Marraskuun saldo - hitaammin, lyhyemmin, matalammalle
LIIKUNTA 343 km (2756km/v) = 30 h (292h/v)Plussan puolella on Savonlinna: Mennessä Kerimäen puukirkko, maailman suurin kaksine lehtereineen; perillä mitä muhkein Olavinlinna ja mitä vaatimattomin teatteri, jossa Täällä Pohjantähden alla. Joka kerran hämmästelee teatterin ulkoista vaatimattomuutta, katsomon läävämäisyyttä ja sitä mahtavaa paloa, joka näyttelijöistä huokuu. Rauhassa saavat Kinnus-Heikit, Silvot, Palot, Roineet, kaikki julkinäyttelijät parrasvaloissa loistaa, sillä täällä ylisillä ortten alla on oikeanlaista töpinää.
LUKEMISET Freire, Lassila, Haanpää, Peltonen J, Järvi K.A.
Toinen yllätysplussa ja innostava plussa menee sille lumenvihmomalle rupsahtaneelle viinirypäletertulle, viisivuotiaalle saunanseinäviljelmälle, rönsyjen alta paljastuneelle, poimijan pettämälle. Ensimmäinen se oli, varsinainen herranterttu. Ensi kesänä, ensi kesänä, pojat! Odottakaahan!
Kolmas plussa pistetään pyyteettömälle Aulikselle, naapurille, joka melua itsestään pitämättä on aina valmis auttamaan. Hitsipillein nytkin työntyi auton alle ja katso: katsastusmiehellä ei ollut helmapellistä nokankoputtamista.
Miinuksen, ja ison, annan itselleni: tyhmä, avuton, tumpelo narisija, joka tuskin osaa muuta kuin juosta hölökyttää pitkin kylän raitteja - sitäkin vuosi vuodelta yhä hitaammin, lyhyemmin ja matalammalta. Hölmöjen hölmö, tyhmyyksien Tonava. - Dorkien dorka, sanoisi urbaani kaapuntilainen. Palata nyt töihin, vaikka ei mikään pakko!
No annetaan, ettei liian itsekeskeiseksi menisi, toinen miikka näille kummallisille polskuttelijoille, pienille sammakoille, sisäkeitaan kävijöille, sähköaaltojen kellujille, jotka haluavat talvella uida sisällä ja kesällä hiihtää putkessa.
Kolmas miinus Punkaharjulle: ei voi millään käsittää miten kauniille harjulle, läpi koko kansallismaiseman, on litistetty asfalttitie!
"JrVeljeni. Pörssi painuu päin sitä. Enää pientä warretoivoa joulukuuksi. Silti voit vielä olla siellä. Joko kynttilä on sytytetty? Adventtisi alkanut? Hoosiannaa Sinulle! t. V_si H.j""Vehreiden köynnösten
alla hänet huomasin
Hän riisui mua, katseellaan,
jota hieman pakoilin
Kaukana laaksoissalinnat henkii mennyttä aikaa... " Taavitsainen Marita: -Andre (K. Litmanen/J. Nikkinen)
4 kommenttia
jatk... Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)
Pyöräilen aamuhämärissä sen kympin koululle. Heijastinliivit on puettu asianmukaisesti ylle. Valo napsautettu ohjaustankoon. Kypärämyssy kypärän alle imaistuna. Tarkenee vielä, aamuasteet pikkupakkasella. Tienreunoja eivät auraa, on ajettava autourilla.Osa II
Puolessa matkaa vaalenee niin että lampun voi sammuttaa. Autojen helminauhaa riittää; taitavat pitäjän kaikki työpaikat olla kaupunkilaisten miehittäminä: paikallispankin pankinjohtaja sukkuloi keulilla, etunenillä rakennustarkastaja, jonossa terveyskeskusporukkaa, opettajia pilvin pimein... Kunnanjohtaja ja pappi sentään omassa seurakunnassa majailevat - verokertymän vähyyttä tuskittelemassa.
Toiset aamukahvit tiputan koululla ja pyydän kouluun tullutta äitiä kahville.
Alakulo ja marraskuinen ankeus ovat käsinkosketeltavissa. Silmäpussit maata viiltävät.
