maanantai 1. lokakuuta 2007

Lokakuun 2007 Kauppalehti-blogit

KIMI. KIMI. JA KIMI! (43.vk)

29.10.2007 - 13:37 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

Tuo pääkoppa, 'hummeetti' sanoisi Päätalon Kalle, on melekosen sekamelskainen ja hutera kapistus. Joskus se on niin tavaraa täys, ettei siitä pirukaan selevää ota - se on kuin täyteen sullottu pesukone, jonka lasiluukku on tellätty puoliväkisin kiinni ja kone pantu hurraamaan. Yhtenä mylläkkänä siinä monenlaista riepua pyörii erottumatta mikä on pöksy ja mikä on paita: vanhasta kanervaa kataista heinäluomaa russiaa metsoa kurdia irakia lenitaa nykäsmattia... myllää. Hyörinä, hytke, hurina hirmuinen.

Yhdenäkin sitten tulee taas aika, että täytettävästä on kapelo. Hyvä jos sukkaparin löytää rumpuun rapisemaan.

Nyt on tyhjemmän koneen kausi ollut. Viikon sisällä on pyörinyt vain yksi vaivainen ketine:

- KIMI.
Sitä on koneen ontto rumpu veivannut sinne sun tänne tunnista toiseen, päivästä päivään. Ees sun taas taas sun ees kolistellut ilman vettä ja ilman omoa ja raikastetta. Kimi ollut ylhäällä ja Kimi ollut alhaalla, välillä viskautunut toiselle sivulle ja välillä toiselle sivulle paiskautunut.

Kimi kimpoilee sinne ja Kimi kimpoilee tänne. Kimi siellä täällä kopistellut aivojen riesana pyöriskellyt. Yksinvaltiaana, suurvisiirinä, kuninkaana, keisarina. Kim Il-sung. Kim Pu-Li-song. Kim Pi-Li-pom.

- KIM I. KIM I. KIM I.
Kimi uunona kinginä pysynyt: Vaikka Santeri on koulussa välitunnilla Simoa kaulasta henkihieveriin kuristanut. Vaikka Igori ekaluokkalainen on Nisseä pesäpallomailalla täysillä syyttä suotta päähän kumauttanut. On päässä kolminkertaisena hei-huutona kajahdellut vain: - KIMI. KIMI. KIMI.

Entä EU:n maataloustuki, 141? No ei kun:

- KIMI.
Entä pedofiilirengas?

- KIMI.
Entä tuhannet työpaikat, Stora Enso, Tehyn lakot?

- KIMI.
Entä Susanna Ruusunen ja pääministerin intimiteettisuoja?

- KIMI.
Maajussit ja BB-hörhöttelijät?

- KIMI.
Bush, Putin, Paavikaan?

- KIMI. KIMI. KIMI.
Uskotaan. Uskotaan. Syötäpä sinne mitä vain niin se vastaa häkämiehinä:

- KIMI. KIMI. JA KIMI!
Ja uskottava on, koska Iisalmen Kekekin sanomaksi laati: "Kimi on maailman tunnetuin ihminen."

Ihminen sentään vielä. Ei siitä irtiottoa ole. Koliskoon tyhjyyttä, tääkin pää.

*****

"Parahin JrVeljeni kimi Sydän sykkyrällä täällä pelaillaan kimi Tieto-Enska-warret tuottivat tuplat kimi Sitten pistin ne UPM-calleihin kaksoiskimi Joulukuut taitavat upota Storan lakkautusten myötä kimi Norrea ovat joten voivat ampaistakin koska niillä ei sitä aasialaista häntää kimi Nauti rauhastasi kimi Terveisin V-si H-j"

"Ei mitään, ja niin olen minä, oi suomenkansa, suurin sinussa, olevaisin sinun olemisissasi, kaikkikäsittävin sinun hengessäsi, niin iloissa kuin suruissa, niin synnissä kuin siitä pois pyrkimismenoissa ja sinun taikinassasi olen minä se hapattavin hiiva. Elä ujoa!" Maiju Lassila, 1915: Liika viisas

6 kommenttia

Aikuisten karkkihyllyillä (42.vk)

22.10.2007 - 15:02 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi
I HYLLY

Tää on just tätä. Tänne piti taas tuleman jotta tään näkis. KERSKAN. Tulis sota ja hävittäs tään kaiken. Tulis ees pula-aika: jäis jäljelle vain tarpeellinen. Eli tänne ei kerrassa mittää. Tuokin rakennus on uus viime käymän. Ja tuohon kohoaa toinen uus.

Onneks lunta oot läikyttäny sinne tänne pitkin golfkenttää ja onneks sen verran pakkasta pannu, ettei maila pysy kolhvaajan käissä.

Talvelle valmistautuu nälkämaan tanner. Vanha mies hölkkää vastaan havumattoa pitkin. Kunnioitanko vai en? Kunnioitan. Perästä kävelee äiti lasta liekuttaen. Ilomielin plussan suon. Muutama auto väliin, turbojabajaba tietenkin, muutama maasturi seassa. On näillä rahaa. On. On. Miinuksen puolelle vetää. Reippaasti.

Näille olet näemmä jostain syystä jakanut mällättävää.

Sitten nuoria pareja kimpassa liikuskelee. Kuusi kuvankaunista, postimyyntiluettelosta pomittua väkeä ilmiselvästi. Muotivaatteet viimeisen päälle. Hilpeinä, juhlan jälkimainingeissa aamukalpein naamoin. Happea yrittävät haukata, vaan eipä se krapulaan auta. Eikä elämän onttouteen.

Anna heille syvyyttä, esim. matka omaan päähän. Mutta ei niin kuin minä...

Muutamissa lehtipuissa vielä jokunen kellertävä lehti tuulen heiluteltavana. Lepattavat lämpimikseen, kuin valehtelijan huulet - niilläkin niin kylmä ja yhtä joutavanpäiväinen juhlan jälkeinen olo kuin altakulkevilla. Poislähtevä. Putoava.

Juppila nimeltään tämä kompleksinen virkistysalue. Viikko-osakkeita Hyytävän rannalla. Myytävänä pian uusia, yhä modernimpia. Lämpötila -3* C.

Taidatpa piruilla. + 25 olisi somempi.*

Mutta mitä! Yksi virhe suunnittelussa. Kömmähdys: pääsisäänkäynnin ovi ei automaattisesti avaudukaan, pitää ovenripaan ihan kaksin käsin tarttua.

No tämän kyllä arvasi ja tiesi, meni minne meni: sodanvoittajat ylinnä molottamassa ahneella kielellään. Vastaanottotiskin ympärillä kiehuu. Sitovat buabuskoilleen ulkotamineita, kadottavat kuohkeisiin turkiksiin. Väistyttävä niiden tieltä taas kerran on. A vot! Ja se Hospodi päälle! Eivät ne ikinä huomaa olevansa mailla vierahilla.

Mikskä ulko-ovi vain manuaalisti aukeaa - selviää. Täällä on tropiikki Kiannon nälkämailla. Uimaan ilmarit pulahtavat ankaran oviponnistelun uuvuttamina.

Ei helevettiläinen! Tänne en taho. Julukiset kammat lyön Päätalon tavoin. ULOS.

Ohueen jäähän olet riittänyt pihalammen. Kiiltelee, auringonsäteitä kimpoilee.

Jään päällä taitoksissa tupakantumppi. Pieniä kiviä potkaisen. Sirottuvat pitkin pintaa. Jää pitää. Tuulipuvun kaulusta kohotan, en niinkään hävetäkseni ilmiasuani vaan tätä ihmiskätten työtä, Juppilaa kiantolaisuuden laidalla - jokin häpy sentään!

Toisaalta jos joku täältä elämälleen sisällön onkii ja jopa ylpeilee saaliillaan, niin mikä ettei! Sisätennisvuoro, sisäpöytätennispingis, sulkapallo, squash, keilapallo, lentopallo, kuntosali, kuntopyörä, juoksumatto, hiihtoputki ... juomaputki, hah. Kaikki SISÄ.

Hei, tämähän on Havukka-aholaisen sielunmaisemaa. Lie Konstalla vakivuoro kuntohuoneella, pulikoiko tekoaltailla? Huovisen kotipitäjää, näkisipä kirjailijan naamavärkin ;)

II HYLLY

Kuokin vaímon pois keilahallilta. Risteyksessä pistän mersun iskemään silmää tälle tekoseudulle. Pian kävelemme lääkäri Lönnrotin kadulla Eino Leinon kujosilla. Sen kunniaksi oikein klubitakin ja tormaushousut puen ja nappaskengät jalkaan nyörin, eikä muuta kuin elämän parketille humuamaan. Paras syy käyttöön: koska muutkin menevät. Hienonhienona niin, jotta joku ventovieras lausuu: - Anteeksi herra. Minulle!

Omatuntokos yltyy illan mittaan soimaan ja tanssimaan sambaa takiaisena: Sinä hölmö! Sinä viheliäinen karvakuontalo! Sinä vaivainen mato matkamies. Hittoakos tuomitset toisten juppilat kun itse kierrät samanlaiset kuppilat. Bassonjytkettä diskossa tunnustelemassa yömyöhään, päivänvalossa taas sitäkin paheksumassa! Onko määrää tahi laitaa! Onko pelisi rehellistä, Duvfani? Mitä? Häh!

