin. Särkiä vain. Matala hiekkaranta, sama ranta jonne syksyllä joskus liikkatunneilla pyöräillään uimaan.Ärrä-ope, nuori nainen, vei oman porukkansa kauemmas omille verkoilleen. Yksi hauki sieltä.Jäälle oli kertynyt paikoin kumpparinvarren verran vettä ja hyyhmää. Parilta hulahti hyistä vettä sisään ja siitä vain villasukkaa nuotiolle kuivattamaan. Ihmeen moni oli noudattanut pukeutumisohjettamme: ensin villasukka ja vasta sitten barbisukka! Vielä syksyllä kävynkeruureissulla oli kuulunut monen suusta vilunvalitusta, koska sukat väärässä järjestyksessä.Linja-auto kun tuli, ilmestyi Mikko alas viereeni. Illalla ehtoolliskirkkoon ja naapurit vielä kylään halkomaan hirmuisen isoa täytekakkua.
”Luuletko minun antavan sinun kiikuttaa panttiin hameen ja muut vähäiset vaatteeni?”  -1300-lukua   BD

Share

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Maaliskuun 2008 Kauppalehti-blogit

Baddingista ei teatteri parane - syrjässä melskeessä

31.03.2008 - 14:17 | hikkaj | ESITYKSET

 
Vuoksi sulana. Muutama joutsen, lokkeja pilvin pimein kuin jääkalikoita aaltojen särkemällä sinisellä vedellä maaliskuussa. Avantouimari nousee vedestä. Lahden poukamassa peiton kokoinen valkoinen jääuloke, missä reppujakkaramies pilkkii sulaa vettä uhmaten. Sen verran valkeaa lunta ja huteraa jäätä virtaavan joen reunamilla että kummallakin jääharrastajalla on kotona kerrottavaa: "Uin avannossa, pilkin aidolla jäällä." 

Radiosta kuuluu uutisia: - Savonlinnan kaupunginteatterissa saa syksyllä ensi-iltansa Frankensteinin hirviö... Matkustajat säpsähtävät: entä jos tämä sydäntautiyhdistyksen teatterimatka tehdään taas syksyllä sinne! Montako meitä takaisin?

Imatran kosken kuohut tai jää jäävät tältä reissulta näkemättä, koska linja-auto koukkaa Valtion hotellin liepeiltä keskikaupungille ja puhuvan navigaattorin johdattelema kuski usuttaa auton seurueineen elävän Teatterin eteen, tientukkeeksi. Liikkeen pihalta kadulle pyrkivä pakettiauto tööttää, kuski ei, ihme kyllä, tempaise sormeaan vaan peruuttaa ja kiepsauttaa kärrinsä jälkakäytävän kautta paanalle.

Linja-auto purkaa lastia kaikessa rauhassa, teatteriseurue harppoo sohjolumessa silmät sirhallaan auringon säteistä, aavistamatta todellisen taide-elämyksen kouriin joutumistaan - onhan näitä juurakon huldia nähty.

Teatterin lämpiö tuo mieleen Narvan rantahotellit neuvostoajoilta: sementille tuoksuvat rapatut, kalkilla sutatut seinät ja kolkon kaiun, kylmän suihkun ja paperittoman vessan ja käytävän perällä olevan vodka-alttarin.

Vaan sittenpä, sittenpä alkaa Badding soida heti kun tulijat ovat vaatteensa narikkaan riisuneet - mimmit, mummit ja muut.  Kaikki ne sydänverestä lähteneet laulut ja soitannan joka on Raulia itseänsä: Tähdet  tähdet, Ikkunaprinsessan oo Glendora, Sulamit, Laivat  työntävät esiin, purskauttavat näkösälle ja kuulosalle tämän osattoman, puolustushaluttoman ja puolustuskyvyttömän - itseensä vetäytyvän, hyväksikäytetyn tähden.

Mikä meno, mikä veto, mikä lento! Hento Rauli, ulvova yleisö. Mikä pääosanesittäjä, mikä innoitus, mukanaeläminen kaikilla esittäjillä: kaikki tai ei mitään! Jos tämä tapahtuisi Helsingissä, tämä olisi vuoden taide-elämys, mutta kun tämä tapahtuu Imatralla jossakin nurkan takana peräkammarisa, on tämä vain yksi esitys muiden periferiateatterien näyttämöllä.

Pölösen Badding kalpenee Aki Honkatukian hoidellessa Pääkkösen sijasta Raulin, ja omalla äänellään.

Tänne pitää osautua, vartavasten tulla, tänne teatteriin mutkien kautta mutkien taa. Näillä on näkemys ja näillä on halu, kyky, tahto, taito ja into. Näillä täällä syrjässä, tällä syrjäisellä teatterilla. Tämä teatterihan kokonaisuudessaan Suomen teattereiden joukossa on kuin Badding vertaistensa joukossa ylivertaisena. Osaava mestari, joka ei itseänsä esille tuo, tyköksi tyrkytä, esittää silloin kun siltä tuntuu, silloin kun fiilis on sellainen, piirun vertaa välittämättä suosiosta, taputuksista, päänsilityksistä tai parrasvaloista, julkisuudesta, suuren yleisön suosiosta.

Oikeasti: laulaa kun laulattaa, ei rahasta, ei pyynnöstä vaan sisäisestä palosta, tarpeesta löytää sisältään se mikä siellä kätkettynä kaikilla meillä on. Laulaa kun on laulun aika, kuolla kun on kuolon aika. Omaperäisesti - sisäistä käskyn paloa noudattaen.
Niin: fiilaten ja höyläten aamuun asti ain!

Menkääs hyvät ihmiset, arvoisa yleisö, hienosti sanottuna tsekkikselle!

Share

Sen näkee naamasta

28.03.2008 - 14:59 | hikkaj | merkinnät, uutiset, Politiikka, Local
(jatkis Ilomäen surusta eli kuolinkorahduksia koulun lakkauttamisprosessissa - pysykää kanavalla!)  (edellinen osa: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/03/26/ilomaki-lakkautetaan/ )

Vaikka minulla ainokassistaitoja onkin niin niitä ei tässä tapauksessa tarvittu. Meillä kävi pyynnöstämme vierailulla kunnan teräväpää: kunnanjohtaja, valtuuston puheenjotaja sekä hallituksen puheenjohtaja. Oikein mukavia kelpomiehiä kaikki tyynni: mielellään heidän kanssansa vaikka kalaan menisi.

