Joulukuun 2007 Kauppalehti-blogit

Ranttaliks vaan! - Viimeistä viedään 2007 (52.vk)

30.12.2007 - 17:22 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika

Sama musta maa, sama lämmin henkäys talvisäässä, kuten viime vuonnakin, kun joulu on. Kaksi hiihtokertaa ennätin merkitä kuntokirjaan syksyn aikana. Nyt joulun jälkeen viimeisetkin lumenrippeet on vienyt öinen sade.

Jouluaattohartaudessa seurakunnasta poislähtevä Joke-pappi puhui taas kerran ymmärrettävästi, kansanomaisesti, kansaankäyvästi. Puhui paimensauvasta, jonka koukkupäätä paimenet käyttivät lammaslauman koossapitämiseen, kurikeppinä: saattoivatpa sillä kopsauttaa  niskuroivaa lammasta. Puhui paimenista, joiden tehtävä oli suojella, pitää huolta, varjella vaaroilta, katsoa lampaiden etua. Kertoi paitsi piispan ja pappien myös vanhempien sekä eri ammatti-ihmisten mm. opettajien olevan paimenia.

Hartauden päätyttyä valkokaapuinen pappi seisoi ovella hyvästelemässä kädestä sanankuulijoita ja hyvät joulut toivottelemassa. Kättä puristaessaan sanoi:

- Näin sinut siellä penkissä istumassa niin lisäsin tuon opettajan.

Aattona oli vielä ohut kerros valkolunta maisemassa. Aattoiltana kynttilämeri haudoilla olisi ollut tyyni ja kaunis, levollinen, vaan ei: seurakunta on pystyttänyt korkeisiin tolppiin rauhaarikkovat kirkkaat valonheittimet. Laskettelurinnettä kumpu kauempaa katsottuna muistuttaa enemmän kuin rauhan tyyssijaa.

Joululomalla olen kartanut tietoisesti tietoa ja varsinkin tiedostamista, mutta silti kuin varkain työntyy muistiin pari sanoman pätkää jäkättämään:

Hesari:   "Vauraus ja luonnonvarat siis hyperkapitalisoidaan ja saasteet sosialisoidaan: köyhät menettävät omaisuutensa rikkaille mutta perivät näiden velvollisuudet."Vandana Shiva intialainen fyysikko, tutkija, ympäristöaktivisti, ekofeministi ja kirjailija

Elonkehä:   "Linkolan logiikan mukaan keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen aikaansaama varoittelu vain pahentaa kuormitusta, koska ihmiset haluavat tehdä saastuttavia asioita, kuten lentää etelään tai ajaa autolla, kun vielä ehtii. Niin kauan kuin -ajattelumalli on vallalla...

Käynnissä on ihmisen sota luontoa vastaan, jonka rinnalla Irak ja Afganistan ovat vähäpätöisiä kahakoita."

Kymmenen vuotta sitten kävimme kiivaimmillaan, ja tuonkaltaisen kouhotuksen läpi, kollega-Matsin kanssa. Nyt naurattaa kun niin moni alkaa heräillä.

Vaan miepä en enää viiti. En tartu enää tuohon syöttiin, koska se se vasta on sanan varsinaisessa merkityksessä kamppailua tuulimyllyjä vastaan tuulimyllyjen puolesta. En. Sama kuin hyppäisi, uisi ihmismassavirrassa, joka kevättulvan lailla syöksee merta kohti ja imaisee vastavirran kiisken vääjäämättä mukaansa.

Uikoot nyt toiset. Rypekööt oikein kutkulleen.

Meikäpoika lohkaisee kevyemmän lopun elonkaareensa, eikä uhraa tätä yhtä ainutkertaista elämäänsä aatteille. Mikään Stefanus tahi Palacen Jan taho olla. Marttyyriuden  kauhtanan kannannan lykkään toisille, vakavamielisille. Kevytkenkäiseksi heittäyksen sieluriepuni: aivan tieten tahtoen olen jo muutaman vuoden ajan opetellut uutta elämänmuotoa, light lifea, ja työntäytynyt menestyksellä Big Brother -faniksi sekä pistänyt levylautaselle Matin ja Tepon.

Ja kuulkaa! Jo helepottaa - uskokaa tai älkää. Lapsenmielisyys on sittenkin takaisin ongittavissa kultivoituneen pinnan railoutuessa.

Hittoako noista menetetyistä hyönteislajeista - tottahan syntyy uusia koppakuoriaislajeja maailmaan!

Antaa sen hevosen surra isoine päineen. Rantaliks vaan!

Näin olemme viettäneet täyden vuoden sapattiopen juttusilla  ja kanssaeläneet. Mutta nyt! Nyt open päivät ovat luetut, viikkokatsaukset kirjoitettu. Viimeistä viedään.

So. Hellurei ja hellät tunteet! ;) :) ;)

Vaiko Voitto Liukkosen muistoksi: "Näihin kuviin, näihin tunnelmiin."

***** 

"JrVelloseni, siis huomenna aattoiltana, uuden vuoden kynnyksellä asemalta haen.Vsi Hj"

***** 

"...mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
jos sä rakkahin seisot mun vierelläin
näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti
jonka yhdessä kuljemme ystäväin..." Ruohonen M/Lehto V-P

                             

 20072007200720072007200720072007200720072007200720072007200720072007

    

     

    

     

       

        

  

    

(lisätty 1.1.2008 omaan käyttöön tulevaisuudessa)

 VUODEN  2007 SALDO - muistilista numeroin, sanoin ja kuvin

"Wallstreetin varrella ovat nykyajan isät, pojat ja pyhäthenget." -Haanpää Pentti, 1935: Muuan jalkamatka

• 3016 km 
• =320 h   liikuntaa
•    93      blogihöpinää
•   320     kommenttia
• 2500     voitettua euroa warreissa
• 14000   menetettyä työpalkkaeuroa
• 17000   sivua Päätalon Iijoki-sarjaa lopetettu

Tyttö yo:ksi, poika oikeustieteelliseen, sisko elakkeelle.

Mummo jaksaa vielä taloa kiertää.

Vaimo rengastettu: uudet kesä- ja talvirenkaat autoon.

Itse sapattivapaan jälkeen elokuussa töihin palattu.

VAAN KYLLÄ YKSI YKSINÄINEN PALELTUNUT VIINIRYPÄLETERTTU ULKOSAUNAN SEINÄLLÄ MARRASKUUSSA OLI ELÄMYKSENÄ YLLÄTTÄVIN, KOSKA ENSIMMÄINEN LAATUAAN.

Eiköhän tuossa tärkeimmät ulkoiset.

MUTTA INVESTOIPA SISÄISET! Sen komeron ovea tohdi pahemmin availla: vähänkin kun raottaa, rumina loputon alkaa ... ... vielä se on uskallettava sekin joskus rumauttaa.

"               North America Joulupäivänä 1854

Kalliit Rakkaat Wanhemmat!   Woikaat Hywin sitä toivotan joka Päivä.

Minulla on neljä Lehmää karsinassa ja 3 wasikkaa paksissa, pari Sonniwasikkaa olen kuohinnut että saan wetojuhtia. Amerikassa kukaan ei pääse käden käänteessä hywille Päiwille mutta tyytywäisiä olemme tähän waurastúmiseemme ...

                 Teidän hellä Poikanne Karl Oskar Nilsson "

                                      V Moberg, 1956: Maastamuuttajat

        

                                                  

             

                                   

10 kommenttia

Kirkassilmät silkohapset (51.vk)

26.12.2007 - 09:42 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, vapaa-aika

• INESSIIVI     (uunissa)
• ELATIIVI       (uunista)
• ILLATIIVI      (uuniin)                                           
• ADESSIIVI   (uunilla)
• ABLATIIVI    (uunilta)
• ALLATIIVI    (uunille) 

No johan lähti. Sitä soittaa kuin haitarilla: luritusta, jossa ei päätähäntää, mutta joka jollain tavoin mukavalta tuntuu.

Viiskutoset ovat levittäytyneet minivoimistelusalimme, ItäAuto Areenan permannolle ratkomaan sijamuotoproblematiikkaa.

- Muistakaa: Jos adjektiivin lopussa on -sti, sana muuttuu partikkeliksi. Et sitten taivuta!

Evästän.

Vielä puristusta viimeisellä kouluviikolla ennen joululomaa. Koe. Moni on selvästi paneutunut asiaan, muutamalle ykshailee, onko 'paljain jaloin'  instruktiivi vai mikä kehno. Hiljaa kuitenkin ovat: toiset tutkivat paperia, jotkut raapivat salin lattialakkaa.

Kolmattakymmentä lattialle rojahtanutta isoa makoilemassa kuka missäkin asennossa; vasta olivat nyrkinkokoisia. On siinä kokeissa korjaamista, jos oli laatimistakin: kaksi iltapuhdetta niihin.

Huokailen.

Omille pikkuisilleni kertaan vielä kauran röyhyn, kun kirjan viljapellon läpi kahlaamme. Eilen kutsuin röyhelöksi. Tänään korjaan.

- Vihne, tähkä, akana. Ruis, vehnä, ohra, kaura. Lyhde. Kuhilas. Sirppikin vielä.

Opetan.

Sanat mennä puksuttavat kuin junanvaunut aseman ohitse. Ei niistä juuri tarkkaa havaintoa jää.