TUOMIO

Käy selkeä käsky, taivainen. Käskyttää. Kuunteluttaa. Alistun. Jyrisee:

Huomenissa ajatte Koljonvirran kautta. Saatte muistella Sveniä ja Suomen sotaa niin eiköhän päänne siitä selvene. Ja siinä sillankorvassa on Ahon Juhanin laita. Käytte! Mattina ja Liisana ajaa köröttelette hyrysyssyllänne, otetaas uudistettu painos, ohi viimeisen aseman ja käännytte Lapinlahden jälkeen kohtapian itää kohti. Sen verran juhlahumussa synnillistä elämää nautittuanne on teidän poikkeaminen kotimatkalla vielä Aholansaareen - Tahkovuoreen ette mene! - tunnustelemaan tuntojanne, mietiskelemään onko omallatunnolla tungosta, Hullut Päivät menossa. Sinnehän se Ruotsin Paavokin palaili retkiltään. Vasta Aholansaaren venereissun jälkeen olette vapaat palaamaan kotitanhuville ja katumaan syvästi, ja suurella hartaudella lupaaman teidän pitää: "Vastedes pysymme oikealla tiellä lenkkitossut jalkoihin kiedottuina." Tai kaarratanpa teidät vielä Juankosken Juice patsaan kautta - hänhän asiantuntija jos kuka; näkyy tori sattuvan paluumatkan varteen ja palkkiona näette samalla pörssi-idolisi STROMSDALIN.

- Vaimo hei. Kotonahan me ollaan? huokaisen ja nostan täkin kulmaa syyslomalauantaina. - Hitonko risteilyn lie uni näyttänyt? Koljonvirrat ja Juiket...

- Ei. Totta koko reissu, vakuuttaa vaimopaha, kun kuulee painajaisretkestämme.

Hien pukkaa ja vakaan ajatuksen: - Jopa on hyvä kun huomiseen loppuu loma ja pääsee taas opetustöihin: opettamaan ihmistaimia tavoille.

* * * * *

"JrV:ni. Empatiaa harjoittelin. Pöksyihisi hyppäsin. Eipä ihme jos sinne Vähään livahdit. Enska-Warre poiki tuplat, UPM taitaa hotkia saaliin, uppoaa yhä. Moit! V:si H-j"

"Taival lie hankala - olkoon vaan. Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan......Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan, puolesta hengen ja heimon ja maan. Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö, missä on ryhtisi, kunnia, työ? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa!" Ilmari Kianto, 1911.

5 kommenttia

Palanen Sinistä saunasuklaatia - s'il vous plait! (41.vk)

16.10.2007 - 12:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi
Kirkonkylän K-kaupan ulkopenkillä istuskelee kaksi humalikasta. Tarkenevat, vaikka nollaa vilkkuu Osuuspankin kattodigitaali. Ilkeävätkin olla hyväkkäät jouten, vaikka sama digitaali vuoroin  vasta puolta päivää vilkkuu. - Keskellä arkipäivää päissään! tuhahdan. Hospodi! Paraskin tuhahtelija: aikuinen mies ja puolilta päivin jo koulusta polkemassa - toiset vasta ruokatunnilta palailevat. Vaan eipä hävetä yhtään, ei ainakaan enempää kuin noita kahta penkillä reuhahtelevaa veronmaksajaa. - Anna rööki kuule, mä en diggaa sun pärstä...tana. Painu vit...

Pitkälettinen hampsu on toinen, toinen on vetänyt pääkotelon peitoksi pipon yli korvien. Kolmenkympin särvessä veikkailisin. Yhä nuorempia horjujia on viime vuosina ilmaantunut kirkolle notkumaan ja melskaamaan, arvaamattomia, tuntematonta slangijengiä, osa itärjan 'inkeriläisiä', osa hesalaisia tai jotain.

Sentään ennen tunsi kaikki ne kymmen kuntajuoppoa, tiesi heidän metkunsa, ymmärsikin; ei niistä harmia ollut, mielellään niille soi sen sosiaalihuoltoleiviskän yhteisistä verovaroista.

Vaan nämäpä elävät toisin, hengenvaarassa koko lähitienoo: aikansa juoda ryllätään muistit pellolle, helistellään ikkunat, säretään paikat, tapellaan. Harva se päivä ujeltaa pilliauto rivitaloille: milloin ambulanssi, milloin poliisi, palokuntakin joskus. Sitten käräjillä tavataan. Tyyristä lystiä maksumiehille, kuntalaisille, nämä uudet tulokkaat.

- No terve!  Puliukkoja orrella istuu - mikä se on? esitän arvoituksen Kake-kauppiaalle, joka tovin sihtaa hämillään.

- No hitto, yhäkö ne siinä ovat, parahtaa Kake ja säntää ulos niin että ovi rämähtää.
Kauppa on tyhjä. Lihatiskin takana seisoo Kaken äiti, Marja, 80.

- Vieläpään jaksat.

- Uutta lihhoo myön, naurahtaa Marja. - Samahan missä vanha seisoo. Ei kehtoo kotona kiikkutuolielämään vaipua. Ei se ois sen kummasempoo...
Ovi käy.

- Lupasivat häipyä, hymähtää Kake. - Näitä vankilasta ja Venäjältä piässeitä kylä pullollaan!

- Siellähän ne Salon entisellä koululla majailevat, otattelen, vaikka tiedän.

- Olivat. Olivat ja soittelivat jotta tuoppa setä taas koppa kaljaa Penalle kun se on ollut niin kilttinä ja Eskolle kun siltä lelut lopussa ja Patelle kun on ollu puukotta jo viikon.

- Sie veit?

- Jonkun kerran vein. Mutta olutta sitä ei saa kotiin kaupata, lääni kieltää. Muuttivat sitten tänne kirkolle kaikki. Kaljan perässä.

- No silleen. Miule anna kaks saunasuklaata, sinistä vatseria. Suu makkeeks koulun jäliltä.

- Lyhyt on siun päiväs.

- Lyhyt mutta ytimekäs, täyteläinen kuin tämä, kuittaan ja kohotan Sinistä Fazeria. - Mistä hitosta nuo muuten tänne meille ovat ossautunneet?

- Vankilan seinällä kuuluu olevan ilimotus, jotta Salon koululla on vuokrattavana edullisia hirsipaneloituja yksiöitä. Pirttikalusteet ja muut mukavuudet.

Selkämykset vielä herroilta vilkkuvat, kun kiinnittelen saunasuklaitani hämähäkillä tarakalle. Lomaintoa puhkun: on perjantai, loman aatto, saunailta. Syyslomaa edessa koko viikko. Sen kunniaksi lohkaisen palan saunasuklaatia - Ollos hyvä! SVP!

Samaa sakkia tässä lopulta ollaan, nautiskelijoita, matkalla maan ääriin: kuka nokiaa johtaen, kuka pyörällä veivaten, kuka muuten vain horjahdellen huomiseen käy. Eihän meistä kaikista kaikiksi ole. Olé!

Ei kai se aina oma vika ole jos kuka mitäkin vaille on jäänyt - ei vain ole natsannut sataprosenttisesti elämäntarina.

Ja mistä sen tietää miten lystiä ja mukavata itsekullakin kämpillään on nyt kun 'ei tarvihe uamulla töihin männä'.

"Rakas JrVeliseni. Mukava kuulla että olet kunnossa ja tasapainossa. Sen se talouskasvun paikallaanpysyvyys takaa. Ainaisen kilpailun olet saanut heittää hartioiltasi, levähtää. Jotkut eivät siedä tapahtumatonta elämää. Olen onnellinen, että olet onnellinen ;) terv. V-si H-j.   ps. Joulukuun TietoEnska-Warre voitolla, UPM:t polttelee näppejä."

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Matt. 7:1

8 kommenttia

Viikon matkalippu - helevetti-return (40.vk)

10.10.2007 - 16:36 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi
Moottorisahan ulvonnan vaimettua alkaa työn paras osuus: kaadettujen ja pätkittyjen puiden halkominen kolmen kokoisilla kirveillä. Kuuluu vain hiljainen tussahdus ja puu halkeaa kahtia. Tyvipuolen pölkkyjä pitää iskeä paksuimmalla kirveellä, latvapuolen pätkille riittää kun näytää pienintä kirvestä.

Pysähtyneisyys, luonnon humina, ajantajun katoaminen, paidan kastuminen, mistään riippumattomuus puhdistavat mielen, niin - mieli saunoo.

Ensin ylitse metsän lentää hanhiparvi. Se tulee järveltä päin. Tovin päästä lentää yläilmoissa kurkiaurojen rykelmä. Vaikka ne lentävät hanhia korkeammalla, niiden ääni kantautuu mahtavampana alas.

Sekään meteli ei tunnu mitenkään pahalta, ei lähimaillakaan koulumeteliä, joka perjantaiaamuna oli alkanut tuntua ylivoimaiselta sietää.

Maanantaisin kouluääntä kuuntelee kauhunsekaisin tuntein, pyhän jäljiltä vaistot levänneinä; kestää sen kyllä milteipä paremmin kuin sunnuntai-iltapäiviin hiipsivän ankeuden ja synkeyden: aamulla pakkonousu edessä - viikon päivittäinen edestakainen matkalippu työntymässä näppeihin, helevetti-return.

Tiistaisin touhuun tottuu, sitä turruttaa itsensä, eivätkä vingunta, kiljahtelu, vaino, riita, räkätys, ruokalan levottomuus pääse yllättämään.

Keskiviikkoisin alkaa kuohua yli, metelöinti satuttaa. Pitää itsekin karjaista muutaman kerran sekaan, huutaa: "Älkää huutako!"