He kuuntelivat kiltisti mitä me, heidän valitsijansa, kerroimme suru puserossa. Olimme siis kuulleet huhuja pitäjiltä ja paikallislehdiltä että niistetään tuo kelvoton syöppö, Ilomäen koulu - eihän tässä muuten kunta hengissä selviä.

Kerroimme vain totuuden, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään salaamatta seuraavaa:
Jättäkää meille esikoulu sekä yhdysluokat 1-2, 3-4 ja 5-6. Ja me opetamme puolen pitäjän lapset lukemaan, laskemaan ja riemuitsemaan. Lisäksi opetamme heille ihmistapoja. Koulun kustannukset jäävät normaaleiksi valtakunnallisen kolmi-, neliopettajaisen koulun kuluiksi. 

Elinkelpoisen, reilusti yli kuudenkymmenen oppilaan koulun alasajoon ei ole pienintäkään syytä kunnan ryhtyä. Ja jos kunta ryhtyy, niin tässä hassuja yhtymäkohtia, vasta-argumentteja, joita mielellämme tässä luvallanne ilmituomme:

  1. 9 vakinaista työntekijää siirretään tekemään työtänsä kirkolle, jossa heitä ei ennen ole tarvittu. Nyt tarvitaan, koska koulun 70 oppilasta rahdataan oppiin kirkolle. ('surkuhupaisaa' - sitä emme ääneen sanoneet)
  2. 4 työntekijää jää eläkkeelle kahden vuoden päästä, vuonna 2010. Silloin on aika/sauma käydä tämän Ilomäen suursyömärikoulun kimppuun - jos silloinkaan.
  3. Toistakymmentä uutta koulukyydittävää joutuu kiertämään pitäjän nähtävyyksiä ihaillen aamuin illoin. ('terveinä ne säillyy silloin' - tätäkään emme ääneen sanoneet)
  4. Kaikkien koululaisten kyytimatka ja aika pitenee.
  5. Kiinteistökustannukset säilyvät, lämmitettävä on joka tapauksessa (ostajasta ei tietoakaan)
  6. Lisäksi koulun vakinaiset työntekijät maksavat veronsa omaan kuntaan ("muuttovalmiutta ilmassa, mikäli lakkautus tapahtuu - sukkuloidaan; täällä työssä käydään, asutaan kaupungissa" tämän sanoimme ja tästä joku loukkaantui ikihyviksi ... eikä anteeksipyyntöön vastannut)

Nuo taloudellisista seikoista.

Opetukselliset seikat ovat oma pitkä lukunsa, josta ei tässä tämän enempää, tulkaa päivällä katsomaan:
  • Voi sitä kärsimyksen määrää parillakymmenellä oppilaalla uuden koulun puristuksessa, isoissa ryhmissä, kun ei sitä auttamisaikaa opelta liikene. Sieltä ne kustannukset sitten aikanaan syntyvät yhteiskunnan maksettaviksi.
- Eimen! melkein huusi johtaja Koivistoa mallaten ja pikkuisen vielä kertasi, kuten opettajilla tapana on:

- summa summarum

  1. Kiinteistön korkeat ylläpitokustannukset säilyvät = harakoille lämmitys
  2. Henkilöstökulut säilyvät = kirkolle siirretty työntekijät työhön, jota he ja edeltäjät ovat 110 vuotta Ilomäellä tehneet
  3. Kuljetuskustannukset lisääntyvät

- Eiköhän käydä kahvikupposten ääreen! kehotti lopuksi koulun johtava opettaja, minä, pehmentääkseen jähmeäksi muuttuneita naamoja ja mieliä ja huomattuaan että turha on turhaa leivonnassakin: päätökset tehty jo on.

Share

Ilomäki lakkautetaan!

26.03.2008 - 20:16 | hikkaj | merkinnät, uutiset, Politiikka, Local
Huomenissa saapuvat lahtimiehet, jahtimiehet, mahtimiehet.

Ilomäki muuttumassa Surumäeksi.

Tässäpä oiva paisti, ken siihen koskea uskaltaisi. Koulu parhaissa lihoissa!

Oppilaita aletaan kyyditä kuin Ståhlberg-vainajaa muinoin joensuita myöten...

Eipä taida tulla pula kirjoitusaiheista täst'eespäin, ettei vain tulisi peräti seurapiiritapahtumasarja.  :(   ;)
Share

Hyvästi Veneh'järvi! - ja Kirvesmäki

24.03.2008 - 15:18 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, MEDIA - tv,lehti,kirja yms
PIRUILU

Päläkkäpääsiäisen jälkeen taitaa tulla pelkkä ripuli. Anteeksi.

Sumuttavat katsojaa pääsiäisiltana televisiossa, viimeisen päälle. Vielä kymmenen vuotta takaperin oli toisin, aidompaa.

Näkee, että it-Lesonen, rahanruntelema, on käynyt kotiuttamassa sukulaisilleen myyntivoittojaan, sivistystä kantanut: Fiskarsin kirveen varsi ei katkea, oranssin muovileivoslaatikon paikka ei ole Veneh'järven harmaan navetan kupeella. Entä kymmenet traktorinromiskot, suomalainen kumisaapas tai kirkkaansininen tuulenpitävä Rukka?

Sulokaan, miten sen kauniisti sanoisi, ei ole sulo, vaan miehenvouhka, joita suomalaisetkin kylät mustanaan. Uusi Valentine ja lempi. Lempo soikoon!

Murkinoivat kukkurapöydän samalla laidalla, jotta filmimies saisi myyntitiskimäisen kuvakulman. Asettelua, asettelua.

Metsästävät valkonaamioin kuin sotaharjoituksen alokkaat, poliisiauton keikuttajat. Ja kas kas: rihmoissa ovat sotkuksissa lintukukot verentahraamalla lumella. Filmimiehen juonia!

A, miss ovat kyläläiset isse? Kyläneläjät muut kuin Lesoset. No saapuvathan ne laulamahan kun tsasounan vihkihetki koittaa, hyppäävät kirjavissa kirkonkellojen läiskeessä, ja maamuska lauleloo Joensuun professorin naureskellessa taustalla.

Sergei, verenseisauttaja, ei virka, puhu ei pukahda mitään viiteen vuoteen. Niin on määrätty.

Näyttelevät kaikki tyynni.

Kahden tunnin jälkeen lopputekstistä luemma: Sulo kuollut, uusi vaimo jättänyt kylän. Sergei muuttanut kaupunkiin tehtaalle työhön...

Ei pojat: petosta koko kuva. Käväisseet vain silloin tällöin ovat kuvaajat kylässä, kyläilemässä. Onneksi ei videon nauhoituspuoli toimi.