- Luve meile joulukirjaa! pyytää sitten Nisse.

- Luve! Luve! Luve! yhtyvät toiset.

- Ettekö haluis kuulla tätä: STÅHLBERG, RELANDER, SVINHUFVUD, KALLIO, RYTI, MANNERH...

- Ei! Ei! Ei! Kun punasta Joulupukki-kirjaa.

- No jos ootte hiirenhilj...

En tarvitse loppuun saakka varoituksen sanoja sanoa, kun jo hiljenee luokka ja ilosilmät loistaen odottavat tarinaa joulupukista, joka ...

"Olipa kerran joulupukki, joka muistutti meidän luokan opettajaa. Yhtä hassu se oli. Ei se juuri mitään muistanut, ei varsinkaan kellonaikoja. Ja se säntäili sinne sun tänne kun siltä oli kadoksissa milloin mikäkin paperi. Sen silmälasit olivat häveissä melkein aina, ja jos rillit joskus päässä olivat, olivat ne niin sameat, ettei pukin  silmistä voinut sanoa minkä väriset silmät pukilla ovat.

Joskus pukki yritti laulaa luikutella joululauluja, mutta monesti se eksyi ja erehtyi laulamaan vääriä lauluja ja luuli niitä oikeiksi joululauluiksi. Kerrankin se hyräili kaikkein kilteimmille kaupunkilapsille, jotka oli puettu joulumekkoihin ja russettiravattiin, että " NÖF NÖF SIELLÄ JA NÖF NÖF TÄÄLLÄ, SIELLÄ NÖFF TÄÄLLÄ NÖFF -  JOKA PUOLLA NÖFNÖF..."

Siihen nöfnöfiin soi kello. Kukaan ei hievahdakaan. Kaikki tuijottavat ja lumoutuneina kuuntelevat paikoillaan istuen.

- Kirkassilmät! Silkohapset! Herätyyys! Välkälle!

- Luve! Luve! Luve! Lu...

Imaisisivat minut kuiviin jos en olisi tiukkana. Kieltäydyn. Lahjon, luettelen:

- Saatte lisistä. Saatte mennä mäkeen. Saatte...

Tepsii.

- Mutta älkää ruhjoko itseänne, ylihuomenna alkaa joululoma. Menee loma harakoille, piloille, jos katkaisee raajansa.

***************************************************************

"JrVeljeni Kuten huomaat meillä on mukavaa ja kilttejä lapsia Tulet kotiin vuoden alusta, näin ymmärsin. Hyvää joulua ja rauhallista olotilaa Sinulle. Vsi Hj"

JOULUPUKKI, JOULUPUKKI

P.J. Hannikainen

"Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki, 

eikö taakka paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää! 

Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu. 

Tääl on myöskin kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset."

5 kommenttia

Joulukalenterin XXV luukku - Sakari

25.12.2007 - 12:59 | hikkaj | JOULUKALENTERI, tilinpäätöksiä

VARPUNEN JOULUAAMUNA

 Sakari Topelius / Otto Kotilainen

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, 

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,  järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa. Pienen pirtin portailla oli tyttökulta: tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!Joulu on, koditonvarpuseni onneton, tule tänne riemulla, ota siemen multa! Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.Palkita Jumala tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta! En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta, olen pieniveljesi, tulin taivahasta.Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen, pieni sai sun veljesienkeleitten maasta.

4 kommenttia

Joulukalenterin XXIV luukku - Ilkka

24.12.2007 - 07:35 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

No kukas se sieltä tulla tepsuttelee kulkusiaan kilkutellen, eikä edes tekstiviestillä varoitellut! Ei siis Sysimetsän, vaan patamustan Ilkka.

Pukkiehdokkaita oli liuta, Hjalliksesta Mattiin ja Vesaan, mutta Ile on aina Ile - ysin mies myös IS:n asteikolla mitaten, ministereistä paras.

Saas nähä kenet pukki polvelleen valkkaa, kyytiä antaa tonttutyttäristämme näistä: Tanja, Kadi, Tarja, Maria, Virpi, Teija, Kiira, Tarja C, Miina, Hannele, Merikukka.

Vilkasta joulua heille ja teille kaikille!

6 kommenttia

Joulukalenterin XXIII luukku - Merikukka

23.12.2007 - 09:53 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Toinen hyväkäs! Pukille lisäruokaa, natusteltavaa ;)

Ken pukki sitten liekään ... ... Enää yksi yö ja. Sitten se selviää - suuri joulunsalaisuus!

1 kommentti

Joulukalenterin XXII luukku - Hannele

22.12.2007 - 10:53 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

ei ilman Lauria mikään tonttula voi olla oikea Tonttula. Sanoiskohan että emätonttu, no sanonpa. Pukille ruokaa ;)

7 kommenttia

Joulukalenterin XXI luukku - Tuomas

21.12.2007 - 10:49 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Nightwishin sielu, entinen kelpo oppilaani: oikeasti sympaattinen ja empaattinen ihminen; uskon että pohjimmiltaan kärsii julkisuudesta. Vaikea kuvitella parempaa esikuvaa nuorisollemme.

2 kommenttia

Joulukalenterin XX luukku - Tero

20.12.2007 - 09:45 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Pakko ottaa mies kuin Rautavaara keihään kanssa vahtiin - ei tätä valikoitua tonttujoukkoa muuten mikään mahti kurissa tahikka herrannuhteessa  pitele. Siellähän turkkaa, linkolaa, karpelaa, hintsasta, turusta... ...piirissä pyörii pimpelipompeli...

6 kommenttia

Joulukalenterin XIX luukku - Miina

19.12.2007 - 12:24 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

lehminainen milloin jyrkkä milloin loiva. Sitkeä oman kinttupolkunsa kulkija, jota mukava katsella ja kunniottaa, mutta jonka läheisyydessä ei silti haluttaisi käyskennellä.

9 kommenttia

Joulukalenterin XVIII luukku - Samuli

18.12.2007 - 12:32 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Mieli miettii, miksi iskelmätähtien tuikkivat joululaulut niin äiteliltä tuntuvat, eivät sytytä - Loiri menettelee, sitten jo oltava vähintään Hynnistä, Ryhästä, Sulo Saaritsia.

4 kommenttia

Nurinniskoin (50.vk)

17.12.2007 - 14:24 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika

 

Ensin tuntui että se on isokin tapahtuma. Vähän ajan päästä, maasta ylösnoustuani, se tuntui vielä isommalta. Perille päästyäni se suorastaan, tyhjät taskut tutkittuani, paisui niin ettei määrää ei rajaa! Hyvä ettei iso mies parkuun puhjennut.

Vinttasi kulkijansa, joka juuri oli pistänyt koulun oven säppiin, kävellyt pätkän koulutietä, alamäessä tapaillut ensimmäisiä juoksuaskeleita. Lingottu jalkakäytävä kiilteli liukkautta, suorastaan odotti lankeajaa, ensimmäistä uhriaan. Ja tämäpä viisas opettajamme huomasi kohtsillään makaavansa seljällään tantereella kädet siipinä levällään kuin kauneimmalla enkelillä.

Päänsä sai varjeltua: sen verran vielä ukkopahan refleksit pelasivat, että ennätti takaraivonsa suojella. Ja koska lihaksissa, luissa ei vikaa tuntunut olevan, nousi pystyyn ja jatkoi jolkotteluaan.

Aivan yllätyksenä ei avainnipun puuttuminen ja ovien kiinnipysyminen tullut, sillä Kiimalammen kohdalla, puolenmatkan hötteissä, taskuja kopeloituaan, tuntuivat yhtä tyhjiltä taskut ja pää; eikä koko etenemisen aikana ollut kuulunut avainnipun juoksukilinää.

Ja tästä pihamaaltaan neuvottomana tumput suorina tapaamme hänet nyt hortoilemassa.

Hikeä puskee, pelkää vilustuvansa, tarttuu kolaan, työntää kulku-uran autotallille. Pistää Ladan töpseliin, kaivaa kätköistä vara-avaimen taloon ja luikahtaa sisälle.

Päässään paisuttaa tapahtunutta: KATASTROFF! Ura-avaimet kadoksissa. Ura katkolla.

Suihkuttaa itsensä lämpimällä suihkulla, perusteellisesti, hartaasti ja pitkään. Kiehauttaa pannukahvit. Juo, nauttii kahvia ja paakkelssia. Pohtii jo rauhoittavia:

"Onhan suurempiakin asioita olemassa. Kuten sota. Ja muut mellakat."

Kauheuksilla, tapansa mukaan, rauhoittaa mieltään. Ja tasapaino alkaa palailla. Balanssissa pian ollaan, kunhan vielä muutaman pelonaiheen esiin kaivaa.

"Ja nälänhätä. Kidutus", hoksii hän seuraaviksi, tämä Amnestyn ja Attacin ainaisjäsen.

Pahuuden lista pala palalta palauttaa olotilaa normaalimmaksi. Jopa hymynkaretta on huulilta luettavissa, ja aatosta, jotta 'mikäpäs tässä'.

"World Trade Centerin tuho. Ilmastonmuutos", luettelee ja nyt jo naurattaa tätä Elonkehän tilaajaa ja vannoutunutta Greenpeacen miestä.

Asiat ovat loksahtaneet paikoilleen, opettajamme suhteellisuuden taju palannut.