Torstaisin ovat hermot äänille kireimmillään. Vaikka tietää, etteivät ne tahallaan pauka ja mäiski, vaan äänten kakofonia, ylipursuavat äänet, johtuvat ääntäpäästelevän ihmislajin paljoudesta, silti sitä on kuin apinatappelussa. Ei auta yhtään tieto eikä tunne, että kiehuvaa energiaa se vain on tuo metakka ja mekastus. Torstaisin ei aukene kotosalla enää opettajan vessaradio, ei vongu video eikä pauhaa televiissio. Aivan hiljainen on kotiäänimaisema, vain Junghans saa raksuttaa uunin vieressä hirsiseinällä ja lyödä komeat lyöntinsä.

Perjantaisin sitä on jo valmistapoikaa lahjomaan luokkansa: "Jos olette ihan hiljaa, pääsette viisi minuuttia aikaisemmin välitunnille." Ruokatuntia ennen hiljaisuuden takaamiseksi riittävät sanat: "Se on vartti lisistä, jos syötte ihmisiksi." Viimeinen tunti onkin sitten jo yhtä juhlaa ja opettajalla ovat kaikki valtit kourassaan kun hän ääntä korottaen paukauttaa: "Teidän kellonne soi aikaisemmin, jos pidätte piirustustunnin ajan mölyt mahassanne!"

Silti kouluviikon jälkeen vie oman aikansa ennen kuin saa päänsä ulos ampiaispesästä. Kotiinpyöräilyn viimeisillä kilometreillä äänten vyöry häipyy taka-alalle ja kotipihan kuusiaidan taakse pääsy on yhtä juhlaa: Rauha maassa ja inehmolla Tahto hjuva.

Suhisevan koivun alle pyörä, kipinkapin rapuille, ukset auki, kypärä ja turvaliivi naulaan kiireelläkiireellä, vaakaan sohvalle syvälle upoksiin, korvat hörölle: - Ei mitään ääntä, ei äännähdystäkään. Hiljaisuus. Hymy. Maailman ihanin ääni: äänettömyys.

Torkun jälkeen tänne metsään, langon rantametsää rassaamaan. Syksyn väriloisto. Pihkan tuoksu. Haavan puna. Tervalepän syvä vihreys yhä. Ja nuo hanhet, nuo hanhet. Ja yhä uudelleen ja uudelleen muotoutuva valtava kurkiaurojen parvi.

"Jr Veljeni, syksyä pitää, heti kuuden jälkeen hämärtää. Valo vähenee, pimeys lisääntyy. Tulee vilu ja väristykset. Elämän kiertoa tämä kaikki. Niin se vain on. Warre-'enska' näyttää kohoavan, hitaasti mutta varmasti, ehkä joku satanen sieltä. Voi hyvin. T: H-j, veljesi."

"Jotain myönteistä L. löysi siis Helsingistäkin. - Siellä on hauska käydä, kun siellä näkee käveleviä ihmisiä. Täällä maalla ei näe koskaan sellaista ihmettä. Täällä käydään autolla hakemassa aamun lehtikin, vaikka matkaa postilaatikolle olisi vain viisikymmentä metriä... Joku Lehtimäen Seppo saattaa vielä ajaa polkupyörälläkin, mutta Seppo onkin väistyvää vanhempaa polvea." Eero Alén, 2006: Linkolan soutajan päiväkirja

2 kommenttia

Etuteljolla purjeena kolmemetrinen koivu (39.vk)

03.10.2007 - 17:20 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä, URHEILU, pahoinvointi
Soudamme tunnin, vähän toista vastatuuleen pariairokaksikkona kuulaassa syyssäässä niemenkärjestä niemenkärkeen. Kaukana lahden pohjukassa paistaa hiekkaranta ja lahden reunat kesämökkejä tupaten. Tyhjinä kaikki: kukapa nyt enää syyskuun viimeisellä viikolla maalla - jokainen omissa tohinoissaan kaupungeissa hankkeissa, jotta niitä tauluteleviissioita, autoja, kännyköiden uusimmista malleista puhumattakaan, olisi taas varaa hommata.

- Onkohan tuossa järjenhiventä? kyselen Matsilta, jonka kanssa puhuu kuin itsensä kanssa.

- Miehittää rannat muutaman kesäviikon takia?

- Niin.

- Sanos muuta. Sitten ei paikallisilla marjaan, kalaan menemistä.

- Saimaan kanavan kun laskee Viipuriin niin on helppo huomata, mistä Venäjä alkaa.

- Pitäisivätpä Laatokankin rannat tyhjinä.

- No saatpa uskoa.
Kolmatta niemeä ohittaessamme hämmästymme, melkein säikähdämme, kun näemme yhden mökin pihassa auton.

Yhdessä mökissä näistä kymmenistä on eläjä!

Käypäläinen lie sekin, koska jo peruuttaa pois.

Vene on käännetty, grillikatos muovitettu, puutarhakalusto kannettu terassille turvaan ja piipun päähän pantu hattu. Poishan täältä joutaa maalta kaupunkipaikkoihin. Koleasta hiljaisuudesta, luonnon laimenevasta värikirjosta, laineiden liplatuksesta lämpimään kaupunkikoloon, turvalliseen autojen hurinaan. Paikkaan johon kantaa kanssaeläjien äänet. Turvalliseen tuntuun. Maalla kun ei aina varmasti tiedä, jotta elääkö joku muu, onko elämä olemassa, elänköhän minäkään kun ei ole verrokkeja.

- Katohan nyt noita kaikkia tötteröitä pitkin rantoja! havahdun Matsin ääneen ja airon kaareen.

- Ja kaikki rantaviivassa kiinni.

- Poikkeusluvan epääminen on täällä poikkeuksellista.
Sittenpä tömähtääkin veneenkokka jo maihin. Kunnanjohtaja seisoo rantakivikossa kahvimukeineen pariairokaksikkoa vastassa; kunnan liikuntapäivä voi alkaa.

Naurahdamme naamojemme uurteita, mutta mielen nuorekkuutta, Vanhoja kuomia kaikki me kolme: ensin samaa keskikoulua, sitten kaupunkilukioa hinkattu. Leivän makeuden takia jokin ammatti opiskeltu ja tässä nyt jälleen alkupitäjän mailla naamat ryppyisinä, voimat vajuneina kaikk' yhes' koos' - kuin parhaatkin aboriginaalit.

Niin se elämä kulkee, paatti vuotaa ja vene vie.

Pois soudamme kylläisinä, mahat makkaraa täynnä, kahvin maku suussa, työtovereiden juttuja pureskellen. Myötätuuleen, etutuhdolla purjeena kolmemetrinen koivu, josta syksy on riipinyt enimmät lehdet, mutta jäljelle jääneet ovat sitäkin kirjavampia.

Keskellä selkää illan hämärtyessä veneen vauhti kiihtyy kiihtymistään ja ilahdumme:

- Kyllä tässä vanhan kansan käyttämässä purjeessa taikaa on.
***

"Parahin jrVeljeni. Niin kuluvat päivämme soutaessa ja huovatessa. Ei tämä elämä hassumpaa taas ole. Voi tätä näinkin viettää. Warre-'enskakin' pikkusen ylöspäin yrittämässä. Perästä kuuluu. Terv. veljesi H-j"

*"Pyhittäjä Antonius Suuri kirjoittaa: - Jos alat puhua hengellisistä asioista ei-hengelliselle, niin se mitä sanot tuntuu hänestä naurettavalta."*** Isä Johannes: Valamon vanhuksen kirjeitä

3 kommenttia

lauantai 1. syyskuuta 2007

Syyskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Syyskuun saldo - Kolilla ruskaa

30.09.2007 - 21:18 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, koti, Sijoitus/kauppa

LIIKUNTA 484 km (1957 km) = 43 h (227 h)

LUKEMISET Freire, Lassila, Turunen Heikki, Nikki Kalevi, Isä Johannes

Kolin vaarat ja ruska on koettu, koluttu 20 km polkuja jyrkästi ylös ja jyrkästi alas. Järnefeltinkin maalaukseen asti kelpuuttamaa, Mäkrävaaralta avautuvaa Pielis-maisemaa hengästyneenä tuijotettu. Todettu taas: pieni on ihminen, isokenkäinenkin, tässä ulottuvuudessa.

Muutaman kivikkoisen aholämpäreen, rinnepellon nähtyään on pakko todeta taas tämäkin: tiukassa on leipä ollut lehmänkantturan kanssa. Pielinen lie armahtanut monet kerrat veden viljallaan.

Näistä maisemistahan, Pielisen toiselta puolelta, Turus-Heikkikin kirjottaa, näistä eläjistä, tästä elämästä. Totisesti, totisesti: raatamista, ylen raadollista sen on oltava ollut. Maailman kaunein maisema, maailman suloisin eläimen pää, vasikan pää, silmien alla - kuin pilkkaamassa ihmisen ahdinkoa.

Mutta mitäs me, nykyajan hipit, sen kuin vaelluksen jälkeen saunomme, tälläämme lihasoppaa itsemme täyteen, syömme jälkiruuaksi vadelmakiisselin kermavaahdon kera, nautimme viinerikahveet ja nousemme linja-autoon, joka vie meidät takaisin kohti sivistystä, koteihimme taulutelevision ja internetin ääreen katselemaan miten muka huonosti yhteiset asiamme ovat: Rekkajonot, joilla tähdellistä asiaa - autojen vyörääminen Venäjälle, jo 50 kilometrin mittaiset; Myanmarissa ammutaan munkkeja; Afganistanissa rauhanturvaajat toisiaan surmaavat; Punaisen Ristin työntekijöitä sieppaavat talibanin sissit. Darfur ja Sudan samaan soppaan päälle. Loputtomiin. Loppumattomina kajahtavat pääkaupungista tärkeät tiedot tänne Karjalan vaaroille.