Toista, tiiviimpää oli elo, ennen Leso-Veikon rahojen.

Näyttäkää ne filmit, ja jos ette, niin katselen niitä videolta.

Mur.


Share

Opettajalla opit hukassa

Istahdetaanpas potalle, löydettäisiinkö olennaista elämästä - vai tuleeko silkkaa mämmiä.

pe   pitkä
Järven hanki parhaimmillaan: suksien alla luistoa, aurinkoa yllä. Silmiä häikäisee. Näykkii naamaa pikkupakkanen. Ja se ainainen jäätuuli. Kolme pilkkijää nököttää jäällä reimareiden luona, kasvot etelään kääntyneinä.

Moottorikelkat, nuo ärhäkät ampiaiset, kiitämässä - Luojan luoman luomat, vekottimet.

Appelsiinin palat maistuvat vastarannan laiturilla, kahvikupillinen kälyn mökillä, pian survaistaan takaisin, myötätuuleen.

Pikkukappelissa laulavat naiset korkealta, kylännainen lukee Johannesta korokkeen takaa, jonne konttaava kuulija ehätti ensin; pienen kuulijan sokerisormet vipeltävät somasti lattianrajassa korokelevyn raossa.

Lähtiessä vaimo vie kynttilän kyläkappelin haudalle, sukulaisnaisen, joka oli kertonut tulevansa laulamaan häissämme, mutta joka menehtyi syöpään ennen naimisiinmenoamme. Eikähän isoja lauluhäitä olisi pidettykään.

Siihen vielä karitsankylkeä päivälliseksi toisen pitäjän kahviloissa. Sitten yöllä ne viimeiset kaksi tuntia Jeesuksen elämästä: ohjaaja K mässäillyt oikein olan takaa filmille kaiken sadistisuutensa.
la   lanka
Ruoskittu olo yöllisen filmin jäljiltä. Ihmisusko ihmiseen yhä enemmän koetuksella: Ei ihminen noin raadollisen häikäilemätön voi olla! Tai jos on niin turhuuksien turhuus yrittää tuommoiseen taikinajuureen sivistyksen siementä kylvää minkäänlaisissa koululaitoksissa.

- Jos et ajattele niin kuin minä ajattelen, saat turpiisi - ja kuolet! 

Siinäkö vallankäytön sanoma kirkastettuna - tai massan hurmos?

Sama tapahtuma, sama filmi, toistetaan livenä parhaillaan noissa jääkiekko-ottelujen poistopeleissä - Katso katsojaa!

Rairuoho vihertää, kukka ja aurinko kellertävät. Mämmi on ruskeaa, rahka valkoista, pashasta puhumattakaan. Pajunkissat sipaisevat pehmeästi hiihtäjien poskipäitä rantapensaikossa. Hiihtäjät kohta jo kiitämässä valkohangilla.

Pääsiäinen, ylösnousemus ja elämänvirkistys odottavat vastarannalla: - Hiihdelkääpä sinne!
su   sulka
Laskujeni mukaan tämä on toinen päivä kuoleman kielistä. Papit laskevat toisella tavoin, heidän laskutapansa on nopeampi: heille tämä on kolmas päivä, juhlahetki - kolmantena päivänä nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti, haudassa oleville elämän antoi...

No en kai minä yksin voi hanttiin laittaa. Gregoriaanisen kalenterin mukaan tässä eleltävä, muiden matkassa mentävä.  Annan periksi ja jään miettimään sitten toisen pääsiäispäivän tarkoitusta.

Opettajalla ovat opit hukassa, pasmat pahemman kerran sekaisin. Mutta sama kai se: tänään taikka huomenna.

Lehti käy läpi Mirkka Rekolan radiohaastattelua: "Sitä ei lueta pikaisesti läpi, sinne mennään rauhassa oleilemaan." Itsekin samaa mieltä, siksi nopea media ei viekoittele luo. Ainoastaan Pate voi lukea Dostojevskin ja Tolstoin kolmessa päivässä, samassa ajassa missä Jeesus temppelin pystyttäisi.

Viipyilkää! Viipyileminen on nautinnollista.

 
"- Vaan jos täydenkuun aikana, kuun ollessa pilven takana, jolloin aina haudalla aarniotuli väräjää, olisi mistä heittää siihen kultaisia lastuja, jotka on vuoltu vihkimäsormuksesta, hopeaisia lastuja, jotka on vuoltu messupaidan rististä, ja messinkisiä lastuja kirkon isostakellosta ja samalla lausuisi suurella äänellä:
  • Astu aarre alangosta,
  • Louhikosta lohkeaite,
  • Kivikosta kimmahtele,
niin aarre heti nousisi maan päälle ja sen voisi kuka hyvänsä saada käsiinsä."               

                                          Ville Muilu, 1948: Huominen päivä on parempi


 

Share

Kärsiminen kärsivän kanssa

ma malka
Pikkupoika istuu äitinsä kupeessa koleassa kappelissa hautuumaan vierellä. Poika katsoo kaari-ikkunasta pihalle puiden latvoihin, joita kuu valaisee. Kappelin hirsissä naksuu. Pakastuu yhä.

Isää ei enää ole. Vajaa puoli vuotta kulunut epäuskon toivossa - vielä se mopolla tulee.

Pappi ahtisaarnaa kovalla äänellä ratsastamisesta, palmunlehvistä, uudesta tulemisesta, Jumalan pojasta. Muilun Villen pauhu suorastaan jyrisee pienessä tilassa, peittää pakkasen paukkeen. Pikkupojan jalat eivät maahan uletu. Poika heiluttaa jalkoja ilmassa eestaas levottomin mielin. Pikkupoika kuulisi mielellään Taivaan isästä ja turvasta. Vaan paha, paha synnistä siinnyt on ihminen, ja poika.

*

Iso mies on noussut kirkonmäen ja istuutunut niin että katse yltää kirkon kupuun; laskee ne 16 pylpyrää kattokupolista lähtevästä kynttiläkruunuvaijerista. Tänään kärsii Jeesus Matteuksen mukaan. Kirkkokuoro veisaa. Kourallinen meitä on, kymmenen ja kuoro.

Uskooko vai ei, tilanne tänä vuonna on 30 - 70, viime vuonna vähemmän. Pikkupoikana luvut olivat 100 - 0. Empimättä.
ti tikku
Leuto, henkäys keväästä, joka viikkojen päässä vielä. Täysikuu kotiin kävellessä.

Viatonta vainottiin, piinattiin. Markuksen mukaan kärsittiin tänä iltana kirkossa.