Pöydällä loistaa kansikuvassa kaksi viimeisen päälle nääläytynyttä naispäätä punaisine töröhuulineen, paklattuine rusoposkineen.
- On siinä toimittajan koulutus mennyt hukkaan pahemman kerran kun joutuu tuommoisista kirjoittamaan, sanon äidille, repäisen kansikuvan irti ja lätkään naiset pällistelemään magneettinapilla opehuoneen taululle. Eskariopelle vihjaan:
- Miksei täällä meillä näy tämmösiä hienohelmahempukoita, sulosimpukoita?Kahvia ryypätessämme lisääntyy kuhina pihamaalla. Oppilaita ja henkilökuntaa liikuskelee pitkin pihaa ja käytäviä. Talkkari ripottelee hiekkaa kottikärrystään. Uusi ope valvoo uuden avustajan kanssa ruokalan edessä. Eskariope on livahtanut vahtaamaan leikkimökin elämää. Mats tulee ja valittaa hammassärkyä, Laiskalta ovat avaimet taas hukassa. Koulunkäyntiavustaja Mar tsemppaa itseään jotta on valmis vastaanottamaan pikkukoplan tämän päivän iskut, potkut, syljet, haistattelut. Keittäjä odottaa sydänsykkyrällä koplan kysymyksiä: "Mitäs paskaa sie tänään syötät?"
Sen verran levottomaksi käy opehuoneen atmosfääri, että pyydän äidin omaan pömpeliini. Laskeudumme kerroksen. Tässä huoneessa voisi leikkiä uskottavasti suurta johtajaa ynnä virallista valvojaa, sillä rekvisiittaa riittää: Sivupöydällä on tietokone, takapöydällä läppäri ja tällä neuvottelupöydällä vain puhelin ja kalenteri; tosin sohvan paikalle on lääkäri hilannut potilastutkimusvuoteen. Yhden seinän täyttävät mapit, toisen opetusopilliset kirjat ja teokset täynnä pedagogiikkaa, didaktiikkaa, kehityspsykologiaa, filosofiaa.
Vaan eipä minusta, kravatittomasta, ole generalissimukseksi, ilduceksi, hädin tuskin edes gerlanderiksi.
Äiti kertoo painokkaasti, ettei ole tyytyväinen opettajaan, koska tämä ei kohtele tasapuolisesti oppilaita. Välillä keskeytyy rupattelumme, omat oppilaat vaeltavat vuoronperään valittamaan metelistä: "Iita ei sua kurrii." Käyn rauhoittamassa luokan ja äidille kerron välittäväni äidin terveiset opettajalle. Nousemme ja toivomme:
- Josko se siitä sitten.Omien ihanien naperoiden kanssa laskemme matematiikka, ylitämme satalukuja, jopa tuhannenkin yli pääsemme. Tutkimme Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista Jeesuksen syntymäkuvaukset. Markus ja Johannes vaikenevat tyystin. Piirrämme syntymäpäivän tapahtumat: Marian ja Joosefin, tallin ja seimen, paimenet ja enkelin sekä taivaallisen sotaväen.
- Pyssyjä ja tykkejä ette sitten piirrä!Nousemme yläkertaan laulamaan toisten kanssa itsenäisyysjuhlalaulua. Ja loppupäiväksi mennä jaarramme pulkkamäkeen.
Sitten pyörän selkään ja puolituntinen huokaus kotiin. Levottomin mielin katselen Pölösen Karjalan kunnailla ja BB-talon Nikon oksennussessioon päättyvää juhlintaa.
Rauhaton sielu rauhoittuisi kympin juoksulla - ei millään muulla niin nopeasti. Koska tältä päivältä se on jäänyt, askaroi mieli, ottaa yliotteen eikä anna unta.
Elämällä on periaatteessa yksikertainen perusrunko: syntymä, koulutus, ammatti, puoliso, lapset ja lopuksi halpalento taivaisiin. Miksi hiidessä tuo tapahtumasarja monimutkaistuu lihallistuessaan?