Niinpä nyt voimmekin lähteä etsimään porukalla sitä kadonnutta avainnippua. Hypätkäämme lämmenneeseen Ladaan, hänen autoonsa! Mukaan vain, kyllä tänne mahtuu: ei meitä niin monta bloginlukijaa ole, etteikö yhteen Latukkaan mahduttaisi.

Ajamme kympin koululle, rupattelemme mukavia ja epävirallisia, näin tuttujen kesken, ja uskallamme sanoa jopa  'paskat'  Pötsönlahden risteyksessä, kun eivät ulkopuoliset eivätkä oppilaiden vanhemmat ole kuulemassa. Eikä meidän huoli välittää tuosta opettajan kojelautaan ruuvaamasta peltiläpykästä: SAMTAL MED FÖRAREN FÖRBJUDET. Njet! Nyt mennään hippulat vinkuen yhdessä pitkin tietä hakemaan hukkaantuneita avaimia...

Koululla tutkimme vaatekaapista, varmuuden vuoksi, opettajan liituisten työhousujen taskut ja sitten valumme kävellen mäkeen lankeamispaikalle. Emme aivan ehdi perille, kun talkkari Jokkeri nousee mäkeä avainnippua roikattaen ja huutaa virnistäen:

- Onko tuttu? Tuosta tienposkesta löyty. Oisin mie kohta soittanu.

*****

"JrV. Tuossa kaatumisessa oli selvästi symboliikkaa: lankesin, menin yhtä nurinniskoin uupunein voimin, tyhjiksi imaistuin takein niin kuin päivän töistä. UPM ei nouse, B SAM-warreja lisäsin - ovat pohjilla, nousee ne vielä nekin. Joskus. Pakko. Vsi Hj"

Herodes: "Vaikka sinä kuinka olisit yksi herra ja kuningas Murijaanien maalta, pitää sinun lankeeman minun eteeni polvilles ja rukoileman minua!"
Murjaanien kuningas vaipuu polvilleen. Herodes asettaa miekkansa tämän olkapäälle. Muut paitsi Murjaanien kuningas laulavat...

Katsokaatte nyt tuota
Murijaanein kuningasta,kuinka sen pitää
rukoileman Herodesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

                      Tiernapojat; Vanha laulunäytelmä Oulun seudulta

                                       

11 kommenttia

Joulukalenterin XVII luukku - Heikki &

17.12.2007 - 08:01 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Kimikin. Nyt se oikea Heikki (kirjailija nyt mitään), jota kansa jo eilen odotti framille. Kansalle on syntynyt uusi messias -  kansalle sitä mitä kansa haluaa!  Maailma hurraa ja yskii seuraavat kymmenen vuotta kun Suomussalmen Heikki ja Espoon Kimi rinkularadoilla kilpaa parantavat ilmastoa.

1 kommentti

Joulukalenterin XVI luukku - Heikki

16.12.2007 - 11:18 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Turunen EU-rommaanillaan Pohjoinen ulottuvuus napattakoon tänne tonttujoukkoon kummaan. Olemukseltaan aidoimman tuntuinen. Näin tonttulamme sukupuolijakauma on tasan: 8 -8. Kukin parinsa valitkoon ;)

Ja vapiskoon kunhan pääpukki saapuu aikanaan.

7 kommenttia

Joulukalenterin XV luukku - Jorma

15.12.2007 - 10:30 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Nyt se Ollila vielä viisaiden miesten ryhmässäkin, toiseksi viisaimpana. Panee miettimään kun ikätoverilla kymmenen kertaa enemmän älyä, sata kertaa enemmän palkkaa, tuhat kertaa enemmän omaisuutta:voikohan onnellisuuttakin kahmia yhtälailla mielin määrin ...

Eikö noilla voisi olla oma planeettansa elellä ja rellestellä?

3 kommenttia

Toisesta koulusta tiedotetaan taas - hädissään

14.12.2007 - 20:08 | hikkaj | merkinnät, uutiset

Toisesta koulusta, ei siis meidän, tuli juuri toinen tiedotus perjantai-illan ratoksi.

Heillä siellä ei edelleenkään mene putkeen. Neljän kopla on jatkanut temmellystään, häiriköintiään, siis ne pikkuiset kullanmuruset, seiskavuotiaat. Syljeskely, haistattelu, potkiminen, repiminen, raapiminen ovat jatkuneet niin toisia oppilaita kuin henkilökuntaakin kohtaan. Mausteena mukaan on tullut ruuan paskaksi haukkuminen sekä isojen tyttöjen jalkoihin kohdistuva koiramainen nytkyttely. Isot tytöt ovat häpeästä vaienneet.

Monenmoista psykiatrista akuuttiryhmää on kokoontunut ja henkilökunnan ymmärrystä on laajennettu, joustavuutta, lapsuuden traumojen tajuamista levitetty. Palokuntaa ei vielä hätiin sentään, kuulemma, ole pyydetty.

- Segregaatiovaihe on nyt menossa, tiedottaa Toinen koulu eli: - Välitunnit, ruokailut, päivänavaukset, juhlat järjestetty eri aikoina. Silti yhteentörmäyksiä, heti kun valvova silmä herpaantuu, sattuu tuon tuosta. Sosiaalisuus on kovalla koetuksella.

- Onneksi viikon päästä alkaa joululoma, voi huoahtaa! päättää Toinen koulu tämänkertaisen raporttinsa.

Kuinka ollakaan, tähän samaan saumaan ilmestyy perjantaina 14.12.2007 Opettaja-lehti nro 50. Erityisopettaja Ismo Vornanen päästelee pitkän pätkän Keskustelu-palstalla Kolmannen koulun - omanko? - tapahtumista:

"Häiriköt koirakouluun

Aggressiiviset peruskoululaiset täytyisi laittaa valjaisiin...

Ammattikasvattajat kuvittelevat, että viisaus on moniammatillisissa tiimeissä...

Häiriköiden kasvatuksesa saisi ottaa mallia koirakouluista. Koiraa palkitaan hyvästä käytöksestä ja räksyttävälle rakille näytetään kaapin paikka....

Häiriköt on kannettava ulos ja suut tukittava. Opettajat sietävät työolosuhteita, jollaisissa tavalliset ihmiset hälyttäisivät poliisin paikalle. Löysien asenteiden vuoksi häiriköt terrorisoivat kouluja...

Diagnoosiin ei tarvita erikoissairaanhoidon tutkimuksia, jos nuori sanoo joka toisessa virkkeessä v?u ja joka toisessa evvk, paras lääke olisi koirakoulu...

Kaupungit osaavat sakottaa autoja väärästä pysäköinnistä. Autot ovat kurissa, lapset eivät.

Erityisopettajan sivupersoonani on nähnyt nuorten itsemurhia ja aggressiivisia hyökkäyksiä. Tuolit ja keittiölautaset ovat lentäneet seinille. Raivoavilta pojilta on pitänyt ottaa teräaseita talteen...

Aikuinen voi joutua käräjille, jos uskaltaa vääntää nyrkistä puukon lattialle...

Vanhemmille pitäisi laatia lapsiturvalaki isän ja äidin kotonaoloajoista ja kasvatusvelvollisuudesta. Vai antaudummeko? Hyväksymmekö, että Suomessa koirat käyttäytyvät paremmin kuin lapset ja nuoret!"

- Herran väk siunnoommaan! hönkäisee perjantai-iltana vapaalla yhä työasioita märehtivä Ensimmäisen koulun opettaja, koulunjohtaja ja huokaisee kyynisesti syvään: - Onneksi ei meidän koulussamme.

4 kommenttia

Joulukalenterin XIV luukku - Jouko

14.12.2007 - 07:54 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Turkka tuomitsi Kansallisteatterin Tuntemattoman: yhteiskunnalliset vaikuttajat majailevat talouselämässä, turhista turhin tappaa vallattomia poliitikkoja; ministereinäkin pelkkiä tytönhempukoita.

Niin se sano palavasilmä, osakepösö.

2 kommenttia

Joulukalenterin XIII luukku - Tarja C

13.12.2007 - 10:04 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Mönkijä on vuoden turhake. Työministerin hitsaririllit eturaivolla lie vielä turhemmat ja tarpeettomammat.

9 kommenttia

Joulukalenterin XII luukku - Kiira

12.12.2007 - 13:28 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Harjoitteluhirmu. Isä-Rauno tässä taannoin ihmetteli miten kovasti taitoluistelijat harjoittelevat, jopa kahdeksan tuntia päivässä. Isä, joka sentään oli jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana, ei ollut uskoa silmiään!

Sopii kysellä, mitenhän ne ammattilaislätkäjätkät leiviskänsä hoitavat.

2 kommenttia

Turhaan soti Suomi (49.vk)

11.12.2007 - 17:09 | hikkaj | LENNU

Oman koulun itsenäisyys/synttärijuhlilta pyyhälsin kiireen vilkkaa lahjaostoksille kaupunkiin. Tapasin pitkästä aikaa, harrashenkisen juhlamme jälkimainingeissa, Kirjatorin kupeella tutun, mutta alati oudon miehen, jolla yhä näyttää riittävän kärkeviä ajatuksia sieltä sun täältä jaeltavaksi sinne sun tänne. Opettaja hänkin on tämä Lennart. Jo opiskeluaikoina ihmettelin, miten tuommoinen mies ylipäätään on voitu hyväksyä opettajakoulutukseen eli palvelemaan myöhemmin yhteistä isänmaatamme. Kuulumisia sen kummempia emme ehtineet vaihtaa, kun Lennart kävi suoraan hyökkäykseen:

- Turhaan soti Suomi, ja tapatti 100000 kansalaistaan.