Penkin päässä pohdin, uskaltaisikohan noin väkivaltaisen kertomuksen kakkosille kertoa: korva miekalla pois sivallettiin, lyötiin, kasvoille syljettiin... Ne niin helposti alkavat matkia, heittäytyvät väkivaltaan mukaan. Toiminta pääasia ei myötätunto - ei kärsiminen kärsivän kanssa.

Tänä iltana on kärsimysviikon ensimmäinen kohokohta, tästä alkaa aitoutua pääsiäistunnelma, kun mahtavaääninen basso, Arvo jykevässä olemisissaan, kajauttaa: "Viaton olen minä tämän miehen vereen!"  ja kun kanttori veisuuttaa uruilla säestäen koko pitkän virren: "Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien..."

12 seurakuntalaista tuhannen ihmisen hämärässä kirkossa, opetuslasten luku. Vaan kuka meistä on se Juudas? Käyn kaikki läpi ja saan tuloksen: minä lähinnä.
ke kello
Eivät lapset säikähtäneet väkivaltaa kun luin Johanneksen mukaan kärsimyshistoriaa, jossa sääriluita katkotaan ja vatsa seipäällä lävistetään. Kyselivät vain että mistä se Jeesus sai alkunsa ja miten se Eeva siitä kylkiluusta muovailtiin ja milloin kissa luotiin.

Kirkon portailla punertavissa ulkovalaistuksen säteissä törmään itseensä Pääsiäis-Arvoon, avaan oven ja kehun hänen mahtavaa ääntään ja sitä, että vasta sitten alkaa pääpääsiäinen kun päättävästi Pilatuksena jyriset: - MINKÄ KIRJOITIN, SEN KIRJOITIN! "Kiitos", sanoo Arvo.

Tänään penkissä istuu kaksi enemmän kuin eilen. Saman Johanneksen mukaan eläydymme kuin päivällä koulussa.

- Sinä täällä! Ethän olekaan niin kevytkenkäinen kuin olen luullut, vinoilen Laiska-kollegalle poistuessamme ulko-ovea kohti. "Kiitos", kuittaa kollega Arvon lailla.
to kiiras
Olisi kirkossa jo isommat menot kirkkoherroineen ja ehtoollisineen. Siihen menoon en osallistu. Pieni on kaunista, pieni on hentoa. Pieni on sielulle levollista.

Torstaina en enää nouse kirkonmäkeä. Siivoan talon, nostan pajunkissaoksan maljakkoon puhtaalle pöydälle. Vaimo tulee töistä keltakäsin: kaakku toisessa ja rentukan tapainen kukka toisessa kädessä. Illansuussa oikaisevat naapurit iltakahville.

Isolta pojalta yltävät jo jalat maahan.

Sen se myös jo tietää, ettei isä enää takaisin mopoile hassu muovitötterö, tuulennielijä kasvoillaan. Itse isästä käy, tuhannen lasta kasvattanut.

Silti haluaisi menneisiin. Pääsee kun poimii hyllystä kirjan, jonka kannessa lukee: "Huominen päivä on parempi", Ville Muilu, romaani 1948.
"Marraskuusta lähtien oli kirkon isokello moikunut Pajakkatörmällä melkeinpä aamusta iltaan, julistaen kauaksi ympäristöönsäkin sanomia kuoleman kulkumatkalta. Hartaana paljasti kärsivä ristikansa päänsä sanomakellojen kumahdusten kiiriessä vaarojen yllä ja pelko sydämessä ajatteli omaa lähtöään tästä kärsimyksen laaksosta. Köyhää kansaa kulki laumoittain nääntyneinä ja kurjina talosta taloon, pyydellen Jumalan nimessä edes perunan kettuja henkiriepunsa piteeksi. Kenellä oli mistä antaa, se antoi. Ja niin hätä nousi äärimmilleen, säästämättä lopulta isoisempaa eläjää sen paremmin kuin kolikkokorven mökkiläistäkään."
Share

Kärsimysviikon alku - maanantainvastaisia kauhuja

Maanantaiaamuna kello soi 6.20.  Vaimo herää, minä en. Pääsiäisviikon alku, piinaviikko, tuskanviikko. Vaimo nousee kahvikeittoon, minä jatkan peiton alla hikistä koiranunta. Mietin että menen sängyn alle enkä lähde kouluun, semmoista pakkoa tulekaan.

Teen kapinan, tenän. Neljättäkymmentä vuotta olen lähtenyt: nyt en enää lähde. Lähtekööt nuoremmat, lähtekööt muut, minä en lähde en en en. Pujahdan vuoteen alle piiloon, ja jos työnantaja hakee ja löytää minut vuoteen alta, kieltäydyn, teen julukiset kammat, vaikka kuinka maanittelisivat. Sanon vain kylmän viileästi, että 'en lähe'. - Onko selevä? - Mää pois! kehotan. Ja jos se, työnanatajanedustaja, väkisin vie töihin, niin panen hanttiin. Jos se ei auta, opetan omiani.
- Kahvi on valmista.Tule! yllättää vaimo kesken uhoni.
- Tulen, vaan töihin en mene, menen sängyn alle piiloon, uhittelen vaimolle. Vaimo ei hätkähdä.
- No juo nyt ensin kahvit, niin jaksat sitten maata siellä sänkysi alla, toteaa vaimo sen kummemmin yllättymättä - on tainnut ennenkin kuulla tarinan, jota jatkan puoliääneen purppasten kahvipöydässä: "En minä ole syntynyt opettajaksi, vaan ihmiseksi. Se on kova kohtalo ihmiselle, jos joutuu olemaan opettaja läpi elämänsä eikä ihminen. Vastoin luontoaan: vihainen eikä lempeä. Virassa eikä kotona elämässä omaa elämää. En mäne! En! Luuletko sinä jotta ihminen on syntynyt maailmaan sitä varten että hoitaa jotakin virkaa tai tointa jossain missä tahansa. Ehei! En mäne!"
- Eikös ole hyvää leipää ... pistät tuosta ylikypsää korppukinkkua päälle ... pursotat sinappia. Kyllä se siitä. Sitten otat nämä kaksi kalatablettia, omegaa ... ja tätä tuorepuristettua appelsiinimehua.
Silmät vähitellen raottuvat, eivät kiristä eivätkä hierrä silmäluomet pallukoita. Uni kaikkoaa kahvin myötä. Suorastaan rävähtävät läpät auki kun uni kimpoaa esiin: Danten Helvetissäkään ei niin pahaa tapahtunut - irtopään roikottaminen lyhtynä pimeydessä on mietoa kamaa omien maanantaisten unien rinnalla.