Marraskuiset päivät mataavat. Matelevat niin verkkaisesti etteivät lopu koskaan. Valo, aurinko, lämpö ovat Kyproksella, josta tyttö tekstiviestittää: "Aamulla herään ja poimin mandariinin puusta aamiaiseksi." Minä taas kolistelen ananaspeltipurkkia isolla lusikalla ja nieleskelen kalatabletin.
"Pistä piste publikaani" kuulen äänen ja tottelen. Ääni on joko yliluonnollisen tai vaimon. Joka tapauksessa sitä on toteltava.
"JrVeljeni. Kaikki tuo myös Sinulle tiedoksi. Kaikkea hyvää! V:si H-j"
"... ovat jo sen siviän ja sinulle uskon-turvallisen sarkahameen riisuneet ja hävelikkäänsä hyljänneet ja ainoastaan hempihameen ja himaisuharson ja hämyharson päällensä pukeneet ja kiehenauhoilla ja lumonauhoilla ne ihanat kutrikkaansa kaunistaneet..." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas
Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)
I OSAPyörremyrsky on Bangladeshissa vienyt tuhansilta läheisen, kodin, kaiken. Itkevät kuvaruudussa. Maailman murhe vyöryy omaan olohuoneeseen. Opettaja vaihtaa kanavaa: koiraa valmistetaan ulkomaanmatkalle, housuihin puetaan. Tämä sitä luomakunnan biodiversiteettiä, monimuotoisuutta.
Sama se.
Juoksukympin jälkeen makailee samettisohvallaan onnen autereessa opettajamme. Yrittää edes jotenkin koota näkemäänsä palapeliä: riisinviljelijän kasvot, koiranhousut, Vanhasen virtsakivet, Laitinen-Pesolan muhkeuden ...
Miten hän noiden kanssa elää? Omaanko päähän vielä nuokin palat pitäisi mahduttaa, vaikka siellä jo vilistelevät koulun keittiöön karanneet ekaluokkalaiset, lumiukon särkijät, jotka tulikuumien uunien välissä puikkelehtiessaan ihastelevat keittäjän upeita veitsiä.
Häivyttää ne jonnekin. Napsauttaa uuden kanavan: ruikulamiehet pelaavat koripalloa ylisuurissa housuissaan, joihin mahtuisi koirista jopa bernhardilaiset. Nämäkin rikkovat tämäntästä sääntöjä ja saavat varoituksen, vapaaheittoja. Turha toivoakaan peliä, elämää ilman tuomaria, vailla sovittelijaa.
Onko olemassa tyyssijaa maailmassa, jossa ihminen ei kinaisi? Seurakunnat, luostarilaitokset? Heti kun toisen näkee, alkaa vaania, juonia, kytätä, hyökätä, käyttää hyväkseen, omaksi edukseen.
Kummallinen epeli on ihminen, outo, ja yhtä outoja kaikki pronominiletkan jäsenet: minä sinä hän me te he. Minä ennen kaikkea johtotähtenä, varsinkin se, tuossa roikassa onkin. Sille minulle ei mikään riitä. Paitsi nyt, kun juoksukympin endorfiinipilvi alkaa peittää koko miehen sumuunsa kuin parhaimmassakin lavashow'ssa.
Vaipuu unelmienmies sohvalleen, kuulee sieltä täältä selostajan parkaisuun kun pallo ei uppoa koriin tai kun kolmen pisteen heitto sujahtaa sukasta sisään. Häipyy jonnekin autereen taakse riisinviljelijän tuskainen ilme, pääministerin etutukka, ammattiliittopomon venynyt kaula ... Satumainen onni valtaa mielen: ei ole mitään vailla, ei lottopottia, ei mitään.
Vain tämä raukeus, vain juoksun jälkeinen high, tila johon lennetään tauotta ponnistelemalla. Edetään ilmassa ilman maakosketusta useita minuutteja tunnin lenkin aikana.
Jossain vaiheessa vaimo palaa kaupunkitöiltään kotiin - ja mies samassa maahan. Kopisee aikansa eteisessä ja sitten huikkaa tsaunsa. Vasta siinä vaiheessa palaa myös unelmienmies todellisuuteen. Korismatsi on televisiossa päättynyt, traktorilla kiskovat jotain merkillistä mustin päästöin, koira on vissiin saanut pöksynsä ja Laitinen-Pesola pullansa.