- ?

- Katso Viroa! Se on nyt yhtä vapaa vabarik kuin Suomi. Vapaampikin kun niillä on NATO.

- ?

- Siis jos Suomi olisi antautunut Neuvostoliitolle heti kättelyssä kuten Viro: Kuolonuhreilta olisi vältytty, ja nyt meillä olisivat käsivarret, Karjalat, Petsamot ja kaikki.

- !

- Ruumiiden sijasta aikanaan olisi maksettu alistumisella, kurilla ja Siperialla, kunnes Gorbatsov ja Jeltsin olisivat vapauttaneet meidät.

- ?!

- Oliko muka 50 vuoden vapaudesta maksettu hinta, 100000 vainajaa ja silvottu maa, kohtuu hinta? Eikö Viron tie samanlaiseen vapauteen tullut halvemmaksi! Me maksoimme ylihintaa. Maksoimme kiskurihintaa...

Enpä ämpyillyt vastaan. Oli viisainta vaieta Lennartin palavat silmät nähtyäni, jottei tästä vapaudestamme olisi maksettu vielä yhdellä katkenneella käsivarrella tahi lisäruumiilla, ikään kuin tippinä.

Vaikka harvoin toisemme kohtaamme, en tohtinut jäädä pitemmäksi aikaa Lennartin juttusille. Valittelin jouluostoskiireitä, toivottelimme jälleennäkemistä ja katosimme ostoskeskusvilinään.

*****

"JrV-ni. Kaikenmoisia kahjoja sitä tuttavapiiriin kuuluu! Warret pakastavat. Mut' ällös huoli: voitolle jäämme. Terv.V-si H-j"

"Siniristilippumme, sulle
käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin."            -V.A.Koskenniemi

9 kommenttia

Joulukalenterin XI luukku - Teija

11.12.2007 - 08:18 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Maajussien Mika/Kari/Timo hakattiin Teijan takia eikä Akikaan säästynyt kolhuilta. Miestennielijän kynsiin on tuskallista jäädä. Aika urhea se mies, joka piraijan syötiksi uskaltautuu.

3 kommenttia

Joulukalenterin X luukku - Virpi

10.12.2007 - 10:16 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

tai Kaisa tai mitä näitä Mikoja ja Jareja, Janneja onkaan. Mahtaa olla vaikea puhdistautua menneestä, reinkarnoitua, vaikka Gangesissa räpiköisi. D-otsassa kastin merkkinä - ikuisesti.

10 kommenttia

Joulukalenterin IX luukku - Maria &

09.12.2007 - 10:59 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Jooseppi eikun digidigi-Mikael. No raamatullisia nimiä koko sakki. Käsittämätöntä Jungnerin tunku julkisuuteen. Kaupallisen kanavan johtajan vielä sulattaisi. Onnea kuitenkin näille näistä häistä!

18 kommenttia

Joulukalenterin VIII luukku - Pentti

08.12.2007 - 09:17 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

'Jokelan tapaus merkityksetön maailman kulussa.'  Ihmistenkalastaja Linkola,75, sanoutuu silti irti nihilistiksi nimittämästään Auvisesta, koska tällä ei luontoarvoja ollut lainkaan. Ja luonnonsuojelija Linkola vain ja ainoastaan luonnon puolesta sinkoilee.

6 kommenttia

Joulukalenterin VII luukku - Sami

07.12.2007 - 10:22 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Ja-Minä-Olen-Tartu-Mikkiin-Hintsanen. On siinä opeparalla ollut tekemistä, aisoissa pitämistä, luulemma, vaikka hauskaakin on takuulla ollut.

Näitäpä hintsasia nykyisin luokat tupaten.

1 kommentti

Joulukalenterin VI luukku - Tarja

06.12.2007 - 10:08 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

otetaan tonttugalleriaan ilomielin. Ei kahta sanaa. Jos ei sitten Aino-neito, 90 v.

Kaarlo, Lauri, Pehr, Kyösti, Risto, Carl, Juho, Urho, Mauno ja Martti olisivat olleet  tyrkyllä, mutta emme me poikia nyt huoli.

ps  Onnea, Tarja, varmaan luet Kauppalehteä, ja tämän...

9 kommenttia

Joulukalenterin V luukku - Jere

05.12.2007 - 14:35 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

"Tämä peli ja voitto omistettiin Jerelle!" möläytti Kärppä-pelaaja Pesonen HIFK-pelin jälkeen ja lykkäsi vielä Pako-videon kylkiäisiksi Karalahdelle selliin! Yleensä voitto omistetaan, kunnia osoitetaan  hyväntekijälle? Sankarille.

3 kommenttia

Käräjillä (48.vk)

04.12.2007 - 16:46 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, Politiikka, pahoinvointi

Leivätön pöytä on katettu. Täällä istun oikeuden edessä, enkä paljon muuta voi. Siirrän haastehakemusta pöydän kannella. Hermostuneesti selaan. OHOI-lehden pistän lopulta painoksi niin että rikoksen nimike peittyy.

Ei pitäisi tehdä lainvastaista. Ei mitään. Ei lyödä ainakaan vasaralla kaveria kaljuun. Vaan minkäs mahdat - sitä se humala teetättää. Haetuttaa vasaran keskellä suviyötä. Lintujen liverryksen sekaan vähän väkevämpää juomaa ja ääntä. Jokin vain päässä naksahtaa.

- Siinä rapuilla istuttiin, kertoo todistajanainen rilliensä yli, - niin eikö tämä iso mies sano että vasaran hakee. Ei mitään riitaa, ei poikkipuolista sanaa. Lähtee vain, poistuu rapuilta ja me jäämme iloisesti rupattelemaan. Oli meillä olutta, tietysti, kesäiltana. Votkaa myös, rajalla kun asutaan. Sitten havahdutaan: Ei kai täällä mitään rakenneta, keskellä yötä! Herrajumala! Tää kalju pieni mies istuu siinä hiljakseen. Ei me huomattu että näillä mitään kränää olisi ollut illanmittaan. Sopuisasti siinä istuivat, alarapulla vierekkäin. Iso mies tulee kohta takaisin ja istuu kaljun miehen yläpuolelle. Ottaa vasaran ja alkaa hakata. Löi se ainakin kolme iskua keskelle kaljua, suorin käsin. kyllä. Kalju mies retkahtaa rappujen viereen ja jää maahan makaamaan."Hulluko olet!" huudetaan korstolle, joka linkoaa vasaran kaaressa kukkapenkkiin.

- Noinko se meni? kysyy tuomari.

Eipä siinä juuri puolustautumista, noinhan se tapahtui, SYVÄSTI ANTEEKSI VAIN, KADUTTAA.

- Onko asianomistajalla lisättävää?

- En kyllä muista yhtään mitään. Ei. Ei meillä mitään hämminkiä ollut. Eikä oikeastaan tunnetakaan toisiamme. Se vain tuo viinavainu vietättää sinne missä viinalle haisee. Hyvin se kirurgi pään korjasi. Ei tässä mitään.

Syyttäjä syyttää. Puolustusasianajaja puolustaa.  Asianomistajan asianajaja ajaa kaljun miehen asiaa. Tuomaria ei näytä hätkäyttävän mikään: löipä kepillä eli vasaralla taikka kirveellä. Asia asiana - on nähnyt kummempiakin. Tuomarin sihteeri juoksuttaa sormiaan näppäimillä, kynnet vain rapisevat hiljaisuudessa.

Välillä tuomari napsauttaa nauhan pyörimään. Talteen laitetaan tarkasti asioiden kulku. Siirrän pöydällä OHOIta ja tuijotan tovin tuomarin kiertoon heittämää kuvasarjaa kaljun miehen verisestä päästä. Puistattaa, mutta opettivat ettei sitä saa näyttää.

Reilu kaksi vuotta vankeutta ja vangitaan salista.

- Saanko käydä autolta kamat?

- Poliisi hakee ne kyllä.

- Saanko soittaa vaimolle, että hakee auton? 

- Saatte sitten tuolta poliisitiloista.

Vanttera poliisimies harppaa vierelle ja näyttää poliisitiloihin vievää ovea.

Palaver on päättynyt.

Uusia tulee ja menee. Milloin on joku nälkäänsä varastanut mummon kurkut kellarilokerosta, milloin on joku muuten vain rikkonut rappurallilla näyteikkunan, milloin on juolahtanut jonkun mieleen kopaista nyrkillä vastaantulijan nenänvartta, jolloinkin joku on motaissut tanssiparketilla naisensa viejää, vietnamilainen varastanut perämoottorin, juutalainen hyökännyt otsa tanassa kotiin kutsuttua poliisia päin, Viron poika parit kännykät pöllinyt, venäläiset ravanneet öistä rajarallia, viikkotolkulla rahdanneet arvotavaraa tullin ohi - muuan jopa murtautunut yöllä ulos kaupasta!