Ylistetty olkoon Mäkrävaara, jolta Luoja näkyy! Kiitetty olkoon taulutelevisio, josta näkyvät luojanluomat!

"Jr Veljeni. Pitkästä aikaa hankin haltuumme warrantteja: TIE7L2116.50. 0,17/kpl. 5000 kipaletta. Tosi sukelluksissa on 'Enska', humahti parissa kuukaudessa reilun vitosen alas. Nyt enää nippanappa15,75! Kokkeillaan, meillehän jäi mällättävää. Menköön jos on mennäkseen, maallistahan tämä. Syysterkuin veljesi Hikkaj."

"Hän oli kirjoittanut jo 15-vuotiaana 35-sivuisen romanttisen kertomuksen Kuokka ja kannel. Kertomus kuvaa Turusen perheen elämää. Se alkaa: -Karuhan tuo ranta on, karu, vaen kyllä myö siitä leivän tiristämmä ..." Kalevi Nikki, 1999 Jyväskylän yliopistopaino: Pielisen profeetta vai Don Quijote / Heikki Turusen elämä ja kirjailijan kaari

4 kommenttia

Puustapudonneita ja vähän säikähtäneitä (38.vk)

25.09.2007 - 18:48 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, nokkeluus

Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin olivat Jaakobin pojat...

- Nisse pieras. Hyi!

- Enkä pierassu.

Ja Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, koska oli saanut Joosefin korkealla iällä. Veljet kadehtivat lellikkiveljeään...

- Kusti kiros.

- Enpäs. Paska ei oo kirosana.

Joosef näki unen ja kertoi veljilleen: "Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37 luku jae 7...

- Aata tökkäs kynälä.

- Sie sohit kepilä kun kello soi.

Joosef näki toisen unen: aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat Joosefin eteen...

- Ope, Janne syöpi räkäsä.

Veljet sanoivat: "Tapetaan hänet, heitetään johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt." Ja he riisuivat ja heittivät hänet kaivoon, jossa silloin ei ollut vettä...

- Juuso tempas miun repun. Anna tänne se!

- Ei ku sen kiskas Matso!

Veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet kauppiaille, jotka veivät Joosefin Egyptiin...

- Iita tekköö matikkaa vaikka on ussan tunti.

Veljet kastoivat Joosefin vaatteet vuohen vereen ja veivät veriset vaatteet isälleen Jaakobille...

- Petteri iäntellöö ankkoo ja kävelöö pitkin lattioita. Kvaak kvaak, kvak kvak ja nyt heitti kumila.

Isä tunsi Joosefin vaatteet ja arveli että villipeto on syönyt hänen poikansa ja suri Joosefia pitkän aikaa...

- Temeltä vuotaa verta nokasta. Se putos välkällä omenapuusta.

No lopuksi sitten vaikka tämä: Eeva otti hedelmän puusta ja söi sen ja antoi myös Aatamin rouskaista. Kuulkaas, lapsukaiset: "Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen." Se on synnin palkka. Ottakaa vahavärit ja piirtäkää pahan ja hyvän tiedon puu.

"Jr veriveljeni, kuten huomaat, hyvin täällä opetusrintamalla pyyhkii. Pientä häikkää - ei sen kummempaa. Työ aina toviksi keskeytyy kun pitää kuunnella lasten tulosvaroituksia. Varmaan monessa työssä on samoin, varmaan kirvesmieheltäkin hanslankarit monta kertaa päivässä käyvät nykäisemässä vasaran kädestä? Terveisin veriveljesi Hikkaj"

"Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 16:4

5 kommenttia

"Takapuolesta sojottaa kahet jalat ja pää!" (37.vk)

17.09.2007 - 17:35 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä

Alussa oli tuo luokka ja tussi.

Tussilla opettaja piirrusti alkavan vaellusreitin oppilailleen, kakkosilleen. Urbaanista agraariin oli opella tuntisuunnitelman itunen. Iltapäiväksi oli luvannut sadetta, siksi jono lähti marsille aamuun.

Matkan alussa käveli luokka yhdistetyllä kävely-pyörätiellä.

- Jalankulkijat aina laitimmaisina, muistakaa! Hitauden mukaan. Sitten pyöräilijät, sitten autot.

Kylä loppui kohta, niin jalkakäytäväkin. Tie teki jyrkän kurvin. Jono pysähtyi. Toisella puolen tietä könötti tummunut ajansyömä rakennus. Alkoi ope paasata:

RIIHI
SIRPPI
KUHILAS
ORSI
VARSTA RIUSA PETKELE

- Ope kiros, kuului jonosta.

Mutkan jälkeen kääntyi jono kartanoon vievälle metsätielle. Ja opettaja jatkoi:

OSMANKÄÄMÄ
HEDE EMI YLÄPUOLELLA
YKSINEUVOINEN KAKSINEUVOINEN

Vaaranrinnan piha oli autio, kartano oli tyhjentynyt tältä kesältä. Alaosa laudoituksesta oli revitty auki, uusitut alahirret näkyivät. Siitäkös opettaja riemastui:

KENGITYS
LUHTIAITTA
RAHI
PÄREKATTO
VINTTIKAIVO
VELLIKELLO

Tauon jälkeen painelivat he kaikki syvälle metsään. Hirvikärpäset saivat tilaisuuden, kohteen tokaluokan oppilaista. Tarrautuivat takiaisina kiinni. Ope sai taas tiedonnäyttöpuuskan ja kailotti: - YHDESSÄ HIRVESSÄ VOI OLLA KYMMENEN VIIVA KAKISKYMMENTÄ TUHATTA HIRVIKÄRPÄSTÄ. HIRVET VAUHKOUTUVAT KUN LITUSKAISET KÄRPÄSET PORAUTUVAT KORVIIN JA SIERAIMIIN.

KAKSI JOUTSENTA
KURKIAURA
HANKO EI TALIKKO, TALIKOSSA ENEMMÄN PIIKKEJÄ

- Joutsenen pesiä nuo valakoset tuoremuovipaalit, kuiski joku.

Metsään kärrätyn betonirappusmöhkäleen sammalaskelmilla he istuivat vartin katkon. Nytpä opettaja itse joutui kuntelemaan tosi asiantuntijoiden tietomäärää; hänelle yhtä tuntemattomien termien sekamelskaa kuin hänen ikivanha termistönsä oppilaille:

SPYRO THE DRAGON
SLY 2/3
SAN ANDREAS
TRANSFORMERS CYBERTRON
SCOOPY-DOO
TRO GENIM
PAAVO PESUSIENI

Vielä ennen yllätyshuipennusta pääsi opettaja irrottelemaan, tosin jo empien ja sanoman perille menosta epävarmempana:

piikkilankavyyhti
maitolaituri
tonkka ja peilari

Aamurupeama, tuntien taival kirjatonta ympäristöoppia oli takana kun venähtänyt jono yllättäen tulla tupsahti lehmihakaan, jossa kolmattakymmentä uljasta sarvipäälehmää toljotti tulijoita.

- Hei, niillähän on hangot päässä!

- Miks munat roikkuu tuommosissa repuissa?

- Ei kun ne on tissit.

- Utareet.

Sitten. SITTEN kajautti Kusti: "Kahtokee, yhellä lehmällä sojottaa takapuolesta kahet jalat ja piä!"

- Sehän poikii! tiesi Make, jolla paljon lehmiä kotosalla.

- Se tarvii apuja.

Vähän aikaa hiljaa tuijottivat kaikki näkyä ja sitten rynni sakki lähtitaloon ilmoittamaan poi'innasta.

HIEHO
TIINE
TERNI

Kantatui vielä koivumetsästä porinaa jonon kahlatessa kosteassa horsmaviidakossa pahemman kerran myöhässä märkinä ja nälissään kohti koulua ja ruokailua.

Eikä keittäjä, syyn kuultuaan, ollut myöhästymisestä moksiskaan.