- Jarkin kioskiin olivat murtautuneet, kertoo vaimo ja nostaa munkit pöydälle, - antoi nämä alta pois. Pikkukolikot eivät olleet kelvanneet, tupakat ja setelit vieneet.Enemmän on ope Jarkin kuin roiston puolella, mutta silti sanoa töksäyttää:
- Miksköhän ei Luakkonen Y eikä Ollila J eikä Lilius M rosvoa kioskia koskaan?jatk...
- Siula aina nuo rahallarällääjät mielessä, paheksuu vaimo.
- Tainneet kahmaloija etunenässä, ja yli osasa, yhteisestä kassastamme.
... ei lasta ei pask... (46.vk)
BERLIINI - PRAHA - NIKOSIA lentelee vasta lattialla kontannut tyttö.BARCELONA - ROOMA - NAPOLI keilailee vasta jaloissa pyörinyt poika.
PÖTSÖNLAHTI - SALOKYLÄ - SANGENLAHTI veivailee pyörällään elämässä edennyt isä.
- Uudet talvirenkaat ostin, passaa taas töissä autoilla, takakontissa ovat, esittelee ylpeänä äiti.Mitäs isän avaraan suureen maailmaan muuta? Kurkataanpas:
- Uuden etunastarengasvanteen vaihdoin fillariin, saa vastaukseksi.
- Tuplat kantaa ikkunoihin
- Kiskaisee ullakon turvonneen, keväästä aukinaisen akkunan kiinni
- Kellarin ikkunapokasta irrottaa verkon ja asettelee ruudun paikoilleen
- Virittää hiirenlitskut juustosyötein, kippaa porkkanat, perunat muovikorvoon jyrsijöiltä turvaan
- NE talvirenkaat vaihtaa. Eikä haittaa vaikka koristekapseleiden päältä ajaa - niin että ritisee
- Tyhjentää kompostista toisen puolen, asettaa styroxin palasen sisäseinään suojaksi
- Saunan kiukaan, vesipadan tuhkat ripottelee pitkin lumen peittämää pihasammalikkoa
- Kääntää ruohonleikkurin aisan nurin tallin tilaa nielemästä
- Viinirypäletertun löytää viljelmältään, saunan seinältä! Ensimmäisen viisivuotisen viljelyuran jälkeen. Rusinankokoisia ovat, ruskeiksi paleltuneita jäniksenpapanoita. Mutta silti. Silti! Ei ole kukintaakaan huomannut. Innoissaan leikkaa versot ja taittaa oksiston maata vasten, lumella ja pihtakuusen havuilla peittää
- Viheltelee, laskee sukset aitanvintiltä, laulaa rallattaa tuku-tukua
- Kivijalan tuuletusluukut jättää auki: antaa rossipohjan kuivua vielä
- Säpsähtää
- Pyörätelineen raahaa hädissään leikkimökin taakse piiloon, tekisi mieli kätkeytyä sinne itsekin
- Sulkee liiterin oven, leivinuunihalot ovat kesältä kuivuneet
- Yrittää rallatella: 'ootteko nähneet meidän pässiä teidän kankaan laidal ...'
- Kuulee jyrinän ylhäältä ja näkee kiiltävän pisteen. Ääni taivaalta pauhaa, suihkukoneen vana etenee yläilmoissa päin Pötsönlahtea, Prahaa, Nikosiaa. Kohta jo hajoaa hattaramereksi
... mitä te oikein siellä PUUHAATTE KUN ETTE ANNA MEIDÄN LAPSEMME, JOLLA SENTÄÄN ON DIAGNOSOITU ADHD toteuttaa its ... ???
- Kuuntelee pihaan vyöryvää kuorma-auton terävää peruutuspiipitystä. Loikkaa rapuille, jos lie vaikka sota alkanut, pihakoivun riippaoksia katkovan tankkiauton tieltä
- Ovi aukeaa. Ryvettynyt kuski kurkkaa ovelta ja iskee silmää: "Open likakaivon tulin tyhjentämään. Yks latinki vielä tankkiin mahtuu, aattelin että lopetan tältä päivältä sivistyneeseen paskaan."