Rattijuoppoja kuka minkin promillen tuiskeessa kaasutellut ulos penkereille tai puskuroinut parkkipaikalla Alkon edustalla. Kaahaajat kaahanneet satasta keskellä kaupunkia, kahtasataa kutostiellä.

- Saatko sinä näistä mitään tolkkua tai järjestystä?

Tuomari hymähtää. Meno on kuin koulussa parhaimmillaan; koulussa vain pienemmät rikkeet ja pienemmät tekijät.

- Tätähän tämä, kuittaa tuomari kyynisesti, - tavallaan sekoitus paikallista realitya ja saippuasarjaa.

Tuomari vaikenee kysymykseen:

 - Mikskähän täällä ei näy varakkaampaa väkeä juuri koskaan? 

- Olisivatkohan kurkkupurkit ja läppärit saatu luontaisetuina? ehdottelen minä, mitään tietämätön LAUTAMIES.

*****

"JrVeljeni. Käräjillä ei kurinpito-ongelmia. Metelöinnistä lennät ulos. Oikeuden halventamisesta tonnin sakko ja täysylöspito. Opena kadehdin tuomareita. Tuletko jouluksi himaseen? Terv Vsi Hj"

" - Tuhmahan tuo kyllä näkyy olevan, mutta eivätpä ne lautamiehet ja kirkkoväärdit yleensäkään mitään kynttilöitä ole.

Puhe johtui siis viisausasiaan. Tuomari ryyppäsi ja jatkoi: - Ja mitäpä tuo alempi kansa liialla viisaudella juuri tekeekään. Kunhan on sen verran, että osaavat nenänsä niistää ja pahimmat hajunsa pellolle kantaa ja ... No, skool, veli! ... Nikottaa tuo konjakki. " Maiju Lassila, 1915: Liika viisas 

5 kommenttia

Joulukalenterin IV luukku - Juha

04.12.2007 - 11:10 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

vai Nikita Joakim Fouganthine taikka mikä Valjakkala. Luukut levälleen kesällä 08. Lie jo aika vapauttaa fillarisotkuista.

1 kommentti

Joulukalenterin III luukku - Sauli

03.12.2007 - 16:07 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

se sittenkin oli, 45,75% äänistä, Pöllölaakso-BB:n uusi Bubo Bubo. Perästä kuuluu - tuskin tässä malttaa odottaa.

5 kommenttia

Joulukalenterin II luukku - Kadi

02.12.2007 - 09:57 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Odotettavissa iltaan asti: "BB-potin korjaa Kadi."  Voittaja selvinnee päälähetyksen loppuun mennessä.  Mieli reipas iloitsee jo.

4 kommenttia

Joulukalenterin I luukku - Tanja

01.12.2007 - 10:23 | hikkaj | JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa

Mieli askartelee yhä Tanja Saarelan avioeron kimpussa.

14 kommenttia

Marraskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Marraskuun saldo - hitaammin, lyhyemmin, matalammalle

30.11.2007 - 16:51 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

            

                                            

  

        LIIKUNTA     343 km (2756km/v)   =   30 h (292h/v)

        LUKEMISET   Freire, Lassila, Haanpää, Peltonen J, Järvi K.A.

Plussan puolella on Savonlinna: Mennessä Kerimäen puukirkko, maailman suurin kaksine lehtereineen; perillä mitä muhkein Olavinlinna ja mitä vaatimattomin teatteri, jossa Täällä Pohjantähden alla. Joka kerran hämmästelee teatterin ulkoista vaatimattomuutta, katsomon läävämäisyyttä ja sitä mahtavaa paloa, joka näyttelijöistä huokuu. Rauhassa saavat Kinnus-Heikit, Silvot, Palot, Roineet,  kaikki julkinäyttelijät parrasvaloissa loistaa, sillä täällä ylisillä ortten alla on oikeanlaista töpinää.

Toinen yllätysplussa ja innostava plussa menee sille lumenvihmomalle rupsahtaneelle viinirypäletertulle, viisivuotiaalle saunanseinäviljelmälle, rönsyjen alta paljastuneelle, poimijan pettämälle. Ensimmäinen se oli, varsinainen herranterttu. Ensi kesänä, ensi kesänä, pojat! Odottakaahan!

Kolmas plussa pistetään pyyteettömälle Aulikselle, naapurille, joka melua itsestään pitämättä on aina valmis auttamaan. Hitsipillein nytkin työntyi auton alle ja katso: katsastusmiehellä ei ollut helmapellistä nokankoputtamista.

Miinuksen, ja ison, annan itselleni: tyhmä, avuton, tumpelo narisija, joka tuskin osaa muuta kuin juosta hölökyttää pitkin kylän raitteja - sitäkin vuosi vuodelta yhä hitaammin, lyhyemmin ja matalammalta. Hölmöjen hölmö, tyhmyyksien Tonava. - Dorkien dorka, sanoisi urbaani kaapuntilainen. Palata nyt töihin, vaikka ei mikään pakko!

No annetaan, ettei liian itsekeskeiseksi menisi, toinen miikka näille kummallisille polskuttelijoille, pienille sammakoille, sisäkeitaan kävijöille, sähköaaltojen kellujille, jotka haluavat talvella uida sisällä ja kesällä hiihtää putkessa.

Kolmas miinus Punkaharjulle: ei voi millään käsittää miten kauniille harjulle, läpi koko kansallismaiseman, on litistetty asfalttitie!

"JrVeljeni. Pörssi painuu päin sitä. Enää pientä warretoivoa joulukuuksi. Silti voit vielä olla siellä. Joko kynttilä on sytytetty? Adventtisi alkanut? Hoosiannaa Sinulle! t. V_si H.j"

"Vehreiden köynnösten
alla hänet huomasin
Hän riisui mua, katseellaan,
jota hieman pakoilin
Kaukana laaksoissalinnat henkii mennyttä aikaa... "         Taavitsainen Marita: -Andre (K. Litmanen/J. Nikkinen)

                                       

4 kommenttia

jatk... Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)

26.11.2007 - 13:25 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

        Osa II

Pyöräilen aamuhämärissä sen kympin koululle. Heijastinliivit on puettu asianmukaisesti ylle. Valo napsautettu ohjaustankoon. Kypärämyssy kypärän alle imaistuna. Tarkenee vielä, aamuasteet pikkupakkasella. Tienreunoja eivät auraa, on ajettava autourilla.

Puolessa matkaa vaalenee niin että lampun voi sammuttaa. Autojen helminauhaa riittää; taitavat pitäjän kaikki työpaikat olla kaupunkilaisten miehittäminä: paikallispankin pankinjohtaja sukkuloi keulilla, etunenillä rakennustarkastaja, jonossa terveyskeskusporukkaa, opettajia pilvin pimein...  Kunnanjohtaja ja pappi sentään omassa seurakunnassa majailevat - verokertymän vähyyttä tuskittelemassa.

Toiset aamukahvit tiputan koululla ja pyydän kouluun tullutta äitiä kahville.

Alakulo ja marraskuinen ankeus ovat käsinkosketeltavissa. Silmäpussit maata viiltävät.

Pöydällä loistaa kansikuvassa kaksi viimeisen päälle nääläytynyttä naispäätä punaisine töröhuulineen, paklattuine rusoposkineen.

- On siinä toimittajan koulutus mennyt hukkaan pahemman kerran kun joutuu tuommoisista kirjoittamaan, sanon äidille, repäisen kansikuvan irti ja lätkään naiset  pällistelemään magneettinapilla opehuoneen taululle. Eskariopelle vihjaan:

- Miksei täällä meillä näy tämmösiä hienohelmahempukoita, sulosimpukoita?

Kahvia ryypätessämme lisääntyy kuhina pihamaalla. Oppilaita ja henkilökuntaa liikuskelee pitkin pihaa ja käytäviä. Talkkari ripottelee hiekkaa kottikärrystään. Uusi ope valvoo uuden avustajan kanssa ruokalan edessä. Eskariope on livahtanut vahtaamaan leikkimökin elämää. Mats tulee ja valittaa hammassärkyä, Laiskalta ovat avaimet taas hukassa. Koulunkäyntiavustaja Mar tsemppaa itseään jotta on valmis vastaanottamaan pikkukoplan tämän päivän iskut, potkut, syljet, haistattelut. Keittäjä odottaa sydänsykkyrällä koplan kysymyksiä: "Mitäs paskaa sie tänään syötät?"

Sen verran levottomaksi käy opehuoneen atmosfääri, että pyydän äidin omaan pömpeliini. Laskeudumme kerroksen. Tässä huoneessa voisi leikkiä uskottavasti suurta johtajaa ynnä virallista valvojaa, sillä rekvisiittaa riittää: Sivupöydällä on tietokone, takapöydällä läppäri ja tällä neuvottelupöydällä vain puhelin ja kalenteri; tosin sohvan paikalle on lääkäri hilannut potilastutkimusvuoteen. Yhden seinän täyttävät mapit, toisen opetusopilliset kirjat ja teokset täynnä pedagogiikkaa, didaktiikkaa, kehityspsykologiaa, filosofiaa.

Vaan eipä minusta, kravatittomasta, ole generalissimukseksi, ilduceksi, hädin tuskin edes gerlanderiksi.