Säikäytänpä vaimon kun ei kerta sängyn alle menoa säikkynyt, ja alan kertoa yöllistä unta:
- Semmoisen mahtavan makkaranleikkurin näytti unessa, viipalointikoneen. Yks karski mies, tutunnäköseltä opettajalta vaikutti, tuli siihen ja riisui housunsa pois, pyllisti ja sanoi viipaloijalle, että leikkaas muija molemmista poskista siivut. Työnsi takapuolensa koneeseen ja viipaloija surautti, siivutti lätyt. Äijä tuijotti maahan pudonneita siivuja ja käski: "Lisää! Ja tuumakkaat viipaleet!"  Mies pyllisti ja nojasi tiskin reunaan. Silmät pyöristyivät ja tapittuivat kun viipalekoneen ääni yltyi. Sanaakaan ei virkkanut, hampaat iski yhteen eikä voihkinut kun paksummat viipaleet mötkähtivät permannolle...
- Lopeta! käskee vaimo. - Nuo ei ole ruokapuheita.
- Vaan minkäs minä teen kun tuommoisia näyttää. Aina maanantaita vasten yöllä. Kauhuja. Sen verran antaa nukkua, että just just ennätän kauhut katella.
Siitä se sitten kärsimysviikko lähtee rullaamaan pikkuhiljaa kun pyörän satulaan hilaudun. Joka kerta joka viikko on lähtenyt, enkä kertaakaan ole ryöminyt sängyn alle piiloon - vielä.
"Ukko Köyhkänän iltayö oli ollut huonoa, unetonta, tuskallisten ajatusten vaivaamaa. Hän oli kääntelehtinyt vuoteellaan, puhkuillut ja huokaillut, vetänyt peiton korviinsa saakka ja potkaissut sen jälleen pois. Hänen rintaansa oli ahdistanut, päätä pakottanut, korvissa suhissut, kaikkialla ruumiissa oli tuntunut senkin seitsemänlaisia kipuja." Haanpää, 1937: Syntyykö uusi suku eli  Kaaleppi Köyhkänän vanhuus
 
 

Share

Aino Kassiseksi kävisin?

14.03.2008 - 12:44 | hikkaj | merkinnät, Politiikka
Huvittaa omat ennustajankykyni, taitavat riittää profeetaksi asti:

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2007/12/24/joulukalenterin-xxiv-luukku-ilkka/

Jo kolme kuukautta sitten! :)

Lempparinimikin paremmin nykymenoon sopivaksi muotoiltuna. ;)


Share

Ministerismiehet - ettäs kehtaavat

11.03.2008 - 17:38 | hikkaj | merkinnät, Politiikka, vapaa-aika, LENNU
Timo K. Mukkaa laukku täynnä on aika lähteä taas maakuntakirjastoon kaupunkiin. Niin Mukkaa:  ei sen parempaa romaania ole kuin Maa on syntinen laulu - ja mikä lyyrisyys tuotannon läpi!

Poliisilaitoksen jälkeen tulee Valintatalo, jonka parkista lyhyt matka kävellä kirjastolle kaikessa rauhassa. Niin eikö jo työntäydy  tuttu äijä kaupan sisältä leipä kainalossa, naama loistaen:
- Tuosta Aikalisän paikalle tulleesta leipomosta saa kaupungin herkullisinta leipää.

- Katos, Lennu. Panem et circenses!

- Pane ja sirkustele, Kanerva ja Vanhanen, ettäs kehtaavat vehata - ministerismiehen ketaleet, tana!

- Pojat on poikia, sedät setiä.

- Sonninpurikoita ovat. Ilkalla peukalokin käyrä kuin häränsarvi. Ja toinen sen kuin sokeltaa.  Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä!

- Naisten miehiä, naistenmiehiä.

- Muistatkos kun Kanerva kävi täällä 70-luvun alussa? Opiskelijavaaleja PeeKoon kabinetissa pohjustamassa. Paikalla oltiin kumpikin. Ite Rihtniemen piti tulla, mutta oli laittanut korvikkeeksi Kanervan. Ei ihme jos KorhosKöpi huuteli aina väliin, jotta 'Lisää kaljaa, lisää kaljaa Kokoomus!'

- Iisistihän se sillon oli.

- Sillon ei ollut vielä kännykkää.

- Pätevä puhuja.

- Höyhkä mikä höyhkä. En ymmärrä miten mies ilkeää metästää omia lapsia nuorempia naisia. Ihan ilettää ja kuvottaa: isä lastenlasten ikäisten kimpussa. Nyrjähtänyttä toimintaa. Ja missä asemassa! Sitten selittää vakaalla äänellään, ettei viestintään liity mitään perhedraamaa. Häntäheikki, hännystelijä, kaikkien toveri. Jo Tehtaankadulla piti kaupankäyntiä aikanaan. Ilkka Koo ja Paavo Vee! Noista ei varmaan ikinä irti päästä. Molemmat ulkomaanministereitä. Matkoilla puolet ajasta. Kai siellä vissiin naisen puute iskee.
Kun alkuun on päässyt, lyön Lennulle löylyä lisää: - Entäs Masa? 
- Siinä yks perhearvojen viljelijä. Nyt jo joku Sirkka rinnalla soittelemassa. Senkö hiton ajalla ennättää lapsia nähdä ja hoitaa, huolehtia. Lapset näe isäänsä kuin lööpeissä. Luulisi hävettävän.

- Kai poliitikoilla on sitä estrogeenia yliannos.

- Valta sitä ruokkii ja sokaisee niin että nivusissa paukkuu. Akkojen takia ne siellä häärää eikä minkään yhteisten asioiden.

- Niinkös luulet?

- Sitten kielletään intiimit kertomukset lehdiltä, isketään intimiteettisuojat, käräjiä käydään ja katotaan jotta kummalla jalalla se kukko kuopii. Jos ei joku osaa omia asioita hoitaa, niin ei pidä ängetä muiden asioita hoitelemaan. Sen takia äänestäjien on tiedettävä politrukkien taustat.

- Käräjilläpä hävisi.

- Nurin menee eikun rapsahtaa. Siinä pari lautamiestä ei ammattituomareita pompottele! Katohan kun hoviin menee, missä pelkkiä juristeja, niin sano Lennu-setän sanoneen: "3 - 0 asianomistajan voitto. Ruusunen, Ojala tuomitaan." Klikki mikä klikki. Siinä leijonaveli leijonaveljeä jeesaa, muurari muuraria!
Kirjaston ovelle asti pauhaa Lennart, sitten älyää, ulko-oven hipaistessa nokkaa, että pyörä on jäänyt kaupan telineeseen ja leipä kainaloon.
- Solong! huudahtaa ja lähtee peräytymään kaupalle päin.