Isä sulkee nätisti ulko-oven ja astuu sisään, alistuu, mitä nyt mennessänsä tuhahtelee: "... tottahan laskun laittaa ... lapsellani on sentään diagnosoitu A-D-H-D ... iskällänsä kiillotettu B-M-W ... minulla vain kapinen L-A-D-A ... CCCP ..."
*****
"Kallis jrVeljeni. Sairaanhoitajat peruvat lakkoaan, alkolaiset eivät. Pääministeri Vanhanen virtsakiven takia yön yli sairaalassa. Räikköselle formula-MM ja rakastajatar Italiasta. Susanna Sievinen ei saa töitä ... jatkanko? ;) Pörssi alamäessä, callet kumossa pian. Olet opekka kun varjeltunut siellä tältä kaikelta myllingiltä t:Vsi Hj"
”Tuku, tuku lampaitani,kili, kili kiliäni, päkä, päkä puskuripässiä, päkä, päkä pässiäni.” – Olli Suolahti (1895 - 1952)
Katsoo peiliin opettaja (45.vk)
Ei liene vaikea arvata, mistä opettaja kirjoittaa suruviikon päätteeksi. Surusta. Ja yhä aina vain itsestään.Pelkää lyövänsä lyötyä lisää. Yrittää hillitä itsensä, ettei osaltaan olisi lietsomista lisäämässä, tuleen bensaa valamassa. Muita syyttämässä. Muita syyllistämässä. Kylmää syliänsä tarjoamassa. Yksityiskohtiin kajoamassa.
Joku löytää Linkolan syylliseksi; joku nimeää jonkun muun. Kasvoja vaatii moni; moni aseenkantoluvan tiukentamisen uskoo ratkaisuksi. Satoja syyllisiä, tuhansia syitä.
Ei taida perisyytä löytyä, ei nopeaa ratkaisua. Leipätaikinasta ei pullaa leivota, ei pullataikinasta leipää.
Katsoo peiliin opettaja. Huomaa: siinä yksi syyllisistä pälyilee, koska on mukaan kyytiin hypännyt, tähän vauhtiin, joka sokaisee.
Kerää mammonaa, lukee lehtiä, televisiota tuijottaa, tietokonetta näplää, internetissä surfailee: saa uusia virikkeitä tavarataivaasta, jossa armoa ei ole. Ei erota konetta ihmisestä. Ei kohtaa ihmistä, tavatessaankin vain näkee ihmisen.
Lähettää koteihin kieltolappuja koulustaan:
- ei saa heittää lumipalloja
- ei saa käyttää halventavaa kieltä
- ei saa sylkeä toisen päälle, ei opettajankaan
- ei saa potkia toista
- ei saa hakata toista
- ei saa
- ei saa
- ei saa
- josko vähempikin riittäisi
- josko jatkuvan kasvun ideologia olisi tullut tiensä päähän
- josko ruumiin rasittamattomuus, pelkästään nautintoon tähtäävän, hedonistisen elämän tavoitteleminen onkin kunnon elämän este - suuntana harha
- josko
- josko
- josko
Pahoittelee, ettei aika ole niin kuin ennen: saisi lyödä karttakepillä käsille pienille, kaataa kannusta kylmää vettä niskuroijan kauluksesta sisään.
Kurittaa. Nyt saa lyödä karttakepillä vain itseään. Löisikin, niin oppisi! Aloittaisi itsestään. Opettaisi itseään. Kurittaisi pois:
- ylpeyden = turhamaisuuden
- kateuden
- vihan
- laiskuuden
- ahneuden
- ylensyönnin = kohtuuttomuuden
- himon = irstauden
Puhdistaisi ensin itsestään pois Akvinolais-Tuomaksen kuolemansynnit
Tyytyisi Maslowin hierarkiassa perustarpeiden alimpiin portaisiin, paisuttamatta niitä, ja vasta sitten opettaisi muita.
Sitten olisi vähemmän tavaraa, enemmän rakkautta ja aikaa jaettavaksi kaikille näille pienemmille, joita nyt säälii enemmän kuin rakastaa.