Äiti kertoo painokkaasti, ettei ole tyytyväinen opettajaan, koska tämä ei kohtele tasapuolisesti oppilaita. Välillä keskeytyy rupattelumme, omat oppilaat vaeltavat vuoronperään valittamaan metelistä: "Iita ei sua kurrii."  Käyn rauhoittamassa luokan ja äidille kerron välittäväni äidin terveiset opettajalle. Nousemme ja toivomme:

- Josko se siitä sitten.

Omien ihanien naperoiden kanssa laskemme matematiikka, ylitämme satalukuja, jopa tuhannenkin yli pääsemme. Tutkimme Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista Jeesuksen syntymäkuvaukset. Markus ja Johannes vaikenevat tyystin. Piirrämme syntymäpäivän tapahtumat: Marian ja Joosefin, tallin ja seimen, paimenet ja enkelin sekä taivaallisen sotaväen.

- Pyssyjä ja tykkejä ette sitten piirrä!

Nousemme yläkertaan laulamaan toisten kanssa itsenäisyysjuhlalaulua. Ja loppupäiväksi mennä jaarramme pulkkamäkeen.

Sitten pyörän selkään ja puolituntinen huokaus kotiin. Levottomin mielin katselen Pölösen Karjalan kunnailla ja BB-talon Nikon oksennussessioon päättyvää juhlintaa.

Rauhaton sielu rauhoittuisi kympin juoksulla - ei millään muulla niin nopeasti. Koska tältä päivältä se on jäänyt, askaroi mieli, ottaa yliotteen eikä anna unta.

Elämällä on periaatteessa yksikertainen perusrunko:  syntymä, koulutus, ammatti, puoliso, lapset ja lopuksi halpalento taivaisiin. Miksi hiidessä tuo tapahtumasarja  monimutkaistuu lihallistuessaan?

Marraskuiset päivät mataavat. Matelevat niin verkkaisesti etteivät lopu koskaan. Valo, aurinko, lämpö ovat Kyproksella, josta tyttö tekstiviestittää: "Aamulla herään ja poimin mandariinin puusta aamiaiseksi." Minä taas kolistelen ananaspeltipurkkia isolla lusikalla ja nieleskelen kalatabletin.

"Pistä piste publikaani" kuulen äänen ja tottelen. Ääni on joko yliluonnollisen tai vaimon. Joka tapauksessa sitä on toteltava.

"JrVeljeni. Kaikki tuo myös Sinulle tiedoksi. Kaikkea hyvää! V:si H-j"

"... ovat jo sen siviän ja sinulle uskon-turvallisen sarkahameen riisuneet ja hävelikkäänsä hyljänneet ja ainoastaan hempihameen ja himaisuharson ja hämyharson päällensä pukeneet ja kiehenauhoilla ja lumonauhoilla ne ihanat kutrikkaansa kaunistaneet..." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas

4 kommenttia

Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)

24.11.2007 - 18:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

                                           I OSA

Pyörremyrsky on Bangladeshissa vienyt tuhansilta läheisen, kodin, kaiken. Itkevät kuvaruudussa. Maailman murhe vyöryy omaan olohuoneeseen. Opettaja vaihtaa kanavaa: koiraa valmistetaan ulkomaanmatkalle, housuihin puetaan. Tämä sitä luomakunnan biodiversiteettiä, monimuotoisuutta.

Sama se.

Juoksukympin jälkeen makailee samettisohvallaan onnen autereessa opettajamme. Yrittää edes jotenkin koota näkemäänsä palapeliä: riisinviljelijän kasvot, koiranhousut, Vanhasen virtsakivet, Laitinen-Pesolan muhkeuden ...

Miten hän noiden kanssa elää? Omaanko päähän vielä nuokin palat pitäisi mahduttaa, vaikka siellä jo vilistelevät koulun keittiöön karanneet ekaluokkalaiset, lumiukon särkijät, jotka tulikuumien uunien välissä puikkelehtiessaan ihastelevat keittäjän upeita veitsiä.

Häivyttää ne jonnekin. Napsauttaa uuden kanavan: ruikulamiehet pelaavat koripalloa ylisuurissa housuissaan, joihin mahtuisi koirista jopa bernhardilaiset. Nämäkin rikkovat  tämäntästä sääntöjä ja saavat varoituksen, vapaaheittoja. Turha toivoakaan peliä, elämää ilman tuomaria, vailla sovittelijaa.

Onko olemassa tyyssijaa maailmassa, jossa ihminen ei kinaisi? Seurakunnat, luostarilaitokset? Heti kun toisen näkee, alkaa vaania, juonia, kytätä, hyökätä, käyttää hyväkseen, omaksi edukseen.

Kummallinen epeli on ihminen, outo, ja yhtä outoja kaikki pronominiletkan jäsenet: minä sinä hän me te he. Minä ennen kaikkea johtotähtenä, varsinkin se, tuossa roikassa onkin. Sille minulle ei mikään riitä. Paitsi nyt, kun juoksukympin endorfiinipilvi alkaa peittää koko miehen sumuunsa kuin parhaimmassakin lavashow'ssa.

Vaipuu unelmienmies sohvalleen, kuulee sieltä täältä selostajan parkaisuun kun pallo ei uppoa koriin tai kun kolmen pisteen heitto sujahtaa sukasta sisään. Häipyy jonnekin autereen taakse riisinviljelijän tuskainen ilme, pääministerin etutukka, ammattiliittopomon venynyt kaula ... Satumainen onni valtaa mielen: ei ole mitään vailla, ei lottopottia, ei mitään.

Vain tämä raukeus, vain juoksun jälkeinen high, tila johon lennetään tauotta ponnistelemalla. Edetään ilmassa ilman maakosketusta useita minuutteja tunnin lenkin aikana.

Jossain vaiheessa vaimo palaa kaupunkitöiltään kotiin - ja mies samassa maahan. Kopisee aikansa eteisessä ja sitten huikkaa tsaunsa. Vasta siinä vaiheessa palaa myös unelmienmies todellisuuteen. Korismatsi on televisiossa päättynyt, traktorilla kiskovat jotain merkillistä mustin päästöin, koira on vissiin saanut pöksynsä ja Laitinen-Pesola pullansa.

- Jarkin kioskiin olivat murtautuneet, kertoo vaimo ja nostaa munkit pöydälle, - antoi nämä alta pois. Pikkukolikot eivät olleet kelvanneet, tupakat ja setelit  vieneet.

Enemmän on ope Jarkin kuin roiston puolella, mutta silti sanoa töksäyttää:

- Miksköhän  ei Luakkonen Y eikä Ollila J eikä Lilius M rosvoa kioskia koskaan?

- Siula aina nuo rahallarällääjät mielessä, paheksuu vaimo.

- Tainneet kahmaloija etunenässä, ja yli osasa, yhteisestä kassastamme.

                                                                         jatk... 

3 kommenttia

... ei lasta ei pask... (46.vk)

18.11.2007 - 20:46 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

BERLIINI - PRAHA - NIKOSIA lentelee vasta lattialla kontannut tyttö.

BARCELONA - ROOMA - NAPOLI keilailee vasta jaloissa pyörinyt poika.

PÖTSÖNLAHTI - SALOKYLÄ - SANGENLAHTI veivailee pyörällään elämässä edennyt isä.

- Uudet talvirenkaat ostin, passaa taas töissä autoilla, takakontissa ovat, esittelee ylpeänä äiti.

- Uuden etunastarengasvanteen vaihdoin fillariin, saa vastaukseksi.

Mitäs isän avaraan suureen maailmaan muuta? Kurkataanpas:

• Tuplat kantaa ikkunoihin
• Kiskaisee ullakon turvonneen, keväästä aukinaisen akkunan kiinni
• Kellarin ikkunapokasta irrottaa verkon ja asettelee ruudun paikoilleen
• Virittää hiirenlitskut juustosyötein, kippaa porkkanat, perunat muovikorvoon jyrsijöiltä turvaan
• NE talvirenkaat vaihtaa. Eikä haittaa vaikka koristekapseleiden päältä ajaa - niin että ritisee
• Tyhjentää kompostista toisen puolen, asettaa styroxin palasen sisäseinään suojaksi
• Saunan kiukaan, vesipadan tuhkat ripottelee pitkin lumen peittämää pihasammalikkoa
• Kääntää ruohonleikkurin aisan nurin tallin tilaa nielemästä
• Viinirypäletertun löytää viljelmältään, saunan seinältä! Ensimmäisen viisivuotisen viljelyuran jälkeen. Rusinankokoisia ovat, ruskeiksi paleltuneita jäniksenpapanoita. Mutta silti. Silti! Ei ole kukintaakaan huomannut. Innoissaan leikkaa versot ja taittaa oksiston maata vasten, lumella ja pihtakuusen havuilla peittää
• Viheltelee, laskee sukset aitanvintiltä, laulaa rallattaa tuku-tukua
• Kivijalan tuuletusluukut jättää auki: antaa rossipohjan kuivua vielä
• Säpsähtää 

... koulu ja sinä olette menetelleet väärin. MEIDÄN LAPSEN kanssa teidän, on sinun, olisi pitänyt menetellä, antaa yksilönä olemiseen mahdollisuus sekä joustaa tilanteessa niin ett ...

• Pyörätelineen raahaa hädissään leikkimökin taakse piiloon, tekisi mieli kätkeytyä sinne itsekin

... MEIDÄN LASTA ON YMMÄRRETTÄVÄ yksilönä eri tavalla kuin muiden lasten käyt...