Share

Luin Opettaja-lehteä lomalla!

09.03.2008 - 13:24 | hikkaj | LEHDISTÖ
Hiihtolomallakaan ei voi koulua unohtaa ajantasalla pysyäkseen, mistä parit harmit:



    1. Tilike suoltaa sähköpostiin harva se päivä ukaasia, että pitäisi koululla käydä kuittaamassa uusia laskuja Raindancessa. Eivät soisi lomantynkää, pahukset.
    2. Kunnanhallituksen pj Harri ilmoittaa julkisuuteen, että oikeastaan Ilomäen koulu joutaisi lakkauttaa. Lähetän kunnanjohtaja Ykälle  kainon vastamailin: "Lakkauttakaa Harry!" Kj ei tietenkään vastaa.

Torstaina pistän Matsille kukkamailin, jossa pyydän häntä välittämään Tare-koiralleen parhaimmat nimipäiväonnitteluni. Samalla muistutan Matsia palaamaan maanantaina koulunpitoon, mikäli koulu enää mäellä on.

Perjantaihin mennessä olen hiihtänyt yli 100; pojan kanssa juuri perinteinen kaksivitonen keilahallilta Lykyn hiihtomajalle, missä munkkimehut, ja jään kautta myötätuuleen takaisin. Loppuillan autereisessa endorfiinipölläkässä paneudun professionaalisiin:

Opettaja nro 10/2008

Päätoimittajan pääkirjoitus  
  • H.Laaksola nojailee vihreään tolppaan rentoa leikkien herraskaisissa ketineissään ja vaatii koulun luokkakoolle rajoja: alaluokat 18, yläluokat 24. Yhdysluokkien ryhmäkoosta eivät OAJ:läiset virka mitään - tuskin tuntevat käsitettä.
Mediakulttuurin professori
  • Mikko Lehtonen on järkevä: "Jos kaikki ongelmat ja kaikki paha ovat aina toisissa, meillä ei ole minkäänlaista tarvetta oppia tuntemaan itseämme."
Albaniaan ja Makedoniaan viikoksi
  • 1495 € lukijoille.
  • Kiehtoisi, mutta: viittä vaille puolitoistatuhatta! Ei voi olla tarkoitettu opettajille, vaikka kesälomaan sijoitettu. Kangasniemi ja Laaksola matkatkoot, edustakoot Eki ja Hande meitä.
Hyvät tavat kunniaan!
  • Yksi kestosuosikeistani, kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, kutsuu tamperelaistyttöjä viehättäviksi maalaisiksi. Tamperelaisia! Mitähän me täällä Ilomäellä olemme? Esihistoriallisia jäänteitä?
  • KU jatkaa, yhdyn, käyttäytymisnormeista: "Kun tuleva opettaja sanoo graduseminaarissa herttaisesti, että 'tämä mun juttu on vielä tässä vaiheessa ihan perseestä', eikä kenenkään ilme edes värähdä, vanha proffasetä häkeltyy. Pitäisikö sanoa samalla tyylillä, että 'ei täällä paskaa käsitellä, vaan graduja. Palataanpa asiaan ensi lukukaudella'. No ei nyt sentään."
  • Tuommoista se nykymeno on koulussa ja koulun ulkopuolella. Olisikohan korkea aika, Kari-setä, meidän kummankin vetäytyä katsomon puolelle, Platonimme pariin?
Velhokoulun vetovoima vie mennessään
  • Viimeistään tässä vaiheessa vahvistuu katsomokäsitys - miten ulkona sitä ollaan nykykoululaisista! Eläkepäivien sietäisi tulla liukkaasti, ettei ihan vieraaseen koulumaailmaan riipaksi jäisi: Potterologia.
  • Erityisluokanopettajaksi opiskeleva Maiju Silfver kuuluu potterologien harvinaiseen mutta kasvavaan joukkoon. Potter-kirjojen valtaisa suosio on synnyttänyt niitä koskevan akateemisen tutkimushaaran, potterologian.
Tavoitteena onnellinen opinpolku
  • Sairaalaopetus on näköalapaikka perusopetukseen, rehtori Pirjo Tilus: "Mitä vähemmän vanhemmuutta on kotona, sitä enemmän lapsi sabotoi koulutyötä. Mitä vähemmän yhteisöllisyyttä on opettajainhuoneessa, sitä enemmän siellä sabotoidaan johtajuutta."  Sitten pääsevät hänen suustaan ne pakolliset sivullisen ulospotkaisevat termit: inkluusio, segregaatio ja integraatio.
Kuritusväkivallalle loppu 2009 koko maailmassa
  • Näinköhän onnistuvat vuodessa. Tukkapöllyä kotona kannatan, muuten allekirjoitan adressin. Luxorissa veteli paikallinen opettaja pampulla avokämmenille jonottavia osaamattomia oppilaita; matkaava opettaja, pkj*, näki useampana päivänä omin silmin hotellinsa parvekkeelta Niilin ja tuon toistuvan näyn. Kaislakoriin eivät sentään laittaneet. 
Kuka hoitaa hammashuollon
  • Lakimies vastaa: "...ei ole opetustoimintaa eikä kuulu opettajalle." 
Palkkaoikaisu
  • Luokanopettajan alku- ja loppupalkka: 2178,67 €  ja 2860 €. Siitä vaan, ystävät, vertailemaan omiin ... ... pääsee vaikka joka kuukausi Albaniaan.
3 kuollutta
  • "P oli hyvä, asiansa osaava opettaja. Hän oli luonteeltaan iloinen ja huumorintajuinen." H:n laitan Peen paikalle ja oma nekrologi on valmis.
Naisten päivä 8.3.
  • 74 % OAJ:n jäsenistä on naisia.
Open markkinat

         Myyn
  • lomaosake, golfsetti, kissanpentuja - venäjän sinisiä, Aino-kahvikalusto Pentik, Hellas-piano + jakkara, piianpeili, Singer-saumuri
         Ostan
  • poikkihuilun käyrä suukappale
  • vauvan sänky tai kehto
         Kohtaamisia
  • Liikunnallinen, luotettava opemies, 30v, saa iloisen, reippaan luokanopenaisen omakseen tositarkoituksella.
Selkeää elämänlisäämishalua opettajistossa.