Rikkoo peilin. Helisee.
Heittää karttakepin nurkkaan, avaa lehden, paheksuu: media herkuttelee tapahtuneella.
Löytää selatessaan saavalaismaisen tragikoomisen inhimillisyyden häivän tappajastakin, joka ei tappanut aivan jokaista käytävällä eteensä sattunutta vastaantulijaa, vaan armahti ja totesi äidille: "Ei tänään onnistu."
Erottaa jo koneen ja ihmisen, opettaja.
Kunpa vielä ymmärtäisi armon, rabbi.
*****
"JrVeljeni. Kai lienet jo kuullut tapauksen? Tuus Veljesi Hikkaj"
"Ampuja kysyi minulta, että mitä minä täällä teen? Sanoin, että tulin tapaamaan tyttäreni opettajaa. Ampuja sanoi, että se ei tänään onnistu." IS 8.11.07
Täällä Pohjantähden alla (44.vk)
Pyhäinpäivä kului Erik Akselinpoika Tottin vieraana. Poika keilasi äitinsä kanssa neljä tuntia. Isä kiersi tuulipuku päällä kaupunkia: työnsi pitkän nokkansa linnanmuurien rakoihin ja ihaili tornien ulkonemia, entiaikojen sisävessoja Kyrönsalmen yllä. Kylmällä sisäpihalla tuulisella kuljeskeli venäläisä turisteja - vieläpäs näinkin myöhään vuodesta.
Rumempaa linnaan johtavaa pontonisiltaa ei voi edes kuvitella.
Ensilumi odotuttaa itäisessä Suomessa; Tampereella pelaavat jalkapalloa kunhan ovat kolanneet lumen kentältä.
Musta pässi-oinas linnan onkin vihreä. A.Tähden väitteistä huolimatta. Sorsat taistelevat leivänkipenistä räpylät viuhtoen. Tulevan kesän oopperajuhlajuliste lepattaa kopin seinällä. Mövenpick-kioskin luukulla lukee: SULJETTU. Se tästä viimasta vielä puuttuisikin: kieli kiinni tuuttiin, tötteröön.
Seisoskelu värisyttää. Siis matkaan. Jatkan ylös Linnankatua ja laskeudun vasenta reunaa alas. Kierrän museon ja lähden kävelemään rantaa pitkin kaupungille. Sorsia täälläkin. Telkkiä. Koskeloita. Kaksi valkoista muskelivenettä leikkii ristiaallokossa toistensa kanssa. Nollassa asteessa päristelevät; kesä vissiin jäänyt mielensopukoihin kummittelemaan. Ovat sen verran kaukana kaartelemassa, ettei saa selvää, ovatko ajelijat sortseissa tahi uikkareissa.
Kiskaisen vetoketjulla kauluksen kurkun suojaksi.
Lenkkikenkäpareja liikkuu kuntoilumielessä, tai illan juhlintaa verkkaisesti pois kävellen. Kukaan ei kysy suomeksi, ei venäjäksi tietä jonnekin - siksiköhän kun näytän neuvostoliittolaiselta jäänteeltä holotnan puistelemalta.
Museon takana oli kuiva halkopino ja pari hinaajaa talvea odottamassa. Kauppatorin laidalla kaksi tervahöyryä kelluu vartoomassa uutta oopperakesää; kai ne jonnekin telakoidaan jäiden tieltä.
Ylitän kävelysillan ja olen toisella kaupungin puolella. Sotilaspojankatu lukee kyltissä. Marssin eteenpäin. Mäen päällä seisoo punatiilikirkko: ei entrancea pääovesta, vaikka sisältä pilkottaa valoa ja kantautuu laulun hyminää.
Jyrkät portaat pudottavat poikkikadulle. Kyyryvanha mies nykäisee kaupan ovea. Pyhälauantai ei laske sisään. Pääkadun kulmapubin ovella huojuvat tavallinen juoppo ja räikeän punahousuinen juoppo. Mörähtelevät. Iltapäiväkaljoille tuntuisi olevan aie, vaan portsari ei salli entrancea heillekään. Miltähän tuntuisi olla humalassa kuukausisotalla? Tekisi mieli udella. Vaan vastaisivatkohan veljet?