"Jr, täähän alkaa taas sujua painollaan täällä. Et ole tupsautellut. Vissiin kaikki hyvin? V-si H-j"

"Mitäpä huvittaisi katsella eläjiä, jotka muuttavat vain sontakokkareen leiväksi ja leivän jälleen sontakokkareeksi, eikä muuta mitään." Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen, novellikokoelma - Vanha kartano

4 kommenttia

Monen sortin koululaisia (36.vk)

11.09.2007 - 15:16 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

Ulkoministeri Kanerva loukkaantui mönkijä(sic!)onnettomuudessa. Se se vielä olisi puuttunut että mönkijän sarvissa olisi keikkunut opetusministeri.
5000 € maksaa yhteiskunnalle yksi oppilas vuodessa. - Elä siis tule tänne elämöimään vaan oppimaan. Metelöi kotona!
Pyssyn uhkasi alakoululainen tuoda huomenissa kouluun. - Ukin pistooli. Siinä on kolme patia. Itki ensin ja nauroi sitten kun kuuli: - Ota banaani reppuun. Se on apinoiden ase. Aamulla varmuuden vuoksi tarkastettiin reppu. Ei ollut pistoolia, ei banaania. Aapinen oli.
Käytävältä kuului ensin oven paiskontaa. Sitten vihlovaa päätöntä kiljuntaa. Pikkinen poika oli tellännyt pienet sormensa oven väliin saranapuolelle. Toinen koulukas oli kiskaissut oven kiinni. Valui verta. Kaksi sormenpäätä murskana. Kolmannesta repäisi lääkäri kynnen ensihätään pois tutkimuksen tieltä.
Täiarmeija oli mobilisoinut joukkonsa. Puolenkymmentä päälakea oli jo vallattu, kunnes koulu kokosi joukkonsa ja kävi vastahyökkäykseen. Terveydenhoitaja lähetti laput koteihin: "Tarkastakaa lastenne hiukset ja päänahka. Täishampoota saa apteekista."
Puolipukeisena polvihousuissaan oli Nisse koko syksyn käydä veivannut koulua. Karski terve nassikka. Nyt piti olla palkitsemisen aika: " Merkitään Nisselle plussa kun on noin karaistunut." " Sitten tuun huomenna munasillani!" "Pyyhitään Nisseltä se plussa pois. Tuommoista kieltä ei saa koulussa karskikaan käyttää."
Viikon päätteeksi uskalsi yksi pienemmistä lähestyä opettajaa välitunnilla: "Tiijjätkö mikä on pitkä ja haisoo pissille?" "Etusormi?" "Ei kun vanhainkoin letkajenkka."

Perjantai-iltapäivällä, kun Ilomäen oma alakoulu oli jo pistänyt ovensa säppiin ja veritahrat saranoista pesty, olikin ilo noudattaa tyttären koulun kutsua ja nähdä toisen sortin koululaisia:

"INVITATION TO GRADUATION CEREMONY

The IB Faculty of Lyseon Lukio requsts the honour of your presence at the award of the IB Diplomas to the May 2007 candidates.

Family members are welcome.

Graduates are reminded to bring their white caps to the ceremony. R.S.V.P."

Koulusato heilimöi kypsänä juhlasalin edessä. Uljas rivi kypsiä oppilaita, kahdentoista vuoden vilja elämälle valmistuneena: Näiltä tässä ei enää tarvitse nyppiä täitä päästä, kaivella pyssyä repusta, etsiä sormenpäitä oven saranoista, kuunnella siivotonta kieltä, saati luontoa pilkkaavaa mönkijäajelua.

Heissä on jo aimo annos sivistystä, sen verran minkä elämä ja kaksitoista vuotta koulunkäyntiä ovat pystyneet tartuttamaan. Heissä ei viidentonnin vuosimaksu totisesti totisesti ole hukkaan mennyt. He ovat täydellisesti sen veronmaksajain maksaman (12x5000) 60000 euron arvoisia. Ja paljon paljon enemmän arvoisia, rahassa mittaamattomia - ainakin meille, heidän vanhemmilleen.

"Jr Veljeni

Nyt ne perhanat pudottivat sen Einarin sieltä BB:sta pois. :( Joku Heli lampsi tilalle. V:si Hikkaj"
NON SCHOLAE SED VITAE DISCIMUS

5 kommenttia

Sanat eivät riitä kertomaan ... kasvatuksessa (35.vk)

04.09.2007 - 14:02 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

KOULUKASVATUS ON RAMPA,
SILLÄ SIITÄ PUUTTUU FYYSINEN ULOTTUVUUS.

Oman lapsen kasvattaminen on helpompaa, koska käytössä ovat kasvatuksen kaikki keinot, kaiken kattava repertuaari: omaa lastasi voit silittää, likistää, puristaa tai tempaista rajustikin vaaran uhatessa, ilon yllättäessä.
Kosketapa vieraan lasta! Et voi rakastaa, et voi vihata - fyysisesti. Opettajana et ainakaan voi, nykyisin.
Jäljelle jää pelkkä puhe - ehkä muutama ele, ilme, itku, nauru - tunteiden ilmaisuun.
Jäljelle jäävät ainoastaan sanat, joilla kehusi, nuhteesi ilmaiset.
Jää vajavaisuus kasvatukseen, koska sanat ja puhe eivät abstraktiudessaan tavoita alakouluikäistä kuulijaansa. Ei hän täysin ymmärrä tehneensä oikein tai väärin, koska palaute on yksipuolista, sanallista, vailla fyysistä kosketuspintaa.

"Joillakin toisen huomioonottaminen, omien tunteiden tunnistaminen ja itsehillintä ovat niin heikosti kehittyneitä, että heidän käyttäytymisensä hankaloittaa toisten oppilaiden ja opettajan työskentelyä."

"Myös ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi oppii sosiaalisia taitoja riittävästi tuettuna. Tärkeää on, että lapsen kanssa työskentelevä aikuinen näkee lapsen yksilölliset ominaisuudet ja ymmärtää taustalla vaikuttavia syitä." Ylilääkäri M-M Turunen, HS 30.8.2007

Niinhän ne tekevät: oppivat varmasti - ajanoloon. Entäpä kun luokassa on useita ongelmallisia lapsia ja liian vähän tukevia aikuisia?

Mitä tehdä? Miten opettaja selviää mahdollisen avustajansa kanssa tottelemattomien, paikallaan pysymättömien, suulaiden, toistensa kanssa ilveilevien, nujakoivien, tappelevien, levottomien ikiliikkujien kanssa päivittäin jokaisessa hetkessä - tässä ja nyt?! Odottaa nähdäkseen ja tunnistaakseen yhä uudelleen oppilaan toistuvat yksilölliset ominaisuudet: toisten oppilaiden vahingoittamisen, raapimisen, lyömisen, naamalle sylkemisen ...

Pitkässä juoksussa ylilääkäri on täysin oikeassa. Jokainen meistä tietää että kasvaminen/oppiminen on hidas projekti, mutta päivittäisten samaa toistavien häiriötekijöiden poistaminen ei saisi olla hidas eikä pitkä prosessi.

Ikinä kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt rohdonantoon päivittäisissä konflikteissa, akuuttitilanteissa, silloin, kun mikään keino ei tepsi alakouluikäisen kanssa. Kun

keskustelu ei auta
huutaminen ei auta
kehuminen ei auta
uhkaaminen ei auta
palkitseminen ei auta
rankaiseminen ei auta
opetusmetodien vaihtelu ei auta
opettajien vaihto ei auta
jne ei auta

Meno vain jatkuu ja tempaa mukaan ne loputkin kuuliaiset.

Kun tuli on irti, rientävät sammuttajat laitteineen pikapikaa pelastustoimiin. Itsestään selvää myös on, että kolaripaikalle hätiin kiiruhtaa apu pillit huutaen heti. Koulun tuleen ja yhteentörmäykseen ei pikaista auttajaa tule, vaikka tulla pitäisi. Yksin jää opettaja oppilaineen tuleen makaamaan - ja samanmoiseen tuleen taas huomenna.

Pitkän tähtäimen tietäjiä ja neuvojia kyllä löytyy pilvin pimein, mutta heidän apunsa tulee auttamattomasti liian myöhään. Auttaisikohan hätätilanteessa jos jokaisessa koulussa yhdellä opettajalla olisi poliisin tai järjestyksenvalvojan valtuudet? Vähän niin kuin konduktöörillä junassa.

Ho-oii asiantuntijat, psykologit, kuraattorit, terapeutit, psykiatrit, yli- ja alilääkärit, vastatkaas! Vai eikö reaalista ratkaisua ole?

Vai vastasinkohan minä tyhjentävästi jo heti tuolla alkuvirkkeessä.

*****

"Jr Veljeni. Tässähän alkaa vanhakin pian vertyä, vauhtiin päästä. Kunhan ei vankka humanismini horjuisi! ;) Turhaa älämölöä maailmalle suollan! Luoja varjelkoon ajoissa asioissa, sanoissa ja töissä. terv. Veljesi Hikkaj Nimimerkki 'Leijonan käpälää kaipaava'"

"Oi sentään, miten ne irvistelivät nytkin nämä rakkaat sanankuulijat! Jospa hän saisi mennä sänkyynsä maata! Ja saisi sanoa noille pilkkaajille hyvästiksi: menkää tekin kotiinne oman helmasyntinne ääreen, sillä ette ole mahdolliset Herran pöydälle." K. A. Järvi, 1908: Loinen

8 kommenttia

Elokuun saldo - pyörällä päästään

01.09.2007 - 17:33 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

LIIKUNTA 325 km (1443 km) = 24 h (184 h)

LUKEMISET Freire, Lassila, Haanpää, Isä Johannes

Hiljaisuus ja rauha vaihtuivat meluun ja levottomuuteen. Vuoden sapattitauko, viisikymmentä vuotta kestäneeseen koulu-uraan, päättyi ja remmi pyörii jälleen.

Pyörällä päästään, päätä pyöritellen toimeen on tartuttu. Opettamisessa en olisi tarvinnut oppikirjoja moniin vuosiin. Muutama vanhempi on vaatinut niiden käyttöä, koska naapurikoulussakin käytetään! Olen alistunut. Kärsin mieluummin kuin käyn retteloimaan. Pääsen helpommalla suitset suussa. (Mitä enemmän oppikirjoja - sitä vähemmän sosiaalisuutta, ihmiskontakteja, päivittyvää uutta tietoa ...)

Pyörällä päästään välimatkat: tankopyörä-Jupiter kuljettaa uskollisesti einarinsa koululle ja takaisin: kymppi ja kymppi - tunti päivää kohti. Kiikkutuolikyytiä.