(*pkj* - pienkoulunjohtaja riisuskelee tässä vähitellen haarniskojaan sekä suurentelevia titteleitään kuntaliitoksen myötä ja mikäli Harryn Dirty toive toteutuu: ei tunnu sitten syksyllä niin alastomalta olo. Myös lyhennyksen SP, = Sulatonpäällikkö, korvaan tästedes tittelillä 'höyhen')



 "Toisinaan kevättä seuraa takatalvi. Neljäs kuu lopuillaan täällä. Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii. Tänään näin toisen kerran tiellä hevosen."
                                         Aronpuro Kari, 1972: Kiinan ja Rääkkylän runot

Share

Ilmielävä professori

06.03.2008 - 15:50 | hikkaj | merkinnät, Päästöjä

educa1.jpg 

Päästöjä  VI       Opettajaksi pyrkimässä
Neljä päivää ne testasivat ja tenttasivat tulevaa opettaja-aineistoa.
- Et ollu eilen paikoilla, huomautti Rikhard neljännen päivän aamuna korkeinta sivistystä jakavan laitoksen vessassa.

- Ei se ollu pakollinen, sanoin.

- Oli se.
Elämäni ensimmäisen elävän professorin olin kohtaava kohta kopissaan henkilökohtaisessa haastattelussa.
- Miksi pyritte opettajaksi?

- Lapsen kielellisen kehityksen takia. Eikös ala-asteen aika ole kiivainta sanavaraston kasvun aikaa? Lingvistiikasssa on jotain kiehtovaa.
Nainen jotenkin säpsähtää. Jotenkin tuntuu, että tarttui kala koukkuun. Puhun totta, koska kieli kiinnosti paljon enemmän kuin venttiilien säätäminen: sanat ovat värejä, nuotteja, tunteen tulkkeja. Olin istunut muutamana kesänä seminaareissa kuuntelemassa, ohjattavana: Anu Kaipaisen,  Aku-Kimmo Ripatti kuikelon käsissä, Jouko Tyyriltä tivannut Mukan arvoa ja saanut vastaukseksi hymähtelyä.

Nainen tiedustelee muita syitä.
- Haluan vain nähdä kielen komplisoitumisen. Ei muita. Tai: en minä lapsia vihaa.
Professori tarttuu kynään ja raapustelee kiivaasti merkintöjä paperille; tunnen hehkun, innon joka vanhassa naisessa voimakkaiden silmälasien takana palaa. On aika tiedustella: - Miten tärkeä lie eilinen päivä ollut, minulta jäi väliin?

En kerro miksi. Istun tuolilla armeijan lomapuku yllä. Kai professori päättelee siitä esteen. Hän pomppaa ylös, jättää minut yksin koppiin ja ovelta mennessään ilmoittaa:
- Odottakaahan, käyn tiedustelemassa.
Tulee pian takaisin ja selittää:
- Merkityksetön päivä eilinen, tai vähämerkityksellinen. Testasivat älykkyyttä ja muutamia taitoja taideaineisiin liittyviä. Opetustuokiossa olitte kuitenkin?

- Olin heti ensimmäisenä päivänä, käärmeistä rupateltiin lasten kanssa.
Nainen katsoo kelloa ja kättelee. Hyvä ettei jo luiskauta samalla: "Tervetuloa taloon!"

Se tieto tuli päivien päästä.

Syksyllä kun sain intti-istuntoni päivystettyä, istuinkin jo professorin luennolla ihmettelemässä kuinka armeijan perkeleistä oli jalostunut yliopiston taksonomioita, saatana muuttunut täällä prioriteetiksi, helvetin poronmunat nelihierarkiaksi. Olin tullut kielikylpyyn, paikkaan, mistä alussa en saanut mitään otetta mutta jossa sivistyksen tuoksu oli huumaava armeijan paskanhaistattelujen jälkeen. Paikkaan missä hiki ei saanut haista ja jossa lenkkikenkäilijää katsottiin kieroon.

Sivistys ei haise.

Sormella osoitteleva opettajuus oli varmaan pian tarttuva meihin kandidaatteihin: teoreettinen ajattelutapa kulkisi  käytännön edellä.


"Miespuolisilla muusikereilla ja runoilijoilla on taka-pituitaria voimakkaasti kehittynyt, kun taas sellaisilla naisopettajilla, jotka pitävät koulussa hyvän järjestyksen ja komennon ja opettavat selvästi ja täsmällisesti, on hyvin toimiva etu-pituitaria. Ei siis opettajaksi sopivaisuus ollenkaan riipu siitä, onko opettaja mies vai nainen, vaan siitä, onko hänellä sellaisia hormoneja, jotka tekevät hänet soveliaaksi siihen toimeen, vakuutti poika nuoren miehen varmuudella."
Hannes Salovaara, 1935: Poikain edessä

Share

Lätkitään turpiin ja juostaan karkuun

04.03.2008 - 08:07 | hikkaj | merkinnät, URHEILU, LENNU
Vaikka on suuri vaara törmätä Lennartiin, silti, nyt ilman kirjoja, rohkenen aamuvarhaisella suunnata Latukan nokan kohti kaupunkia, jossa kisaillaan Halli-SM -kilpailut yleisurheilussa.

Missään ei ole niin leppoisan rauhallista istuskella kuin yleisurheilukilpailuissa; varsinkaan aamukarsintojen aikoihin ei joutavaa metakkaa ole, ei kentällä eikä katsomossa. Silti aina silloin tällöin jonkun urheilijanyllättävä venyminen sykähdyttää. Ilmassa viipyilee pyhäisen päivän rauha.
- Johanna Manninen on kovassa iskussa, kuulen äänen kuiskaavan korvaan puolityhjässä katsomossa.

- Lennarthan se ite, perhana! olen ilahtuvinani.

- Parasta open korville tämä autius.

- Samma mening.

- Kato miten Halkoaho kolisuttelee aitoja ja silti mikä ylivoima! On muuten kollega Korisevan Arjan näköinen, pikkunen.
Kenttäkuulutus kuuluttaa avajaisiin kolmet tunnit vielä. Lennart vaihtaa yhtäkkiä urheilua:
- Lätkämatsit pitäs kieltää alle 18 v!

- Ja pienten lasten isiltä, säestän.

- Jäähallin oviin liikennemerkki K18!

- Ja sama varoitus kuin tupakkiaskeissa.

- Kriminaalityypit luistelevat julkisesti tekemään rikoksia!

- Ja kansa hurraa.

- Katoit sen Jokerit - Blues -ottelun?

- Lopun katoin: Helenius pieksi paljain nyrkein jotain ulkolaista paljasnyrkkiä.