• Sulkee liiterin oven, leivinuunihalot ovat kesältä kuivuneet
• Yrittää rallatella: 'ootteko nähneet meidän pässiä teidän kankaan laidal ...'

... on  perin   outoa   ettei teillä ole ammattitaitoa kasvattaa MEIDÄN LASTA, jonka tarpeet ja taipumukset viittaavat aloille joihin ovat kykeneviä vain harvat ja valit ...

• Kuulee jyrinän ylhäältä ja näkee kiiltävän pisteen. Ääni taivaalta pauhaa, suihkukoneen vana etenee yläilmoissa päin Pötsönlahtea, Prahaa, Nikosiaa. Kohta jo hajoaa hattaramereksi

... mitä  te  oikein  siellä   PUUHAATTE  KUN  ETTE  ANNA   MEIDÄN   LAPSEMME,   JOLLA SENTÄÄN ON DIAGNOSOITU ADHD toteuttaa its ... ???

• Kuuntelee pihaan vyöryvää kuorma-auton terävää peruutuspiipitystä. Loikkaa rapuille, jos lie vaikka sota alkanut, pihakoivun riippaoksia katkovan tankkiauton tieltä
• Ovi aukeaa. Ryvettynyt kuski kurkkaa ovelta ja iskee silmää: "Open likakaivon tulin tyhjentämään. Yks latinki vielä tankkiin mahtuu, aattelin että lopetan tältä päivältä sivistyneeseen paskaan."

Mahtavana kuin janoinen norsu seisoo ronkluttava loka-auto pihamaalla, ryystää kärsällään virvoittavan lietteen kitaansa; mennevät meidän lapset pesuveden mukana.

Isä sulkee nätisti ulko-oven ja astuu sisään, alistuu, mitä nyt mennessänsä  tuhahtelee: "... tottahan laskun laittaa ... lapsellani on sentään diagnosoitu A-D-H-D ... iskällänsä kiillotettu B-M-W ... minulla vain kapinen L-A-D-A ... CCCP ..."

*****

"Kallis jrVeljeni. Sairaanhoitajat peruvat lakkoaan, alkolaiset eivät. Pääministeri Vanhanen virtsakiven takia yön yli sairaalassa. Räikköselle formula-MM ja rakastajatar Italiasta. Susanna Sievinen ei saa töitä ... jatkanko? ;) Pörssi alamäessä, callet kumossa pian. Olet opekka kun varjeltunut siellä tältä kaikelta myllingiltä t:Vsi Hj"

”Tuku, tuku lampaitani,kili, kili kiliäni, päkä, päkä puskuripässiä, päkä, päkä pässiäni.” – Olli Suolahti (1895 - 1952)

2 kommenttia

Katsoo peiliin opettaja (45.vk)

11.11.2007 - 16:08 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

Ei liene vaikea arvata, mistä opettaja kirjoittaa suruviikon päätteeksi. Surusta. Ja yhä aina vain itsestään.

Pelkää lyövänsä lyötyä lisää. Yrittää hillitä itsensä, ettei osaltaan olisi lietsomista lisäämässä, tuleen bensaa valamassa. Muita syyttämässä. Muita syyllistämässä. Kylmää syliänsä tarjoamassa. Yksityiskohtiin kajoamassa.

Joku löytää Linkolan syylliseksi; joku nimeää jonkun muun. Kasvoja vaatii moni; moni aseenkantoluvan tiukentamisen uskoo ratkaisuksi. Satoja syyllisiä, tuhansia syitä.

Ei taida perisyytä löytyä, ei nopeaa ratkaisua. Leipätaikinasta ei pullaa leivota, ei pullataikinasta leipää.

Katsoo peiliin opettaja. Huomaa: siinä yksi syyllisistä pälyilee, koska on mukaan kyytiin hypännyt, tähän vauhtiin, joka sokaisee.

Kerää mammonaa, lukee lehtiä, televisiota tuijottaa, tietokonetta näplää, internetissä surfailee: saa uusia virikkeitä tavarataivaasta, jossa armoa ei ole. Ei erota konetta ihmisestä. Ei kohtaa ihmistä, tavatessaankin vain näkee ihmisen.

Lähettää koteihin kieltolappuja koulustaan:

• ei saa heittää lumipalloja
• ei saa käyttää halventavaa kieltä
• ei saa sylkeä toisen päälle, ei opettajankaan
• ei saa potkia toista
• ei saa hakata toista
• ei saa
• ei saa
• ei saa

Silläkö aikoo pelastaa? Ei sano, ei liene rohkeutta, uskallusta epäillä:

• josko vähempikin riittäisi
• josko jatkuvan kasvun ideologia olisi tullut tiensä päähän
• josko ruumiin rasittamattomuus, pelkästään nautintoon tähtäävän, hedonistisen  elämän tavoitteleminen onkin kunnon elämän este - suuntana harha
• josko
• josko
• josko

Aha, katsoo peiliin opettaja. Ihmettelee: mistäs kummasta tuon käteen on ilmestynyt karttakeppi, tahtipuikko, karahka, jolla osoittelee, ojentelee, ei itseään, vaan noita muita.

Pahoittelee, ettei aika ole niin kuin ennen: saisi lyödä karttakepillä käsille pienille, kaataa kannusta kylmää vettä niskuroijan kauluksesta sisään.

Kurittaa. Nyt saa lyödä karttakepillä vain itseään. Löisikin, niin oppisi! Aloittaisi itsestään. Opettaisi itseään. Kurittaisi pois:

1. ylpeyden = turhamaisuuden
2. kateuden
3. vihan
4. laiskuuden
5. ahneuden
6. ylensyönnin = kohtuuttomuuden
7. himon = irstauden

Puhdistaisi ensin itsestään pois Akvinolais-Tuomaksen kuolemansynnit

Tyytyisi  Maslowin hierarkiassa perustarpeiden alimpiin portaisiin, paisuttamatta niitä, ja vasta sitten opettaisi muita.

Sitten olisi vähemmän tavaraa, enemmän rakkautta ja aikaa jaettavaksi kaikille näille pienemmille, joita nyt säälii enemmän kuin rakastaa.

Rikkoo peilin. Helisee. 

Heittää karttakepin nurkkaan, avaa lehden, paheksuu: media herkuttelee tapahtuneella.

Löytää selatessaan saavalaismaisen tragikoomisen inhimillisyyden häivän tappajastakin, joka ei tappanut aivan jokaista käytävällä eteensä sattunutta vastaantulijaa, vaan armahti ja totesi äidille: "Ei tänään onnistu."

Erottaa jo koneen ja ihmisen, opettaja.

Kunpa vielä ymmärtäisi armon, rabbi.

*****

"JrVeljeni. Kai lienet jo kuullut tapauksen? Tuus Veljesi Hikkaj"

"Ampuja kysyi minulta, että mitä minä täällä teen? Sanoin, että tulin tapaamaan tyttäreni opettajaa. Ampuja sanoi, että se ei tänään onnistu."  IS 8.11.07

7 kommenttia

Täällä Pohjantähden alla (44.vk)

08.11.2007 - 16:25 | hikkaj | ESITYKSET

 

Pyhäinpäivä kului Erik Akselinpoika Tottin vieraana. Poika keilasi äitinsä kanssa neljä tuntia. Isä kiersi tuulipuku päällä kaupunkia: työnsi pitkän nokkansa linnanmuurien rakoihin ja ihaili tornien ulkonemia, entiaikojen sisävessoja Kyrönsalmen yllä. Kylmällä sisäpihalla tuulisella kuljeskeli venäläisä turisteja - vieläpäs näinkin myöhään vuodesta.

Rumempaa linnaan johtavaa pontonisiltaa ei voi edes kuvitella.

Ensilumi odotuttaa itäisessä Suomessa; Tampereella pelaavat jalkapalloa kunhan ovat kolanneet lumen kentältä.

Musta pässi-oinas linnan onkin vihreä. A.Tähden väitteistä huolimatta. Sorsat taistelevat leivänkipenistä räpylät viuhtoen. Tulevan kesän oopperajuhlajuliste lepattaa kopin seinällä. Mövenpick-kioskin luukulla lukee: SULJETTU. Se tästä viimasta vielä puuttuisikin: kieli kiinni tuuttiin, tötteröön.

Seisoskelu värisyttää. Siis matkaan. Jatkan ylös Linnankatua ja laskeudun vasenta reunaa alas. Kierrän museon ja lähden kävelemään rantaa pitkin kaupungille. Sorsia täälläkin. Telkkiä. Koskeloita. Kaksi valkoista muskelivenettä leikkii ristiaallokossa toistensa kanssa. Nollassa asteessa päristelevät; kesä vissiin jäänyt mielensopukoihin kummittelemaan. Ovat sen verran kaukana kaartelemassa, ettei saa selvää, ovatko ajelijat sortseissa tahi uikkareissa.

Kiskaisen vetoketjulla kauluksen kurkun suojaksi.

Lenkkikenkäpareja liikkuu kuntoilumielessä, tai illan juhlintaa verkkaisesti pois kävellen. Kukaan ei kysy suomeksi, ei venäjäksi tietä jonnekin - siksiköhän kun näytän neuvostoliittolaiselta jäänteeltä holotnan puistelemalta.

Museon takana oli kuiva halkopino ja pari hinaajaa talvea odottamassa. Kauppatorin laidalla kaksi tervahöyryä kelluu vartoomassa uutta oopperakesää; kai ne jonnekin telakoidaan jäiden tieltä.