Milloin näen niityllä vaanivan ketun, milloin pullean kissanraadon tienposkessa. Milloin sade kastelee, milloin aurinko lämmittää. Usein pyöräilee entinen kauppias vastaan, joskus pappi vilahtaa ohi Venäjälle päin. Jos Mats polkee mukana, puhumme talouskasvun vastaisia, jos ei, mietin kevyempiäkin:

- Toivottavasti ei Einari putoa Big Brother -talosta ...

Koululaiset koulukyydeissään kaaartavat koulun pihaan samoja aikoja kuin minä. Monesti ovat väsyneemmän, nuutuneemman oloisia kuin minä. Minusta he näyttävät hassuilta rautahäkeissään: kunnan kustantamissa kyydeissään. Heistä minä, koska pyöräilen, kuljen jalan, otan itsestäni kulkuvoiman enkä bensatankista.

"V-ni Jr Sapattivuoteen ei flunssan flunssaa mahtunut, nyt on. Vielä sekin! Jaksamista muutenkin. Ärsyttää. V-si H-j"

"Opettaminen ei koskaan saisi olla sellaista että sinä opettajana kerrot miten asiat ovat, ja muut painavat sen mieleensä. Se on tallettavaa kasvatusta. - Vähän niinku tallettais dataa toisen kovalevylle." Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä.

4 kommenttia

keskiviikko 1. elokuuta 2007

Elokuun 2007 Kauppalehti-blogit

Purkautui stressinpoikanen (34.vk)

27.08.2007 - 14:27 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

Toinen viikko koulunjohtajana tai työssä ylipäätään oli myrkkyä Hänen habitukselleen.
Alkuviikosta jalka heilahti suht kevyesti pyöräntangon yli ja pyörä kulki kympin joutuisasti puolessa tunnissa koulun mäelle - ja vielä joutuisammin kotiin.
Keskiviikkona pyörä lingerteli ja mäelle pääsy otti koville: ihan selvästi kumit näyttivät lutteroilta. Kotiin päästyään Hän pumppasi renkaat pullolleen.
Vaimon pyysi saunaa lämmittäessään mukaan juoksulenkille. Lähtivät. Vaan koska heti alusta tuntui toinen hölköttävän turhan verkalleen, niin irtautui Hän hänestä ja lasketteli mäen järvelle melkomoista haipakkaa.
Puolessa mäkeä ketkaravin jälkeen vihlaisi ilkeästi. Pohje löi tulta, ja oli lopetettava matka siihen paikkaan. Vaimo jatkoi tasaista menoaan tyytyväisin ilmein ohi ja kun kuuli syyn, tyynenä totesi:

- Ei pitäisi heti alussa töytäillä ...

"Ei pitäisi heti alussa töytäillä" toisteli koulunjohtaja useita kertoja ylämäkeä linkutellessaan ja loppukaneetinkin arvailematta tiesi: "Ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä."
Saunan lämmössä loikoillessaan, vaimoa vartoillessaan, jäseniä hieroskellessaan yhä kuin mantraa hoki: "Ei pitäisi heti alussa täysillä töytäillä ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä ..."
Oli sitten tuttua ottaa vaimo vastaan tämän vartin päästä avatessa saunan oven ja suunsa.
Eipä torstaiaamu helpottanut menoa, vaikka kumit täynnä ilmaa. Mikähän kumma ahisti? Mikä kumma? Ei jarru hangannut, ei rapasuoja rämissyt eikä tarakallakaan istunut kukaan. Vaivoin ykkösellä nujertui lopulta Ilomäen koulun mäki. Pihalla kirmaili iloinen väki.
Jok'ainoa päivä on tarjolla iloa yllinkyllin, liki sadassa oppilaassa riemua riittää. Tämän torstain tuskaa lievitti kummasti pikkupoika, jolla shortsit ja pienten olkapäiden suojaama pikkuriikkinen t-paita ja joka ruokajonossa kysyi:

- Miks siula on aina tuo sama paita?
- Vaihetaanko? kysyi suuri Johtaja takaisin

Ja niin he riisuivat kumpikin oman paitansa ja pukivat toistensa paidan ylleen: he vaihtoivat keskenään paitansa kuin parhaatkin jalkapalloilijat huippumatsissa.
Perjantain vastaisena yönä kaikki nihkeys sitten selvisi: kurkkua pisteli ja aamulla vuoti jo nokka. Sressinpoikanen oli ilmiantanut itsensä: oli flunssana lauennut, pohkeena paukahtanut. Huomauttanut: jos et poika usko ja höllää koulutahtia, niin täältä pian hyökynä tullaan.
Silti Hän sitkeästi polki perjantaina kouluun, kuten aina - olihan Hän ollut koko komean kolmekymmenvuotisen uransa aikana vain yhden päivän sairauden takia töistä poissa. Niin korvaamaton Hän yhteisölle uskoi olevansa.
Mitäs sitä suotta. Jos pohje paukkaa tai nenä vuotaa ja vilu väristää, niin kyllä viikonloppu asiat parantaa. Ja mistä sitä otat lääkärin tai terveydenhoitajan eto vaivaa todistamaan!

"Jr Veljeni
Osakan MM-kisat alkoivat maratonilla. Ihaillen kadehdin noita hyväkuntoisia vanhannäköisiä nuorukaisia: EI ole onnellisempaa olotilaa kuin tikissä oleva keho, jonka sitten liki ruumiiksi rasittaa, raadoksi puristaa. Holmén J oli yhdeksäs!
Esteettisintä silti on rekkivoimistelijan laajakaariset uljaat taitot.
Voi hyvin! Sinne eivät taida tauditkaan osata? kirjoitti Veljesi Hikkaj"

Juvenalis: MENS SANA, IN CORPORE SANO

2 kommenttia

Koulunjohtajaksi asettautuminen (33.vk)

22.08.2007 - 16:32 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

Päivä päivältä kesän huvetessa muutuin yhä johtajammaksi ja johtajammaksi, kunnes sunnuntai-iltana, lukuvuoden aattoiltana, oli muutos jo täydellinen:

peilistä näkyi hymytön naama, joka ei ollut minun - peilistä tillotti Hän (yrmy)
kaapissa odottivat asusteet, jotka eivät olleet minun - vaatteet olivat Hänen (ankean kankeat)
päässä liikkuivat ajatukset, jotka eivät olleet minun - ajatukset olivat Hänen (didaktiikka, pedagogiikka)
ruumis oli jäykkä ja tuskanhikinen, ei niin kuin sapatoivalla opettajalla - vaan niin kuin jollakin jollakin tavalla tutuntuntuisella, mutta vieraalla oliolla ...

Olin muuttunut, koska oli muututtava, taas Häneksi, jolla on iso ego ja identiteetti.
Ajatella: Opettaja ja Koulunjohtaja! Hän tuossa täydessä persoonassaan; muistutti kafkamaista metamorfoosia koko prosessi.
Oli siinä maanantaiaamuna polkupyörän päälle jyryämistä: yksin ego painoi niin vietävästi saati suuret luulot. Mutta niin vain Hän purjehti helleviikon pyörällään kympin kouluun ja toisen takaisin päivittäin pyykkipoika pinkkipöksyjen lahkeessa. Perjantaina satoi, eikä Hän halunnut ravattinsa kastuvan, niinpä Hän turvautui autokyytiin ja kurautti Ladallaan Ilomäen koulun pihaan.
Toisen luokkansa kanssa Hän kävi pitkin viikkoa vakavia opetuskeskusteluja tavuttamisen tarpeellisuudesta, ison R:n yläkaaren muodosta sekä varsinkin siitä että tuon kaaren on ehdottomasti kosketettava alasvedettyä pystysuoraa runkoa yläpäästä. Lisäksi käytiin luokan kanssa, asian toistuessa, selväsanaisia tönimis-, kamppaamis-, kiroamis- ynnä työrauhaneuvotteluja.
Vanhempien kanssa Hän keskusteli ainakin kuljetus-, tukiopetus- ja erityisopetusasioista.
Opettajakollegojen kanssa Hän joi kahvia kukkuramitoin yhdessä mietiskellen opetusmetodien vaihteluntarpeesta, konstruktivismin paremmuudesta, behaviorismin vanhanaikaisuudesta, ukko-Rousseaun ajankohtaisuudesta, ja ennen kaikkea Hän tahtoi painottaa Paulo Freiren pedagogiikan kaikille mahdollistavaa oppimista.
Kummasti Hän tosin huomasi opettajiston kaikonneen kahvikuppiensa äärestä opetuskoloihinsa aina kun oli päässyt Freire-hehkunsa kliimaksiin.
Sittenpä Hän palasikin maanpinnalle ja jo heti seuraavalla välitunnilla muistutti henkilökunnalleen kaikkien työntekijöiden palveluluonteesta ja -alttiudesta kodin ja koulun välisessä yhteistyössä: "Ei täällä enää olla kuin ennen vanhaan katsastuskonttorilla, inssinajossa, apteekissa, alkoholimyymälässä ... ... nyt palvellaan eikä turhia nipotella. Muistakaa koulun PR-tehtävä!"
Kouluautonkuljettajat Hän, yhtä lukuunottamatta, toivotti kädestäpitäen tervetulleiksi taas yhteiseen sivistystehtävään. Samoin seurakunnan, jonka papin hän tapasi teatterijonossa, lauantaiehtoona rankan työviikon jälkimainingeissa.
Sunnuntai-iltana maatepannessaan Hän huokaisi syvään: Herra varjele miten etäs todellisesta minästään, elämän vapaudesta, Hän jo viikossa oli ajautunut!
Iski minuuden kadottamispelko kipeästi.