- Tuomarit vetäytyivät kauemmas odottamaan milloin pieksäntä alkaa, vaikka äijät seisoivat vielät kaukana toisistaan rystysiään hieroen.

- Takuulla sovittu juttu, ettei tuomarit mee heti väliin.

- Sitten näit sen Hirschovitsin viikatoinnin Osalan näpeille takaapäin?

- Varma oikeusjuttu jos noin huiskii kaukalon ulkopuolella.

- Kaukalossa röhkivät siat.

- Ja silloinko on eri säännöt?
Sitten juoksee Pöyhönen jatkoon kuudellakympillä isoissa harmaissa verkkareissaan. Hymähdämme:
- Eihän tässä vain kiihdytä!

- Mukava lätkää on katella. Muistat kun Leuka, Hodo ja Kapanen täällä. Nyt meno on kuin yläasteella ennen muinoin, kun Näätänen räjäytti pianon ja rehtorille uhosi: "Näytä lakipykälä joka sanoo ettei pianoa saa räjäyttää!"

- Ja se joku, Makkonen, kuristi matikan opea kurkusta kun tämä oli kumartuntu juomaan vettä käytävän tipottimesta. Makkonen kysyi: "Kuristanko loppuun asti?"

- No ne kai ne nyt noissa jääkiekkopeleissä ovat päälle päsmäreinä.

- Entä Shedden, Suomen maajoukkueen koutsi pursottaa Felix-kauluksen sisältä fuckejaan.  

- Pikkupojat keskisormi pystyssä isien kanssa kilvan vislaamassa.

- Meillä, kuule, Lennu, kasvattajasarkaa riittää.

- Niin kasvatapa Heleniuksen ja Hirson lapsista rauhaarakastavia!
Sitten on jo Hongisto maaliviivoilla, eränsä nopeimpana juossut muilta karkuun.

Harmittaa kun yleisurheilun rikkumaton rauha ja tunnelma jää tältä aamupäivältä aistimatta. Toisaalta niin harvoin  olemme Lennartin kanssa samaa mieltä - jos nyt koskaan - että uhraus kannattaa ja voimme jatkaa.

Lennartpa yllättää, nousee ja lausuu: - Tääpä tästä. Riittää. Lähen hiihtämään.
- Entä pääkilpailut iltapäivällä?

- Ne on liian tosissaan, liian isot panokset. Kireinä käyvät kuin kiekkoilijat. Katsomossa liikaa väkeä. Ja nuita VIPpannoita! Joka paikkaan telläytyvät.
Lennu pyörittelee päätään ja moikattuaan laskeutuu Areenan portaita. Tosiaan, Vipeille on varattu puolet pääkatsomosta ja pylvääseen pantu ruokailukutsu. Yhtkään Vippiä ei näy. - Kai ne juhliensa jäljiltä nukkuvat vielä.

Martti Mononen seipäineen ilmestyy keskikentälle; hiukset on papiljottien jäljiltä kuin meidän mummolla.
Share

Pakko mikä pakko mikä pakko mikä...

Pyörällä töihin ajellessani, kun ei parempaakaan ajateltavaa ole, laulelen usein simolana 'sulle silmäni annan,annan hiukset huulet kaiken, kädet nämä sulle annan, tämän pyörän nämä hanskat - koko elämäni aivan." 

Työnantajalle laulaa luikauttelen; nöyränä poikana poljen ja laulan ja ylistän. Kiitän elämäni ruokkijaa. Antaudun niin, etten silloin vastaantulijoita huomaa, en moikkaa Hannua, en Marttia, en Irmaa, en Siskoa, en Jyrkiä, en Peteä, en Penaa, en punaista murmur-autoa enkä pitkillä valoilla läpi talven ajavaa kolhoosiladaa.

Hurmoksessa vetelen, hoilaan ja ulvon kuin susiherra kuutamolla. Teen kunniaa elämän antajalle, ainakin sen mahdollistajalle, työnantajalle - omalle kuntakullalleni vain minä laulan, kunnalleni, jonka eteen vaikka sen kuun kannan, ja sitten seijana taas laulan.

Vaan nytpä kumma lomille laittoi, antoi viikon hiihtämislomaa meille kaikille, niin isoille kuin pienillekin ilomäkeläisille, mäystimin varusti ja kuiskasi: "Menkää ja iloitkaa, ja tehkää se minun muistokseni."

"Minun muistokseni. Muistokseni?" Siinäpä meillä nuotiomakkaralaisilla oli pähkäilemistä.

Kuntaliitos toteutumassa? Uusi karski työnantaja, Stora Enson - UPM:n veroinen, löytynyt? Saneerausohjelmat käynnistyneet? Tuntemattomat kasvot pöytien takana määräämässä, sanelemassa, käskyttämässä, läksytämässä? Tunteettomat kasvot kaukana, kivikovat, rahansanelemat - kaukana omilta kyliltä?
- Loppuuko meijän koulu? kysyy lapsi mäkeä kahlatessaan.

- Pittääkö meijän jiähä kottiin? Mie en taho! ilmoittaa toinen pulkka perässään.

- Mie halluun olla tiälä! vaatii kolmas ja kiljahdellen säntää mäkeen.
- Hyvät lapset, ottakaa mehua ja grillimakkaraa, keittäjä tarjoaa. Viikon päästä jatketaan. Ei tämä mihinkään muutu. Hiihtäkää paljon! Hyvää lomaa teille kaikille!
Punaposkinen lapsilauma rientää kouluautoja kohti ja poistuu pulkkineen lomanviettoon. Koulunjohtaja minussa toivottaa henkilökunnalle nuotion ääressä, vähän hämillään, 'hyviä lomailmoja', minkä jälkeen hieraudun satulaani.

Pakko niiden on. Ei auta köyhän kunnan pullikoida. Alamäessä hankaa etupyörän jarrupala vannetta ja toistaa: "Pakko mikä pakko mikä pakko mikä pakk..."

Huolen taakka putoaa hankeen jo alaristeyksessä. Helpottaa. Polettaa. Helpottaa mitä nopeammin polettaa. Pirttiahon kohdalla  loman kunniaksi jo taas laulattaa: "Jos mulla oisi sukset vaan niin kyllä näyttäisin, mäkeä kun laskisin niin kaikki voittaisin..."

Sukset jaloissa kuvittelen pyöräileväni!

Loman tarpeessa, selvästi.  Hän, opettaja minussa.


"Eipä lie työmiehellä juuri muuta iloa ja huvia kuin tämä: kun on vahvasti jäässä ja siitä vähän sulaa ..."
Haanpää, 1935: Puunkaatajan päiviä

Share