Ylitän kävelysillan ja olen toisella kaupungin puolella. Sotilaspojankatu lukee kyltissä. Marssin eteenpäin. Mäen päällä seisoo punatiilikirkko: ei entrancea pääovesta, vaikka sisältä pilkottaa valoa ja kantautuu laulun hyminää.

Jyrkät portaat pudottavat poikkikadulle. Kyyryvanha mies nykäisee kaupan ovea. Pyhälauantai ei laske sisään. Pääkadun kulmapubin ovella huojuvat tavallinen juoppo ja räikeän punahousuinen juoppo. Mörähtelevät. Iltapäiväkaljoille tuntuisi olevan aie, vaan portsari ei salli entrancea heillekään. Miltähän tuntuisi olla humalassa kuukausisotalla? Tekisi mieli udella. Vaan vastaisivatkohan veljet?

Olavinkatu vie takaisin silloille. Kiinteistövälittäjien ikkunat näyttävät asuntokuvia siistissä järjestyksessä. Hintataso kaupunkiasunnoiksi on matalalla, halpaa suorastaan. R-kioskin Iltalehti julistaa Kari Tapion tienuut. Puoli miljoonaa, josta puolet veroa. Kolmessa vuodessa laulaa luikauttaa Jalakasen poika tavantehyläisen neljänkymmenen vuoden palkan.

Arvojärjestys kuin sorsilla tuolla salmessa: yhteiskunta määrittelee arvon. Me siis.

Ka samapa tuo kun henki kulkee ja puurokuppi täyttyy näinkin joka päivä.

Häkkinen lopettaa pieniin päin suistuneen uransa. Parempi hänelle näin, koska seuraavaksi olisi kyykistynyt leikkiautoja päryyttelemään hiekkalaatikolle.

Vihamielinen tuuli puhaltaa Casinon kapealla sillalla. Violettilumipilvet peittävät taivaan. Pimentävät tienoota ja kolmen jälkeen. Jos sataisivat, tulisi valoisaa. Vilu, muttei nälkä, ajaa kulkijan sisälle. Euron syötän pajatson loveen. Nälissään hotkaisee lasin taakse kolikot eikä kaki senttiäkään kuppiin. Pitäköön.

Hieraisen lippalakin päälaelle ja taivallan hallille ikään kuin takakautta riisuuntuneiden hopeapajujen reunustamaa tietä. Vaatimaton teatterirakennus pälyilee keilahallin kyljessä.

Täällä Pohjantähden alla menossa teatterissa ja tässä kävelyssä. Ei muuta jäljellä kuin koota perhe.

- Turha reissu, murehti poika.

- Keskiarvossa, summasi äiti saalistaan.

- Siis pojalla himpun yli, äidillä reilummin alle 200, laskeskeli isä - Ihan kohtuullisesti. Ei aina voi napittaa. Ei kun syömään kunnon pyhäinmiesten paisti.

*****

"JrVeliseni - ankeahkot ajat täällä, ankarana talvi vartoo ovella. Muistelen näin pyhäinpäivänehtoona Sinua, vaikka et olekaan kuollut. Ethän? terv Veljesi Hikkaj"

"Niin vuolaan virran rannalla on linna Olavin, ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan." Annikki Tähti, 1956: Balladi Olavinlinnasta

     

0 kommenttia

Toisesta Koulusta tiedotetaan: Neljän kopla - SOS

04.11.2007 - 20:33 | hikkaj | merkinnät, uutiset

Ylimääräinen tiedotustilaisuus sunnuntai-illan rauhaan:

Toisessa Koulussa on pienryhmä, ei tietenkään meidän. Pienryhmässä on neljä vekaraa. Neljällä lapsella on yksi opettaja ja kaksi avustajaa. Lapset ovat seitsenvuotiaita. Opettaja sekä kiinnipitäjä/avustajat ovat vanhempia.

"Lapset ovat villejä", Toisesta Koulusta tiedotetaan. ADHDWCDVD-tautia tai jotain. On heissä kiinnipitämistä. Lapsilla yleensäkin, porukassa jos ollaan, on vähän itsesuojeluvaistoa ja hienotunteisuutta toista kohtaan. Näiltä lapsilta puuttuu isv sekä sääli tyystin.

Päivittäin Toisessa Koulussa saavat muut varautua mitä merkillisimpiin tapahtumiin ja tempauksiin. Milloin tulee koulunkäyntiavustaja muksittuna opettajainhuoneeseen. Milloin pikkutyttölauma hädissään kertomaan: "Ivan hakkaa terveellä käillään meitä eikä laske välkäle..." Milloin tulee yksi ulkovalvojista kauhuissaan kertomaan: "Sasha on kavunnut katolle ja nyt ravaa siellä kuin mikäkin." Milloin vihainen isä soittaa tulisen puhelun: "Koulukyytiä ootellessa oli joku koplasta pomppinut Tiinan rintakehän päällä!" Milloin tulee kolmannen luokan pojat kuorossa kertomaan: "Igor löi pesismailala kalloon ja Ivan ja Sasha pitelivät kiinni..."  Isojen tyttöjen vanhemmat soittelevat: "Tytöt eivät kohta ilkeä tulla kouluun kun koplalaiset jernivät jaloissa kiinni ja nytkyttelevät."

Muuan poika, Kalle, raapii muuten vain lystikseen ohikulkevien kasvoja ja - kaitsijoidensa hermoja. Kaitsijat ehtivät paikalle aina hitusen myöhässä.

Viimeisin viesti pongahti perjantailta: talkkari ei voinut pystyttää katosta hiekkalaatikon päälle, sillä poikaporukka hässäsi, härnäsi kimpussa ampiaisina koko ajan.

Tuo Toinen Koulu on viihtyisä, virikkeinen puuhamaa noille neljälle - ei muille.

Tuo Toinen Koulu on pieni, turvallinen koulu noille neljälle - ei muille.

Toisessa Koulussa ovat neuvottomina ja pyytävät apua ja ohjeita.

8 kommenttia

Lokakuun saldo - Se on siinä!

01.11.2007 - 15:40 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä

                              

LIIKUNTA      456 km (2413 km/v) = 35 h (262h)

LUKEMISET   Freire, Aho, Leino, Runeberg, Lassila, Venkula

Kiirettä piti lopettaa lokakuu: siskon auto oli ajettava talvehtimaan Helsinkiä halvempiin talleihin. Hectorin pitkän konsertin jälkeen jäi ajoaikaa = autovakuutusaikaa jäljelle vajaa tunti ennen keskiyötä.

Ja katso! Siinä se on: Neljä minuuttia ennen puolta yötä auto seisoi kuin seisoikin perillä umpipimeällä pihalla. Hesan keskustan parkkihallipaikka pyörii vanhan tonnin hujakoilla kuukaudessa. Maaseudulla talvehtiminen säästää puolen vuoden ajalta 1000 euroa!

Oli. Oli Hectorilla asiaa kuten aina. Tosin tarvitseeko rauhansanoman laulaminen noin  infernaalisen pauhun ja jytinän - se onkin another thing. Hectorin olemuksessa on keräymä suomalaista kulahtanutta perusäijää: Loiria, Irwiniä, Pelle Miljoonaa... Kyllä kansaan uppoaa tämä I jäähyväiskiertue 'Maailman parhaimman Kiertueorkesterin' tahdissa.

Kesän sadosta voi lausua: - Niinhän siinä taas kävi.

• tomaatit jäivät vihreiksi ja vähäisiksi ilman kasvihuonetta;
• varhaisperunasato ilman apulantaa kompostivoimin valmistui elokuussa, riitti syyskesälle;
• omenat pihlajanmarjakoin syömää;
• persiljaa, jääsalaattia kyllin;
• luumut: tuskin kannattaa mainita;
• siperialainen karhunvadelma juuri ja juuri ehätti mustia marjoja maistiaisen verran kypsyttää.

Askarepa se tärkeintä, ei tuotos.

"Ahdistus on ajattelemisen alkutila", opetti opettajia Metodimessuilla aamupäivän mielenkiintoinen Jaana Venkula, joka nosti arvoon oman ajattelun, mutun. Lokalauantai-iltapäivä väännettiin, ties monennenko kerran uran aikana muuttuneita, uusia kirjoituskirjaimia taivastolpista kuuluisan pesäpallosyöttäjän vierellä. Tuskaa tuotti Holttisellekin H:n vääntäminen. Sekin kirjain laihtunut missiihanteen myötä anorektikkoruipeloksi. Esteettinen elämys on karsittu pois: eivät niin minkäänmoista dekoratsioonia tarjonneet kirjaimet uudet. Kaipa nykyeläjä ei moista tunnetilaa kaipaakaan.

"JrVeljeni. Pimeys peittää maan. Talviaikaan on kellot käännetty. Lumi enää puuttuu.Ennen viittä saa sitaista lampun otsaan piha-askareihin ryhtyessä. Aurinko häipynyt kauas - sinne? Warret väreilevät. Mausteeksi SAMia osteskelin. Ensi keskiviikkona räväyttää kolmannen kvartaalin. Näkee ken elää. No, leikkiähän tämä. T. Veljesi Hikkaj" 

"Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan..." Hector: Palkkasoturi

                                      

0 kommenttia