"Kallein Veljeni Jr
Yhä mietin vetäytymisstrategiaasi ja alan ymmärtää ideasi, että ihmisen aitona pysyäkseen, on pakko repäistä itsensä irti täältä kulutuksen hullunmyllystä - tavallaan kaivaa lusikalla puolet aivoista pääkopastaan, koska se osa aivoista on turhien halujen (lähinnä ostohalujen) läpimädättämä.
Kävin muuten lauantaina illansuussa katsomassa Pitäjäteatterin esityksen 'Kaunis on luoksesi kaipuu'. Se kertoi sota-ajasta kotirintaman kautta. Oli taas laadukas esitys kuten tällä teatterilla aina. Paljon sota-ajan lauluja. Jännityksellä odotin Päätalon Kallen mielilaulua, Kodinkynttilät. Siinä olikin sitten itkussa pidättämistä, tulkinta oli vahva.
Voi hyvin rintamallasi Siellä! Veljesi Hikkaj!"

"Taide saa meidät ajattelemaan ja katsomaan asioita eri näkökulmista. Ehkä jotkut asiat eivät olekaan niin selkeitä, ehkä minun totuuteni eivät olleetkaan niin vakaita ja voin muuttua ja tiedostaa paikkani maailmassa vain jos voin muuttaa näkökantaani varmoihin asioihin." Lissu Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä

0 kommenttia

Viimeinen 'lomaviikko' - lusimaan menossa (32.vk)

12.08.2007 - 18:02 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

ma   Rohkenin jo koululle. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Talkkarin kun näin pihalla, ilahduin: tunnollisempaa, kunnollisempaa miestä saa hakea. Ruohoa oli työntämässä leikkurilla nurin, oli sen takia keskeyttänyt lomansa. Kättä räppäsimme. Tuumailimme, jotta kummallakin enää kolme vuotta: natsat jo jaettu. Urheilusta turisimme tunnin: Pitkämäen harhakeihäs, moniveto, Röngän Urheilulehti jne. Siihen ilmestyi keittäjä, yhtä topakkana kuin aina. Haki tuutit; nautimme ne asuntolan luonnonihanassa puutarhassa. Olisipa koulunpito tämänmoista! Illalla: ongella ja juoksulla V:n ka. (8 kalaa ja kilsaa.)

ti   +30 astetta. Tottuneesti koululle jälleen. Uusi ERO kävi tutustelemassa paikkoihin. Nyt koulun opettajisto on miesvaltainen: 4 -2. Outo ilmiö Suomen kouluissa. Poikkesin koulutoimistossa, josta aina avun saa. Toimiston MA kertoi törmänneensä viime kesänä pyöräkiekalla karhuun, joka oli noussut kahdelle jalalle, nuuhkinut ilmaa ja poistunut sitten tieltä. Alle puhelinpylväsvälin oli ollut välimatkaa. Vähänkös tärisytti.

ke   Helle. Painostava olo - enemmän koulun kuin ilman takia. Vuosi vuodelta yhä vaikeampi aloittaa. 60 ahventa ongella peilityynessä luodolta vaimon kanssa. Lassilan Liikaviisas huvittaa.

to   Koululla aamupäivä, monenlaisen luettelon laadintaa. Talkkarin kanssa ihmettelimme postilaatikon näköistä asiakirjasilppuria: kätevä suoraan laskuille - ripustetaan ulos postilaatikoiden viereen. "Syrjivät kohta sinua", sanoin talkkarille, jonka rusketus umpitumma. Yksi äiti oli onnekas ja sai johtajan puhelimeen: erityisopetuksesta juttelimme. Keittäjän kanssa napsimme viinimarjapensaasta marjoja. Iltaongella tuuli, eikä ankkuri pitänyt. Kiloinen hauki tarttui vaimon onkeen.

pe   Hellepäivät senkuin jatkuvat. Vesoon koululle kokoonnuimme. Käsipäivää annoin sapattivuoden jälkeen, halata en uskaltanut, koska ... Mitäs meitä onkaan: 6 + 4. Oikeastaan kaikki innosta hehkuivat. Tämähän on vasta 10. elokuuta. Mitä ne 3 kuukauden lomasta puhuvat!

la   Emmauksen tie, Pölösen naytelmä kesäteatterissa oli tosi kymppi. Amatöörinäyttelijät loistavia. Iltalukemiseksi luin Tipu Topakkaa, joka löytää madon. Kuvakirja. Treenausta koulua varten tämäkin. Rakastettava teos.

su   Laskutaito 2 -kirjan eka aukeamaa tarkastelin heti herättyäni. Toisen sivun tehtävään juutuin kiinni. En osannut kuvatehtävää. Vaimolta piti kysyä. Kumpikaan ei tajunnut. Kunnes vaimolla välähti ja sain neuvon. Ei tarvinnut poikaa vaivata. Hautuumaa oli kukkia tulvillaan, rauhaisan kaunis. Oli korkea aika käydä 'omaa' hautaa kastelemassa.

"Jr Veljeni

Huomenna viisauden julistaminen alkaa. Vuonna 1958 olin viimeksi kakkosluokkalainen! Silloin äiti auttoi, nyt vaimo. Harmittaa kun pitää olla taas vuosi viisaanoloinen, kirjoittaa selkokielellä - eikä haihatella saa, eikä hupsutella, vaan pitää pitää jalat maassa=olla luotettavanoloinen. Olo on kuin just leikatulla kollilla tai oikeammin lusimaan menijällä vankilan portilla. Terv, Hikkaj-veljesi"

"Kuultuaan pastorin julistavan viisauden kauheutta, oli hän alkanut tutkia itseänsä, huomannut olevansa liika viisas, kauhistunut tilaansa, tullut murheelliseksi ja alkanut etsiä apua ja pelastusta." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas

0 kommenttia

Mitä kummallisimman kaupungin kujilla (31.vk)

08.08.2007 - 17:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

MUNAPUDERIA lappoivat asukkaat muina miehinä suihinsa aamiaiseksi siinä kaupungissa.

Kummallista.

Viinerin jos pyysit, sait nakin. Piimää lasin, niin sait maidon.

Merkillistä.

Kadut ja kujoset oli pöyditetty ja niillä kuohui ruskeaa juomaa. Jos niiden ääreen istahdit, olit pian lirissä: tuli jatkuva pissihätä. Kohta, kun jatkoit eteenpäin, oli etsittävä vessa ja vessaan taas ei päässyt jos et tilannut lisää vaahtojuomaa.

Outoa.

Ja jossakin niiden kujosten kätköissä käyskenteli kummia pitkäkoipisia naisia; vuorotyöläisiä kai olivat, koska yksitellen kukin vuorollaan verhon takaa ilmestyi ja työnsä tehtyään verhon suojiin vetäytyi.

Se työ oli raadollista ja työnpuitteet yksinkertaiset: Ainoastaan koroke keskellä lattiaa, jossa kattoon ulottuva rautainen tanko. Valoa tuskin lainkaan. Punaiset varoituslyhdyt nurkasta nurkkaan oli vedetty.

Hämärää.

Ja entä se työ! Se työ oli tuskallista. Voihke vain kuului kun tyttö toisensa jälkeen yritti kattoon kavuta ja aina ote lipsahti. Vaikka kuka mitenkin yritti tankoa puristaa, hangaten kattoon kavuta, ei onnistunut yhdeltäkään, vaan tyttö tytön jälkeen valahti alas permannolle. Pitkin tai poikin ne siinä sitten makuullaan voihkivat, luikertelivat ja pitkillä koivillaan sätkivät.

Hiki niille varmaan tuli, koska riisuivat paitansa pois ja ilkosillaan takapuoltaan vemputtivat.

Turha niiden oli uudelleen yrittää hikisin sormin tangolle ennen käsien kuivaamista. Ja paperia kun ei tarjolla ollut, ne ryntäsivät väsähtänein puoliavoimin silmin seinustalla istuvien ihmismiesten tykö. Nämä ojensivat, muun paperin puutteessa, seteleitä käsien kuivaamiseen. Ja taas ankarana jatkui työnähellys, tankoonkiipeämisyritys verhon takaa ilmestyvältä uudelta naiselta.

Tuskallista.

- Tämä on ryöstöä! tuntui joku kaverilleen tuumivan kaivaessaan taas uutta käsienpyyhintäseteliä povestaan ties monennelleko kapuajalle.

Ähellystä aikansa katseltuaan itsekukin havaitsi työn turhaksi ja siirtyi ulkoilmaan, missä pian törmäsi neljään poliisiautoon, sinisiin vilkkuvaloihin ja poliisivoimiin. Yleisömassa täytti risteyksen. Poliisinauha oli vedetty rännistä ränniin ja kuja eristetty sivullisilta.

- POMMI! pudotti tukevoitunut poliisisetä vastauksen kysymykseen.

Se riitti. Kansa kaikkosi kulmilta kauemmaksi.

PELOTTAVAA!

Oli parasta poistua tästä mitä kummallisimmasta kaupungista, missä syötiin mitä merkillisimpiä ruokalajikkeita, missä juotiin mitä pissittävimpiä juomia, missä naiset tekivät mitä turhimpaa tankotyötä ja missä henkiriepukin oli uhassa.