Olavinkatu vie takaisin silloille. Kiinteistövälittäjien ikkunat näyttävät asuntokuvia siistissä järjestyksessä. Hintataso kaupunkiasunnoiksi on matalalla, halpaa suorastaan. R-kioskin Iltalehti julistaa Kari Tapion tienuut. Puoli miljoonaa, josta puolet veroa. Kolmessa vuodessa laulaa luikauttaa Jalakasen poika tavantehyläisen neljänkymmenen vuoden palkan.
Arvojärjestys kuin sorsilla tuolla salmessa: yhteiskunta määrittelee arvon. Me siis.
Ka samapa tuo kun henki kulkee ja puurokuppi täyttyy näinkin joka päivä.
Häkkinen lopettaa pieniin päin suistuneen uransa. Parempi hänelle näin, koska seuraavaksi olisi kyykistynyt leikkiautoja päryyttelemään hiekkalaatikolle.
Vihamielinen tuuli puhaltaa Casinon kapealla sillalla. Violettilumipilvet peittävät taivaan. Pimentävät tienoota ja kolmen jälkeen. Jos sataisivat, tulisi valoisaa. Vilu, muttei nälkä, ajaa kulkijan sisälle. Euron syötän pajatson loveen. Nälissään hotkaisee lasin taakse kolikot eikä kaki senttiäkään kuppiin. Pitäköön.
Hieraisen lippalakin päälaelle ja taivallan hallille ikään kuin takakautta riisuuntuneiden hopeapajujen reunustamaa tietä. Vaatimaton teatterirakennus pälyilee keilahallin kyljessä.
Täällä Pohjantähden alla menossa teatterissa ja tässä kävelyssä. Ei muuta jäljellä kuin koota perhe.
- Turha reissu, murehti poika.
- Keskiarvossa, summasi äiti saalistaan.
- Siis pojalla himpun yli, äidillä reilummin alle 200, laskeskeli isä - Ihan kohtuullisesti. Ei aina voi napittaa. Ei kun syömään kunnon pyhäinmiesten paisti.
*****
"JrVeliseni - ankeahkot ajat täällä, ankarana talvi vartoo ovella. Muistelen näin pyhäinpäivänehtoona Sinua, vaikka et olekaan kuollut. Ethän? terv Veljesi Hikkaj"
"Niin vuolaan virran rannalla on linna Olavin, ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan." Annikki Tähti, 1956: Balladi Olavinlinnasta
Toisesta Koulusta tiedotetaan: Neljän kopla - SOS
Ylimääräinen tiedotustilaisuus sunnuntai-illan rauhaan:Toisessa Koulussa on pienryhmä, ei tietenkään meidän. Pienryhmässä on neljä vekaraa. Neljällä lapsella on yksi opettaja ja kaksi avustajaa. Lapset ovat seitsenvuotiaita. Opettaja sekä kiinnipitäjä/avustajat ovat vanhempia.
"Lapset ovat villejä", Toisesta Koulusta tiedotetaan. ADHDWCDVD-tautia tai jotain. On heissä kiinnipitämistä. Lapsilla yleensäkin, porukassa jos ollaan, on vähän itsesuojeluvaistoa ja hienotunteisuutta toista kohtaan. Näiltä lapsilta puuttuu isv sekä sääli tyystin.
Päivittäin Toisessa Koulussa saavat muut varautua mitä merkillisimpiin tapahtumiin ja tempauksiin. Milloin tulee koulunkäyntiavustaja muksittuna opettajainhuoneeseen. Milloin pikkutyttölauma hädissään kertomaan: "Ivan hakkaa terveellä käillään meitä eikä laske välkäle..." Milloin tulee yksi ulkovalvojista kauhuissaan kertomaan: "Sasha on kavunnut katolle ja nyt ravaa siellä kuin mikäkin." Milloin vihainen isä soittaa tulisen puhelun: "Koulukyytiä ootellessa oli joku koplasta pomppinut Tiinan rintakehän päällä!" Milloin tulee kolmannen luokan pojat kuorossa kertomaan: "Igor löi pesismailala kalloon ja Ivan ja Sasha pitelivät kiinni..." Isojen tyttöjen vanhemmat soittelevat: "Tytöt eivät kohta ilkeä tulla kouluun kun koplalaiset jernivät jaloissa kiinni ja nytkyttelevät."