Ja missä melkein ymmärsi kielen: PLEKKPURKID luki poisvievän laivan kannella laatikossa. Vaikka omista tölkeistä ei saanut nautiskellakaan - ja laivan juomia taas tarjottiin mukeista.

YLEN kummallista!

"Jr Veljeni

ke   Palasin virkaani. Sapatti loppui.

to   Uneen tuli parin tunnin seisokki: koulu, koulu, koulu ...

pe   Selasin koulun sähköpostin.

la    LOTTO. Ei osumia. Meni viimeinenkin toivo.

su   Oma sisäinen eduskuntani on murska äänin 190 - 9 kouluun menoa vastaan. Huomenna silti pakko palata järjestelemään.

Jr, olet onnenpekka, hannuhanhi!     terv Hikkaj"

                     *****

"Helista mulle mötlen vaid sulle! Kuumad tüdrukud ootavad su könet. Elav liin 9003300"

"Kaks ilusat noort brunetti neidu kutsuvad mehi tassile kohvile." SL Öhtuleht 27.7.2007

2 kommenttia

Heinäkuun saldo - sapattivuoden loppu

05.08.2007 - 13:21 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

*warret            5200 e

*työttömyysk.  6000 e

*urheilut          1118 km (160 h)

*lukemiset       1800 s

*vaimot                 1 kpl

(* vuoden 2007 puolella)

Sapattivuosi päättyi onkireissuun. Ilo oli nylpyttävää kohoa katsella, nostella Ahdin antimia, ahventa, särkeä, säynettä kalasopan verran keskellä poutaista päivää. Unohtaa vielä hetkiseksi karu totuus: Se On Siinä.

Sapattivuosi on ohi.

Vapaus on ohi.

Elämän tasapainoisin, kiireettömin, rennoin ja antavin aika on ohi. Katainen kutsuu veronmaksuun. ABC-ciriaan jo huomenissa tarttuman minun pitävi.

Niin elämä kulkee.

Kokonainen vuorotteluvapaavuosi on vietetty omien mielihalujen mukaan huolia vailla. Ikään kuin eläkevuosi ennakkoon nautittu - terveenä, kolotuksia vailla, energisempänä kuin sitten aikanaan.

Viidenkymmenen koulussa katederin jommalla kummalla puolella aherretun vuoden jälkeen oli mahtavaa elää muussa maailmassa - ikään kuin muissa maailmoissa, älyttömänä.

Kolme teesiä naulasin sapatin alkaessa vuosi sitten oveeni:

Tapan ahneuden itsestäni
Kartan ihmisiä ja esiintymisiä
Olen ja oleilen

Nyt täyteläisen, nautinnollisen sapattivuoden jälkeen räknään:

Kakkonen ja kolmonen onnistuivat täydellisesti; ykköskohdan tavoite ei liene mahdollista länsimaisessa sivilisaatiossa - 'kuluta tai kuihdu' -kulttuurissa. Pikkuauton hinnan verran sentään uhrasin vapauden alttarille.

Nyt tunne kouluunmenosta on kuin amatööriuimahyppääjällä kerroshyppytelineen ylimmällä tasanteella: pakko hypätä loiskauttaa veteen mikäli mielii alas päästä.

"Jr Veliseni!

Nyt se kulutusrumba kohdaltani taas alkaa. Ihan pelottaa tuo mielen valta, sillä sillä jo kaikenlaista ostettavaa listalla. Ajatteles: alumiinivanteet ja kaikki! Mahtaa olla sitten ilo ajeskella. Passaa sitä taas eloskella! Tuu siekii jo pois sieltä puutteesta ja kurjuudesta ja pannaan raha levälleen ... Warrevoittoja jäi 5200, miinus verot. Ilmoittele jos jatkamme vielä pienellä summalla.

terv. Hikkaj veljesi, tuskin malttaen "

Juhani: Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakantista aapelusta kouraani?

Toukolainen: Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!

Juhani: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja!

Aleksis Kivi, 1870/73: Seitsemän veljestä

4 kommenttia

Ryöstöretkellä merkkikorjaamossa (30.vk)

01.08.2007 - 12:07 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä

Heti aamusta köröteltiin kaupunkia kohti unenrähmiä pyyhkien: harvinaista kyllä Sapattiope ajoi ja vaimo rahasti. Jarruhuoltoon ja valohoitoon, sitten katsastukseen oli Latukkaansa kuljettamassa, vaimo töilleen painumassa.

Viinanhakumatkalla oltiin myös: lopultakin tulosten tultua piti pidettämän IB-yo-juhlat kaikelle kansalle.

Aikainen aamu väsytti. Yöllä oli kumuttu myöhään keittiön pelissä, kun juhlia varten piti joka ainoa kolo putsata; just niitähän ne liedentakusia vieraat nuuskivat ja päänsä komeroon työntävät.

Ajettiin ja nuokuttiin, kesäaamua tiirailtiin; välillä vaimo kuukahteli, pää retkahteli sijaa hakien. SO räpläili joutessaan radiota, jota ei pahulaista muualla kuuntele kuin autossa ja vessassa, missä vessapaperirullanpidikkeenä toimii toimiva radio - harvinaisen sopiva paikka sille. Ja sitten sieltä näpeistä rämähti:

- OU PEIPI PEIPI PEIP PIDÄ MINUSTA KII ... ... ou peipi peipi peip oot ilmaa vain ... ...

Tuntui että vähintään kuolema hyökyi päälle, kunnes sai hillittyä, nappulaa väännettyä, vaimolle huokaistua: - Sanos muuta.

- Nuoriso se jaksaa heti aamusta riehaantua. Ne on niin suloisia.

- Eiköhän myö olla vähän liian vanhoja näitä hetkutuksia heti aamutuimaan kuuntelemaan, peipi?

- Käännä ihmeessä jos haluttaa Hartaille sävelille ja Aamuhartauteen...

- ...jonka tänä aamuna pitää teologian tohtori...

Aamuhartaus-kanavaa ei löytynyt, sen verran radion napukat jumissa, ja 'Peipi Peipiä' pukkasi ilmaan vaan.

- Tää pittää suaha kasettinauhale. Myö kun Matsin kansa kaasutellaan syssyllä kouluun, niin kuunnellaan sitten tätä menomusana aamumenoiksi...

Hyvässä uskossa siinä kuitenkin kaikitenkin kaupunkiin päästiin. Päivä kulutettiin. Ja illemmalla jälleen kohdattiin ja kiinni pidettiin. Ja ilmaa puhallettiin.

Köyhtyneinä, riistettyinä ajeltiin kohti kotia radiota räpläten toivossa, josko se 'Peipi Peipi' kumminkin kajahtaisi. Vaan eipä se enää suvainnut tulla.

Väsähtäneinä matkattiin; Iltahartautta kuunnellen kotiin saavuttiin.

Vasta saunan jälkeen uskallettiin kalliit kuulumiset vaihtaa. Vaimolle nyyhki SO:

- Ladan merkkikorjaamo velotti jarrujen korjauksesta 350 €. Kaks vanhaa tonnia! Sehän on koko auton arvo, jos tankki bentsiiniä täys - puolet työttömyyskorvauksesta! 'Eikä siinä vielä kaikki!' hihkuisi ostoskanavamies. Merkkikorjaamon mies ilmoitti näet: "Valoille ei maheta mitään. On ostettava uusi umpio. 300 €. Turha muuten katsastukseen tyrkyttää."

- Onneksi viinan merkkiliike, Alko/Altia - mikä liekin, oli vähän armahtavampi: juhlajuomat juhlaväelle irtosivat hitusen jarruja halvemmalla.

Yhdessä vaikeroitiin ja valiteltiin merkkiliikkeiden tyyriyttä, rosvoamista. Päästiin illankamussa johtopäätökseen: RYÖSTÖRETKI KOKO KAUPUNKIMATKA - TAAS KERRAN. Sapattiopen on viisainta pysytellä kotikonnuillaan ja korkea aika painua takaisin oikeisiin töihin heti elokuun alusta, jotta saa työmatka-autonsa korjauslaskut maksetuksi, juhlajuomat kuitatuksi. Juhlat on juhlittu. Peipi.

Vihon viimein pitkän pitkän piinapäivän päätteeksi tuli yön aika ja huojentuneina heittäydyttiin sapattiopen kodissa yön syliin.

Eipä kai muu enää tässä auta: elokuun ensimmäinen päivä vissiin virallistaa ja kravatisoi nämäkin höpinät asiantuntijan lausunnoiksi, koukerokielisiksi kapuloiksi.

So. orjuus odottaa SO:ta. So. Hyvät Yöt vaan kaikille! :(

"Veljeni Jr

Virallinen warretaminen alkaa olla päätöksessään. Voittoluettelon saat Heinäkuun saldossa. Tupsauttele sivumerkeissä mahdollisesta jatkosta ja jatkohalukkuudestasi. Voi hyvin ja iloitse jatkuvasta vapaudestasi vailla aikaa. En minäkään kyllä suostu enää kelloa käteeni kiertämään. Enkä allakkaa kantamaan. Enkä kännykkää. Saas nähdä onnistuuko opetus ja koulun johtaminen vaillinaisin eväin ...

t. veljesi Hikkaj"

"Ooo baby baby baby pidä musta kii ... OOO Baby Baby Baby oot ilmaa vain ... Ooo babybabybaby jne." tai jotain autoradiokesämusaa/Rosti V, heinäkuu 2007

4 kommenttia