Muuan poika, Kalle, raapii muuten vain lystikseen ohikulkevien kasvoja ja - kaitsijoidensa hermoja. Kaitsijat ehtivät paikalle aina hitusen myöhässä.
Viimeisin viesti pongahti perjantailta: talkkari ei voinut pystyttää katosta hiekkalaatikon päälle, sillä poikaporukka hässäsi, härnäsi kimpussa ampiaisina koko ajan.
Tuo Toinen Koulu on viihtyisä, virikkeinen puuhamaa noille neljälle - ei muille.
Tuo Toinen Koulu on pieni, turvallinen koulu noille neljälle - ei muille.
Toisessa Koulussa ovat neuvottomina ja pyytävät apua ja ohjeita.
Lokakuun saldo - Se on siinä!
LIIKUNTA 456 km (2413 km/v) = 35 h (262h)
LUKEMISET Freire, Aho, Leino, Runeberg, Lassila, Venkula
Kiirettä piti lopettaa lokakuu: siskon auto oli ajettava talvehtimaan Helsinkiä halvempiin talleihin. Hectorin pitkän konsertin jälkeen jäi ajoaikaa = autovakuutusaikaa jäljelle vajaa tunti ennen keskiyötä.
Ja katso! Siinä se on: Neljä minuuttia ennen puolta yötä auto seisoi kuin seisoikin perillä umpipimeällä pihalla. Hesan keskustan parkkihallipaikka pyörii vanhan tonnin hujakoilla kuukaudessa. Maaseudulla talvehtiminen säästää puolen vuoden ajalta 1000 euroa!
Oli. Oli Hectorilla asiaa kuten aina. Tosin tarvitseeko rauhansanoman laulaminen noin infernaalisen pauhun ja jytinän - se onkin another thing. Hectorin olemuksessa on keräymä suomalaista kulahtanutta perusäijää: Loiria, Irwiniä, Pelle Miljoonaa... Kyllä kansaan uppoaa tämä I jäähyväiskiertue 'Maailman parhaimman Kiertueorkesterin' tahdissa.
Kesän sadosta voi lausua: - Niinhän siinä taas kävi.
- tomaatit jäivät vihreiksi ja vähäisiksi ilman kasvihuonetta;
- varhaisperunasato ilman apulantaa kompostivoimin valmistui elokuussa, riitti syyskesälle;
- omenat pihlajanmarjakoin syömää;
- persiljaa, jääsalaattia kyllin;
- luumut: tuskin kannattaa mainita;
- siperialainen karhunvadelma juuri ja juuri ehätti mustia marjoja maistiaisen verran kypsyttää.
"Ahdistus on ajattelemisen alkutila", opetti opettajia Metodimessuilla aamupäivän mielenkiintoinen Jaana Venkula, joka nosti arvoon oman ajattelun, mutun. Lokalauantai-iltapäivä väännettiin, ties monennenko kerran uran aikana muuttuneita, uusia kirjoituskirjaimia taivastolpista kuuluisan pesäpallosyöttäjän vierellä. Tuskaa tuotti Holttisellekin H:n vääntäminen. Sekin kirjain laihtunut missiihanteen myötä anorektikkoruipeloksi. Esteettinen elämys on karsittu pois: eivät niin minkäänmoista dekoratsioonia tarjonneet kirjaimet uudet. Kaipa nykyeläjä ei moista tunnetilaa kaipaakaan.
"Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,"JrVeljeni. Pimeys peittää maan. Talviaikaan on kellot käännetty. Lumi enää puuttuu.Ennen viittä saa sitaista lampun otsaan piha-askareihin ryhtyessä. Aurinko häipynyt kauas - sinne? Warret väreilevät. Mausteeksi SAMia osteskelin. Ensi keskiviikkona räväyttää kolmannen kvartaalin. Näkee ken elää. No, leikkiähän tämä. T. Veljesi Hikkaj"
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan..." Hector: Palkkasoturi
